lauantai 30. marraskuuta 2024

Black fridayn ostokset


 Mä en ole erityisen innostunut Black Fridaysta, mutta en myöskään jossain määrin pihinä ihmisenä oikein innostu siitä, että älä osta mitään-päivä on samana päivänä. Ajattelen, että on ihan järkevää ostaa tarvitsemansa asia alennuksesta, olettaen ja edellyttäen että alennus on todellinen eikä vain kosmeettinen ja todellinen tarve vaatteelle tai tavaralle on olemassa.

 Pyrin kuitenkin välttämään Black Fridayn mainoksia, koska tiedostan, etten ole immuuni mainonnalle ja voisin hyvinkin löytää sisimmästäni yhtäkkisiä tarpeita ostaa sitä, tätä tai tuota, jos niitä lukisin ahkerasti.

Tänä vuonna ei ollut onneksi tarvetta ostaa isoja puhelin/kodinkone-tyyppisiä hankintoja. Mutta muutamia pienempiä asioita ostin Black Friday-tarjouksista. Joululahjoja tuli hankittua jokunen ja lisäksi pari kuluvaa perusvaatetta nuorisolle ja kaksi pienehköä kylpypyyhettä itselle, mulla on käytössä jopa yli 40 vuotta vanhoja pienehköjä pyyhkeitä normaalien isojen kylpypyyhkeiden kaverina, ja osa on kulunut niin ohuiksi, että läpi näkyy eikä ne enää kuivaa, pari on jo mennyt roskiin ja ainakin yhdessä on reikiä, joita ei enää saa paikattua. Kun tarjouksessa oli kivat kuviolliset pyyhkeet alle kympin kappale ja kerrankin tuollaisessa ns. lasten koossa, niin ostin. Lisäksi ostin kaksi tummansinistä lautasta, meillä on sipulit ajelleet milloin missäkin pahvilaatikossa tai kertsivuoassa ja nyt päätin että kun ne on tasolla aina näkyvillä, on ihan jees, jos niillä on alla nätti lautanen, kaikenlaisten muropaketista leikattujen viritysten sijasta (ja kyllä, sellaisesta estetiikasta on perhe ja vieraatkin saaneet nauttia jo useamman vuoden). Nuo lautaset oli puoleen hintaan tarjouksessa, joten nyt oli sopiva aika ostaa, normaalihinnalla en aiemmin raaskinut hankintaa tehdä. Lautaset ovat siis samanväriset kuin meidän sohvat ja kun keittiö ja olohuone on samaa tilaa, niin nyt on sitten yhteensointuvat sohvat ja sipulilautanen.😄 Nämä ostokset toki aiheutti sen, että marraskuussa mun itselle asetettu kolmenkympin ostoraja ylittyi, kun olin jo muutaman pienen ostoksen tehnyt aiemmin tässä kuussa, mutta ehkä tasoitan sitä joulukuun ostamattomuudella.

Myönnettäköön, että kävin kaupassa myös pitelemässä kädessä uutta kännykkääkin, perus Oppo oli tarjouksessa 39 euroa ja houkutteli, siinä olisi perusjutut ok ja ilmeisesti vähemmän mainoksia kuin nuorisolta jääneessä Redmissä, mutta myyjäkin myönsi että latausaika on piiitkä ja siksipä se sinne edelleen jäi. Latausaika on kuitenkin käytännön elämässä aika olennainen asia ja se on tuossa Redmissä kohdillaan. Ja onhan tuo Redmi todistetusti suht kestävä, siitä on mm. ajettu autolla yli pariinkin otteeseen ja silti se edelleen toimii.

Älä osta mitään-päivän sijasta voisin viettää ennemminkin useamman älä osta mitään-kuukauden ensi vuonna tai jopa uuden älä osta mitään- vuoden. Pohdinnassa sellainenkin edelleen mulla siis on.


lauantai 23. marraskuuta 2024

Paljon ihmiset käyttää vaatteisiin rahaa?


kuva:pixabay/ wixin_56k

 Katseltiin syksyn mittaan suomalaista versiota raharemontti-ohjelmasta. No, ohjelma ei tehnyt minuun kovin ihmeellistä vaikutusta, monet säästökikat tuntui aika kosmeettisilta ja toisaalta tuntui, ettei ohjelma antanut kovin paljon oikeita keinoja talouden hallintaan. Moni säästämiseen keskittyvä talousblogi antaa enemmän järkeviä ja toimivia neuvoja talouteen kuin tuo ohjelma.

Ohjelmassa oli kuitenkin yksi kohta, joka pisti silmään lähes joka jaksossa. Nimittäin vaatteisiin kulutettava rahasumma. Se tuntui pahimmillakin tuhlaajilla olevan jotain 30 euron luokkaa noina esimerkkikuukausina, eikä sitä oikeastaan ohjelman juontajatkaan mitenkään kyseenalaistaneet, vaan nimenomaan kommentti oli aina "tämä on kohtuullinen summa, pidetään se jatkossakin". Ja kyllä, 30 euroa kuussa on todellakin kohtuullinen summa vaatteisiin, varsinkin jos puhutaan työssäkäyvästä ihmisestä, jolle työpaikka ei tarjoa työvaatteita.

Mutta onko se ihan todellinen summa? En oikein jaksa uskoa, että edes keskivertoihminen käyttäisi vaatteisiin noin vähän rahaa, kun summa pitää sisällään niin kengät, ulkovaatteet, sisävaatteet kuin alusvaatteetkin. Ja vielä vähemmän uskon, että taloutensa kanssa vaikeuksissa olevat, holtitonta rahankäyttöä televisioon selvittelemään tulleet ihmiset siihen pystyisivät.

Mä olen pitänyt kirjaa jokaisesta ostetusta vaatteesta viimeiset kymmenen vuotta. Mä en harrasta shoppailua, ostan yleensä vain tarpeeseen, eli kun entinen vastaava menee rikki. Mun toiset talvikengät on kymmenen vuotta sitten ostetut, toiset siistimmät työkäyttöön hankitut reilun viisi vuotta vanhat, toppatakit samaa ikäluokkaa ja tuulihousut sen kymmenen vuotta, toppahousut ostettu jo ennen tuon kirjanpidon aloittamista, ehkä 16 vuotta sitten (ja ne on korjattukin jo pariin kertaan). Ja nuo on siis ne kalleimmat vaatekappaleet joita olen hankkinut, mikään niistäkään ei ole kuitenkaan viittäkymppiä enempää maksanut. Juhlamekon olen ostanut melkein kaksikymmentä vuotta sitten ja sitä uskollisesti lähes kaikissa hienommissa juhlissa pitänyt, kun suurin osa ihmisistä tuntuu ostavan aina uusiin juhliin uuden juhlavaatteen. Ja silti mun vaatteisiin menevä raha on keskimäärin siinä kolmenkympin molemmin puolin kuukaudessa. Vuodesta toiseen. Ostolakkovuonna summa oli tosin alle 6 euroa/kk mutta se tosiaan oli ostolakkovuosi ja sellaisella vaatteiden ostamisella ainakin mun suhteellisen minimalistisesta vaatekaapista loppuisi muutamassa vuodessa vaatteet ihan vaan loppuun kulumisen ja hajoamisen vuoksi. Sanoisin myös, että minimalistina mun vaatemäärä on tosi pieni ja valtaosalla ihmisistä on varmasti moninkertainen määrä vaatteita, eli niitä täytyy silloin tietysti myös moninkertaisesti ostaa.

Väitänkin, että ihmiset arvioivat vaatteisiin menevät summat usein todella reilusti alakanttiin ja jos he todella pitäisivät säännöllisesti kirjaa vaateostoistaan, moni ehkä yllättyisi siitä, miten pieniltä tuntuvista vaateostoista kertyy vuositasolla paljon suurempi summa kuin mitä ihminen ajattelee vaatteisiin käyttävänsä. En siis pidä mitenkään huonona asiana vaatteisiin käytettyä rahaa, varsinkaan, jos ostetaan kestävää ja käyttöön tulevaa vaatetta eikä mitään ultrapikamuotia, mutta luulen, että useimmat eivät tosiaan oikeasti hahmota omaa rahankulutustaan tässä(kään) asiassa. Ainakin itsellä ostosten kirjaaminen on osoittanut, miten helposti sitä arvioi kulutustaan pieleen ja useimmiten nimenomaan alakanttiin.

perjantai 15. marraskuuta 2024

Voihan kännykkä

Pingviini, Kawaii, Kännykkä, Älypuhelin
kuva:pixabay/souandresantana

Ostolakkovuonna jo painin kännykkäpulman kanssa, entinen luuri alkoi olla tosi huono ja lopulta ratkaisin ongelman uudella akulla ja nuorisolta jääneellä vanhalla kakkospuhelimella. Nyt sitten tuo mun kännykkä hajosi, selailin sitä sängyllä ja kuului helähdys ja näyttö meni palasiksi. Olihan siinä halkeamia ollut jo aiemmin, mutta ilmeisesti joku jännite sitten pisti sen lopullisesti osiksi ilman iskua tai muuta ulkoista syytä. Samaan saumaan tuo kakkosluuri (tosi vanha apple) ilmoitti, että pankin tuki loppuu noin vanhaan käyttikseen joulukuussa, joten uutta luuria oli pakko alkaa katsella. 

Päädyin riskillä tilaamaan Kiinasta suoraan Cubotin, pienen älypuhelimen, josta oli netissä aika ristiriitaisia arvioita. Koko oli tässä se ensisijainen vaatimus ja pieniä älyluureja ei yksinkertaisesti enää ole tarjolla. Cubot oli lopulta iso pettymys, halpa onneksi, viitisenkymppiä kaikkineen, mutta näyttö oli tosi huonolaatuinen ja kulutti järjettömästi akkua, akun kesto laskettiin ennemmin tunneissa kuin päivissä, jos puhelinta käytti suunnilleen normaalisti. 

Nyt sitten otin käyttöön nuorisolta jääneen vanhan Redmin, ihan liian iso luuri ja muutamalla superärsyttävällä ominaisuudella varustettu, kuten mainoksilla joita on täysin ja kokonaan mahdoton saada pois. Hirveän säätämisen jälkeen suurimman osan sai onneksi blokattua. Lisäksi etukamerassa on AI-avuste, joka pakottaa jonkunlaisen kasvojen kaunistuksen aina päälle, vaikka asetukset näyttää että mitään filttereitä ei ole, niin naama on kuvassa sileä ja epätodellinen. Onneksi takakamera on normaali ja en ole mikään selfieharrastaja, lähinnä joskus jotain yhteiskuvia tulee otettua sillä etukameralla. Mutta haluan kyllä niin itseni kuin muidenkin näyttävän ottamissani kuvissa oikeilta ihmisiltä, en miltään filtteröidyiltä versioilta itsestään.

Isoin plussa on akku, lapsi aikanaan valitti ettei tuon puhelimen akku ole enää hyvä, mutta aktiivinen peli- ja somekäyttö verrattuna mun käyttööön on niin erilainen, että mulla akku kestää sentään päiviä.

Olen tässä ollut kahden vaiheilla, yritänkö vielä etsiä uutta puhelinta, jossa olisi koko siedettävä, mutta edes vähän keskikokoisemmat luurit maksaa useita satasia, joten taidan nyt tyytyä tuohon nuorison hylkäämään malliin ja käyttää sen loppuun. Ekologista ja eipähän tarvitse ostaa uutta. Ja koska luen puhelimelta e-kirjoja, jätän vanhan applen siihen käyttöön, inhoan isosta luurista lukemista, kun se on raskas ja hankala pitää yhdellä kädellä.

Elektroniikan suhteen olen kyllä melkein ostolakkoinen ilman ostolakkovuottakin, niin läppäri kuin puhelimetkin on lähinnä muilta jääneitä, mulle vielä ihan kelpaavia. Ja muukin kodin viihde-elektroniikka on ainakin nuorison mielestä lähinnä museokamaa, mutta kun toimii niin uutta ei tarvitse.

Mutta en käsitä, miksei nykyään voi olla siedettävän kokoista älypuhelinta perustoiminnoilla ja kohtuullisen kestävällä akulla järkevään hintaan, luulisi että kysyntää tuollaiselle olisi vaikka kuinka paljon.