sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Tavaramietteitä

Kysymykset, Kysyntä, Epäilyjä
kuva:pixabay/ElisaRiva


 Helmikuu ei ole aiempinakaan vuosina ollut minulle mikään varsinainen ostelukuukausi, mutta nyt ostamista ja ylipäätään kaikkea arkea on rajoittanut sairastelut, itsellä raju migreeniputki ollut päällä ja vieläkin vaivaa ja muukin perhe ollut tautisia, joten ihan vaan arjen pyörittäminen on ollut oma haasteensa.

Useimmiten sairastellessa olen ollut kiitollinen siitä, että tavaraa ei ole liian paljon, kaikella on paikkansa ja sairastaessakin on joku perusjärjestys ollut helppo pitää yllä. Nyt kuitenkin sattui sellainen sauma, jossa on makuuhuoneessa levällään pieneksi mennyttä vaatetta ja vastaavaa tavaraa, sekä kausivaatteiden laatikoita ja koska noita ei sairaana tosiaan ole jaksanut alkaa perata, ovat ne koko ajan silmissä ja jostain syystä ne näin sairastaessa ovat ärsyttäneet huomattavasti enemmän kuin terveenä.

Nuo kausikamppeet edustaa sellaista ärsyttävää, aika paljon tilaa vievää mutta välttämätöntä tavaraa, jota ei ympärivuoden tarvita mutta jonka pitää olla kuitenkin käden ulottuvilla. Enkä nyt oikein keksi niille mitään järkevää paikkaa, ne ovat aiemmin olleet nuorison isossa vaatekaapissa, mutta nyt sieltäkin tarvitsisi enemmän tilaa heidän omille kamppeilleen, joten pelkään, että noiden loppusijoituspaikka lähivuodet on oikeasti tuossa meidän makuuhuoneen nurkassa. Huoh.

Lisäksi mua on alkanut häiritä makuuhuoneessa olevat hyllyt, ne päätyivät sinne lasten huoneista uusien, heille sopivampien hyllyjen tieltä ja vaikka ne ovat kivat ja niillä on mulle tunnearvoa, olen ehkä uudestaan sen edessä, että pitäisikö nuo vaan lahjoittaa pois ja etsiä niissä oleville lasten kirjoille ja peleille joku muu paikka. Nuo tavarat ovat tuollaisia yhteisiä, joita kukaan nuorisosta ei nyt omaan tilaansa halua vaan käyvät tuosta meiltä lainaamassa.

Varmaan jotain kriittistä karsimista pitää vielä yrittää, jos jostain saisi tilaa. Tai jos edes nuo pieneksi menneet vaatteet saisi vietyä kierrätykseen ja siltä osin vähän tuo tavara vähenisi.

Ehkä kärsin myös kevyestä tilakateudesta, nuorisolla on omat, itse sisustetut huoneet, mies on nyt saanut oman työtilansa, jota sisustaa hienoksi eli on laittanut harrastustavaroitaan sinne esille kivasti ja se ainoa huone, jossa on edes vähän jotain omaa mulle, eli makkari, on muiden säästettävien tavaroiden varastotila. Mies kyllä lohdutti, et kesäolohuone on mun tilaa, mutta onpa sielläkin se yksi seinällinen kaikenlaista työkalua ym ja se on vaan ne kesäkuukaudet käytössä, joten näin talven hankien keskellä se ei oikein lohduta.

Jospa tämäkin tavaratilanne alkaa näyttää valoisammalta kunhan taudeista selvitään, migreeni (toivottavasti joskus) helpottaa ja kevät alkaa lähestyä. Toivotaan.🙏


 

lauantai 10. helmikuuta 2024

Toimisiko kolmenkympin sääntö

Lautanen, Kulho, Keittiö, Ruoka
kuva:pixabay/Pandannalmagen


 Uusi vuosi ja uudet kujeet eli alan vähitellen päästä yli ostolakkovuoden aiheuttamasta "en saa ostaa mitään" -tunteesta, joka vähän yllättäen tuntui seuraavan perässä tänne seuraavaankin vuoteen.

Onnistuin hajottamaan yhden viime vuonna ostetuista kulhoista ja koska niiden määrä on tosi tarkkaan meidän tarpeisiin laskettu, ostin nyt tilalle uuden. Löytyi samasta marketista, josta tehdään ruoka-ostokset eli ei vaatinut sen kummempaa etsimistä tai vertailua. Yritin itse asiassa ensin löytää alennuksesssa olleita kulhoja, jollaisen ostin viime vuonna eri värissä, mutta ne olivat loppuneet ja pienen harkinnan jälkeen ostin sitten normaalihintaisen yksilön, joka kieltämättä oli kauniimpi kuin mitä se ale-kulho olisi ollut. Joten hyvä näin. 

Viime vuonna käytin ostolakostani huolimatta rahaa erilaisiin kodin hankintoihin noin 500 euroa, ne uudet astiat ei edes tuohon summaan sisälly. Summa ei ole kai kovin suuri, mutta tuntuu itsestäni silti ehkä aika paljolta minimalistille, joka ei uusi tai vaihda tavaroita kauden/muodin tai edes fiiliksen mukaan. Tosin osa tuosta summasta meni lähinnä nuorisolle ostettuihin henkareihin ja vastaaviin käyttötavaroihin, varsinaisia sisustusesineitä meillä ei osteta. 

Jäin kuitenkin mietimään, olisiko joku sellainen itselle asetettu tavoite ostamisen suhteen hyvä. Kun tarkoitus ei missään tapauksessa ole kuluttaa rahaa mihinkään turhaan tai ostella vaan ostamisen ilosta. Jos viime vuonna meni tuo 500 euroa, voisi ajatella, ettei tänä vuonna nyt ainakaan enempää tarvitsisi käyttää. Jäin pohtimaan, olisiko mahdollista käyttää jopa vähemmän. Mietin myös tavaran määrään perustuvaa tavoitetta, mutta koska en ainakaan tunnusta ostelevani turhuuksia, siinä on omat ongelmansa ja tässä kohtaa ehkä säästäminen motivoisi minua enemmän kuin ostettujen tavaroiden määrien laskeminen. 

Ensin mietin viidenkympin sääntöä, eli että kuukaudessa en ostaisi mitään kotiin ruoka/hygienia/terveys-kategorioiden ulkopuolelta kuin maksimissaan viidelläkympillä. Mutta siitäpä tulisikin vuodessa jo 600 euroa ja jos ajatus olisi pitää kulut alle tuon viime vuoden, se olisi liikaa. Kolmekymppiä kuussa tuntuu kyllä tosi vähältä, varsinkin kun ajattelin ettei edelliseltä kuulta mahdollisesti käyttämättä jäänyttä summaa saisi siirtää seuraavalle kuulle. Toisaalta jos tuo summa ei sisällä kenenkään vaatteita, eikä nuorison harrastus ym. kamoja, ei sen pitäisi olla oikeasti vaikea tavoite. Ja kun summa on pieni, laittaisi se ehkä harkitsemaan kaikenlaisia "ehkä tarvitsen"-hankintoja tarkemmin.

Omien vaatteiden kohdalla tavoite on, että ostan uutta vain korvatakseni entisen hajonneen tai huonoksi menneen, mitään tavoitesummaa en taida asettaa, vaatteiden suhteen ostan säästäväisesti ihan automaattisesti.

Ehkä voisin lanseerata termin minimalistinen ostaminen, sitähän tuo tavallaan on. Säästäväisyyttä ja pihiyttäkin ehkä, mutta niiden lisäksi ajattelen, että tuollainen tavoite luo itsessään jonkunlaisen minimalistisen otteen ostamiseen ja tavaraan ja kannustaa keksimään ratkaisuja jo olemassa olevista tavaroista uuden ostamisen sijasta.

Otan täten kolmenkympin säännön käyttöön, katsotaan onnistuuko. Ilmeisesti ostolakko kaikista ärsyttävyyyksistään huolimatta oli musta jollain tasolla hauska haaste, kun pää on askarrellut sen parissa, millaisen haasteen itselleni voisin tälle vuodelle kehittää.

lauantai 27. tammikuuta 2024

Tekeekö tavarat kodin?

Free living room home nature vector
kuva:pixabay/Ron_Hoekstra


Olen täällä blogissakin varmaan joskus maininnut, että asuttiin pitkään entisessä kodissa ja se oli muotoutunut remonttien ja sisustuksen ja vuosien myötä hyvin rakkaaksi ja viihtyisäksi. Uuteen kotiin muutettiin jo vuosia sitten, mutta en ole vieläkään samalla lailla kodikkaaksi tätä kotia oikein kokenut, vaikka ei tänne muutettuamme laitettukaan sisutusta uusiksi vaan vanhat ja rakkaat tavarat asettuivat hyvin uuteenkin kotiin.

Minimalistisesti elävällä kun ei ole ihan hirveän runsaasti tavaraa, niin koti ei tavallaan "peity" niihin tavaroihin, vaan seinien värit, lattiamateriaalit,  ikkunanpielet ja huoneiden muodot ovat aika isossa roolissa siinä, miltä koti näyttää ja tuntuu.

Entisessä kodissa koin, että kaikki kodissa teki kodin, niin tavarat kuin niitä ympäröivät seinätkin, mutta uudessa kodissa tavaroiden ja niiden värien ja materiaalien merkitys on selvästi lisääntynyt. Ja sen myötä olen huomannut, että tunnen nykyään kiintymystä moniin tavaroihin, siis ihan sellaisiin arkisiin käyttötavaroihin myös, en vain joihinkin spesiaaleihin tunnearvoa sisältäviin tavaroihin.

Minimalistille tämä on ollut vähän hassua huomata. Kun varsinkin nuoruusvuosina ihanneajatus oli se, että oikeasti tärkeät tavarat mahtuisivat suunnilleen reppuun ja muu on vain kivaa bonusta ja vähemmän on aina parempi, sitä onkin huomannut, että niin sohva, jakkara kuin mukikin ovat asioita, joiden muotokieli ja väritys tekee kodin muuten vähän kliinisestä tunnelmasta kodikkaamman ja sen takia ne ovatkin tärkeitä. 

Useampaan kertaan olen pohtinut, korjautuisiko tämä kodikkuuden tunteen puuttuminen maalaamalla lisää seiniä ja vaihtamalla keittiön kaappien ovia värikkäämpiin, näin tehtiin entisessä kodissa ja osin sekin teki kodista kodin. Mutta entinen koti oli useamman kymmenen vuotta vanha ja siellä remontit olivat tarpeen, uusi koti ei ole ihan uusi, mutta melkein, joten toimivien ja hyväkuntoisten pintojen muuttaminen isolla rahalla ei tunnu ekologiselta eikä järkevältä. Ja toisaalta, se mikä sopii seitkytluvun taloon ei välttämättä näytä hyvältä 2000-luvun talossa. 

Jotenkin olen siis päätynyt tilanteeseen, jossa nimenomaan tavarat tekee sen kodikkuuden, mitä kodista löytyy. Toisaalta nuo tavarat eivät ole uusia ja en edes halua niitä vaihtaa tai ostaa lisää, koska ne juuri tuollaisena luovat sen kodin tunnelman. Minimalisti minussa kiittää siitä, että tavaroiden vaihtaminen tai ostaminen ei kiinnosta, mutta samalla ihmettelee miten tässä nyt näin kävi, että ne rakkaat ja tarpeelliset tavarat ei mahdukaan reppuun vaan vaatisivat ennemminkin muuttoauton. Missä kohtaa tässä muutunkin minimalistista materialistiksi vai onko tuo muutos jo tapahtunut..

lauantai 13. tammikuuta 2024

Ostaminen ostolakon jälkeen

Free confused snail cartoon nature illustration
kuva:pixabay/wboeger

Ostolakko loppui vuodenvaihteeseen ja ostamisen suhteen ajattelin ettei ole erityisiä tarpeita alkuvuoteen. Huomasin kuitenkin miettiväni muutamia pieniä asioita, sellaisia muutaman euron ostoksia tyyliin pakastepurkki. Ostolakko kuitenkin selvästi vielä on valloillaan mun sisäisessä elämässäni, koska ostamisen ajatus tuntui jotenkin väärältä ja sitten kun sinne kauppaan sain itseni lopulta raahattua, en vaan osannut ostaa. Tai siis, pidin jo suunniteltua tavaraa kädessäni mutta kun ei se sitten kuitenkaan ehkä ole niin välttämätön, niin päädyin lähtemään kaupasta tyhjin käsin. 

Sama juttu toppahousuissa, vanhat ja rakkaat toppahousut on palvelleet jo viidentoista vuoden ajan, korjaillutkin niitä olen useampaan kertaan ja ne eivät ole enää muutamaan vuoteen menneet kiinni. Nyt hirmuiset pakkaset saivat kaipaamaan jotain vähän lämpimämpää ja sopivampaa kuin ohueksi pestyt kikkanat toppikset ja kävin sovittamassakin muutamia uusia housuja urheilukaupan alessa, mutta nekin jäivät ostamatta, osin siksi, ettei sopivan halpoja ja malliltaan miellyttäviä oikein löytynyt ja toisaalta siksi, että ostaminen tuntui jotenkin väärältä tai tuhlaukselta. 

Puolisolle ääneen pohdinkin, että miten tässä nyt näin on käynyt ja hän kehotti aloittamaan haasteen jossa mun pitäisi ostaa jotain itselleni. En nyt taida sellaista sentään harkita, mutta jäin kyllä pohtimaan sitä, että onko tällaisessa ns. äärilaitaan menemisessä oma koukuttavuutensa. Olen ollut absolutisti yli kaksikymmentä vuotta ja koen sen yksinomaan hyvänä asiana, mutta ehkä mun ei ihan jokaisessa asiassa olisi tarvetta tai syytä vetää samanlaisella täysillä päätyyn-linjalla. Ja toisaalta koko aikuisikäni minimalistina eläneenä en koe sellaista minimalismiin usein liitettyä kiihkeää tavaroiden laskemista ja kaikesta luopumista mitenkään tarpeellisena, eli minimalismissani olen kyllä jonkunlainen keskitien kulkija enkä ääriminimalismin kannattaja eli ainakin jossain asioissa osaan kyllä löytää sen kultaisen keskitienkin.

Jäin myös miettimään niitä juttuja, joita aina silloin tällöin näkee, missä joku on elänyt tosi pihisti, ei koskaan hankkinut mitään ja kitkutellut jossain umpikylmässä rötiskössä ja syönyt suunnilleen vanhentunutta kissanruokaa ja sitten kuollut ja on paljastunut että tilillä onkin monta miljoonaa. Sellaiseksi pihistelijäksi en nimittäin halua muuttua, raha ei ole minulle itseisarvo vaan väline, jolla mahdollistetaan hyvä elämä. Vaatimaton ja kulutustietoinen elämä voi olla ja onkin hyvää elämää, mutta ehkä täysi ostamattomuus ei ole mikään ihannetila. Vähän samalla lailla kuin ihan ääriminimalistinen elämäntapa, jossa on vain vaatteet päällä ja patja lattialla, ei ole useimmille kovin antoisa tapa asua ja elää.

Selvästi siis nyt etsin tasapainoa siinä, mikä on järkevää kulutuksen vähentämistä ja mikä on sitten sellaiselle ei-niin- terveelle tasolle menevää ostamisen välttelyä. Kun toisaalta tuntuu tosi kivalta, että omia ostohalujaan osaa kyseenalaistaa ilman ostolakon raameja ja toisaalta hirvittää, että ostamisesta tulee joku sellainen mörkö, että aina on vähän huono omatunto jos jotain itselleen edes ajattelee ostaa.

Toppahousuongelman meinasin alkuun selättää miehen villakalsarit lainaamalla ja ne tuulihousuihin yhdistämällä. Miehellä kun on lämpimät ja sopivat toppahousutkin, niin ehkä ne villakalsarit joutaa mulle välillä lainaan. Muita mahdollisia ostoksia yritän pohdiskella sellaisella järkevällä harkitsevuudella, saapa nähdä miten se alkaa onnistua.

sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Ostolakkovuosi ohi, mitä sitten?


Free checklist list check illustration
kuva:pixabay/Tumisu


Perustin tämän blogin oman ostolakkovuoteni päiväkirjaksi ja sellaisena se on palvellut mainiosti. Omia ostoksia ja erilaisia ostohaluja on joutunut miettimään, kun on tiennyt, että tänne ne kirjaan näkyville ja se on kyllä useasti helpottanut ostohoukutusten vastustamista. Tuo kuva kuvaa musta tätä ostolakkovuotta aika hyvin, moni asia sujui, jokunen ei ja jatko on vielä auki.

Blogin kirjoittaminen ei ole ollut ihan niin helppoa kuin kuvittelin, olen nuorempana kirjoitellut harrastuksekseni, osallistunut ihan aktiivisesti muutaman keskustelufoorumin keskusteluihin ja kokenut sellaisen vuorovaikutuksellisen maailman ja asioiden pohdinnan antoisaksi. Noilla foorumeilla tai blogissa ei kuitenkaan tule ihan syvimpiä tuntoja tilitettyä, koska kirjoitukset näkyy kaikelle maailmalle, vaikka en omalla nimellä ja naamalla ole kirjoittanutkaan. Toisaalta blogista puuttuu se sellainen jatkuva vuorovaikutus, joka aktiivisilla keskustelufoorumeilla on, tai ainakin oli silloin, kun erilaiset somekanavat ei olleet vielä vieneet voittoa niistä. Blogin parasta antia on päiväkirjana toimimisen lisäksi olleet kommentit, kiitos jokaiselle kommentoijalle!

Uutta varsinaista ostolakkovuotta en aio aloittaa, harkitsen kyllä jotain max. X vaatetta vuodessa haastetta tai vuotta jolloin saan ostaa vain korvatakseni jonkun entisen rikkinäisen tavaran. Toisaalta en koe nyt tarvetta ostaa mitään (sain joululahjaksi useamman parin ihania sukkiakin), joten ei ole kiire määritellä mitään erityisiä ostosääntöjä alkuvuoteen, kun en mitään aio ostaa kuitenkaan. Eli jään vielä pohtimaan tartunko johonkin tällaiseen haasteeseen. 

Se olisi kyllä paras seuraus ostolakkovuodesta, jos ostamisen rajoittamisen miettiminen tämän vuoden ajan olisi vaikuttanut niin, että nyt ostaminen jäisi oikeasti pois ihan itsestään, ilman yrittämistä tai pinnistelyä. Vaikka olisihan se ehkä vähän hassua, jos ostolakkovuonna on ostanut kuitenkin ihan jonkun verran ja sitten kun ostolakkovuosi on ohi, tulisikin seuraavasta vuodesta se nollan ostoksen vuosi.

Blogin tulevaisuudestakaan en vielä oikein tiedä, säännöllisen sisällön tuottaminen blogiin ilman ostolakkovuotta tuntuu haastavalta. Minimalismi on niin arkea, etten taida osata edes huomata mitä siitä voisin enää kirjoittaa lisää. Värikäs minimalismi tyylinä ei taida olla kovin yleistä, joten ehkä siitä voisi saada jotain irti, mutta se tarkoittaisi enemmän kuvia omasta kodista ja sitä vähän vierastan. 

Ja mun perusarki on aika tasaista ja tavallista (lue: tylsää vaikka mulle itselleni toki ihanaa ja onnellista), joten en oikein nää siitäkään olevan blogin sisällöksi. Jotain vertailua tavallisen vuoden ja menneen ostolakkovuoden välillä voisin ehkä tehdä tänne jatkossakin. Itselleni aion joka tapauksessa pitää kirjaa kaikesta ostetusta, ainakin omista ostoksistani. Ja edelleen aion ainakin käydä lukemassa nytkin seuraamiani blogeja, ihanaa että löytyy niin huipputyyppejä, jotka osaa ja jaksaa jakaa arkeaan mielenkiintoisella tavalla 🌼

Katsotaan siis millaisten asioiden kanssa palailen blogiin ensi vuonna ja millä tahdilla. 

Ihanaa uutta vuotta kaikille! 🎇💖

keskiviikko 27. joulukuuta 2023

Ostolakkovuoden tavarayhteenveto: mitä ostin ja paljon meni rahaa

 


Nyt on vuosi lopussa ja aika katsoa mitä kaikkea ostolakkovuonna tuli kuitenkin ostettua. Uskaltaudun jo tekemään tämän yhteenvedon, loppuvuonna kun ei ole tarkoitus ostaa mitään, ei edes käydä kaupassa.

Itselleni ostin toukokuussa kangaskassin 2.95e ja tyynyn 24.90e, kesäkuussa sain kangaskassin kaupanpäällisenä 0e, marraskuussa hajonneiden siistimpien töissä pidettävien housujen tilalle ostin uusia housuja kolme paria, ne maksoivat yhteensä 49 euroa ja lisäksi kahdet lökärit 2,5e/kpl eli yhteensä 5e. Lisäksi puhelimesta hajosi akku ja sen myötä marraskuussa ostin uuden akun ja kaksi latauspiuhaa, akku maksoi 18.90e ja piuhat 5e ja 2.9e. Joulukuussa tuli vastaan sloggin pikkareita alennuksessa 3 paria/15 euroa ja päädyin ne ostamaan koska entisistä olin paikannut moooonta reikää ja näitä harvoin on tarjouksessa. Laatu sloggilla on kyllä huonontunut viime vuosina, valitettavasti, eivät ole enää ihan hintansa arvoisia. Joululahjakirjoja tilatessa ostin myös itselleni kirjan joka maksoi 5e, se oli hurjassa alennuksessa ja sellainen, jonka olin lukenut jo e-kirjana mutta jonka uskon lukevani useampaan kertaan ja siksi halusin sen myös fyysisesti hyllyyni (kirja on Sarah Haywoodin Kaktus, suosittelen lämpimästi!).

Koko vuoden saldo itselle ostetuissa tavaroissa oli 6 tavaraa ja 8 vaatetta, joista jokainen vaate tuli hajonneen tilalle, tyyny kuluneen tilalle, laturin piuhat hajonneiden/huonojen tilalle, samoin akku. Kangaskassikin oli hajoneen tilalle, mutta kun sain tuon ilmaisen, olisi ostamisen voinut siinä jättää väliin, molemmille on kyllä käyttöä, koska pesen kangaskasseja suht usein. Ainoa ostettu tavara, joka ei korvannut mitään hajonnutta oli tuo kirja, olkoon se nyt sitten vaikka joululahja itselleni.🎄 Rahaa meni itselle ostettuihin tavaroihin 128.65e, josta vaatteisiin 69e. Vertailun vuoksi vuonna 2022 meni omiin ostoksiin vaatteet mukaanluettuna n. 400e ja vuonna 2021 n.420e, joten vaikka se ei siltä tuntunutkaan, älä osta mitään- vuosi kyllä vähensi mun henkilökohtaistakin ostamista tuntuvasti. Tämä oli kiva huomata!

Kotiin ostetut niputin yhteen ja astiat  ja pyykkikoneen erikseen. Pyykkikone maksoi 300e ja astioihin meni vähän reilu 300e, mutta näitä en ostanut vain hinta edellä, vaan halusin mieleiset, kauniit ja toimivat astiat ja sellaiset ne ovat olleet. Tällaisia ei osteta vuosittain ja nämä nyt vaan sattuivat hajoamaan juuri tänä vuonna. Muihin kotiin ostettuihin asioihin, kuten hajonneiden tilalle ostetut kattovalaisimet, tyynyt (ja se kovan onnen amppeliteline) ja vastaavat eli käyttötavara, jonka ostaminen tuntui tarpeelliselta tai välttämättömältä meni n. 500e. Viime vuonna tuollaiseen yleiseen käyttötavaraan meni melkein tonni, joten sekin summa tänä vuonna puolittui. 

Remonttitarvikkeisiinkin meni lähemmäs tonni ja työt päälle, mutta nämä nyt ei varsinaisesti ostolakon piiriin kuuluneet ja olivat joka pennin arvoisia. Tällaiset kulut eivät meillä ole vuosittaisia ja näitä varten myös säästetään.

Nuorison ja miehen juttuihin menneitä en tähän laske, ne olivat ostolakon ulkopuolella alunperinkin. Osa kotiin ostetuista jutuistakin oli oikeastaan lähinnä nuorison tarpeisiin, mutta kirjasin kotiin ostetuihin sellaiset, joita satunnaisesti voi kaikki käyttää.

Ei siis nollan ostoksen eikä nollan euron vuosi, ei edes lähelle, mutta selkeä parannus edelliseen vuoteen. Ostolakko toi siis edes jonkun verran kaivattua muutosta omiin ostotottumuksiin.

torstai 21. joulukuuta 2023

Minimalistin jouluinen bling bling eli kaikki pieni ja ihana

 

Voiko minimalistilla olla bling blingiä eli kaikkea pientä söpöä ja ihanaa ja jos voi, miten se sopii yhteen minimalismin kanssa. Vai muuttuuko minimalistiksi itsensä kuvitellut salavihkaa maksimalistiksi ja keräilijäksi kun huomaa löytävänsä kotoaan erilaisia ihania esineitä?

Ei, en edelleenkään halua tai kaipaa kotiini esille runsaasti erilaisia koriste-esineitä, mutta se ihanaa paperikauppaa ja sen kaikkia ihania pikkutavaroita rakastanut pieni tyttö kyllä asuu jossain syvällä minussa edelleen.

Mun kohdalla vastaus siihen, miten bling bling ja pienet ihanuudet yhdistetään minimalismiin on joulukuusi. Tai ei varsinaisesti itse kuusi, joka on meillä keskikokoinen muovikuusi, joka on jo vuosia ollut sama. Meidän allergiaperheessä ei oikea kuusi ole mahdollinen ja lapsetkin toteavat jouluisin kun kuusi otetaan esiin ja kootaan, että onpa ihana muovikuusen haju, nyt tuoksuu ihan joululta vaikka ei tuo meidän kuusi taida enää tuoksua kuin vähän pölyiseltä.😆

 Kuusenkoristeissa ei olekaan sitten mitään minimalistista eikä pelkistettyä: siellä roikkuvat sulassa sovussa eriväriset muovipallot, lasten ihanat jouluaskartelut, muutamat lasten aikanaan lahjaksi saamat tosi kauniit lasikoristeet, erilaiset värilliset köynnökset ja uusimpana muutama muovitimantti. Siellä on kinderin jouluyllätysmunista tulleita kuusenkoristeita, lasten leikeistä jääneitä hienoja pikkuesineitä, joihin on saanut laitettua ripustusnarun ja jokunen Aarikan tonttukin, jotka jo lapsuudessa edustivat mulle sitä söpöintä joulukoristetta, jonka halusin aina ripustaa mahdollisimman hyvälle paikalle kuuseen.

Meillä ei kuusen ja koristeiden lisäksi ole montaa muuta joulukoristetta,  muutamat koristevalot ja seimiasetelma ja jokunen lasten askartelema koriste löytyy niiden lisäksi. Mutta kuusi kaikkine bling blingeineen on ihana ja tuo joulutunnelmaa kotiin. Siinä saa se minun kaikkea ihanaa ja kimaltavaa rakastava sisäinen pieni tyttö koko vuoden annoksen söpöä ja kaunista pikkutavaraa ja bling blingiä. 

Ja yhtä lailla joulun jälkeen loppiaisena on kiva pakata joulukuusi koristeineen pois odottamaan taas seuraavaa joulua ja nauttia taas avarasta tilasta ilman ylimääräistä tavaraa.