Kesämaja rannalle

 

kuva:pixabay/Prawny

Keväällä pohdin, että kokeilisimme vielä ottaa käyttöön ostolakkovuonna ostetun teltan ja "mökkeillä" siinä pikkuisella rantatontillamme mutta telttailu tuntuu edelleen ihan yhtä epämieluisalta kuin viime kesänäkin ja omalle pikku tontille rantaan on nyt vihdoin rakentumassa suloinen pieni kesä-aitta, joka on ollut harkinnassa jo pidempään. Eli vähän samanhenkinen paikka kuin tuo oman pihan varastosta tehty kesäolohuone. 

Olen lukenut pääkaupunkiseudulla sijaitsevista kesämajoista erilaisia blogijuttuja ja lehtijuttuja ja vähän samaa tunnelmaa ja käyttöä nyt on sitten ajatuksena tuossa meidänkin pikkuisessa kesämajassa olla. Vaikka se ei mikään yhteisöllinen paikka olekaan vaan ihan vaan omassa rauhassa pikkuinen tontti ja siellä oma kesämaja. Sen verran pitkään tätä rakentamispäätöstä vetkuteltiin, ettei aitta ehdi valmistua loman aikana, mutta onpahan sitä kesää senkin jälkeen vaikka viikonlopuisin siellä olla ja rentoutua.

Kesämaja onkin sitten sellainen minimalistinen kesämökkeily-kokemus. Sekä aitan koon puolesta, että rahankin puolesta. Majassa on n.9 neliötä ja ollaan aika tiukalla budjetilla se hankittu. Koska neliöitä on noin vähän, eikä siihen ole tarkoitus tehdä mitään erillistä terassiakaan, on sinne tarkoitus laittaa vain pieni pöytä ja jakkarat sekä jonkunlainen sohvan virkaa tekevä systeemi, joka mahdollistaisi myös päiväunien ottamisen tai muuten vaan rennon löhöilyn. Tarkoituksena on viedä kotoa jakkarat ja tehdä pöytä lastenhuoneen vanhoista pöydänjaloista, jotka jätin viime vuonna ulkovarastosta säästöön, kun meinasin ensin sinne tehdä pöydän. Sohva/sänky on vielä harkinnan alla, en halua tehdä valmiiksi mitään, ennen kuin kesämaja on pystyssä ja oikeasti pääsee sisälle katsomaan, miltä tila tuntuu ja mitä sinne mahtuu ilman että tulee liian täyttä. Voi olla että tila määrittää sen, että sinne olisi parempi laittaa jonkunlaiset löhötuolisysteemit sohvan tai sängyn sijasta. Toisaalta olisi kyllä kiva, että siellä olisi edes teoriassa nukkumispaikka, vaikkei siellä normaalisti aiota yöpyä. Olen vähän jo katsellut ns. day bed-ratkaisuja netistä, ihmiset on sellaisia rakentanut ja ne vaikuttaa tosi kivoilta, eli ehkä joku sellainen voisi olla mahdollinen ratkaisu. Budjetti noihin kalusteisiin on max. satasen luokkaa, tai niin ainakin toivon.

Kesämökin rakentaminen olisi maksanut vähintään +50 000 euroa, pelkkä saunamökkikin parikymmentätuhatta eikä kumpaankaan ollut oikein mahdollisuutta, varaa eikä oikein innostustakaan. Aitan hinnaksi tuli joitakin tonneja ja se oli mahdollista tuohon projektiin nyt laittaa kun kesäreissuja ei ole tarkoitus tehdä ja säästötilistä vähän nipistin.

"Kesämökkeillä" voi siis näinkin, pienesti ja hauskasti ( ja suhteellisen edullisesti). Ilmeisesti ulkomaillakin tuollaiset kevytrakenteiset rantamajat ovat ihan suosittuja. Ja aiheeseen liittyen pitää nyt vinkata ihan kirjakin: Veronica Henryn Rantamaja. Myönnettäköön, että tuon lukeminen taisi olla se, mikä inspiroi tekemään sen lopullisen päätöksen tuollaisen vaatimattoman pikkumajan rakentamisesta meillekin.

Kesäisiä (tavara) mietteitä

Kesän alkupuoli on ollut kuuma ja lomatunnelmissa on menty. On ollut perinteisesti suhteellisen stressitöntä kesänviettoa, on levätty, katseltu hyviä sarjoja, itse olen lukenut monta kirjaa, on tavattu kavereita ja sukulaisia jaksamisen mukaan ja lämmintä on riittänyt välillä liiaksikin.

kuvat:pixabay

 

Tavara-asioillekin olen suonut useammankin ajatuksen. Olen miettinyt paljon sitä, miten ihminen toisaalta helposti haluaa aina jotain uutta, usein on se tunne, että juuri tuo uusi juttu tekee elämästäni parempaa, kodistani kauniimman ja itsestäni tyylikkäämmän. Ja sitten ostamisen jälkeen onkin jo taas uusi tavara, joka halutaan, eli ostamisen kierre on helposti valmis. Toisaalta moneen asiaan tottuu ja turtuu ja sitten arjessa onkin helposti asioita, jotka ei ihan toimi tai ei oikeastaan miellytä itseä, mutta kun ne on ihan ok, niin eipä edes huomaa, että joku kätevämpi systeemi tai kauniimpi toteutus voisi piristää ja tuoda iloa. Varsinkin kun tavaraa ei minimalistilla ole kovin paljon, on sitäkin kivempi, että ne käytössä olevat tavarat ovat omaan silmään kauniita ja kivoja.Tämän pohdinnan jälkeen päädyinkin muutamaan ostokseen vaikka ensin olin ajatellut viettää kesää vähän ostolakkohenkisesti.

Ostin pitkän harkinnan jälkeen nimittäin itselleni pitkän hameen pitsikoristeilla, se ei ollut edes alennuksessa ja pitkään mietin, onko se kuitenkin ihan turha ostos. Mitään pakollista tarvetta tälle ei todellakaan ollut. Mutta hame on ollut eniten päällä kesällä ja olen nauttinut sen kauneudesta ja mukavuudesta ihan joka kerta sitä pitäessä. Aiemmin mulla oli lasten mekoista leikeltyjä ja tuunailtuja lyhyempiä hameita muutama ja tunsin itseni välillä naispuoliseksi Uuno Turhapuroksi, joten tunne siitä, että on kotonakin vähän kauniimmin puettu on ollut kyllä ihana. (Ja ehkä puolisokin on tätä vähemmän Uunomaista lookkiani arvostanut, kenties.😁)

Sitten mietin, otanko joku aika sitten hajonneen lakanan tilalle kaapista löytyvän, pitkään jemmassa olleen vanhan valkoisen satiinilakanan. Niitä on kaksi ja ne ovat olleet entisessä kodissa verhoina ja ovat tosi hyvässä kunnossa. Mutta en ensiksikään pidä puuvillasatiinista materiaalina yhtään ja toisaalta valkoinen on minusta ihan järjettömän tylsä väri omissa lakanoissa. Tuntui kuitenkin turhalta ja huikentelulta ostaa uutta lakanaa, kun on jo olemassa toimiva versio. Pitkään tätä arvoin ja mietin värjäämistäkin, mutta lopulta moneen kertaan netissä katselemani ihana värikäs ja ekologinen lakana tuli kesäaleen ja päädyin sen tilaamaan. Entiset lakanat kestivät käytössä yli kymmenen vuotta, joten ehkä menen seuraavat kymmenen vuotta joka ilta nukkumaan mielummin kauniisiin lakanoihin, kuin niihin valkoisiin ja tylsiin, joihin varmasti tottuisi mutta jotka olisivat aina no..tylsät. Ja nyt mietin, että veisinkö nuo vanhat satiinilakanat kirppikselle, josta joku ehkä saisi omasta mielestään ihanat satiinilakanat ja ne ei enää meidän kaapissa turhana varakappaleena lojuisi. En nimittäin usko, että palaan valkoiseen verhoissakaan enää tulevaisuudessa ja noiden koko on nykyisiin ikkunoihin vähän väärä.

Eli muutamia ostoksia on tullut tehtyä ja lopulta ihan iloisin mielin. Lisäksi on nuorison kanssa kesäharrastuksena kokoiltu vanhoja pikkulegosarjoja, ajatuksena että joitakin, joilla ei enää kukaan leiki, voisi vaikka myydä tai lahjoittaa ja muissa olisi sitten kaikki palikat tallessa ja olisi niitä joskus helpompi koota. Että sellaista rentoa tavarapuljausta on kesään mahtunut, mutta ihanaa kun ei ole mitään isompaa raivausta tai tavaraurakkaa tai remonttihommaa ollut, vaan kaikki tavaratyö on ollut ihan vapaaehtoista ja enemmänkin kivaa kuin rasittavaa.