Ostolakkovuosi: toinen yritys

 

kuva:pixabay: ninikvaratskhelia_

 Loppuvuodesta jo pyörittelin mielessäni, olisiko vuosi 2025 kuitenkin uusi ostolakkovuosi. Toisaalta ajatus kiehtoi, toisaalta lueskelin läpi edellisen ostolakkovuoden yhteenvetojani täältä blogista ja mietin, oliko siinä ensimmäisessäkään ostolakkovuodessa järkeä, saati onko pienintä järjenhiventäkään kyseisen kokeilun uusimisessa.

Joku siinä kuitenkin edelleen minua kiehtoo, ajatus siitä, että elämä ja arki ei olisikaan kuluttamista, tavaroihin ja niiden hankkimiseen ja pyörittelyyn sidottua, vaan että elämässä olisikin tilaa ja aikaa ihan muille asioille. Sellainen elämäntapa minua jo nuoruudessa viehätti ja kaikki minimalismiin liittyvät valinnat kumpuavat jollain tasolla siitä ajatuksesta, että tavara ja mammona ovat katoavaisia ja että ne ovat aivan muut asiat, jotka tekevät elämästä hyvää ja merkityksellistä.

Tiedostan kuitenkin myös sen, että niin minä, kuin varmaan moni muukin helposti ikäänkuin piiloutuu tavaran taa. Kun on tylsää tai on surullinen, on helpompi selata nettikaupasta kauniita vaatteita, kuin kohdata ikävät asiat. Enkä tiedä, onko se aina yksinomaan paha asia. En minä ainakaan jaksa aina kohdata ja analysoida elämän vaikeita asioita, varsinkaan silloin, kun niille ei itse oikein mitään voi. Silloin kaipaa  jonkunlaista pakoa ja monelle se on shoppailu. Osalle alkoholi tai intohimoinen liikunta. Ja osalle taas vaikkapa ehkä minimalismipelit sun muut, tavaraahan siinäkin tavallaan lasketaan ja hallitaan ja sitä kautta löydetään jotain, mihin keskittyä arjen keskellä.

Näiden pohdintojen myötä mulle valkeni edellisen ostolakon potentiaalinen heikkous, eli vaikka tavoite oli olla ostamatta, keskityin jollain tasolla kuitenkin tavaraan, siis siihen ettei sitä saisi ostaa ja miten ostettavan tavaran voisi korvata jollain olemassaolevalla. Ja vaikka mulla oli ihan fiksuja ajatuksia siitä, että voisin käyttää aikaani ja energiaani johonkin merkityksellisempään, kun ostaminen loppuisi, en kuitenkaan saanut oikein otetta siitä, miten se olisi tapahtunut. Ja luulen, että se oli iso syy siihen, miksi ostolakkovuosi ei ehkä mennyt ihan suunnittelemallani tavalla. Kyllä se ostolakkovuosi silti mun ajattelua ja suhtautumista ostamiseen muokkasi, joten ei se sinällään ihan hukkaan heitettyä ollut onneksi.

Tunnusteltuani näitä fiiliksiä aikani, ajattelin että ehkä kuitenkin olisin valmis kokeilemaan ostolakkoa uudestaan, muutamalla muutoksella. 

Muutos yksi: Jos jotakin kotona tai välttämättömissä vaatteissa hajoaa, voin ostaa korvaavan samanlaisen asian, jos koen sen tarpeelliseksi. Eikä ollenkaan niin, että se olisi jonkunlainen huti tai epäonnistuminen ostolakossa vaan niin, että vähillä vaatteilla ja tavaroilla elävän on vaan välillä korvattava hajonnut asia uudella ja se on ok. Tietysti toivon ettei näitä tulisi, mutta en tee tästä itselleni turhaa mörköä. Mutta mitään uutta en osta muuten vain. 

(Mahdollisesti säästyneitä rahoja harkitsen laittavani laiturin ostamiseen mökille, sitä en laske tavaraksi vaikka se ostettaisiin, mutta tämä laituri on vain harkinta-asteella tässä vaiheessa.)

Muutos kaksi: Olen miettinyt, mitä se sitten olisi, mikä arjessani korvaa kuluttamisen, ostamisen ja tavararallin? Koska terveydentila sallii edelleen hyvin vähän mitään normaaliakaan tekemistä, on liikunta ja uudet harrastukset poissuljettuja. Kiitos työkaverin, löysin tosi hauskan ilmaisen kännykkäpelin (Block Blast), jota olen pelaillut, se olkoon tylsien hetkien pelastus, siis niiden kun ei jaksa oikein mitään ja tekee mieli selailla nettiä tai nettikauppoja päämäärättömästi. Lisäksi luen entiseen malliin ja yritän katsella useampia hyviä sarjoja ja elokuvia vapaa-aikana. Lisäksi en varta vasten enää etsi edullisia tarjouksia käyttötavaroista vaan tilaan ne muutamasta vakkarikaupasta ja ostan ruokien ohella aina kun mahdollista. Koska usein juurikin edullisemman käyttötavaran perässä olen päätynyt selaamaan nettikaupan valikoimia ja saamaan ihan turhia ostoideoita. Mitä ei näe sitä ei halua ostaa. 

Ja ihan erityisesti toivon, että voisin keksiä tavan, jolla voisin arjessani viettää enemmän aikaa luonnossa vaikken jaksakaan käydä lenkillä tai metsäkävelyillä.

Muutos kolme: En ota itselleni mitään erityistä tavarahaastetta, vuoden alussa vietiin ainakin kuusi muovikassillista pieneksi jääneitä vaatteita ja vanhoja leluja hyväntekeväisyyteen mutta en halua laskea poistuneita tavaroita. ostetuista toki pidän kirjaa, jos jotain ostan, mutta tavoite on, että ei tarvitse kirjanpitoa kun mitään ei osta. Saatiin joululahjarahaa jonkun verran ja sillä ostin allergiaystävällistä suklaata ja loput laitetaan säästöön ja käytetään ehkä johonkin hauskaan yhteiseen tekemiseen vaikka kesällä.

En tiedä, onko tässä ostolakkovuodessa blogin kannalta hirveästi mitään uutta, ehkä kirjoittelen sekä ostolakosta että minimalismista, ehkä kirjoistakin enemmän. 

Lisäksi laitan ostolakolleni nyt puolen vuoden määräajan, katson kesällä miltä tuntuu ja päätän sitten jatkanko ostolakkoa loppuvuodenkin vai onko tämä vain puolen vuoden projekti. En tiedä onko ostolakko enää kovin kiinnostava konsepti, erilaiset ( myönnän: järkevämmät) vaatehaasteet ja vastaavat taitaa olla suositumpia nykyään mutta blogi olkoon ainakin mulle itselle aihepiiristä päiväkirjana ja jonkunlaisena selkärankana.

Vuoden osto-hitit ja hutit

 

Ihan vaan kauniin värin vuoksi ostetut kulhot

Nyt on vuosi 2024 lopussa ja tämän vuoden ostamiset ostettu. Ostoksista lähes kaikki tuli käyttöön, mutta ehkä jonkunlaisina hutiostoksina voisi ajatella myös niitä, jotka ei olleet loppujen lopuksi välttämättömiä. On hassua, miten sitä ajattelee, ettei mitään tarvitse ja kuin varkain sitten kuitenkin kuvittelee tarvitsevansa yhtä ja toista olevinaan tosi olennaista asiaa. 

Osa ostoksista oli rikkoutuneen korvaavia ostoksia, näitä mm. muutama astia, aluslakanoita ja tyynylliinoja sekä seinäkello. Ostin kyllä myös ikean pikkukippoja ilman hirveän akuuttia tarvetta ja ne on kivat ja olleet paljon käytössä, eli joskus huviksi ja hetken mielijohteesta ostettukin voi olla ihan hyvä ostos, lisäksi nämä oli tosi edullisia. Yritän kuitenkin sellaista harkitsematonta ostamista välttää. Rikkoutuneen paistinpannun tilalle hankittu pinkki paistinpannu on ollut ehdottomasti hitti, tosi hyvä lettupannu ja väri on superkaunis.

Osa ostoksista oli täysin uusia tarpeita, ostin muutamia jääkaappilaatikoita ja tykkään, että se on selkeyttänyt jääkaapin tavaroita ja helpottanut sen hahmottamista, mitä sieltä löytyy. Törmäsin jossain siis juttuun jääkaappin sisustamisesta (kyllä, se ilmeisesti on oikeasti juttu maailmalla) mutta ihan niin pitkälle en mennyt, että olisin jääkaapin sisusta alkanut koristella, vaan lähinnä sain ison jääkaapin parempaan järjestykseen. Nämä olivat käytännöllisyydeltään hitti. 

Vaatteita ostin pääosin rikkoutuneiden tilalle, mutta lisäksi ostin kaksi pitsikoristeista pitkää hametta, joita olen käyttänyt paljon ja jotka on tosi kauniit. Olivat vuoden parhaat vaateostokset, jotka ilahduttaa arjessa. Töihin löysin hajonneiden huppareiden tilalle uudet suht halvalla, saa nähdä miten ne kestää, toivon että useita vuosia aktiivikäyttöä kuten edellisetkin. Parit legginsit hajosivat, uusia olen katsellut, mutta en ole löytänyt kivoja ja en ole ihan varma tarvitsenko uusia, kun tosiaan kotona nykyään pidän noita hameita useimmiten.

Varsinaisena isoimpana hutina pidän kännykkää, ostin suurin toivein pienen älyluurin suoraan Kiinasta ja se oli akultaan ihan susi, siinä meni viitisenkymppiä täysin hukkaan ja päädyin sitten nuorison hylkäämään vanhaan isoon puhelimeen ja olenhan näköjään siihenkin suhteellisen tottunut. En pääosin pidä puhelinta mukana kodin ulkopuolella, en töissä enkä kauppareissuilla ym, joten samahan se oikeastaan on, minkä kokoinen luuri siellä keittiön tasolla lojuu. Tässä olisi pitänyt vaan jättää ostamatta alunperinkin.

 Lisäksi ajattelin vaatteissa säästää ja ostin muutamia edullisehkoja alusvaatteita rikkoutuneiden tilalle, malli ei ollut käytössä hyvä ja ne meni kiertoon. Täysiä huteja, joiden jälkeen nöyrästi palasin vanhaan ennestään suosimaani malliin ja merkkiin. Myös yksi kangaskassi oli ylimääräinen, mutta käyttöön se silti tulee ja yhden huonomman laitoin pois, joten ei lisännyt tavaramäärää. Muuten ei varsinaisia huteja ollutkaan, hyvä niin.

Rahaa meni kodin juttuihin alle 400 euroa, osa kuukausista ylitti reilusti sen mun kolmenkympin säännön, mutta toisaalta nollakuukausiakin oli, joten keskimääräinen kuukausisumma oli muutaman euron päälle kolmenkympin, eli aika hyvin lopulta tuo tavoite piti.

Vertailun vuoksi, vuonna -22 samantapaisiin ostoksiin meni n. 750 euroa (alunperin summa oli mun laskelmissa vielä enemmän, mutta vähensin remppajuttuja sieltä, kun en niitä nytkään olisi tuohon summaan laskenut) ja ostolakkovuonna -23 lopulta meni kuitenkin n. 500 euroa (+astiat sen reilun 300 euroa). Tänä vuonna siis rahaa meni vielä vähemmän, vaikka tuntui etten erityisemmin edes pyrkinyt mihinkään nollaan ostokseen. En tiedä kertooko tämä siitä, että ostolakkovuosi jotenkin sai muutettua suhtautumista ostoksiin pysyvämmin vai onko tämä vain sattumaa.

Vaatteisiin meni  aika tarkkaan 300 euroa, tosin se pitää sisällään myös ne hutiostot, jotka meni kiertoon. Kuukaudessa summa oli siis n. 25 euroa, joka oli musta ihan kohtuullinen ja aika linjassa aiempien vuosien kanssa. Jos vaatekaappi ei olisi minimalistinen, jokaista hajonnutta ei tarvitsisi korvata uudella, mutta toisaalta mä kulutan vaatteeni puhki, joten sellaisia kaapissa lojuvia joskus harvoin käytössä olevia vaatteita ei ole ja kai se on ekologisinta kun käyttää itse vaatteen aina loppuun.

Nyt sitten pohdin, olisiko ensi vuosi vielä vähemmän ostamisen vuosi tai jopa uusi ostolakkovuosi. Tosin ajattelin myös, että ottaisinko tavoitteeksi ensin vaikka puoli vuotta ostolakkoa ja sitten katsoisin tilannetta uudestaan. Rikkinäiset vaatteet kuitenkin tarvittaessa korvaan, en tosin usko että hirveästi tarvetta tulee.

Oikein hyvää uutta vuotta ja kiitos kun olette käyneet lukemassa ja/tai kommentoimassa!<3

Tämän minimalistin juhlat - joulu

 

kuva:pixabay/rtg1

Viime vuonna kirjoittelinkin meidän bingbling-joulukuusesta ja se toki tänäkin vuonna on meidän joulukoristeiden ydin. 

Joulu on mulle tärkeä juhla, haluan käydä joulukirkossa, kuunnella joululauluja ja syödä joitakin jouluruokia. Eniten toivon aina joululta kiireettömyyttä ja sellaista rentoa yhdessäoloa. Lapsuuden jouluissa meillä oli hienot ruokalajit ja hieno joulukattaus ja muistan monelta joululta sen, kun kaikki ne astiat piti tiskata varovasti käsin, kun ne ei olleet konepestäviä. Ehkä tuosta on saanut alkunsa mun tarve rentoon juhlameininkiin ja se, että kaikki meidän astiat kestää sen konepesun. Mun bonusveljet tekivät keikkaa joulupukkeina ja aika pienestä koululaisesta asti olin mukana pukemassa heitä pukkitamineisiin ja se oli hauskaa ja onkin yksi mun lempijoulumuistoista. Olen siis viettänyt joulua usein kahdessa paikassa ja siihen vielä mummolat ja muut päälle, joten tuntumaa erilaisiin joulunviettotapoihin on tullut.

Omassa joulussa aikuisena on ollut tärkeää yksinkertaisuus ja jonkunlainen jouluminimalismi. Vain ne oikeasti tärkeät ja tunnelmalliset asiat on pyritty ottamaan mukaan joulunviettoon, samoin jouluruoat on meillä hyvin yksinkertaisia, kinkkua ja porkkana- ja makaronilaatikkoa, riisipuuroa ja pipareita, joitakin kasviksia siihen kaveriksi. Ja sitten pipareita, torttuja ja suklaata. Lahjoja pääosin lapsille, joku kiva joululeffa ja sellaista kiireetöntä yhdessäoloa ja pelailua. Ei aattona ole lasten synnyttyä enää reissattu missään, meille on saanut sukulaiset halutessaan tulla puurolle. Sitten joulun jälkeisinä päivinä on käyty mummolat sun muut kylästelemässä, rauhassa ja ilman hirveää, kiireistä tunnetta siitä, että aattona pitäisi säntäillä joka paikassa.

Koska meidän joulu on aika pelkistetty, ei siihen myöskään kulu kovin paljon rahaa, kinkku ja lahjat vie eniten rahaa, ostetaan nykyään aina luomukinkku, joka maksaa reilusti enemmän kuin tavallinen , mutta on maultaan myös ihan omaa luokkaansa. Lahjoissa pyritään huomioimaan nuorison toiveet, mutta useimmiten lahjat on silti suht edullisia ja niitä on mun mielestä kohtuullinen määrä. 

Se mikä mun joulusta puuttuu lähes kokonaan, on joulustressi. Olen pääosin joulunajat töissä, pyhät on meillä kuitenkin vapaat ja kun meidän joulun laittaminen ei vaadi paljon eikä reissata niin hyvin voin olla töissä, pääsee työkaverit sitten pidemmille joululomille. Asiakkaat on joulun aikaan tosi hyvällä tuulella ja töissä on hiljaisempaa, joten ehtii tehdä mahdolliset rästihommat ennen vuodenvaihdetta. Varsinkin joulun välipäivinä on töissäkin sellainen leppoisa jouluinen tunnelma ja sekin tuntuu jo kuuluvan mun jouluun. Ainoa, mikä joinakin jouluina on aiheuttanut joulustressiä, on se, jos joku perheestä on sairaana, se on aina erityisen kurjaa jouluna. Onneksi näitä tauti-jouluja on suht harvoin kohdille sattunut.

Joulusiivous on normaali viikkosiivous ja jos en ehdi siivota, ei sekään haittaa, sitten vaan valot pois ja joulukuusenvalojen valossa katselee ympärilleen, niin ei pölykoirat häiritse. Tässäkin minimalismi on ehkä se suurin apu, kun ei ole erityisen paljon tavaraa, on siivous ja sellainen yleisviihtyisyys helppoa ylläpitää, eikä vaadi edes jouluna mitään erityistä isompaa projektia.

Tänä jouluna on suunnitteilla vielä nuorison kanssa leipoa ja koristella piparitalo, sellaista ei ole useampaan vuoteen tehty ja nyt innostuttiin, saa nähdä millainen saadaan kasaan ja miten nopeasti joku käy nakertamassa katosta tai seinästä palasen.😋

Ihanaa joulunaikaa kaikille!<3 

Joulun jälkeen tarkoituksena olisi tarkastella vuoden ostoksia, sekä hittejä että huteja ja tehdä siis yhteenvetoa tämän vuoden tavaraliikenteestä ja vähän rahastakin.

Black fridayn ostokset

 Mä en ole erityisen innostunut Black Fridaysta, mutta en myöskään jossain määrin pihinä ihmisenä oikein innostu siitä, että älä osta mitään-päivä on samana päivänä. Ajattelen, että on ihan järkevää ostaa tarvitsemansa asia alennuksesta, olettaen ja edellyttäen että alennus on todellinen eikä vain kosmeettinen ja todellinen tarve vaatteelle tai tavaralle on olemassa.

 Pyrin kuitenkin välttämään Black Fridayn mainoksia, koska tiedostan, etten ole immuuni mainonnalle ja voisin hyvinkin löytää sisimmästäni yhtäkkisiä tarpeita ostaa sitä, tätä tai tuota, jos niitä lukisin ahkerasti.

Tänä vuonna ei ollut onneksi tarvetta ostaa isoja puhelin/kodinkone-tyyppisiä hankintoja. Mutta muutamia pienempiä asioita ostin Black Friday-tarjouksista. Joululahjoja tuli hankittua jokunen ja lisäksi pari kuluvaa perusvaatetta nuorisolle ja kaksi pienehköä kylpypyyhettä itselle, mulla on käytössä jopa yli 40 vuotta vanhoja pienehköjä pyyhkeitä normaalien isojen kylpypyyhkeiden kaverina, ja osa on kulunut niin ohuiksi, että läpi näkyy eikä ne enää kuivaa, pari on jo mennyt roskiin ja ainakin yhdessä on reikiä, joita ei enää saa paikattua. Kun tarjouksessa oli kivat kuviolliset pyyhkeet alle kympin kappale ja kerrankin tuollaisessa ns. lasten koossa, niin ostin. Lisäksi ostin kaksi tummansinistä lautasta, meillä on sipulit ajelleet milloin missäkin pahvilaatikossa tai kertsivuoassa ja nyt päätin että kun ne on tasolla aina näkyvillä, on ihan jees, jos niillä on alla nätti lautanen, kaikenlaisten muropaketista leikattujen viritysten sijasta (ja kyllä, sellaisesta estetiikasta on perhe ja vieraatkin saaneet nauttia jo useamman vuoden). Nuo lautaset oli puoleen hintaan tarjouksessa, joten nyt oli sopiva aika ostaa, normaalihinnalla en aiemmin raaskinut hankintaa tehdä. Lautaset ovat siis samanväriset kuin meidän sohvat ja kun keittiö ja olohuone on samaa tilaa, niin nyt on sitten yhteensointuvat sohvat ja sipulilautanen.😄 Nämä ostokset toki aiheutti sen, että marraskuussa mun itselle asetettu kolmenkympin ostoraja ylittyi, kun olin jo muutaman pienen ostoksen tehnyt aiemmin tässä kuussa, mutta ehkä tasoitan sitä joulukuun ostamattomuudella.

Myönnettäköön, että kävin kaupassa myös pitelemässä kädessä uutta kännykkääkin, perus Oppo oli tarjouksessa 39 euroa ja houkutteli, siinä olisi perusjutut ok ja ilmeisesti vähemmän mainoksia kuin nuorisolta jääneessä Redmissä, mutta myyjäkin myönsi että latausaika on piiitkä ja siksipä se sinne edelleen jäi. Latausaika on kuitenkin käytännön elämässä aika olennainen asia ja se on tuossa Redmissä kohdillaan. Ja onhan tuo Redmi todistetusti suht kestävä, siitä on mm. ajettu autolla yli pariinkin otteeseen ja silti se edelleen toimii.

Älä osta mitään-päivän sijasta voisin viettää ennemminkin useamman älä osta mitään-kuukauden ensi vuonna tai jopa uuden älä osta mitään- vuoden. Pohdinnassa sellainenkin edelleen mulla siis on.

Paljon ihmiset käyttää vaatteisiin rahaa?

kuva:pixabay/ wixin_56k

 Katseltiin syksyn mittaan suomalaista versiota raharemontti-ohjelmasta. No, ohjelma ei tehnyt minuun kovin ihmeellistä vaikutusta, monet säästökikat tuntui aika kosmeettisilta ja toisaalta tuntui, ettei ohjelma antanut kovin paljon oikeita keinoja talouden hallintaan. Moni säästämiseen keskittyvä talousblogi antaa enemmän järkeviä ja toimivia neuvoja talouteen kuin tuo ohjelma.

Ohjelmassa oli kuitenkin yksi kohta, joka pisti silmään lähes joka jaksossa. Nimittäin vaatteisiin kulutettava rahasumma. Se tuntui pahimmillakin tuhlaajilla olevan jotain 30 euron luokkaa noina esimerkkikuukausina, eikä sitä oikeastaan ohjelman juontajatkaan mitenkään kyseenalaistaneet, vaan nimenomaan kommentti oli aina "tämä on kohtuullinen summa, pidetään se jatkossakin". Ja kyllä, 30 euroa kuussa on todellakin kohtuullinen summa vaatteisiin, varsinkin jos puhutaan työssäkäyvästä ihmisestä, jolle työpaikka ei tarjoa työvaatteita.

Mutta onko se ihan todellinen summa? En oikein jaksa uskoa, että edes keskivertoihminen käyttäisi vaatteisiin noin vähän rahaa, kun summa pitää sisällään niin kengät, ulkovaatteet, sisävaatteet kuin alusvaatteetkin. Ja vielä vähemmän uskon, että taloutensa kanssa vaikeuksissa olevat, holtitonta rahankäyttöä televisioon selvittelemään tulleet ihmiset siihen pystyisivät.

Mä olen pitänyt kirjaa jokaisesta ostetusta vaatteesta viimeiset kymmenen vuotta. Mä en harrasta shoppailua, ostan yleensä vain tarpeeseen, eli kun entinen vastaava menee rikki. Mun toiset talvikengät on kymmenen vuotta sitten ostetut, toiset siistimmät työkäyttöön hankitut reilun viisi vuotta vanhat, toppatakit samaa ikäluokkaa ja tuulihousut sen kymmenen vuotta, toppahousut ostettu jo ennen tuon kirjanpidon aloittamista, ehkä 16 vuotta sitten (ja ne on korjattukin jo pariin kertaan). Ja nuo on siis ne kalleimmat vaatekappaleet joita olen hankkinut, mikään niistäkään ei ole kuitenkaan viittäkymppiä enempää maksanut. Juhlamekon olen ostanut melkein kaksikymmentä vuotta sitten ja sitä uskollisesti lähes kaikissa hienommissa juhlissa pitänyt, kun suurin osa ihmisistä tuntuu ostavan aina uusiin juhliin uuden juhlavaatteen. Ja silti mun vaatteisiin menevä raha on keskimäärin siinä kolmenkympin molemmin puolin kuukaudessa. Vuodesta toiseen. Ostolakkovuonna summa oli tosin alle 6 euroa/kk mutta se tosiaan oli ostolakkovuosi ja sellaisella vaatteiden ostamisella ainakin mun suhteellisen minimalistisesta vaatekaapista loppuisi muutamassa vuodessa vaatteet ihan vaan loppuun kulumisen ja hajoamisen vuoksi. Sanoisin myös, että minimalistina mun vaatemäärä on tosi pieni ja valtaosalla ihmisistä on varmasti moninkertainen määrä vaatteita, eli niitä täytyy silloin tietysti myös moninkertaisesti ostaa.

Väitänkin, että ihmiset arvioivat vaatteisiin menevät summat usein todella reilusti alakanttiin ja jos he todella pitäisivät säännöllisesti kirjaa vaateostoistaan, moni ehkä yllättyisi siitä, miten pieniltä tuntuvista vaateostoista kertyy vuositasolla paljon suurempi summa kuin mitä ihminen ajattelee vaatteisiin käyttävänsä. En siis pidä mitenkään huonona asiana vaatteisiin käytettyä rahaa, varsinkaan, jos ostetaan kestävää ja käyttöön tulevaa vaatetta eikä mitään ultrapikamuotia, mutta luulen, että useimmat eivät tosiaan oikeasti hahmota omaa rahankulutustaan tässä(kään) asiassa. Ainakin itsellä ostosten kirjaaminen on osoittanut, miten helposti sitä arvioi kulutustaan pieleen ja useimmiten nimenomaan alakanttiin.

Voihan kännykkä

kuva:pixabay/souandresantana

Ostolakkovuonna jo painin kännykkäpulman kanssa, entinen luuri alkoi olla tosi huono ja lopulta ratkaisin ongelman uudella akulla ja nuorisolta jääneellä vanhalla kakkospuhelimella. Nyt sitten tuo mun kännykkä hajosi, selailin sitä sängyllä ja kuului helähdys ja näyttö meni palasiksi. Olihan siinä halkeamia ollut jo aiemmin, mutta ilmeisesti joku jännite sitten pisti sen lopullisesti osiksi ilman iskua tai muuta ulkoista syytä. Samaan saumaan tuo kakkosluuri (tosi vanha apple) ilmoitti, että pankin tuki loppuu noin vanhaan käyttikseen joulukuussa, joten uutta luuria oli pakko alkaa katsella. 

Päädyin riskillä tilaamaan Kiinasta suoraan Cubotin, pienen älypuhelimen, josta oli netissä aika ristiriitaisia arvioita. Koko oli tässä se ensisijainen vaatimus ja pieniä älyluureja ei yksinkertaisesti enää ole tarjolla. Cubot oli lopulta iso pettymys, halpa onneksi, viitisenkymppiä kaikkineen, mutta näyttö oli tosi huonolaatuinen ja kulutti järjettömästi akkua, akun kesto laskettiin ennemmin tunneissa kuin päivissä, jos puhelinta käytti suunnilleen normaalisti. 

Nyt sitten otin käyttöön nuorisolta jääneen vanhan Redmin, ihan liian iso luuri ja muutamalla superärsyttävällä ominaisuudella varustettu, kuten mainoksilla joita on täysin ja kokonaan mahdoton saada pois. Hirveän säätämisen jälkeen suurimman osan sai onneksi blokattua. Lisäksi etukamerassa on AI-avuste, joka pakottaa jonkunlaisen kasvojen kaunistuksen aina päälle, vaikka asetukset näyttää että mitään filttereitä ei ole, niin naama on kuvassa sileä ja epätodellinen. Onneksi takakamera on normaali ja en ole mikään selfieharrastaja, lähinnä joskus jotain yhteiskuvia tulee otettua sillä etukameralla. Mutta haluan kyllä niin itseni kuin muidenkin näyttävän ottamissani kuvissa oikeilta ihmisiltä, en miltään filtteröidyiltä versioilta itsestään.

Isoin plussa on akku, lapsi aikanaan valitti ettei tuon puhelimen akku ole enää hyvä, mutta aktiivinen peli- ja somekäyttö verrattuna mun käyttööön on niin erilainen, että mulla akku kestää sentään päiviä.

Olen tässä ollut kahden vaiheilla, yritänkö vielä etsiä uutta puhelinta, jossa olisi koko siedettävä, mutta edes vähän keskikokoisemmat luurit maksaa useita satasia, joten taidan nyt tyytyä tuohon nuorison hylkäämään malliin ja käyttää sen loppuun. Ekologista ja eipähän tarvitse ostaa uutta. Ja koska luen puhelimelta e-kirjoja, jätän vanhan applen siihen käyttöön, inhoan isosta luurista lukemista, kun se on raskas ja hankala pitää yhdellä kädellä.

Elektroniikan suhteen olen kyllä melkein ostolakkoinen ilman ostolakkovuottakin, niin läppäri kuin puhelimetkin on lähinnä muilta jääneitä, mulle vielä ihan kelpaavia. Ja muukin kodin viihde-elektroniikka on ainakin nuorison mielestä lähinnä museokamaa, mutta kun toimii niin uutta ei tarvitse.

Mutta en käsitä, miksei nykyään voi olla siedettävän kokoista älypuhelinta perustoiminnoilla ja kohtuullisen kestävällä akulla järkevään hintaan, luulisi että kysyntää tuollaiselle olisi vaikka kuinka paljon.

Miten kolmenkympin sääntö on toiminut? Osa 2

kuva:pixabay/OpenClipart-Vectors

 

Ensimmäisen vuosikolmanneksen aikana ostin tavaroita kotiin noin seitsemälläkympillä kolmen kuukauden aikana ja yksi kuukausi oli nollan ostoksen kuukausi.

Silloin taisin jo ajatella, että eihän tuo kolmenkympin sääntö nyt ehkä sitten olekaan kovin mahdoton, mutta seuraava kolmannes vuodesta osoitti toisin. Vaikka aiemmin kesä on ollut mulle sellaista aikaa, että en ole hirveästi ostellut mitään, tänä vuonna tuossa toukokuusta elokuuhun olikin sitten aikamoinen takaisku mun kolmenkympin säännölle ja ostoksia kotiin tuli tehtyä reilusti.

Toukokuu meni vielä hyvin, rahaa meni noin kaksikymppiä ja ostin yhden säilytyslaatikon keittiöön ja sulistolpat ja sulisverkon pihalle nuorison kesäpelailuun, kun entiset oli hajonneet korjauskelvottomiksi.

Kesäkuussa ostin lakanan hajonneen tilalle ja vaikka se oli alennuksessa, maksoi se jo pelkästään melkein sen kolmekymppiä ja siihen päälle ostin nuorisoa silmälläpitäen yhden varatäkin ja ikeasta neljä kulhoa, kun muutama entinen hajosi. Lisäksi ostin ompelulankaa. Ei siis varsinaisesti turhia asioita mutta rahaa meni yhteensä, lakana mukaanlukien, reilu neljäkymppiä.

Heinäkuussa sitten tuntui jo mopo karkaavan tosissaan käsistä tuon kolmenkympin rajan suhteen, ostin keittiön kaappien tuunaukseen dc-fixiä, uuden paistinpannun rikki mennen tilalle ja kolme tyynyliinaa lisää, nekin kulahtaneiden tilalle (tiedättekö sen efektin kun hankkii jotain uutta tai remppaa jonkun kohdan ja kaikki vieressä alkaa näyttää tosi kuluneelta tai sen kuluneisuuden yhtäkkiä alkaa huomata, tyynyliinat oli ihan tästä johtuva ostos). Näihin meni yhteensä seitsemänkymppiä. Kaikki oli käyttötavaraa ja korvasi entiset huonot tai rikkinäiset toki, mutta rahaakin kyllä meni.

Elokuussa ostin sitten toisenkin varatäkin, ihan käyttöön onneksi tämäkin on tullut, toisenkin aluslakanan hajonneiden tilalle kun tosi hyvä alennus oli, neljä ikean pikkukulhoa (ihan hupiostos, olivat niin hauskan värisiä), ikeasta muutamalla eurolla taulut vessaan hajoneen seinäkellon tilalle tuomaan väriä ja pari pressua pihajuttuihin ja muutaman pahvisen säilytyslaatikon miehen työhuoneeseen. Lisäksi ostin kangaskassin pelastusliivien ripustamiseen seinälle, mutta se osoittautui liian pieneksi siihen tarkoitukseen enkä sitten lähtenyt palauttamaan, eiköhän tuolle käyttöä tule. Noihin meni vähän reilu viisikymppiä ja rehellisyyden nimissä tuota täkkiä lukuunottamatta mikään ei ollut välttämätön eikä edes kovin tarpeellinen. Mikään noista ei nyt silti erityisesti harmita, onneksi, mutta sai taas vähän miettimään miten helposti sitä liukuu sellaiseen "ostan tämän pienen jutun" -ajatteluun ja sillä tavoinhan sitä sitten tavararalli helposti alkaa.

Uskallaan jo sanoa, että ainakin kolmannen vuosikolmanneksen alku näyttää sitten taas erilaiselta, muutama juttu on tullut ostettua mutta tuo kesän huoleton ostelu loppui kyllä syksyyn, eikä erityisiä ostointoja ole ollut. Ja onpa tässä ajatus jonkunlaisesta uudesta ostolakosta ensi vuonna käynyt sekin mielessä noita kesän lukuja ja ostetun (osin turhahkon) tavaran listoja katsellessa.

.