Ostolakkovuosi ohi, mitä sitten?

kuva:pixabay/Tumisu

Perustin tämän blogin oman ostolakkovuoteni päiväkirjaksi ja sellaisena se on palvellut mainiosti. Omia ostoksia ja erilaisia ostohaluja on joutunut miettimään, kun on tiennyt, että tänne ne kirjaan näkyville ja se on kyllä useasti helpottanut ostohoukutusten vastustamista. Tuo kuva kuvaa musta tätä ostolakkovuotta aika hyvin, moni asia sujui, jokunen ei ja jatko on vielä auki.

Blogin kirjoittaminen ei ole ollut ihan niin helppoa kuin kuvittelin, olen nuorempana kirjoitellut harrastuksekseni, osallistunut ihan aktiivisesti muutaman keskustelufoorumin keskusteluihin ja kokenut sellaisen vuorovaikutuksellisen maailman ja asioiden pohdinnan antoisaksi. Noilla foorumeilla tai blogissa ei kuitenkaan tule ihan syvimpiä tuntoja tilitettyä, koska kirjoitukset näkyy kaikelle maailmalle, vaikka en omalla nimellä ja naamalla ole kirjoittanutkaan. Toisaalta blogista puuttuu se sellainen jatkuva vuorovaikutus, joka aktiivisilla keskustelufoorumeilla on, tai ainakin oli silloin, kun erilaiset somekanavat ei olleet vielä vieneet voittoa niistä. Blogin parasta antia on päiväkirjana toimimisen lisäksi olleet kommentit, kiitos jokaiselle kommentoijalle!

Uutta varsinaista ostolakkovuotta en aio aloittaa, harkitsen kyllä jotain max. X vaatetta vuodessa haastetta tai vuotta jolloin saan ostaa vain korvatakseni jonkun entisen rikkinäisen tavaran. Toisaalta en koe nyt tarvetta ostaa mitään (sain joululahjaksi useamman parin ihania sukkiakin), joten ei ole kiire määritellä mitään erityisiä ostosääntöjä alkuvuoteen, kun en mitään aio ostaa kuitenkaan. Eli jään vielä pohtimaan tartunko johonkin tällaiseen haasteeseen. 

Se olisi kyllä paras seuraus ostolakkovuodesta, jos ostamisen rajoittamisen miettiminen tämän vuoden ajan olisi vaikuttanut niin, että nyt ostaminen jäisi oikeasti pois ihan itsestään, ilman yrittämistä tai pinnistelyä. Vaikka olisihan se ehkä vähän hassua, jos ostolakkovuonna on ostanut kuitenkin ihan jonkun verran ja sitten kun ostolakkovuosi on ohi, tulisikin seuraavasta vuodesta se nollan ostoksen vuosi.

Blogin tulevaisuudestakaan en vielä oikein tiedä, säännöllisen sisällön tuottaminen blogiin ilman ostolakkovuotta tuntuu haastavalta. Minimalismi on niin arkea, etten taida osata edes huomata mitä siitä voisin enää kirjoittaa lisää. Värikäs minimalismi tyylinä ei taida olla kovin yleistä, joten ehkä siitä voisi saada jotain irti, mutta se tarkoittaisi enemmän kuvia omasta kodista ja sitä vähän vierastan. 

Ja mun perusarki on aika tasaista ja tavallista (lue: tylsää vaikka mulle itselleni toki ihanaa ja onnellista), joten en oikein nää siitäkään olevan blogin sisällöksi. Jotain vertailua tavallisen vuoden ja menneen ostolakkovuoden välillä voisin ehkä tehdä tänne jatkossakin. Itselleni aion joka tapauksessa pitää kirjaa kaikesta ostetusta, ainakin omista ostoksistani. Ja edelleen aion ainakin käydä lukemassa nytkin seuraamiani blogeja, ihanaa että löytyy niin huipputyyppejä, jotka osaa ja jaksaa jakaa arkeaan mielenkiintoisella tavalla 🌼

Katsotaan siis millaisten asioiden kanssa palailen blogiin ensi vuonna ja millä tahdilla. 

Ihanaa uutta vuotta kaikille! 🎇💖

Ostolakkovuoden tavarayhteenveto: mitä ostin ja paljon meni rahaa

 

Nyt on vuosi lopussa ja aika katsoa mitä kaikkea ostolakkovuonna tuli kuitenkin ostettua. Uskaltaudun jo tekemään tämän yhteenvedon, loppuvuonna kun ei ole tarkoitus ostaa mitään, ei edes käydä kaupassa.

Itselleni ostin toukokuussa kangaskassin 2.95e ja tyynyn 24.90e, kesäkuussa sain kangaskassin kaupanpäällisenä 0e, marraskuussa hajonneiden siistimpien töissä pidettävien housujen tilalle ostin uusia housuja kolme paria, ne maksoivat yhteensä 49 euroa ja lisäksi kahdet lökärit 2,5e/kpl eli yhteensä 5e. Lisäksi puhelimesta hajosi akku ja sen myötä marraskuussa ostin uuden akun ja kaksi latauspiuhaa, akku maksoi 18.90e ja piuhat 5e ja 2.9e. Joulukuussa tuli vastaan sloggin pikkareita alennuksessa 3 paria/15 euroa ja päädyin ne ostamaan koska entisistä olin paikannut moooonta reikää ja näitä harvoin on tarjouksessa. Laatu sloggilla on kyllä huonontunut viime vuosina, valitettavasti, eivät ole enää ihan hintansa arvoisia. Joululahjakirjoja tilatessa ostin myös itselleni kirjan joka maksoi 5e, se oli hurjassa alennuksessa ja sellainen, jonka olin lukenut jo e-kirjana mutta jonka uskon lukevani useampaan kertaan ja siksi halusin sen myös fyysisesti hyllyyni (kirja on Sarah Haywoodin Kaktus, suosittelen lämpimästi!).

Koko vuoden saldo itselle ostetuissa tavaroissa oli 6 tavaraa ja 8 vaatetta, joista jokainen vaate tuli hajonneen tilalle, tyyny kuluneen tilalle, laturin piuhat hajonneiden/huonojen tilalle, samoin akku. Kangaskassikin oli hajoneen tilalle, mutta kun sain tuon ilmaisen, olisi ostamisen voinut siinä jättää väliin, molemmille on kyllä käyttöä, koska pesen kangaskasseja suht usein. Ainoa ostettu tavara, joka ei korvannut mitään hajonnutta oli tuo kirja, olkoon se nyt sitten vaikka joululahja itselleni.🎄 Rahaa meni itselle ostettuihin tavaroihin 128.65e, josta vaatteisiin 69e. Vertailun vuoksi vuonna 2022 meni omiin ostoksiin vaatteet mukaanluettuna n. 400e ja vuonna 2021 n.420e, joten vaikka se ei siltä tuntunutkaan, älä osta mitään- vuosi kyllä vähensi mun henkilökohtaistakin ostamista tuntuvasti. Tämä oli kiva huomata!

Kotiin ostetut niputin yhteen ja astiat  ja pyykkikoneen erikseen. Pyykkikone maksoi 300e ja astioihin meni vähän reilu 300e, mutta näitä en ostanut vain hinta edellä, vaan halusin mieleiset, kauniit ja toimivat astiat ja sellaiset ne ovat olleet. Tällaisia ei osteta vuosittain ja nämä nyt vaan sattuivat hajoamaan juuri tänä vuonna. Muihin kotiin ostettuihin asioihin, kuten hajonneiden tilalle ostetut kattovalaisimet, tyynyt (ja se kovan onnen amppeliteline) ja vastaavat eli käyttötavara, jonka ostaminen tuntui tarpeelliselta tai välttämättömältä meni n. 500e. Viime vuonna tuollaiseen yleiseen käyttötavaraan meni melkein tonni, joten sekin summa tänä vuonna puolittui. 

Remonttitarvikkeisiinkin meni lähemmäs tonni ja työt päälle, mutta nämä nyt ei varsinaisesti ostolakon piiriin kuuluneet ja olivat joka pennin arvoisia. Tällaiset kulut eivät meillä ole vuosittaisia ja näitä varten myös säästetään.

Nuorison ja miehen juttuihin menneitä en tähän laske, ne olivat ostolakon ulkopuolella alunperinkin. Osa kotiin ostetuista jutuistakin oli oikeastaan lähinnä nuorison tarpeisiin, mutta kirjasin kotiin ostetuihin sellaiset, joita satunnaisesti voi kaikki käyttää.

Ei siis nollan ostoksen eikä nollan euron vuosi, ei edes lähelle, mutta selkeä parannus edelliseen vuoteen. Ostolakko toi siis edes jonkun verran kaivattua muutosta omiin ostotottumuksiin.

Minimalistin jouluinen bling bling eli kaikki pieni ja ihana

 

Voiko minimalistilla olla bling blingiä eli kaikkea pientä söpöä ja ihanaa ja jos voi, miten se sopii yhteen minimalismin kanssa. Vai muuttuuko minimalistiksi itsensä kuvitellut salavihkaa maksimalistiksi ja keräilijäksi kun huomaa löytävänsä kotoaan erilaisia ihania esineitä?

Ei, en edelleenkään halua tai kaipaa kotiini esille runsaasti erilaisia koriste-esineitä, mutta se ihanaa paperikauppaa ja sen kaikkia ihania pikkutavaroita rakastanut pieni tyttö kyllä asuu jossain syvällä minussa edelleen.

Mun kohdalla vastaus siihen, miten bling bling ja pienet ihanuudet yhdistetään minimalismiin on joulukuusi. Tai ei varsinaisesti itse kuusi, joka on meillä keskikokoinen muovikuusi, joka on jo vuosia ollut sama. Meidän allergiaperheessä ei oikea kuusi ole mahdollinen ja lapsetkin toteavat jouluisin kun kuusi otetaan esiin ja kootaan, että onpa ihana muovikuusen haju, nyt tuoksuu ihan joululta vaikka ei tuo meidän kuusi taida enää tuoksua kuin vähän pölyiseltä.😆

 Kuusenkoristeissa ei olekaan sitten mitään minimalistista eikä pelkistettyä: siellä roikkuvat sulassa sovussa eriväriset muovipallot, lasten ihanat jouluaskartelut, muutamat lasten aikanaan lahjaksi saamat tosi kauniit lasikoristeet, erilaiset värilliset köynnökset ja uusimpana muutama muovitimantti. Siellä on kinderin jouluyllätysmunista tulleita kuusenkoristeita, lasten leikeistä jääneitä hienoja pikkuesineitä, joihin on saanut laitettua ripustusnarun ja jokunen Aarikan tonttukin, jotka jo lapsuudessa edustivat mulle sitä söpöintä joulukoristetta, jonka halusin aina ripustaa mahdollisimman hyvälle paikalle kuuseen.

Meillä ei kuusen ja koristeiden lisäksi ole montaa muuta joulukoristetta,  muutamat koristevalot ja seimiasetelma ja jokunen lasten askartelema koriste löytyy niiden lisäksi. Mutta kuusi kaikkine bling blingeineen on ihana ja tuo joulutunnelmaa kotiin. Siinä saa se minun kaikkea ihanaa ja kimaltavaa rakastava sisäinen pieni tyttö koko vuoden annoksen söpöä ja kaunista pikkutavaraa ja bling blingiä. 

Ja yhtä lailla joulun jälkeen loppiaisena on kiva pakata joulukuusi koristeineen pois odottamaan taas seuraavaa joulua ja nauttia taas avarasta tilasta ilman ylimääräistä tavaraa.

Ostolakko: mikä oli helppoa

kuva:pixabay/Edurs34

Mikä sitten ostolakossa oli helppoa? Koska elämäntapani on melko minimalistinen ja en esimerkiksi meikkaa lainkaan, oli paljon asioita, joiden kohdalla ostolakko oli helppoa ja vaivatonta. Esimerkiksi ne meikit ja muu kosmetiikka, jota en normaalistikaan käytä. Niiden kohdalla ei ostamattomuus tuonut mitään uutta haastetta tai tapojen muuttamisen tarvetta. Osan vuodesta ostolakko oli aika helppoa myös vaatteiden suhteen, mutta mitä enemmän hajoamista vaatteissa oli, sitä enemmän se helppous väheni.

Helppoa oli siis tiivistetysti olla ostamatta sitä, mitä en muutenkaan osta koskaan tai mitä ostan hyvin harvoin. Ja tässä kai se onkin, jos joku ei osta koskaan uusia vaatteita ja aloittaa ostolakon uusien vaatteiden ostamisen suhteen, saa varmasti onnistuneen tuloksen, mutta aivan ilman vaivaa tai minkään muuttumatta. Siksi en omassa ostolakossani mitenkään erityisesti painottanut näitä asioita, joiden ostamatta jättäminen on mulle muutenkin helppoa, enhän todellisuudessa edes ajattele niitä arjessa. Ostolakossa mulla oli tavoitteena nimenomaan haastaa itseäni niissä asioissa, joita tulee ostettua turhaan tai liian helposti. 

Joten sanoisin, että ne helpot asiat ostolakossa olivat toisaalta nuo asiat ja tavarat, joita en muutenkaan kaipaa ja toisaalta silloin, kun arki tai joku ongelma ei kaatunut päälle, helpointa oli itse ostamattomuus. Koska niinä kuukausina, kun ostamista ei isommin ollut nuorisolle, kotona ei mikään kone hajonnut tai vaatteet eivät lahonneet päälle, ostamattomuus oli oikeasti kivaa. 

Oli ihanaa, kun ei tarvinnut miettiä olisiko jotain tarjouksessa, kaupasta osti/tilasi vain ne ruoat ja vessapaperit, eikä ajatuksia tarvinnut uhrata siihen, olisiko nyt tarvetta sille tai tuolle. Tämä on se, mitä ostolakolta kaipasin ja vaikka se onnistui paljon pienemmän osan vuotta kuin toivoin ja kuvittelin etukäteen, oli se silti se, mikä antoi tuntuman siitä, miten paljon omaa elämäänsä voi helpottaa sillä, ettei osta tai ostaa vain välttämättömän.

Ja luulen tämän vuoden kokemuksien perusteella, että tässä ei ole olennaista se, ostaako vuodessa nolla, yhden vai viisi tavaraa vaan enemmänkin se, että oppii ajattelemaan, ettei ostaminen ole ratkaisu useimpiin tilanteisiin ja muuttaa sitä suhtautumista tavaraan ihan vaan oman pään sisällä. Tämän opettelu jatkuu mulla tulevaisuudessakin ja toivon, että tämä ostolakkovuosi kaikkine epäonnistumisineenkin antoi jotakin eväitä ja oivalluksia tämän ajattelutavan omaksumiseen ihan pysyvänä tapana toimia. Koska vaikka ajattelin, että ostolakkovuoden lopussa ostan sitten tuon ja tämän, niin nyt kun vuosi on ihan lopuillaan, ei mulla olekaan mitään isompaa listaa siitä, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Ehkä niitä sukkia tarvitsen, mutta en niitäkään kyllä meinannut heti sännätä ostamaan. Ehkä samalla jos nuoriso joulunjälkeisestä alesta jotain haluaa (saavat usein lahjakortteja joululahjaksi) voisin sen sukkapaketin tilata. 

Jatkan ainakin omien ostosteni kirjaamista varmasti ensi vuonnakin ainakin paperille itselleni, onhan se mielenkiintoista verrata sitten ensi vuotta tähän ostolakkovuoteen ja katsoa, eroavatko ne toisistaan millä lailla tai ollenkaan ja näyttääkö, että ostolakkovuosi on muuttanut jotain kulutustottumuksia pysyvämmin.

(Ja tunnustan, hetkellisesti olen miettinyt, että pitäisikö ottaa ostolakkovuosi vol.2 heti ensi vuoteen, koska tänä vuonna oli remonttia, hajoamisia ym. joita ei ensi vuonna pitäisi olla ja kuvittelen, että ensi vuonna ostolakko voisi onnistua siltä osin helpommin/paremmin, mutta ehkä varsinainen ostolakko on mun kohdalta kuitenkin kokeiltu..)

Ostolakko: mikä oli (vähän) helpompaa

kuva:pixabay/OpenClipart-Vectors

 Mikä sitten ostolakossa oli edes vähän helpompaa, ei helppoa tai vaivatonta, mutta ikäänkuin sieltä vaikean tai mahdottoman ja tosi helpon väliltä.

Tämä kategoria ehkä kattaa ison osan ostolakosta. Moni asia tuntui välillä jotenkin vaikealta tai hankalalta ja ensimmäinen ja helppo ratkaisu moneen juttuun olisi ainakin ensi ajatuksena ollut ostaminen. Oli kuitenkin monen monta tilannetta, jossa sen ihan ensimmäisen, melkein reaktionomaisen nettikaupan avaamisen ja "ostan tuon niin se ratkaisee käytännön tilanteen x"-ajatuksen jälkeen pienellä miettimisellä löytyikin ratkaisu joko ihan valmiina olevista asioista tai sitten tajusi, että asian voi tehdä toisin ja säästyy ostamiselta. Tällaisella keskiluokkaisella työssäkäyvällä ihmisellä kun on minimalismista huolimatta kuitenkin tosi hyvin tavalliseen perusarkeen tarvittavia asioita ja tavaroita kotonaan jo valmiiksi. 

Tässä ehkä suurin haaste oli osata ajatella laatikon tai omien piintyneiden tottumustensa ulkopuolelta. Esimerkkinä vaatteiden kuivaus ja tuuletus ulkona. Mulla oli terassilla (rumat ja tiellä olevat) narut, joihin mahtui suhteellisen vähän pyykkiä ja ehdin jo miettiä vaikka mitä telinettä ja hienompaa narukuivaussyteemiä sun muuta, kunnes tajusin, että valmiina mattojen tuuletusta varten oleva tanko terassin reunassa ajaa hyvin asiansa myös pyykin kuivatuksen ja tuulettamisen suhteen, kun vaan laitan pyykit henkareihin. Systeemi on osoittautunut käytännössä paljon toimivammaksi kuin mikään narukuivatus ja on paljon siistimmän näköinen sekä itselle että naapureille päin.

Samoin olin haaveillut ulkovajan sisustamisesta tietynlaiseksi ja se olisi vaatinut maalia ja muutamia huonekalujakin, mutta omista tavaroista löytyi sitten sopivat, omalla tavallaan ehkä suunnittelemaani hienommatkin kalusteet ja koristeet, joiden avulla saatiin tosi ihana ja viihtyisä kesäolohuone. Tässä ostolakolla oli oikeasti merkitystä, ilman ostolakkoa olisin varmaan päätynyt ostamaan tuonne enemmänkin uusia juttuja, mutta ostolakko sai ajattelemaan asiaa toisin. Aikaa meni ehkä enemmän, kun kääntelin ja pyörittelin mielessäni pidempään miten tila vanhoilla kalusteilla toimisi niin, että olisi viihtyisä, mutta lopputulos todellakin palkitsi.

Omat vaatteet aiheuttivat haastetta hajoilemalla, mutta kotikamppeiden suhteen korjaaminen oli lopulta monen vaatteen kohdalla ihan toimiva vaihtoehto. Joitakin resuisimpia vaatekappaleita laitoin pois ja yritän tulla nyt toimeen vähemmällä, vaikka lähtötilannekin oli melko niukka. Aina jotain on kuitenkin löytynyt kotona päälle ja vaikka sukkien paikkaaminen onkin homma, joka tuntuu ennen aloittamista todella vaivalloiselta ja tylsältä, on mukavaa kun sen saa tehtyä ja sukat saa jatkoaikaa. Mikään vuosikausia jatkuva ostolakko ei mun rajallisilla vaatemäärillä toimisi, mutta vuoden kyllä pärjää, varmaan pärjäisi muutamankin vuoden.

Nämä kaikki tähän ei-niin-helppoa-kategoriaan kuuluvat asiat olivat ehkä ostolakon opettavaisimpia ja omia ostotapoja eniten ravistelleita juttuja, asioita joita arjen kiireessä tulee ostettua helposti ja miettimättä, mutta joita ei sitten loppupeleissä välttämättä tarvitse. Luulen ja toivon, että juuri nämä asiat ovat se osa ostolakkoa, joka jättää pysyvän muutoksen kulutustottumuksiin ja ostotapoihin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

kuva:pixabay/Sisu88

 Itsenäisyyspäivä on yksi niitä juhlia, joiden kohdalla pyrin joka vuosi miettimään päivän merkitystä ja muistamaan sitä, mitä aiemmat sukupolvet ovat meidän itsenäisyytemme hyväksi tehneet ja minkä hinnan siitä maksaneet. 

Muistelen isovanhempiani, jotka ovat sodasta selvinneet ja sitä, mitä he ja vanhempani ja muut sukulaiseni ovat sodan jälkeisten vuosien elämästä ja myös puutteesta kertoneet. Se, miten osa elintarvikkeista on ollut kortilla, kuullostaa nykyiseen yltäkylläisyyteen kasvaneesta todella vieraalta ja saa myös ainakin hetkellisesti tajuamaan, miten kiitollinen pitäisi olla siitä, että voin kaupasta ostaa vaikkapa sokeria ja voita ihan juuri silloin kun sattuu huvittamaan.

Myös tavarasuhde on ollut isovanhempieni sukupolvella hyvin erilainen. Tavarasta pidettiin huolta, vaatteita paikattiin ja käyttötavaroita korjattiin. Harvalla oli enemmän kuin se, mitä oikeasti tarvitsi. Edes niillä hyvin toimeentulevilla ihmisillä, sen ajan rikkailla, saati jos oli suuri lapsiparvi ja esimerkiksi toinen huoltajista kuollut.

Mulla on edelleen käytössä joitakin mummoni kirjomia pyyhkeitä, ne ovat kestäneet tänne saakka ja ovat edelleen oikein hyviä.Niiden laatu on aivan erilainen kuin nykyään kaupasta löytyvien tekstiilien ja selvästi on ollut ajatus, että ne kestävät ainakin sen yhden ihmisen eliniän käyttöä.

 Ajattelen, että sen sijaan, että minimalismi tai kohtuullisuus olisi jotain uutta tai tämän päivän trendi, se on enemmän paluuta sellaiseen aiempien vuosikymmenien elämään, jossa kestävyys, laadukkuus ja tavaroista huolehtiminen on normaalia, että ihmiselle riittää se, minkä hän arkeensa tarvitsee ja että elämän sisältö tulee ihan jostain muusta kuin kuluttamisesta. Että tekeminen, kokeminen ja tavallisen arjen hyvien hetkien arvostaminen ja niistä nauttiminen ovat enemmän kuin trendivaatteet, uudet vempeleet tai jatkuva elämän päivittäminen uuteen materialistisesti parempaan versioon.

Ajattelen, että isovanhempieni sukupolvi teki työtä sen eteen, että meillä olisi itsenäinen maa, suomalainen hieno kulttuuri, oma kieli, kaikilla mahdollisuudet oppimiseen, itsensä sivistämiseen ja tämän maan rakentamiseen jatkossakin. Että meidän tulee omalta osaltamme myös olla rakentamassa tätä maata ja omalla elämäntavallamme pyrkiä huolehtimaan, että luonto ja ihmiset voivat hyvin, myös tulevien sukupolvien kohdalla. Yhden ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa ovat tietysti pienet, mutta toisaalta, kun aloittaa itsestään ja tekee parhaansa, on osa sitä ketjua, joka on mahdollistanut sen, mitä meillä tänään on.

Virren 581 sanoin:

Kiitos, Jumalamme,
kun annoit kauniin maan,
annoit jylhät metsät,
loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta
työstä isien,
kiitos isänmaasta
ja kohtaloista sen.

 

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Ostolakko: mikä oli vaikeinta

kuva:pixabay/LOLOGO

Nyt kun ostolakkovuoden viimeinen kuukausi lähti käyntiin, ajattelin pohtia ostolakon sujumista vähän eri näkökulmista.

Aloitan siitä, mikä oli vaikeaa tai vaikeinta. Vaikeaa oli välillä ihan vaan motivaatio, väsyneenä ja kipeänä ostolakko ei ollut innostavaa, vaan jonkunlainen nettikaupoissa notkuminen houkutti kovastikin. Myös erilaiset turhautumisen tunteet yllättivät ja toisaalta koin vaikeaksi myös ostokset, joita oli sitten "pakko" tehdä. Siinä tuli jotenkin epäonnistunut olo, kun ostikin astioita tai remonttitarvikkeita, vaikka ne miten olivat välttämättömiä. Luulen, että jos olisin oikeasti onnistunut olemaan ostamatta mitään, olisi tunnelma ollut erilainen. Varmasti noihin turhautumisiin ja ostolakon hankaliin päiviin suhtautuisi jälkeenpäin eri tavoin, jos päällimmäinen tunne olisi onnistuminen, mutta kun enemmän tuntuu, että ostolakko epäonnistui monessa kohtaa, niin nuo negatiiviset fiiliksetkin muistaa paremmin.

Tavaroista nousi muutama asia, joiden suhteen ostolakko oli vaikeinta, sanoisin omalla kohdallani mahdotonta. Ensimmäisenä tyyny, ostin ostolakon aikana itselleni tyynyn, se oli välttämätön, koska mun migreeniin vaikuttaa niin isosti se, millaisella tyynyllä nukun ja kun entinen tyyny pesussa ja käytössä on mennyt littanaksi, on uusi pakollinen. Tietysti jos olisi ostanut ostolakkoa edeltävästi kasan uusia tyynyjä kaappiin, ei tämä olisi ongelma, mutta ei se musta mikään ostolakko ole, jos hamstraa kaappiin etukäteen vuodeksi kaikkea mahdollista, ei silloin ostaminen tai kuluttaminen vähene, eikä omia kulutustottumuksia tarvitse niin tarkastella. 

Toinen asia, jossa ostolakko ei mun kohdalla toimi on näköjään siistit työhousut. Kun vaatekirjanpitoa katselee taaksepäin, niin melkein vuosittain joudun näitä uusimaan. Mulla ei ole monia työhousuja, joten käytössä olevat kuluvat ja niitä täytyy säännöllisesti uusia. Näitä ostoksia ei tullut vasta kun loppuvuonna, joten melkein onnistuin olemaan ostamatta tämän vuoden, mutta tosiasiallisesti työhousuja joutuu kuitenkin hankkimaan säännöllisesti, yläosat kestää huomattavasti pidempään ehjänä ja siistinä. 

Eli tavaroista tyynyn ja työhousujen suhteen ostolakko on mun kohdalla vaikeinta, käytännössä mahdotonta.

Myös se, että vastaan perheen vaatehuollosta sekä harrastuskamppeiden hankkimisesta vaikutti niin, että jouduin ostamaan ja miettimään hankintoja, vaikkei ne mulle itselleni tullutkaan, eivätkä ostolakon piiriin kuuluneet. Onneksi on niin, että mitä isompia lapset on, sitä enemmän he valitsevat itse, kertovat itse mitä puuttuu ja mulla on tilaajan/kuskin/maksajan rooli. Mutta ostamista ja kaupoissa pyörimistä sekin aiheuttaa. Kun tätä miettii, puoliso on varmaan aina käytännössä ostolakossa, kun mä niin isolta osin pyöritän kodin kulutustavaran ja lasten kamppeiden hankintaa. Tämän tajuaminen sai miettimään, voisinko näiden juttujen ostamista/hankkimista jotenkin sujuvoittaa ja vähentäisikö se sitä ostamisesta tulevaa stressiä enemmän kuin varsinainen ostolakko. Tämä pitää laittaa mietintämyssyyn jatkoa varten.