Pienen tilan kätevä pyykinkuivaus

 

Meillä on pitkähkö ja kapea kodinhoitohuone, jossa ei oikein ollut järkevää pyykikuivaustilaa kun muutettiin tänne. Tai oli, mutta ei tarpeeksi meidän tarpeisiin, kun sitä pyykkiä tulee ihan kiitettävät määrät viikossa. Kodinhoitohuone on sitten muokkautunut useampaan kertaan ja aina tilanne on ollut se, että pyykkitelineet ovat enemmän tai vähemmän kodarin tukkeena ja niitä on pitänyt siirrellä kulkemisen tieltä.

Monen eri kokeilun jälkeen keksin jokunen vuosi sitten, että tuohon huoneen toiseen päätyyn saisi pyykinkuivaustilan, kunhan vaan ottaa käyttöön henkarikuivauksen eikä pelkkiä telineitä. Ja nyt tuossa 120 cm leveässä kohdassa on Ikean seinäkiskot, joissa on kaksi vaatetankoa ja kaksi ritiläosaa, mihin saa pientä pyykkiä ja alle mahtuu vielä tavallinen pyykkitelinekin. Kun lisäsin yhden tangon lisää äskettäin niin nyt tuohon mahtuu hyvin kolme isoa 8kg koneellista pyykkiä kuivumaan ja vie tosi vähän tilaa.

 Pesukone on tuossa kulmittain viereisellä seinällä, joten pyykit saa tuohon kätevästi suoraan koneesta. Kuten kuvasta näkyy, useampi pyykkitelinekin meillä on edelleen, koska välillä on paljon lakanapyykkiä tai vastaavaa, joka tarvitsee telinekuivatuksen ja silloin levittelen telineet kodinhoitohuoneen kulkuväylälle tai siirrän makkariin. Mutta valtaosin pyykit mahtuvat tuohon eivätkä ole tiellä tai näkyvillä muissa huoneissa. Eikä ollut kallis systeemi tehdä, kaikki kiinteät osat yhteensä noin viisikymppiä!

Kertakäyttövaate ja karsintaa

kuva:pixabay/La_Petite_Femme

 

 Juhlavaatehaasteistani kerroinkin täällä jo aiemmin ja vähemmän yllättäen siinä kävi niin, että sekä huivi että mekko, jotka ostin lievästi sanoen kiireellä ja pakon edessä päätyivät kiertoon. Toivottavasti niistä on jollekin muulle iloa, mun vaatekaappiin ne olisivat jääneet käyttämättöminä lojumaan, joten ajattelen loppupeleissä olevan ekologisempaa että ne tulevat jollekin käyttöön. 

Samalla vauhdilla luovuin mun ihanista tuunatuista juhlatennareista. Tää vähän kirpaisi, koska kengät on niin kivat ja hienot. Mutta pohja on liian kova ja litteä mun jalalle, eikä mikään kenkä ole käytön jälkeisen kivun arvoinen. Plus että mulla ei ollu näiden sävyyn ja tyylin hyvin sopivia juhlakamppeita, eikä sellaisia tullut vastaan vaikka sillä silmällä olen vuoden ajan yrittänyt vilkuilla mahdollisesti sopivia juttuja.

No, onko nyt uuden juhlavaateostoskierroksen aika ennen seuraavia juhlia? Ei ole. Päätin, että mun on kelvattava myös kesäisempiin juhliin mustilla liituraitahousuilla ja tummalla vähän arkista juhlavammalla puserolla. Noissa itse viihdyn, ne on olleet mulla varmaan yli kymmenen vuotta ja niissä on käyty vaikka kuinka monta epävirallisempaa juhlaa ja vaikka ne eivät ole superjuhlavat, ovat ne siistit eikä ole kokomustat. Ja kesän juhlissa huomasin, että aikalailla laidasta toiseen ihmiset juhlapukeutuu, oli tosi hienoja juhlamekkoja koristeineen ja sit farkut ja paita yhdistelmiä, hyvin kaikki mahtui juhlimaan ja mukavaa oli, eikä kenenkään vaatteet tehneet juhlista mitenkään huonompaa.

 Jos en olisi hairahtunut "miten muut juhliin pukeutuu, siten minunkin pitää"- ajatteluun, olisi nämä hutiostokset jääneet tekemättä. Rahaa ei onneksi mennyt kuin alle 20 e, joten taloudellisesti ei paljon tullut takkiin. 

Kävin sitten vielä vaatekaapin muutenkin läpi ja sieltä lähti pari paitaa ja housua kiertoon juhlakamppeiden mukana. Ne on niitä, joita en oikeastaan koskaan käytä ja joiden kohtaloa olen pidempään miettinyt. Totesin, että koska hajonneen tilalle olen ostanut ennemmin uuden kuin käyttänyt noita vanhoja, ei ne ole niin omannäköiset tai mukavat että niitä kannattaisi kaapissa jemmailla. Pikaisen laskemisen perusteella mulla on nyt 49 sisävaatetta + uikkari + 4 remppavaatetta. Tuossakin on aika paljon valinnanvaraa, mutta tykkään kun kesäksi on kevyemmät kamppeet ja talvella paksummat. Töissä pitää olla suht siistit vaatteet kuitenkin, joten koti- ja urkkalöksät on erikseen ja töihin sopivat vaatteet erikseen.

Mukava oli huomata, että alkuvuonna ostetut rikkinäiset korvaavat vaatteet on olleet onnistuneita ostoksia ja kesäreissun euron toppikin on päässyt jo käyttöön ja ollut kiva kotivaate. 

Ekan vuosipuolikkaan ostoksia

ihanat dc-tennarit 

Ostosrintamalla on ollut melko kohtuullista ekan vuosipuolikkaan ajan ja hyvä niin.

Olen ostanut alkuvuodesta kotiin joitakin arjen pikkujuttuja. Syy oli joko rikkoutuneen korvaaminen kuten sohvanpäällishuovan kohdalla, ostin samanlaisen kuin entiset, joista yksi on kovassa käytössä hajonnut. Kuvittelin aiemmin rikkonaisesta saavani paikkamateriaalia, mutta tajusin, ettei tuollaisesta läpitikatusta kankaasta saa paloja mitenkään järkevästi, joten rikkonainen joutaa roskiin kunhan se hajoaa myös toiselta puoleltaan, nyt se on käännettynä vielä käytössä. Sitten uusi pääsee käyttöön, odotin nimittäin, että huopa tulisi alennukseen ja kun se oli puoleen hintaan, kävin ostamassa jo valmiiksi kun tiedossa on, että kohta sitä tarvitsee. Ja osassa ostoksista syy oli ihan vaan uusi tarve kuten henkareiden kohdalla, kun sekä nuorison kaapeissa että pyykinkuivatuksessa alkoi olla niistä pula, koska olen yhä enemmän siirtänyt pyykkien kuivaamisen henkareihin telineen sijasta. Näissä ei ollut mitään erikoisempaa ja kaikki on arkisia käyttötavaroita ja aika akuuttiin tarpeeseen. 

Pihalle/mökille on joitakin ostoksia tullut myös tehtyä, esim. keväällä ostettiin omallekin pihalle tulipata, samanlainen kuin viime vuonna kesämajalle ostettu ja tosi hyväksi todettu, nyt niitä oli taas kauppaan tullut.

 Itselle olen ostanut uudet, entisten kanssa samanlaiset työhousut, hiuspompuloita ja pari mustaa pitkähihaista, kun entiset alkoi pitkän käytön jälkeen reikiintyä saumojen vieristä, eikä niitä saanut enää korjattua eli kaikki nuo on tulleet suoraan hajonneiden tilalle. Lisäksi ostin tennarit sekä juhlavaatetta. Syksyllä ostamani New Balancen tennarit eivät istuneet jalkaan käytössä vaan hankasivat inhottavasti, joten myin ne ja ostin toisen merkkiset ihanat lasten skeittikengät tilalle. Nuo on olleet paremmat jalassa ja oli tuttu ja luotettava merkki, mutta vähän mietin, pärjäänkö tennareilla kun plantaarifaskiitti väliin vaivaa vai olisiko lenkkarit olleet viisaampi valinta. No, katsotaan, ainakin tähän asti jalkakipu on pysynyt kohtuuden rajoissa. 

Lisäksi käytiin kesäreissussa ja nuorison shoppailuretkellä itsekin päädyin ostamaan second hand-liikkeestä itselleni hihattoman trikootopin, hinta oli 1e, eli ei ollut kovin kallis shoppailureissu mun kohdalla.

Lisäksi ostin sen karvis-tyynyliinan ihan vaan iloksi ja huviksi. 

Kotiin ostettuihin on mennyt reilut sata euroa, johon kuuluu yksi melkein huonekalu, eli telkkarin alle tullut näytönkoroke, sain tämän avulla laitteet siten, että meidän palakirjahyllyn kaikki palat saa samalle lyhyelle seinälle, mikä tosi kivasti selkeyttää olohuoneen järjestystä.

Omiin ostoksiin on mennyt alle satanen kaikkineen, kun vähensin uusien kenkien hinnasta myydyistä kengistä saadun rahan. Kengät siis maksoivat alennuksessa reilun kolmekymppiä ja sain entisistä vähän alle sen, eli melkein kuittasin entisten myynnillä uusien oston.

Puutarha/mökki/ulkojuttuihin on mennyt niihinkin aika tarkkaan satanen, tulipadan lisäksi on ostettu mm. puutarhaletkun suutin hajonneen tilalle ja ihana kukkakuvioinen ämpäri kesämajalle vedenkantoon, eli nämäkin käyttötavaroita. Harkitsin kyllä myös kotiin ikkunoihin sellaisia mittojen mukaan tehtyjä ikkunaverkkoja, kun entiset itseviritellyt irrotettavat verkot ei oikein oo tiiviit, mutta hinta oli niissä tosi kallis (yli satasen kappaleelta) ja päädyttiin ihan vaan muutaman euron puitteisiin kiinnitettävään verkkoon, jota osassa ikkunoista on jo ollut ja mikä on toiminut ihan ok, tässä säästäväisyys voitti.

Kotoa olen laittanut roskiin ja kierrätykseen joitakin hajonneita tai hyvin vähällä käytöllä olleita tekstiilejä ja vaatteita. Yhden tyynyn elvytin käyttöön laittamalla toisesta liian matalaksi menneestä muototyynystä siihen paremmat sisälmykset ja näin säästyin uuden tyynyn ostamiselta. Sukkia olen myös paikkaillut käyttöiän jatkamiseksi.

Eka vuosipuolikas on ollut siis ostamisen suhteen melko stressivapaata juhlavaatekriisiä lukuunottamatta.

Lisäksi käytin vihdoin tädiltä viime kesänä saamani, viimeisiksi jääneet lahjarahat, mutta niistä ostoksista taidan tehdä oman pikku postauksensa, oli nimittäin niin söpöt ostokset ja niihin liittyi niin paljon tunteita.

 Ostolakko on kyllä jättänyt jonkunlaisen kestävän jäljen mun kulutustottumuksiin, ehkä vähän hassusti se on näkynyt enemmän sen vuoden jälkeen kuin mitä silloin ostolakkovuonna, mutta sieltä se sysäys on kuitenkin tullut.

Helppo herkku arkeen ja juhlaan

 

Aika moni minimalisti elää ilman erilaisia pieniä kodinkoneita ja meiltäkään ei löydy esimerkiksi sen paremmin kahvinkeitintä kuin vedenkeitintäkään.

 Mutta on yksi kodin pienkone, joka käy vain yhteen tarkoitukseen ja joka silti on meillä kovassa käytössä, nimittäin vohvelirauta. 

Mies ja osa nuorisosta kyllä paistaa ihania lettuja aina silloin tällöin, mutta itse en yksinkertaisesti saa lettuja pannulla onnistumaan. Mun bravuuri on sitten vohvelit. Helppo tehdä, voi syödä sellaisenaan tai hillon tai marjojen kanssa ja onnistuu gluteenittomanakin ilman mitään erityistä kikkailua, eikä eroa maussa tai näössä mitenkään, toisin kuin moni muu gluteeniton leivonnainen.

 Ja mikä parasta, paistaessa voi hyvin lukea samalla vaikka kirjaa, kunhan välillä vähän vilkuilee raudan valojen väriä. Minunlaiselleni kirjan maailmoihin unohtujalle tämä on ehdottomasti iso plussa, ei pala leivonnaiset pilalle vaikka kirjassa olisi jännä kohta menossa.

Vohvelit sopii musta niin kotoisiin juhliin kuin ihan vaan arki-iltaankin, ihan milloin vaan haluaa jotain extraherkullista syötävää. Hirmu isolle vierasporukalle en tosin vohveleita tarjoa, kun ne pitää syödä tuoreena ja silloin menisi itsellä koko kyläilyn aika paistamiseen, mutta omalla porukalla näitä syödään niin arjessa kuin juhlassakin.

Meidän vohvelirauta on ostettu vuosia sitten Lidlistä, maksoi reilun kympin ja toimii edelleen kuin unelma. Paistaa nopeasti ja tasaisesti ja sillä saa paistettua kohtuullisessa ajassa reilut kasat vohveleita.

Minimalismi - ympäristön pelastus, talouden tuho vai jotain muuta?

kuva:pixabay/AureeVeille

Raha ja sen myötä kuluttaminen, talous ja myöskin ympäristöasiat ovat julkisessa keskustelussa pinnalla, varmaan aina enemmän tai vähemmän. 

Toisaalta puhutaan ympäristöstä ja ilmastosta, siitä kuinka kulutusta tulisi vähentää, lihan syöntiä tavoitellaan vähennettäväksi ihan kuntatasolla kouluissa, temusta tilaavat ovat jonkunlaisia tuhon airuita ja kaikkinainen yksilön kulutus tuhoaa maailman tulevilta sukupolvilta.

Toisaalta maalaillaan kauhukuvia, miten yhteiskunta pysähtyy kun ihmiset säästävät eivätkä kuluta, miten työpaikat häviävät niin tuotannosta kuin palveluista ja sen myötä ostovoima vaan vähenee ja yhteiskunta kurjistuu. 

Eli teit niin tai näin, teet väärin ja tuho on tulossa. Onpa kannustavaa eli ei.

Minimalismissa kieltämättä on aika lailla sisäänrakennettuna ihanne rajallisesta kuluttamisesta mutta toisaalta minimalistisessa elämäntavassa usein ihannoidaan elämyksiä, joka voi tarkoittaa rahan käyttämistä matkusteluun, ulkomailla asumisen pätkiä, verotettavan työnteon vähentämistä ja sen myötä pienempää osallistumista yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseen ja jopa kulutuksen tuoman rahan suuntautumista ulkomaille, kotimaan sijasta.

Mikä sitten on yksittäisen ihmisen rooli yhteiskunnan kannalta, onko velvollisuus kuluttaa tai ohjata työnsä hedelmät kotimaahan, se varmaan on yksilön kohdalla enemmän oman moraalikartan valintoja kuin ulkopuolisen määriteltävissä. Yleisesti toki voidaan ajatella, että varmaan jokaisen olisi hyvä kantaa jotenkin kortensa yhteiseen kekoon, muuten systeemi ei kestä.

Itse suhtaudun osaan nykyisen elämän ilmiöistä melko kriittisesti, rehellisesti siksi, että omaa elämääni ei tietyistä asioista pidättäytyminen hetkauta. Toisaalta jotkut muut, ehkä muiden paheksumat asiat ovat itselleni tosi tärkeitä, joten näen, ettei ole minun asiani mennä neuvomaan muita heidän valinnoissaan, ei edes silloin kun niitä ehkä itsekseni ihmettelen. 

Mutta miten sitten itse yhdistän minimalismin ja sen korren kantamisen yhteiseen kekoon?

 Monin pienin ja ehkä isomminkin valinnoin. En siis kuluta kovin paljon, en edes palvelupuoleen, en käytä kauneuspalveluja enkä harrasta kahviloita. En reissaa ulkomailla enkä järin kuluta maksullisia kulttuuripalveluita. Huvini ja elämykseni ovat siis pääosin ilmaisia. Ei säästön tai pihistelyn eikä edes ympäristön vuoksi, satun vain pitämään metsäpolulla kävelystä enemmän kuin kahvilassa käynnistä ja kotisohvalla kirjan lukemisesta enemmän kuin reppureissaamisesta maailmalla. Toisaalta syön lihaa, omistan auton ja asun aika keskiluokkaisesti, eli mikään erityinen ekologisuuden airut en todellakaan ole.

Ajattelen, että voin ohjata kulutukseni kuitenkin kestävää tapaa tavoitellen, ostan pääosin suomalaista ruokaa vaikka se olisi kalliimpaa, samoin ostan Suomessa valmistettuna saippuat, hammastahnat, paperit sun muut arjen tavarat, silloin kun ne laadullisesti ovat edes suht ok vaikka ne olisivat kalliimpia. Jos ei suomalaista löydy, ostan Euroopassa tehtyä ja vältän kauempaa maailmasta rahdattuja elintarvikkeita, vaikka se tarkoittaakin esim. sitä ettei kaikkia hedelmiä voi syödä läpi vuoden. Vaatteissa suosin Euroopassa tehtyä silloin kun mahdollista, mutta suomalaiset merkit ovat usein mulle liian kalliita, tämä joskus harmittaa, mielelläni tukisin pieniä suomalaisia yrityksiä, mutta tarjonta ja hinta ei yleensä osu riittävästi kohdilleen mun makuun ja lompakkoon.

Ajattelen kuitenkin, että jos kaikki ostaisivat ruoan ja perusarjen kulutustavarat kotimaisina, vaikka sitten muista ostoksista vähän tinkien, se olisi kokonaistalouden kannalta olennaisempaa kuin se, että joku ostaa kerran viiteen vuoteen kotimaisen juhlamekon.

Ympäristön kannalta taas ajattelen minimalismin olevan kestävä elämätapa, toki erilaisten palvelujen käyttö varmasti tuo hyvää kotimaisille yrittäjille eikä lisää tavarakuormaa. Esim. siivouspalvelujen käyttö on musta tosi hyvä ratkaisu, jos talous siihen taipuu. Tai jos nauttii erilaisista hemmotteluhoidoista, on kestävämpää käyttä ylimääriset rahansa sellaiseen, kuin tilata kaukana tehtyä koristetavaraa netistä.

Maailma ei kestä loputonta kerskakulutusta, eikä yhteiskunta tällaisella talousrakenteella minimikulutustakaan, mutta ehkä jonkunlainen arkijärki näissä asioissa ja sellaisen arkisen tavallisen kulutuksen suuntaaminen kotimaisiin vaihtoehtoihin, tuo hyvää niin ympäristölle kuin taloudellekin. Tässä minusta minimalistinen elämäntapa voi hyvinkin olla se vaihtoehto, jossa otetaan huomioon sekä talous että ympäristö kestävällä tavalla. Eikä tarvitse istua perunakuopassa syömässä itseviljeltyä raakaa kaalia, että maailma pelastuisi eikä toisaalta tuhlata jokaista penniä kaikkeen mahdolliseen, mitä mainosmiehet keksivät tarjota että talous pelastuisi, vaan kohtuullinen ja lähipalveluihin ja -tuotantoon kulutusta suuntaava vaatimaton eli minimalistinen elämäntapa voi olla ihmiselle itselleen tosi antoisaa ja samalla sekä ympäristön että talouden kannalta kestävä. 

Minimalistisen vaatekaapin juhlavaatehaasteet

kuva:pixabay/La_Petite_Femme

 Aika harvoin tuntuu tältä, mutta nyt oli sellainen hetki, kun minimalistisen vaatekaapin huonot puolet todella iskivät kasvoille. Mulla on ollut about se parikymmentä vuotta juhlamekko, se yksi luottomekko, joka on ollut käytössä kaikissa hienommissa juhlissa hautajaisia lukuunottamatta. Ihana ja kaunis mekko, oli edelleen kaunis, mutta armotta mulle liian kireäksi käynyt ja siksi siitä vihdoin luovuin joku aika sitten. Kyllä, juhlissa(kin) hengittäminen on yllättävän hyödyllinen asia pystyä tekemään ja tuossa mekossa  se ei enää oikein sujunut. 

En ostanut tilalle mitään ja ajattelin, että menen jatkossa juhliin pitkällä hameella, mulla on kauniita kotihameita joissa on pitsikoristeita ja sinällään ne on ihan juhlakelvollisia. Juhliin sopiva yläosa on puuttunut ja hautajaiset olen mennyt ihan vaan mustalla paidalla ja housuilla, jotka ei kevään iloisiin juhliin oikein tuntuneet sopivilta. Tässä kohtaa vähän purnaan, koska miehet voi mennä tummalla puvulla niin iloisiin kuin surullisiin juhliiin, eikä siinä ole mitään outoa tai synkkää. No, kuvittelin löytäneeni kivan pitsisomisteisen yläosan hameen kanssa, mutta käyttökokeilu osoitti, että se hilautui koko ajan ylös inhottavasti eli malli ei istunut ja se lähti kiertoon.

Nyt sitten on useammatkin juhlat ja jotain sinne pitäisi pukea päälle, mielellään juhlavahkoa. Ajattelin ratkaista tämän kätevästi ja löysin netistä käytettynä kukkakirjaillun, kevyen ison huivin, joka sopii väriltään just mun juhlatennareihin ja jolla ajattelin saavani hame ja toppi yhdistelmästä juhlavamman. Olin tyytyväinen. Onneksi aloin tässä juhlia edeltävällä viikolla kokeilla huivia tarkemmin päälle, se olikin sen verran lyhyt, ettei istu nätisti, joten se ei toiminutkaan. Sitten aloin tällaisella parin päivän aikaikkunalla paniikissa kaivelemaan vaatekaappia, jossa ei ole mitään juhlavaatevaihtoehtoja. 

Ei-minimalistilla varmaan olisi jos jonkunlaisia juhlavaatteita eri tarkoituksiin ja sieltä sitten voisi valita jonkun riittävän kivan. Ei ollut vaihtoehto mulle. Kaivelin sitten netistä niin erilaisia juhlavampia toppeja, kuin paitoja ja mekkojakin. Eikä oikein mitään mun makuun sattunut. Lopulta päädyin ns.halpamuotiketjun myymälään ja sieltä onnistuin saamaan käsiini lähes viimeisen kappaleen mun makuun riittävän kivannäköistä mekkoa. Kokokin oli oman koon vierestä koska useampia kokoja ei ollut jäljellä, mutta yllättäen istui ihan hyvin. Mun juhlatennarit ei luonnollisesti käy ollenkaan tuohon mekon väriin mutta onneksi nuorisolta löytyi pitsitennarit lainaan, kun itse menevät toisenlaisissa  kengissä tällä kertaa. Muuten olisi kenkäkauppaankin vielä pitänyt mennä. 

Vaikka melkein aina minimalistinen vaatekaappi on elämää ja arkea helpottava ja pärjään aivan mainiosti, niin näköjäään jonkun kerran vuosikymmenessä tulee näitäkin hetkiä, jolloin kaipaisin sellaista erilaisia asukokonaisuuksia pursuilevaa ihanan maksimaalista vaatekaappia. 

Onneksi mekko kuitenkin näin lyhyellä etsimisajalla löytyi ja nyt toivon, että se palvelee vaikka sen seuraavan kaksikymmentä vuotta. Jos niin hyvin käy, ei hirmuisia juhlavaatekriisejä olisi lähivuosina tulossa ja voin taas olla tyytyväinen minimalistiseen vaatekaappiini. 

Minimalistin helppoa kesämökkeilyä

 

kuva:pixabay/Prawny

 

 

 Kesä alkaa olla oikeasti käsillä ja sen myötä mökkeilyä harrastavat kansalaiset ovat suunnanneet katseensa mökeilleen ja kevään mökkitalkoot siivouksineen ja pihanlaittoineen ovat voimissaan.

Tässä kohtaa olen vähän taputtanut itseäni olalle, meillä nimittäin ei mökkitalkoita ole tarvittu ja mökkeröisen eli kesämajan laittaminen kesäkuntoon vei alle puoli tuntia kaikkineen.

Mökkeilykin on meillä siis erittäin helppoa ja minimalistista. Vain patjat, tyynyt ja peitot, sekä pieni sievä (vaaleanpunainen!) radio ja pelastusliivit, pari peliä ja taittotuolit tarvitsi viedä kesämajalle. Niistä varmaan kaikki voisi antaa olla talvenkin yli siellä, mutta ajattelen että säilyvät parempina kun ovat talven lämpimässä ja ne mahtuvat farmarin takakonttiin kerralla kuljetettavaksi.

Kesämajan siivous taisi viedä viisi minuuttia, harjasin lattian ja pyyhkäisin kostealla sekä lattian että huonekalut ja siinäpä se. Pihalla ei tarvinnut tehdä mitään, toki siellä sellaista pientä puuhailua on jos haluaa tehdä pitkin kesää, mutta koska tontti on luonnontilainen, ei siellä ole mitään pakollista kitkettävää tai raivattavaa pihallakaan. Kesällä kun heinät kasvaa, pitää jonkun kerran vetää trimmerillä oleskelualueiden läheltä, mutta leikattavaa ruohikkoakaan ei siis ole.

 Joitakin puita sinne ehkä voisi istuttaa, koska puitahan ei voi olla liikaa ja uusi naapuri laittoi rajan läheltä aika isolla kädellä puita lakoon omalla puolellaan, joten pitänee kompensoida niiden häviäminen omalla puolella sitten istutuksilla. Luulen, ettei naapuri ole tullut ajatelleeksi myöskään sitä, miten paljon tuollainen vähän soinen maasto muuttuu märemmäksi, kun paljon isoja puita kaadetaan pois ja ne eivät enää juo maaperästä sitä vettä. No, ehkä saadaan oman tontin puoli pidettyä sopivan kuivana entisten ja uusien puiden voimin. Ja vähän haaveilen, jos siihen pikkuiseen suoplänttiin saisi istutettua karpalon taimia, saa nähdä jaksanko ja saanko aikaiseksi tänä kesänä.

Naapurien mökit ovat enemmän sisustuslehti-aineista sekä mökin että pihan suhteen, mutta toivon, että naapurit ajattelevat meidän metsikön olevan hyvä näkösuoja kun puut peittävät näkyvyyttä naapuritonteille. Naapurit vaikuttavat vilpittömästi nauttivan mökkien ja mökkipihojen ahkerasta laittelusta ja se on musta ihanaa, että jokainen voi mökkeillä tavalla joka tuottaa itselle iloa ja rentoa irtiottoa arjesta. Mulle kesämaja on se paikka, jossa saan ihan vaan olla ja nauttia puiden huminasta ja järven liplatuksesta. Ja kyllä meilläkin mies rentoutuakseen hakkaa halkoja mökillä, riittää puuta tulipadassa poltettavaksi. Mutta parasta mökillä on olla vaan, kuunnella radiota, löhöillä ja pelata korttia, on sellaista kiireetöntä yhdessäoloa ja luonnonläheisyyttä, siinä jää arkiset asiat ihanasti sivuun.

 

Tavaralahjat ja elämyslahjat

kuva:pixabay/Fresh_Morning

 

Kevät ja kesä tuo monelle mukanaan erilaisia juhlia ja niiden myötä lahjapohdintaa tai jopa lahjastressiä.

 Minimalistina mun pitäisi varmaan liputtaa yksinomaan aineettomien ja elämyslahjojen puolesta. En kuitenkaan ihan suoraan niin tee. Parasta on, jos tuntee lahjan saajaa niin hyvin, että osaa varmasti arvioida onko elämyslahja, rahalahja vai joku konkreettinen tavaralahja mieluisin ja sen mukaan sitten toimii. Harvoin turhat koriste-esineet on kenellekkään hyvä lahjaidea, mutta jos joku tuntuu nimenomaan sen tyyppisistä lahjoista tykkäävän, niin kaunis kynttilä tai kukka sievässä ruukussa voi olla hyvä kompromissi.

Niille jotka lukee fyysisiä kirjoja, ostan tietysti lahjaksi mielellään jonkun hyvän kirjan. Kirja on siitäkin hyvä, että jos sitä ei omaan hyllyyn halua jättää, sen voi viedä vaikka kirjaston kierrätyshyllyyn ja sitten se ilahduttaa vielä muitakin ihmisiä. Itsekin pidän kirjoista lahjana. Kirjat ovat musta se tavaralahjaryhmä, joka ei ole turhaa roinaa, niiden eteenpäin laittaminen on helppoa ja ne eivät kulu lukemisesta. 

Aineettomia tai kuluvia asioita sisältäviä lahjoja, jotka mun kokemuksen mukaan on toimineet on myös monenlaisia. 

Yksi hauska on ollut kirjavinkkilahja, tämä toimii, jos ihminen harrastaa tiettyä lukuaika/kuuntelupalvelua, eikä syystä tai toisesta välitä fyysisistä kirjoista vaikka tykkää lukea. Kaunis, kirjan tai useamman tyyliä ja tunnelmaa kuvaavia kirjavinkkejä sisältävä kirjeentapainen, jonka kylkeen lisää mukaan vaikka jotain vähän ylellisempiä herkkuja, esim. käsintehtyjä konvehteja, on aika hauska lahja. Siinä on ajatuksen kanssa mietitty toiselle kivoja lukuelämyksiä, jotka ei kuitenkaan vaadi ihmistä tekemään mitään erityistä. Toki voi myös maksaa lukuaikapalvelua, mutta esim. omien sukulaisten kohdalla he ei tätä toivo, vaan nimenomaan lukuvinkkejä.

Lahjakorttikin on musta varsin mainio lahja, ainakin jos tietää vastaanottajan mieltymyksiä. Eli ei vaelluskaupan lahjakorttia sohvaperunalle eikä käsityöliikkeen lahjakorttia käsitöitä vihaavalle. Lahjan ei pidä olla velvoite eikä vihjaus siitä, että ihmisen pitäisi muuttua. Ja lahjakortin kylkeenkin voi laittaa lisänä vaikka karkkia tai kukan.

Herkkukori tai joku erityinen herkku on myös lahjana musta oikein toimiva. Tää ei tosin toimi moniallergiselle ja jos ei yhtään tunne toisen mieltymyksiä, voi olla viisaampi joko kysyä tai pysyä jossain muussa lahjavaihtoehdossa. Ruokaa kun ei niin helposti saa laitettua kiertoon, jos se ei omassa taloudessa tule käyttöön. Sama pätee alkoholiin, sitä ollaan itse joskus saatu töiden kautta joulumuistamisena ja kun ei itse käytetä, niin on pitänyt vähän miettiä minne sen laittaa eteenpäin. Tässä onneksi naapurit on olleet sopivan tuttuja viinien kierrätykseen. Itse olen kyllä ystäville ostanut joskus jotain kauniissa pullossa olevaa skumppaa lahjan osana, mutta silloin olen tiennyt, että vastaanottaja sellaista juo. Tai sitten oon valinnu alkoholittoman kuohujuoman, jos oon tiennyt vastaanottajan enemmän pitävän holittomasta.

Sama kuin herkkuihin pätee myös kosmetiikkaan, eli jos tietää vähän mieltymyksiä, kosmetiikkalahja voi olla ihan parasta hemmottelua, eikä siitä jää tavaraa nurkkiin pyörimään. Mutta omasta kokemuksesta sanon, että kun migreenikon kotiin tuo vaikka perheenjäsenelle lahjaksi jotain vahvasti tuoksuvaa kosmetiikkaa, niin siinä ei ehkä ihan täyty lahjan ilahduttamisidea, vaan seurauksena on harmia ja sairaslomapäiviä, pahimmillaan sairaalareissu.

Elämyslahjoissa ja osin myös lahjakorteissa on sellainen puoli, että ne velvoittavat ihmisen menemään jonnekin, varaamaan aikaa johonkin tai ostamaan jotain. Siksi itse en liputa varauksetta elämyslahjojen tai lahjakorttien puolesta, vaan niidenkin pitäisi olla hyvin kohdennettuja. Jos ei ole varma, miten toisen elämäntilanne ja/tai jaksaminen joustaa menemään tai tekemään, voi joko se tavara tai sitten raha olla lahjana parempi.

Raha lahjana tuntuu olevan monelle vaikea asia, itsellekin se on sitä välillä. Se voi tuntua persoonattomalta ja sopivan summan miettiminen on hankalaa. Musta oli ihana, kun bongasin joskus pinterestistä vinkkejä, miten antaa rahalahja hauskasti, Siellä oli origamitaiteltu ties mitä kukkia, tehty kääröjä ja kuvioita seteleistä. Joku tällainen on musta selvästi kivempi ja persoonallisempi tapa antaa rahaa kuin vain käteinen kirjekuoressa. Raha on kuitenkin omalla laillaan aika kiva lahja muutenkin, se antaa saajalle vapauden käyttää sen haluamallaan tavalla, voi hemmotella itseään joko jollain elämyksellä tai ruoalla tai vaikka vaatteella, eikä se ole sidottu mihinkään tiettyyn paikkaan tai aiheeseen. Eli musta vähän turhaan kavahdetaan rahaa lahjana. Summanhan ei tarvitse olla iso ilahduttaakseen.

Aiemmin tuli myös ostettua lahjaksi joskus raha-arpoja. Vaikka en muuten uhkapelejä kannata, ne oli musta jotenkin ihanan harmittomia lahjoja, vähän jännitystä ja mahdollinen rahasumma samassa paketissa. Itsestäkin oli kiva joskus joku ässä-arpa saada lahjaksi. Veikkaus muutti systeemeitään ja nythän tämä ei ole enää ollut mahdollista, luin tosin uutisen että jotain muutosta on suunniteltu, eli jatkossa ehkä arvat voisi olla taas täysi-ikäiselle mahdollisia lahjoja. Tosin ei ehkä kannata ostaa itse köyhänä sellaista arpaa lahjaksi, jossa päävoitto on satatuhatta, ellei oikeasti voi vilpittömästi iloita, jos se eno/kummi/serkku sattuisi saamaan sen päävoittosumman. 😉

Lahjan pitäisi kuitenkin olla aina saajaansa ilahduttava ja jos tavaran antaa lahjaksi, on saajan asia mitä sille tekee, vaikka veisi sen seuraavana päivänä kierrätykseen. Kun lahjan saa on kohtelias kiittäminen tietysti aina tarpeen, mutta lahjojen perään kyseleminen on aivan no-no. Mutta kun ottaa huomioon, että moni kamppailee tavaramäärän kanssa, on kohteliasta ehkä miettiä, onko lisäämässä toisen tavaramäärää ja tavaratyötä sen sijaan että ilahduttaa. Ja silloin se aineeton lahja tai raha tai vaikka kaunis kortti voi olla parempi kuin jonkun tavaran ostaminen. 

Toisaalta, esim. itse minimalismistani huolimatta pidän vilpittömästi hauskoista mukeista, mulle saa ostaa sellaisia lahjaksi ja ne on melkein ainoa tavaralahja josta pidän, kun taas tiedän, että joillekin eriparimukit lahjana ovat karmeinta krääsää mitä voi kuvitella. Jos siis ei tiedä varmaksi, on parempi pelata lahjavalinnoissa varman päälle ja ostaa se lahjakortti tai antaa rahaa kuin ostaa joku omasta mielestä hauska tavara vain koska se omassa mielessä on hyvä lahja. Ja ainakin itse ilahdun aidosti, jos saan lahjan sijasta onnittelukortin, varsinkin jos kortti on ajatuksella valittu tai itse tehty.

Minimalistin luottotavarat osa 3

kuva:pixabay/jambulboy

 

Nämä mun luottotavarat näyttää nyt ihan järjestään olevan keittiöstä, niin tämäkin. En tosin saanut otettua pannusta järkevää kuvaa, joten kuva on pixabaysta, kokkaaminen pannulla on just noin kivaa kun kuva näyttää.

Eli varmasti yksi parhaita ostoksia ikinä on ollut teräksinen paistinpannu. Se on kohtalaisen kevyt, sen voi pestä astianpesukoneessa ja siinä ei ole mitään irtoavia yhdisteitä tai hajoavaa pinnoitetta. Siinä voi kokata ihan kaikkea, ainoa, jota ei ole onnistuttu paistamaan tuossa kunnolla on letut, joita varten on keraaminen pienempi pannu. Keraamisessa tulee paistettua myös munat, mutta esim. maitopohjaiset kastikkeet teen aina teräspannussa ilman mitään ongelmia. Teräspannu tuntuu olevan ikuinen, en muista kuinka kauan tuo on meillä ollut, enemmän kuin kymmenen vuotta kuitenkin päivittäisessä käytössä ja ei ole mennyt miksikään, en usko että teräksinen pannu edes voisi kulua pilalle.

Teräspannu on laiskalle sopiva, en itse jaksa huoltaa ja hoitaa valurautapannua, kokeiltu on ja se on musta käytössä liian painava. Hiiliteräspannussa tuntuu myös olevan enemmän huoltamista kuin perusteräksisessä, joten omaan arkeen tuo konepesun kestävä perusteräspannu on kaikkein vaivattomin ja kätevin.

Tuo meidän pannu ei ollut erityisen kallis ja jos käytettäisiin pinnoitettua pannua, sen saisi vaihtaa kulumisen vuoksi kai muutaman vuoden välein, näin olen ainakin kavereiden puheista ymmärtänyt, joten rahaakin tuo teräspannu säästää kun ei tarvitse sitä olla koskaan uusimassa. Ei siis ole teräspannun voittanutta! 

Onko minimalismi joillekin kuin uskonto?

kuva.pixabay/Kei_Therapeutic_Art

                                                   

Joskus aiemmin pohdin täällä blogissa minimalismia ja suorittamista ja sitä, miten ne joilllakin tuntuvat kietoutuvan yhteen.

Vähän samanlaisia pohdintoja minussa herättää se, miten vuosien mittaan näkemäni jotkut minimalismiin liittyvät haastattelut tai somesisällöt ovat korostaneet minimalismia siten, että sen nimissä muutetaan koko elämä, konmaritetaan tavaroiden lisäksi ihmissuhteet ja muututaan kuin toiseksi ihmiseksi. Kenenkään elämäntilanteita ei tunne eikä tiedä, mutta minussa herää kyllä enemmän surua kuin ihastusta, jos ihminen on minimalismin myötä heittänyt koko aiemman elämänsä roskiin. Varsinkin, jos se elämä on itsessään ollut ihan tavallista ja hyvää, eri asia ehkä jos joku saa minimalismista välineitä traumaattisesta taustasta selviämiseen ja alusta aloittamiseen. 

Mutta aika harvassa on ne, joiden elämässä ei olisi ollut mitään hyvää ja toisaalta vaikeidenkin asioiden kanssa on usein parempi tehdä sopu ja rauha, edes omassa mielessään kuin vain hylätä kaikki ja juosta suinpäin johonkin ihan uuteen ja jättää kaikki vanha kokonaan pois elämästä. Tästä on ihan omaakin kokemusta.

Ja kun lukee juttuja, miten joku jättää taakseen puolison/lapsuudenperheen/entiset ystävät/kodin ja se esitetään vain positiivisena ja voimauttavana asiana, pohtii kyllä, että jos saman jutun keskiössä olisi minimalismin sijasta joku eksoottinen uskonlahko niin emmekö me kaikki tai ainakin useimmat kauhistelisi ihmisen tilannetta ja olisi huolissamme. Ja joskus noissa jutuissa minimalismi alkaa näyttää enemmän jonkunlaiselta uskonnolta tai uskonkappaleelta kuin muuhun elämään sulautuvalta elämänvalinnalta tavaran tai ajankäytön suhteen.

En itse halua konmarittaa ihmisiä elämästäni ja jos pitäisi valita minimalismin ja minimalistisen kodin tai puolison välillä, niin minimalismi saisi kyllä jäädä sikseen. Toki kun itselle tämä on ollut elämäntapa koko aikuisiän, en osaa varmaan ihan kuvitella millaisia aaltoja muutos voi heittää koko elämään, jos aivan erilaisista arvoista ja tavoista siirtyy minimalistisempaan elämäntapaan. Ja monella toki se muutos voi olla alunperin lähtöisin muusta ja sitten minimalismi auttaa selviämään vaikka taloudellisen tilanteen muutoksesta tai ihmissuhdemuutoksesta, tuohan se stressittömyyttä ja helppoutta elämään. Ja silloin ulospäin voi näyttää, että "nyt se hurahti minimalismiin ja kaikki jäi", vaikka totuus voi olla monisyinen ja niin kipeä, ettei sitä halua lähteä muille avaamaan.

Mutta ehkä minimalismi on siinä mielessä aika samankaltainen monen muun asian kanssa, että jonkunlainen kohtuus ja tasapaino on se onnellisin tapa. Olen katsonut joitakin Matt D'Avellan Youtube-videoita ja musta hän on kiva esimerkki siitä, että voi olla minimalisti vaikka puoliso ei ole ja molemmat voi kunnioittaa sitä toisen tapaa ja olla onnellisia yhdessä. Omalla kohdalla on tosin myönnettävä että vuosien mittaan puoliso on näissä tavara-asioissa sopeutunut mun tapaan ehdottomasti enenmmän kuin minä hänen ja siitä olen kiitollinen. Toisaalta nuoriso ei tosiaankaan ole seurannut mua minimalismipoluille eikä meillä ole ollut mitään "vain kymmenen lelua minimalistin lapselle"-menoa vaan kaikenmaailman lelutavaraa on varmaan välillä ollut taloudessa enemmän kuin mitään muuta tavararyhmää.

Ajattelen että minimalismi on työkalu ja renki elämän helppouteen ja tavarasuhteen tervehdyttämiseen tässä ylikulutuksen maailmassa mutta hyvin huono asia isäntänä ja/tai ylimpänä elämäntarkoituksena. 

Mielenkiintoista olisi kuulla muiden ajatuksia ja jos joku koko elämänsä (ja ihmisuhteensakin) minimalisoinut eksyy tänne lukemaan, niin tämä pohdinta ei ole tarkoitettu loukkaamaan ketään, vaan lähinnä puin sanoiksi asioita jotka itseäni ovat joissain somen minimalismijutuissa ihmetyttäneet ja jääneet jopa vaivaamaan.

Kevätfiiliksiä

 

kuva:pixabay/Clker-Free-Vector-Images

Jotenkin kevät tuli vähän yllättäen, yleensä kai talvi yllättää autoilijat, mutta nyt kyllä kevät yllätti ainakin minut. Yhtäkkiä kadut on sulat ja voikin kaivella tennarit jalkaan talvikenkien sijasta, päivällä ei tarvitse enää takkia lyhyillä pyrähdyksillä ulkona ja töissä piti laittaa kesälomatoiveet pomolle.

Aika monella kevät nostaa myös sisustusinnostusta, auringonvalo näyttää ikkunoissa tahrat ja nurkissa pölyt ja tuntuu, että kotiakin haluaisi valoisammaksi ja pirteämmäksi talven jäljiltä. Mainokset tyrkyttää joka suunnasta kevätsitä ja pääsiäistätä, puhumattakaan puutarhan tarvikkeista ja pihakoristeista. 

Itsekin huomasin katselevani arvioivasti niin pihaa kuin kotiakin, mitenkäs tätä kevättä saisi laitettua esiin kotona? Meillä ehkä se yksi varsinainen muutos on se, että adventtina vaihdetut keittiön (joulu)verhot vaihdetaan pääsiäisenä takaisin iloisen värisiin, vaaleampiin verhoihin. Koska keittiö ja olohuone on samaa tilaa, se muuttaa koko tilan valoisammaksi ja vaaleammaksi. Lisäksi pesin jo pois kaikki toppavaatteet ja putsasin pois talvikengät, joka teki heti eteistiloista avaramman oloiset ja siistimmät. Pääsiäiseksi koristellaan lasten erilaisilla askarteluilla yksi ikkuna, sen enempää koristeita en kaipaa. Perheenjäsenten kivan näköiset tennarit rivissä eteisen matolla on itsessään keväisen näköisiä, vaikka eivät varsinaisesti sisustusta olekaan. Minimalistina mulla ei ole erityisesti koriste-esineitä tai muita sisustuselementtejä, joita tulisi vaihdeltua kausien mukaan ja siksi tällaiset keväiset sisustusmuutokset on aika pieniä. Muissa ikkunoissakin on samat verhot kesät ja talvet. Ikkunoiden pesu olisi tietysti keväällä piste iin päälle, mutta tunnustetaan että olen tosi laiska tämän suhteen, joten jos ei nuorisosta innostuta hommaan, se jää myöhemmälle kesään tai jopa seuraavaan vuoteen. Lohduttaudun sillä, että eipähän linnut lennä meidän ikkunoihin, kun ei ole liian kirkkaat. 

 Pihalle aletaan nostella ulkotuoleja heti kun kelit antaa myöten niissä oleskella ja muuten ulkona keväisestä tunnelmasta pitää huolen pihapuut, jotka alkaa tehdä ihania vihreitä lehdenalkuja ja sitä myöten koko pihan ilme muuttuu nopeasti kesäiseksi. 

Kohta saadaan kesämajallekin vietyä patjat ja tyynyt ja sitten sielläkin voi nauttia keväisestä linnunlaulusta ja järvestä kun jäät on sulamassa ja vesi liplattaa. 

Tosi pienillä asioilla se kevään tuntu tulee itselle, ei se vaadi tavaraa eikä edes erityistä sisustuksen uusimista ja ensimmäinen oikeasti lämmin aurikoinen päivä, kun voi terassille mennä loikoilemaan ja nauttimaan lämpimästä ulkosäästä tuo mukanaan jo lupauksen kesästä.

Riemullista pääsiäistä ja ihanaa kevättä!🐥🌷 

Pakkasta, paikkausta ja pieniä iloja

 

kuva:pixabay/Ztasel

Viime viikot on menneet pitkälti sisätiloissa kun pakkasta on riittänyt ja pelkkä autoon siirtyminen aamulla on tuntunut napavaellukselta.

Toisaalta tämä on antanut mahdollisuuden mukaviin iltoihin sohvalla peittoon käpertyneenä joko lukien tai telkkaria katsellen. Tässä kohtaa vinkkaan juurikin tuollaisiin sohvahetkiin ihan loistavasti sopivan kirjasarjan, Satu Tähtisen Moraalisten naisten kirjakerho-sarja, ihania rakkausromaaneita historiallisella twistillä, kepeää mutta myös naisten yhteiskunnalliseen asemaan omalla laillaan kantaa ottavaa kirjallisuutta. Vaikka itse en kovin usein historiallisiin romaaneihin tartu, nämä yllättivät iloisesti. 

Ja toisaalta laiskottelun ohella on tullut tehtyä joitain pikkuhommiakin. 

Huomasin, että miehen pitkiksistä oli kuminauhat venähtäneet ja otin ja vaihdoin niihin uudet. Tässä olen huomannut eron, naisten leggareissa harvoin on irrotettavat kuminauhat vaan ne on usein tikattu kiinni housujen kankaaseen reunasta ja siksi vaihtaminen ei niin vain onnistu. Onneksi miesten kamppeissa tunnutaan olevan korjausystävällisempiä. Lisäksi parsin omia trikoosukkiani.

Sitten huomasin, että noin vuosi sitten ostamani mustat rennommat työhousut oli molemmat kovan käytön myötä reikiintyneet. Harmitti, varsinkin kun vain toiset sain korjattua. Toisissa reiät olivat sellaisissa kohdissa, että korjaaminen olisi näkynyt tosi ikävästi. Pieni positiivinen asia tässä kuitenkin oli, nimittäin se, että toisia housuista sai edelleen, ne olivat edelleen Euroopassa tehdyt ja vielä alennuksessa, eli sain ostettua uudet samanlaiset tilalle. On aina ilo, kun joku hyvä tuote, varsinkin vaate, ei olekaan heti  hävinnyt kaupasta jonkun uudemman mallin tieltä.

Jäin myös miettimään, että ehkä tuolta mun suht minimalistisesta vaatekaapista voisi joutaa ainakin yhdet farkut ihan kiertoon, en vaan nykyään niitä pidä oikeastaan koskaan ja näköjään kun mukavammat työhousut hajoaa, en siltikään niitä farkkuja ota sieltä korvaajiksi vaan ennemmin ostan uudet mukavat housut. Taidan kasata nyt johonkin omaan pinoonsa ne muutamat vaatekappaleet, joiden kohtaloa olen miettinyt ja yritän päättää mitä niille teen.

Lisäksi suosikkikarkkini, Fazerin ananaskarkit, olivat palaneet kauppoihin ja yksi lapsista oli ne kaupassa huomannut ja osti niitä mulle.💖 Pääsin siis herkuttelemaankin, mulle kun ei allergioiden vuoksi oikein karkit sovi, nuo on ihan niitä harvoja ja itseasiassa lähes ainoat mitä edes saa tavallisesta ruokakaupasta.

Tammikuu: väsymystä, pelailua, eteisen järjestelyä ja nolla ostosta

 

En siis asettanut mitään ostamiseen liittyviä sääntöjä tai tavotteita itselleni tälle vuodelle, poislukien ajatus, että jossain vaiheessa vuoden mittaan voisin ostaa itselleni jotain kivaa, koska huomaan, että ostamisesta on tullut vähän mörkö itselle. Enemmän kuin mihinkään haasteeseen tai projektiin tavaran suhteen ajattelin panostaa hyvinvointiin, mukaviin asioihin ja kivaan tekemiseen, terveydentilan sallimissa rajoissa. Joulukuussa sairastettu flunssa teki kurjaa takapakkia long covidista toipumiseen ja tammikuu on mennyt vähemmillä voimilla.

Tammikuussa en kuitenkaan ostanut mitään tavaraa tai vaatetta itselleni enkä kotiin. Tämä ei hirveästi vaatinut mitään yritystä, osin olin väsynyt, enkä jaksanut edes ajatella tavaroita ja silloin kun oli parempia päiviä jaksamisen suhteen, tein mielummin jotain muuta kivaa kun mietin tavaroita, kuten katselin suosikkisarjojani telkkarista tai luin kirjoja. Joululahjaksi nuorisolle hankittiin uusi peli, Happy Little Dinosaurs ja sitä opeteltiin pelaamaan ja alkutakkuilun jälkeen peli on tosi hauska. Pelattiin siis väärillä säännöillä ihan aluksi, kun ei tajuttu pistelaskua oikein ja mietin jo, et miten peli voi olla niin palikka vaikka sitä oli kovasti kehuttu arvioissa. Ohjevideon jälkeen välähti ja sitten peliin tulikin kunnon juonittelua ja taktikointia. Tosi hauska peli!

Lisäksi kokeilin keittiössä uutta, keitin pienen määrän mustikkahilloa, kun pakkasesssa oli ylivuotisia mustikoita. Omenahilloa olen joskus nuorempana keitellyt monestikin, mutta marjahillon tekeminen oli uutta. Hyvää tuli ja saatan joskus tehdä uudestaankin, hillosokerilla kun teki niin oli helppoa hommaa. 

Kovien pakkasten myötä eteisen vaatesäilytys tuntui taas pursuilevan yli, vaikka meillä ei siellä yleensä olekaan kuin yksi takki jokaiselle, mutta naulakkoon laitellaan myös työvaatteita ym. Meillä on siinä naulakon lisäksi tyhjä kaappi, jossa tanko, mutta jostain syystä siihen ei vaan vaatteet päädy, kaapin käyttötila on vähän matala sähkötaulun vuoksi. Pitkään pyörittelin miten tilan saisi paremmin käyttöön ja lopulta vaihtelin hyllyjä vähän eri lailla, laitoin kenkälaatikot pois ja kengät alas hyllyihin kaapin toiseen osaan tiiviimmin (eri kauden kengät säilytetään osa tuossa kaapissa). Nyt kaappi odottaa vielä muutamaa vaatekoukkua kaapin sivuseiniin, niihin voi jatkossa helposti tyrkätä työkamppeet ja vaatteiden tankosäilytys jää pois siitä. Tässä kohtaa mietin, tarvitseeko ostaa koukkuja, mutta kotoa löytyi muutama sopivan oloinen, jotka on jääneet yli nuorison kaapeista ja vastaavista joskus aiemmin ja tädin jäämistöstäkin yksi vaatekoukku meille kulkeutui. Joten ei tarvinnut ostaa niitäkään ja koska koukut ovat kaapin sisällä, ei haittaa vaikka ne ovat keskenään erilaisia.

Järkevämmän järjestyksen löytyminen eteiseen ilahdutti, tykkään kun tilat toimii ja on käytännölliset, se jotenkin vähentää sellaista pientä arjen ärsytystä ja ylimääräistä kotityötä ja mitä väsyneempi on, sitä enemmän arvostaa kaikkea, mikä arkea edes vähän helpottaa. Minimalismi on tässä suhteessa mun mielestä tuonut ainakin omaan elämään hurjasti hyvää ja helpottaa kaikkea arjen pyöritystä.

 

Vuoden alkuun peittopulma

 

Meillä hajosi jokunen vuosi sitten ihana vaalea, kukallinen ja puuvillainen torkkupeitto. Se oli vuosia ollut koko ajan käytössä, tykkään sohvalla pötkötellä nimenomaan tuollaisen pehmeän torkkupeiton alla oikeastaan kesät talvet. Paikkasinkin sitä, mutta lopulta kangas meni niin kuluneeksi ja ohueksi, että paikkaaminen ei enää onnistunut. Hajoaminen sattui ostolakkovuoteni alkupuolella ja koska uuden ostaminen ei ollut vaihtoehto, keksin lopulta ratkaisuksi lasten vanhan jo käytöstä sivuun jääneen puuvillaisen tikatun päiväpeiton, joka on siitä asti palvellut torkkupeittona aivan loistavasti. Peitto oli jo silloin ollut yli kymmenen vuotta käytössä ja nyt sekin sitten on alkanut hajota samalla tavoin, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Kangas on hiutunut niin ohueksi, ettei paikkaaminen oikein onnistu. 

Vastaan ei ole tullut missään materiaaliltaan, ulkonäöltään ja hinnaltaan sopivaa uutta peittoa, joten tuo resuinen peitto on vielä jatkanut palveluksessa ja olen sen vaan siirtänyt pois sohvalta piiloon kun vieraita on tullut.

Nyt se alkaa vaan olla niin hajalla, että jotain olisi keksittävä. Olen miettinyt, saisinko päällystettyä sen jollain lakanakankaalla ja siten jatkettua sen elämää. Tosin sopivaa lakanaa ei oikein meillä taida olla ja ompeluprojekti epäilyttää, koska sellaisen jälkeen olen yleensä hirveässä migreenissä, kun niskat ei kestä ompelua yhtään enempää.

 Yksi viidakkokuvioinen lasten peitto meillä on ollut viime aikoina hyvin vähällä käytöllä lapsilla, joten olen miettinyt olisiko se sopiva seuraaja tuolle, vaikka sen värit ja kuviot ei ehkä niin nätisti sovi olkkarin väritykseen. Se on kuitenkin puuvillaa ja mukavan tuntuinen ja oikeastaan ihan hauskan näköinenkin.

Lisäksi olkkarin sohvalla sohvan "päällisenä" olevista peitoista yksi on myös kulunut rikki, yllättävän nopeasti, mutta tähän oli ratkaisu vaihdella peittojen paikkoja ja kääntää rikkoutunut toisinpäin, joten se sai lisäaikaa. Seuraan nyt, milloin nuo samanlaiset peitot tulevat alennukseen ja silloin kyllä ostan uuden tuon tilalle ja säästän rikkoutuneen varaosiksi, peitot ovat tilkkukuvioiset, joten rikkimenneen peiton ehjistä kohdista saa sitten paikkakangasta, jos muutkin alkaa hajoilla käytössä.

Vaikka en ostolakkotavoitteita tälle vuodelle itselleni asettanut, en erityisesti innostu shoppailusta ja ostoksille ei siis onneksi näiden vuoksi tarvinnut lähteä tässä kohtaa, mutta aina se jotenkin harmittaa kun hyvät ja itselle erityisen mieleiset tavarat hajoavat. 

Ostoyhteenveto 2025 ja vähän ajatuksia tulevalle vuodelle

kuva:pixabay/cromaconceptovisual

 Vuosi on taas kulunut, alkuvuodesta virittelin ostolakkoa, joka ei oikein toiminut. Ostelin tarvittavia asioita mutta ilman ostolakkoakin oli ostoksissa aika pitkälti jonkunlainen sisäinen kynnys ja ostin pääosin vain hajonneiden tilalle ja oikeaan tarpeeseen.

Mitä sitten ostin itselleni:

 -kahdet kengät, molemmat hajonneiden /huonojen tilalle 

-kaksi kännykkää, onnistuin siis hajottamaan kaksi puhelinta yhden vuoden aikana, huoh.. mutta uusin on ainakin vielä sentään pysynyt ehjänä 

-sukkia ja alusvaatteita, nämäkin kaikki hajonneiden tilalle 

-kahdeksan vaatetta, kahdet housut mukavuuden vuoksi, juhlavampi paita, jollaista olin kaivannut pidempään ja muut hajonneiden tai huonoksi menneiden tilalle

-tarroja auton koristeeksi

-hiuspompuloita

-kirja (mulle alkaa muodostua perinteeksi, että ostan itselleni joululahjaksi (ale)kirjan, samalla kun hankin joululahjakirjoja muille)

Kotiin ostettiin mm. mikro, eteiseen uudet matot, muutama pyyhe ja tyynyliina, pääosin hajonneiden tilalle ja lisäksi jokunen koukku, kippo ja penkki sekä möksälle joitakin käyttötavaroita, kuten pesuvati, jotka sieltä vielä puuttuivat.

Omiin ostoksiin meni vähän alle 500e, joista kännykät teki melkein 200e ja kengät melkein 100e. Eli muihin vaatteisiin ja tavaroihin meni vajaat 200e/vuosi. Oli minusta varsin kohtuullista kulutusta.

Kotiin ostettuihin meni rahaa se 400e, sisältäen mikron, joten ei tuokaan kovin paha summa ollut.

Omiin ostoksiin poislukien kännykät meni siis n.25e/kk ja kotiin ostettuihin n.30e/kk. Työssäkäyvälle 55e/kk muihin kuin ruoka ym. menoihin on musta varsin kohtuullista, ottaen huomioon, että kotiin ostetut tavarat sisältää kuitenkin monihenkisen perheen yhteiseen käyttöön meneviä asioita.

Olen ihan tyytyväinen, enkä näe varsinaista tarvetta uuteen ostolakkoyritykseen, epäilen, että totaalinen ostolakko helposti kokee epäonnistumisen, viimeistään silloin jos jotain hajoaa. Jos kulutus pysyy samanlaisena ensi vuonna, olen tyytyväinen. Jos mitään ei mene rikki eikä ostamisen arvoista tule erityisesti vastaan ja ostan vähemmän, olen varsin tyytyväinen niinkin. 

Mietinkin, voisiko ensi vuoden haasteena olla ostolakon sijasta jonkunlainen minimalistin parempi elämä-teema. Olen sairastanut nyt monta vuotta hyvin elämää rajoittavalla tavalla ja viime syksyn aikana olen voinut yllättävän hyvin, toivoa jonkunasteisesta paranemisesta oikeasti on ollut olemassa vaikka jonkunlainen takapakki tässä loppuvuodesta taas voinnissa tuli. Haaveilenkin siis siitä, jos voisin lisätä liikkumista edes vähän ja toisaalta haluaisin löytää elämään sellaisia pieniä ilon aiheita, jotain hyvänmielen extraa, vaikkapa lähiluontoon retkeilyä tai jonkun uuden liikuntamuodon kokeilua. Ehkä (koti)pilateksen.

Haluan tehdä elämääni tilaa hyvää oloa tuoville, aineettomille asioille, joilla ei ole kuluttamisen tai ostamisen kanssa mitään tekemistä. Ostokirjanpitoa kyllä jatkan, siitä on jo tullut tapa, mutta en aseta itselleni siihen muuten mitään erillistä tavoitetta. Ostan tarpeeseen ja siinä se. Ja jos jonkun ihanan asian huomaan haluavani, ja harkitsen sitä ajan kanssa ja vieläkin haluan, niin haastan itseni ostamaan sen. Mutta tässä pidän kiinni harkinta-ajasta, niin moni houkuttelevalta tuntuva ostoajatus kun tuntuu vaikkapa viikon harkinnan jälkeen aivan tyhjänpäiväiseltä. Ei elämän kuitenkaan pidä olla pelkkää kieltäytymistä ja säästämistä vaan itseään voi joskus hemmotellakin, jopa jollain ihanalla (käyttö)tavaralla.

 Ihanaa uutta vuotta kaikille, kiitos kun olette käyneet lukemassa/kommentoimassa!<3

 Ajatuksena on jatkaa blogiin kirjoittelua ensi vuonnakin, ehkä aiheet on vähemmän tavaroihin ja ostamiseen liittyviä ja pohdin enemmän minimalismia, arjen yksinkertaistamista ja paremman elämän palikoita.

Tekeekö minimalismi pihiksi?

kuva:pixabay/Mohamed_hassan

 

 Näin loppuvuodesta tulee tehtyä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta monelta kannalta ja oikeastaan yksi pieni tapahtuma sai minut enemmänkin miettimään otsikon näkökulmaa. Olen siis vuosia yrittänyt välttää kaiken turhan (ja joskus myös tarpeellisen) ostamista, ihan vaan koska en halua kotiini ylimääräistä tavaraa ja koen tavaroiden kanssa puljaamisen omalla tavallaan aika rasittavaksi, elämässä on monenlaisia paljon antoisempia ja mielenkiintoisempia asioita kuin tomuttaa pölyjä koriste-esineistä tai kiillottaa hopeita.

En ole pitänyt itseäni erityisen pihinä, enemmänkin ollut tyytyväinen siitä, että olen oppinut elämän myötä säästäväisyyttä ja järkevää rahankäyttöä. Olen ehkä täälläkin joskus kertonut että olin nuorempana enemmän "se mikä tulee myös menee ja saakin mennä"-tyylinen kuin säästäväinen ja puolison huomattavasti fiksumman rahankäyttötavan myötä tietoisesti opettelin toimimaan toisin.

Nyt olen joutunut käymään valitsemassa remppatarvikkeita perintöasunnon kunnostusta varten ja päädyin tämän asian vuoksi kulkemaan isossa kaupassa muidenkin sisustusosastojen läpi. Sieltä bongasin aivan valtavan hauskan joulukuusenkoristeen, kultaisen kylpyankan. Hinta oli vitosen luokkaa. Pyörittelin koristetta vähän aikaa kädessäkin, ihailin ja mietin, että onpas hieno. Mutta jätin sen ostamatta, koska en tarvinnut sitä, ei ole tapana ostaa uusia kuusenkoristeita ja rehellisesti tuntui myös, että en raaski laittaa viittä euroa turhuuteen. Jos se olisi maksanut euron, olisinko ostanut? Ehkä olisin.

Varsinaisesti itse koriste ei jäänyt kaivelemaan jälkikäteen, mutta sai miettimään, missä menee itselläni järkevän kuluttamisen ja säästäväisen suhtautumisen ja pihin kaikesta kieltäytymisen ja tarpeellisestakin ostamisesta koetun huonon omantunnon raja. Koska rehellisesti sanoen, olisinhan ihan hyvin voinut ostaa kivan koristeen ihan vain omaksi ilokseni, se ei ollut kallis ja kuusenkoristeet ovat se mun överiblingbling-kohta, jossa minimalismilla ei ole sijaa. Mutta en vaan halunnut tuhlata rahaa turhuuteen. 

Jäin pohtimaan, että on varmasti mahdollista, että kun pyrkii välttämään tavaroiden ostamista, käyttämään rahaa säästeliäästi ja kokee kuluttamisen aika monessa muodossa jotenkin lähtökohtaisesti harkintaa vaativana asiana, niin voi olla helppoa liukua vähän turhankin äärimmäiseen suhtautumiseen niin suhteessa tavaraan kuin rahaankin. 

Toisaalta usein törmää siihen, että minimalisti käyttää rahaa aika reippaastikin niihin tiettyihin laadukkaisiin tavaroihin, jotka ostetaan ehkä kerran elämässä ja korjataan ja huolletaan vuosikymmenet. Tällöin ei minimalismi varmasti ole millään tapaa edes lähellä pihiyttä eikä siihen johda. 

Mutta omalla kohdalla minimalismi, ostolakko ja ostosten kirjaaminen ylös on kyllä tainnut tehdä minusta jollain tasolla pihin. Samoja asioita mietin jo ostolakkovuoden jälkeen. Tämä näkyy ostamisessa siis nimenomaan itseeni kohdistuen. Nuorisolle tai puolisolle ostan kyllä surutta toivottuja asioita ja hinta ei ole niiden hankintojen ykkösprioriteetti vaikka toki pyrin säästäväisyyteen ja järkevään kuluttamiseen arjessa. 

Kun mietin ensi vuotta ja jotain mahdollista x-määrä-ostoksia tyyyppistä haastetta, lupaan miettiä myös sitä, pitäisikö lisäksi kirjata ylös jonkunlainen ostan itselleni kaksi asiaa/elämystä ihan vain ilokseni-tyyppinen lupaus. Koska edelleenkään en halua rahan tai säästämisen olevan itseisarvo vaan raha saakoon olla väline siihen, että on katto pään päällä, hyvää ruokaa ja sillä saa mukavia asioita niin omaan kuin muidenkin elämään.

Tavaran arvosta ja arvottomuudesta

 

kuva:pixabay/HISdesign

Olen nyt syksyn mittaan käynyt läpi kuolinpesän tavaroita, monenlaisia ja aika pitkän historian sisältäviä tavaroita. Tätini koti oli ennen minun mummolani ja osa tavaroista on sieltä ajoilta. Niistäkin tavaroista luopuminen on ollut välillä tuskallista, aivan kuten tädin henkilökohtaisistakin tavaroista, vaikka isolla osalla tavaroista ei ole minulla käyttöä eikä niille ole tilaa omassa kodissamme.

Koska olen itse elänyt melkoisen minimalistisesti sieltä nuoruudestani asti, en ole oikeastaan tässä mittakaavassa vielä koskaan joutunut tavaroita miettimään. Toisaalta joidenkin tavaroiden kohdalla on huomannut niiden tuovan mieleen muistoja lapsuudesta, joidenkin kohdalla on herännyt ajatuksia niiden merkityksestä omistajilleen ja pohdintaa siitä, miksi mitäkin on säilytetty. Moni vanha esine on hyvin kaunis, huolella tehty ja kestävä. 

Kuitenkin moni asia, joka on omana aikanaan ollut ihan rahallisessa mielessä kallis, on tänä päivänä arvoton. Tästä ehkä selkein esimerkki on ollut isovanhempieni piano. Aikanaan paljon maksanut, erittäin laadukas piano, on tänä päivänä tavara, jota ei voi myydä, koska ostajia ei ole. Onneksi piano on todella hyvä, lahjoittamalla uusi omistaja sentään löytyi ja piano sai vielä uuden, arvoisensa elämän, mutta samantapaisia pianoja on tarjolla paljon ja vähän huonolaatuisempia vielä rutkasti enemmän. Kai niistä osa menee vaan kaatopaikalle.Tuntuu kummalta, että joku aikanaan niin arvostettu soitin on nykyään melkein jätettä vaikka on ehjä ja hyväkuntoinen.

Sama koskee monia astioita, hienoja kristalliesineitä sun muita. Hurjan paljon olen lahjoittanut hyväntekeväisyyteen ja toivon, että sieltä keräilijät löytävät itselleen aarteita ja raha menee johonkin hyvään. Myymisen vaatima vaiva ja aika olisi ollut minulle yksinkertaisesti liikaa. Olen kyllä myös myynyt joitakin isompia ja kalliimpia esineitä, mutta aikamoinen työ siinäkin on ollut.

On jotenkin pysäyttävää tajuta, miten helposti ihmiselle kertyy paljon kaikenlaista ja miten paljon ne omat tärkeät esineet ovat tärkeitä vain itselle, muille ne eivät kanna samoja muistoja, samoja kauniita hetkiä ja välähdyksiä elämän varrelta. Mitään ei ihminen mukaansa saa ja siksi itselle onkin kirkastunut entisestään se, että ne itselle rakkaat tavarat ja asiat saavat olla ahkerassa arkikäytössä, missä ne tuottavat iloa minulle, jolle niillä on sitä tunnearvoa ja merkitystä. 

Toisaalta, ihanasti jotkut tietyt tädin ja isovanhempieni tavarat ovat saaneet uuden kodin meiltä ja omien lasten kodeista ja huoneista, sellaisia kauniita paloja suvun historiasta ja rakkaista, jotka eivät ole enää täällä. Ehkä osa ihmisyyttä on myös kokemus siitä, että on osa sukupolvien ketjua, myös joidenkin tavaroiden myötä. Mutta väkisin mietin, onko sekin jo vähän menneisyyttä, kun nykymaailman tavaravuoret ovat paljolti vain kertakäyttöistä ja huonolaatuista tavaraa, eikä suurista tavaravuorista ehkä kukaan tulevaisuudessa jaksa enää erottaa merkityksellisiäkään esineitä erilleen?

 Kuitenkin, jos tavara on helpottanut elämää ja tuonut iloa arkeen, on se minusta tehtävänsä täyttänyt, vaikkei kukaan perillinen sitä enää itselleen ottaisikaan. Ja ajattelen omien tavaroideni kohdalla entistä enemmän sitä, että ne vasrmasti ovat käytännöllisiä, mukavia ja iloa tuottavia, elämää helpottavia asioita.

Vihreyttä kotiin retroroskiksessa

 Aiemmin kirjoittelinkin tänne äskettäin heränneestä viherkasvi-innostuksestani ja nyt minulla on uusi (teko)viherkasvi. Aika nopeasti keksin, että tädiltä perimäni ihana värikäs metallinen retroroskis olisi ihan täydellinen suojaruukku kasville ja aloin miettimään, millainen kasvi siihen sopisi. Mietin aitoja kasveja ja erilaisia tekokasveja ja tein vertailuja, mutta kaikki olivat aika kalliita, koska roskiksen kokoon sopivan kasvin tuli olla aika kookas.

Olin jo luovuttamassa, kun törmäsin Jyskin sivuilla alennuksessa olevaan hauskan näköiseen tekokasviin ja päädyin ajelemaan myymälään sitä katsomaan. Aika nopeasti tajusin, että kasvi on liian pieni mutta koska hinta oli tosi edullinen, jäin miettimään, eikö joku ratkaisu löytyisi. Ja vähän päätäni vaivattuani keksin, että jos laitan roskiksen sisälle pahvista korokeen ja ostan kaksi tuollaista kasvia, niistä tulee oikein kiva ja riittävän korkea ja tuuhea kokonaisuus. Ja näin tein. 

Hintaa tälle tuli yhteensä 12 euroa ja nyt se koristaa olohuonetta ja on mun silmään ihan riittävän aidon näköinen ja tuo mukavasti vihreyttä ja väriä sisustukseen. Ainoa pieni miinus on ihan kasvin lähellä tuntuva muovin haju (jota kukaan muu perheestä ei tunnusta edes haistavansa), mutta toivon, että se haihtuu ajan kanssa kokonaan ja koska tuo ei ole makuuhuoneessa eikä ihan istumapaikkojen vieressä, niin toivon, ettei siitä sen kummemmin ole haittaa.

 Ja parasta on, että kasvi ei vaadi sen kummemmin hoitoa, joten mun puuttuva viherpeukalo ei johda kuihtuneeseen ja ruskeaan kituvaan kasviin nurkassa.😁

Minimalistin tavarahaave: kylpyamme

kuva:pixabay/Kei_Therapeutic_Art

Jos mun pitäisi nimetä yksi tavara, josta olen haaveillut pisimpään, olisi se varmaankin kylpyamme. Mun bonussiskolla sellainen oli kun olin nuori ja siellä kävin kylpemässä usein. Ja asuinkin välillä nuorena hänen luonaan ja silloin sain nautiskella kylpyammeluksuksesta mielin määrin. Kylpyvaahtoa, Body Shopin kylpykuulia ja lehden lukemista kuumassa kylvyssä, ihanaa luksusta arkeen. Meillä ei siis itsellä ole kylpyammetta, ei ollut edellisessäkään kodissa ja se on jotain mistä kovasti haaveilen vuodesta toiseen. Meillä oli kyllä aikanaan tämän uuden kodin pihalla valmiina palju, jota kuitenkin inhosin ja siitä luovuttiin heti kun saatiin se annettua eteenpäin, se ei ollut musta yhtään sama kuin kylpyamme, paljusta mulle siis tulee mieleen lähinnä ihmissoppa, enkä pysty yhdistämään siihen mitään rentouttavaa tai tunnelmallista.😏

Kylpyamme taas edustaa mulle juuri sitä luksusta ja rentoutumista, viihtyisin niin sisäkylpyammeessa kuin ulkokylpyammeessa, mieluiten sellaisessa jalallisessa tassuammeessa, mutta meille ei oikein sellaista mihinkään mahdu. Vähän välillä haaveilen, että jos joskus mökkitontille saisi ulos kylpyammeen ja sitten voisi siellä puiden alla, järvelle katsellen, lukea kirjaa kylvyssä illanhämärissä.

Välillä olen netistä katsellut kaikenlaisia taitettavia kylpyammeita ja miettinyt, että ehkä se voisi olla riittävä korvike isolle tassuammeelle ja mahtuisi ehkä jotenkin meidänkin kylppäriin, mutta ainakaan vielä en ole sellaistakaan hankkinut, sen verran on epäilyttänyt, onko se kuitenkin liian pieni ja epämukava viritys. 

Jatkan siis kylpyammeesta haaveilua vaikka tämä voikin olla sellainen ikuisesti toteutumaton haave..🛁

Lokakuun ostokset: uudet kengät ja vähän muutakin

Lokakuussa ostin itselleni muutaman tarpeellisen asian, kännykän ja kengät.

Uuden kännykän ostin hajoneen tilalle kun tiputin entisen suht uuden luurin kulma edellä betonilattialle ja se oli sen loppu, joten tämä hankinta oli pakollinen. Kännykän hajoaminen ja rahanmeno harmitti, mutta minkäs teet, sen opin, että jatkossa en jätä puhelinta  hupparin taskuun siivoillessani. 

Sitten löysin New Balancen tennarit tosi halvalla tarjouksesta ja oli kerrankin sellainen malli kyseiseltä merkiltä, että pysyy mulla jalassa hyvin. Olen aiemmin sovittanut jotain unisex-malleja ja ne on aina lonksuneet, nämä oli naisten mallia ja istui jalkaan kivasti. Syy tähän kenkätarpeeseen oli, että mun työlenkkarit on hitusen naftit varpaista ja jouduin käymään lääkärissäkin jalkavaivan takia. Ensin hoidin tilanteen lainaamalla nuorison hylkäämiä tennareita, mutta niistä alkoi saumojen liimaus kupruilla ja tajusin, että ehkä jalkojen terveys ei ole se asia missä kannattaa loputtomasti pihtailla. Plus, että oon jo pitkään haaveillu New Balanceista, ne on vaan niin kivan näköiset ja nyt ostin ne ihan tarpeeseen, enkä muuten vaan. Näiden myötä luovuin kahdista omista kengistä, jotka oli molemmat hieman naftit plus nuorison hajoneet tennaritkin lähtivät roskiin, joten kenkien kokonaismäärä taloudessa sentään väheni.

Kotiin tuli vihdoin se uusi mikroaaltouuni rikkoutuneen tilalle, samanlainen kuin entinen eli halpa musta perusmikro ja muu perhe on onnellinen. Ja helpottaahan se toki minunkin työaamuja, kun saa mikrossa tehtyä puuron.

Lisäksi kotiin ostin uuden uunikintaan, se on tosi kaunis, entiseen tuli niin iso reikä, ettei sitä enää saanut korjattua. Tykkään juurikin siitä että ne arkiset käyttötavarat on kauniita ja tuovat iloa arjessa, joten tämäkin ostos ilahdutti.

 

Lisäksi yritin ostaa cd-soittimen, löysin hienon ja mun mittarilla kalliin, lähemmäs satasen soittimen ja tilasinkin sen, käytin siihen pitkään jemmaamiani lahjarahoja. Mutta kun soitin tuli perille, se oli pettymys, jotenkin tosi muovinen ja lelun oloinen, eikä äänenlaatukaan ollut missään suhteessa hintaan, joten todella söpöstä ulkomuodostaan (punainen ja pyöreä) huolimatta soitin lähti palautukseen. Nyt mietin sitten ostanko jonkun halvemman vai mennäänkö entisenlaisella systeemillä, eli olkkarin dvd-soittimella soitellaan myös musiikkia telkkarin kajareiden kautta.