Onko vähemmän kuitenkin enemmän?

 Ostolakkotaukoni on siis tuonut mukanaan joitakin hankintoja ja sitäkin enemmän epäonnistuneita yrityksiä ostaa. 

Uusi amppeliteline ei suostunut uppoamaan pihaan riittävän syvälle, joten ei jäänyt meille, koska en suostu kaivelemaan rautakangella tai lapiolla nurmikkoa pilalle sen vuoksi edes pieneltä alalta. Kun sitten tarkemmin katselin, huomasin lopulta terassikatoksen reunassa vähän piilossa koukun, jossa entinen asukas on ilmeisesti amppelia pitänyt, siihen naru ja olemassa ollut tomaattiamppeli, hinta 0 euroa ja on nätti, kunpa tämän olisin tajunnut ennen tuon metallihökötyksen ostoa. Onneksi ei ollut sentään kovin kallis.

Kun olen karsinut jaloille nykyään huonoja kenkiä, olen muistanut, miten helppoa on, kun on vain vähän kenkiä käytössä, säästää lattiatilaa eteisessä eikä tarvitse miettiä ulos mennessä, mitkä kengät olisivat "parhaat" juuri siihen hetkeen. Kesävaatteissa on ollut kiva ottaa käyttöön ne kolmet kesäiset housut ja en todellakaan ole kaivannut lisää housuja. T-paitoja yritin ostaa, mutta ei löytynyt sopivia ja kun vähän asiaa pohdin, tajusin, että kyllä osaan kotona olla hihattomissa topeissa, joita on useampi ja sitten ihmisten ilmoille riittää ne mun pari hyvää t-paitaa.

Johtopäätöksenä se, että aika moni ihan hirmuisen tärkeältä ja harkitultakin tuntuva tarve ostamiseen ja tavaraan on mun kohdalla lopultakin vaan halu ostaa jotain tai kuvitelma, että joku uusi asia tekisi elämästä kätevämpää ja helpompaa. Usein lopulta huomaan, että ostamatta jättäminen on kuitenkin paras ratkaisu ja vähemmän todella on enemmän.

Jotain onnistuneitakin ostoksia on sentään ollut. Ostin pihalle kolme marjapensasta. Olen useana vuonna kasvattanut lavakauluksissa kaikenlaista, usein huonolla menestyksellä, kun en tosiaan ole erityinen viherpeukalo. Nyt päätin, että istutan noihin korkeisiin lavakauluksiin marjapensaat, jolloin ei joka vuosi tarvitse tehdä uusia istutuksia ja toivon, että marjapensaat menestyy mun huonollakin hoitamisella paremmin kuin kurkut ja salaatit.

Lisäksi ostin uuden tyynyn, migreenin vuoksi näköjään tarvitsee säännöllisesti uusia tyynyä kun se käytössä litistyy. Lisäksi ostin pienet purkit kalustemaalia kahden jakkaran kunnostamiseen, entinen pinta niissä on lohkeillut pahasti ja korjaaminen on ollut suunnitteilla jo pidempään. Eli muutama onnistunut ja tarpeeseen tullut hankinta sentään tuli tehtyä.

Tuolisirkus

kuva:Pixabay/PublicDomainPictures

Kuin varkain kesä tuntuu tulleen, ruoho kasvaa ja on niin lämmintä, että viikonloppukin tuntuu kesälomalta. Piha kaipaa huoltamista ja kunnostamista, kuorikatetta pitää lisätä pensasaidan reunaan, lannoittaa nurmikkoa ja ottaa pihakalusteet esille. 

Ja tuo viimeisin, pihakalusteiden esille ottaminen sai tajuamaan, että näköjään on yksi tavararyhmä, jonka suhteen olen vähemmän minimalisti. Ja se on tuolit. Itse asiassa vähän kaikenlaiset tuolit, mutta nykyään varsinkin pihatuolit.

 Meillä on sisällä useampia nojatuoleja sohvien lisäksi, nämä tosin sijaitsevat makuuhuoneissa mutta varsinkin lähinnä vaatetelineen virkaa tekevä punainen samettinojatuoli on ihana ja jos jostain löytyisi lisää samanlaisia, täyttäisin niillä varmaan kaikki nurkat. Ehkä ihan onnekkaasti olen ostanut tuon aikanaan kaverilta ja niiden valmistus oli lopetettu, joten en ole päässyt kartuttamaan kokoelmaani. Lisäksi on useampia jakkaroita ja puutuoleja, osa työpöytien ääressä, osa vaatetelineinä ja yöpöytinäkin. Noita olen itse maalaillut ja kunnostanut ja kaikilla (tai ainakin melkein kaikilla) on ihan olennainen käyttötarkoitus. Ja on perheessä sen verran ihmisiäkin että jos tuoleja olisi vain pari, osa istuisi lattialla.

Mutta sitten ne ulkotuolit. Meillä oli entisessä kodissa iso parveke, johon hankittiin kivat kankaiset tuolit, mutta tila rajasi määrää, joten sinne mahtui tasan kolme kappaletta ja koko perheellä ei siellä yhtäaikaa istuskeltu, eikä oikein vieraidenkaan kanssa. Kun sitten muutettiin taloon, jossa on oma piha ja terassia, etsin käytettynä lisää samanlaisia tuoleja. Vain yksi löytyi lisää ja nyt noita todella mukavia kangastuoleja on neljä, osa sisäkäytössä ja osa on ollut talvella kasattuna kaapissa ja kesällä terassilla. Tuoleja tarvittiin enemmän omallekin porukalle ja lisäksi totesin, että vieraitakin varten olisi kiva olla ulkona useampi tuoli, joten ostettiin sellaisia punostuoleja kangastuolien kaveriksi, ensin tylsässä värissä (kaduttaa, olisi pitänyt ottaa ihanat vihreät eikä harmaita) ja sitten muutaman vuoden jälkeen vielä muutama lisää värikkäämpinä. Lisäksi meillä on pari ikean muovista puutarhatuolia, jotka olivat pitkäaikaslainassa useita vuosia ja nyt keväällä palasivat meille. Kun aloin laskemaan meidän ulkotuolien määrää sain tulokseksi kolmetoista kappaletta. Tässä on tosin syytä mainita, että meillä ei ole minkäänlaista pöytäryhmää tai vastaavaa ulkona, nuo löhötuolit ovat ainoat ulkokalusteet. Kaikille on käyttöä ainakin satunnaisesti, mutta onhan tuo aikamoinen tuolimäärä. Yhdestäkään ei olla luopumassa, määrä ei siis minua häiritse ja tuoleista osa menee säilytyksessä päällekkäin, eli mahtuvat talveksi hyvin varastoon. Mutta tässä on selvästi se tavara-alue mun elämässä, mihin minimalismi ei taida yltää. Kaiken päälle mulla on vielä canvastaulukin, jossa on erivärisiä rantatuoleja eli voin vaihdella tuolia jolla istun ja ihailla sitten seinältä vielä lisää tuoleja. 

Mutta onhan se sentään tavallaan järjestelmällistä että mun innostuksen kohteet tuntuu alkavan T-kirjaimella, tuolit, tennarit, tv-sarjat ja trolli-peikot, onneksi niitä peikkoja ei sentään ole montaa. 😄

Muistin taas miksi ostaminen ei ole kivaa

 Olen tässä toukokuun mittaan yrittänyt ostaa joitakin tarpeellisia tavaroita, paino ilmaisulla yrittänyt. Ja mieleen alkoi palailla miksi ostaminen ei ole mun suosikkihommaa. 

 

 

kuva:Pixabay

 

Yritin ostaa mekon, kun tulevaan kesään on kutsu käynyt jo kolmiin eri juhliin ja entinen mekko tosiaan kiristää epäterveesti. Pitkän nettikauppaselailujen virran lopputulemana löysin kivan ja kohtuuhintaisen mekon ja tilasin sen. Sovittaessa mekko oli kuitenkin aivan oudon mallinen kainaloiden kohdalta ja edes koon vaihtaminen ei tuota muuttanut, malli oli vain yksinkertaisesti huono. Eli mekko palautukseen.

Lisäksi ajattelin ostaa kengät, kun jalkavaivan vuoksi monet entisistä kengistä on sellaisia etten niitä voi enää käyttää. Löytyi kivat ja nätit, joissa oli sopivat kosteudenpito-ominaisuudetkin. Kun kengät tulivat, ne olivat juuri niin hienot kuin kuvassa, mutta pohja oli kuin kiveä, joten ohutpohjaiset tennaritkin olisivat jalkavaivassani vähemmän huonot ja rehellisesti en osaa kuvitella että kukaan haluaisi noin epämukavilla kengillä kulkea, vaikka ei olisi mitään vikaa jaloissa. Palautukseen siis.

Lisäksi aiemmin tänä vuonna hankituista, ostolakkoon kuulumattomista ostoksista toinen ilmanpuhdistin ei toiminut niinkuin piti ja meni reklamaatiopalautukseen, joka sujui myyjäliikkeen puolelta kyllä oikein ystävällisesti, mutta vaati ensin yhteydenottoa ja sitten käynnin paikallisessa liikeessä paikanpäällä, eli aikaa ja vaivaa. Nyt mennään sitten vaan yhdellä pienellä ilmanputsarilla, se toinen sentään toimii niinkuin pitää. Samoin nuorison kenkäostoksista yhdet olivat vialliset ja taas piti ajella toiselle puolelle kaupunkia ja käydä selvittämässä asiaa.

Tavarasta ja ostamisesta on siis ilon tai hyödyn sijasta ollut lähinnä ärsytystä ja aikaa vievää vaivannäköä. Vielä on pihalla paketissa asentamista odottamassa se haaveilemani amppeliteline, toivottavasti se on kuitenkin luvatunlainen tai edes käyttökelpoinen, sitä kymmenen kiloa painavaa yli kaksimetristä paketinmötikkää en nimittäin haluaisi enää postiinpäin alkaa rahdata.

Näiden kokemusten jälkeen alkaa taas tuntua siltä, että ostolakko onkin aika rentouttava ja hyvä ajatus. Ehkä oli ihan hyvä pitää tämä ostolakkotauko, niin muistui mieleen ostamisen nurjat ja kurjat puolet, jotka ainakin omalla kohdallani ylittävät kirkaasti uuden tavaran mahdollisesti ja usein vain hetkellisesti tuoman ilon.

Ajatuksenvirtaa minimalismista ja tavarasuhteesta

 Nyt kun ostolakko on tauolla, ei ostaminen ole muuttunut kuitenkaan erityisen houkuttelevaksi. Muutama tarpeellinen hankinta on to do-listalla, muuten ei elo ole kummemmin muuttunut tämän ostolakkotauko-päätöksen jälkeen. Luulen, että tämä on sidoksissa minimalismiin ja ehkä vähän vuosien myötä hiipien iskeneeseen pihistelyintoon.

Olen siis ollut minimalisti jo sieltä aika kaukaa teini-iästä asti. Läpi erilaisten elämänvaiheiden, nuoruuden, opiskelun, lapsiperheellistymisen ja nyt keski-ikäisenä. Minimalismi on mulle siinä mielessä jotenkin luontaista ja jopa automaaattista toimintaa, enkä varmaan osaisi toisin edes elää. Hauska esimerkki on, kun muutimme nykyiseen kotiimme. Vessassa oli allastaso kahdella isolla vetolaatikolla ja lisäksi erillinen kaappi. Kaappi purettiin heti pois, koska kaipasin tilaa. Ja vielä nyt vuosien jälkeen noissa vetolaatikoissa ei ole mitää muuta kuin altaan pesuun käytettävä tiskiharja, enkä oikeasti oikein keksi, mitä tavaraa tuollaisessa kohdassa säilytettäisiin. Kylpyhuoneessa ei myöskään ole yhtään kaappia, vain pieni lasitaso, jossa ne suihkussa käytettävät  muutamat saippuapurkit on. Myös muualta talosta purettiin useampia kaappeja pois (menivät kierrätyskeskukseen kun olivat lähes uusia ja laadukkaita) kun en vaan keksinyt mitään käyttöä niille ja toisaalta kaipasin avarampaa tilaa niin asumiseen kuin esim. pyykinkuivatukseenkin. Tällaiset muutokset tosin aina epäilyttävät jälleenmyyntiä ajatellen, harva arvostaa säilytystilojen vähäisyyttä myytävässä talossa, tämä tuli huomattua kun myytiin entistä kotia, jossa oli hyvin vähän säilytystilaa.

Kaipaan siis kovasti selkeyttä ympäristööni ja kotiini. Lapsuudenkotini oli tavararikas ja luulen, että se jotenkin muovasi omaa suhtautumistani tavaraan. Mielenkiintoista on, että lapsistani kaikki eivät tosiaankaan ole omaksuneet minimalismia omaksi jutukseen, päinvastoin, mutta se on ihan ok, linja on ollut, että omasta huoneesta/tilasta saa tehdä juuri haluamansa näköisen tavaroineen kaikkineen.

Kuitenkin ostolakkoyritykset aiempina vuosina ja nyt ovat aiheuttaneet sen, että viime vuosina tavaroista luopuminen ei ole ollut aina helppoa. Jos ajattelee, että ei voi ostaa mitään uutta, se kuluneempikin kenkäpari tai peitto voi tuntua tarpeelliselta. Ja nyt, kun ostolakko on tauolla, huomaan, että se vaikutus ei minulle olekaan se, että haluaisin ostaa hirveästi kaikkea, vaan se, että koen voivani luopua esimerkiksi epäsopivista kengistä helpommin. Pystyn siis ehkä jotenkin kuvittelemaan pula-ajan tai totaalisen köyhyyden vaikutusta ihmisen tavarasuhteeseen ja paremmin hahmottamaan (kieltämättä itseäni suorastaan ahdistavia) vinteille ja kaappeihin kasattuja turhan ja osin käyttökelvottoman tavaran vuoria, joita joillakin on. Jos tunne on se, että ei voi ostaa mitään edes tarpeeseen, olipa syy sitten rahan puute tai joku muu, se olemassa oleva tavara alkaa tuntua helposti korvaamattomalta hätävaralta.

Toukokuun tauko ostolakkoon

 Olen kipuillut tämän ostolakon kanssa enemmänkin viime viikkoina. Moni tavara on hajonnut, moni asia tuntuu vaikealta ratkaista keksimällä ja virittelemällä vanhaa, kun ostamalla saisi toimivan ja kauniin ratkaisun. Ja kyse ei ole mistään hirveästä ostoinnosta, vaan ihan arkisista asioista, joiden kanssa ostolakko tuntuu ottavan enemmän kuin antavan. 

Mietin jo kokonaan luovuttamista, mutta päädyin tässä vaiheessa siihen, että toukokuu saa olla taukokuukausi ostolakon suhteen. Holtitonta ostamista en aio harrastaa, enkä ehkä edes mitään erityisiä ostoksia vain huvin vuoksi tehdä mutta saan ostaa sellaista, mikä on harkittua ja tarpeellista. Kuten tarvittaessa amppelitelineen pihalle. Mietin, että kun meidän pihan ohi naapurit kuitenkin kulkee, niin ehkä on ihan naapurisovunkin takia kivempi, jos piha ei ole mun erittäin kyseenalaisten "tein itse ja säästin"-viritysten esittelyareena. Sisätiloissa nuo viritykset ei ehkä niin koske kenenkään silmään ja sieluun, joten siellä niitä voin edelleen toki tehdä innostuessani.

Saa nähdä, miten sitä osaa ostaa mitään, kun on alkuvuoden itselleen hokenut että "en osta en". Toivon, että toukokuun lopussa ostettua tavaraa ei olisi määrällisesti paljon ja toisaalta olisi taas tunne, että loppuvuoden suhteen ostolakko ei ole mahdoton tavoite. 

Katsotaan josko tänne listailen mahdollisesti ostettuja asioita tai fiiliksen iskiessä kirjoittelen minimalismista, mutta ostolakossa on nyt toukokuun tauko.

Neljäs kuukausi ostolakkoa takana

 Neljäs kuukausi ostolakkoa alkaa olla takana ja ostoksia kotiin tai itselle on ollut tasan yksi, eli teltta. Säät suosivat niin, että ollaan saatu se koekasattua ja täytyy sanoa, että olen tuohon ostokseen oikein tyytyväinen ja uskon, että siitä on paljon iloa ensi kesänä. Teltan alle voi joutua ostamaan jonkunlaisen pressun suojaksi, joten sellainen lisäostos lähiakoina on varmaan tähän liittyen vielä tulossa.

Lisäksi nuorisolle on ostettu kenkiä ja muutamia vaatteita, kauden vaihtuminen paljasti pieniksi menneitä kamppeita ja niiden tilalle tarvittiin uudet.

Viime vuonna huhtikuussa ostoissa oli uusia pyyhkeitä rikki menneiden tilalle, uudet matot eteiseen, nekin hajonneiden tilalle, kun entisistä oli pohja mennyt rikki, varmaankin painepesuripesun jäljiltä, kumipohja ei sitä näköjään kestänyt. Lisäksi viime vuonna ostin hiiriajastimen rikkimenneen samanlaisen tilalle ja muutamia paperi- ja arkartelutarvikkeita nuorisolle.

Tänä vuonna rahaa meni huhtikuussa telttaan 223 euroa ja nuorison kamppeisiin vähän alle 300 euroa. Viime vuonna huhtikuun ostokset maksoivat reilun satasen. 

Tässäpä hassu yhtälö, viime vuonna ostolakko ei pitänyt yhtään ja silti tänä vuonna rahaa meni moninkertainen määrä, vaikka ostolakko telttaa lukuunottamatta pitikin. Tämä kuitenkin selittyy lähinnä sillä, ettei nuorison tarvitsemat tai edes haluamat asiat kuulu ostolakkoon ja mietinkin välillä, pitäisikö minun tehdä jatkossa rinnakkainen kirjanpito, jossa ne eivät edes näkyisi.  Haluan kuitenkin niihinkin menevien summien näkyvän jossain itselleni, mutta voi olla että blogista jätän ne jatkossa pois kokonaan. 

Kuten muistakin blogimerkinnöistäni näkyy, ostolakko herättää tunteita, tässä kuussa eniten turhautumista ja kyseenalaistamista. Iloa ja mukavaa haastetta ei nyt ole niinkään löytynyt, enemmän sellaista hampaat irvessä keksimistä ollut tämä kuukausi. Silti ajattelen, että ei sekään ole ihan turha tunneskaala, kertoohan se siitä, miten monessa asiassa uuden ostaminen kuitenkin tuntuu paremmalta ja helpommalta ratkaisulta kuin entisen tavaran hyödyntäminen tai nykyiseen tyytyminen. Ehkä haaste onkin siinä, että oppisi erottamaan ne asiat, joiden ostaminen on tarpeen ja omaa hyvinvointia lisäävää ja ne, joiden kohdalla ostaa vaan tavan, mainonnan tai huvin vuoksi, ilman että se uusi tavara luo muuta kuin lisästressiä kun sille pitää keksiä paikka, sitä pitää huoltaa ja mahdollisesti joskus sitten vielä hävittää oikealla tavalla.

Ulkovaraston muutos kesäiseksi oleskelutilaksi on ajankohtaista ja siellä se tavaran määrä tulee taas vastaan. Vaikka meillä on varmasti aika harkittu määrä tavaraa, niin kieltämättä omakotitalo ja varastotilat ovat tehneet aika helpoksi ostaa joitakin tavaroita vähän niinkuin huomaamatta, kun niille on helposti löytynyt tilaa. En ole mitenkään varma, että ihminen tarvitsee esimerkiksi painepesuria itselleen, varsinkin kun se rikkoi ne matot, perinteinen letku ja harja-pesumenetelmä olisi säästänyt mattojen ostolta. Luulen että toukokuun haaste onkin tuon varaston tavaran läpikäynti ja miettiminen, onko kaikki siellä oikeasti tarpeen ja jos on, mihin ne säilötään, jos tilasta aikoo saada kesäolohuoneen.

Lisää hajoamista

 Ostolakkoa aloittaessani tavaroiden hajoaminen oli asia, jonka oletin vaivaavan vasta joskus vuoden loppupuolella. Uutena hajonneet farkut todistivat jo toisin, mutta vähän yllättäen olen nyt tilanteessa, jossa useampi hajoaminen samaan aikaan vaikuttaa niin, että ostolakko tuntuu hetkellisesti kovin hankalalta.

Mun läppäri on tullut mulle käytettynä ja ollut mulla lähemmäs kymmenen vuotta. Välillä se puhkuu ja puhisee, välillä sammuillee ja akku ei ole toiminut vuosiin, mutta noin muuten se on oikein toimiva. Nyt kuitenkin tasohiiren toinen nappi on ilmeisesti kulunut niin paljon, että se toimii vain satunnaisesti ja se todella haittaa koneen käyttöä. Ratkaisu on varmaankin irtohiiri, jonka käytöstä en tykkää ja sellainen onneksi löytyy taloudesta valmiiksi.

Mun jalka taas on vähän rikki ja vaikuttaa siltä, että jos en halua viime kesän jalkaongelmien palaavan ja pilaavan toistakin kesää, pitää siirtyä lättäpohjaisista kengistä pois. Vaikka jalka ei tavara olekaan, tämä vaikuttaa kuitenkin niin että joudun luopumaan ehkä muidenkin tennareiden käytöstä  kuin vain niistä kovapohjaisista, joista ongelma varmaan sai alkunsa. Mulla onneksi on jopa kahdet lenkkarityyliset kengät olemassa. Kahdet ainoastaan siksi, että viime vuonna tein poistokorista heräteostoksen, josta vielä kärsin tunnontuskia, kun ajattelin ettei mulla ole toisille lenkkareille mitään tarvetta, kun tennareissa pääosin kuljen. Selitin lenkkariostoksen halvalla hinnalla ja sillä, että onpahan sitten varastossa toiset lenkkarit, jos käytössä olevat alkaa hajota. Kerrankin heräteostos vaikuttaa jälkeenpäin loistavalta valinnalta.  Mun  muut kevät- ja kesäsään kengät on litteäpohjaisia tennareita, joita ei taida jalat enää kestää. 

Lisäksi mun rakas torkkupeitto, ihana puuvillainen ja tosi kaunis on alkanut reikiintyä. Paikkasin ensimmäiset reunoihin tulleet reiät, mutta nyt on pakko luovuttaa kun reikää tulee reiän ja paikkauksen viereen nopeampaan tahtiin kun ehdin entisiä korjata. Käytän sitä silti kunnes on enemmän reikiä kun peittoa. Toista torkkupeittoa ei meillä ole, joten millään olemassaolevalla sitä ei voi suoraan korvata. Nuorisolla on yksi vähän samantapainen peitto, mutta luulen, etten ole kovin suosittu, jos sitä alan omia itselleni.

Lisäksi yhden ison säilytyslaatikon kansi  on hajonnut reunasta pirstaleiksi, eli ei voi korjata. Nyt tuohon tarvitsisi uuden kannen, mutta yritän yhdistella tavaraa, niin että muihin laatikoihin mahtuisi ja ei tarvitsisi ostaa mitään. Samanlaisissa laatikoissa on siis kaikki talvivaatteet ja luistimet ja eri kauden kengät.

Monta yksittäistä asiaa, joihin ostaminen olisi helppo ratkaisu. Vaikka keksinkin jonkunlaisen ratkaisun noihin, väitän että olisi tosi kiva, jos vaan voisin ostaa hyvät paksumpipohjaiset kengät, uuden torkkupeiton (jos jostain kivan edes löytäisin), uuden säilytyslaatikon ja ehkä sen läppärinkin. Ja mietin jälleen kerran, onko tässä mitään mieltä, että mä vaan jonkun oman päähänpinttymäni vuoksi jätän ostamatta oikeasti tarvittavia tavaroita. Ehkä ei, mutta sisu ei ainakaan vielä anna periksi tässä kohtaa kuitenkaan luovuttaa.