Kirjat ja minimalismi

kuva:pixabay/Saydung89

Edellisessä kirjoituksessani huonekaluista sivusinkin kirjoja kirjahyllyn muodossa. Sellainen siis meidän taloudesta löytyy ja kirjojakin ihan jonkun verran. Lasten ja nuorten kirjoja on paljon, ne ihanimmat suosikit omasta lapsuudesta on tallessa ja meidän lapsillakin on omat suosikkinsa olleet joka ikävaiheessa ja ne ovat myös säästössä. Puolisolla on joitakin harrastuksiin liittyviä kirjoja, mutta mä olen meidän perheen the lukija. Olen lapsesta asti ollut lukutoukka, ahkera kirjastonkäyttäjä ja kirjoja olen aina lahjaksi sekä toivonut että saanut.

Omaan kirjahyllyyni en kuitenkaan pääsääntöisesti jätä kirjoja, joita en halua lukea toistamiseen eli kirjahyllyssäni on vain kirjoja, joihin palaan uudestaan, jotka ovat jotenkin koskettaneet, naurattaneet tai saaneet ajattelemaan. Myös sarjakuvia löytyy jonkun verran, niistäkin varsinkin nuorempana pidin kovasti, nykyään ei ehkä niin omaan elämäntilanteeseen osuvia sarjiksia tule kovin usein vastaan, mutta nuoriso noita vanhoja tykkää lukea edelleen. Ja onhan meillä myös ihan erillinen Aku Ankka-hyllykin.

Moni minimalisti tuntuu jossain kohtaa luopuvan kirjoista ja kirjahyllystäkin. Itse en osaa kuvitella, että näin voisin tehdä. Haluan, että minulla on ne tietyt rakkaat kirjat käden ulottuvilla, ne ovat kuin ystäviä. Samoin siellä kirjahyllyssä on tietyt suosikkisarjat ja elokuvat DVD-muodossa ja suosikkilevyt CD-levyinä. Määrällisesti mun omia kirjoja on about seitsemänkymmentä nidettä, mukaan lukien kaksi kirjasarjaa, joita olen jo nuorena kerännyt. Nämä mahtuvat kolmeen hyllyyn ihan sujuvasti, kirjat ovat ovien takana kahdessa rivissä. Mun elokuvat ja sarjat mahtuvat yhteen hyllyyn, samoin cd-levyt, joita minulla on parisenkymmentä. 

Meiltä on lähtenyt eteenpäin lahjoitukseen satoja kirjoja, niitä jotka on olleet hyviä mutta eivät houkuta lukemaan uudestaan, niitä joista ei olekaan tykännyt ja niitä, joista on aika mennyt ohi. Kirjojen kierrättäminen kirjaston kierrätyskärriin, divariin ja huonokuntoisten kohdalla paperinkeräykseen ei tunnu minusta samalla lailla hankalalta kuin muiden tavaroiden kierrätys. Ehjä ja hyvä kirja kyllä löytää lukijansa ja rikkinäinen kirjakin muuttuu paperiksi ja tulee uusiokäyttöön.

Vaikka luen nykyään suuren osan uusista kirjoista e-kirjoina ja kuuntelen musiikkia netin kautta, eivät ne mun kohdalla ole syrjäyttäneet painettuja kirjoja ja fyysisiä tallenteita. Minimalismi näiden kohdalla ei siis mulla tarkoita kaikista fyysisistä kappaleista luopumista, vaan sitä, että siellä hyllyissä ei ole mitään turhaa tai tylsää. Tajusin juuri, että mulla on varmaan enemmän tai ainakin suunnilleen saman verran kirjoja kuin on vaatteita ja kenkiä yhteensä. Kirjat ja niiden maailma on kuitenkin mulle jotain taianomaista, en tykkää matkustella mutta kirjoissa elän monta elämää ja näen monta maailmaa ja monta aikaa. Minimalismi onkin antanut mulle sekä fyysisesti tilaa kirjoille, kun en säilyttele kaapeissa kaikenlaista muuta ylimääräistä tavaraa ja toisaalta myös aikaa lukemiseen, kun arkinen tavarahuolto ei vie vapaa-ajasta isoa siivua edes lapsiperheessä.

Ostolakon kohdalla en ole laskenut e-kirjoja ostoksiksi, käytän niissä kirjaston e-kirjapalvelua ja välillä maksullisia e-kirjapalveluja. Jos kaikki noista maksullisista palveluista lukemani kirjat olisivat erillisiä ostoksia tai ne sellaisiksi laskisin, olisi ostolakon lukemat ihan erilaisia. Nuo eivät kuitenkaan jää mulle fyysisesti, ei edes puhelimelle josta niitä luen, eivätkä ne ole tavaroita, maksutkin olen kuitannut lahjarahalla, joten en pidä tätä rajausta ostolakossani mitenkään harhaanjohtavana. Varmaan lukisin vaan sitten enemmän noita oman hyllyn aarteita ja kirjaston kirjoja, jos en e-kirjapalvelua välillä käyttäisi.

Tämän minimalistin huonekalut

 Kun kuulee termin minimalistinen sisustus, tulee useimmille mieleen hyvin pelkistetty, vaalea ja skandinaavinen sisustus, jossa tila on avara, ehkä jopa tyhjän tuntuinen. Myös tyylikkyys ja elettömyys sekä neutraaalin väriset huonekalut yhdistetään tuohon mielikuvaan. Samat mielikuvat tulevat itsellenikin, sen verran tehokkaasti mielikuvan muodostumiseen ovat vaikuttaneet erilaiset minimalismista kertovat artikkelit ja somejulkaisut.

Aiemminkin olen täällä kertonut, että mun maku on hyvin erilainen, tykkään kyllä avarasta ja selkeästä tilasta, enkä oikein kestä runsasta tavaramäärää, mutta haluan kotini olevan värikäs ja iloinen ja sellainen seitkytluvun hippityyli ilahduttaa aina.

Huonekalut meillä eivät kuitenkaan ole mitään perittyä retroa vaan ihan peruskamaa, suurin osa Sotkasta ja Ikeasta vuosien mittaan ostettua. Musta on aina yhtä hassua lukea netin sisustuskeskusteluja, joissa painajaismaisimpana sisustuksena mainitaan hyvin usein joku vuosikymmenen vanha Sotka-sisustus ja katsella ympärilleni kotona ja miettiä että senkin voi toteuttaa aika monella tavalla. Meillä on ihanat mustikansiniset sohvat, joissa on leveät käsinojat ja hyvin laatikkomainen muoto ja niissä on tosi ihana istua. Samaa laatikkomuotoa on olohuoneen kirjakaapissa, se muodostuu sellaisista kuutiopaloista ja sen muunneltavuus on ollut tosi kätevää. Palat  ovat muodostaneet mm. kaksi erilaista hyllyä, välillä matalan pitkän kokonaisuuden ja välillä toimineet korkeana tilanjakajana. Suurin osa hyllyistä on ovellisia, joten kirjat (ja valokuva-albumit, dvd:t ja kansiot tärkeille papereille) pysyy pölyttömänä. Kaikki nuo on ostettu Sotkasta ja hyllykkö on Suomessa tehty. Aikanaan se oli vähän kompromissi, kivannäkoinen ja kohtuuhintainen mutta lastulevyä, olisin halunnut kokopuisen. Mutta hyvin on kestänyt ahkeran käytön ja siirtelemisen. Luulenkin, että sekä hyllykkö että sohvat ovat loppuelämän huonekalut meillä, korjataan vaan tarpeen mukaan. Olohuoneessa meillä ei muita huonekaluja olekaan. 

Keittiössä on meillä teetetty pirtinpöytä ja penkit, lähes samanlainen alunperin puolison sukulaisilta peritty oli meillä vuosia ja se oli pinnaltaan kunnostettu parikin kertaa ja ei enää voinut kunnostaa, kun oli viilupinta, niin piti miettiä uutta. Jalat on suoraviivaisemman malliset ja kokoa taidettiin viilata jollakin kymmenellä sentillä meille sopivammaksi mutta väri sama, sellainen tumma ruskea. Teettäminen oli halvempaa kuin uuden ostaminen kaupasta, eikä kaupasta oikein mieleistä löytynytkään. Tai tarjouksista kallein oli muistaakseni kahden ja kolmen tonnin välissä, mutta edullisin oli siis reilun viisisataa euroa ja siihen tartuttiin ja aivan mahtavaa työtä puuseppä teki. Pöytä on kokopuuta, joten pinnan voi kunnostaa useaan kertaan ongelmitta. Netissä näin samantyyppisen mallin ja sen kuvan perusteella saatiin just se unelmien pöytä. Isolla porukalla penkit on olleet ehdoton juttu, kohtuulliseen tilaan mahtuu tiivistämällä lasten kaveritkin ja pöydän päässä on kaksi lasta tai yhden aikuisen vetävä lisäpenkki. Pöytä on loppuelämän pöytä ehdottomasti. Keittiössäkään meillä ei ole kuin pöytä ja penkit.

Nuorison sisustus on elänyt kasvun myötä ja jokaisen oma tyyli on ollut erilainen mutta meillä vanhemmilla makuuhuoneessa on sänkynä kirkkaanpunainen vuodesohva, joka on ollut selälle tosi hyvä ja aiempina vuosina oli välttämätöntä, että sänky saatiin päivän ajaksi sohvaksi, koska meidän makuuhuone on ollut välillä olohuone ja välillä lasten leikkihuone. Nykyään se saa olla sänkynä aina, on hyvä sänky eikä aiota vaihtaa. Lisäksi mun rakas punainen samettinojatuoli on makkarissa ja pari
lapsilta jäänyttä hyllyäkin, sekä itse maalattu jakkara yöpöytänä. Noissa hyllyissä on sekä pinkkiä että tummansinistä ja tykkään niiden väreistä kovasti.

Ihana samettinojatuoli

 

Siinäpä ne, kaikki muut lukuisat nojatuolit ja jakkarat ovat nuorison huoneissa tai pihalla ja kesäolohuoneessa.

Mun minimalismi näkyy siinä, ettei ole pikkupöytiä, sisustuskoreja tai vastaavia eikä hirveän monia huonekaluja, tilaa on enemmän kuin tavaroita mutta väriä runsaasti ihmisten keskimääräiseen makuun verrattuna. Musta kaikenlaiset sisustukset on mielenkiintoisia ja seuraankin satunnaisesti erilaisia sisutusblogejakin mutta omia huonekalujani ja tyyliäni (tai tyylin puutettani) en kyllä vaihtaisi mihinkään.

Ostolakko ja vaatteet, miten on sujunut tähän mennessä

Suosikkikotivaatteiden kirjoa, töissä olen sitten vähemmän värikäs

 

Heti ostolakon alkumetreillä huomasin lähes uusien farkkujeni kankaassa olevan kulumaa ja pohdin niiden palauttamistakin. Päädyin kuitenkin pitämään farkut, koska en uskonut että uudet samanlaiset olisivat sen paremmat ja toisaalta en halunnut alkaa ostamaan heti ostolakon alussa kokonaan uusia housuja.

Yllätyksekseni nuo farkut ovat kestäneet ihan hyvin, kulumat niissä ovat pahentuneet jonkun verran ja yhdestä kohtaa olen niitä paikannutkin muutamalla pistolla, mutta kokonaisuudessaan ovat olleet hyvät ja toivottavasti kestävät vielä ensi vuonnakin. 

Muiden vaatteiden kohdalla isompia ongelmia ei ole ollut. Yksi vanha t-paita on mennyt räteiksi, kun kangas oli niin ohut ja kutistui pesuissa pituudesta. Joitakin sukkia on mennyt rikki ja osaa paikkailen käyttöiän jatkamiseksi. Näin olen tehnyt myös ennen ostolakkoa.

Joissakin alustopeissa on pieniä reikiä, niiden paikkaaminen ei kannata, koska hajoavat siitä vierestä lisää, mutta olen silti näitä pitänyt, eiväthän ne paitojen alta mihinkään näy. Noiden tilalle varmaan ensi vuonna tai ainakin joskus tulevaisuudessa voisin ostaa uusia samanlaisia.

Yhdet kotilegginsit hajosivat ja ne muutamat muut ovat aika haperoita saumojen vierestä nekin, mutta ovat kestäneet kasassa onneksi ja kotona olen pitänyt urkkalökäreitä enemmän kuin ennen.

Pari uutta vaatetta on tullut kaappiin, en ole ostanut mitään, mutta yhdestä nuorisolta jääneestä  trikoomekosta leikkasin yläosan pois ja siitä tuli kesäinen kotihame itselle. Mulla on yksi tällainen samalla lailla tehty ennestään ja tuossa mekossa oli kestotahra, eli ei kelvannut lahjoitettavaksikaan. Sain myös lahjaksi kuvassa olevan ihanan Alf- t-paidan, josta tulikin heti yksi mun suosikkivaatteista. Lisäksi olen nuorisolta perinyt muutamat heille värin vuoksi nykyisin kelpaamattomat ehjät sukat.

Muutaman tennareihin ja huppareihin kohdistuneen hetkellisen ostohalun lisäksi en ole varsinaisesti kaivannut minkään vaatteen ostamista eikä ole listalla mitään sellaista, jonka säntäisin ostamaan heti tammikuussakaan. Vaatteiden osalta ostolakko on siis ollut oikein onnistunut.

Minimalismi, ostolakko ja lahjojen ostaminen

kuva:pixabay/Memed_Nurrohmad

 Lahjojen ostaminen on kaltaiselleni minimalistille välillä päänvaivaa aiheuttava asia. Itse en tavaralahjoja oikeastaan kaipaa ja aika hyvin ihmiset ovat tämän ymmärtäneet. Puoliso ja joskus lapset mulle ostaa tavaroitakin, mutta ne on aina olleet onnistuneita lahjoja ja tulleet käyttöön ja ilahduttavat arjessa, olipa kyse kivasta mukista, suosikkikirjasta tai hauskasta t-paidasta. 

Samoin koen, että omalle perheelle on suhteellisen helppo ostaa lahjoja. Helppoutta kaivatessani usein päätän, että ostan kaikki joululahjat kerralla jostain isosta kaupasta tai nettikaupasta, mutta turhan usein silti päädyn kuitenkin vertailemaan hintoja muutaman euron säästön nimissä tai tilaamaan jotain (olevinaan) tosi ihanaa ja spesiaalia jostain yksittäisestä nettikaupasta tai kiertämään läpi monta kivijalkakauppaa jonkun tietyn asian perässä, vaikka vastaanottajalle ei sillä värillä/merkillä/jollakin triviaalilla ominaisuudella olisi ehkä oikeasti mitään väliä.

Muille kuin omalle perheelle lahjojen ostaminen tuottaa enemmän päänvaivaa, aikuisille ostan vain harvoin ja silloin lahjakortteja tai kirjoja mutta lähipiirin lapsille sitten kaikenlaista muutakin. Haluan kuunnella toiveita, mutta aika monella lapsella on jo vähän kaikkea, jolloin toiveita ei oikein osata esittää. Ja kun minimalistina ei haluaisi toisten ihmisten tavarakaaosta lisätä tai turhaa tavaraa kenellekään ostaa, tuntuu aivot välillä olevan ihan solmussa, kun yrittää keksiä jotain tarpeellista/kuluvaa mutta tietynikäiselle lapselle mieleistä lahjaa. Erilaiset erikoisvärikynät ja askartelutarvikkeet on tässä kohtaa usein pelastaneet tilanteen.

Ostolakko ei ole ole mulla vaikuttanut lahjojen ostoon erityisesti. Rajasin lahjat alunperinkin ostolakon ulkopuolelle ja toisaalta en ole kieltänyt ketään ostamasta mulle lahjoja, pari lahjaa vuoden mittaan olen saanutkin merkkipäivänä ja ne ovat ilahduttaneet kovasti. En kuitenkaan ole toivonut varsinaisesti mitään, vaikka kieltämättä hetkellinen houkutus on ollut toivoa lahjaksi jotain minkä olisin halunnut ostaa mutta en ostolakon vuoksi ole ostanut. Saamani lahjat ovat kuitenkin olleet yllätyksiä ja jotain, mitä en ole osannut toivoa  mutta mistä olen pitänyt hirmuisen kovasti ja hyvä niin.

Nyt lahjojen ostaminen on ollut mielessä joululahjojen vuoksi. Eräänä vuonna mulla oli laskettu aika lähellä joulua ja ostin joululahjat varmuuden vuoksi jo kesällä niin omille kuin lähipiirinkin lapsille ja koin sen tosi käteväksi. Tapa jäi vuosiksi, mulla oli ostettu ja paketoitu joululahjat useimmiten viimeistään elokuussa ja isoin ongelma oli löytää silloin joulupaperia jos kaapissa oleva loppui kesken. Pystyin hyödyntämään alennusmyyntejä ja muita löytöjä pitkin vuotta ja joulun alla sain keskittyä joulutunnelmaan virittäytymiseen jouluruuhkissa pyörimisen sijasta. Nyt nuorison toiveet ovat sen verran tarkkoja, ettei samanlaista etukäteisostamista enää voi tehdä isossa mittakaavassa, mutta edelleen pyrin syksyn myötä miettimään ja mahdollisuuksien mukaan ostamaankin osan lahjoista. 

Nyt siis pohdin, pitäisikö ostolakon hengessä pyrkiä ostamaan lahjat kerralla tai ainakin sinne päin, ettei joka kuukausi tulisi notkuttua kaupoissa ja nettikaupoissa lahjaostoksilla. Kai vähän pelkään, että siinä voi tulla erilaisia muitakin ostohoukutuksia sitten helpommin tai ainakin ostaminen vallata turhan ison osan ajasta kun ostolakon tarkoitus on nimenomaan vähentää ostelemisen roolia elämässä.

Mitä turhaa tai tarpeellista minimalisti ostaa?

kuva:pixabay/Saydung89

Tänä vuonna ostin ostolakosta huolimatta yhden selkeästi turhaksi osoittautuneen asian ja se oli teltta. Teltta oli todella hyvässä tarjouksessa ja tosi kiva ja laadukkaan oloinen, mutta erinäisistä syistä se kasattiin kesällä vain pari kertaa kokeeksi ja jouduin toteamaan, että telttailu edes mukavassa ja korkeassa teltassa ei taida olla mun juttu. Ostin teltan kuvitellen, että viettäisimme enemmän aikaa luonnossa ja musta kuoriutuisi sellainen semi-retkeilijä ja eräilijä. No ei kuoriutunut eikä nuorisokaan innostunut telttailusta. Ihan turhaan rikoin ostolakkoani ja teltta toivottavasti löytää uuden kodin. 

Aloin sitten miettimään, mitä turhaa tai tarpeellista tavaraa minunlaiseni, itsensä minimalistiksi mieltävä ihminen sitten päätyy ostamaan ja miksi.

Käyttötavaraa tietysti, vaatteita ja kenkiä rikkimenneiden tilalle, tyynyjä, astioita, kaikkea sellaista normaaliin elämään kuuluvaa peruskäyttötavaraa, joka käytössä kuluu tai hajoaa. Tosin niin edelliset astiat kuin pyyhkeetkin olivat meillä osa reilusti yli kaksikymmentä vuotta vanhoja, eli näitä ostoksia ei (onneksi!) tarvitse tehdä läheskään joka vuosi. Nämä on niitä järkeviä ja jossain määrin pakollisia ostoksia ja mitään edellä mainittua meillä ei ole määrällisesti kovin paljoa. 

Sitten ne hutiostokset, mistä ne koostuu? Koska ainakin mulla niitä kuitenkin joskus tulee, vaikka miten olen minimalisti ja kiinnostus on pääosin muualla kuin tavaroiden shoppaamisessa. Kun katselin aiempien vuosien ostoksia, hutiostokset painottuivat pitkälti juurikin mielikuvien perusteella ostamiseen. Ostin teltan, koska näin itseni viettämässä ihanaa kesää rennosti telttailen ja toki luin telttailusta kertovia juttuja, jotka vain vahvistivat ajatustani idyllisestä luonnossa vaeltelusta ja ihanista illoista tunnelmallisesti teltassa pienen lampun valossa lueskellen. 

Ostin tekstiilipesurin, koska ajattelin näin saavani vanhoista kangassohvista uuden veroiset ja autonpenkeistä tahrattomat. Pesuri varmaan toimi niinkuin piti (ainakin se oli kallis), mutta ihan saman lopputuloksen saa kostealla pyyhkeellä sohvat puhdistamalla ja pesuri oli sen verran hankala käyttää ja nostella, että ei sitä mihinkään autoon viitsinyt edes viedä. Sekin lähti uuteen kotiin, koska säilytys vei suhteellisen paljon tilaa siihen nähden, että kapistus oli meille lopulta hyödytön. 

Olen myös ostanut viime vuosina muutamia puutarhakoristeita tai vastaavia, mutta ei ne ole jotenkin sitten kuitenkaan istuneet meidän pihaan nätisti. Lopulta tykkään pihassakin minimalistisesta tyylistä, vain puita, joitakin pensaita ja nurmikkoa. Vaikka muilla erilaiset puutarhakoristeet ja valot on ihania, en niitä omalle pihalle kaipaa.

Eli mulla hutiostokset taitaa olla niitä unelmaminälle ostettuja juttuja tai jotain, mihin blogien tai netin mainokset houkuttelevat  tai pinterest-kuvat hetkellisesti innostavat. 

Varmaan noita hutiostoksia joskus tulee tulevaisuudessakin tehtyä, mutta mietin laittavani itselleni jonkun noin viidenkympin hintakaton, jonka yli menevää en osta. Jää sitten isot hutiostokset tekemättä. Kuitenkin esim. lumikengät oli vähän samantapainen ostos, hetkellinen innostus, mutta ne olivat kivat ja jäivät käyttöön. Eli aina ei voi tietää etukäteen onko joku ostos turha vaiko uuden kivan harrastuksen alku.

Pieniä oivalluksia helpompaan arkeen

kuva:pixabay/REDQUASAR

Joskus hyvin pieni asia voi olla vaikutukseltaan iso. Tai jonkun pienenkin asian sujuminen mukavammin, voi tuoda arkeen iloa ja joustoa. Monet tuollaiset asiat ovat sellaisia, että kun on helpomman tai paremman tavan oivaltanut, tulee miettineeksi, miksi on vuosikausia toiminut toisin ja miksi ei aiemmin ole hoksannut helpompaa tapaa. Joskus näitä juttuja oivaltaa arjessa ihan itse, joskus ne tulevat vastaan lehtijutussa tai jonkun blogissa.

Päätinkin listata tähän muutamia tosi yksinkertaisia juttuja, joilla on ollut omaan arkeen helppoutta tai iloa tuova vaikutus.

-Henkarikuivaaminen. Olen aina kuivanut vaatteet pääosin telineessä, tykkään säilyttää vaatteita pinoissa ja vain jotkut harvat vaatteet ovat henkareissa. Siksi en ollut koskaan ajatellut, että henkarikuivaaminen toimisi meillä. Olin kyllä lukenut juttuja vaatteiden kuivaamisesta pienissä tiloissa ja niissä aina se henkarikuivauksen helppous oli se, että kun kuivattaa henkarissa, voi vaatteen sen kuivuttua laittaa suoraan kaappiin samassa henkarissa. Mutta kun alettiin muokata kodinhoitohuonetta uusiksi, tajusin, että henkarikuivatus säästää lattiatilaa ja kuivan vaatteen ottaa siitä henkarista ihan yhtä helposti kuin telineestäkin ja voi sitten viikata kaappiin. 

-Pyykkikori eteisessä. Kun saimme (pienen) arkieteisen mahdutettua kodinhoitohuoneeseen, saimme jaettua ulkokamppeita niin hyvin kahden eteisen välillä, että sain mahdutettua erilliset pyykkikorit eteiseen kaapinoven taakse. Kotiin tullessa mahdolliset hikiset liikuntakamppeet, likaiset sukat ja muut pyykit saa laitettua pyykkikoriin ja ne eivät jää lojumaan minne sattuu.

-Tilataan kerran viikkoon ostokset ja pyrin aika samointein pesemään ja tarvittaessa pilkkomaankin kaikki hedelmät ja vihannekset syömävalmiiksi, jolloin lapset (ja lisäksi laiskat aikuiset niinkuin meillä) helpommin ottavat välipalaksi jotain terveellistäkin pelkän leivän sijasta.

-Monikäyttöiset astiat. Samat kivanväriset kulhot sopivat niin leipomiseen, hedelmien säilytykseen kuin tarjoilemiseenkin ja menevät vielä sopivasti sisäkkäin säilytettäessä, eli tämä säästää kaappitilaakin.

-Kaupan paperiset ostoskassit kierrätyspaperin ja pahvin keräämiseen. Ja vessapaperi- ja talouspaperipakettien pussit muovinkeräämiseen. Mulla kierrätysinto kärsii kovasti, jos mun pitää raahata kierrätysastioita edestakaisin tai mikä pahinta, pestä niitä välillä, joten meillä on jo vuosia sitten siirrytty keräämään kierrätettävät samaa materiaalia olevaan pussiin, jolle on paikka roskiskaapissa. Kun se täyttyy, se on helppo nakata autoon odottamaan viemistä ja kun sen vie keräykseen, sen voi sellaisenaan laittaa keräysastiaan.  Meillä ei siis ole järkevän kävelymatkan päässä kierrätyspistettä. Ja ei haittaa vaikka kertyisi useampikin kassi ja pussi sinne autoon, toisin kuin jos se kierrätys on astiassa joka pitää viedä takaisin sinne kaappiin, ennen kuin voi laittaa sinne lisää roskia.

Nämä on tällaisia kodinhoitoon liittyviä oivalluksia pääosin, mutta niistä hommistahan se arjen pyörittäminen koostuu ja silloin pienistä puroista kasvaa nopeasti vähän isompi puro, joka mahdollistaa vähän leppoisamman arjen.

Ostolakko: elokuu

kuva:pixabay/NickyPe

Elokuun ostokset ovat olleet kattolamput hajonneiden tilalle ja muutamia pikkuostoksia remontin viimeistelyyn, sekä nuorisolle yksittäisiä tavaroita. Näiden lisäksi ostin yhden muovirasian (2€) ja metallisen tarjottimen/lautasen(4.2€), jotka tulivat tiskipöydälle, pesuaineen ja biojätepussin alle. Meillä ei ollut mitään sopivaa noihin ja kyllästyin putsaamaan pöytää, se kun ei ole terästiskipöytä vaan hankalammin puhdistettavaa laminaattia. Olemassa olevista rasioista sun muista ei noihin tarkoituksiin mitään löytynyt, meillä on sen verran sopivasti isompia rasioita, että kaikki ovat jatkuvassa käytössä.

Erityisiä ostohaluja ei ollut, jo kesällä nuorisolle ostettujen petauspatjojen pitkä ja hankala reklamaatio on venynyt tänne asti ja vienyt hermot moneen kertaan, joten se on omalta osaltaan suitsinut kaikenlaiset houkutukset ostaa yhtään mitään.

Ostamisen sijasta järjestelin liinavaatteita ja varapeittoja ja tyynyjä fiksummin hyllyille ja sain siten tilan toimimaan paremmin ja tavarat on helpompi sieltä tarvittaessa ottaa. 

Rahaa on tosin kulunut ruokapuolella normaalia enemmän, kotimaisten marjojen satoaika on ollut parhaimmillaan ja työmatkan varrella on lähialueen tuottajan myyntipiste, josta on tullut monena päivänä käytyä niin mustikat, mansikat kuin vadelmatkin. Ihania herkkuja, joihin ilolla käytän rahaa. Ja kun ei osta (turhaa) tavaraa niin rahaa voi sitten ihan hyvällä omallatunnolla käyttää tuollaiseen arjen hemmotteluun.