Ostolakko: lokakuu- pesukone ja vaatteet hajoilivat

kuva:pixabay/JillWellington

Lokakuun alku meni hyvin, en ostanut mitään enkä oikeastaan kaivannutkaan mitään erityistä. 

Vaateinventaarion myötä totesin kuitenkin, että joitakin vaatetarpeita alkaa olla ja ihan kuun lopussa tajusin, että pesusta otetuissa työfarkuissa on useampi reikä. Ja tietysti näkyvissä kohdissa, joita ei siististi paikkaa millään. Aloin sitten tarkastella toisia samanlaisia valoa vasten ja on varmaan hyvin lyhyen ajan kysymys eli maksimissaan muutama pesu, kun ne hajoavat samalla lailla, sen verran päivä paistaa kankaan läpi monesta kohdasta. Nämä farkut olivat alunperinkin murheenkryyni kankaan rispaantuessa heti uutena ja olen jopa iloisesti yllättynyt että kestivät edes tänne saakka.

Olin aikonut korvata hajoavat farkut mun kesähousuilla, mutta ei noilla ohuilla viskoosihousuilla kyllä talvella töissä pärjää, joten päädyin housujen ostoon ja tilasin muutamat cargohousun tyyliset kangashousut kokeiluun. Ajatuksenani oli, että jos vähän löysempänä mallina kestäisivät paremmin kuin farkut, eikä mukavuuskaan tietysti mikään vika ole. Joskus nuorena olen samantyylisiä housuja muutamat omistanut ja niissä silloin viihdyin, joten katsotaan olisiko tässä nyt housumalli, jolla vannoutunut farkkujenkäyttäjä luopuisi farkuistaan.

Lisäksi yksi iso ostos tuli lokakuussa, se pyykinpesukone hajonneen tilalle. Uusi kone pesee nopeammin kuin vanha ja olen hitaasti mutta varmasti alkanut tykätä siitä. Tuo ostos tuli todella tarpeeseen ja oli pakollinen.

Loppukuusta ostin myös joitakin joululahjoja, kun sopivia juttuja tuli vastaan ja en sinne jouluruuhkaan todellakaan halua pyörimään lähempänä joulua. Mutta nämä menee siis lähipiirin lapsille, eli eivät ole ostolakkoon kuuluvia.

Muuta tavaraa en ostanut, biojätteen alla pidettävä astia osoittautui huonoksi ja siihen lykkään nyt sitten kaapissa olevan ison muovisen karkkirasian ja toivon että se toimii paremmin vaikkei kovin nätti olekaan. 

Eli lokakuun ostosaldo on muutamia tilattuja housuja, joista edes jotkut toivottavasti ovat sopivat ja yksi iso ostos kotiin eli pesukone. Vähän harmittaa ostolakon rikkominen vaatteiden kohdalla, en ole vielä koko vuonna ostanut yhtään vaatetta itselleni, mutta töissä pitää olla ehjät ja siistit vaatteet. Muuten ostolakko sujui hyvin, ehkä jopa helpommin kuin moni muu kuukausi tänä vuonna, ei vaan jotenkin yhtään huvittanut ostaa, sukkatelinettä pyykinkuivaukseen hetken taas kerran haikailin, mutta sen(kään) ostaminen ei sitten lopulta houkuttanut ja onhan nuo sukat mun henkari+pyykkipojat- virityksilläkin kuivuneet.

Mitä en osta (melkein) koskaan

kuva:pixabay/Alexas_Fotos

 

Kun mietin minimalismia ja ostolakkoani niin huomaan, että on myös paljon sellaista, mihin en käytä  ollenkaan rahaa ja mitä jätän ostamatta joka tapauksessa, olipa ostolakko tai ei.

Vaikka ostolakossa kaikki ostaminen jää (tai ainakin pitäisi jäädä) pois ja tauolle, on mulla asioita, joihin en siis käytä oikeastaan koskaan rahaa. Eli asioita joihin ei ostolakko ole vaikuttanut suuntaan eikä toiseen, kun niihin en kuluta muutenkaan rahaa. Vähän mietin viitsinkö niitä edes kirjoittaa esille, kun se voi antaa mun elämästä aika tylsän kuvan, mutta erilaiset listat on musta itsestäni muiden kohdalla kiinnostavia ja tykkäsin tosi paljon esim. vuosiostamattamitään- blogissa tästä postauksesta, niin listaan omianikin. Yritin miettiä sellaisia asioita, joihin moni ihan tavallisessa arjessa käyttää rahaa, eli jätin timanttikorut, purjeveneet, omat kartanot ja vastaavat pois, kun ei niitä varmaan kukaan tavallinen ihminen suunnilleen koskaan elämässään ostele.

Asioita, joihin en käytä rahaa (melkein) koskaan:

-ravintolat & kahvilat  ->  Meillä nuoriso huvikseen ja puoliso töiden puitteissa käy kyllä välillä syömässä ulkona ja käyttää palveluja satunnaisesti, eli meidän perhe sillä tavoin tukee alan yrittäjiä tällä seudulla omalta osaltaan. Mutta noin henkilökohtaisesti tykkään syödä kotona tehtyä ruokaa enkä rentoudu ravintolassa, mulla on rajuja ruoka-aineallergioita, jotka tekee ulkona syömisen stressaavaksi. Luulen, että jos ruokarajoitteita ei olisi, saattaisin silloin tällöin käydä syömässä leivoksen tai jonkun jätskiannoksen kahvilassa, mutta nykyään en siis käytä näihin rahaa koskaan.

-kampaaja & meikit & hiustenmuotoilutuotteet ->Mulla on pitkät hiukset, joita leikkaan itse ja pidän töissä kiinni. En meikkaa, en ole nuoruusvuosien jälkeen meikannut kun omat värit on sen verran tummat, että eroa meikittömyyteen ei paljon huomaa ja aamuisin olen niin laiska, että mielellään käytän ylimääräiset minuutit nukkumiseen. Ja olen niin feministi, että musta naisen ei ole pakko meikata, ei edes juhliin.

 - huuhteluaine -> Minusta turha.

-kynttilät -> On nättejä mutta meillä ei vaan tule kynttilöitä poltettua. Takkatuli riittää talvella tunnelmaa tuomaan.

 -kahvi & alkoholi  -> Nuorena join joskus, enää en koskaan, meillä ei ole edes kahvinkeitintä.

 -lehdet   -> Luen sanomalehtiä netistä ja joskus kirjaston e-lehtiä, pääosin luen kirjoja, aikakauslehtiä edes e-lehtinä harvemmin.

 -lentäminen ->En ole koskaan lentänyt enkä lennä, periaate ja lentopelko yhdessä varmistavat asian. Tosin haaveilen satunnaisesti Islannissa käymisestä ja puoliso Amerikan maisemista, en tiedä miten nuo maitse/vesitse menisivät, jos joskus lähtisi toteuttamaan.

-maustekastikkeet  ->Allergia ja mieltymys miedon makuiseen ruokaan.  

-kuntosalijäsenyys  -> Nuorena kävin treenaamassa tavoitteellisesti ja lihastakin oli ihan hyvin, sittemmin kyllästyin ( ja muutuin sohvaperunaksi) ja nykyään nautin toisenlaisesta liikunnasta. Mielummin kehonpainotreeniä kuin salia.

 -kodin elektroniikka -> Meillä ei laitteita uusita ennen kuin ne hajoaa ja mun läppärin ja puhelimen kohdalla todistetusti ei silloinkaan.

-sisustusesineet -> Mulla kauniillakin asioilla on käyttötarkoitus ja ne on käyttöesineitä, en osta vain koristeeksi mitään.

Osa noista on palveluja, joita en vaan itse tule käyttäneeksi, ostolakko ei sinällään mulla koske palveluja ja autoni huollatan läheisessä korjaamossa ja remppahommiakin teetetään mielellään tutulla ja osaavalla firmalla, mutta noita listalla olevia palveluja ei vaan omassa arjessa tule käytettyä. Ja olipa kyseessä palvelu tai tavara, kun ei osta sellaista mille ei omassa arjessa ole oikeaa tarvetta niin säästyyhän siinä sitten rahaa johonkin muuhun kivaan tekemiseen.

Nyt hajosi pesukone, mikähän seuraavaksi

 Alkaa vähitellen tuntua, että mun ostolakkovuodella on yllään joku kirous. On hajonnut kattolamppuja, astioita ja vaatteita ja nyt sitten hajosi pyykinpesukone. Se olikin about ainoa kodinkone, josta en kantanut tippaakaan huolta ostolakon alussa, kone kun oli ostettu vasta reilu kolme vuotta sitten, mutta ollut käytössä vielä vähemmän. Oli toki törkeän halpa ostaessa, joku supertarjous Gigantissa ja alennus reilusti yli 50%. Ostettiin kone alunperin aikuistuvalle lapselle, mutta hänellä olikin uudessa kämpässään jo valmiiksi pesukone ja tuo jäikin sitten meille varastoon ja tuli käyttöön kun entinen kone hajosi. Reilu kaksi vuotta käytössä ja laakerit meni, aloitti sellaisella ujelluksella, jonka toivoin viattomasti menevän ohi ja olevan joku satunnainen hassu ääni, eikä merkki hajoamisesta. No, menihän se ujellus ohi, mutta vaihtui sellaiseen meteliin ja kolinaan, ettei samassa huoneessa enää saanut selvää toisen puheesta vaikka olisi huutanut. Rohkeasti silti pesin jatkuvasti kovenevasta äänestä huolimatta, mutta lopulta piti luovuttaa ja lähteä ostamaan uutta konetta. 

Ensin tietysti soitin huoltoon ja kyselin korjaamisen hinta-arviota. Helpompi korjaus olisi maksanut melkein saman kuin kone uutena ja jos siinä olisi ollut toinenkin vika, mitä epäilivät, korjaus olisi maksanut yli satasen enemmän kuin kone. Kun mainitsin että oli tuollainen supertarjouksesta ostettu, huollon kommentti oli et "niihin ollaankin laakereita jouduttu vaihtamaan" eli en tiedä ovatko olleet jotain ö-luokan erää vai onko heille vaan sattunut niitä useampi korjaukseen.

Päädyttiin siis uuden ostoon ja sanon suoraan, että vihaan pesukoneen ostamista ehkä eniten. Kaikkien nykykoneiden ohjelmat kestää monta tuntia, koneet käyttää vettä jonkun kahvikupillisen ja pesu ja varsinkin huuhtelutulos on surkeita ja on ihan sama miten kalliin tai halvan koneen ostat, kaikissa on samat huonot ominaisuudet. Entinen kone oli päältätäytettävä ja vaikka se olikin vähän pieni meidän perheen tarpeisiin, aloin tykkäämään siitä. 

Kiertelin kaupassa pitkän tovin ja päädyin ostamaan about halvimman, edestä täytettävän Logik-merkkisen kiinaihmeen. Se voitti siksi, että oli ainoa kone joka ei punnitse pyykkiä vaan ohjelma on aina samanpituinen ja muihin koneisiin verrattuna todella lyhyt. Täyden koneen 8 kg 60 asteen ohjelma on ohjelmasta riippuen puolestatoista tunnista kahteen, kuin muilla koneilla se oli neljä tuntia. Muutaman käyttökerran jälkeen totean että huuhtelu on ihan sysihuono, lähinnä koska huuhtelukertoja on ohjelmasta riippuen vain yhdestä kahteen, mutta lisähuuhteluohjelman kun pyörittää ohjelman jälkeen, pääsee siedettävään tulokseen.

En odota tämän koneen laadulta tai kestolta ihmeitä, mutta kokemuksesta sanon, että kun 1000 euron Miele vikaantuu heti uutena, eikä huolto saa konetta korjattua vaan lopulta tulee kaupanpurku ja joutuu ostamaan taas uuden koneen, niin huomattavavasti vähemmällä mielipahalla pääsee, jos kolmensadan kone hajoaa nopeasti.

Ostin koneen Gigantista, koska jos käytössä joku sen ominaisuus alkaa nopeasti tosissaan häiritä, voi sen vielä palauttaa ja vaihtaa toisenlaiseen. Oon saanut Gigantista sekä tosi hyvää että tosi huonoa palvelua ja tosi hyviä ja tosi huonoja tuotteita, mutta sinne aina palaan ihan vaan tuon laajemman palautusoikeuden vuoksi. 

Nyt menen jatkamaan pyykkivuoren taltuttamista, ei tarvitse koneen temppuilla meidän perheessä montaa päivää kun pyykkihuolto jo sakkaa kunnolla, joten nyt sitä lystiä on sitten koko viikonlopuksi tiedossa.

Uusi kone työssään

Hajoavat vaatteet

 

kuva:pixabay/Carola68

Olen koko ajan todennut, ettei ostolakkovuoden aikana pitäisi tulla tarvetta vaatteiden ostoon ja vielä kuukausi sitten olin varsin tyytyväinen ostolakon onnistumiseen vaatteiden suhteen. 

Aloin kuitenkin tehdä tarkempaa vaateinventaariota sillä silmällä, että miten moni vaatteistani on rikki tai muuten jotenkin kulahtanut. Periaatteessa isompikaan kuluma ei minua niin haittaa, eikä pienet reiätkään, jos ne saa siististi korjattua mutta oli ehkä vähän järkytys tajuta, millaisissa vetimissä kotona liikuskelen välillä. Mulla on muutamia ihan oikeasti ehjiä ja kivoja kotivaatteita, mutta sekä mun yöpuvut että osa kotitopeista on moneen kertaan paikattuja ja paikkauksen viereen on ilmestynyt vielä uusiakin reikiä. Jotkut vaatekappaleet ovat hiutuneet tosi ohuiksi ja ainakin kaksi kestotahraakin paikallistin.

Tämä vaatteiden tarkastelu kriittisellä silmällä sai aikaan sen, että aloin tehdä listaa siitä, mitä vaatteita oikeasti käytän, onko niitä riittävästi ja millä tavoin voisin korvata nuo täysin kulahtaneet kotivaatteet niin, etten kotona näyttäisi ihan resuiselta röllipeikolta. Työvaatteita on onneksi sopivasti, ehkä yksi uusi yläosa voisi olla tarpeen ja tulisi siis sellaisen ei-niin-hyvin-istuvan eli hieman liian pienen tilalle.Töissä käyttämäni farkut ovat aika kulahtaneita, mutta menevät vielä. Käytän yleensä farkut puhki, paikkaan kerran tai jopa kaksi ja sitten vasta hankin uudet kun repeävät korjauskelvottomiksi. Tämä ei tosin ole ihan paras tapa, kun työssä tapaan asiakkaita ja kertaalleen olen kyykistynyt ja on kuulunut rits ja loppupäivän olen sitten yrittänyt peitellä takamuksesta revenneitä housuja😆 eli ehkä voisin ihan vähän aiemmin kuitenkin vaihtaa ehjiin ja uusiin housuihin. 

Kotivaatteista multa puuttuu kotihousuja, niitä urheilulökäreitä käytän välillä, mutta välillä kaipaan sellaisia pehmeämpiä ja mukavampia housuja, joten houkuttaisi jossain kohtaa ostaa flanelliset pyjamahousut kotihousuiksi. Legginsejä on hajonnut useammat ja niitä en taida hommata lisää, vaan tuollaiset löysemmät housut saa ajaa kotihousujen asiaa, en tykkää leggareissa näyttäytyä ulkona tai nuorison kavereiden edessä, mutta flanelliset pyjamahousut jostain syystä tuntuu musta ihan postilaatikolla käyntiin kelpaavalta asusteelta. Muutama kotitoppi tai t-paita pitänee jossain vaiheessa hankkia myös, mulla on useita paikattuja ja saumojen vierestä reikiintyneitä, pesuissa kulahtaneita kotitoppeja, mutta ehkäpä kotijoukot ansaitsisi nähdä mut vähän siistimmissä vaatteissa ja nuo aikanaan aivan ihanat topit ansaitsevat jo eläkkeen rätteinä. Muutamat uudet alusvaatteet reikiintyneiden tilalle tarvitsen myös (tosin nämä sai jatkoaikaa kun ompelin pahimmat repsotukset) ja uudet yöpaidatkaan ei olisi pahasta, vaikkakin suunnittelen kyllä vielä uudelleenkin korjaavani entisiä, mulla on aika tarkka maku yöpaitojen suhteen, joten uutta ei ihan noin vaan osteta.

Tämä on vaateminimalismin ehdottomasti huonoin puoli. Kun vaatteita on vähän, niitä tulee pidettyä paljon ja ne kuluvat nopeammin oikeasti huonoiksi. Uskon kuitenkin, että mukavat ja siistit vaatteet tuovat hyvää fiilistä niin arkeen kuin juhlaakin ja koska pääosin käytän ostamani vaatteet kirjaimellisesti puhki, ei uusien ostaminen sinällään ole vika. Ajatus on että näitä ei ostolakon aikana tarvitse ostaa, mutta ihan kaikkien vaatteiden kulumista en ole pystynyt ennustamaan ja omille vaatteilleen näköjään myös sokeutuu, ihan aidosti ajattelin, ettei mulla nyt oikeastaan ole yhtään tosi huonokuntoista vaatetta ja totuus olikin sitten toinen. Eli jonkunlaista ostoslistaa vaatteista tulevan varalle pitänee tehdä, mutta jospa nämä hankinnat kuitenkin menisivät ensi vuoden puolelle.

Mietin tässä kohtaa taas ostolakon lopettamistakin, kun tuntuu, että koko vuosi on ollut tavaroiden hajoamista täynnään ja sitä myöten ostamista, mutta ostolakon lopettaminen näin lopussa vuotta tuntuisi jotenkin luovuttamiselta, joten yritän selvitä resuisilla vaatteillani vuoden loppuun.

Minimalistin haaveet, onko niitä?

kuva:pixabay/tangjiao990

 Olen tässä viime päivinä pohtinut sitä, miten ostaminen, jonkun tavaran etsiminen, vertailu ja sitten löytäminen on yksi haaveilun muoto. Lehdet, netti ja some on täynnä erilaisia ihania asioita, joista tosi moni liittyy aika kiinteästi tavaraan ja ostamiseen. Joko ihan nimenomaan johonkin tiettyyn tavaraan, kuten vaikkapa uuteen muumimukiin tai kauniiseen vaatteeseen tai sitten vaikka ihanaan sisustukseen ja kodin tunnelmaan, joka saavutetaan tai ainakin ajatellaan olevan mahdollista saavuttaa tietynlaisella sisustuksella ja siihen liittyvillä tavaroilla.

Useimmat varmasti haaveilevat myös matkoista, uusista kokemuksista, elämyksistä, taloudellisen tilanteen parantumisesta, terveydestä, mukavammasta työstä, lemmikistä, ehkä downshiftaamisesta tai muunlaisesta elämäntyylin täydellisestä muutoksesta. Näihinkin haaveisiin usein liittyy jollain tapaa raha ja sitä kautta ehkä jonkun tavaran ostamisesta luopuminen tai kulutuksen rajoittaminen, harva meistä kun on miljonääri, joka voisi toteuttaa haaveitaan ilman taloudellisten seikkojen huomioimista.

Minimalisti varmasti haaveilee enemmän noista jälkimmäisistä asioista kuin varsinaisesta tavarasta. Mutta toisaalta, jos pyrkii yksinkertaistamaan elämäänsä ja sitä kautta toteuttamaan itselleen tärkeitä arvoja ja elämisen tapoja, voi olla tilanteessa, jossa ne tietyt isot haaveet ovatkin sitä arkea. Tässä kohtaa varmasti osa minimalisteista osaa tuntea tyytyväisyyttä vallitsevaan tilanteeseen, eikä enää haikaile jotain muuta. Luulen kuitenkin, etten ole ainoa minimalisti, joka huomaa haaveilevansa silti taas jostain uudesta asiasta tai siitä, miten joku asia olisi entistäkin paremmin jonkun muutoksen tai hankinnan myötä.

Olenkin yrittänyt oppia tyytyväisyyttä, sitä, että en etsisi koko ajan parempaa ratkaisua, miettisi, voisiko arkea vielä jotenkin parantaa, olisiko tämä tai tuo kuitenkin kivempi/kauniimpi/toimivampi, jos muuttaisin sitä jotenkin. Ja ainakin mulle se on välillä vaikeaa. Vaikka olenkin enemmän ehkä mukavuudenhaluinen (eli laiska) kuin sellainen virtaa täynnä oleva puuhastelija, huomaan kaipaavani haaveita, sitä että tulevaisuudessa on jotain kivaa odotettavaa. Ne eivät ole isoja asioita läheskään aina, mutta tuntuu, että on kiva tehdä työtä tai ainakin ajatustyötä jonkun asian eteen. Ja helposti ne haaveet ovat myös aika materialistisia. 

Huomaan miettiväni, että elämäni olisi parempaa (?), jos kotivaatteeni eivät olisi niin kulahtaneita eli rikkinäisiä ja paikattuja ja rehellisyyden nimissä luulen, että puolisoni elämä tosiaan voisi olla parempaa jos en kulkisi kotona välillä ihan mörrimöykkyvetimissä, eli ostolakkovuoden jälkeen ehkä oikeasti panostan kotikamppeisiin edes vähän enemmän kuin nyt. Huomaan myös haaveilevani erilaisista pihamuutoksista, jotka vähentäisivät minusta hyvin tylsää rikkaruohon kitkemistä sora-alueilta, hauskasta kesä-autosta, jonka voisin maalata täyteen hippikukkia ja joka kuljettaisi minut lähiympäristön luontokohteisiin. Välillä luen vanlife-juttuja ja pohdin, olisiko minussa jossain sisimmässä piilossa karavanaari ja katselen pinterestistä ihania kuvia itse kunnostetuista pastellisävyisistä asuntovaunuista. Joskus taas näen itseni lammasfarmarina kulkemassa laitumen reunaa. Läheskään kaikki haaveilemani ei varmasti ole oikeasti asioita, joihin minulla olisi mahdollisuus tai joista sitten edes tykkäisin käytännössä, viime keväänä nimittäin haaveilin telttailusta ja sen kautta tulevasta ihanasta ja tunnelmallisesta luonnonläheisestä kesäelämästä, mutta en lopulta pitänyt telttailusta tosi-elämässä ollenkaan.

Ehkä se taito ja harjoittelemistakin vaativa asia on se, että osaa nauttia haaveilusta mutta ei suin päin, eikä edes pienen harkinnankaan jälkeen, säntää ostamaan tai toteuttamaan asioita joiden ajattelee toteuttavan haaveen, vaan nauttii haaveilusta itsessään ja miettii, mitä ne haaveet kertovat ja onko niissä jotain, mitä voisi arjessa saavuttaa jo olemassaolevien tavaroiden ja harrastusten puitteissa.

Välillä lyö tyhjää

kuva:pixabay/ha11ok

 Olen aika sosiaalinen ja puhelias live-elämässä ja itseksenikin koko ajan mietin jotain, pyörittelen ideoita ja suunnittelen ja pohdin asioita, seuraan erilaisia ajankohtaisia aiheita ja siihen päälle vielä reilusti hömppääkin mahtuu aivoihin ja ajatuksiin.

Kun aloitin blogin, ajattelin isoimman ongelman olevan sen miten rajaan kirjoittamiani juttuja, ettei niistä tule loputtoman pitkiä jaarituksia ja että päivitystahtini olisi sellainen lukijaystävällinen eli ei liian tiheä, vaikka en kyllä ehkä edes osannut odottaa lukijoita löytyvän ja olinkin ihan superiloinen kun ekoja postauksia oli luettu muutaman kymmenen kertaa, se tuntui jo paljolta. Nyt lukukertoja on enemmän, joissakin postauksissa jopa satoja ja se tuntuu samalla tosi kivalta ja vähän pelottavalta. Ajattelin, että kirjoitan lähinnä omia ajatuksiani ostolakon tiimoilta ylös ja jos jokunen asiasta kiinnostunut eksyisi blogiin ja joskus ehkä kommentoisi, niin se olisi kivaa, vähän kuin päiväkirjaa mutta jonkunlaisella vuorovaikutuksella samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. 

Yllättäen, mitä pidempään oon blogia kirjoittanut, sitä vaikeammalta tuntuu aiheiden keksiminen kaikesta mun erittäin (eli liiankin) rikkaasta päänsisäisestä asiatulvasta huolimatta. Nostan siis todellakin hattua niille, jotka vuosi vuoden jälkeen osaa ja jaksaa blogeihinsa jakaa kiinnostavia ja hauskoja palasia arjestaan ja elämästään. Musta tuntuu usein, että toistan samaa asiaa, sisäinen kriitikkokin aina joskus iskee, eli jään miettimään, että onko jostain aiheesta järkeä kirjoittaa, mikä on tietysti vähän tyhmää, kun itseäni vartenhan mä tätä kirjoitan. 

Toisaalta on ollut tosi kiva näin blogimuodossa käsitellä ostolakkoa, koska aihe on sellainen, etten koe siitä luontevaksi sen enemmälti töissä tai ystävienkään kanssa jutella. Toki joillekin on tullut ostolakosta ohimennen mainittua, mutta en mä sitä ehkä tämän blogin tyylisesti edes haluaisi analysoida kenenkään kanssa kasvokkain, se kun helposti tuntuu siltä, että olisi jotenkin pätemässä tai olemassa jotenkin superkulutuskriittinen ja tiedostava, mistä asiassa ei mun kohdalla todellakaan ole kyse.

Lopulta sitten innostun aina jostain tietystä aiheesta ja tekstiä tulee, mutta minimalismista ja rahastakin olen alkanut kirjoittaa alunperin siksi, että välillä tuntuu ettei mulla ole enää mitään uutta sanottavaa ostolakosta sinänsä. Viime kuussa kun tästä aihejumista erityisesti kärsin, päädyin kirjoittamaan tekstiä, josta tuli jouluaiheinen, mutkan kautta aluksi, mutta tajusin, että joo, tää voisi olla joulun lähellä ihan kiva aihe, ei ehkä nyt. Joten ainakin yksi postaus on jo joulukuuksi valmiina, jos muut kirjoitusideat alkaa ehtyä ja loppuvuodesta taas lyö vaan tyhjää.😀

Onko ostolakko vapauttanut aikaa muuhun

kuva:pixabay/TaniaRose

Yksi ostolakkoni perusajatuksista oli se, että ostamiseen, tavaroiden hankkimiseen ja vertailuun ja nettikaupoissa notkumiseen käytetty aika vähenisi merkittävästi ja aikaa jäisi itselle tärkeämpiin asioihin ja mieluisiin tekemisiin.

Onko tämä toteutunut millä tavoin onkin sitten kysymys, jossa joutuu tekemään ehkä jopa vähän epämukavaa itsearviointia.

On nimittäin niin, että nettikauppoihin ja tavaran kanssa puljaamiseen käytetty aika on todella osan vuotta vähentynyt. Tästä poikkeuksena kesäkuukaudet, joissa remontteihin liittyen piti tehdä hankintoja ja myös sitä hintavertailua ja reklamaatioita, eli välillä tuntui, kuin ei olisi ostolakossa olisi ollutkaan. Mutta ne kuukaudet, kun hankintoja ei liiemmin ollut, eivät kuitenkaan selkeästi lisänneet sitä aikaa, minkä käyttäisin johonkin harrastukseen, mukavaan tekemiseen, luonnossa liikkumiseen tai vastaavaan, parempaa elämää mulle edustavaan toimintaan. Vaan aikaa meni esimerkiksi television katselemiseen, jota en kyllä sinällään pidä hukkaan heitettynä, arvostan lempisarjojeni katsomista ihan yhtä lailla kuin suosikkikirjojeni lukemistakin. Lisäksi aikaa meni päämärättömään netissä haahuiluun, eli kyllä sitä turhaa netissä pyörimistä voi varsin mainiosti harrastaa ihan ilman yhdessäkään nettikaupassa käymistä. 

Aikaa netissä ja muutenkin meni yllättäen suhteellisen paljon myös siihen, kun mietti ostamattomuutta, eli yritti keksiä ratkaisuja ostamisen sijaan tai miettiä, onko joku tilanne tai asia sellainen, että ostaminen on järkevää vaiko eikö. Tietysti tällä tavoin tuli vältettyä useitakin turhia ostoksia, joten ei tuo aivotyö kokonaan hukkaan mennyt, mutta itserakkaat kuvitelmat siitä, miten ostamattomuus varmasti loppuvuotta kohti tulee jo selkärangasta ja miten sitä on ylevästi kulutustietoinen ihminen kokivat kyllä selkeän kolauksen. Ihan yhtä lailla taidan sisimmässäni olla tarjoushaukka ja ostamisen harrastaja kuin joku, joka ei minimalismista tai ostolakoista ole kiinnostunut, kuluttaminen on niin iso osa tätä meidän elämäntapaamme ja arkeamme.

Loppuvuoden haasteena itselleni pidänkin sitä, että kun tekee mieli vain haahuilla netin ihmemaailmassa ilman mitään asiaa, ottaisin itseäni niskasta kiinni ja laittaisin koneen pois ja tekisin jotain muuta mukavaa. Yksi työkaveri pitää itsellään somesovelluksiin lapsilukkoa, eli itse asettamaansa aikarajaa sovellusten käyttöön ja kehuu kyllä sen avanneen silmiä sille, miten aika sinne nettiin hupsahtaa kuin huomaamatta. Ehkä itsekin pitäisi harkita jotain tuollaista, jos ei vankka päätös vähentää nettiaikaa tunnu toimivan.