Ostolakko : kesäkuu- Kesäkuu meni ja kesäfiilis pysyy (ostolakossakin)

kuva:Pixabay/pasja1000

 

 Kesäkuussa palasin ostolakkoilemaan ja ostolakko pitkälti piti. Kuten aiemminkin mainitsin, remonttia pukkaa ja siihen liittyen on ostettu joitakin kiinteitä kalusteita ja remonttitarpeita, sekä nuorisolle uuteen huonejakoon muutamia huonekaluja mutta niitä en laske ostolakkoon kuuluviksi.

Yksi ostos tuli kuitenkin tehtyä, ollaan tehty pihavarastosta kesäolohuonetta ja siellä valmiiksi olevia varastohyllyjä vähän modattiin ja siirreltiin ja sitä varten ostin yhden lakanan verhoksi hyllyjen eteen. Sopivan kokoista kangasta ei meillä ollut valmiina ja halusin tilaan siistin ilmeen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ostaa sopiva verho. Löysin ihan ruokakaupasta sopivan iloisen värisen lakanan, joka oli alennuksessa ja maksoi kympin. Verhovaijeria ja koukut oli ennestään, meillä on ollut aiemminkin yhden hyllyn edessä eri kokoinen kangas, joten muita tarvikkeita ei tarvinnut ostaa. Kesäolohuone alkaa olla valmis ja siitä tuli kiva, mutta ihan erilainen kun alunperin olin ajatellut. Kirjoittelen tuosta muutoksesta varmaan vielä erikseenkin.

Vuosi sitten kesäkuussa käytin ostoksiin noin seitsemänkymppiä, ostettiin mm. kylmälaukku ja oksasakset, sekä alennuksesta pihajuhliin pöytäliinat. Pöytäliinat jäi käyttämättä kun juhlat siirtyivät sisätiloihin kodin ulkopuolelle ja liinat lähtivät kierrätykseen, hutiostos mutta ei onneksi kallis. Muut viime vuonna kesäkuussa ostetut asiat tulivat käyttöön ja olivat ihan tarpeellisia tavaroita.

Kesäkuu ei näköjään ole mulla mikään erityinen ostokuukausi, toukokuussa tulee ostettua enimmät kesävaatteet ja kengät ja kesäkuussa taidetaan olla jo koko perhe kesäfiiliksissä ja kaupoilla pyöriminen ei innosta ketään, jätski taitaa olla se ykköstoive ostoksissa.

Kesälomafiilis alkaa rakentua ja kesäkuuhun kuului jo rentoa löhöilyä, syreenin tuoksua ja kevyttä kesälukemista, samoilla suunnitelmilla suuntaan myös heinäkuuhun ja varsinaiseen kesälomaan.

Helpota elämääsi- ensimmäinen lukemani minimalismikirja

 

Olen lukenut vuosien mittaan useita ihmisen tavarasuhdetta käsitteleviä kirjoja, raivausoppaita ja kirjoja ostolakosta, vaatteista ja kierrätyksestä ja kestävästä kuluttamisesta. Useimmat niistä ovat olleet mielenkiintoisia, jotkut harvat ovat juuri ja juuri kestäneet kertalukemisen. 

Ihan ensimmäinen aihepiiriin kuuluva kirja, jonka olen lukenut on Elaine St. Jamesin ihana pieni kirja "Helpota elämääsi: 100 tapaa nauttia elämästä luopumalla turhista asioista". Kirjan suomennos on ilmestynyt ensimmäistä kertaa 90-luvun puolivälin paikkeilla ja silloin minäkin muistelen sen alunperin lukeneeni. Oma tavarasta luopumiseni oli saanut alkunsa jo useampaa vuotta ennen kirjan ilmestymistä, mutta tämä oli ensimmäinen löytämäni kirja, jossa joku kirjoitti auki helposti ja viihdyttävästi monet niistä ajatuksista, joiden myötä itsekin olin alkanut ajatella että vähemmän on enemmän.

Kirjoittaja on kiireiseen elämään ja tavaran haalimiseen ja jatkuvaan kuluttamiseen kyllästynyt ihminen, joka puolisonsa kanssa päättää yksinkertaistaa elämäänsä luopumalla turhasta, niin työn, tavaran kuin tapojenkin suhteen. Ja kirjassa hän kertoo niistä tavoista, jotka heillä tai heidän tuntemillaan ihmisillä ovat tuoneet elämään helppoutta ja iloa.

Kirja on toki oman aikansa tuote, jotkut kohdat tuntuvat vanhentuneilta nykypäivänä, kuten lankapuhelin tai aspiriini ihmelääkkeenä. Toisaalta yllättävän monet asiat ovat aina yhtä ajankohtaisia ja palaankin tämän kirjan pariin aina silloin tällöin, onneksi se löytyy kirjastosta edelleen.

Mun ehdottomia suosikkeja ovat mm. kohdat 33: Juhlia ei ole pakko viettää ja 93: Lakkaa raahaamasta isoa käsilaukkua. Varmaan tuo kohta 33 on nuorena antanut minulle rohkeutta ajatella, ettei juhlapyhien vietto juuri tietyllä kaavalla ole pakollista, vaan että niistä voi tehdä itselleen merkityksellisiä ja rentoja ihan hyvällä omallatunnolla. Ja kirjassa huomautus, etteivät miehet yleensä kanna käsilaukkua, mutta oletetaan että naisilla se kuuluu asiaan, iski mun nuoreen feministisieluun ihan täysillä. Joskus harvoin kantelen kivaa kangaskassia mukana, mutta pyrin siihen, että takeissani on taskut, johon saan avaimet ja puhelimen (+mahdolliset mukana pidettävät lääkkeet) ja saan kulkea rennosti kädet vapaana, ihanan helposti ja ilman kantamuksia.

On kuitenkin todettava, että kirjassa on myös muutamia kohtia, jotka ei itselleni sovi. Näitä on kehoitus aamulla aiemmin heräämiseen -myrkkyä aamu-uniselle, jolle aamun torkkuhetket ovat parasta luksusta elämässä. Tai sinällään hauska ohje, jossa kehotetaan antamaan helppoja lahjoja ja toteutetaan se niin, että kerätään itse saadut turhat lahjat ja tavarat eräänlaiseksi lahjareserviksi, josta sitten annetaan muille (edelleen niitä vastaanottajalle turhia asioita). Itse en pidä tavaralahjoista saatuna enkä annettuna, poislukien puoliso ja lapset, joiden kanssa keskinäinen lahjominen on ihan kivaa ja en todellakaan haluaisi antaa turhaa tavaraa muillekaan. Siksi aikuisten kesken lahjoiksi sopii minusta pienet lahjakortit, joku mukava syötävä, josta tietää vastaanottajan pitävän tai kirja, jos vastaanottaja lukee. Kaikenlaiset maljakot sun muut eivät kuulu lahjakiertoon ja muiden tuskaksi ja kaapin täytteeksi lahjojen muodossa vaan kierrätyskeskukseen. Toisaalta, kirjan kirjoittamisen aikaan ei ehkä kierrätyssysteemit ja kirpputorit ole vielä olleet ihan niin arkipäivää ja moni on arvostanut edelleen tavaralahjoja ja ehkä sillon tuo on ollut loogisempi neuvo.

Ehdottomasti suosittelen kuitenkin lukemaan tämän kirjasen, siinä on sekä minimalismi-ajatuksen ydintä, että ajatusta elämän yksinkertaistamisesta mukavasti kirjoitettuna.

Tämän minimalistin juhlat- Juhannus

kuva:pixabay/RitaE

 

 

 

                                              

Juhliminen ja erilaiset juhlapyhät vuoden mittaan vaikuttavat olevan monelle ihania ja odotettuja, erilaisia perinteitä, valmisteluja ja tapoja täynnä. Osa matkustaa aina juhannukseksi mökille, osalla on sukujuhannuksia tai vakkarifestarit ja kaupunkien keskustat tuntuvat olevan tyhjempiä kuin koskaan muulloin.

Itse en oikein näihin kuvioihin sovi ja koko aikuisiän olen enemmän tai vähemmän viettänyt omat juhlapyhäni minimalistisesti. Tai laiskasti, kumpi nyt sitten onkaan kuvaavampi ilmaisu.

En nauti erilaisista, itsestäni hyvin helposti pakotetuilta tuntuvista perinteistä, en isoista juhlista enkä ihmisjoukoista. Aikanaan minusta oli ihanaa, kun juhannuksena kaupunki tuntui tyhjentyvän ja saattoi kävellä pitkin kaupungin tyhjiä katuja ja nauttia kesäillan hiljaisuudesta. Nyt emme asu enää keskustan tuntumassa ja mielummin kävelen metsäpoluilla tai pellon reunaa, mutta sama pohjavire tässä mun juhannuksenviettotavassa on, sellainen ihana kiirettömyys, jota ei aina arkena tavoita, mutta joka ei sinällään muuten eroa arjesta.

 En halua pakata matkalaukkuja, istua autossa pitkiä matkoja, seurustella puolituttujen kanssa tai olla itikoiden syötävänä pihajuhlissa. Enkä siis tarkoita mitenkään väheksyä näitä muiden kohdalla, tiedän usean ystäväni nauttivan reissaamisesta hurjasti ja joillekin ne sukukokoontumiset ovat se ainoa oikea tapa juhlia yöttömän yön juhlaa. Itse vaan koen, että haluan periaatteessa aina, mutta varsinkin juhlapyhinä rauhoittaa elämääni, minimoida kaiken ylimääräisen pois ja nauttia ihan vaan olemisesta, luonnosta ja mukavasta tekemisestä perheen kanssa. Eli tavallaan tehdä juhlimisesta samalla lailla minimalistista kuin muustakin elämästäni, tärkeimmät asiat isossa roolissa, rennolla meiningillä ja mukavasti.

Tänä juhannuksena lisänä rentoudessa on ollut piharakennuksen viimeistely-raivaaminen, vihdoin siellä alkaa olla kaikki ojennuksessa, eli iso määrä turhaa tavaraa on saatu raivattua pois ja pinnat siivottua ja nyt sitten on viittä vaille valmista siihen, että siellä voi istahtaa mukavasti iloisenväriseen nojatuoliin, hipsutella varpailla ruohomattoa ja katsella pienestä ikkunasta ulos pihalle ja nauttia kesäisestä ulkofiiliksestä vaikka olisikin sateista (niinkuin tänään on ollut) tai aurinko paahtaisi kuumasti. 

Ihanaa ja rentouttavaa juhannusta, miten sitten tätä keskikesän juhlaa vietätkin!💛

Luovia ratkaisuja

kuva:pixabay/sapto7

                                          

Ostolakkolaisen arkeen on palattu ja hyvä niin. Remonttihommat etenee, hitaasti mutta varmasti, muutama ulkopuolinen urakoitsijakin tarvitaan käymään, joten kaikkea ei saa heti tehtyä ja ihan valmista on vasta syksymmällä. Remonttiin liittyviä tavaroita on nyt kasattuna yhteen kasaan, mutta eivät haittaa arkea onneksi oikeastaan lainkaan.

Remontin myötä kuitenkin huomasin tarpeen yhdelle ylimääräiselle pöydälle pieneen (varasto)huoneeseen, josta tulee jonkunlainen vieraskamari/työnurkkaus. Tässä meinasi iskeä jo ostamisen tarvekin, kunnes tajusin, että yhdet iloisen väriset metalliset pöydänjalat jää nuorison huoneesta ylimääräisiksi ja tarvitaan vain pöytälevy. Varastoa tyhjentäessä oli siellä ylimääräisiä varastohyllykön osia, joista mies lupasi nikkaroida sellaisen laudoista tehdyn pienen pöytälevyn. Jo ongelmajätekeräykseen menossa olleita maalinloppuja saadaan käytettyä tuon maalamiseen, joten ei tarvitse ostaa mitään ja luulen että ruuveja ja naulojakin sen verran löytyy miehen varastoista, että niillä osat kasaa pöytälevyksi.

Toinen tarve oli edelleen pyykin kuivaukselle, meillä on ulkona ollut narut, joissa pyykkiä on kuivailtu ja tuuletettu, mutta narut ovat terassille mennessä heti ensimmäisenä ja aika ruman näköiset. Kaikenlaisia telineitä ja ties mitä systeemejä olen miettinyt ja netistäkin katsellut, kunnes tajusin, että tuossa terassin reunassa on tanko, jossa olen kuivannut mattoja ja siihenhän ne vaatteet saa kätevästi henkareissa roikkumaan. En normaalisti harrasta henkarikuivatusta kovin usein, joten en ollut osannut ollenkaan ajatella asiaa siitä kulmasta. Nyt siihen mahtuu moninkertainen määrä vaatteita ja kun mattoja pestään tai tuuletetaan meillä harvoin, ei nuo vaatteet tuossa ole tiellä. Eivätkä samalla lailla näy paraatipaikalla terassilla oleskellessa.

On aina yhtä hauskaa keksiä joku tuollainen uusi oivallus, joka tekee arkea helpommaksi. Entisessä kodissa asuttiin piiitkään, joten siellä kaikki tällaiset jutut oli hioutuneet tosi toimiviksi, mutta vaikka nykyisessäkin kodissa on asuttu jo vuosia, täällä vielä näköjään keksii joskus uusia keinoja, miten asiat saa toimimaan paremmin ja helpommin. Ja mikä parasta, ihan ilman uuden ostamistakin.

Tavara on taakka

kuva:pixabay/969209

 

Otsikossa on juuri tämänhetkinen fiilis tiivistettynä, tavara on taakka ja riesa, ei ilo tai jotain kivaa. 

Oon ollut pienessä flunssantapaisessa ja siksi tekemiset on jääneet vähiin, mutta nyt sitten viikonloppuna lähinnä johdin ja organisoin meidän ulkovaraston siivousta, varsinaiseen tekemiseen ei voimat riittäneet mutta onneksi puoliso jaksoi ahkeroida. Tarkoitushan on edelleen tehdä siitä jonkunlainen kesäolohuone paahtaviin päiviin ja sateisiin päiviin, jolloin pihalla ei ole niin viihtyisää mutta olisi kiva kuitenkin olla muuallakin kuin ihan sisällä ja nuorisokin voisi kavereiden kanssa siellä hengailla. Projekti on edennyt todella hitaasti siihen nähden, mitä kuvittelin saavani aikaan jo toukokuussa, mutta toiveissa on, että siellä jotain saisi tehtyä ennen kuin kesä on kokonaan ohi. Tosin tänään jo tavaran keskellä kyseenalaistin koko projektin, kun tuntui että tavara ei sieltä koskaan lopu.

 Olevinaan ei olla kerätty sinne ylimääräistä tavaraa ja siellä on ollut paljon tyhjää lattiatilaa, mutta kun niitä tavaroita alettiin käymään läpi niin onhan siellä varmaan peräkärrillisen verran kaikenlaista ei-niin-tarpeellista. Mikä siinä onkin, että tyhjä varastotila tuntuu täyttyvän kuin itsestään. Vaikka tajuanhan minä, ettei se itsestään ole täyttynyt, vaan ihan omin pikku kätösin olen itse (tai välillä puoliso on) sinne ne tavarat kiikuttanut ja säilönyt. Ja siksi on ihan oikein minulle, että nyt joudun niiden kanssa puljaamaan ja selviämään. Jospa seuraavan kerran kaupassa tai nettikaupan houkutusten ääressä muistaisin mikä vaiva tavarassa on. Varsinkin kun se on isohkoa ja/tai jossain määrin ei ehkä helposti kierrätettävääkään. Siellä oli kaapin vetokoreja, jotka on irrotettu, kun meillä ei niille käyttöä ollut ja siellä ne on vuosia olleet tallessa, ei siksi että niitä enää tarvitsisi vaan koska ne sinne mahtuivat. Ja löytyi sieltä myös kaikenlaista purettua huonekalun osaa, mm. vanha sänky palasteltuna ja siihen päälle erilaisia puutarhajuttuja ja remonttitarpeitakin. Osa on tietysti omakotitalossa ihan tarpeellisia ja niille sieltä vieläkin pitää paikka löytyä, mutta ihan hirveästi on meille tarpeetonta tavaraa ja ihan turhaa romuakin.

Nyt sitten yritän kierrättää asianmukaisesti kaikki pois lähtevät tavarat ja epäilen, että siinä on samanmoinen tai isompikin homma kuin noiden tavaroiden läpikäymisessä. Tässä kohtaa blogini nimi tuntuu jo suorastaan timanttiselta elämänohjeelta ja filosofiselta viisaudelta. Muistan siis jatkossa: en osta en.

Minimalismi ja suorittaminen

kuva:pixabay/Pexels

Mä luen mielenkiinnolla aina kaikenlaisia minimalismijuttuja, niin blogeja kuin lehtijuttujakin ja olen havainnut, että minimalismia eletään ja toteutetaan hyvinkin eri tavoin. 

Itselleni minimalismi on ollut sieltä nuoruudesta asti, jolloin tuollaista termiä ei vielä ainakaan Suomessa edes tunnettu, elämän helppoutta, yksinkertaistamista ja rentoutta. Tapa olla ja elää vapaana tai ainakin vapaampana yhteiskunnan kulutuspaineista, mahdollisuutta laittaa elämän tarkoitus ja mielekkyys etusijalle ennen rahaa tai ulkonaisia menestymisen mittareita. Sitä, että pingottamisen ja suorittamisen sijasta on mahdollista keskittyä hyvään ja kauniiseen ympärillä, nähdä itselle olennainen hirmuisessa oravanpyörässä juoksemisen tai muiden asettamien tavoitteiden toteuttamisen sijasta. En tässä aina itsekään ole onnistunut, ihan yhtä lailla olen joskus joutunut tenttiin lukemaan yötä myöten ja myöhemmin työelämässä työstressikin on ollut tuttu juttu. Toisaalta, opinnoissa olen aina ajatellut että minun ei tarvitse olla paras, keskiverto on ihan hyvä juttu ja työni on mielekästä, koska alan valintaa ei ole koskaan millään lailla ohjannut palkkataso vaan kiinnostuksen kohteet ja arvot. Palkkani on matalahko, reilusti alle suomalaisten keskipalkan mutta minimalismin ansioista koen olevani rikas, siis ihan taloudellisestikin. Rahaa jää yleensä säästööön ja en kaipaa kalliita merkkivaatteita, tavaroita tai matkoja, vaan lähimetsässä kävely on sitä suurinta (ja ilmaista) luksusta ja omat vanhat tavarat kuluneenakin tuottaa eniten iloa.

Tämän kaiken vuoksi minulle on ollut omanlaisensa yllätys löytää minimalismitarinoista myös ainakin ulospäin hyvin toisenlaiselta vaikuttavaa asennoitumista ja minimalistista elämää. 

Tuntuu, että joillekin minimalismissakin on kyse jonkunlaisesta suorittamisesta, siitä että on varmasti tarpeeksi vähän tavaraa ja tavaran hallinta ja määrä ovat jonkunlainen mittari onnistuneeseen elämään. Varmasti kyse on persoonaeroista ja myös omasta tulkinnastani, mutta joistakin lukemistani minimalismijutuista on tullut itselle lähinnä ahdistunut olo. Ikäänkuin minimalismi olisi itsetarkoitus, jotain jonka voi tehdä täydellisesti kun vaan noudattaa ohjeita x ja y ja toteuttaa ne tavalla z ja ö. Yhdistän nämä jutut aika helposti siihen sellaiseen kympintyttösyndroomaan, jossa ei osata hellittää vaan tavoitellaan joillain tai usein kaikilla elämänalueilla täydellistä suoritusta ja nähdään itsessä ja omassa elämässä aina enemmän parannettavaa kuin hyvää. Se on musta hirmuisen sääli, koska useimmiten tuolla tavoin ajattelevat ihmiset ovat jo valmiiksi ihan tosi paljon aikaansaavia, heillä on elämässään kaikenlaista mielenkiintoista harrastusta ja paljon osaamista ja tuntuu, että he eivät oikein osaa nauttia siitä kaikesta ihanasta ja hyvästä mitä heillä on ja mitä he itse ovat jo valmiiksi ihan ilman suorittamista ja täydellisyyden tavoittelua.

En koe kuitenkaan kovin toimivaksi mennä pätemään omilla näkemyksilläni näille ihmisille, edes netin kautta, koska luulen, että sellaisten oivallusten pitää nousta jotenkin ihmisestä itsestään. Voin vain toivoa, että nuo ihmiset huomaisivat itsessään kaiken hyvän ja kauniin ja sen sijaan, että löytävät minimalismista taas yhden tavoitteen ja suorittamisen tavan, he löytäisivät sen helppouden ja tyytyväisyyden, kun elämässä ainakin välillä kokee löytäneensä vähintään vilaukselta sen olennaisen ja tärkeän, joka ei ole tekemisestä ja tavarasta riippuvainen.

Ostolakko ja remontti

kuva:pixabay/visiblework

 

 

Juuri kun palasin ostolakkoilemaan, tuli hieman yllättäen ajankohtaiseksi kaksikin remonttia kodissa, kun kesälomilla on aikaa näitä toteuttaa kätevämmin kun koulun ja työarjen pyörityksessä. Nuo molemmat remontit ovat olleet suunnitteilla jo pidempään, toinen käytännössä kaikki täällä asutut vuodet eli ovat tarpeen mutta eivät aivan välttämättömiä. Ei siis ole kyse minkään rikkinäisen pakollisesta korjaamisesta vaan enemmän asumismukavuutta ja arjen helppoutta tuovasta muutoksesta.

Rakennutamme uuden väliseinän, jolla jaetaan kotia vähän enemmän osiin, meillä on isohko hyvin avara tila, jossa mm. vessan ovi on sohvan vieressä ja eteinen olkkari ja keittiö kaikki ovat samaa tilaa. En ole nykyisen avotilamuodin ystävä ja iloitsen jo nyt siitä, että jatkossa olohuoneesta ei tarvitse eteisen kaaosta tuijotella ja se vessan ovikin jää sinne seinän taakse piiloon. Tätä remonttia piti miettiä myös mahdollista jälleenmyyntiarvoa silmälläpitäen, mutta seinän voi tarvittaessa purkaa ja se lisää kodin viihtyisyyttä ja käytännöllisyyttä niin paljon, että en usko sen olevan ongelma vaikka joskus myytäisiinkin. Tai en osaa kuvitella, että joku nimenomaisesti haluaisi vessan ja sohvan olevan mahdollisimman avoimesti vierekkäin. 😏

 Samaan syssyyn remontoimme vihdoin kodinhoitohuoneeseen arkieteisen. Tila on pieni ja meillä on pukeuduttu toisessa eteisessä silloinkin, kun tuota uloskäyntiä on käytetty, se ei ole ollut kovin kätevää ja jotenkin tilanne on hiertänyt koko ajan taustalla. Vuosia olen miettinyt, miten pieneen ja kapeaan tilaan ahdetaan pyykkihuolto ja eteissäilytys mutta nyt jotain klikkasi kohdilleen ja keksin ratkaisun yhtenä unettomana yönä. Tuo remontti vaatii muutaman ostoksenkin, mutta koska ne ovat kiintokalusteita, en niitä nyt ostolakkoretkahdukseksi laske. Jatkossa lenkkivaatteet voi pukea lähtiessä ovella ja mäenlaskun jälkeen ei tarvitse karistella lunta koko asunnon läpi lattioille vaan vaatteet saa oven viereen naulaan. Oi ihanuutta!

Lisäksi nuorison kanssa vaihdetaan huonejakoja ja siihen saumaan ostettiin muutama uusi huonekalu entisten ns.pieneksi jääneiden tilalle.

Ostoksia siis tuli kerralla monta, vaikkakin ne ovat remonttitarpeita ja nuorison tavaroita. Sen verran ostolakko kyllä vaikutti, että kartoitin todella huolella, miten voisin käyttää remontin alta purettavia juttuja hyödyksi ja välttää uuden ostamista, joissakin jutuissa tämä vaikuttaa jopa onnistuvan.

Mutta muun tavaran suhteen ostolakko jatkuu, tosin sain apteekin ostosten mukana ilmaisen kangaskassin ja otin sen, oikein kiva ja hieno kassi, eli ihan turhaan ostin ostolakkotauolla kangaskassin. Molemmille on kyllä käyttöä, useampi entinen kangaskassi on rispaantunut ja yksi oli tosiaan roskiskamaa mutta tässäkin olisi lopulta säästynyt ostamiselta kun olisi vielä vähän odottanut. Mutta eipä sitä voinut tietää ennalta. Pääosin en kaupanpäällisiäkään ostolakkovuonna huoli ja harvoin ne kovin houkuttelevia ovatkaan.