Ostolakko: heinäkuu

Heinäkuu oli tänä vuonna mulla varsinainen kesälomakuukausi ja ostin tosiaan ostolakosta huolimatta kasan astioita. Lisäksi tuli ostettua remppatarpeita, kuten maalia, pakkelia ja teippiä. Mikään noista ei kaduta, tulivat tarpeeseen ja käyttöön ja oli tosi kiva, että remonttijutut edistyivät hyvin.

 Lisäksi ostin yhden asian, joka on tavallaan nuorisoa varten, mutta ehkä kuitenkin osaltaan kodintavaraan kuuluva, eli unipussin. Yökyläilijöitä varten on ollut vähän epämääräisiä peittovirityksiä ja Finlaysonilla oli -60% ale, olen noita unipusseja kytännyt siis useamman vuoden, että tulisiko joskus halvalla vastaan. Meillä on yksi ennestään, ostettu paikallisen marketin poistohyllystä muistaakseni parilla kympillä. Yksi on ollut vähän liian vähän meidän porukan kaveri-yökyläilyssä ja nyt kun oli sopiva tarjous niin ostin vihdoin toisen. Jokainen ei tarvitse omaa, mutta joskus on kuitenkin useampi yökyläily tai yökyläilijä samaan aikaan. Ei kaduta tuo ostos, on ihanan helppo tapa petata yökyläilijälle peti ja tosi kätevä laittaa leirille tai kyläilylle mukaan. Lisäksi sain käytettyä yhden vanhan vähän epämääräisen kokoisen vieraspussilakanan nyt sitten pyykkipussien materiaalina, eli siihen ei tarvinnut kangasta ostaa.

Unipussi

Aika harvoin ostaminen ilahduttaa minua millään lailla, enemmän se tuntuu usein pakolliselta pahalta, mutta tuon unipussin löytäminen oli kyllä kiva juttu, niin monta vuotta olen miettinyt että toinen sellainen helpottaisi arkea.

Itselleni en ostanut mitään, vaikka astiat toki oli omaan makuun ja siinä mielessä myös itselle. Eikä kyllä ollut tarvettakaan millekään. 

Poistuvia tavaroita oli yli sata, nuoriso raivasi huonejärjestyksen muutoksen myötä omia tavaroitaan ja sieltä oli iso osa ja siihen päälle vanhat astiat ja pieneksi menneitä ja rikkinäisiä vaatteita. Myönnettäköön, että olin sen verran lomamoodissa ja lähtevää tavaraa oli niin paljon, että sadan pinnassa lopetin niiden tarkemman kirjaamisen. Muutenkin intoni lähtevän tavaran laskemiseen on vähentynyt, saa nähdä viitsinkö pitää loppuvuodesta enää lähtevistä tavaroista kirjanpitoa.

Rahaa meni paljon, eniten kuukausitasolla tänä vuonna tähän mennessä, astioihin reilu 300 euroa, nuorison vaatteisiin useita satasia ja remppatarpeisiinkin yli satanen. Toisaalta nyt on syksyn vaateostot nuorisolle tehty ja toivottavasti mikään kotona ei hajoa ja remppakamojakaan ei enää pitäisi joutua isommin ostamaan, joten jospa tämä ostolakkovuoden loppupuolisko voisi olla sitten ihan nollalinjalla ostoksissa.

 

Uudet lautaset

 Aiemmin kirjoitinkin, miten huomasin meidän lautasten olevan puhkikuluneita lasituksesta ja uusien ostamista en siksi oikein uskaltanut lykätä ostolakon jälkeiseen aikaan. Joten astiaostoksia tuli sitten tehtyä reilulla kädellä kesken ostolakon. 

Astioiden ostaminen ei ostamisen suhteen ollut mitenkään erityisen ilahduttavaa, piti kiertää eri kauppoja ja selata nettiä ja pohtia kalliimman & (ehkä) eettisemmän ja halvemman & kivemman välillä. Vähän kompromisseja tein, mutta uudet lautaset ovat kyllä nyt omaan silmään kauniita ja sopivia. Kuten kuvasta näkyy (siinä ei tosin ole kaikki uudet lautaset, osa on pesussa), en ostanut mitään yksittäistä sarjaa, aiemmatkin lautaset olivat keskenään erilaisia ja tykkään, kun kattauksessa on sellaista eriparisuutta. Uusien astioiden värit ja kuviot ovat ehdottomasti oman näköisiä ja kattausta on mukava katsella eli ostamisen lopputulos on kyllä hyvä ja onnistunut. 

En kuitenkaan raaskinut ostaa kalliita ja kauniin värisiä ihan niin paljon kuin oltaisiin tarvittu, joten ostin sekaisin värillistä teemaa, muita värikkäitä ja valkoista martinexin peruslautasta alennuksesta. Leipälautaset ostin Ikeasta, neliönmallisia ja valkoisia, väri on mun makuun tylsähkö kun kaikki on valkoista, mutta niitä tarvittiin niin paljon, että piti mennä hinta edellä ja muoto niissä on kivannäköinen. 

Erityisesti kulhoissa oli kiva valita kuviollisia ja Polle on lapsuudesta jo mun suosikki, joten sen kohdalla valinta oli erityisen helppo. Rahaa meni, mutta toivon ja oletan, että nämä astiat kestää vähintään sen kymmenen vuotta, joten uusia astioita ei tässä mittakaavassa varmaan tarvitse ostaa vuosiin, ehkä jopa vuosikymmeniin.

Mulle oli aika yllätys, että Ikean astiat oli kaikki Euroopassa tehtyjä, kun taas tuo Arabian teema tehdään Thaimaassa ja nuo muut oletettavasti Kiinassa. Eli ne kalleimmat merkkiastiat saattoivatkin olla eettisesti katsoen huonompi ostos kuin Ikean lautaset. Toisaalta, kiva kun halvallakin voi saada suhteellisen lähellä tuotettua!

Minimalismi antaa tilaa - kesäolohuone

Ollaan kevään ja kesän mittaan muutettu entistä ikkunatonta pihavarastoa kesäolohuoneeksi. Varastoon laitettiin ikkuna, ei hirmuisen isoa, mutta sellainen kohtalaisen kokoinen kuitenkin ja aika iso määrä tavaraa piti sitten siirtää sieltä pois. Siinä kohtaa huomasin, miten salakavalasti tavaraa on varastoon kertynyt, vaikka minimalismi pääosin onkin mun tavarasuhdetta ja tavaran määrää ohjaava näkökulma.

Toisaalta, jos en olisi minimalisti, luulen että tämä projekti ei olisi ollut edes mahdollinen.Varasto oli ollut tavallaan hukkatilaa, ilman ikkunaa se oli pimeä tila ja sinne oli helppo laittaa tavaroita talteen mahdollista tarvetta varten. Raivaamisen ja kierrätyksen jälkeen pihavarastoon jäi vain pari hyllykköä, joihin saatiin tarvittavat tavarat säilöön ja hylly laitettiin yhdelle seinustalle ja verho eteen. Sen verhon (lakana) ostin siis uutena, sen verran ostolakkoani rikoin. Muuten ostolakko sitten saneli tilan sisustuksen.

 Olin vähän haaveillut sellaisesta pinkkisävyisestä, vähän romanttis/mummonmökkihenkisestä tilasta, mutta koska siihen tyyliin sopivia tavaroita ei meillä lojunut ylimääräisenä, tuli tilasta enemmänkin moderni ja värikäs, siellä on vanhat värikkäät ulkotuoleinakin palvelleet metallirunkoiset nojatuolit, kirkkaan väriset pikkupöydät ja seinällä joskus lasten synttäreille ostettu värikäs, kuviollinen viirinauha. Muuta tila ei tarvitsekaan ja olen siellä jo lukenut kirjoja ja ihan vaan istuskellut ja fiilistellyt kesää. Ihana kesäolohuone siis lopulta siitä saatiin ja koska siellä on aina lomafiilis, nimitän sitä beach houseksi, vaikka emme rannalla asukaan, tunnelma on juuri sellainen.

kuva:pixabay/RNMArts

Kun ajattelen, että tuollainen yli kymmenen neliön tila on oikeasti rakennettu vain tavaran säilytystä varten, tuntuu se jotenkin hullulta. Laskin äkkiä, että meidän suhteellisen pienessä omakotitalossa on pelkkiin varastohuoneisiin mennyt lähes kaksikymmentä neliötä ja meillä ei ole edes autotallia. Ei olla tätä siis itse rakennettu vaan ostettu valmiina eli ei olla voitu noihin asioihin vaikuttaa. Koska meillä ei ole paljon tavaraa, on meillä ollut mahdollista käyttää lämmintä pientä varastoa lemmikkien omana huoneena ja nyt kun lemmikejä ei enää ole, tila palvelee työtila/vieraskamarina. Pihavarastosta taas tuli tosiaan ihana kesäolohuone, talvella sinne saa sitten polkupyörät katon alle ja silloin onkin niin kylmä, ettei tilassa pystyisi oleskelemaan vaikka se ns. puolilämmin tila onkin.

Minimalismi on siis antanut meille parikymmentä neliötä ylimääräistä tilaa oleskeluun ja elämiseen. Jos varastoisimme erilaisia tavaroita, tuo tila olisi vaan niiden pitopaikka ja sillä ei olisi mitään aktiivista käyttöä meidän normaalissa arjessa. Jonkunlaisen määrän tavaroita ihminen toki tarvitsee kotona ja mahdollisissa harrastuksissa ja niille tilaa, mutta monet ihmiset käyttävät jopa kymmeniä neliöitä erilaisten itselleen turhien ja tarpeettomaksi käyneiden tavaroiden säilyttämiseen. Ainakin meidän naapurustossa useimpien omakotitalojen pihalla on samantyyppisia varastoja ja kaikki se, mahdollisesti lämmitetty tila olisi mahdollista käyttää elämiseen tai arjen luksukseen (ainakin minä pidän meidän kesäolohuonetta nimenomaan arjen luksuksena). Ajattelen siis, että minimalismi vapauttaa tilaa sellaiseen käyttöön, jossa siitä voi nauttia ja jossa tila on ihmistä ja elämistä varten, ei vain tavaraa varten.

Kyllä ostan kyllä- miten ostolakon käy

kuva:pixabay/Alexas_Fotos

                                         

Heinäkuu on tänä vuonna mulla varsinainen kesälomakuukausi ja sen myötä remontit ovat ottaneet hyppäyksen eteenpäin ja siksi olen myös ostanut remonttiin liittyviä tarvikkeita, kuten kipsilevypaikkoja ja pakkelia. 

Lisäksi nuoriso on kohdistanut jo katseitaan tulevaan syksyyn ja vaatteita on ostettu taas urakalla, entisistä kamppeista on taas kerran kasvettu yli ja eihän noita kesäshortseissa ja crocseissa voi kouluun syksyllä pelkästään laittaa, joten vaateostokset olivat taas ihan aiheellisia. Onneksi tässä kohtaa mulle jäi vaan tilausnapin painajan ja maksajan rooli. Lisäksi niitä astioita on tullut ostettua kuluneiden tilalle.

 Joten en kyllä ole nyt heinäkuussa huomannut ostolakossa olevanikaan, kun on ostettu sitä ja tätä ja paketit ovat postista tipahdelleet ja nettikauppojen lisäksi paikalliset kaupatkin on tullut kahlattua läpi astioiden perässä.

Kaikki ostettava on (kai) ollut varsin tarpeellista, osa suorastaan välttämätöntä, mutta silti tunnen itseni aikamoiseksi ostolakkohuijariksi ja mietin, voinko oikeasti tätä kuukautta edes ostolakkokuukaudeksi kutsua. 

Jos olisin shoppaillut vain omaksi ilokseni sitä ja tätä, voisin todeta että ei onnistunut ostolakko kesällä minulta. Mutta nyt ehkä kyseessä on kuitenkin olosuhteiden tuoma notkahdus, ajatus ostolakosta kuitenkin on koko ajan olemassa taustalla ja tavaraa on ehdottomasti lähtenyt pois enemmän kuin on tullut sisään.  Lisäksi ostolakko on vaikuttanut niin, että ostoksia on harkittu ja ensin olen miettinyt voisiko ostamisen sijasta käyttää jotain jo olemassaolevaa tai tuunata jostain vanhasta toimivan ratkaisun. Joissakin jutuissa se on toiminut, joissakin sitten ostaminen on ollut ainoa vaihtoehto.

Mutta heinäkuu on mennyt tähän mennessä siis varsin ostelevissa merkeissä ja toivon, että loppukesä ja syksyn alku ei tuo enää mitään uutta, kuviteltua tai oikeaa tarvetta minkään ostamiseen vaan loppuvuonna taas ryhdistäydyn ja palaan en-osta-en-elämään. Kun ei se ostaminen edelleenkään ole minusta erityisen mukavaa ollut, vaikka uudet astiat ilahduttavatkin.

Eettinen ostaminen vs. säästäväisyys

kuva:pixabay/qimono

Otsikko on tarkoituksella hieman provosoiva. Kuitenkin ainakin omassa elämässäni on vuosien ja vuosikymmenten myötä ollut aika isosti ihan todellista arkea tuo otsikon kuvaama vastakkainasettelu. Ja nyt uusia astioita etsiessä ja valitessa on tuo kysymys ollut erittäin ajankohtainen. Tiivistetysti voi sanoa, että haluaisin ostaa eettisesti tehtyä, lähellä tuotettua ja laadukasta. Käytännön arjessa noiden valintojen tekeminen ei ole kuitenkaan aina ollut yksinkertaista tai edes mahdollista. 

Nuorena ja pienituloisena opiskelijana piti ostaa sitä mihin oli varaa. Usein se oli marketista ostettua tai kirpparilta löydettyä. Myös kauppojen poistohyllyt ja vaaterekit oli ihania ja sieltä sai tehtyä löytöjä. Nykyään ei ostaminen enää ole samalla lailla rahasta kiinni, mutta edelleen suht pienituloisena en koe voivani ostaa hinnasta piittaamatta. Panostan eettiseen arjen pienissä ostoissa, ostan pumpulipuikot reilunkaupan-versioina ja muutkin hygieniatuoteet kotimaisena vaihtoehtona, jos vaan sellainen on tarjolla. Vaikka hinta on vähän korkeampi, ei se tee kuukausitasolla mahdotonta lovea kukkaroon. Samoin ruoassa valitsen kotimaisen tai Euroopassa tuotetun, esim. viinirypäleitä meillä ostetaan vain silloin kun niitä saa Espanjassa tai Italiassa kasvatettuna, eli vähän satokauden mukaan mennään.

Nyt kun aloin etsiä astioita, vastaan tuli tuttu ilmiö eli se, että lähellä tuotettu ja eettinen ei välttämättä sovi omaan makuun. Ensimmäisen maailman ongelma, kyllä toki. Mutta jos ostan astioita, joiden oletan kestävän ainakin kymmenen vuotta, ei epäkäytännölliset tai mun silmään rumat vaan ole oikein vaihtoehto. Tai ehkä olisivat, jos olisivat tosi tosi halpoja verrattuna kaikkiin muihin vaihtoehtoihin, mutta jos mun mielestä ruma ja hankalan kokoinen astia maksaa monta kymppiä kappale ja kiva ja sopiva alle kympin, niin kyllä mulla vaaka kallistuu halvempaan ja kivaan. Sama vaatteissa, jos oudon mallinen ja ei ihan istuva eettinen vaate maksaa satasen ja kiva ja sopiva ketjumuotimyymälän vaate kaksikymppiä, niin kyllä mä sen sopivamman ostan. 

Toisaalta, yritän ajatella asiaa siitä näkökulmasta, että arjen säännölliset ostokset ovat meillä tosi pitkälti kotimaisia ja eettisiä ja näitä isompia ostoja, kuten astiat ja pyyhkeet meillä tehdään kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden välein. Joten vaikka osassa ostoista ei eettisyys olekaan etusijalla, niin edes pienissä asioissa on mahdollisuus olla vastuullisempi kuluttaja. Tosin, ehkä tämäkin on vaan sisäistä puhetta kolkuttavan omantunnon hiljentämiseksi. Kun tuli jo valittua uusia astioita made in China ja Thailand, mutta niistä sitten enemmän myöhemmin.

 

Voihan lautanen, miksi kaikki kuluu?

 

Juuri kun olin ehtinyt taputella itseäni tyytyväisenä olalle, sillä lailla kuvainnollisesti, että nyt on ostolakko kyllä hyvin hallussa, ei tee mieli ostaa eikä notkua edes nettikaupoissa, tuli takaisku. Jouduin toteamaan, että meidän lautasista aika moni taitaa olla tiensä päässä. Ei rikki, ei palasina vaan lasitukset ovat kuluneet niin pahasti, että lautaset ovat alkaneet kerätä valkoista kalkkeumaa pesukoneessa ollessaan. Konetta on puhdistettu ja epätoivoissani päädyin jopa lautasia liottelemaan etikassa ja hankaamaan tarmokkaasti, mutta valitettavasti se paljasti vain sen, että lasitus alkaa olla puhki.

Tämä on taas näitä minimalistisen elämän lieveilmiöitä, lautaset ovat olleet meillä kauan. Laskeskelin, että vanhimmat ovat yli kaksi vuosikymmentä palvelleet aktiivisessa käytössä, seuraavaksi tuoreimmat ovat nekin noin viisitoista vuotta vanhoja ja uusimmat ovat ehkä kymmenen vuoden takaa. Lautasia on sen verran, ettei joka käytön jälkeen tarvitse pestä mutta kaikki ovat aktiivisessa kierrossa jatkuvasti, eli mitään "parempia" jemmassa olleita lautasia, joihin voisi nyt siirtyä, ei meiltä löydy.

Googlettelinkin olisiko noita mitenkään voinut elvyttää, mutta mm. Eviran ohjeistus on aika yksiselitteinen, väreiltään ja kuvioiltaan selvästi kuluneita ja haalistuneita astioita ei ole terveellistä käyttää.

Mikä nyt neuvoksi? 

Jos olisi joulukuu, lykkäisin asiaa vähän ja ostaisin tammikuussa uusia lautasia, muutama viikko ei varmasti enää vaikuttaisi mihinkään, mutta nyt on heinäkuu ja ostolakkoa jäljellä puoli vuotta. Haluanko perheeni syövän liian kuluneista, mahdollisesti jotain haitallista ainetta luovuttavista astioista kuukausikaupalla, kun olen tilanteen tajunnut. No en tietenkään. 

Lautasia läpikäydessäni tulin katsoneeksi tarkemmin myös muita astioita ja samaa kuluneisuutta kieltämättä näkyy joissakin muissakin meidän astioissa. En erityisemmin pidä astioiden ostamisesta, haluaisin ostaa Euroopassa tehtyä ja laadukasta mutta niiden hinnat ja osin mallitkin eivät oikein kohtaa mun kukkaron ja maun kanssa. Ainoastaan mukeja on kiva saada ja ostaa ja niitä siksi onkin voinut myös heittää pois kun ovat alkaneet olla liian kuluneita.

En vielä oikein tiedä mitä teen, löysin Prismasta edullisia lasilautasia, jotka on tehty Ranskassa mutta lasi materiaalina arveluttaa, koska olen aikanaan tiskihommissa hajottanut lahjaksi saadut juomalasit nopeasti. Itse en siksi ole laseja enää edes harkinnut ostavani ja pidän mukeista muutenkin enemmän. Lisäksi tuli netissä vastaan astiasarja, joka valmistetaan Portugalissa Zero Waste-periaatteilla ja on siedettävän hintainen. Siitä lautaset voisivat olla mahdollisia vaikkakin kalliimpia kuin nuo lasilautaset ja ne joutuisi ehkä tilaamaan netistä. Toisaalta, kaksi vuosikymmentä sekalaisista, osin muilta saaduilta ja ei ehkä täysin oman maun mukaisilta lautasilta syöneenä, tässä kohtaa tuli kyllä houkutus ostaa jotain ihania värikkäitä ja ulkonäöllään ilahduttavia lautaisia järkevien peruslautasten sijasta. Hinta vaan sitten pongahtaisi sellaisiin sfääreihin, että sekään ei tunnu järkevältä.

Ostolakon kannalta tämä on kyllä melkoinen takaisku, sekä ostamisen määrän että tavaran hinnan suhteen. Miksi en tajunnut viime vuonna kaiken vähemmän olennaisen tavaran ostojen sijaan katsoa astioita ja hankkia ennemmin niitä. Tai edes toukokuun ostolakkotauolla kartoittaa astioiden kuntoa. Harmittaa..

Rakkaasta mutta tarpeettomasta tavarasta luopuminen

Rakkaat hyllyt

 

Remonttiasiat etenee hitaasti mutta varmasti ja samalla vaihdellaan vähän huonejakoja, joka on johtanut tilanteeseen, jossa meillä taitaa jäädä tarpeettomaksi muutama mun mielestä aivan ihana, itse tuunattu ja maalattu huonekalu. Kyseessä ei ole arvokas antiikki tai mikään sellainen, millä olisi kenellekään muulle edes ihmeempää käyttöarvoa, vaan aikanaan taaperoikäisten huoneisiin maalatut tukevat puiset varastohyllyköt. Mutta ne on ihanan väriset, tukevat ja kauniit. Ei kuitenkaan nuorison nykyiseen tyyliin sopivat eikä käyttöön käytännölliset. Leluhyllyinä toimivat mainiosti, mutta sellaisille ei enää ole samassa määrin tarvetta. Ja kun eletään aika minimalistisesti (vaikka on myönnettävä että kun remontin tieltä tavaroita siirtelee paikasta toiseen, ei se ihan vähältä määrältä kyllä tunnu..), ei meillä ole mitään muutakaan tavaraa jota noihin voisi järkevästi siirtää. 

Tuntuu kuitenkin vaikealta luopua noista, vaikka en ehkä oikein näekään mitään käyttöä niille missään tilassa tulevaisuudessakaan. Ne on kuitenkin itse rakkaudella tuunailtu ja kuuluneet meidän kodin sisustukseen lähemmäs kaksi vuosikymmentä. Jos kyseessä olisi joku pieni muistoesine, lelu tai vastaava, olisi ratkaisu varmaan helppo ja laitettaisiin se kaappiin tai laatikkoon. Vaikka minimalistisesti eletään, on meilläkin yksittäisiä ihania muistoja sisältäviä tavaroita tallessa. Mutta kun kyseessä on isohkot huonekalut, ei samanlainen talteen laittaminen toimi. 

Jos olisi mahdollista halutessaan tuunailla uudet samanlaiset, luopuminen olisi helpompi vaihtoehto, nykyään vaan ei mistään saa enää puoliksikaan yhtä tukevia hyllykköjä ja siksikin noiden hävittäminen tuntuu jollain tapaa lyhytnäköiseltä ja ehkä tuhlaukseltakin. Ehkä nää edustaa mulle sitä samaa mitä lundiat joillekin, niitä käytetään ja muokataan ja kun ei käyttöä itsellä enää ole, ne laitetaan varastoon ja lapset sitten joskus aikuisena haluavatkin ne itselleen ja tuunaavat ehkä niitä vähän. Me vaan oltiin nuorena sen verran pienituloisia, että lundioiden sijasta käytiin ostamassa rautakaupan puiset hyllyköt ja maalia.

Tällä hetkellä mietin noiden sijoittamista tuohon pieneen vieraskamari/työtilaan seinämälle, tilaa ne siellä vähän turhaan vievät jo valmiiksi ahtaasta tilasta, mutta ehkä kuitenkin siihen mahtuvat. Ja sitten voin ajan kanssa miettiä, joutaisivatko kuitenkin pois. Näköjään kuitenkin kiinnyn tiettyihin käyttötavaroihin, ehkä juuri siksi, kun niitä ei vaihdella muodin mukaan tai usein, vaan ne ovat kulkeneet kodista toiseen ja lapselta aina seuraavalle ja niin niistä on muodostunut jotenkin kiinteä osa omaa elämää ja kotia.