Tämän minimalistin juhlat -pääsiäinen

kummilapsille menevät pääsiäistervehdykset

 

Pääsiäinen on mulle vuoden suurin juhla ja mua ilahduttaa se, että se on vuoden juhlista yksi, joka ei ole nykyisessä kulutusyhteiskunnassakaan kokonaan kaupallistettu. Toki suklaamunia on kaupassa jo ennen kuin paastonaika on kunnolla ehtinyt alkaa ja karvaasta kokemuksesta olen oppinut, että suosituimmat mallit voivat loppua jo reilusti ennen pääsiäistä. On joinain vuosina tullut metsästettyä lasten suosikkeja useammastakin kaupasta kun vakkari marketista ei ole enää saanut kuin peruskindereitä (jotka kyllä nekin on meillä suosittuja). Mutta muuten pääsiäinen ei tunnu mainonnassakaan keskittyvän tavaroihin ja ostamiseen vaan enemmän yhdessä oloon ja hyvään ruokaan.

Mun pääsiäinen on minimalistinen koristelultaan, keittiön ikkuna koristellaan lasten eri vuosina askartelemilla pääsiäiskoristeilla ja siinä se. Usein tähän aikaan vuodesta ulkona jo vähän vihertää ja kevään alku tuo kauneutta ja tunnelmaa pääsiäiseenkin.

Pääsiäisenä pyritään käymään kirkossa, joskus useampanakin päivänä ja seurataan lisäksi pääsiäisyön ortodoksista jumalanpalvelusta telkkarista, se on tunnelmallinen ja vaikuttava. Viime vuosina mun sairastaminen on rajoittanut pääsiäisen menoja harmittavan paljon, mutta onneksi on tosiaan television ja streamin kautta mahdollisuus osallistua vaikka ei paikan päälle pääsisikään.

Muuten viihdytään kotona, pelaillaan, katsellaan hyviä ohjelmia ja ollaan vaan. Pienimmille kummilapsille viedään pienet pääsiäistervehdykset. Ruoaksi on aina jotain kaikkien suosimaa, ehkä vähän arkiruokaa hienompaa, mutta mitään isotöistä ja hienoa pääsiäisateriaa meillä ei ole tapana syödä, enemmän sitten niitä suklaamunia.

Pääsiäinen on siis meille suuri ja iloinen juhla mutta sitä vietetään aika pelkistetysti  ja yksinkertaisesti, kuten muitakin vuoden juhlapyhiä.

Riemullista pääsiäistä!🐥🌷

Ikean kenkäkaapin fiksaus ja eteisen väripäivitys

 

Meillä on rakennettu eteiseen Ikean Trones-kenkäkaapeista ja itse tehdystä naulakkorakennelmasta kätevä seinämä, joka syö sisäänsä niin koulujuttuja, harrastuskamoja kuin kenkiäkin. Vähän reippaampaa käyttöä on seurannut myös pieniä vaurioita ja yhdestä Trones-kaapista on hajonneet molemmat kulmat. Niitä on sitten ensin pikaliimalla ja myöhemmin kuumaliimalla korjattu, mutta välillä kulma jää kaappia aukaisevan käteen ja ulkonäkö on vähän resuinen. Matto oli valittu koon perusteella ja värinä oli tylsä mustanharmaa, mutta vuosien käyttö ja pesu alkoi murustamaan maton pohjaa vähän hajalle ja sen myötä oikeastaan päädyin miettimään, saisiko eteistä jotenkin freesattua.

Ennestäänkin eteisessä on ollut myös väriä, naulakkorakennelma seinällä on liukuvärjätysti maalattu keltapunaoranssiksi ja sen lähelle laitettiin myös punainen seinäkello, aamuhetkiä reipastamaan.

Mietin ensin, pitäisikö eteisen värimaailmaa viedä pastellivärien suuntaan, kun niistä itse nykyään kovasti pidän, mutta naulakkosysteemin irroittaminen ja uudelleen maalaaminen ei houkutellut joten päädyin pysymään samojen väriteemojen lähellä. Hommasin eteiseen Ikeasta uudet matot, sopivaa kokoa ei suoraan löytynyt, mutta tajusin, että kaksi peruskynnysmattoa vierekkäin on juuri sopiva koko ja Ikeasta löytyi aivan hurmaavat pinkkioranssit matot tähän tarkoitukseen. Tosin, nyt kun matot ovat hetken olleet lattialla, alan ymmärtää miksi vaalean sävyisiä eteisen kuramattoja ei paljon näe, ne nimittäin ainakin meillä näköjään likaantuvat heti. Entinen mattokin on vielä tallessa, saa nähdä pitääkö se laittaa takaisin, kun en halua eteisen matossa näkyvän hirveitä kuraläikkiä jatkuvasti.

 Lisäksi ostin punavalkopilkullista dc-fixia yhden rullan ja päällystin sillä rikkinäisen kenkäkaapin oven ja toisenkin, väriä ja ilmettä tuomaan. Samoin vaihdoin ulko-oven lasien näkösuojana olevista mustista muovitarroista yhden tuohon punapilkulliseen dx-fixiin ja ovikin sai vähän raikkaamman ja iloisemman ulkoasun.

Edelleen eteisen seinä on tylsä harmaa (on siinä kyllä sentään glitteriä, joka ei vaan kuvista näy) mutta tuon korkean tilan maalaaminen ja eteisen purkaminen sen tieltä saa ainakin tässä vaiheessa jäädä harkintaan ja mahdolliseen tulevaisuuteen, kun nuo pienet muutokset tuovat kuitenkin kivasti ilmettä ja väriä tilaan. Ajattelin myös että tuollaiset pienemmät matot on kätevämpää tarvittaessa pestä ja kuivata, entisen maton pesu ja märkänä siirtely oli työlästä ja onnistui vain kesällä pihalla, nyt nuo pienet matot pesee hätätilanteessa vaikka kylppärin lattialla ja kuivaa sisällä telineessä. Toisaalta, jos niitä pitää pestä joka viikko, ei se ehkä ole kovin kätevää.. Joissain asioissa käytännöllisyys menee mulla kuitenkin kauneuden edelle. Mutta varmaan seurailen nyt hetken, miten pahan näköiseksi nuo matot menee ja sitten mietin jatkoja niiden suhteen.

Uusi liesituuletin

 

Meillä hajosi liesituuletin, tai se ei varsinaisesti hajonnut, mutta alkoi tiputtaa rasvaa, rasvasuodattimet oli säännöllisesti puhdistettu mutta moottorin suojaritilöihin oli kasautunut silti paksu rasvakerros, jota ei pystynyt puhdistamaan ilman laitteen täyttä purkamista. Asiaa selvittelin niin muualla Suomessa olevan merkkihuollon kuin paikallistenkin kodinkonehuoltofirmojen kanssa ja puhdistaminen oli tehty liki mahdottomaksi ja se olisi maksanut saman tai enemmänkin kuin uusi liesituuletin. 

Koska en entisestä ulkonäöllisesti pitänyt ollenkaan, oli valinta sitten helppo ja uuden liesituulettimen etsintä alkoi. Ja kamala miten tylsiä ja rumia liesituuletimia on tarjolla. Lähes kaikki olivat jotenkin kolhoja, rosterisia ja rumia. Ainoat värikkäät, joita löysin olivat ulkomailta tilattavia ja superkallista designiä ja näin ollen tällaisen tavan tallaajan ulottumattomissa. Ei meillä ole mitenkään varaa laittaa yli neljää tonnia liesituulettimeen vaikka se olisikin kaunein ikinä (sivuhuomautuksena todettakoon että mun autokin on halvempi..).

 Hyvänä kompromissina puoliso sitten ehdotti Ikean liesituuletinta ja sellainen meille hankittiin, mun toiveesta valkoisena. Se on kapeampi ja ihan eri muotoinen kuin entinen ja keittiö muuttui välittömästi paljon kauniimmaksi ja ilmeeltään kevyemmäksi. Lisäplussa on se, että tästä uudesta voi tarvittaessa putsata niitä moottorin suojuksiakin helposti ja laitetta purkamatta. 

Joskus aika pienikin muutos tekee ison eron sisustuksen tunnelmaan. Mietin kyllä tuon uuden liesituulettimen koristelemista vähän värikkäämmäksi jollain kivoilla sisustustarroilla tai dc-fixillä, mutta koska pinnat mahdollisesti lämpiävät lieden ollessa päällä, taidan jättää koristelun sikseen. Se on tuollaisenakin kaunis ja piristää keittiön ilmettä.

Tosin se vika tässä muutoksessa oli, että aloin taas katsella keittiön tummia (lue: mun silmään tylsiä ja vähän rumia) tasoja sillä silmällä, miten paljon kauniimmat ne olisi värikkäinä. Tasojen vaihtaminen vaan on aika iso homma, ei kovin halpaa ja niin ollen ei kovin kannattavaa tehdä. Mutta en halua noita päällystää millään dc-fixilläkään, kun niissä jatkuvasti ruokaa käsitellään. Luin myös, että tuollaisia tasoja voisi kai maalata, mutta epäilen, voiko maalipinta kestää siistinä kun tasoja päivittäin pyyhitään. Joten yritän nyt vaan sitten nitistää kaipuuni kauniin värisiin tasoihin.

Ostolakon mahalasku

 

Ostolakkoni koki sitten melkoisen mahalaskun viimeisen kahden kuukauden aikana, niputin nyt kaksi kuukautta, helmi- ja maaliskuun samaan, kun näihin kuukausiin mahtui mm. lomareissu ja sen myötä ostosretkeilyä pääkaupunkiseudulla.

Ensimmäinen ostos helmikuussa oli sukkia, entiset ja moneen kertaan korjatut alkoivat lopullisesti hajota, joten Lidlin tajouksesta hankin pari pakettia sukkia. Tulivat heti käyttöön ja tarpeeseen. Ei rikkonut ostolakkoa ja helmikuun alkupuoli menikin samoin kuin tammikuu, ei muuta tarvetta ostaa eikä edes kiinnostusta miettiä ostoksia sen kummemmin.

Sitten alkoi salakavala alamäki..

Oltiin talvilomareisssussa ja reissun päältä ostin kyniä, tehdään nykyään ahkerasti ristikoita ja kotoa ei tullut otettua kyniä mukaan, joten päädyin niitä ostamaan. Tässä kohtaa toteutin myös ajatusta, ettei käyttötavaran tarvitse olla tylsää, vaan se voi ilahduttaa kauneudellaan, ostin nimittäin tavan kynien lisäksi ihanan panda-kynän (jota on käytetty niin ahkerasti, että siitä loppui jo muste). Koska tuollainen pyyhittävä mustekynä on ristikoissa näköjään niin paljon kätevämpi kuin lyijykynä, joita olen kotona nuorisolta lainaillut,  tämä loppuun kulunut panda on saanut jo possunmuotoisen seuraajankin.     

                                                                   

Lisäksi talvikenkäni hajosivat reissussa. Tämä oli tosi kurjaa, koska entiset talvikengät olivat aivan täydelliset, eikä sellaisia enää saa mistään, olisin siis ehdottomasti ostanut uudet samanlaiset, jos tarjolla olisi ollut. Mutta onni onnettomudessa oli se, että reissussa oli kauppavaihtoehtoja huomattavasti enemmän kuin täällä kotopuolessa ja ostin sitten uudet talvikengät. Entiset olisin muuten korjauttanut, mutta niistä murtui sisäpohjat rikki, jolloin kengän käyttäminen oli kivuliasta ja en usko, että tuollaista murtunutta muovista sisäpohjaa pystyisi enää mitenkään korjaamaan. Kengissä lomahuumassa päädyin itselleni hyvin epätyypilliseen väriin ja se oli ehkä kuitenkin virhe. Kengät on kyllä hyvät jalassa mutta ehkä vähän liiankin lämpimät. Sovitukseen olen tilannut kevätalesta netin kautta nyt mustatkin, jos ne ovat jalassa hyvät, voi olla että päädyn ostamaan kuitenkin itselleni tutumman väriset. Olen huomannut, että tosi harvoin kannattaa omista värimieltymyksistä poiketa, tässä otin reissussa riskin vähän pakon edessä kun jotkut kengät oli saatava loppureissun kulkemiseen ja mustia kivoja ei löytynyt.

 

Lomareissu oli vaikuttamassa myös kahteen uuteen ostokseen, reissussa menin nimittäin normaalisti lähinnä kotona pitämilläni urkkahousuilla ja totesin, että niiden mukavuus oli omaa luokkaansa farkkuihin verrattuna, joten päädyin ostamaan ihan täältä kotopuolen kaupasta kahdet mustat vähän siistimmät  housut töihin. Eivät ole urkkahousujen näköiset (toivottavasti) mutta tuntuvat aika samalta. Ostopäätöstä helpotti halpa hinta ja valmistusmaakin oli Euroopassa. Joskus ketjukaupoistakin näitä löytöjä onnistuu tehdä. Työfarkut ovat vielä ehjät, joten näille ei olisi ollut pakottavaa tarvetta ja olivatkin enemmän sellainen elämän mukavuuden lisäämisostos. Toisaalta mulla on mennyt roskiin ne muutamat hajonneet kotileggarit ja niiden tilalle en ole hankkinut uusia, joten housujen kokonaismäärä pysyy samana. Että jos oikein kovasti yrittää, niin ehkä nämä voisi juuri ja juuri tulkita hajonneiden korvaajiksi vaikka käyttötarkoitus ei ihan sama olekaan. Silti pidän näitä housuja ekana varsinaisena ostolakosta lipsumisena.

Lisäksi meillä hajosi lopulta kaksikin lakanaa, pussilakanan korvasin lähinnä varalakanana toimineella itse tilkuista ommellulla pussilakanalla mutta aluslakanan päädyin korvaamaan vaaleanpunaisella uudella lakanalla. Edelleen meillä on se valkoinen varalakana, mutta se on vaan käytössä niin tylsä, että kauneus voitti tässä käytännön. Mutta hajonneen tilalle tuli, joten tavaramäärä ei kasvanut, päinvastoin, kaksi meni roskiin ja vain yksi tuli tilalle. Nyt alkaa olla kyllä kaikki lasten varalakana-laarinpohjatkin kaivettu, joten toivon että nämä ei nyt ihan heti haperru puhki. 

Jollain tasolla ärsyttää, että hajoaminen johtaa usein ostamiseen, mutta se on vähäisen tavaramäärän hinta, käytössä olevat ovat jatkuvassa kierrossa ja kovassa käytössä kuluvat ajallaan puhki. Toisaalta ajattelen, että on ekologista käyttää tavarat oikeasti rikkipuhki-loppuun ja se meillä kyllä toteutuu.

Lisäksi tilasin useamman jo aikaa sitten hajonneen ja monesti paikkaillun perusvaatteen tilalle uudet, näitä oli siis muutamia alusvaatteita ja toppeja. Lisäksi talvikenkien kanssa samalla tilasin kokeiluun lenkkarit, edelliset on vähän huonolla iskunvaimennuksella ja pelkään plantaarifaskiitin uusivan niiden kanssa, vaikka terveydentila ei paljon kävelemistä sallikaan.

Ostolakkoyritys numero kaksi koki sellaisen mahalaskun, että taidan lopettaa sen suosiolla tähän. En nyt edelleenkään halua ostella ostamisen ilosta, mutta selvästikään mun kohdalla minimalismi ja ostolakko ei vaan toimi yhteen. Aina jotain hajoaa ja pitää ostaa uutta ja sitten tuntuu että olen jotenkin epäonnistunut tavoitteessani. Ja toisaalta, viime kuukausien terveysongelmat on saaneet miettimään, että jos mä joskus jotain superkaunista löydän ja haluan, miksi en ostaisi, elämä on kuitenkin lyhyt ja kaikki pienetkin ilon aiheet siihen taitaa olla viisainta ottaa kiitollisena vastaan, vaikka se joskus olisi joku uusi tavarakin.

Seuraavat blogipostaukset ovatkin todennäköisesti enemmän kirjoihin ja sisustukseen liittyviä. Olen nyt seurannut muutamia ihania blogeja (katso mun päivitetty seuraan-lista tuosta sivusta, jos haluat löytää kivoja seurattavia blogeja<3), joiden kotien värimaailma on musta ihana ja kevään tulon myötä päätin, että voisin itsekin yrittää kaunistaa kotia helposti ja pikkurahalla entistäkin värikkäämmäksi.