Ekan vuosipuolikkaan ostoksia

ihanat dc-tennarit 

Ostosrintamalla on ollut melko kohtuullista ekan vuosipuolikkaan ajan ja hyvä niin.

Olen ostanut alkuvuodesta kotiin joitakin arjen pikkujuttuja. Syy oli joko rikkoutuneen korvaaminen kuten sohvanpäällishuovan kohdalla, ostin samanlaisen kuin entiset, joista yksi on kovassa käytössä hajonnut. Kuvittelin aiemmin rikkonaisesta saavani paikkamateriaalia, mutta tajusin, ettei tuollaisesta läpitikatusta kankaasta saa paloja mitenkään järkevästi, joten rikkonainen joutaa roskiin kunhan se hajoaa myös toiselta puoleltaan, nyt se on käännettynä vielä käytössä. Sitten uusi pääsee käyttöön, odotin nimittäin, että huopa tulisi alennukseen ja kun se oli puoleen hintaan, kävin ostamassa jo valmiiksi kun tiedossa on, että kohta sitä tarvitsee. Ja osassa ostoksista syy oli ihan vaan uusi tarve kuten henkareiden kohdalla, kun sekä nuorison kaapeissa että pyykinkuivatuksessa alkoi olla niistä pula, koska olen yhä enemmän siirtänyt pyykkien kuivaamisen henkareihin telineen sijasta. Näissä ei ollut mitään erikoisempaa ja kaikki on arkisia käyttötavaroita ja aika akuuttiin tarpeeseen. 

Pihalle/mökille on joitakin ostoksia tullut myös tehtyä, esim. keväällä ostettiin omallekin pihalle tulipata, samanlainen kuin viime vuonna kesämajalle ostettu ja tosi hyväksi todettu, nyt niitä oli taas kauppaan tullut.

 Itselle olen ostanut uudet, entisten kanssa samanlaiset työhousut, hiuspompuloita ja pari mustaa pitkähihaista, kun entiset alkoi pitkän käytön jälkeen reikiintyä saumojen vieristä, eikä niitä saanut enää korjattua eli kaikki nuo on tulleet suoraan hajonneiden tilalle. Lisäksi ostin tennarit sekä juhlavaatetta. Syksyllä ostamani New Balancen tennarit eivät istuneet jalkaan käytössä vaan hankasivat inhottavasti, joten myin ne ja ostin toisen merkkiset ihanat lasten skeittikengät tilalle. Nuo on olleet paremmat jalassa ja oli tuttu ja luotettava merkki, mutta vähän mietin, pärjäänkö tennareilla kun plantaarifaskiitti väliin vaivaa vai olisiko lenkkarit olleet viisaampi valinta. No, katsotaan, ainakin tähän asti jalkakipu on pysynyt kohtuuden rajoissa. 

Lisäksi käytiin kesäreissussa ja nuorison shoppailuretkellä itsekin päädyin ostamaan second hand-liikkeestä itselleni hihattoman trikootopin, hinta oli 1e, eli ei ollut kovin kallis shoppailureissu mun kohdalla.

Lisäksi ostin sen karvis-tyynyliinan ihan vaan iloksi ja huviksi. 

Kotiin ostettuihin on mennyt reilut sata euroa, johon kuuluu yksi melkein huonekalu, eli telkkarin alle tullut näytönkoroke, sain tämän avulla laitteet siten, että meidän palakirjahyllyn kaikki palat saa samalle lyhyelle seinälle, mikä tosi kivasti selkeyttää olohuoneen järjestystä.

Omiin ostoksiin on mennyt alle satanen kaikkineen, kun vähensin uusien kenkien hinnasta myydyistä kengistä saadun rahan. Kengät siis maksoivat alennuksessa reilun kolmekymppiä ja sain entisistä vähän alle sen, eli melkein kuittasin entisten myynnillä uusien oston.

Puutarha/mökki/ulkojuttuihin on mennyt niihinkin aika tarkkaan satanen, tulipadan lisäksi on ostettu mm. puutarhaletkun suutin hajonneen tilalle ja ihana kukkakuvioinen ämpäri kesämajalle vedenkantoon, eli nämäkin käyttötavaroita. Harkitsin kyllä myös kotiin ikkunoihin sellaisia mittojen mukaan tehtyjä ikkunaverkkoja, kun entiset itseviritellyt irrotettavat verkot ei oikein oo tiiviit, mutta hinta oli niissä tosi kallis (yli satasen kappaleelta) ja päädyttiin ihan vaan muutaman euron puitteisiin kiinnitettävään verkkoon, jota osassa ikkunoista on jo ollut ja mikä on toiminut ihan ok, tässä säästäväisyys voitti.

Kotoa olen laittanut roskiin ja kierrätykseen joitakin hajonneita tai hyvin vähällä käytöllä olleita tekstiilejä ja vaatteita. Yhden tyynyn elvytin käyttöön laittamalla toisesta liian matalaksi menneestä muototyynystä siihen paremmat sisälmykset ja näin säästyin uuden tyynyn ostamiselta. Sukkia olen myös paikkaillut käyttöiän jatkamiseksi.

Eka vuosipuolikas on ollut siis ostamisen suhteen melko stressivapaata juhlavaatekriisiä lukuunottamatta.

Lisäksi käytin vihdoin tädiltä viime kesänä saamani, viimeisiksi jääneet lahjarahat, mutta niistä ostoksista taidan tehdä oman pikku postauksensa, oli nimittäin niin söpöt ostokset ja niihin liittyi niin paljon tunteita.

 Ostolakko on kyllä jättänyt jonkunlaisen kestävän jäljen mun kulutustottumuksiin, ehkä vähän hassusti se on näkynyt enemmän sen vuoden jälkeen kuin mitä silloin ostolakkovuonna, mutta sieltä se sysäys on kuitenkin tullut.

Minimalismi - ympäristön pelastus, talouden tuho vai jotain muuta?

kuva:pixabay/AureeVeille

Raha ja sen myötä kuluttaminen, talous ja myöskin ympäristöasiat ovat julkisessa keskustelussa pinnalla, varmaan aina enemmän tai vähemmän. 

Toisaalta puhutaan ympäristöstä ja ilmastosta, siitä kuinka kulutusta tulisi vähentää, lihan syöntiä tavoitellaan vähennettäväksi ihan kuntatasolla kouluissa, temusta tilaavat ovat jonkunlaisia tuhon airuita ja kaikkinainen yksilön kulutus tuhoaa maailman tulevilta sukupolvilta.

Toisaalta maalaillaan kauhukuvia, miten yhteiskunta pysähtyy kun ihmiset säästävät eivätkä kuluta, miten työpaikat häviävät niin tuotannosta kuin palveluista ja sen myötä ostovoima vaan vähenee ja yhteiskunta kurjistuu. 

Eli teit niin tai näin, teet väärin ja tuho on tulossa. Onpa kannustavaa eli ei.

Minimalismissa kieltämättä on aika lailla sisäänrakennettuna ihanne rajallisesta kuluttamisesta mutta toisaalta minimalistisessa elämäntavassa usein ihannoidaan elämyksiä, joka voi tarkoittaa rahan käyttämistä matkusteluun, ulkomailla asumisen pätkiä, verotettavan työnteon vähentämistä ja sen myötä pienempää osallistumista yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseen ja jopa kulutuksen tuoman rahan suuntautumista ulkomaille, kotimaan sijasta.

Mikä sitten on yksittäisen ihmisen rooli yhteiskunnan kannalta, onko velvollisuus kuluttaa tai ohjata työnsä hedelmät kotimaahan, se varmaan on yksilön kohdalla enemmän oman moraalikartan valintoja kuin ulkopuolisen määriteltävissä. Yleisesti toki voidaan ajatella, että varmaan jokaisen olisi hyvä kantaa jotenkin kortensa yhteiseen kekoon, muuten systeemi ei kestä.

Itse suhtaudun osaan nykyisen elämän ilmiöistä melko kriittisesti, rehellisesti siksi, että omaa elämääni ei tietyistä asioista pidättäytyminen hetkauta. Toisaalta jotkut muut, ehkä muiden paheksumat asiat ovat itselleni tosi tärkeitä, joten näen, ettei ole minun asiani mennä neuvomaan muita heidän valinnoissaan, ei edes silloin kun niitä ehkä itsekseni ihmettelen. 

Mutta miten sitten itse yhdistän minimalismin ja sen korren kantamisen yhteiseen kekoon?

 Monin pienin ja ehkä isomminkin valinnoin. En siis kuluta kovin paljon, en edes palvelupuoleen, en käytä kauneuspalveluja enkä harrasta kahviloita. En reissaa ulkomailla enkä järin kuluta maksullisia kulttuuripalveluita. Huvini ja elämykseni ovat siis pääosin ilmaisia. Ei säästön tai pihistelyn eikä edes ympäristön vuoksi, satun vain pitämään metsäpolulla kävelystä enemmän kuin kahvilassa käynnistä ja kotisohvalla kirjan lukemisesta enemmän kuin reppureissaamisesta maailmalla. Toisaalta syön lihaa, omistan auton ja asun aika keskiluokkaisesti, eli mikään erityinen ekologisuuden airut en todellakaan ole.

Ajattelen, että voin ohjata kulutukseni kuitenkin kestävää tapaa tavoitellen, ostan pääosin suomalaista ruokaa vaikka se olisi kalliimpaa, samoin ostan Suomessa valmistettuna saippuat, hammastahnat, paperit sun muut arjen tavarat, silloin kun ne laadullisesti ovat edes suht ok vaikka ne olisivat kalliimpia. Jos ei suomalaista löydy, ostan Euroopassa tehtyä ja vältän kauempaa maailmasta rahdattuja elintarvikkeita, vaikka se tarkoittaakin esim. sitä ettei kaikkia hedelmiä voi syödä läpi vuoden. Vaatteissa suosin Euroopassa tehtyä silloin kun mahdollista, mutta suomalaiset merkit ovat usein mulle liian kalliita, tämä joskus harmittaa, mielelläni tukisin pieniä suomalaisia yrityksiä, mutta tarjonta ja hinta ei yleensä osu riittävästi kohdilleen mun makuun ja lompakkoon.

Ajattelen kuitenkin, että jos kaikki ostaisivat ruoan ja perusarjen kulutustavarat kotimaisina, vaikka sitten muista ostoksista vähän tinkien, se olisi kokonaistalouden kannalta olennaisempaa kuin se, että joku ostaa kerran viiteen vuoteen kotimaisen juhlamekon.

Ympäristön kannalta taas ajattelen minimalismin olevan kestävä elämätapa, toki erilaisten palvelujen käyttö varmasti tuo hyvää kotimaisille yrittäjille eikä lisää tavarakuormaa. Esim. siivouspalvelujen käyttö on musta tosi hyvä ratkaisu, jos talous siihen taipuu. Tai jos nauttii erilaisista hemmotteluhoidoista, on kestävämpää käyttä ylimääriset rahansa sellaiseen, kuin tilata kaukana tehtyä koristetavaraa netistä.

Maailma ei kestä loputonta kerskakulutusta, eikä yhteiskunta tällaisella talousrakenteella minimikulutustakaan, mutta ehkä jonkunlainen arkijärki näissä asioissa ja sellaisen arkisen tavallisen kulutuksen suuntaaminen kotimaisiin vaihtoehtoihin, tuo hyvää niin ympäristölle kuin taloudellekin. Tässä minusta minimalistinen elämäntapa voi hyvinkin olla se vaihtoehto, jossa otetaan huomioon sekä talous että ympäristö kestävällä tavalla. Eikä tarvitse istua perunakuopassa syömässä itseviljeltyä raakaa kaalia, että maailma pelastuisi eikä toisaalta tuhlata jokaista penniä kaikkeen mahdolliseen, mitä mainosmiehet keksivät tarjota että talous pelastuisi, vaan kohtuullinen ja lähipalveluihin ja -tuotantoon kulutusta suuntaava vaatimaton eli minimalistinen elämäntapa voi olla ihmiselle itselleen tosi antoisaa ja samalla sekä ympäristön että talouden kannalta kestävä. 

Tavaralahjat ja elämyslahjat

kuva:pixabay/Fresh_Morning

 

Kevät ja kesä tuo monelle mukanaan erilaisia juhlia ja niiden myötä lahjapohdintaa tai jopa lahjastressiä.

 Minimalistina mun pitäisi varmaan liputtaa yksinomaan aineettomien ja elämyslahjojen puolesta. En kuitenkaan ihan suoraan niin tee. Parasta on, jos tuntee lahjan saajaa niin hyvin, että osaa varmasti arvioida onko elämyslahja, rahalahja vai joku konkreettinen tavaralahja mieluisin ja sen mukaan sitten toimii. Harvoin turhat koriste-esineet on kenellekkään hyvä lahjaidea, mutta jos joku tuntuu nimenomaan sen tyyppisistä lahjoista tykkäävän, niin kaunis kynttilä tai kukka sievässä ruukussa voi olla hyvä kompromissi.

Niille jotka lukee fyysisiä kirjoja, ostan tietysti lahjaksi mielellään jonkun hyvän kirjan. Kirja on siitäkin hyvä, että jos sitä ei omaan hyllyyn halua jättää, sen voi viedä vaikka kirjaston kierrätyshyllyyn ja sitten se ilahduttaa vielä muitakin ihmisiä. Itsekin pidän kirjoista lahjana. Kirjat ovat musta se tavaralahjaryhmä, joka ei ole turhaa roinaa, niiden eteenpäin laittaminen on helppoa ja ne eivät kulu lukemisesta. 

Aineettomia tai kuluvia asioita sisältäviä lahjoja, jotka mun kokemuksen mukaan on toimineet on myös monenlaisia. 

Yksi hauska on ollut kirjavinkkilahja, tämä toimii, jos ihminen harrastaa tiettyä lukuaika/kuuntelupalvelua, eikä syystä tai toisesta välitä fyysisistä kirjoista vaikka tykkää lukea. Kaunis, kirjan tai useamman tyyliä ja tunnelmaa kuvaavia kirjavinkkejä sisältävä kirjeentapainen, jonka kylkeen lisää mukaan vaikka jotain vähän ylellisempiä herkkuja, esim. käsintehtyjä konvehteja, on aika hauska lahja. Siinä on ajatuksen kanssa mietitty toiselle kivoja lukuelämyksiä, jotka ei kuitenkaan vaadi ihmistä tekemään mitään erityistä. Toki voi myös maksaa lukuaikapalvelua, mutta esim. omien sukulaisten kohdalla he ei tätä toivo, vaan nimenomaan lukuvinkkejä.

Lahjakorttikin on musta varsin mainio lahja, ainakin jos tietää vastaanottajan mieltymyksiä. Eli ei vaelluskaupan lahjakorttia sohvaperunalle eikä käsityöliikkeen lahjakorttia käsitöitä vihaavalle. Lahjan ei pidä olla velvoite eikä vihjaus siitä, että ihmisen pitäisi muuttua. Ja lahjakortin kylkeenkin voi laittaa lisänä vaikka karkkia tai kukan.

Herkkukori tai joku erityinen herkku on myös lahjana musta oikein toimiva. Tää ei tosin toimi moniallergiselle ja jos ei yhtään tunne toisen mieltymyksiä, voi olla viisaampi joko kysyä tai pysyä jossain muussa lahjavaihtoehdossa. Ruokaa kun ei niin helposti saa laitettua kiertoon, jos se ei omassa taloudessa tule käyttöön. Sama pätee alkoholiin, sitä ollaan itse joskus saatu töiden kautta joulumuistamisena ja kun ei itse käytetä, niin on pitänyt vähän miettiä minne sen laittaa eteenpäin. Tässä onneksi naapurit on olleet sopivan tuttuja viinien kierrätykseen. Itse olen kyllä ystäville ostanut joskus jotain kauniissa pullossa olevaa skumppaa lahjan osana, mutta silloin olen tiennyt, että vastaanottaja sellaista juo. Tai sitten oon valinnu alkoholittoman kuohujuoman, jos oon tiennyt vastaanottajan enemmän pitävän holittomasta.

Sama kuin herkkuihin pätee myös kosmetiikkaan, eli jos tietää vähän mieltymyksiä, kosmetiikkalahja voi olla ihan parasta hemmottelua, eikä siitä jää tavaraa nurkkiin pyörimään. Mutta omasta kokemuksesta sanon, että kun migreenikon kotiin tuo vaikka perheenjäsenelle lahjaksi jotain vahvasti tuoksuvaa kosmetiikkaa, niin siinä ei ehkä ihan täyty lahjan ilahduttamisidea, vaan seurauksena on harmia ja sairaslomapäiviä, pahimmillaan sairaalareissu.

Elämyslahjoissa ja osin myös lahjakorteissa on sellainen puoli, että ne velvoittavat ihmisen menemään jonnekin, varaamaan aikaa johonkin tai ostamaan jotain. Siksi itse en liputa varauksetta elämyslahjojen tai lahjakorttien puolesta, vaan niidenkin pitäisi olla hyvin kohdennettuja. Jos ei ole varma, miten toisen elämäntilanne ja/tai jaksaminen joustaa menemään tai tekemään, voi joko se tavara tai sitten raha olla lahjana parempi.

Raha lahjana tuntuu olevan monelle vaikea asia, itsellekin se on sitä välillä. Se voi tuntua persoonattomalta ja sopivan summan miettiminen on hankalaa. Musta oli ihana, kun bongasin joskus pinterestistä vinkkejä, miten antaa rahalahja hauskasti, Siellä oli origamitaiteltu ties mitä kukkia, tehty kääröjä ja kuvioita seteleistä. Joku tällainen on musta selvästi kivempi ja persoonallisempi tapa antaa rahaa kuin vain käteinen kirjekuoressa. Raha on kuitenkin omalla laillaan aika kiva lahja muutenkin, se antaa saajalle vapauden käyttää sen haluamallaan tavalla, voi hemmotella itseään joko jollain elämyksellä tai ruoalla tai vaikka vaatteella, eikä se ole sidottu mihinkään tiettyyn paikkaan tai aiheeseen. Eli musta vähän turhaan kavahdetaan rahaa lahjana. Summanhan ei tarvitse olla iso ilahduttaakseen.

Aiemmin tuli myös ostettua lahjaksi joskus raha-arpoja. Vaikka en muuten uhkapelejä kannata, ne oli musta jotenkin ihanan harmittomia lahjoja, vähän jännitystä ja mahdollinen rahasumma samassa paketissa. Itsestäkin oli kiva joskus joku ässä-arpa saada lahjaksi. Veikkaus muutti systeemeitään ja nythän tämä ei ole enää ollut mahdollista, luin tosin uutisen että jotain muutosta on suunniteltu, eli jatkossa ehkä arvat voisi olla taas täysi-ikäiselle mahdollisia lahjoja. Tosin ei ehkä kannata ostaa itse köyhänä sellaista arpaa lahjaksi, jossa päävoitto on satatuhatta, ellei oikeasti voi vilpittömästi iloita, jos se eno/kummi/serkku sattuisi saamaan sen päävoittosumman. 😉

Lahjan pitäisi kuitenkin olla aina saajaansa ilahduttava ja jos tavaran antaa lahjaksi, on saajan asia mitä sille tekee, vaikka veisi sen seuraavana päivänä kierrätykseen. Kun lahjan saa on kohtelias kiittäminen tietysti aina tarpeen, mutta lahjojen perään kyseleminen on aivan no-no. Mutta kun ottaa huomioon, että moni kamppailee tavaramäärän kanssa, on kohteliasta ehkä miettiä, onko lisäämässä toisen tavaramäärää ja tavaratyötä sen sijaan että ilahduttaa. Ja silloin se aineeton lahja tai raha tai vaikka kaunis kortti voi olla parempi kuin jonkun tavaran ostaminen. 

Toisaalta, esim. itse minimalismistani huolimatta pidän vilpittömästi hauskoista mukeista, mulle saa ostaa sellaisia lahjaksi ja ne on melkein ainoa tavaralahja josta pidän, kun taas tiedän, että joillekin eriparimukit lahjana ovat karmeinta krääsää mitä voi kuvitella. Jos siis ei tiedä varmaksi, on parempi pelata lahjavalinnoissa varman päälle ja ostaa se lahjakortti tai antaa rahaa kuin ostaa joku omasta mielestä hauska tavara vain koska se omassa mielessä on hyvä lahja. Ja ainakin itse ilahdun aidosti, jos saan lahjan sijasta onnittelukortin, varsinkin jos kortti on ajatuksella valittu tai itse tehty.

Minimalistin luottotavarat osa 3

kuva:pixabay/jambulboy

 

Nämä mun luottotavarat näyttää nyt ihan järjestään olevan keittiöstä, niin tämäkin. En tosin saanut otettua pannusta järkevää kuvaa, joten kuva on pixabaysta, kokkaaminen pannulla on just noin kivaa kun kuva näyttää.

Eli varmasti yksi parhaita ostoksia ikinä on ollut teräksinen paistinpannu. Se on kohtalaisen kevyt, sen voi pestä astianpesukoneessa ja siinä ei ole mitään irtoavia yhdisteitä tai hajoavaa pinnoitetta. Siinä voi kokata ihan kaikkea, ainoa, jota ei ole onnistuttu paistamaan tuossa kunnolla on letut, joita varten on keraaminen pienempi pannu. Keraamisessa tulee paistettua myös munat, mutta esim. maitopohjaiset kastikkeet teen aina teräspannussa ilman mitään ongelmia. Teräspannu tuntuu olevan ikuinen, en muista kuinka kauan tuo on meillä ollut, enemmän kuin kymmenen vuotta kuitenkin päivittäisessä käytössä ja ei ole mennyt miksikään, en usko että teräksinen pannu edes voisi kulua pilalle.

Teräspannu on laiskalle sopiva, en itse jaksa huoltaa ja hoitaa valurautapannua, kokeiltu on ja se on musta käytössä liian painava. Hiiliteräspannussa tuntuu myös olevan enemmän huoltamista kuin perusteräksisessä, joten omaan arkeen tuo konepesun kestävä perusteräspannu on kaikkein vaivattomin ja kätevin.

Tuo meidän pannu ei ollut erityisen kallis ja jos käytettäisiin pinnoitettua pannua, sen saisi vaihtaa kulumisen vuoksi kai muutaman vuoden välein, näin olen ainakin kavereiden puheista ymmärtänyt, joten rahaakin tuo teräspannu säästää kun ei tarvitse sitä olla koskaan uusimassa. Ei siis ole teräspannun voittanutta! 

Budjettikurinpalautus

 

kuva:pixabay/flutie8211

Otsikko kertookin olennaisen: aloin vuodenvaihteessa laskemaan menneen vuoden tuloja ja menoja ja erittelin mihin rahaa meni mitenkin paljon. Yllättävää oli, että joitakin sellaisia menoja oli, jotka tuntuvat ajatuksissa aika pieniltä ja merkityksettömiltä, mutta kun aloin niitä vuosi- ja kuukausitasolla laskemaan, tajusin, että vuodessa ne tekevät suhteessa aika ison summan. Olisi kiva, jos rahaa jäisi välillä säästöön, eikä menisi niin päin, että sieltä säästöistä pitää alkaa ottaa perusarkisiin juttuihin rahaa, niinkin joinakin kuukausina on nimittäin käynyt ja se ei ole meillä ollut mitenkään tapana.

Osa menoista oli toki sellaisia, mille ei mitään voi, poliklinikkamaksut on maksettava ja reseptilääkkeet ostettava, ruokaa pitää kaupasta ostaa, sähkö maksaa ja veden kulutustakaan ei voi (ainakaan kokonaan) lopettaa, vaikka jupisenkin nuorisolle ja itsellenikin suihkujen pituudesta.

Tarkastettiin kuitenkin vakuutukset ja puhelinkulut ja todettiin, että sieltä jonkun satasen säästön vuodessa saa kasaan. Ruokakaupassa voi katsoa, ostaako sen kalleimman vaiko korvaako välillä esim. suht kalliita herkkuja jollain kotona tehdyllä, joka on paitsi halvempaa myös monesti terveellisempää ja paremman makuista. Kotimaiseen ruokaan panostetaan kuitenkin kuten ennenkin, siitä en halua tinkiä, kun ei ole pakko.

Yksi sellainen asia, jota en kuitenkaan ollut aiemmin miettinyt, oli vitamiinit ja vastaavat. Olen ne aina napannut mukaan apteekissa käydessä ja nyt kun meillä sairastettiin ja piti nesteytysjauheita käydä ostamassa, tajusin, että apteekin ja kaupan hintaero tuon tapaisissa tuotteissa on iso. Kaupasta nesteytystabletit löytyi parilla eurolla, apteekissa sama määrä maksoi yli kympin. Tämä vähän herätteli, kun jotenkin se yksi purkki vitamiinia tai rasvaa ei tunnu kovin isolta hinnaltaan, mutta kun aloin seurata apteekkikuitteja tajusin, että siinä ainakin on yksi kohta jossa voi säästää aika helposti. Eli tässä kohtaa toivon, että tämän vuoden lopussa voisin todeta, että apteekkiin ei ole mennyt enää yhtä paljon rahaa kuin edellisenä vuonna.

Lisäksi ollaan nyt aktiivisesti etsitty seurattavia sarjoja Areenasta, jolloin tarvetta maksullisille suoratoistopalveluille ei samalla tavoin ole ollut. Musiikki kuunnellaan radiosta tai youtubesta tai ihan vanhoilta cd-levyiltä. Käytän myös E-kirjastoa, joka alun takertelun jälkeen on alkanut olla sisältöjenkin puolesta ihan jees. 

Vaatteiden ja tavaroiden ostamisen suhteen meillä eletään aika kohtuullisesti jo valmiiksi, sieltä ei suuria säästöjä saa, mutta luulen, että noista arjen erilaisista pienistä ja vähän isommistakin ostettavista asioista saa järkevästi säästettyä ja sitä kautta budjettia tasapainotettua.  Pienistä puroista kasvaa iso virta ja toivon että se pätee ja näkyy tulevan vuoden rahatilanteessa meilläkin.

Ostoyhteenveto 2025 ja vähän ajatuksia tulevalle vuodelle

kuva:pixabay/cromaconceptovisual

 Vuosi on taas kulunut, alkuvuodesta virittelin ostolakkoa, joka ei oikein toiminut. Ostelin tarvittavia asioita mutta ilman ostolakkoakin oli ostoksissa aika pitkälti jonkunlainen sisäinen kynnys ja ostin pääosin vain hajonneiden tilalle ja oikeaan tarpeeseen.

Mitä sitten ostin itselleni:

 -kahdet kengät, molemmat hajonneiden /huonojen tilalle 

-kaksi kännykkää, onnistuin siis hajottamaan kaksi puhelinta yhden vuoden aikana, huoh.. mutta uusin on ainakin vielä sentään pysynyt ehjänä 

-sukkia ja alusvaatteita, nämäkin kaikki hajonneiden tilalle 

-kahdeksan vaatetta, kahdet housut mukavuuden vuoksi, juhlavampi paita, jollaista olin kaivannut pidempään ja muut hajonneiden tai huonoksi menneiden tilalle

-tarroja auton koristeeksi

-hiuspompuloita

-kirja (mulle alkaa muodostua perinteeksi, että ostan itselleni joululahjaksi (ale)kirjan, samalla kun hankin joululahjakirjoja muille)

Kotiin ostettiin mm. mikro, eteiseen uudet matot, muutama pyyhe ja tyynyliina, pääosin hajonneiden tilalle ja lisäksi jokunen koukku, kippo ja penkki sekä möksälle joitakin käyttötavaroita, kuten pesuvati, jotka sieltä vielä puuttuivat.

Omiin ostoksiin meni vähän alle 500e, joista kännykät teki melkein 200e ja kengät melkein 100e. Eli muihin vaatteisiin ja tavaroihin meni vajaat 200e/vuosi. Oli minusta varsin kohtuullista kulutusta.

Kotiin ostettuihin meni rahaa se 400e, sisältäen mikron, joten ei tuokaan kovin paha summa ollut.

Omiin ostoksiin poislukien kännykät meni siis n.25e/kk ja kotiin ostettuihin n.30e/kk. Työssäkäyvälle 55e/kk muihin kuin ruoka ym. menoihin on musta varsin kohtuullista, ottaen huomioon, että kotiin ostetut tavarat sisältää kuitenkin monihenkisen perheen yhteiseen käyttöön meneviä asioita.

Olen ihan tyytyväinen, enkä näe varsinaista tarvetta uuteen ostolakkoyritykseen, epäilen, että totaalinen ostolakko helposti kokee epäonnistumisen, viimeistään silloin jos jotain hajoaa. Jos kulutus pysyy samanlaisena ensi vuonna, olen tyytyväinen. Jos mitään ei mene rikki eikä ostamisen arvoista tule erityisesti vastaan ja ostan vähemmän, olen varsin tyytyväinen niinkin. 

Mietinkin, voisiko ensi vuoden haasteena olla ostolakon sijasta jonkunlainen minimalistin parempi elämä-teema. Olen sairastanut nyt monta vuotta hyvin elämää rajoittavalla tavalla ja viime syksyn aikana olen voinut yllättävän hyvin, toivoa jonkunasteisesta paranemisesta oikeasti on ollut olemassa vaikka jonkunlainen takapakki tässä loppuvuodesta taas voinnissa tuli. Haaveilenkin siis siitä, jos voisin lisätä liikkumista edes vähän ja toisaalta haluaisin löytää elämään sellaisia pieniä ilon aiheita, jotain hyvänmielen extraa, vaikkapa lähiluontoon retkeilyä tai jonkun uuden liikuntamuodon kokeilua. Ehkä (koti)pilateksen.

Haluan tehdä elämääni tilaa hyvää oloa tuoville, aineettomille asioille, joilla ei ole kuluttamisen tai ostamisen kanssa mitään tekemistä. Ostokirjanpitoa kyllä jatkan, siitä on jo tullut tapa, mutta en aseta itselleni siihen muuten mitään erillistä tavoitetta. Ostan tarpeeseen ja siinä se. Ja jos jonkun ihanan asian huomaan haluavani, ja harkitsen sitä ajan kanssa ja vieläkin haluan, niin haastan itseni ostamaan sen. Mutta tässä pidän kiinni harkinta-ajasta, niin moni houkuttelevalta tuntuva ostoajatus kun tuntuu vaikkapa viikon harkinnan jälkeen aivan tyhjänpäiväiseltä. Ei elämän kuitenkaan pidä olla pelkkää kieltäytymistä ja säästämistä vaan itseään voi joskus hemmotellakin, jopa jollain ihanalla (käyttö)tavaralla.

 Ihanaa uutta vuotta kaikille, kiitos kun olette käyneet lukemassa/kommentoimassa!<3

 Ajatuksena on jatkaa blogiin kirjoittelua ensi vuonnakin, ehkä aiheet on vähemmän tavaroihin ja ostamiseen liittyviä ja pohdin enemmän minimalismia, arjen yksinkertaistamista ja paremman elämän palikoita.

Tekeekö minimalismi pihiksi?

kuva:pixabay/Mohamed_hassan

 

 Näin loppuvuodesta tulee tehtyä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta monelta kannalta ja oikeastaan yksi pieni tapahtuma sai minut enemmänkin miettimään otsikon näkökulmaa. Olen siis vuosia yrittänyt välttää kaiken turhan (ja joskus myös tarpeellisen) ostamista, ihan vaan koska en halua kotiini ylimääräistä tavaraa ja koen tavaroiden kanssa puljaamisen omalla tavallaan aika rasittavaksi, elämässä on monenlaisia paljon antoisempia ja mielenkiintoisempia asioita kuin tomuttaa pölyjä koriste-esineistä tai kiillottaa hopeita.

En ole pitänyt itseäni erityisen pihinä, enemmänkin ollut tyytyväinen siitä, että olen oppinut elämän myötä säästäväisyyttä ja järkevää rahankäyttöä. Olen ehkä täälläkin joskus kertonut että olin nuorempana enemmän "se mikä tulee myös menee ja saakin mennä"-tyylinen kuin säästäväinen ja puolison huomattavasti fiksumman rahankäyttötavan myötä tietoisesti opettelin toimimaan toisin.

Nyt olen joutunut käymään valitsemassa remppatarvikkeita perintöasunnon kunnostusta varten ja päädyin tämän asian vuoksi kulkemaan isossa kaupassa muidenkin sisustusosastojen läpi. Sieltä bongasin aivan valtavan hauskan joulukuusenkoristeen, kultaisen kylpyankan. Hinta oli vitosen luokkaa. Pyörittelin koristetta vähän aikaa kädessäkin, ihailin ja mietin, että onpas hieno. Mutta jätin sen ostamatta, koska en tarvinnut sitä, ei ole tapana ostaa uusia kuusenkoristeita ja rehellisesti tuntui myös, että en raaski laittaa viittä euroa turhuuteen. Jos se olisi maksanut euron, olisinko ostanut? Ehkä olisin.

Varsinaisesti itse koriste ei jäänyt kaivelemaan jälkikäteen, mutta sai miettimään, missä menee itselläni järkevän kuluttamisen ja säästäväisen suhtautumisen ja pihin kaikesta kieltäytymisen ja tarpeellisestakin ostamisesta koetun huonon omantunnon raja. Koska rehellisesti sanoen, olisinhan ihan hyvin voinut ostaa kivan koristeen ihan vain omaksi ilokseni, se ei ollut kallis ja kuusenkoristeet ovat se mun överiblingbling-kohta, jossa minimalismilla ei ole sijaa. Mutta en vaan halunnut tuhlata rahaa turhuuteen. 

Jäin pohtimaan, että on varmasti mahdollista, että kun pyrkii välttämään tavaroiden ostamista, käyttämään rahaa säästeliäästi ja kokee kuluttamisen aika monessa muodossa jotenkin lähtökohtaisesti harkintaa vaativana asiana, niin voi olla helppoa liukua vähän turhankin äärimmäiseen suhtautumiseen niin suhteessa tavaraan kuin rahaankin. 

Toisaalta usein törmää siihen, että minimalisti käyttää rahaa aika reippaastikin niihin tiettyihin laadukkaisiin tavaroihin, jotka ostetaan ehkä kerran elämässä ja korjataan ja huolletaan vuosikymmenet. Tällöin ei minimalismi varmasti ole millään tapaa edes lähellä pihiyttä eikä siihen johda. 

Mutta omalla kohdalla minimalismi, ostolakko ja ostosten kirjaaminen ylös on kyllä tainnut tehdä minusta jollain tasolla pihin. Samoja asioita mietin jo ostolakkovuoden jälkeen. Tämä näkyy ostamisessa siis nimenomaan itseeni kohdistuen. Nuorisolle tai puolisolle ostan kyllä surutta toivottuja asioita ja hinta ei ole niiden hankintojen ykkösprioriteetti vaikka toki pyrin säästäväisyyteen ja järkevään kuluttamiseen arjessa. 

Kun mietin ensi vuotta ja jotain mahdollista x-määrä-ostoksia tyyyppistä haastetta, lupaan miettiä myös sitä, pitäisikö lisäksi kirjata ylös jonkunlainen ostan itselleni kaksi asiaa/elämystä ihan vain ilokseni-tyyppinen lupaus. Koska edelleenkään en halua rahan tai säästämisen olevan itseisarvo vaan raha saakoon olla väline siihen, että on katto pään päällä, hyvää ruokaa ja sillä saa mukavia asioita niin omaan kuin muidenkin elämään.

Hutiostoksesta luottotavaraksi

 

Useimmiten hutiostos on ihan vaan hutiostos, ärsyttävä, turhaan rahaa vienyt ja lisäksi jotain, mille pitää etsiä uusi omistaja ja joka siten aiheuttaa ylimääräistä vaivaa ja tavaratyötä. 

Ostin yhden hutiostoksen jo aikaa sitten, kangaskassin, jonka oli tarkoitus olla pelastusliivien säilyttämistä varten kesämajalla. Mittasin huolella minkä kokoinen kankaisen kassin tulisi olla ja ilahduin kovasti, kun vihdoin löysin riittävän ison puuvillaisen ja kivan näköisen kassin. Tilasin sen ja kun se tuli postissa, heitin sen suoraan pesukoneeseen, niin kuin teen kaikille uusille pestäville tekstiileille. Olikin aikamoisen ikävä yllätys kun koneesta ottamisen jälkeen tajusin, että kassi onkin paljon pienempi kuin kuvauksessa.

 Ensin mietin onko se voinut kutistua pesussa, mutta koska leveys oli edelleen ok, vain korkeudesta puuttui monta kymmentä senttiä, päädyin kysymään kaupasta, miksi kassi on vääränkokoinen. Vastaus oli, että he ilmoittivat mitan kassin pohjasta sankojen yläreunaan, kun mä olin olettanut sen olevan varsinaisen kassiosan mitta. Ja pestyä tuotetta ei luonnollisesti voinut palauttaa.

Kassi päätyi lopulta kaappiin, vähän niinkuin varakassiksi, enkä sitä oikeastaan käyttänyt. Kunnes tänä syksynä sen sieltä nappasin kiireisenä aamuna mukaan töihin ja vähän ajan päästä huomasin, että tuo liian pieneksi ajattelemani kassi oli paitsi oikein sopivan kokoinen työkassiksi, myös sellainen tsemppari, että muutamana tosi surullisena ja huonona aamuna pelkkä sen katsominen töihin mennessä helpotti oloa.

Nyt se onkin mun luottokassi töihin ja joka aamu luen siitä kyljestä "never give up" ja sellaista rohkaisua ei voi ikinä olla liikaa. Näin kerrankin hutiostoksesta tulikin ihana ja tärkeä luottotavara, joskus näköjään voi näinkin iloisesti käydä!

Lokakuun ostokset: uudet kengät ja vähän muutakin

Lokakuussa ostin itselleni muutaman tarpeellisen asian, kännykän ja kengät.

Uuden kännykän ostin hajoneen tilalle kun tiputin entisen suht uuden luurin kulma edellä betonilattialle ja se oli sen loppu, joten tämä hankinta oli pakollinen. Kännykän hajoaminen ja rahanmeno harmitti, mutta minkäs teet, sen opin, että jatkossa en jätä puhelinta  hupparin taskuun siivoillessani. 

Sitten löysin New Balancen tennarit tosi halvalla tarjouksesta ja oli kerrankin sellainen malli kyseiseltä merkiltä, että pysyy mulla jalassa hyvin. Olen aiemmin sovittanut jotain unisex-malleja ja ne on aina lonksuneet, nämä oli naisten mallia ja istui jalkaan kivasti. Syy tähän kenkätarpeeseen oli, että mun työlenkkarit on hitusen naftit varpaista ja jouduin käymään lääkärissäkin jalkavaivan takia. Ensin hoidin tilanteen lainaamalla nuorison hylkäämiä tennareita, mutta niistä alkoi saumojen liimaus kupruilla ja tajusin, että ehkä jalkojen terveys ei ole se asia missä kannattaa loputtomasti pihtailla. Plus, että oon jo pitkään haaveillu New Balanceista, ne on vaan niin kivan näköiset ja nyt ostin ne ihan tarpeeseen, enkä muuten vaan. Näiden myötä luovuin kahdista omista kengistä, jotka oli molemmat hieman naftit plus nuorison hajoneet tennaritkin lähtivät roskiin, joten kenkien kokonaismäärä taloudessa sentään väheni.

Kotiin tuli vihdoin se uusi mikroaaltouuni rikkoutuneen tilalle, samanlainen kuin entinen eli halpa musta perusmikro ja muu perhe on onnellinen. Ja helpottaahan se toki minunkin työaamuja, kun saa mikrossa tehtyä puuron.

Lisäksi kotiin ostin uuden uunikintaan, se on tosi kaunis, entiseen tuli niin iso reikä, ettei sitä enää saanut korjattua. Tykkään juurikin siitä että ne arkiset käyttötavarat on kauniita ja tuovat iloa arjessa, joten tämäkin ostos ilahdutti.

 

Lisäksi yritin ostaa cd-soittimen, löysin hienon ja mun mittarilla kalliin, lähemmäs satasen soittimen ja tilasinkin sen, käytin siihen pitkään jemmaamiani lahjarahoja. Mutta kun soitin tuli perille, se oli pettymys, jotenkin tosi muovinen ja lelun oloinen, eikä äänenlaatukaan ollut missään suhteessa hintaan, joten todella söpöstä ulkomuodostaan (punainen ja pyöreä) huolimatta soitin lähti palautukseen. Nyt mietin sitten ostanko jonkun halvemman vai mennäänkö entisenlaisella systeemillä, eli olkkarin dvd-soittimella soitellaan myös musiikkia telkkarin kajareiden kautta.

Heinäkuu: nolla ostosta itselle

Vaikka lopetinkin ostolakon niin heinäkuu oli kyllä melkein ostolakkokuukausi. En nimittäin ostanut itselleni yhtään ainoaa tavaraa, vaatetta tai yhtään mitään muuta kuin ruokaa. Ja kesäkuussakaanhan en ostanut itselleni kuin hiuspompuloita hajonneiden tilalle, hinta n. 2 euroa.

Eikä lähitulevaisuudessa ole oikeastaan mitään erityistä ostettavaa suunnitteilla.

Kotiin ja mökille on hankittu muutamia asioita, maalia, suojapleksin pala ja pari ämpäriä ja kodin korkeaan hanaan hanajatke, vihdoin löytyi ratkaisu jonka ansiosta korkean hanan ja ison altaan yhdistelmässä ei koko ajan roisku vesi ympäriinsä. Kumpa tuon olisin löytänyt aiemmin. 

Lisäksi ostin aiemmin lahjaksi saadulla rahalla kotiin kaksi suloista tarjotinta. Olen tarjoillut viime vuodet juhlakakut vähemmän juhlavasti joko uuninpelliltä tai leivinpaperilta, kun meillä ei ole ollut riittävän isoa alustaa neliönmallisille kakuille (teen siis kakkupohjat uuninpellillä). Olisin halunnut ison tarjottimen kakkualustaksi, mutta sopivaa ja mun silmiin kaunista ei ole tullut missään vastaan. Noille pienille kuitenkin mahtuu se uuninpellillä tehty kakku kahdessa osassa juuri ja juuri tai kääretortut, joita olen vihdoin onnistunut tekemään ilman että ne hajoaa rullattaessa. Tarjottimet maksoi yhteensä alle vitosen, eli lahjarahaa jäi kyllä reilusti vielä jemmaan. Mulla kun ei oikein ole mitään erityistä tarvetta millekään, niin varmaan käytän lopun rahan joko johonkin herkkuihin ajan mittaan tai sitten ostan jonkun ihanan kirjan, saa nähdä.

 Nuorena raha jotenkin poltteli käsissä, nykyään en tunne mitään tarveta tuhlata edes tuollaisia "ylimääräisiä" rahoja, joita voisi hyvällä omallatunnolla käyttää vaikka mihin hemmotteluun, vaan odotan, että jotain oikeasti kivaa tulee vastaan. Nyt ne oli nuo tarjottimet. 

Osa lahjarahoista on saatu mun tädiltä, joka menehtyi tässä ihan yllättäen ja niillä rahoilla ehkä haluaisin ostaa jotain merkityksellistä, kun jäivät viimeiseksi lahjaksi häneltä. Vaikka ei muistot tavaroissa eläkkään, vaan mielessä ja sydämessä, niin musta on kuitenkin kiva ajatus, että niillä hankkisi joko merkityksellisen tavaran tai jonkun mieleenjäävän elämyksen.💝

Ekan vuosipuolikkaan ostokset

kuva:pixabay/Saydung

 Aloitin taas innolla ostolakkoa vuoden alussa, mutta se koki kyllä melkoisen mahalaskun ja päätin luovuttaa jo aikaisessa vaiheessa vuotta. Ja huomasin sen, että vaikka en enää ollut ostolakossa, en lopulta ostanutkaan hirmuisen paljoa. Luulen, että minimalismini vaikuttaa osin ilman mitään ostolakkoakin siihen, että en erityisesti ajattele tarvitsevani aina jotain uutta vaan tavaroiden ostaminen liittyy useimmiten entisen tarpeellisen mutta rikkimenneen tai kuluneen korvaamiseen. 

Joitakin tarpeellisia, jopa välttämättömiäkin ostoksia olen siis tehnyt, lisäksi on tullut tehtyä myös yksittäisiä ostoksia, joiden pääasiallinen syy on ollut ihan vain ilahduttavan asian hankkiminen. Olen kuitenkin pitänyt tarkasti kirjaa hankituista asioista ja on ollut ihan mielenkiintoista seurata, millaisia asioita sitä on tullut ostettua. Hirveitä huteja ei onneksi ole tullut, kai se ostolakko-ajatus sentään sen verran siellä taustalla kuitenkin edelleen kummittelee.

Itselleni olen ostanut kuusi vaatetta ja yhdet kengät, nuo lähinnä rikkimenneiden tilalle ja lisäksi alusvaatteita ja sukkia, samoin rikkinäisiä korvaamaan. Vaatteisiin ja kenkiin on mennyt noin 120 euroa, alusvaatteisiin ja sukkiin noin 60 euroa. Lisäksi ostin uuden luurin hajonneen tilalle n.80e, tarroja autoon 14e,  (nyt on hieno auto) ja paketin hiuspompuloita 2e, eli aikalailla tarpeeseen tulevia arjen käyttötavaroita oli kaikki, paitsi nuo tarrat, jotka olivat pitkäaikaisen haaveen toteuttamiseen. Olen jo joskus teininä haaveillut koristemaalatusta autosta, mutta päädyin nyt vihdoin toteuttamaan tämän haaveen tarroilla, ihanan iloisia kommentteja olen koristellusta autostani saanutkin.

Kotiin on ostettu kyniä, mattoja eteiseen, pieni kulho, muutamia pyyhkeitä hajonneiden tilalle, penkki jonka alle takkapuut sai siistimmin, dc-fixiä ja muutamia pikkutavaroita kuten koukkuja, kun uudistin eteisen ilmettä. Näihin on mennyt reilu 150 euroa ja lisäksi ostettiin uusi liesituuletin, mutta sitä en laske varsinaisesti irtotavaraksi vaan kodin kunnostukseksi, joten sen hinta (300e) ei ole tuossa summassa mukana.

Mökille eli kesämajalle on ostettu tulipata ja uimalautta tarvikkeineen, näihin mennyt reilusti alle satanen. Haaveissa on mahdollisesti joskus toinen tulipata kotipihalle, että voisi halutessaan istua nuotion ääressä vähän viileämpinä iltoina mutta katsotaan nyt miten sen käy, kun noita samoja tulipatoja ei enää saa, oli halpa ja kaunis, joten myytiin näköjään nopeasti loppuun joka paikasta.

Kun jaoin noiden kotiin hankittujen juttujen summan kuluneiden kuukausien määrällä, olin näköjään ihan ilman yritystä pysynyt siinä viime vuoden max.30 euroa kuussa rajan tienoilla, se oli kiva huomata ja toivon, että loppuvuoteen ei satu edes tuon vertaa hankittavia asioita. 

 

Ostolakkovuosi: toinen yritys

 

kuva:pixabay: ninikvaratskhelia_

 Loppuvuodesta jo pyörittelin mielessäni, olisiko vuosi 2025 kuitenkin uusi ostolakkovuosi. Toisaalta ajatus kiehtoi, toisaalta lueskelin läpi edellisen ostolakkovuoden yhteenvetojani täältä blogista ja mietin, oliko siinä ensimmäisessäkään ostolakkovuodessa järkeä, saati onko pienintä järjenhiventäkään kyseisen kokeilun uusimisessa.

Joku siinä kuitenkin edelleen minua kiehtoo, ajatus siitä, että elämä ja arki ei olisikaan kuluttamista, tavaroihin ja niiden hankkimiseen ja pyörittelyyn sidottua, vaan että elämässä olisikin tilaa ja aikaa ihan muille asioille. Sellainen elämäntapa minua jo nuoruudessa viehätti ja kaikki minimalismiin liittyvät valinnat kumpuavat jollain tasolla siitä ajatuksesta, että tavara ja mammona ovat katoavaisia ja että ne ovat aivan muut asiat, jotka tekevät elämästä hyvää ja merkityksellistä.

Tiedostan kuitenkin myös sen, että niin minä, kuin varmaan moni muukin helposti ikäänkuin piiloutuu tavaran taa. Kun on tylsää tai on surullinen, on helpompi selata nettikaupasta kauniita vaatteita, kuin kohdata ikävät asiat. Enkä tiedä, onko se aina yksinomaan paha asia. En minä ainakaan jaksa aina kohdata ja analysoida elämän vaikeita asioita, varsinkaan silloin, kun niille ei itse oikein mitään voi. Silloin kaipaa  jonkunlaista pakoa ja monelle se on shoppailu. Osalle alkoholi tai intohimoinen liikunta. Ja osalle taas vaikkapa ehkä minimalismipelit sun muut, tavaraahan siinäkin tavallaan lasketaan ja hallitaan ja sitä kautta löydetään jotain, mihin keskittyä arjen keskellä.

Näiden pohdintojen myötä mulle valkeni edellisen ostolakon potentiaalinen heikkous, eli vaikka tavoite oli olla ostamatta, keskityin jollain tasolla kuitenkin tavaraan, siis siihen ettei sitä saisi ostaa ja miten ostettavan tavaran voisi korvata jollain olemassaolevalla. Ja vaikka mulla oli ihan fiksuja ajatuksia siitä, että voisin käyttää aikaani ja energiaani johonkin merkityksellisempään, kun ostaminen loppuisi, en kuitenkaan saanut oikein otetta siitä, miten se olisi tapahtunut. Ja luulen, että se oli iso syy siihen, miksi ostolakkovuosi ei ehkä mennyt ihan suunnittelemallani tavalla. Kyllä se ostolakkovuosi silti mun ajattelua ja suhtautumista ostamiseen muokkasi, joten ei se sinällään ihan hukkaan heitettyä ollut onneksi.

Tunnusteltuani näitä fiiliksiä aikani, ajattelin että ehkä kuitenkin olisin valmis kokeilemaan ostolakkoa uudestaan, muutamalla muutoksella. 

Muutos yksi: Jos jotakin kotona tai välttämättömissä vaatteissa hajoaa, voin ostaa korvaavan samanlaisen asian, jos koen sen tarpeelliseksi. Eikä ollenkaan niin, että se olisi jonkunlainen huti tai epäonnistuminen ostolakossa vaan niin, että vähillä vaatteilla ja tavaroilla elävän on vaan välillä korvattava hajonnut asia uudella ja se on ok. Tietysti toivon ettei näitä tulisi, mutta en tee tästä itselleni turhaa mörköä. Mutta mitään uutta en osta muuten vain. 

(Mahdollisesti säästyneitä rahoja harkitsen laittavani laiturin ostamiseen mökille, sitä en laske tavaraksi vaikka se ostettaisiin, mutta tämä laituri on vain harkinta-asteella tässä vaiheessa.)

Muutos kaksi: Olen miettinyt, mitä se sitten olisi, mikä arjessani korvaa kuluttamisen, ostamisen ja tavararallin? Koska terveydentila sallii edelleen hyvin vähän mitään normaaliakaan tekemistä, on liikunta ja uudet harrastukset poissuljettuja. Kiitos työkaverin, löysin tosi hauskan ilmaisen kännykkäpelin (Block Blast), jota olen pelaillut, se olkoon tylsien hetkien pelastus, siis niiden kun ei jaksa oikein mitään ja tekee mieli selailla nettiä tai nettikauppoja päämäärättömästi. Lisäksi luen entiseen malliin ja yritän katsella useampia hyviä sarjoja ja elokuvia vapaa-aikana. Lisäksi en varta vasten enää etsi edullisia tarjouksia käyttötavaroista vaan tilaan ne muutamasta vakkarikaupasta ja ostan ruokien ohella aina kun mahdollista. Koska usein juurikin edullisemman käyttötavaran perässä olen päätynyt selaamaan nettikaupan valikoimia ja saamaan ihan turhia ostoideoita. Mitä ei näe sitä ei halua ostaa. 

Ja ihan erityisesti toivon, että voisin keksiä tavan, jolla voisin arjessani viettää enemmän aikaa luonnossa vaikken jaksakaan käydä lenkillä tai metsäkävelyillä.

Muutos kolme: En ota itselleni mitään erityistä tavarahaastetta, vuoden alussa vietiin ainakin kuusi muovikassillista pieneksi jääneitä vaatteita ja vanhoja leluja hyväntekeväisyyteen mutta en halua laskea poistuneita tavaroita. ostetuista toki pidän kirjaa, jos jotain ostan, mutta tavoite on, että ei tarvitse kirjanpitoa kun mitään ei osta. Saatiin joululahjarahaa jonkun verran ja sillä ostin allergiaystävällistä suklaata ja loput laitetaan säästöön ja käytetään ehkä johonkin hauskaan yhteiseen tekemiseen vaikka kesällä.

En tiedä, onko tässä ostolakkovuodessa blogin kannalta hirveästi mitään uutta, ehkä kirjoittelen sekä ostolakosta että minimalismista, ehkä kirjoistakin enemmän. 

Lisäksi laitan ostolakolleni nyt puolen vuoden määräajan, katson kesällä miltä tuntuu ja päätän sitten jatkanko ostolakkoa loppuvuodenkin vai onko tämä vain puolen vuoden projekti. En tiedä onko ostolakko enää kovin kiinnostava konsepti, erilaiset ( myönnän: järkevämmät) vaatehaasteet ja vastaavat taitaa olla suositumpia nykyään mutta blogi olkoon ainakin mulle itselle aihepiiristä päiväkirjana ja jonkunlaisena selkärankana.

Vuoden osto-hitit ja hutit

 

Ihan vaan kauniin värin vuoksi ostetut kulhot

Nyt on vuosi 2024 lopussa ja tämän vuoden ostamiset ostettu. Ostoksista lähes kaikki tuli käyttöön, mutta ehkä jonkunlaisina hutiostoksina voisi ajatella myös niitä, jotka ei olleet loppujen lopuksi välttämättömiä. On hassua, miten sitä ajattelee, ettei mitään tarvitse ja kuin varkain sitten kuitenkin kuvittelee tarvitsevansa yhtä ja toista olevinaan tosi olennaista asiaa. 

Osa ostoksista oli rikkoutuneen korvaavia ostoksia, näitä mm. muutama astia, aluslakanoita ja tyynylliinoja sekä seinäkello. Ostin kyllä myös ikean pikkukippoja ilman hirveän akuuttia tarvetta ja ne on kivat ja olleet paljon käytössä, eli joskus huviksi ja hetken mielijohteesta ostettukin voi olla ihan hyvä ostos, lisäksi nämä oli tosi edullisia. Yritän kuitenkin sellaista harkitsematonta ostamista välttää. Rikkoutuneen paistinpannun tilalle hankittu pinkki paistinpannu on ollut ehdottomasti hitti, tosi hyvä lettupannu ja väri on superkaunis.

Osa ostoksista oli täysin uusia tarpeita, ostin muutamia jääkaappilaatikoita ja tykkään, että se on selkeyttänyt jääkaapin tavaroita ja helpottanut sen hahmottamista, mitä sieltä löytyy. Törmäsin jossain siis juttuun jääkaappin sisustamisesta (kyllä, se ilmeisesti on oikeasti juttu maailmalla) mutta ihan niin pitkälle en mennyt, että olisin jääkaapin sisusta alkanut koristella, vaan lähinnä sain ison jääkaapin parempaan järjestykseen. Nämä olivat käytännöllisyydeltään hitti. 

Vaatteita ostin pääosin rikkoutuneiden tilalle, mutta lisäksi ostin kaksi pitsikoristeista pitkää hametta, joita olen käyttänyt paljon ja jotka on tosi kauniit. Olivat vuoden parhaat vaateostokset, jotka ilahduttaa arjessa. Töihin löysin hajonneiden huppareiden tilalle uudet suht halvalla, saa nähdä miten ne kestää, toivon että useita vuosia aktiivikäyttöä kuten edellisetkin. Parit legginsit hajosivat, uusia olen katsellut, mutta en ole löytänyt kivoja ja en ole ihan varma tarvitsenko uusia, kun tosiaan kotona nykyään pidän noita hameita useimmiten.

Varsinaisena isoimpana hutina pidän kännykkää, ostin suurin toivein pienen älyluurin suoraan Kiinasta ja se oli akultaan ihan susi, siinä meni viitisenkymppiä täysin hukkaan ja päädyin sitten nuorison hylkäämään vanhaan isoon puhelimeen ja olenhan näköjään siihenkin suhteellisen tottunut. En pääosin pidä puhelinta mukana kodin ulkopuolella, en töissä enkä kauppareissuilla ym, joten samahan se oikeastaan on, minkä kokoinen luuri siellä keittiön tasolla lojuu. Tässä olisi pitänyt vaan jättää ostamatta alunperinkin.

 Lisäksi ajattelin vaatteissa säästää ja ostin muutamia edullisehkoja alusvaatteita rikkoutuneiden tilalle, malli ei ollut käytössä hyvä ja ne meni kiertoon. Täysiä huteja, joiden jälkeen nöyrästi palasin vanhaan ennestään suosimaani malliin ja merkkiin. Myös yksi kangaskassi oli ylimääräinen, mutta käyttöön se silti tulee ja yhden huonomman laitoin pois, joten ei lisännyt tavaramäärää. Muuten ei varsinaisia huteja ollutkaan, hyvä niin.

Rahaa meni kodin juttuihin alle 400 euroa, osa kuukausista ylitti reilusti sen mun kolmenkympin säännön, mutta toisaalta nollakuukausiakin oli, joten keskimääräinen kuukausisumma oli muutaman euron päälle kolmenkympin, eli aika hyvin lopulta tuo tavoite piti.

Vertailun vuoksi, vuonna -22 samantapaisiin ostoksiin meni n. 750 euroa (alunperin summa oli mun laskelmissa vielä enemmän, mutta vähensin remppajuttuja sieltä, kun en niitä nytkään olisi tuohon summaan laskenut) ja ostolakkovuonna -23 lopulta meni kuitenkin n. 500 euroa (+astiat sen reilun 300 euroa). Tänä vuonna siis rahaa meni vielä vähemmän, vaikka tuntui etten erityisemmin edes pyrkinyt mihinkään nollaan ostokseen. En tiedä kertooko tämä siitä, että ostolakkovuosi jotenkin sai muutettua suhtautumista ostoksiin pysyvämmin vai onko tämä vain sattumaa.

Vaatteisiin meni  aika tarkkaan 300 euroa, tosin se pitää sisällään myös ne hutiostot, jotka meni kiertoon. Kuukaudessa summa oli siis n. 25 euroa, joka oli musta ihan kohtuullinen ja aika linjassa aiempien vuosien kanssa. Jos vaatekaappi ei olisi minimalistinen, jokaista hajonnutta ei tarvitsisi korvata uudella, mutta toisaalta mä kulutan vaatteeni puhki, joten sellaisia kaapissa lojuvia joskus harvoin käytössä olevia vaatteita ei ole ja kai se on ekologisinta kun käyttää itse vaatteen aina loppuun.

Nyt sitten pohdin, olisiko ensi vuosi vielä vähemmän ostamisen vuosi tai jopa uusi ostolakkovuosi. Tosin ajattelin myös, että ottaisinko tavoitteeksi ensin vaikka puoli vuotta ostolakkoa ja sitten katsoisin tilannetta uudestaan. Rikkinäiset vaatteet kuitenkin tarvittaessa korvaan, en tosin usko että hirveästi tarvetta tulee.

Oikein hyvää uutta vuotta ja kiitos kun olette käyneet lukemassa ja/tai kommentoimassa!<3

Black fridayn ostokset

 Mä en ole erityisen innostunut Black Fridaysta, mutta en myöskään jossain määrin pihinä ihmisenä oikein innostu siitä, että älä osta mitään-päivä on samana päivänä. Ajattelen, että on ihan järkevää ostaa tarvitsemansa asia alennuksesta, olettaen ja edellyttäen että alennus on todellinen eikä vain kosmeettinen ja todellinen tarve vaatteelle tai tavaralle on olemassa.

 Pyrin kuitenkin välttämään Black Fridayn mainoksia, koska tiedostan, etten ole immuuni mainonnalle ja voisin hyvinkin löytää sisimmästäni yhtäkkisiä tarpeita ostaa sitä, tätä tai tuota, jos niitä lukisin ahkerasti.

Tänä vuonna ei ollut onneksi tarvetta ostaa isoja puhelin/kodinkone-tyyppisiä hankintoja. Mutta muutamia pienempiä asioita ostin Black Friday-tarjouksista. Joululahjoja tuli hankittua jokunen ja lisäksi pari kuluvaa perusvaatetta nuorisolle ja kaksi pienehköä kylpypyyhettä itselle, mulla on käytössä jopa yli 40 vuotta vanhoja pienehköjä pyyhkeitä normaalien isojen kylpypyyhkeiden kaverina, ja osa on kulunut niin ohuiksi, että läpi näkyy eikä ne enää kuivaa, pari on jo mennyt roskiin ja ainakin yhdessä on reikiä, joita ei enää saa paikattua. Kun tarjouksessa oli kivat kuviolliset pyyhkeet alle kympin kappale ja kerrankin tuollaisessa ns. lasten koossa, niin ostin. Lisäksi ostin kaksi tummansinistä lautasta, meillä on sipulit ajelleet milloin missäkin pahvilaatikossa tai kertsivuoassa ja nyt päätin että kun ne on tasolla aina näkyvillä, on ihan jees, jos niillä on alla nätti lautanen, kaikenlaisten muropaketista leikattujen viritysten sijasta (ja kyllä, sellaisesta estetiikasta on perhe ja vieraatkin saaneet nauttia jo useamman vuoden). Nuo lautaset oli puoleen hintaan tarjouksessa, joten nyt oli sopiva aika ostaa, normaalihinnalla en aiemmin raaskinut hankintaa tehdä. Lautaset ovat siis samanväriset kuin meidän sohvat ja kun keittiö ja olohuone on samaa tilaa, niin nyt on sitten yhteensointuvat sohvat ja sipulilautanen.😄 Nämä ostokset toki aiheutti sen, että marraskuussa mun itselle asetettu kolmenkympin ostoraja ylittyi, kun olin jo muutaman pienen ostoksen tehnyt aiemmin tässä kuussa, mutta ehkä tasoitan sitä joulukuun ostamattomuudella.

Myönnettäköön, että kävin kaupassa myös pitelemässä kädessä uutta kännykkääkin, perus Oppo oli tarjouksessa 39 euroa ja houkutteli, siinä olisi perusjutut ok ja ilmeisesti vähemmän mainoksia kuin nuorisolta jääneessä Redmissä, mutta myyjäkin myönsi että latausaika on piiitkä ja siksipä se sinne edelleen jäi. Latausaika on kuitenkin käytännön elämässä aika olennainen asia ja se on tuossa Redmissä kohdillaan. Ja onhan tuo Redmi todistetusti suht kestävä, siitä on mm. ajettu autolla yli pariinkin otteeseen ja silti se edelleen toimii.

Älä osta mitään-päivän sijasta voisin viettää ennemminkin useamman älä osta mitään-kuukauden ensi vuonna tai jopa uuden älä osta mitään- vuoden. Pohdinnassa sellainenkin edelleen mulla siis on.

Paljon ihmiset käyttää vaatteisiin rahaa?

kuva:pixabay/ wixin_56k

 Katseltiin syksyn mittaan suomalaista versiota raharemontti-ohjelmasta. No, ohjelma ei tehnyt minuun kovin ihmeellistä vaikutusta, monet säästökikat tuntui aika kosmeettisilta ja toisaalta tuntui, ettei ohjelma antanut kovin paljon oikeita keinoja talouden hallintaan. Moni säästämiseen keskittyvä talousblogi antaa enemmän järkeviä ja toimivia neuvoja talouteen kuin tuo ohjelma.

Ohjelmassa oli kuitenkin yksi kohta, joka pisti silmään lähes joka jaksossa. Nimittäin vaatteisiin kulutettava rahasumma. Se tuntui pahimmillakin tuhlaajilla olevan jotain 30 euron luokkaa noina esimerkkikuukausina, eikä sitä oikeastaan ohjelman juontajatkaan mitenkään kyseenalaistaneet, vaan nimenomaan kommentti oli aina "tämä on kohtuullinen summa, pidetään se jatkossakin". Ja kyllä, 30 euroa kuussa on todellakin kohtuullinen summa vaatteisiin, varsinkin jos puhutaan työssäkäyvästä ihmisestä, jolle työpaikka ei tarjoa työvaatteita.

Mutta onko se ihan todellinen summa? En oikein jaksa uskoa, että edes keskivertoihminen käyttäisi vaatteisiin noin vähän rahaa, kun summa pitää sisällään niin kengät, ulkovaatteet, sisävaatteet kuin alusvaatteetkin. Ja vielä vähemmän uskon, että taloutensa kanssa vaikeuksissa olevat, holtitonta rahankäyttöä televisioon selvittelemään tulleet ihmiset siihen pystyisivät.

Mä olen pitänyt kirjaa jokaisesta ostetusta vaatteesta viimeiset kymmenen vuotta. Mä en harrasta shoppailua, ostan yleensä vain tarpeeseen, eli kun entinen vastaava menee rikki. Mun toiset talvikengät on kymmenen vuotta sitten ostetut, toiset siistimmät työkäyttöön hankitut reilun viisi vuotta vanhat, toppatakit samaa ikäluokkaa ja tuulihousut sen kymmenen vuotta, toppahousut ostettu jo ennen tuon kirjanpidon aloittamista, ehkä 16 vuotta sitten (ja ne on korjattukin jo pariin kertaan). Ja nuo on siis ne kalleimmat vaatekappaleet joita olen hankkinut, mikään niistäkään ei ole kuitenkaan viittäkymppiä enempää maksanut. Juhlamekon olen ostanut melkein kaksikymmentä vuotta sitten ja sitä uskollisesti lähes kaikissa hienommissa juhlissa pitänyt, kun suurin osa ihmisistä tuntuu ostavan aina uusiin juhliin uuden juhlavaatteen. Ja silti mun vaatteisiin menevä raha on keskimäärin siinä kolmenkympin molemmin puolin kuukaudessa. Vuodesta toiseen. Ostolakkovuonna summa oli tosin alle 6 euroa/kk mutta se tosiaan oli ostolakkovuosi ja sellaisella vaatteiden ostamisella ainakin mun suhteellisen minimalistisesta vaatekaapista loppuisi muutamassa vuodessa vaatteet ihan vaan loppuun kulumisen ja hajoamisen vuoksi. Sanoisin myös, että minimalistina mun vaatemäärä on tosi pieni ja valtaosalla ihmisistä on varmasti moninkertainen määrä vaatteita, eli niitä täytyy silloin tietysti myös moninkertaisesti ostaa.

Väitänkin, että ihmiset arvioivat vaatteisiin menevät summat usein todella reilusti alakanttiin ja jos he todella pitäisivät säännöllisesti kirjaa vaateostoistaan, moni ehkä yllättyisi siitä, miten pieniltä tuntuvista vaateostoista kertyy vuositasolla paljon suurempi summa kuin mitä ihminen ajattelee vaatteisiin käyttävänsä. En siis pidä mitenkään huonona asiana vaatteisiin käytettyä rahaa, varsinkaan, jos ostetaan kestävää ja käyttöön tulevaa vaatetta eikä mitään ultrapikamuotia, mutta luulen, että useimmat eivät tosiaan oikeasti hahmota omaa rahankulutustaan tässä(kään) asiassa. Ainakin itsellä ostosten kirjaaminen on osoittanut, miten helposti sitä arvioi kulutustaan pieleen ja useimmiten nimenomaan alakanttiin.

Miten kolmenkympin sääntö on toiminut? Osa 2

kuva:pixabay/OpenClipart-Vectors

 

Ensimmäisen vuosikolmanneksen aikana ostin tavaroita kotiin noin seitsemälläkympillä kolmen kuukauden aikana ja yksi kuukausi oli nollan ostoksen kuukausi.

Silloin taisin jo ajatella, että eihän tuo kolmenkympin sääntö nyt ehkä sitten olekaan kovin mahdoton, mutta seuraava kolmannes vuodesta osoitti toisin. Vaikka aiemmin kesä on ollut mulle sellaista aikaa, että en ole hirveästi ostellut mitään, tänä vuonna tuossa toukokuusta elokuuhun olikin sitten aikamoinen takaisku mun kolmenkympin säännölle ja ostoksia kotiin tuli tehtyä reilusti.

Toukokuu meni vielä hyvin, rahaa meni noin kaksikymppiä ja ostin yhden säilytyslaatikon keittiöön ja sulistolpat ja sulisverkon pihalle nuorison kesäpelailuun, kun entiset oli hajonneet korjauskelvottomiksi.

Kesäkuussa ostin lakanan hajonneen tilalle ja vaikka se oli alennuksessa, maksoi se jo pelkästään melkein sen kolmekymppiä ja siihen päälle ostin nuorisoa silmälläpitäen yhden varatäkin ja ikeasta neljä kulhoa, kun muutama entinen hajosi. Lisäksi ostin ompelulankaa. Ei siis varsinaisesti turhia asioita mutta rahaa meni yhteensä, lakana mukaanlukien, reilu neljäkymppiä.

Heinäkuussa sitten tuntui jo mopo karkaavan tosissaan käsistä tuon kolmenkympin rajan suhteen, ostin keittiön kaappien tuunaukseen dc-fixiä, uuden paistinpannun rikki mennen tilalle ja kolme tyynyliinaa lisää, nekin kulahtaneiden tilalle (tiedättekö sen efektin kun hankkii jotain uutta tai remppaa jonkun kohdan ja kaikki vieressä alkaa näyttää tosi kuluneelta tai sen kuluneisuuden yhtäkkiä alkaa huomata, tyynyliinat oli ihan tästä johtuva ostos). Näihin meni yhteensä seitsemänkymppiä. Kaikki oli käyttötavaraa ja korvasi entiset huonot tai rikkinäiset toki, mutta rahaakin kyllä meni.

Elokuussa ostin sitten toisenkin varatäkin, ihan käyttöön onneksi tämäkin on tullut, toisenkin aluslakanan hajonneiden tilalle kun tosi hyvä alennus oli, neljä ikean pikkukulhoa (ihan hupiostos, olivat niin hauskan värisiä), ikeasta muutamalla eurolla taulut vessaan hajoneen seinäkellon tilalle tuomaan väriä ja pari pressua pihajuttuihin ja muutaman pahvisen säilytyslaatikon miehen työhuoneeseen. Lisäksi ostin kangaskassin pelastusliivien ripustamiseen seinälle, mutta se osoittautui liian pieneksi siihen tarkoitukseen enkä sitten lähtenyt palauttamaan, eiköhän tuolle käyttöä tule. Noihin meni vähän reilu viisikymppiä ja rehellisyyden nimissä tuota täkkiä lukuunottamatta mikään ei ollut välttämätön eikä edes kovin tarpeellinen. Mikään noista ei nyt silti erityisesti harmita, onneksi, mutta sai taas vähän miettimään miten helposti sitä liukuu sellaiseen "ostan tämän pienen jutun" -ajatteluun ja sillä tavoinhan sitä sitten tavararalli helposti alkaa.

Uskallaan jo sanoa, että ainakin kolmannen vuosikolmanneksen alku näyttää sitten taas erilaiselta, muutama juttu on tullut ostettua mutta tuo kesän huoleton ostelu loppui kyllä syksyyn, eikä erityisiä ostointoja ole ollut. Ja onpa tässä ajatus jonkunlaisesta uudesta ostolakosta ensi vuonna käynyt sekin mielessä noita kesän lukuja ja ostetun (osin turhahkon) tavaran listoja katsellessa.

.

Ostamisen houkutus ja sen vastustaminen

 Ollaan useampi vuosi pohdittu kosketusvapaan hanan hankkimista vessaan, se tuntuisi hygieeniseltä ja ehkä säästäisi jonkun verran vettäkin. Tähän asti ostamista on pidätellyt epäilys kosketusvapaiden hanojen toimintavarmuudesta, sekä niiden melkoisen korkealta tuntuva hinta. Tämä siis huomioiden sen, että siellä vessassa on ihan hyvä ja toimiva hana ennestään.

No, nyt syksyn tullen on montakin kodin ja pihan huoltoprojektia saatu valmiiksi ja ehkä niiden innoittamana tuo hana-asia alkoi taas pyöriä mielessä. Päädyin soittamaan suht lähellä olevaan rautaprismaan ja kyselemään, olisiko hyllyssä kosketusvapaita hanoja. Ja olihan siellä, yksi kappale joka oli poistomyynnissä ja hinta oli tippunut alkuperäisestä pari sataa. Varasin hanan, koska tuosta edullisemmin sitä ei mistään koskaan saisi ja lähdin sitten viikon lopuksi ajelemaan sinne prismaan sitä noutamaan. 

Kävelin siinä prisman muiden osastojen läpi ja huomasin, kuinka monenlaisia ihania, värikäitä ja houkuttelevia asioita siellä kaupan hyllyssä oli. Oli superkaunis kynttilänjalka (ja minähän en edes polta kynttilöitä), oli värikkäitä kulhoja sekä tosi kauniin näköisiä pyyhkeitä poistopisteessä. Sellaista kaunista käyttötavaraa kohtuullisella hinnalla. Oli helppo tajuta, miten helposti sieltä voisi tarttua mukaan vaikka mitä kivaa ja kaunista, jolla ei tosiasiassa kuitenkaan olisi kayttöä ja jolle ei ole mitään tarvetta. 

No, en ostanut kuin se hanan, sen verran viime vuoden ostolakko ja minimalismi ovat vaikuttaneet, että ostoimpulsseja pystyn hyvin vastustamaan. Mutta mietin, että jos joka ikisten ruokaostosten yhteydessä noiden osastojen läpi joutuisi kävelemään, niin varmaan siinä jo itsehillintää koeteltaisiin minimalistillakin.

Että kyllä mainonta ja houkutteleva esillepano ovat tehokkaita keinoja saada ihminen ostamaan.

Loppukesästä tein kyllä ilahduttavan edullisen ostoksen. Löysin meidän vakkarimarketista uudet kumpparit. Entiset, vuosikymmenen palvelleet tretornit halkesivat varsista pahasti ja en oikein löytäny jalassa kivoilta tuntuvia kumppareita tilalle. Nuo kun tulivat vastaan, niin hintaa oli jäljellä 8 euroa ja ne olivat jalassakin parhaat tähän asti kokeilemistani kumppareista. Joten nyt kelpaa märkinäkin päivinä mökin pihassa kuljeskella ja kuten kuvan taustalta näkyy, siellä rytöviidakossa kyllä ilman kumppareita kastuu jalat ja housunlahkeet eli tarpeeseen tuli tämä ostos.

Kesäisiä ostoksia

Lettuja uudella pannulla😋

Kesällä on tullut tehtyä lisääkin ostoksia, mutta tavara ei ole niiden myötä suuremmin lisääntynyt, koska noilla on korvattu jotain rikkimennyttä. Ostin toisen pitsihameen, käytän hametta niin paljon, että on kiva että saa toisen pesuun ja toisen päälle. Poistoon lähti lapsen mekosta itselle tuunattu hame, jossa oli ikitahra. Eihän se kotona käyttöä haitannut mutta jouti pois. 

Meillä on jo pitkään ollut teräksinen paistinpannu, joka on ihan ehdoton ruoanlaitossa ja kestää ikuisesti, ainoa mitä sillä ei oikein saa tehtyä on letut. Niitä varten on ollut keraaminen pannu ja lopulta toinenkin, kun ekasta hajosi ulkopohja. Nyt sitten siitä uudemmasta meni keraaminen pinnoite puhki. Molemmat oli siis tallessa, kun tilaa oli ja joskus on käytetty sitä risaakin kun on paistettu kahdella pannulla lettuja yhtä aikaa. Nyt löysin ihanan pinkin keraamisen pannun ja päätin että yksi keraaminen pannu riittää ja niin kaksi meni poistoon ja nyt on maailman kaunein lettupannu käytössä.

Kesämajaan ostin pari taulunkehystä ja niihin somat tapetinpalat. Muuten kesämajan sisustus on vielä vaiheessa ja lattiamaalin sävyä edelleen mietin. Olen kallistumassa vaaleanpunaiseen, mulla on selvästi joku pinkki kausi menossa.

Lisäksi ostin muutaman rullan pilkullista dc-fixiä, meillä on tosi tylsät valkoiset keittiönkaapit, joiden tuunaus on ollut säännöllisesti pohdinnassa ja nyt sitten päätin, että muutaman kaapinoven voin päällystää. En ole mikään erityinen dc-fix-fani, mutta meidän ovet on sellaiset korkeakiiltoiset, joten niitä ei oikein voi hioa ja maalata, niin tuo oli ainoa järkevän hintainen keino saada niihin edes jotain väriä. Tosin kiinnnitys on vielä tekemättä, olen lukenut, että se vaatii kärsivällisyytä ja hermoja joten odotan inspiraatiota..

Kesämaja rannalle

 

kuva:pixabay/Prawny

Keväällä pohdin, että kokeilisimme vielä ottaa käyttöön ostolakkovuonna ostetun teltan ja "mökkeillä" siinä pikkuisella rantatontillamme mutta telttailu tuntuu edelleen ihan yhtä epämieluisalta kuin viime kesänäkin ja omalle pikku tontille rantaan on nyt vihdoin rakentumassa suloinen pieni kesä-aitta, joka on ollut harkinnassa jo pidempään. Eli vähän samanhenkinen paikka kuin tuo oman pihan varastosta tehty kesäolohuone. 

Olen lukenut pääkaupunkiseudulla sijaitsevista kesämajoista erilaisia blogijuttuja ja lehtijuttuja ja vähän samaa tunnelmaa ja käyttöä nyt on sitten ajatuksena tuossa meidänkin pikkuisessa kesämajassa olla. Vaikka se ei mikään yhteisöllinen paikka olekaan vaan ihan vaan omassa rauhassa pikkuinen tontti ja siellä oma kesämaja. Sen verran pitkään tätä rakentamispäätöstä vetkuteltiin, ettei aitta ehdi valmistua loman aikana, mutta onpahan sitä kesää senkin jälkeen vaikka viikonlopuisin siellä olla ja rentoutua.

Kesämaja onkin sitten sellainen minimalistinen kesämökkeily-kokemus. Sekä aitan koon puolesta, että rahankin puolesta. Majassa on n.9 neliötä ja ollaan aika tiukalla budjetilla se hankittu. Koska neliöitä on noin vähän, eikä siihen ole tarkoitus tehdä mitään erillistä terassiakaan, on sinne tarkoitus laittaa vain pieni pöytä ja jakkarat sekä jonkunlainen sohvan virkaa tekevä systeemi, joka mahdollistaisi myös päiväunien ottamisen tai muuten vaan rennon löhöilyn. Tarkoituksena on viedä kotoa jakkarat ja tehdä pöytä lastenhuoneen vanhoista pöydänjaloista, jotka jätin viime vuonna ulkovarastosta säästöön, kun meinasin ensin sinne tehdä pöydän. Sohva/sänky on vielä harkinnan alla, en halua tehdä valmiiksi mitään, ennen kuin kesämaja on pystyssä ja oikeasti pääsee sisälle katsomaan, miltä tila tuntuu ja mitä sinne mahtuu ilman että tulee liian täyttä. Voi olla että tila määrittää sen, että sinne olisi parempi laittaa jonkunlaiset löhötuolisysteemit sohvan tai sängyn sijasta. Toisaalta olisi kyllä kiva, että siellä olisi edes teoriassa nukkumispaikka, vaikkei siellä normaalisti aiota yöpyä. Olen vähän jo katsellut ns. day bed-ratkaisuja netistä, ihmiset on sellaisia rakentanut ja ne vaikuttaa tosi kivoilta, eli ehkä joku sellainen voisi olla mahdollinen ratkaisu. Budjetti noihin kalusteisiin on max. satasen luokkaa, tai niin ainakin toivon.

Kesämökin rakentaminen olisi maksanut vähintään +50 000 euroa, pelkkä saunamökkikin parikymmentätuhatta eikä kumpaankaan ollut oikein mahdollisuutta, varaa eikä oikein innostustakaan. Aitan hinnaksi tuli joitakin tonneja ja se oli mahdollista tuohon projektiin nyt laittaa kun kesäreissuja ei ole tarkoitus tehdä ja säästötilistä vähän nipistin.

"Kesämökkeillä" voi siis näinkin, pienesti ja hauskasti ( ja suhteellisen edullisesti). Ilmeisesti ulkomaillakin tuollaiset kevytrakenteiset rantamajat ovat ihan suosittuja. Ja aiheeseen liittyen pitää nyt vinkata ihan kirjakin: Veronica Henryn Rantamaja. Myönnettäköön, että tuon lukeminen taisi olla se, mikä inspiroi tekemään sen lopullisen päätöksen tuollaisen vaatimattoman pikkumajan rakentamisesta meillekin.

Miten kolmenkympin sääntö on toiminut?

 Alkuvuodesta loin ostolakkohaasteen jälkimainingeissa itselleni kolmenkympin säännön, eli kotiin saa ostaa tavaroita maksimissaan kolmellakympillä kuussa ja mielellään vain tarpeeseen. Koko kolmeakymppiä ei tietenkään tarvitse kuluttaa joka kuukausi mutta käyttämättä jäänyt raha ei siirry seuraaville kuukausille.

Kolmannes vuodesta on jo takana (mihin tää aika oikein juoksee?) ja tämä itsemääritelty sääntö on pitänyt aika hyvin.

Tammikuussa rahaa meni noin kymppi, ostin pari pakasterasiaa ja alesta huovan. Kaikki tulivat heti käyttöön.

Helmikuussa meni rahaa vähän alle kolmekymppiä, ostin kaksi kulhoa, onnistuin nimittäin jo hajottamaan viime vuonna ostamani kulhon ja lisäksi henkareita ja vierastyynyn.

Maaliskuussa kolmekymppiä ylittyi parilla eurolla, tässä oli miehen työhuoneeseen muutamia käyttötavaroita, kuten paperikori. Lisäksi ostin neljä tyynyliinaa, kun vihdoin löysin kauniita ja värikäitä tyynyliinoja kohtuuhinnalla. Entiset oli lasten pussilakanoista ommeltuja ja osa oli jo sen verran elämä nähneitä, että ihan kiva oli saada uudet.

Uusi ihanan kukkainen tyynyliina

 

Tässä kohtaa jo mietin, että näinkö sitä ihminen keksii ostettavaa just sen kolmenkympin edestä aina vaan, mutta huhtikuussa ostosten saldo olikin sitten pyöreä nolla. Mitään ei tullut ostettua kotiin, tosin aluslakana hajosi korjauskelvottomaksi mutta tilalle en ole vielä ostanut uutta, jos sopivan värinen tulee vastaan niin se on ehkä hankittava, varsinkin kun se jäljellä oleva lakanakin alkaa olla aika läpikuultava. Tykkään et lakanat ovat värikkäitä ja kivan värisiä ei oikein ole tarjolla. Minimalistina kaapista ei ihan hirveästi löydy varakappaleita.

Mutta aika vähillä ostoksilla se kolmekymppiä tulee näköjään täyteen. En edelleenkään ole varma, onko tuossa rajassa mitään oikeaa järkeä, mutta pistää se ainakin vähän miettimään, onko joku ostos oikeasti tarpeellinen, koska on myönnettävä, että on alkuvuoden aikana tullut mieleen muitakin ostoinnostuksia, jotka sitten hetken harkinnan jälkeen ovat jääneet onneksi ihan vaan ajatuksen tasolle. 

Mitään joutavanpäiväistä tai käyttämättä jäänyttä en ole ostanut. Toisaalta kesän läheisyys on herättänyt minussa asuvan puutarhatonttufanin, mulla on yksi sellainen ollut ja se ihanuus hajosi joku vuosi sitten pudotessaan talvisäilytyksessä hyllyltä. Korvaavaa tonttua en silloin ostanut, saa nähdä tuleeko nyt vastaan joku vastustamattoman ihana tonttuyksilö vai onko piha jatkossakin tontuton.