Kertakäyttövaate ja karsintaa

kuva:pixabay/La_Petite_Femme

 

 Juhlavaatehaasteistani kerroinkin täällä jo aiemmin ja vähemmän yllättäen siinä kävi niin, että sekä huivi että mekko, jotka ostin lievästi sanoen kiireellä ja pakon edessä päätyivät kiertoon. Toivottavasti niistä on jollekin muulle iloa, mun vaatekaappiin ne olisivat jääneet käyttämättöminä lojumaan, joten ajattelen loppupeleissä olevan ekologisempaa että ne tulevat jollekin käyttöön. 

Samalla vauhdilla luovuin mun ihanista tuunatuista juhlatennareista. Tää vähän kirpaisi, koska kengät on niin kivat ja hienot. Mutta pohja on liian kova ja litteä mun jalalle, eikä mikään kenkä ole käytön jälkeisen kivun arvoinen. Plus että mulla ei ollu näiden sävyyn ja tyylin hyvin sopivia juhlakamppeita, eikä sellaisia tullut vastaan vaikka sillä silmällä olen vuoden ajan yrittänyt vilkuilla mahdollisesti sopivia juttuja.

No, onko nyt uuden juhlavaateostoskierroksen aika ennen seuraavia juhlia? Ei ole. Päätin, että mun on kelvattava myös kesäisempiin juhliin mustilla liituraitahousuilla ja tummalla vähän arkista juhlavammalla puserolla. Noissa itse viihdyn, ne on olleet mulla varmaan yli kymmenen vuotta ja niissä on käyty vaikka kuinka monta epävirallisempaa juhlaa ja vaikka ne eivät ole superjuhlavat, ovat ne siistit eikä ole kokomustat. Ja kesän juhlissa huomasin, että aikalailla laidasta toiseen ihmiset juhlapukeutuu, oli tosi hienoja juhlamekkoja koristeineen ja sit farkut ja paita yhdistelmiä, hyvin kaikki mahtui juhlimaan ja mukavaa oli, eikä kenenkään vaatteet tehneet juhlista mitenkään huonompaa.

 Jos en olisi hairahtunut "miten muut juhliin pukeutuu, siten minunkin pitää"- ajatteluun, olisi nämä hutiostokset jääneet tekemättä. Rahaa ei onneksi mennyt kuin alle 20 e, joten taloudellisesti ei paljon tullut takkiin. 

Kävin sitten vielä vaatekaapin muutenkin läpi ja sieltä lähti pari paitaa ja housua kiertoon juhlakamppeiden mukana. Ne on niitä, joita en oikeastaan koskaan käytä ja joiden kohtaloa olen pidempään miettinyt. Totesin, että koska hajonneen tilalle olen ostanut ennemmin uuden kuin käyttänyt noita vanhoja, ei ne ole niin omannäköiset tai mukavat että niitä kannattaisi kaapissa jemmailla. Pikaisen laskemisen perusteella mulla on nyt 49 sisävaatetta + uikkari + 4 remppavaatetta. Tuossakin on aika paljon valinnanvaraa, mutta tykkään kun kesäksi on kevyemmät kamppeet ja talvella paksummat. Töissä pitää olla suht siistit vaatteet kuitenkin, joten koti- ja urkkalöksät on erikseen ja töihin sopivat vaatteet erikseen.

Mukava oli huomata, että alkuvuonna ostetut rikkinäiset korvaavat vaatteet on olleet onnistuneita ostoksia ja kesäreissun euron toppikin on päässyt jo käyttöön ja ollut kiva kotivaate. 

Ekan vuosipuolikkaan ostoksia

ihanat dc-tennarit 

Ostosrintamalla on ollut melko kohtuullista ekan vuosipuolikkaan ajan ja hyvä niin.

Olen ostanut alkuvuodesta kotiin joitakin arjen pikkujuttuja. Syy oli joko rikkoutuneen korvaaminen kuten sohvanpäällishuovan kohdalla, ostin samanlaisen kuin entiset, joista yksi on kovassa käytössä hajonnut. Kuvittelin aiemmin rikkonaisesta saavani paikkamateriaalia, mutta tajusin, ettei tuollaisesta läpitikatusta kankaasta saa paloja mitenkään järkevästi, joten rikkonainen joutaa roskiin kunhan se hajoaa myös toiselta puoleltaan, nyt se on käännettynä vielä käytössä. Sitten uusi pääsee käyttöön, odotin nimittäin, että huopa tulisi alennukseen ja kun se oli puoleen hintaan, kävin ostamassa jo valmiiksi kun tiedossa on, että kohta sitä tarvitsee. Ja osassa ostoksista syy oli ihan vaan uusi tarve kuten henkareiden kohdalla, kun sekä nuorison kaapeissa että pyykinkuivatuksessa alkoi olla niistä pula, koska olen yhä enemmän siirtänyt pyykkien kuivaamisen henkareihin telineen sijasta. Näissä ei ollut mitään erikoisempaa ja kaikki on arkisia käyttötavaroita ja aika akuuttiin tarpeeseen. 

Pihalle/mökille on joitakin ostoksia tullut myös tehtyä, esim. keväällä ostettiin omallekin pihalle tulipata, samanlainen kuin viime vuonna kesämajalle ostettu ja tosi hyväksi todettu, nyt niitä oli taas kauppaan tullut.

 Itselle olen ostanut uudet, entisten kanssa samanlaiset työhousut, hiuspompuloita ja pari mustaa pitkähihaista, kun entiset alkoi pitkän käytön jälkeen reikiintyä saumojen vieristä, eikä niitä saanut enää korjattua eli kaikki nuo on tulleet suoraan hajonneiden tilalle. Lisäksi ostin tennarit sekä juhlavaatetta. Syksyllä ostamani New Balancen tennarit eivät istuneet jalkaan käytössä vaan hankasivat inhottavasti, joten myin ne ja ostin toisen merkkiset ihanat lasten skeittikengät tilalle. Nuo on olleet paremmat jalassa ja oli tuttu ja luotettava merkki, mutta vähän mietin, pärjäänkö tennareilla kun plantaarifaskiitti väliin vaivaa vai olisiko lenkkarit olleet viisaampi valinta. No, katsotaan, ainakin tähän asti jalkakipu on pysynyt kohtuuden rajoissa. 

Lisäksi käytiin kesäreissussa ja nuorison shoppailuretkellä itsekin päädyin ostamaan second hand-liikkeestä itselleni hihattoman trikootopin, hinta oli 1e, eli ei ollut kovin kallis shoppailureissu mun kohdalla.

Lisäksi ostin sen karvis-tyynyliinan ihan vaan iloksi ja huviksi. 

Kotiin ostettuihin on mennyt reilut sata euroa, johon kuuluu yksi melkein huonekalu, eli telkkarin alle tullut näytönkoroke, sain tämän avulla laitteet siten, että meidän palakirjahyllyn kaikki palat saa samalle lyhyelle seinälle, mikä tosi kivasti selkeyttää olohuoneen järjestystä.

Omiin ostoksiin on mennyt alle satanen kaikkineen, kun vähensin uusien kenkien hinnasta myydyistä kengistä saadun rahan. Kengät siis maksoivat alennuksessa reilun kolmekymppiä ja sain entisistä vähän alle sen, eli melkein kuittasin entisten myynnillä uusien oston.

Puutarha/mökki/ulkojuttuihin on mennyt niihinkin aika tarkkaan satanen, tulipadan lisäksi on ostettu mm. puutarhaletkun suutin hajonneen tilalle ja ihana kukkakuvioinen ämpäri kesämajalle vedenkantoon, eli nämäkin käyttötavaroita. Harkitsin kyllä myös kotiin ikkunoihin sellaisia mittojen mukaan tehtyjä ikkunaverkkoja, kun entiset itseviritellyt irrotettavat verkot ei oikein oo tiiviit, mutta hinta oli niissä tosi kallis (yli satasen kappaleelta) ja päädyttiin ihan vaan muutaman euron puitteisiin kiinnitettävään verkkoon, jota osassa ikkunoista on jo ollut ja mikä on toiminut ihan ok, tässä säästäväisyys voitti.

Kotoa olen laittanut roskiin ja kierrätykseen joitakin hajonneita tai hyvin vähällä käytöllä olleita tekstiilejä ja vaatteita. Yhden tyynyn elvytin käyttöön laittamalla toisesta liian matalaksi menneestä muototyynystä siihen paremmat sisälmykset ja näin säästyin uuden tyynyn ostamiselta. Sukkia olen myös paikkaillut käyttöiän jatkamiseksi.

Eka vuosipuolikas on ollut siis ostamisen suhteen melko stressivapaata juhlavaatekriisiä lukuunottamatta.

Lisäksi käytin vihdoin tädiltä viime kesänä saamani, viimeisiksi jääneet lahjarahat, mutta niistä ostoksista taidan tehdä oman pikku postauksensa, oli nimittäin niin söpöt ostokset ja niihin liittyi niin paljon tunteita.

 Ostolakko on kyllä jättänyt jonkunlaisen kestävän jäljen mun kulutustottumuksiin, ehkä vähän hassusti se on näkynyt enemmän sen vuoden jälkeen kuin mitä silloin ostolakkovuonna, mutta sieltä se sysäys on kuitenkin tullut.

Minimalistisen vaatekaapin juhlavaatehaasteet

kuva:pixabay/La_Petite_Femme

 Aika harvoin tuntuu tältä, mutta nyt oli sellainen hetki, kun minimalistisen vaatekaapin huonot puolet todella iskivät kasvoille. Mulla on ollut about se parikymmentä vuotta juhlamekko, se yksi luottomekko, joka on ollut käytössä kaikissa hienommissa juhlissa hautajaisia lukuunottamatta. Ihana ja kaunis mekko, oli edelleen kaunis, mutta armotta mulle liian kireäksi käynyt ja siksi siitä vihdoin luovuin joku aika sitten. Kyllä, juhlissa(kin) hengittäminen on yllättävän hyödyllinen asia pystyä tekemään ja tuossa mekossa  se ei enää oikein sujunut. 

En ostanut tilalle mitään ja ajattelin, että menen jatkossa juhliin pitkällä hameella, mulla on kauniita kotihameita joissa on pitsikoristeita ja sinällään ne on ihan juhlakelvollisia. Juhliin sopiva yläosa on puuttunut ja hautajaiset olen mennyt ihan vaan mustalla paidalla ja housuilla, jotka ei kevään iloisiin juhliin oikein tuntuneet sopivilta. Tässä kohtaa vähän purnaan, koska miehet voi mennä tummalla puvulla niin iloisiin kuin surullisiin juhliiin, eikä siinä ole mitään outoa tai synkkää. No, kuvittelin löytäneeni kivan pitsisomisteisen yläosan hameen kanssa, mutta käyttökokeilu osoitti, että se hilautui koko ajan ylös inhottavasti eli malli ei istunut ja se lähti kiertoon.

Nyt sitten on useammatkin juhlat ja jotain sinne pitäisi pukea päälle, mielellään juhlavahkoa. Ajattelin ratkaista tämän kätevästi ja löysin netistä käytettynä kukkakirjaillun, kevyen ison huivin, joka sopii väriltään just mun juhlatennareihin ja jolla ajattelin saavani hame ja toppi yhdistelmästä juhlavamman. Olin tyytyväinen. Onneksi aloin tässä juhlia edeltävällä viikolla kokeilla huivia tarkemmin päälle, se olikin sen verran lyhyt, ettei istu nätisti, joten se ei toiminutkaan. Sitten aloin tällaisella parin päivän aikaikkunalla paniikissa kaivelemaan vaatekaappia, jossa ei ole mitään juhlavaatevaihtoehtoja. 

Ei-minimalistilla varmaan olisi jos jonkunlaisia juhlavaatteita eri tarkoituksiin ja sieltä sitten voisi valita jonkun riittävän kivan. Ei ollut vaihtoehto mulle. Kaivelin sitten netistä niin erilaisia juhlavampia toppeja, kuin paitoja ja mekkojakin. Eikä oikein mitään mun makuun sattunut. Lopulta päädyin ns.halpamuotiketjun myymälään ja sieltä onnistuin saamaan käsiini lähes viimeisen kappaleen mun makuun riittävän kivannäköistä mekkoa. Kokokin oli oman koon vierestä koska useampia kokoja ei ollut jäljellä, mutta yllättäen istui ihan hyvin. Mun juhlatennarit ei luonnollisesti käy ollenkaan tuohon mekon väriin mutta onneksi nuorisolta löytyi pitsitennarit lainaan, kun itse menevät toisenlaisissa  kengissä tällä kertaa. Muuten olisi kenkäkauppaankin vielä pitänyt mennä. 

Vaikka melkein aina minimalistinen vaatekaappi on elämää ja arkea helpottava ja pärjään aivan mainiosti, niin näköjäään jonkun kerran vuosikymmenessä tulee näitäkin hetkiä, jolloin kaipaisin sellaista erilaisia asukokonaisuuksia pursuilevaa ihanan maksimaalista vaatekaappia. 

Onneksi mekko kuitenkin näin lyhyellä etsimisajalla löytyi ja nyt toivon, että se palvelee vaikka sen seuraavan kaksikymmentä vuotta. Jos niin hyvin käy, ei hirmuisia juhlavaatekriisejä olisi lähivuosina tulossa ja voin taas olla tyytyväinen minimalistiseen vaatekaappiini. 

Pakkasta, paikkausta ja pieniä iloja

 

kuva:pixabay/Ztasel

Viime viikot on menneet pitkälti sisätiloissa kun pakkasta on riittänyt ja pelkkä autoon siirtyminen aamulla on tuntunut napavaellukselta.

Toisaalta tämä on antanut mahdollisuuden mukaviin iltoihin sohvalla peittoon käpertyneenä joko lukien tai telkkaria katsellen. Tässä kohtaa vinkkaan juurikin tuollaisiin sohvahetkiin ihan loistavasti sopivan kirjasarjan, Satu Tähtisen Moraalisten naisten kirjakerho-sarja, ihania rakkausromaaneita historiallisella twistillä, kepeää mutta myös naisten yhteiskunnalliseen asemaan omalla laillaan kantaa ottavaa kirjallisuutta. Vaikka itse en kovin usein historiallisiin romaaneihin tartu, nämä yllättivät iloisesti. 

Ja toisaalta laiskottelun ohella on tullut tehtyä joitain pikkuhommiakin. 

Huomasin, että miehen pitkiksistä oli kuminauhat venähtäneet ja otin ja vaihdoin niihin uudet. Tässä olen huomannut eron, naisten leggareissa harvoin on irrotettavat kuminauhat vaan ne on usein tikattu kiinni housujen kankaaseen reunasta ja siksi vaihtaminen ei niin vain onnistu. Onneksi miesten kamppeissa tunnutaan olevan korjausystävällisempiä. Lisäksi parsin omia trikoosukkiani.

Sitten huomasin, että noin vuosi sitten ostamani mustat rennommat työhousut oli molemmat kovan käytön myötä reikiintyneet. Harmitti, varsinkin kun vain toiset sain korjattua. Toisissa reiät olivat sellaisissa kohdissa, että korjaaminen olisi näkynyt tosi ikävästi. Pieni positiivinen asia tässä kuitenkin oli, nimittäin se, että toisia housuista sai edelleen, ne olivat edelleen Euroopassa tehdyt ja vielä alennuksessa, eli sain ostettua uudet samanlaiset tilalle. On aina ilo, kun joku hyvä tuote, varsinkin vaate, ei olekaan heti  hävinnyt kaupasta jonkun uudemman mallin tieltä.

Jäin myös miettimään, että ehkä tuolta mun suht minimalistisesta vaatekaapista voisi joutaa ainakin yhdet farkut ihan kiertoon, en vaan nykyään niitä pidä oikeastaan koskaan ja näköjään kun mukavammat työhousut hajoaa, en siltikään niitä farkkuja ota sieltä korvaajiksi vaan ennemmin ostan uudet mukavat housut. Taidan kasata nyt johonkin omaan pinoonsa ne muutamat vaatekappaleet, joiden kohtaloa olen miettinyt ja yritän päättää mitä niille teen.

Lisäksi suosikkikarkkini, Fazerin ananaskarkit, olivat palaneet kauppoihin ja yksi lapsista oli ne kaupassa huomannut ja osti niitä mulle.💖 Pääsin siis herkuttelemaankin, mulle kun ei allergioiden vuoksi oikein karkit sovi, nuo on ihan niitä harvoja ja itseasiassa lähes ainoat mitä edes saa tavallisesta ruokakaupasta.

Ostoyhteenveto 2025 ja vähän ajatuksia tulevalle vuodelle

kuva:pixabay/cromaconceptovisual

 Vuosi on taas kulunut, alkuvuodesta virittelin ostolakkoa, joka ei oikein toiminut. Ostelin tarvittavia asioita mutta ilman ostolakkoakin oli ostoksissa aika pitkälti jonkunlainen sisäinen kynnys ja ostin pääosin vain hajonneiden tilalle ja oikeaan tarpeeseen.

Mitä sitten ostin itselleni:

 -kahdet kengät, molemmat hajonneiden /huonojen tilalle 

-kaksi kännykkää, onnistuin siis hajottamaan kaksi puhelinta yhden vuoden aikana, huoh.. mutta uusin on ainakin vielä sentään pysynyt ehjänä 

-sukkia ja alusvaatteita, nämäkin kaikki hajonneiden tilalle 

-kahdeksan vaatetta, kahdet housut mukavuuden vuoksi, juhlavampi paita, jollaista olin kaivannut pidempään ja muut hajonneiden tai huonoksi menneiden tilalle

-tarroja auton koristeeksi

-hiuspompuloita

-kirja (mulle alkaa muodostua perinteeksi, että ostan itselleni joululahjaksi (ale)kirjan, samalla kun hankin joululahjakirjoja muille)

Kotiin ostettiin mm. mikro, eteiseen uudet matot, muutama pyyhe ja tyynyliina, pääosin hajonneiden tilalle ja lisäksi jokunen koukku, kippo ja penkki sekä möksälle joitakin käyttötavaroita, kuten pesuvati, jotka sieltä vielä puuttuivat.

Omiin ostoksiin meni vähän alle 500e, joista kännykät teki melkein 200e ja kengät melkein 100e. Eli muihin vaatteisiin ja tavaroihin meni vajaat 200e/vuosi. Oli minusta varsin kohtuullista kulutusta.

Kotiin ostettuihin meni rahaa se 400e, sisältäen mikron, joten ei tuokaan kovin paha summa ollut.

Omiin ostoksiin poislukien kännykät meni siis n.25e/kk ja kotiin ostettuihin n.30e/kk. Työssäkäyvälle 55e/kk muihin kuin ruoka ym. menoihin on musta varsin kohtuullista, ottaen huomioon, että kotiin ostetut tavarat sisältää kuitenkin monihenkisen perheen yhteiseen käyttöön meneviä asioita.

Olen ihan tyytyväinen, enkä näe varsinaista tarvetta uuteen ostolakkoyritykseen, epäilen, että totaalinen ostolakko helposti kokee epäonnistumisen, viimeistään silloin jos jotain hajoaa. Jos kulutus pysyy samanlaisena ensi vuonna, olen tyytyväinen. Jos mitään ei mene rikki eikä ostamisen arvoista tule erityisesti vastaan ja ostan vähemmän, olen varsin tyytyväinen niinkin. 

Mietinkin, voisiko ensi vuoden haasteena olla ostolakon sijasta jonkunlainen minimalistin parempi elämä-teema. Olen sairastanut nyt monta vuotta hyvin elämää rajoittavalla tavalla ja viime syksyn aikana olen voinut yllättävän hyvin, toivoa jonkunasteisesta paranemisesta oikeasti on ollut olemassa vaikka jonkunlainen takapakki tässä loppuvuodesta taas voinnissa tuli. Haaveilenkin siis siitä, jos voisin lisätä liikkumista edes vähän ja toisaalta haluaisin löytää elämään sellaisia pieniä ilon aiheita, jotain hyvänmielen extraa, vaikkapa lähiluontoon retkeilyä tai jonkun uuden liikuntamuodon kokeilua. Ehkä (koti)pilateksen.

Haluan tehdä elämääni tilaa hyvää oloa tuoville, aineettomille asioille, joilla ei ole kuluttamisen tai ostamisen kanssa mitään tekemistä. Ostokirjanpitoa kyllä jatkan, siitä on jo tullut tapa, mutta en aseta itselleni siihen muuten mitään erillistä tavoitetta. Ostan tarpeeseen ja siinä se. Ja jos jonkun ihanan asian huomaan haluavani, ja harkitsen sitä ajan kanssa ja vieläkin haluan, niin haastan itseni ostamaan sen. Mutta tässä pidän kiinni harkinta-ajasta, niin moni houkuttelevalta tuntuva ostoajatus kun tuntuu vaikkapa viikon harkinnan jälkeen aivan tyhjänpäiväiseltä. Ei elämän kuitenkaan pidä olla pelkkää kieltäytymistä ja säästämistä vaan itseään voi joskus hemmotellakin, jopa jollain ihanalla (käyttö)tavaralla.

 Ihanaa uutta vuotta kaikille, kiitos kun olette käyneet lukemassa/kommentoimassa!<3

 Ajatuksena on jatkaa blogiin kirjoittelua ensi vuonnakin, ehkä aiheet on vähemmän tavaroihin ja ostamiseen liittyviä ja pohdin enemmän minimalismia, arjen yksinkertaistamista ja paremman elämän palikoita.

Minimalistinen vaatekaappi ja kyllästyminen?

kuva:pixabay: Saydung

 

Kävin tänä vuonna läpi koko vaatekaappini ja sen sisältö on harkittu, toimiva ja itseni näköinen. Ajatus on, ettei tarvitse ostaa uusia vaatteita muuten kuin silloin, kun joku olemassa oleva vaate hajoaa käyttökelvottomaksi. En ole oikeastaan koskaan ollut huolissani kyllästymisestä, valtaosin en kyllästy vaatteisiini, vaan ongelma on pikemminkin se, että ne hajoavat ja uutta samanlaista ei saa, eli käyttäisin vaatteitani loputtomiin, jos ne vain kestäisivät ehjinä.

Nyt kuitenkin huomasin pitkästä aikaa vastakkaisen ongelman, mulla on pari ns. siistimpää paitaa, joissa kuvioita. Ne on keskenään vähän eri malliset, toinen on vaalea ja toinen tumma ja jostain syystä molemmat jotenkin kyllästyttää tai epäilyttää mua. Vaikka toinen on sellainen paita, josta olen saanut kehuja jopa tuntemattomilta, että onpa nätti ja tätä ei yleensä tapahdu minkään vaatteen kohdalla. Molemmat ovat olleet mulla (vasta) viisi vuotta ja koska vaatekaappi on minimalistinen, tuntuu hölmöltä miettiä niiden laittamista kiertoon. Isomman vaatekaapin sisällön omaavana olisi varmaan helpompaa luopua fiiliksen mukaan jostakin vaatekappaleesta ja ajatella että jotain muuta kyllä löytyy kaapista tarpeen tullen. Toisaalta yksi kuviollinen lyhythihainen lähti hyvin vähän käytettynä äskettäin kiertoon, koska totesin, etten sitä päälleni koskaan näköjään pue ja silti ei ole ilman paitaa tarvinnut kulkea. Eli kyllä mulla vieläkin on sen verran vaatteita, ettei yhtä tai kahta välttämättä erityisesti kaipaa.

Kun en mä niitä kuviollisia paitoja enää useinkaan valitse päälleni, edes siistimpää pukeutumista vaativiin tilanteisiin ja silloin kun olen laittanut jommankumman, en tunne oloani enää täysin mukavaksi. Olen päätellyt, että tämä johtuu tosiaan tuosta kuviollisuudesta, yksivärisissä vaatteissa ei tätä ongelmaa ole ja niitä parsin, että saisin jatkettua niiden käyttöikää. Silti, olen aikanaan ostanut nuo, koska ne ovat olleet kivat ja malli on miellyttänyt. Toisen malli on edelleen minusta aivan ihana, yksivärisenä en ole tuon malliseen törmännyt. En missään tapauksessa aio laittaa niitä kiertoon ostaakseni uutta tilalle, vaan jos päädyn niistä luopumaan, niin olemassaolevista vaatteista täytyy löytyä jotain, millä ne voin korvata.

Mutta näköjään minäkin välillä kyllästyn joihinkin vaatteisiini.
 

Elo- ja syyskuu: nolla ostosta kotiin (vaikka mikro hajosi)

kuva:pixabay/dueg-oth

Hämmästyksekseni ja osin kyllä iloiseksi yllätyksekseni huomasin, että kotiin ei ole ostettu kahteen kuukauteen yhtään mitään tavaraa.  Tämä siitä huolimatta, että meidän mikroaaltouuni hajosi.

Katselin elokuun alussa kaiholla Lidlin kuvastosta ihanaa vaaleanpunaista mikroa, ääneenkin siitä kotona puhuin ja hehkutin, miten ihanasti se sopisi meidän keittiön väreihin.Ja olihan meidän vanhan mikron sisäosa vähän kuluneen oloinen. Mutta luonto ei antanut periksi ostaa uutta kun vanha oli ihan toimiva. Ja sitten yhtenä päivänä kun pyyhin mikroa sisältä puhtaaksi tajusin, että sisäpinta irtoaa paloina rättiin. Eli se siitä mikrosta, rikki lopullisesti. 

No, Lidlin mikrotarjous oli ohi, eikä sitä ollut Lidlissä enää saatavilla. Ei ollut kuin muutamasta viikosta kiinni, ettei tuo tarjous olisi sattunut juuri sopivaan saumaan. Aika harvoin kadun ostamatta jättämistä, mutta nyt kyllä tein sitäkin. En kuitenkaan ole löytänyt mistään mieleistä mikroa, joten ollaan tehty aamupuurot kattilassa, sulatettu leipomiseen suklaata vesihauteessa ja ruokaa lämmitetty niin uunissa kuin pannulla. Ja ihan hyvin on pärjätty. Säännöllisesti muun perheen keskusteluissa kyllä tulee esiin se, että mikro on meillä välttämätön ja pitäisi ostaa uusi, mutta kun sitä ei pöydälle ole ilmestynyt, niin kaikki on pärjänneet ilmankin. Saa nähdä miten tilanne tästä etenee, katkeaako miehellä tai nuorisolla pinna ja käyvätkö ostamassa mikron, kun itse en sitä juuri sopivaa löydä ja muita kaupasta kelpuuta.

Itselle ostin pari alusvaatetta, entisiä kun tulee edelleen tiensä päähän ja tykkään ettei tarvii monta kertaa viikossa pestä pyykkiä vain näiden takia. Yhdet oli hutiostos, kun ostin eri koossa, aiemmat samanlaiset muuten hyvät oli liian isot ja jouduin ne itse kaventamaan ympärysmitasta, mutta pienempi koko ei sitten istunutkaan kunnolla. Ja epämukavia vaatteita tai alusvaatteita en suostu käyttämään. Onneksi näitä huteja tulee aika harvoin, mutta aina ne vähän harmittaa vaikka rahanmeno olikin tässä onneksi alle kympin. Mitään muita ostoajatuksia ei ole ollut ja syksyyn ja talveen pitäisi olla kaikki kamppeet olemassa ja kunnossa. Eli vaikka en ostolakossa varsinaisesti olekaan, niin aikalailla ostolakkoisia kuukausia nämä kaksi on olleet. 

Tosin jalka mulla nyt vihoittelee varpaasta ja työlenkkarit tuntuu pahentavan sitä, uusia en ostanut vaan nuorison kenkäkaapilta lainailen jotain väliaikaista ja odotan, että talvikenkäkausi alkaa. Siellä on siis muutamia heidän varatennareitaan, vähän rikkinäisiä, mutta vielä jotenkin kasassa pysyviä. Ei meillä nuorisollakaan monia varavaatekappaleita ole, mutta jotain kuitenkin, josta voin näköjään onneksi lainata.

Ritsis sanoi uikkari (vaatteita taas muutama vähemmän)

kuva:pixabay/LimoncitoSketching

 

Kävin touko-kesäkuussa vaatekaappiani tarkasti läpi ja pääsin lopputulokseen, jossa kaapissa on vain kivoja ja sopivia vaatteita. Ajatus oli, että jos jotain hajoaa, sen korvaan samanlaisella tai ainakin lähes samanlaisella, mutta oletin, että mitään päällysvaatteita ei ihan lähiaikoina hajoaisi enää pahemmin. 

Väärässä olin, yksi t-paita reikiintyi korjauskelvottomaksi, ilmeisesti kangas oli jo tosi hiutunutta ja kesän reipas käyttöaste teki tehtävänsä. Toinenkin t-paita reikiintyi kainaloista, mutta se oli vielä pelastettavissa parsimalla. Muutama trikootoppi hajosi lopullisesti sivusaumoista, näitä olin korjannut jo useamman kerran ja nyt ei enää paikkaus onnistunut. Myös uimareissulla yllätyin vähemmän iloisesti kun uikkaria päälle vetäessä alkoi kuulua omituista ritinää. Koko uikkarin materiaali oli kuoleentunut ja onneksi ei oltu julkisella rannalla, sen verran lerpotti puku päällä.😆

 Olin pessyt uikkareitani olevinaan säännöllisesti että materiaali ei käytön puutteessa hapristuisi, kun en ole viime vuosina terveyden puolesta kyennyt paljon ollenkaan uimaan, mutta tuon uikkarin kohdalla se ei näköjään auttanut. Mulla on tosi tiukat vaatimukset uimapuvuille, olen nuorena uinut aika aktiivisesti enkä ollenkaan kestä huonosti istuvia tai uidessa jotenkin valuvia uikkareita mutta en nykyään halua maksaa mistään ammattitason vermeistä kun uiskentelen hyvin satunnaisesti. Jäljelle jäi onneksi kaksiosainen uikkari, shortsit ja uimatoppi, jotka onneksi vaikuttaa edelleen olevan ihan hyvässä kunnossa, eli taidan säästyä uikkariostoksilta tällä erää.

Lisäksi useammat alusvaatteet ja sukatkin on hajonneet, tämä oli toki odotettua hävikkiä, näitäkin oli jo parsittu useampaankin kertaan. 

Oli hauska huomata, että vaikka vaatteita hajosikin ja vaatekaappi on taas useamman vaatteen pienempi, on se silti ihan riittävä ja toimiva. Aika vähällä määrällä vaaatteita sitä lopulta tulee toimeen varsin hyvin.

Ekan vuosipuolikkaan ostokset

kuva:pixabay/Saydung

 Aloitin taas innolla ostolakkoa vuoden alussa, mutta se koki kyllä melkoisen mahalaskun ja päätin luovuttaa jo aikaisessa vaiheessa vuotta. Ja huomasin sen, että vaikka en enää ollut ostolakossa, en lopulta ostanutkaan hirmuisen paljoa. Luulen, että minimalismini vaikuttaa osin ilman mitään ostolakkoakin siihen, että en erityisesti ajattele tarvitsevani aina jotain uutta vaan tavaroiden ostaminen liittyy useimmiten entisen tarpeellisen mutta rikkimenneen tai kuluneen korvaamiseen. 

Joitakin tarpeellisia, jopa välttämättömiäkin ostoksia olen siis tehnyt, lisäksi on tullut tehtyä myös yksittäisiä ostoksia, joiden pääasiallinen syy on ollut ihan vain ilahduttavan asian hankkiminen. Olen kuitenkin pitänyt tarkasti kirjaa hankituista asioista ja on ollut ihan mielenkiintoista seurata, millaisia asioita sitä on tullut ostettua. Hirveitä huteja ei onneksi ole tullut, kai se ostolakko-ajatus sentään sen verran siellä taustalla kuitenkin edelleen kummittelee.

Itselleni olen ostanut kuusi vaatetta ja yhdet kengät, nuo lähinnä rikkimenneiden tilalle ja lisäksi alusvaatteita ja sukkia, samoin rikkinäisiä korvaamaan. Vaatteisiin ja kenkiin on mennyt noin 120 euroa, alusvaatteisiin ja sukkiin noin 60 euroa. Lisäksi ostin uuden luurin hajonneen tilalle n.80e, tarroja autoon 14e,  (nyt on hieno auto) ja paketin hiuspompuloita 2e, eli aikalailla tarpeeseen tulevia arjen käyttötavaroita oli kaikki, paitsi nuo tarrat, jotka olivat pitkäaikaisen haaveen toteuttamiseen. Olen jo joskus teininä haaveillut koristemaalatusta autosta, mutta päädyin nyt vihdoin toteuttamaan tämän haaveen tarroilla, ihanan iloisia kommentteja olen koristellusta autostani saanutkin.

Kotiin on ostettu kyniä, mattoja eteiseen, pieni kulho, muutamia pyyhkeitä hajonneiden tilalle, penkki jonka alle takkapuut sai siistimmin, dc-fixiä ja muutamia pikkutavaroita kuten koukkuja, kun uudistin eteisen ilmettä. Näihin on mennyt reilu 150 euroa ja lisäksi ostettiin uusi liesituuletin, mutta sitä en laske varsinaisesti irtotavaraksi vaan kodin kunnostukseksi, joten sen hinta (300e) ei ole tuossa summassa mukana.

Mökille eli kesämajalle on ostettu tulipata ja uimalautta tarvikkeineen, näihin mennyt reilusti alle satanen. Haaveissa on mahdollisesti joskus toinen tulipata kotipihalle, että voisi halutessaan istua nuotion ääressä vähän viileämpinä iltoina mutta katsotaan nyt miten sen käy, kun noita samoja tulipatoja ei enää saa, oli halpa ja kaunis, joten myytiin näköjään nopeasti loppuun joka paikasta.

Kun jaoin noiden kotiin hankittujen juttujen summan kuluneiden kuukausien määrällä, olin näköjään ihan ilman yritystä pysynyt siinä viime vuoden max.30 euroa kuussa rajan tienoilla, se oli kiva huomata ja toivon, että loppuvuoteen ei satu edes tuon vertaa hankittavia asioita. 

 

Vaatekaappi järjestyksessä

 

kuva:pixabay/BilliTheCat

Nyt on sitten vaatekaappi koluttu vielä kertaalleen ajatuksen kanssa läpi, sovitettu monta vaatetta useamman kerran ja tässä ovat nyt kaappiin jäävät vaatteet lukuina. Laitoin loppuun sulkuihin määrän, joka on lähtenyt pois kutakin, jos jotain olen nyt poistanut. Suurin osa on mennyt räteiksi, olivat niin rikkinäisiä ettei muuta jatkokäyttöä ole, muutama liian pieneksi mennyt lähti Fidalle.

alusvaatteita  30 kpl (-3 ja lisää lähtee lähikuukausina kun eniten parsitut tulee tiensä päähän)

sukkia 26 paria (nämä myös vähenee jatkuvasti, kun parsitut hajoaa kokonaan, ehjiä ja parsimattomia on noin 15 paria, vaihdan töiden jälkeen puhtaat sukat ja aamulla tietysti myös, joten mulla on käytössä kaksi sukkaparia päivässä=reilu kymmenen paria viikossa, siksi iso määrä näitä)

pitkiä toppeja 5 kpl (-1) näitä pidän töissä hupparin alla ja joka päivä vaihdan, joten tää on minimimäärä millä pärjää 

lyhyitä toppeja 5 kpl (-4) nää on lähinnä kotitoppeja, kaksi näkyvästi reikäisiä

T-paitoja 4 kpl (-2)  kaksi itse ommeltu miehen vanhoista osin hajonneista t-paidoista ja alkavat olla reikäisiä, kaksi ehjää

Lyhyet topit ja T-paidat voisin ehkä yhdistää samaan 5 kpl osioon, kunhan hajoamassa olevat poistuu ja jos/kun en tilalle osta uusia

huppareita 5 kpl (-1) kaksi siistiä töihin ja kolme vähän hajonnutta mutta toimivaa vapaa-aikaan

paksuja kotipitkähihaisia 5 kpl

ohuita pitkähihaisia 3 kpl näistä kaksi siistiä pääosin töihin kesällä kun hupparissa liian kuuma 

juhlavampia paitoja 3 kpl, tumma ja vaalea pitkähihainen ja yksi lyhythihainen, joka ei ihan ole paras  mun makuun, sen voisin korvata hameen kanssa paremmin istuvalla topilla jos joku tosi kiva tulisi vastaan

muita trikoopitkähihaisia 3 kpl  (-1)

farkkuja 3 kpl (-1)

siistimpiä housuja 3 kpl kahdet pääosin töihin ja yhdet liituraitaiset suorat housut, joita pidän juhlissa

ohuita housuja 3 kpl nämä on kesäkuumalla käytettäviä, saa nähdä miten on käyttöä koska hameet on näitä syrjäyttäneet, varmasti jotain käyttöä kesän mittaan tulee

löysiä urkkahousuja 3 kpl

trikoita 2 kpl (-1, yhdet pitkät legginsit voisi olla jossain vaiheessa tarpeen ostaa lisää)

hameita 3 kpl näitä pidän kotona jatkuvasti ja tykkään näistä tosi paljon, mun suosikkivaatteita nykyään, ovat silleen kauniita ja pitsikoristeisia, että sopivat myös juhliin sopivan yläosan kanssa

uikkareita 2kpl

yöpaituleita 3 kpl (-2)

remppavaatteita 5 kpl

kylpytakki 

(juhlamekko -1), tästä luovuin vihdoin, ei se vaan enää oikein sovi vaikka onkin edelleen maailman kaunein mekko ja palvelihan se kuitenkin tosiaan sen parikymmentä vuotta

Ja ulkovaatteita on 10 kpl. 

Kenkiä on:

lenkkarit x2 (toiset kotiin, toiset töihin) (-1)

talvikengät x2 (toiset kotiin, toiset töihin)

varrelliset tennarit

kangastennarit -> näitä ei jalat oikein kestä kävellessä, kun ovat niin tasapohjaiset, mutta tuunasin kimalteella ja kimallenauhoilla näistä nyt sitten ihanat juhlakengät itselleni (en oo tainnut kasvaa ihan aikuiseksi, kun kimaltavat tennarit on musta ihan soveliaat juhlakengät keski-ikäiselle..)

kumpparit->mökkeilyä varten, ovat kovassa käytössä siellä, kun meillä on osa tontista suota

3x crocsit tai vastaavat (pihakengät, mökkicrocsit ja sitten yhdet uimarannalle menoon, näistä yhdet on nuorisolta mulle jääneet, muuten menisin kahdilla, mutta kun kerta on nuo yhdet lisää, niin miksipä en käyttäisi, muuten ei olisi uimarannalle kenkiä erikseen)

Kuten listauksesta huomaa, päädyin pyrkimään tasalukuihin. Tunnustan, että tykkään kovasti tässäkin asiassa järjestelmällisyydestä  ja musta on selkeää, että pääosin jokaista ryhmää on 5 kpl tai 3 kpl. Ehkä vähän neuroottista mutta se sallittakoon.😎 Paitoja pesen tiuhempaan kuin housuja ja hameita, joten niitä on hyvä kierrossa olla vähän enemmän. Toki esim. paksut kotipitkähihaiset sisältää villasliparin(joka ei ole pitkähihainen), pitkän neuletakin, kaksi (parsittua koti-)collegepaitaa ja fleecekerrastopaidan eli ei ole viittä täysin samaa tarkoitusta vastaavaa vaatetta vaan mun päässä sopivasti samaan "kategoriaan" meneviä. 

Yhteensä mulle jäi siis  61 sisävaatetta, 10 ulkovaatetta, 10 paria kenkiä (+ alusvaatteet ja sukat).

 Eli 81 vaatetta. 

Ja 15 kappaletta (+3 alusvaatetta) lähti poistoon. Jäljelle jäi edelleen niitä parsittujakin vaatteita ihan jonkun verran, mutta paikkailen vaan lisää ja toivon, että kestävät vielä useamman vuoden jotenkin kasassa. Ja nyt ostan vaan, jos joku hajoaa niin että heitän sen oikeasti pois plus nuo muutamat puuttuvat, jos tulee oikeasti superkivoja vastaan, eli tämä on se määrä vaatteita ja kenkiä, jolla uskon pärjääväni aivan loistavasti kaikissa vuodenajoissa ja tilanteissa. Ja tuntuu kyllä kivalta, ettei siellä kaapissa nyt ole niitä melkein sopivia vaatteita, vaan kaikki vaatteet on mukavia, sopivia ja kivoja käyttää, eikä mitään pakottavia vaateostoksiakaan ole näköpiirissä.

Sellaisen huomion kyllä tein, että mun vaatteet (varsinkin alaosat) ovat nykyään järjestään mustia tai tummia, värikkäät ovat suurelta osin kovassa käytössä vuosien mittaan hajonneet, mutta tykkäään kun voi helposti yhdistellä kaikkea kaikkeen ja siinä yksiväriset ja tummat vaatteet on kätevimmät, eli tässä ehkä olen mennyt minimalistisempaan suuntaan värien vähentyessä. Tai palannut juurilleni, kun nuorena käytin pääosin mustia vaatteita.

 

Sukellus vaatekaappiin

kuva:pixabay/Saydung

Kevään tulo innosti minua kaivelemaan vaatekaappiani läpi. Sinällään se ei ollut kovin iso homma, koska mun kaikki sisävaatteet on parilla hyllyllä ja joillakin henkareilla, eli tässä ei tarvinnut tyhjentää isommin kaappeja tai kaivella varastoja.

Päätin kuitenkin, että nyt sovitan ne muutamat ei-ihan-sopivat-vaatteet, jotka on odottaneet kaapissa sitä, että ne alkaisi ihmeellisesti tuntua sopivilta ja että ehkä saisin jopa tehtyä niiden suhteen jonkun päätöksen jos ja kun ne edelleen ovat vähän nafteja. Nämä on ostettu siis sellaisessa saumassa, jolloin olin kahden koon välissä. Useimmiten ostan vaatteita ns.lihomisenvaralla, koska en pidä kiristävistä vaatteista, mutta näissä isompaa kokoa ei tainnut olla tarjolla tai se oli sitten ihan liian iso ja kaupassa nää tuntuivat ihan sopivilta. Mä siis lihon jotenkin tasaisesti joka puolelta ja käytän aika rennosti istuvia vaatteita, koska useimmat mun vaatteet näyttää ja tuntuu päällä ihan samalta vaikka paino olisi muuttunut kymmenen kiloa suuntaan tai toiseen. Ja se on tietysti hyvä, kun en vaateshoppailusta niin välitä.

Ajattelin, että käytän kaikkia vaatteitani, mutta olihan siellä vaatekaapissa joitakin yksilöitä, jotka päätyvät päälle suht harvoin ja myös niitä vaatteita, jotka on jo liian nuhruisia muuhun kuin kotikäyttöön. Mutta tykkään käyttää vaatteet oikeasti loppuun kotona, toki töissä ja kylässä menen sitten noilla siistimmillä. 

Määrällisesti yläosia oli vähän alle 50 kappaletta ja alaosia parikymmentä kappaletta, ja siihen päälle joitakin vaatekappaleita, jotka eivät oikein mene kumpaankaan kategoriaan, kuten juhlamekko ja uikkarit.

Alusvaatteita ja sukkia on reilusti, osa on parsittuja ja hajoamassa ja nyt ostin jo uusia tilalle, mutta entiset ovat vielä kierrossa, kunnes reikiintyvät täysin kelvottomiksi, parsimaan en niitä enää lisää ala. Tykkään myös, että sekä sukkia että alusvaatteita on silleen reilusti, että vaikka jostain syystä en ehtisi pyykätä, ei puhtaat lopu ihan heti kesken.

Muutama vaate kaapissa on remppavaatteita, eli rikki/maalitahraisia, mutta joita säilytän vastaavia hommia varten. 

Mun vanhin vaate on villainen slipoveri, joka on itse asiassa alunperin mun isän ja siis varmaan ainakin 40 vuotta vanha. Se jäi isälle pieneksi aikoja sitten, päätyi minulle ja on edelleen ehjä ja toimiva, vähän jotain saumaa olen tainnut joutua vahvistamaan mutta laatu on ihan eri maailmasta kuin nykyvaatteilla. Vaikka en sitä ole pitänyt paljoa viime vuosina, en siitä halua luopua, on tosi hyvä välikerros kovilla pakkasilla, ohut mutta lämmin ja vastaavaa laatua ei enää kaupasta saa millään rahalla. Värikin on sellainen kivan retro ja tuo mieleen lapsuuden, koska isä tuota käytti tosi paljon kun olin pieni.

Ulkovaatteita on 10 kpl. Mulla on töihin ja vapaa-ajalle erikseen ulkotakit, se lisää kokonaismäärää. Nämä on kaikki edelleen kivoja enkä kaipaa uusia lähivuosina, osa on korjattujakin, mutta sen verran siististi, että ei haittaa käyttöä.

Lisäksi on lapasia, pipoja, villasukkia ja muutamia huiveja, sekä neulottu villatuubi toppavaatteiden kanssa keskivartaloa lämmittämään. Näistä neulotut on pääosin itse tehtyjä. 

Luin että jonkun tutkimuksen mukaan Suomen sääoloissa ihmisen on laskettu tarvitsevan 85 vaatekappaletta. Tuohon kuuluu kengät mutta ei sukat ja alusvaatteet eikä kai myöskään asusteet. Koska mulla on noin kymmenen paria kenkiä niin aika hyvin sattuu lähelle tuota lukua mun vaatemäärä joka on kengät ja ulkovaatteet mukaanlukien sadan pinnassa + alusvaatteet, sukat ja asusteet. Vähemmälläkin ehkä pärjäisin ja aionkin nyt tarkastella kriittisesti, mitkä joutavat pois ja tarvitsenko mitään tilalle.

Olisin ehkä kuvitellut, että vaatekaappini olisi ollut määrältään vielä vähän minimalistisempi, mutta aika kohtuullinen vaatemäärä tuo tuollaisenakin musta on. Varmaan laitan tänne blogiinkin vielä tarkemman listan mun vaatteista ja minkä verran niitä jää, kunhan olen nuo ajatuksen kanssa vielä kertaalleen käynyt läpi. 

Ostoärsytystä taas kerran

kuva:pixabay/HtcHnm

 

Luovutin jo ostolakon suhteen kun tuntui että niin moni tavara hajosi ja piti korvata ja tuli muutamia muitakin tarvittavia ostoksia, joita ei oikein voinut lykätä. No, netistä sitten tilasin vaatteita ja tuntui että posti toi pakettia paketin perään. Olen siis jo pari vuotta suunnitellut monesti korjattujen kotitoppien korvaamista uusilla, samoin alusvaatteissa on hajonneita ja parsittuja, joita ei enää korjaamalla saanut kuntoon.

Mutta kuinkas kävikään, osassa topeista koko ei ollut hyvä, osassa malli ei vaan istunut ollenkaan. Tilaamani kengät olivat kaikki tosi huonon tuntuisia sovittaessa, joten palautukseen lähtivät ja koska tämä edestakaisin postittelu on minusta ärsyttävää, päätin, että pärjään entisillä lenkkareilla ja niillä "väärän" värisillä talvikengillä ihan riittävän hyvin. Jos plantaarifaskiitti alkaa olemassa olevien lenkkareiden myötä oireilla, sitten palaan lenkkarien ostoon uudestaan. Nuorison kenkäostoksissakin kävi samoin, ei vaan koko/malli sattunut kohdilleen ja taas sai niitäkin palautella. Tuo palauttaminen tuntuu ärsyttävältä sekä työläyden että ekologisuuden näkökulmasta, mutta sitä ei nettiostoksissa täysin voi välttää. 

Päädyin lopulta pariin paikalliseenkin kauppaan vaatteiden perässä, kun mikään tilattu ei malliltaan istunut, lörpöttivät vaan omituisesti eri kohdista. Ei uskoisi, miten monella eri tavalla tavallinen perustrikootoppi voi olla huonon mallinen vaikka koko olisikin sopiva. Laskin, että kengät mukaanlukien sovitin reilut kolmekymmentä vaatetta, joista lopulta tasan yksi toppi oli hyvä, ostin niitä sitten kaksi samanlaista.

Huoh, ehkä olen vaativa, kun en kelpuuta "vähän sinne päin"-vaatteita enää omaan kaappiin ollenkaan mutta oli tuo silti musta jo uskomaton määrä omituisen mallisia vaatteita kokeiluun. Ja olen malliltani aika perus, eli yleensä keskiverrot vaatteet istuu malliltaan mulle ihan hyvin, vain lahkeita joudun usein lyhentelemään. No ne kotikaupungin marketista löydetyt kaksi samanlaista mustaa ribbitoppia olivat kuitenkin kiva löytö ja edullisiakin, joten edes joku vaateostos lopulta onnistui.

Ruokakaupasta ostin sentään ihan onnistuneesti pari ihanan väristä pikkupyyhettä, kun entiset pari vuosikymmentä vanhat muumipyyhkeet ovat yksi kerrallaan lahonneet puhki useammasta kohtaa ja vain osan sai korjattua vielä kerran. Marketista löysin myös kivan yöpaitulin hajonneen yöpaidan tilalle ja oli vielä alennuksessa. Tämäkin oli kiva löytö!

Pestiin kevään myötä verhot ja tajusin että toisessa makkarin verhossa on pieniä reikiä, mietin uusien ostamista mutta jonkun aikaa nettikauppoja selailtuani päätin, että parsin nuo reiät ja entiset kestää taas toivottavasti vuosia. Ajatus tilaamis/palauttamisrumbasta oli vaan liikaa näiden vaateostosäätämisten jälkeen. Verhojen parsimista sitten yritinkin, mutta se veti verhokankaan omituisesti ryppyyn, joten purin parsintani ja verhot saa nyt olla reikineen ja ehkä joskus katson, saisiko niihin kirjailtua pieniä kukkia tai vastaavia noiden pienten reikien peitoksi. Luulen, että se olisi tosi hauskan näköinen ratkaisu, kun vaan saisin joskus aikaiseksi. Meillä verhot on siis eri värisiä puuvillalakanoita, jostain syystä en "oikeista" verhoista koskaan löydä hinnaltaan ja ulkonäöltään sopivia ja koska tykkään luonnonkuiduista, lakanat on olleet nuoruudesta asti mun valinta verhoiksi.

Eli pääsin taas siihen lopputulokseen minkä olen ennenkin todennut ja minkä vuoksi ostolakko minua aina vaan epäonnistumistenkin jälkeen tahtoo houkuttaa uudelleen ja uudelleen: useimmiten ostaminen ei ole minusta kivaa, moni asia ostamisessa ärsyttää ja käytän aikaani lopulta kuitenkin mielummin johonkin muuhun. Jos vaatteet vaan ei hajoilisi, en taitaisi hirveästi kaivata ostamista.

 

Ostolakon mahalasku

 

Ostolakkoni koki sitten melkoisen mahalaskun viimeisen kahden kuukauden aikana, niputin nyt kaksi kuukautta, helmi- ja maaliskuun samaan, kun näihin kuukausiin mahtui mm. lomareissu ja sen myötä ostosretkeilyä pääkaupunkiseudulla.

Ensimmäinen ostos helmikuussa oli sukkia, entiset ja moneen kertaan korjatut alkoivat lopullisesti hajota, joten Lidlin tajouksesta hankin pari pakettia sukkia. Tulivat heti käyttöön ja tarpeeseen. Ei rikkonut ostolakkoa ja helmikuun alkupuoli menikin samoin kuin tammikuu, ei muuta tarvetta ostaa eikä edes kiinnostusta miettiä ostoksia sen kummemmin.

Sitten alkoi salakavala alamäki..

Oltiin talvilomareisssussa ja reissun päältä ostin kyniä, tehdään nykyään ahkerasti ristikoita ja kotoa ei tullut otettua kyniä mukaan, joten päädyin niitä ostamaan. Tässä kohtaa toteutin myös ajatusta, ettei käyttötavaran tarvitse olla tylsää, vaan se voi ilahduttaa kauneudellaan, ostin nimittäin tavan kynien lisäksi ihanan panda-kynän (jota on käytetty niin ahkerasti, että siitä loppui jo muste). Koska tuollainen pyyhittävä mustekynä on ristikoissa näköjään niin paljon kätevämpi kuin lyijykynä, joita olen kotona nuorisolta lainaillut,  tämä loppuun kulunut panda on saanut jo possunmuotoisen seuraajankin.     

                                                                   

Lisäksi talvikenkäni hajosivat reissussa. Tämä oli tosi kurjaa, koska entiset talvikengät olivat aivan täydelliset, eikä sellaisia enää saa mistään, olisin siis ehdottomasti ostanut uudet samanlaiset, jos tarjolla olisi ollut. Mutta onni onnettomudessa oli se, että reissussa oli kauppavaihtoehtoja huomattavasti enemmän kuin täällä kotopuolessa ja ostin sitten uudet talvikengät. Entiset olisin muuten korjauttanut, mutta niistä murtui sisäpohjat rikki, jolloin kengän käyttäminen oli kivuliasta ja en usko, että tuollaista murtunutta muovista sisäpohjaa pystyisi enää mitenkään korjaamaan. Kengissä lomahuumassa päädyin itselleni hyvin epätyypilliseen väriin ja se oli ehkä kuitenkin virhe. Kengät on kyllä hyvät jalassa mutta ehkä vähän liiankin lämpimät. Sovitukseen olen tilannut kevätalesta netin kautta nyt mustatkin, jos ne ovat jalassa hyvät, voi olla että päädyn ostamaan kuitenkin itselleni tutumman väriset. Olen huomannut, että tosi harvoin kannattaa omista värimieltymyksistä poiketa, tässä otin reissussa riskin vähän pakon edessä kun jotkut kengät oli saatava loppureissun kulkemiseen ja mustia kivoja ei löytynyt.

 

Lomareissu oli vaikuttamassa myös kahteen uuteen ostokseen, reissussa menin nimittäin normaalisti lähinnä kotona pitämilläni urkkahousuilla ja totesin, että niiden mukavuus oli omaa luokkaansa farkkuihin verrattuna, joten päädyin ostamaan ihan täältä kotopuolen kaupasta kahdet mustat vähän siistimmät  housut töihin. Eivät ole urkkahousujen näköiset (toivottavasti) mutta tuntuvat aika samalta. Ostopäätöstä helpotti halpa hinta ja valmistusmaakin oli Euroopassa. Joskus ketjukaupoistakin näitä löytöjä onnistuu tehdä. Työfarkut ovat vielä ehjät, joten näille ei olisi ollut pakottavaa tarvetta ja olivatkin enemmän sellainen elämän mukavuuden lisäämisostos. Toisaalta mulla on mennyt roskiin ne muutamat hajonneet kotileggarit ja niiden tilalle en ole hankkinut uusia, joten housujen kokonaismäärä pysyy samana. Että jos oikein kovasti yrittää, niin ehkä nämä voisi juuri ja juuri tulkita hajonneiden korvaajiksi vaikka käyttötarkoitus ei ihan sama olekaan. Silti pidän näitä housuja ekana varsinaisena ostolakosta lipsumisena.

Lisäksi meillä hajosi lopulta kaksikin lakanaa, pussilakanan korvasin lähinnä varalakanana toimineella itse tilkuista ommellulla pussilakanalla mutta aluslakanan päädyin korvaamaan vaaleanpunaisella uudella lakanalla. Edelleen meillä on se valkoinen varalakana, mutta se on vaan käytössä niin tylsä, että kauneus voitti tässä käytännön. Mutta hajonneen tilalle tuli, joten tavaramäärä ei kasvanut, päinvastoin, kaksi meni roskiin ja vain yksi tuli tilalle. Nyt alkaa olla kyllä kaikki lasten varalakana-laarinpohjatkin kaivettu, joten toivon että nämä ei nyt ihan heti haperru puhki. 

Jollain tasolla ärsyttää, että hajoaminen johtaa usein ostamiseen, mutta se on vähäisen tavaramäärän hinta, käytössä olevat ovat jatkuvassa kierrossa ja kovassa käytössä kuluvat ajallaan puhki. Toisaalta ajattelen, että on ekologista käyttää tavarat oikeasti rikkipuhki-loppuun ja se meillä kyllä toteutuu.

Lisäksi tilasin useamman jo aikaa sitten hajonneen ja monesti paikkaillun perusvaatteen tilalle uudet, näitä oli siis muutamia alusvaatteita ja toppeja. Lisäksi talvikenkien kanssa samalla tilasin kokeiluun lenkkarit, edelliset on vähän huonolla iskunvaimennuksella ja pelkään plantaarifaskiitin uusivan niiden kanssa, vaikka terveydentila ei paljon kävelemistä sallikaan.

Ostolakkoyritys numero kaksi koki sellaisen mahalaskun, että taidan lopettaa sen suosiolla tähän. En nyt edelleenkään halua ostella ostamisen ilosta, mutta selvästikään mun kohdalla minimalismi ja ostolakko ei vaan toimi yhteen. Aina jotain hajoaa ja pitää ostaa uutta ja sitten tuntuu että olen jotenkin epäonnistunut tavoitteessani. Ja toisaalta, viime kuukausien terveysongelmat on saaneet miettimään, että jos mä joskus jotain superkaunista löydän ja haluan, miksi en ostaisi, elämä on kuitenkin lyhyt ja kaikki pienetkin ilon aiheet siihen taitaa olla viisainta ottaa kiitollisena vastaan, vaikka se joskus olisi joku uusi tavarakin.

Seuraavat blogipostaukset ovatkin todennäköisesti enemmän kirjoihin ja sisustukseen liittyviä. Olen nyt seurannut muutamia ihania blogeja (katso mun päivitetty seuraan-lista tuosta sivusta, jos haluat löytää kivoja seurattavia blogeja<3), joiden kotien värimaailma on musta ihana ja kevään tulon myötä päätin, että voisin itsekin yrittää kaunistaa kotia helposti ja pikkurahalla entistäkin värikkäämmäksi. 

Ostolakko tammikuu

Irvistävät legginsit ja uusi luuri

 Nyt on jo suurin osa tammikuusta ostolakkoa takana ja se on ollut toisaalta yllättävän helppoa. En ole kokenut minkäänlaista tarvetta pohtia ostamista tai käydä kaupoissa. Olen lukenut kirjoja, pelaillut nuorison kanssa, katsonut hyviä sarjoja ja tylsimpinä hetkinä pelannut sitä Block Blastia. Hajonneita tavaroitakin on ehtinyt tulla, mun kaksista jäljellä olevista ja jo kertaalleen korjatuista kotilegginseistä toiset on kulunut puhki parista kohtaa, mutta en oikeastaan tunne tarvetta ostaa uusia, pärjään pitsihameilla ja urkkahousuilla kunhan nuo lahoaa kokonaan.

Mun nuorisolta peritty kännykkä putosi rajummin ja hajosi korjauskelvottomaksi, tämä ärsytti tosissaan ja tilalle ostin uuden. Kriteerinä oli kestävä akku, nopeahko latausaika ja kohtuullinen hinta, tarjouksessa tuli onneksi vastaan sopiva alle satasen maksava puhelin. Oletan tuolla pärjääväni nyt useita vuosia eteenpäin, jos vaan en onnistu tuotakin pudottamaan ja hajottamaan. Jostain syystä inhoan noissa isoissa älyluureissa kaikenlaisia kuoria ja puhelinsuojia, mikä koitui edellisenkin luurin kohtaloksi. Eli yksi ostos tehty, mutta korvasi hajonneen välttämättömän tavaran ja ei siten sisältynyt mun ostolakkoon. Lisäksi talosta lähtee kierrätykseen kolme vanhaa luuria, kävi ilmi että tallessa olleista nuorisolta jääneistä vanhoista puhelimista ei ollut edes varapuhelimiksi, ne ei edes lähteneet käyntiin. Olisin siis sellaisen itselleni sieltä ottanut käyttöön, jos olisi edes jotenkin toiminut. Nyt ei taloudessa kyllä enää varaluureja ole.

Lisäksi yksi pussilakana alkaa hajota, se on alkanut reikiintyä kankaan ohentumisen vuoksi mutta luulen, että sen saa vielä korjattua ja mulla on tuolla vielä jokunen kappale nuorison lakanoita, jotka olen ommellut vanhoista lakanoista tilkkumeiningillä ja jotka on olleet heillä varalakanoina. Sieltä tarpeen mukaan kierrätän meille vanhemmille käyttöön, joten lakanaostoksillekaan ei tarvitse ostolakkovuonna tai edes lähivuosina suunnata.

En siis ole puhelinta lukuunottamatta oikeastaan ollenkaan käyttänyt aikaa tai energiaa minkään tavaroiden miettimiseen ja se on ollut kyllä kivaa.

Vaikeaa on ollut tajuta, kuinka paljon kodin tavaratyö ihan vaan ajatuksen tasolla on vienyt aikaa aiemmin. Siis vaatteiden vertailu tai sen miettiminen miten jonkun hajonneen asian voisi korvata olemassa olevalla jutulla. Vaikka monet oivallukset ovatkin olleet palkitsevia, kun on tajunnut, ettei tarvitse uutta, niin jotenkin se pohtiminen ja vertailu ja netin selaaminen on vienyt kuitenkin aikaa, myös ekana ostolakkovuonna, tai ehkä jopa erityisesti silloin. Silloin yritin varmaan aika paljon ennakoidakin, että mitä voisi hajota ja miten niistä selviäisi ostamatta. Nyt kun olen tehnyt itselleni säännön, että hajonneen ja tarpeellisen voi korvata uudella samanlaisella, ei ole tarvinnut miettiä mitään mahdollisia tilanteita ennakkoon. Oli siis fiksua rajata tämän vuoden ostolakkoa tuolla tavoin, ei ole etukäteen stressiä mahdollisista hajoamisista ja tavaroita ei tarvitse sen vuoksi ajatella erityisesti erikseen.

Ihan hyvin on siis lähtenyt käyntiin ostolakkovuosi, toivon että se jatkuu samalla lailla.

Paljon ihmiset käyttää vaatteisiin rahaa?

kuva:pixabay/ wixin_56k

 Katseltiin syksyn mittaan suomalaista versiota raharemontti-ohjelmasta. No, ohjelma ei tehnyt minuun kovin ihmeellistä vaikutusta, monet säästökikat tuntui aika kosmeettisilta ja toisaalta tuntui, ettei ohjelma antanut kovin paljon oikeita keinoja talouden hallintaan. Moni säästämiseen keskittyvä talousblogi antaa enemmän järkeviä ja toimivia neuvoja talouteen kuin tuo ohjelma.

Ohjelmassa oli kuitenkin yksi kohta, joka pisti silmään lähes joka jaksossa. Nimittäin vaatteisiin kulutettava rahasumma. Se tuntui pahimmillakin tuhlaajilla olevan jotain 30 euron luokkaa noina esimerkkikuukausina, eikä sitä oikeastaan ohjelman juontajatkaan mitenkään kyseenalaistaneet, vaan nimenomaan kommentti oli aina "tämä on kohtuullinen summa, pidetään se jatkossakin". Ja kyllä, 30 euroa kuussa on todellakin kohtuullinen summa vaatteisiin, varsinkin jos puhutaan työssäkäyvästä ihmisestä, jolle työpaikka ei tarjoa työvaatteita.

Mutta onko se ihan todellinen summa? En oikein jaksa uskoa, että edes keskivertoihminen käyttäisi vaatteisiin noin vähän rahaa, kun summa pitää sisällään niin kengät, ulkovaatteet, sisävaatteet kuin alusvaatteetkin. Ja vielä vähemmän uskon, että taloutensa kanssa vaikeuksissa olevat, holtitonta rahankäyttöä televisioon selvittelemään tulleet ihmiset siihen pystyisivät.

Mä olen pitänyt kirjaa jokaisesta ostetusta vaatteesta viimeiset kymmenen vuotta. Mä en harrasta shoppailua, ostan yleensä vain tarpeeseen, eli kun entinen vastaava menee rikki. Mun toiset talvikengät on kymmenen vuotta sitten ostetut, toiset siistimmät työkäyttöön hankitut reilun viisi vuotta vanhat, toppatakit samaa ikäluokkaa ja tuulihousut sen kymmenen vuotta, toppahousut ostettu jo ennen tuon kirjanpidon aloittamista, ehkä 16 vuotta sitten (ja ne on korjattukin jo pariin kertaan). Ja nuo on siis ne kalleimmat vaatekappaleet joita olen hankkinut, mikään niistäkään ei ole kuitenkaan viittäkymppiä enempää maksanut. Juhlamekon olen ostanut melkein kaksikymmentä vuotta sitten ja sitä uskollisesti lähes kaikissa hienommissa juhlissa pitänyt, kun suurin osa ihmisistä tuntuu ostavan aina uusiin juhliin uuden juhlavaatteen. Ja silti mun vaatteisiin menevä raha on keskimäärin siinä kolmenkympin molemmin puolin kuukaudessa. Vuodesta toiseen. Ostolakkovuonna summa oli tosin alle 6 euroa/kk mutta se tosiaan oli ostolakkovuosi ja sellaisella vaatteiden ostamisella ainakin mun suhteellisen minimalistisesta vaatekaapista loppuisi muutamassa vuodessa vaatteet ihan vaan loppuun kulumisen ja hajoamisen vuoksi. Sanoisin myös, että minimalistina mun vaatemäärä on tosi pieni ja valtaosalla ihmisistä on varmasti moninkertainen määrä vaatteita, eli niitä täytyy silloin tietysti myös moninkertaisesti ostaa.

Väitänkin, että ihmiset arvioivat vaatteisiin menevät summat usein todella reilusti alakanttiin ja jos he todella pitäisivät säännöllisesti kirjaa vaateostoistaan, moni ehkä yllättyisi siitä, miten pieniltä tuntuvista vaateostoista kertyy vuositasolla paljon suurempi summa kuin mitä ihminen ajattelee vaatteisiin käyttävänsä. En siis pidä mitenkään huonona asiana vaatteisiin käytettyä rahaa, varsinkaan, jos ostetaan kestävää ja käyttöön tulevaa vaatetta eikä mitään ultrapikamuotia, mutta luulen, että useimmat eivät tosiaan oikeasti hahmota omaa rahankulutustaan tässä(kään) asiassa. Ainakin itsellä ostosten kirjaaminen on osoittanut, miten helposti sitä arvioi kulutustaan pieleen ja useimmiten nimenomaan alakanttiin.

Vaatteiden kuluminen ärsyttää

kuva:pixabay/NoPixelZone

 Pääosin koen minimalismin tuovan elämään helppoutta ja iloa, jonkunlaista keveyttä, mutta on ainakin yksi asia, jossa minimalistin elämä tai ainakin tämän minimalistin elämä on hankalampaa kuin ihmisen, jolla on tavaraa ja vaatetta kaappien täydeltä ja taas kerran olen sen äärellä. 

Nimittäin vaatteet ja niiden kuluminen. Vaatekaapin sisältö on mulla melko kompakti ja kaikki vaatteet ovat aktiivisessa käytössä. Mulla on myös siistimmät/ työvaatteet vähän erikseen, siis käytän töissä muutamia vaatteita joita en kotioloissa normaalisti pidä. Näin juurikin siksi, että töissä käytettävät vaatteet kestäisivät siisteinä pidempään. Työpukeutumiseni on rentoa ja pääosin menen farkut ja huppari-linjalla ja viihdyn niin. Sivumennen on todettava etten varmaan pärjäisi jossain hyvin siistiä virastopukeutumista vaativassa työssä, sukkahousujen käyttö aiheuttaa mulle päänsärkyä (siis ihan konkreettista päänsärkyä ei kuvainnollista, en itsekään tiedä miksi, mutta näin on ollut nuoresta asti). 

Nyt tajusin että mun työhuppareista on alkanut kangas kulua saumojen vierestä rikki, vielä ei olla ihan reikä-vaiheessa mutta yleisilme alkaa olla aika nuhjuinen ja on vain ajan kysymys kun sinne reikiä alkaa tulla. Korjaaminen ei onnistu, koska kaikki sauman vierukset ovat hiutuneet ohuiksi. Tässä tilanteessa ei-minimalisti oletettavasti menisi kaapilleen ja valitsisi sieltä laajasta valikoimasta kivoja vaatteita jonkun toisen vaatekappaleen ja näyttäisi taas siistiltä ja asialliselta töissä. Tai ehkä ei-minimalistin hupparit ei edes kulahtaisi kun käyttökertoja per vaate olisi reilusti vähemmän. Minä taas katson vaatekaappiin ja totean, että sieltä löytyy kyllä pari muuta hupparia, nimittäin ne edelliset työhupparit, jotka alensin kotivaatteiksi kun ne alkoivat nuhjaantua ja ne ovat sieltä ajoista hajonneet lisää. (Lähes) käyttökelpoisia vielä ovat, mutta eivät siistejä.

Eli nyt, sen sijaan että löytäisin jotain omasta kaapista, joudunkin aloittamaan etsimään kaupoista tai netistä sopivaa hupparia. Ongelmaa ei olisi, jos samanlaisia kuin edelliset saisi edelleen, ostaisin suoraan sellaiset, mutta kun ei saa. Olen pyrkinyt ostamaan laadukkaita ja vastuullisesti tehtyjä huppareita, mutta en halua enkä oikeastaan pysty laittamaan huppariin satasia. Edelliset olivat Noshin miesten mallistoa ja ihanat ja toimivat ja aikanaan tosi hyvästä alesta löydetty, mutta niitä ei tosiaan enää valmisteta. Netti on pullollaan erilaisia vaihtoehtoja, mutta kokonaan uuden merkin ja mallin ostaminen vaatii sovittamista ja laadustakaan ei ole takeita. En oikein pidä tällaisesta vaatteiden pakollisesta ostamisesta, enkä jaksaisi lähteä kauppoihin pyörimään.

Lisäksi nyt mulla on kaapissa taas kaksi melkein käyttökelpoista hupparia lisää, mutta kun ei noita pelkästään kotona pidettäviäkään määräänsä enempää tarvii, niin pitäisi ilmeisesti sitten heittää pois osa, kun ei niitä enää voi lahjoittakaan mihinkään, kun ovat vähän rikki. Ja loppupeleissä pidän kotona aika harvoin hupparia, joten en nyt mitään puolihajonneiden hupparien museota halua kotiin perustaa.

Miksei voi olla vaatteita, jotka kestäisi ainakin sen kymmenen vuotta hyvänä ja joita tehtäisiin aina vaan vuodesta toiseen samaa mallia, jolloin voisi marssia kauppaan ja ostaa uuden samanlaisen hajonneen tilalle. No ehkä just siksi, että myyntiä ei olisi tarpeeksi jos vaatteet kestäisi niin hyvin.

Hampaita kiristellen siis jatkan nettikauppojen selaamista ja toivon, että kohdalle sattuisi kohtuullisen hintainen perushuppari, joka osoittautuisi kivaksi ja kestäväksi.

Kesäisiä (tavara) mietteitä

Kesän alkupuoli on ollut kuuma ja lomatunnelmissa on menty. On ollut perinteisesti suhteellisen stressitöntä kesänviettoa, on levätty, katseltu hyviä sarjoja, itse olen lukenut monta kirjaa, on tavattu kavereita ja sukulaisia jaksamisen mukaan ja lämmintä on riittänyt välillä liiaksikin.

kuvat:pixabay

 

Tavara-asioillekin olen suonut useammankin ajatuksen. Olen miettinyt paljon sitä, miten ihminen toisaalta helposti haluaa aina jotain uutta, usein on se tunne, että juuri tuo uusi juttu tekee elämästäni parempaa, kodistani kauniimman ja itsestäni tyylikkäämmän. Ja sitten ostamisen jälkeen onkin jo taas uusi tavara, joka halutaan, eli ostamisen kierre on helposti valmis. Toisaalta moneen asiaan tottuu ja turtuu ja sitten arjessa onkin helposti asioita, jotka ei ihan toimi tai ei oikeastaan miellytä itseä, mutta kun ne on ihan ok, niin eipä edes huomaa, että joku kätevämpi systeemi tai kauniimpi toteutus voisi piristää ja tuoda iloa. Varsinkin kun tavaraa ei minimalistilla ole kovin paljon, on sitäkin kivempi, että ne käytössä olevat tavarat ovat omaan silmään kauniita ja kivoja.Tämän pohdinnan jälkeen päädyinkin muutamaan ostokseen vaikka ensin olin ajatellut viettää kesää vähän ostolakkohenkisesti.

Ostin pitkän harkinnan jälkeen nimittäin itselleni pitkän hameen pitsikoristeilla, se ei ollut edes alennuksessa ja pitkään mietin, onko se kuitenkin ihan turha ostos. Mitään pakollista tarvetta tälle ei todellakaan ollut. Mutta hame on ollut eniten päällä kesällä ja olen nauttinut sen kauneudesta ja mukavuudesta ihan joka kerta sitä pitäessä. Aiemmin mulla oli lasten mekoista leikeltyjä ja tuunailtuja lyhyempiä hameita muutama ja tunsin itseni välillä naispuoliseksi Uuno Turhapuroksi, joten tunne siitä, että on kotonakin vähän kauniimmin puettu on ollut kyllä ihana. (Ja ehkä puolisokin on tätä vähemmän Uunomaista lookkiani arvostanut, kenties.😁)

Sitten mietin, otanko joku aika sitten hajonneen lakanan tilalle kaapista löytyvän, pitkään jemmassa olleen vanhan valkoisen satiinilakanan. Niitä on kaksi ja ne ovat olleet entisessä kodissa verhoina ja ovat tosi hyvässä kunnossa. Mutta en ensiksikään pidä puuvillasatiinista materiaalina yhtään ja toisaalta valkoinen on minusta ihan järjettömän tylsä väri omissa lakanoissa. Tuntui kuitenkin turhalta ja huikentelulta ostaa uutta lakanaa, kun on jo olemassa toimiva versio. Pitkään tätä arvoin ja mietin värjäämistäkin, mutta lopulta moneen kertaan netissä katselemani ihana värikäs ja ekologinen lakana tuli kesäaleen ja päädyin sen tilaamaan. Entiset lakanat kestivät käytössä yli kymmenen vuotta, joten ehkä menen seuraavat kymmenen vuotta joka ilta nukkumaan mielummin kauniisiin lakanoihin, kuin niihin valkoisiin ja tylsiin, joihin varmasti tottuisi mutta jotka olisivat aina no..tylsät. Ja nyt mietin, että veisinkö nuo vanhat satiinilakanat kirppikselle, josta joku ehkä saisi omasta mielestään ihanat satiinilakanat ja ne ei enää meidän kaapissa turhana varakappaleena lojuisi. En nimittäin usko, että palaan valkoiseen verhoissakaan enää tulevaisuudessa ja noiden koko on nykyisiin ikkunoihin vähän väärä.

Eli muutamia ostoksia on tullut tehtyä ja lopulta ihan iloisin mielin. Lisäksi on nuorison kanssa kesäharrastuksena kokoiltu vanhoja pikkulegosarjoja, ajatuksena että joitakin, joilla ei enää kukaan leiki, voisi vaikka myydä tai lahjoittaa ja muissa olisi sitten kaikki palikat tallessa ja olisi niitä joskus helpompi koota. Että sellaista rentoa tavarapuljausta on kesään mahtunut, mutta ihanaa kun ei ole mitään isompaa raivausta tai tavaraurakkaa tai remonttihommaa ollut, vaan kaikki tavaratyö on ollut ihan vapaaehtoista ja enemmänkin kivaa kuin rasittavaa.

Ostolakkovuoden tavarayhteenveto: mitä ostin ja paljon meni rahaa

 

Nyt on vuosi lopussa ja aika katsoa mitä kaikkea ostolakkovuonna tuli kuitenkin ostettua. Uskaltaudun jo tekemään tämän yhteenvedon, loppuvuonna kun ei ole tarkoitus ostaa mitään, ei edes käydä kaupassa.

Itselleni ostin toukokuussa kangaskassin 2.95e ja tyynyn 24.90e, kesäkuussa sain kangaskassin kaupanpäällisenä 0e, marraskuussa hajonneiden siistimpien töissä pidettävien housujen tilalle ostin uusia housuja kolme paria, ne maksoivat yhteensä 49 euroa ja lisäksi kahdet lökärit 2,5e/kpl eli yhteensä 5e. Lisäksi puhelimesta hajosi akku ja sen myötä marraskuussa ostin uuden akun ja kaksi latauspiuhaa, akku maksoi 18.90e ja piuhat 5e ja 2.9e. Joulukuussa tuli vastaan sloggin pikkareita alennuksessa 3 paria/15 euroa ja päädyin ne ostamaan koska entisistä olin paikannut moooonta reikää ja näitä harvoin on tarjouksessa. Laatu sloggilla on kyllä huonontunut viime vuosina, valitettavasti, eivät ole enää ihan hintansa arvoisia. Joululahjakirjoja tilatessa ostin myös itselleni kirjan joka maksoi 5e, se oli hurjassa alennuksessa ja sellainen, jonka olin lukenut jo e-kirjana mutta jonka uskon lukevani useampaan kertaan ja siksi halusin sen myös fyysisesti hyllyyni (kirja on Sarah Haywoodin Kaktus, suosittelen lämpimästi!).

Koko vuoden saldo itselle ostetuissa tavaroissa oli 6 tavaraa ja 8 vaatetta, joista jokainen vaate tuli hajonneen tilalle, tyyny kuluneen tilalle, laturin piuhat hajonneiden/huonojen tilalle, samoin akku. Kangaskassikin oli hajoneen tilalle, mutta kun sain tuon ilmaisen, olisi ostamisen voinut siinä jättää väliin, molemmille on kyllä käyttöä, koska pesen kangaskasseja suht usein. Ainoa ostettu tavara, joka ei korvannut mitään hajonnutta oli tuo kirja, olkoon se nyt sitten vaikka joululahja itselleni.🎄 Rahaa meni itselle ostettuihin tavaroihin 128.65e, josta vaatteisiin 69e. Vertailun vuoksi vuonna 2022 meni omiin ostoksiin vaatteet mukaanluettuna n. 400e ja vuonna 2021 n.420e, joten vaikka se ei siltä tuntunutkaan, älä osta mitään- vuosi kyllä vähensi mun henkilökohtaistakin ostamista tuntuvasti. Tämä oli kiva huomata!

Kotiin ostetut niputin yhteen ja astiat  ja pyykkikoneen erikseen. Pyykkikone maksoi 300e ja astioihin meni vähän reilu 300e, mutta näitä en ostanut vain hinta edellä, vaan halusin mieleiset, kauniit ja toimivat astiat ja sellaiset ne ovat olleet. Tällaisia ei osteta vuosittain ja nämä nyt vaan sattuivat hajoamaan juuri tänä vuonna. Muihin kotiin ostettuihin asioihin, kuten hajonneiden tilalle ostetut kattovalaisimet, tyynyt (ja se kovan onnen amppeliteline) ja vastaavat eli käyttötavara, jonka ostaminen tuntui tarpeelliselta tai välttämättömältä meni n. 500e. Viime vuonna tuollaiseen yleiseen käyttötavaraan meni melkein tonni, joten sekin summa tänä vuonna puolittui. 

Remonttitarvikkeisiinkin meni lähemmäs tonni ja työt päälle, mutta nämä nyt ei varsinaisesti ostolakon piiriin kuuluneet ja olivat joka pennin arvoisia. Tällaiset kulut eivät meillä ole vuosittaisia ja näitä varten myös säästetään.

Nuorison ja miehen juttuihin menneitä en tähän laske, ne olivat ostolakon ulkopuolella alunperinkin. Osa kotiin ostetuista jutuistakin oli oikeastaan lähinnä nuorison tarpeisiin, mutta kirjasin kotiin ostetuihin sellaiset, joita satunnaisesti voi kaikki käyttää.

Ei siis nollan ostoksen eikä nollan euron vuosi, ei edes lähelle, mutta selkeä parannus edelliseen vuoteen. Ostolakko toi siis edes jonkun verran kaivattua muutosta omiin ostotottumuksiin.

Ostolakko: marraskuu- housuja ja houkutuksia

kuva:pixabay/Bru-nO

Marraskuu ja ostolakon toiseksi viimeinen kuukausi paketissa. Tämä ei ollut nollan ostoksen kuukausi, ei lähellekään. 

Lokakuussa hajosi useammat housut ja marraskuun puolelle lopulta meni korvaavien löytyminen. Ostin sitten lisäksi parit ololöksäpöksyt hajonneiden legginsien tilalle, kun sattui H&M:llä olemaan tarjouksessa 2.5 euroa/housut. Tilasin ne siihen kylkeen ja odotukset olivat äärimmäisen matalalla, eihän tuollaisessa tarjouksessa olevat housut varmaan kestä edes koossa tai mallissa on joku massiivinen vika mutta yllättäen olivat tosi kivat, materiaali oli ihan hyvä, kestivät ainakin käyttöönottopesun ihan hyvin ja olivat päällä mukavan tuntuiset. Tilasin kahdessa koossa kun en ollut varma miten koot täsmäävät ja päädyin pitämään myös kokoa liian isot, vyötäröllä on nauhat ja malli sellainen että ovat vaan vähän enemmän lökäpöksyt, joka kotihousuissa tuolla hinnalla on enemmän kuin ok. Nyt on sitten sekä muutamat uudet työhousut, että muutamat kotihousut, joten tässä suhteessa ostokset tulivat oikeaan tarpeeseen ja olivat mieleisiä. Rahaa meni housuihin yhteensä reilut kuusikymppiä.

Puhelin aiheutti päänvaivaa mutta päädyin elvyttämään entistä uudella akulla ja otin lapsen vanhan myös käyttöön, nyt on puhelin ja sen varapuhelin ja ei tarvinnut ostaa uutta laitetta. Puhelinvalmistajat voisivat kyllä tuoda markkinoille edullisen pienen älypuhelimen, en varmasti ole ainoa, joka sellaista kaipaisi. Jos olisi ollut juuri sopiva tarjolla, olisin varmaan nimittäin ostanut uuden. 

Black fridayn tarjouksista ostin latauspihan toiseen noista luureista ja lisäksi sen tyynyn lapselle ihan normaalihinnalla ja miehelle lähti tilaukseen hajonneiden housujen tilalle uudet, niitä oli katseltu jo aiemmin ja ne tosiaan tulivat black friday-alennukseen, joten oli järkevää tilata nyt. Lisäksi päädyin tilaamaan kaksi peittoa, jotka olivat alennuksessa 10 euroa/ kpl, kun normaalihinta on lähellä kolmeakymppiä. Nämä tulee vähän rikkinäisen sohvan päälle, ainakin silloin kun on vieraita käymässä, koska vaikka meidän vanhat sohvat on mulle kovin rakkaat, on ne rehellisyyden nimissä myös aika kulahtaneet eikä fleecepeittojen koko riitä koko sohvan peittämiseen. Muuten black fridayn tarjoukset ei herättäneet isompia tunteita tai ostointoa, mutta kyllähän tässä voi todeta, että tässä kuussa ostolakko ei tosiaan pitänyt.

Joululahjoja on myös tullut ostettua joitakin, kun sopivia juttuja on tullut vastaan.

Joulukuun suhteen ostolakossa ei tule olemaan mitään erityistä haastetta, joulukoristeet on vanhoja ja rakkaita ja minkään uuden ostaminen joulua varten lahjoja lukuunottamatta  ei ole meillä muutenkaan tapana. Aion nauttia joulun tunnelmasta, herkuista ja yhdessäolosta, sellaisesta joulun rauhasta, jota mulla lisää se, ettei tarvitse yhdessäkään marketissa ryysiä ihmisjoukoissa mitään etsimässä. Tässä kohtaa kiitän itseäni, että lahjoja on tullut ostettua hiljakseen jo aiemmin ja loput saan tilattua netistä lähiviikkoina helposti lähipostilokeroon.

Housujen metsästys

kuva:pixabay/Clker-Free-Vector-Images

 

Tilasin hajonneiden farkkujen tilalle uusia housuja, useammatkin sovitettavaksi, koska kokemukseni on, että hyvin istuvien housujen löytäminen on ihan onnenkauppaa, olipa ne farkut tai muut housut.

No, tilatut housut tai osa niistä tuli ja niissä oli hirvittävän korkea vyötärö, jonka koen tosi epämukavaksi. Housut lähtivät palautukseen, mutta odottelen edelleen osaa housuista, koska kauppa lähetti tilauksen kahdessa eri paketissa ja tuo toinen paketti on edennyt postissa hitaasti ja lisäksi tilasin vielä toisenlaiset housut, joissa pitäisi olla matalampi vyötärö ja nekin ovat postissa matkalla. 

Kävin myös paikallisessa marketissa ja löysin alerekistä tosi kivat farkut 15 eurolla. Tässä kohtaa pitää mainita, että ostolakon vuoksi en edes katsellut muita vaatteita, vain housuja ja sitten kipinkapin ulos. Ongelma ratkaistuko? Ei sentään, se olisikin ollut liian helppoa. Useamman pesunkin jälkeen nuo housut edelleen nostavat kirvelevän ihoreaktion joutuessaan ihon kanssa kosketuksiin. Ei auta että niissä oli öko-tex-merkintä, mun allergia on siitä hassu, että jotkut kamalimmat haisevat halpamaissa tehdyt housut ei tee mitään allergiaa ja sit joku kallis kotimainen ekomerkki voi vetää ihon ihan rakkuloille. Myöskään väri ei takaa mitään, joskus reaktio tulee vaaleasta vaatteesta, joskus tummasta. Koska housut ovat kuitenkin tosi hyvälaatuisen oloiset ja istuvat hyvin, pesen niitä lisää ja liotan niitä etikassa ja toivon, että se käsittelyaine tai väriaine mikä siellä allergisoi, kuluisi pois. Joskus tuo onnistuu mutta joskus ei. Toivotaan parasta.

Ja tässä sivussa oon sitten töissä aina välillä varovasti pukkarissa kurkkinut peiliin, että vieläkö ne hajonneiden kanssa samanlaiset toiset housut on kasassa joka kohdasta vai näkyykö alusvaattet jostain kohtaa. Vielä on kestäneet, onneksi.

Nyt toivon, että postissa matkaavista housuista edes jotkut olisi malliltaan sopivat ja eivät sitten käytössä aiheuttaisi allergista reaktiota.

Tässä housujen epätoivoiselta tuntuvassa metsästyksessä mietin, että ihan ilman ostolakkoakin tää vaatteiden ostaminen on kyllä melkoisen hankalaa ja jää vähäiseksi kun ärsyttää ostaa jotain, mitä ei sitten pysty käyttämään. Mulla on ollut aiemmin samanmerkkisiä farkkuja, jotka ei oo allergisoinut, mutta näköjään sekään ei mitään takaa.

Housujen metsästys jatkukoon, muuten ostolakko pysyy ja pitää. Mitään isompia houkutuksia ei ole tullut ja marketissakin käydessä oli lähinnä kiitollinen olo siitä, ettei tarvinnut edes miettiä olisiko jotain muuta "pitänyt" ostaa.