keskiviikko 29. toukokuuta 2024

Minimalistin ruokahuolto

 

Säilykkeet, Keittiö, Marmeladia
kuva:pixabay/MarCuesBo


Kun kirjoitin aiemmin minimalismin vaikutuksesta työelämään, päädyin pohtimaan erilaisia elämänalueita, joilla minimalismi tai sen takana oleva ajatus yksinkertaisemmasta elämästä minulla näkyy. Yksi sellainen on ruokahuolto. Ja nyt superkulinaristien kannattaa ehkä laittaa tää teksti kiinni tai ainakin hengittää syvään.

Mä arvostan perusruokaa, kotimaisia raaka-aineita ja simppeleitä reseptejä. Joskus luin ruokafilosofiasta, jossa kehotettiin syömään vain sellaista, minkä sata vuotta sitten elänyt mummokin tunnistaisi joka ikisen aineksen suhteen ja se oli musta sekä hauska että viisas neuvo ja sitä olen pyrkinyt useimmiten noudattamaan.

Yksinkertaistaminen meidän ruokailuissa ei siis tarkoita einesten mikrottamista, vaikka siitä ei enää varmaan paljon vaivattomammaksi ruoanlaittoa saisikaan. Sen sijaan se tarkoitaa sitä, etten halua/jaksa/ole kiinnostunut viettämään pitkiä aikoja hellan ääressä tai toteuttamaan monimutkaisia reseptejä, saati kokeilemaan jotain uusia eksoottisia ruokalajeja. Arvostan hyvää ruokaa ja huolella laitettua ruokaa, mutta itsellä ei siihen oikein ole intoa eikä taipumuksiakaan. Lapset jo pienenä aina ilahtuneena kiljaisivat että "isin tekemää ruokaa" kun mies oli mun sijasta kokannut ja ihan aiheesta, itsekin hymyilin silloin pöydässä leveämmin kuin omien pöperöiden ääressä. Mies siis pääosin meillä kokkaa juhlavammat ruoat ja arkenakin ilahduttavan usein. Mun tekemän arkiruokavalikoiman kivijalkaa edustaa kanamunakastike ja perunat, jauhelihakastike ja spagetti, risotto ja keitot. Itseäni hemmottelen välillä herkkuruoallani kaalikeitolla, jota kukaan muu taloudessa ei suostu syömään.😄

Usein meillä siis syödään nopeasti laitettua arkiruokaa, jonka kasarin lapset varmasti tunnistaisivat ruokapöydällään tutuksi ja turvalliseksi. Hienojen salaatien sijaan syödään ihan vaan pilkottuja kasviksia ruoan lisukkeena ja peruna, porkkana ja punajuuri ovat jääkaapin vakiovalikoimaa. Itse tehtyjen superfood-smoothieiden sijasta lapsille annetaan välipalla omena tai mandariini leivän kanssa tai lastenruokahedelmäsosepurkki. Lihasta syödään lähinnä jauhelihasta tehtyjä perusruokia kun kasvisproteiinikorvikkeet ei meidän allergioihin sovi. Mieluiten ostaisin luomulihaa, mutta sitä ei meidän vakkarikaupassa kovin usein ole, joten tästä joudun tinkimään.

Tästä suhteellisen simppelistä ruokapolitiikasta huolimatta koen, että meillä syödään ihan riittävän hyvin ja monipuolisesti ja valtaosin peruskotiruoka maistuu mun mielestä paremmalta kuin erikoisemmat kokkailut ja kaikkein parhaat reseptit onkin niitä isovanhempien sukupolvilta periytyneitä. 

 Tosin, silloin kun lasten kaverit on yökylässä ja sitä kautta ruokapöydässä, niin usein meillä syödään (kotitekoista) pitsaa. Se kun on simppeliä ja nopeaa mutta nykyisiin, vähän ehkä meidän perussapuskoista erilaisiin ruokiin tottuneille kuitenkin maistuvaa.

keskiviikko 8. toukokuuta 2024

Miten kolmenkympin sääntö on toiminut?

 Alkuvuodesta loin ostolakkohaasteen jälkimainingeissa itselleni kolmenkympin säännön, eli kotiin saa ostaa tavaroita maksimissaan kolmellakympillä kuussa ja mielellään vain tarpeeseen. Koko kolmeakymppiä ei tietenkään tarvitse kuluttaa joka kuukausi mutta käyttämättä jäänyt raha ei siirry seuraaville kuukausille.

Kolmannes vuodesta on jo takana (mihin tää aika oikein juoksee?) ja tämä itsemääritelty sääntö on pitänyt aika hyvin.

Tammikuussa rahaa meni noin kymppi, ostin pari pakasterasiaa ja alesta huovan. Kaikki tulivat heti käyttöön.

Helmikuussa meni rahaa vähän alle kolmekymppiä, ostin kaksi kulhoa, onnistuin nimittäin jo hajottamaan viime vuonna ostamani kulhon ja lisäksi henkareita ja vierastyynyn.

Maaliskuussa kolmekymppiä ylittyi parilla eurolla, tässä oli miehen työhuoneeseen muutamia käyttötavaroita, kuten paperikori. Lisäksi ostin neljä tyynyliinaa, kun vihdoin löysin kauniita ja värikäitä tyynyliinoja kohtuuhinnalla. Entiset oli lasten pussilakanoista ommeltuja ja osa oli jo sen verran elämä nähneitä, että ihan kiva oli saada uudet.

Uusi ihanan kukkainen tyynyliina
 

Tässä kohtaa jo mietin, että näinkö sitä ihminen keksii ostettavaa just sen kolmenkympin edestä aina vaan, mutta huhtikuussa ostosten saldo olikin sitten pyöreä nolla. Mitään ei tullut ostettua kotiin, tosin aluslakana hajosi korjauskelvottomaksi mutta tilalle en ole vielä ostanut uutta, jos sopivan värinen tulee vastaan niin se on ehkä hankittava, varsinkin kun se jäljellä oleva lakanakin alkaa olla aika läpikuultava. Tykkään et lakanat ovat värikkäitä ja kivan värisiä ei oikein ole tarjolla. Minimalistina kaapista ei ihan hirveästi löydy varakappaleita.

Mutta aika vähillä ostoksilla se kolmekymppiä tulee näköjään täyteen. En edelleenkään ole varma, onko tuossa rajassa mitään oikeaa järkeä, mutta pistää se ainakin vähän miettimään, onko joku ostos oikeasti tarpeellinen, koska on myönnettävä, että on alkuvuoden aikana tullut mieleen muitakin ostoinnostuksia, jotka sitten hetken harkinnan jälkeen ovat jääneet onneksi ihan vaan ajatuksen tasolle. 

Mitään joutavanpäiväistä tai käyttämättä jäänyttä en ole ostanut. Toisaalta kesän läheisyys on herättänyt minussa asuvan puutarhatonttufanin, mulla on yksi sellainen ollut ja se ihanuus hajosi joku vuosi sitten pudotessaan talvisäilytyksessä hyllyltä. Korvaavaa tonttua en silloin ostanut, saa nähdä tuleeko nyt vastaan joku vastustamattoman ihana tonttuyksilö vai onko piha jatkossakin tontuton.


torstai 25. huhtikuuta 2024

Hajoava kone ja sen risat kaverit



 Ostolakkovuonna hajosi pesukone ja mun kännykkäkin hajosi sen verran, että piti ottaa lapsen vanha siihen kaveriksi ja ostella akkua ja latauspiuhoja. Muuten elektroniikan suhteen oli helppo vuosi, mutta nyt alkuvuodesta hajosi sitten läppäri. Se oli vanha ja kulunut, osa näppäimistä ei toiminut enää ihan parhaalla mahdollisella tavalla mutta silti olin tosi pettynyt kun se yhtenä päivänä teki lopullisen tenän, olin tuohon läppäriin tottunut ja tykkäsin siitä. Puoliso osaa noita korjailla ja tsekkasi vielä kaikki keinot, mutta tuo oli lopullisesti rikki, onneksi hän sai sieltä kaivettua talteen mun työpöydälle (pelkästään) tallentamat kuvat sun muut. Hyvä muistutus varmuskopioinnin hyödyistä.

 Tässä kohtaa onnittelin kyllä itseäni tai lähinnä puolisoa siitä, että meiltä löytyi kaapista parikin varaläppäriä,  ilmaiseksi saatuja ja korjattuja, jotka on aiemmin olleet nuorison käytössä, siis vanhoja mutta toimivia. Sellaisen sain sitten ihan hyllystä itselleni, kun nuorisolla on nykyään paremmat laitteet. Kyllähän tällä kirjoittaa ja nettisurffaa tarvittavat, vaikka erilaiseen näppäimistöön oli aluksi tottuttelemista, hiiren napit kun tässä on mun makuun väärässä paikassa.

Samalla puoliso kävi läpi muutakin elektroniikkaa ja mä vihdoin myönsin, ettei meidän vanhasta cd-soittimesta enää kuulu ääntä eikä sitä kannata korjata. Joten SER-jätteeseen lähti nyt sitten pari läppäriä ja soitin ja muutama pikkuelektroniikka, jotka oli kaapin perällä piilotellut jo pidempään.

Uudet läppärit on mun makuun tosi kalliita, joten vaikka muuten minimalismin ystävänä en niin välitä tavaroiden hilloamisesta kaapin perällä tai varakappaleiden säilyttelystä, tällaisten kalliimpien ja kuluvien ja ei niin tilaavievien juttujen kohdalla on kyllä ihan järkevää kohtuullisessa määrin säästää toimivia varakappaleitakin.

Cd-soittimen menetys vähän kirveltää, vaikka en kovin usein sillä ole levyjä kuunnellutkaan. Soitin oli vanhimman, jo aikuisen lapsen vanha ja palvellut siis aktiivisessa eikä aina hirmuisen hellävaraisessa käytössä jo reilusti yli kymmenen vuotta, joten en voi huonosta laadusta ehkä sitä syyttää vaikka menikin hajoamaan. Mutta meillä on onneksi olkkarissa dvd-soitin, joka toistaa myös cd:t, joten sillä nyt sitten ainakin tähän hätään telkkarin kautta kuuntelen joululevyni, Osmo's Cosmokseni ja bass'n Helenini.

Joten tämä meni ihan hyvin, vaikka useampi juttu hajosi, ei tarvinnut ostaa mitään uutta ja tilaakin tuli sen verran, että cd-soitin ei enää vie tasotilaa. Luonto kiittää ja kukkaro kiittää.😊


torstai 11. huhtikuuta 2024

Minimalisti työelämässä

 Hassu otsikko, mutta en parempaakaan keksinyt. Koska mulle minimalismi on nimenomaan elämän yksinkertaistamista ja arjen sujuvuutta, sekä vapautta kaikesta turhasta, ei se rajoitu vain tavaraan tai ostamiseen vaan ainakin joltain osin ohjaa mun muitakin elämänvalintoja ja vaikuttaa eri elämänalueilla.

Työelämä on nykyään varmaan useimmilla aloilla ja useimmissa työpaikoissa aika hektistä, joten pelkällä alan valinnalla tai alan vaihdoksella ei välttämättä työelämäänsä voi yksinkertaistaa. Itse olen ollut etsijä, olen nuorena opiskellut useampaa alaa ja lopulta lukenut tutkinnon, jolla ei suoraan työllisty juuri tiettyyn ammattiin. Sitten olin pitkään kotiäitinä ja lopulta opiskelin uuden ammatin, joka tosin liittyi mun aiempaan koulutukseen. Ja sille alalle mulla oli onni työllistyä ja viihdyn työssäni. Työelämässä olen asemassa jota kutsun mieluusti työmuurahaiseksi. Tosiasiassa olen kyllä myös oman yksikköni yksi vastuuhenkilö ja olen päässyt erilaisten sijaisuuksien ja vastaavien kautta kokeilemaan erilaisia tehtävänkuvia organisaatiossa, myös niitä esimieshommia sisältäviä töitä. Mutta noin pääosin mun työ on sitä suorittavaa perustyötä monipuolisilla työtehtävillä. 

Nainen, Kannettava Tietokone, Tietokone
kuva:pixabay/kreatikar

Mitkä sitten ovat yksinkertaistamisen ja minimalismin vaikutukset työelämässäni? Suurin ja näkyvin vaikutus on ollut se, etten pyri aktiivisesti etenemään urallani. Todella pidän työstäni ja viihdyn niissä perustyömuurahaisen hommissa. Kun yleisesti parempana pidettyjä paikkoja on tullut auki, olen kyselyistä huolimatta jättänyt hakematta. En halua yletä, en halua enempää hallinnollista vastuuta tai esimiesvastuuta. Tämä tarkoittaa tyytymistä nykyiseen palkkatasoon, joka on mun koulutustaustalla suhteellisen alhainen. Joskus ehkä myöskään työyhteisössä ei johdon puolelta tällaista kunnianhimon puutetta pidetä pelkästään hyvänä asiana. Toisaalta mikään raha tai arvostetumpi nimike ei olisi sen arvoista, että vaihtaisin stressaavampaan työnkuvaan ja joutuisin luopumaan tietyistä tehtävistä, jotka tuovat mun työpäiviin paljon iloa. Työni sisältää myös asiakastyötä, joka on ehdottomasti yksi parhaita juttuja työssä ja sitä ei niissä "paremmissa asemissa" samalla tapaa enää tehdä. Olen ajatellut että joskus eläkeikää lähestyessä voisin ehkä harkita työnkuvan muutosta, jos sitten tuntuu, että olisi jo omassa työssä nähnyt kaiken. Mutta siis sitten joskus ja isosti ehkä.

Koska käytän rahaa suhteellisen vähän, en välitä kalliista harrastuksista tai matkustelusta, ei palkkataso ole mulle ongelma, ei edes nyt, kun terveyssyistä en kokoaikaiseen työhön ole pystynyt. Aina on kiva mennä töihin ja työnteko tuntuu mielekkäältä ja merkitykselliseltä. Minimalismi työelämässä näkyy myös siinä, että olen myös aiemmin tehnyt välillä vapaaehtoisesti lyhyempää työaikaa sekä opiskelun vuoksi, että perhesyistä ja sellainen mahdollisuuskin on musta elämän sujuvuuden ja arjen yksinkertaistamisen suhteen ihana mahdollisuus. Moni pyrkii yksinkertaistamaan työelämäänsä sijoittamalla sillä tavoitteella, että voi jättäytyä palkkatyöstä pois jo nuorena, firetys on menneinä vuosina ollut todella pinnalla, mutta itselleni mikään tuon tyyppinen ei ole ollut edes harkittava vaihtoehto. En halua pois työelämästä, päinvastoin. Vakituinen työpaikka ja mahdollisuus tehdä mielekästä työtä tuottaa mulle iloa ja luo elämään mun kaipaamaa pysyvyyttä. Osake- tai rahastosijoittaminen ei kiinnosta, enkä halua olla asuntosijoittajakaan. Mun leppoistaminen onkin sitä, että pystyn vaikuttamaan omiin menoihin siten, että rahan puolesta työelämästä on mahdollisuus välillä ottaa helpotuksia lyhennetyn työajan muodossa tai lyhyiden palkattomien vapaiden muodossa. Näissä on myös se kiva puoli, että silloin on saatu palkattua sijaiseksi alan opiskelijoita tai juuri valmistuneita, jotka ovat saaneet työkokemusta ja jalan oven väliin alalla, eli hyöty on tullut muillekin kuin vain itselle.

Tiedostan olevani erittäin onnekas, kun työpaikka mahdollistaa joustamisen ja saan tehdä työtä, josta nautin. 😊

lauantai 30. maaliskuuta 2024

Sittenkin simppeliä telttailua?

Syyskaudella, Kuvaketta, Leiri, Teltta
kuva:pixabay/RoadLight


Ostolakkovuonna tein yhden ison ostoksen, eli ostettiin korkea teltta. Hinta ei ollut kovin suuri, teltta oli tosi hyvässä alennuksessa ja sen tarkoitus oli korvata kesämökki omalla pienellä rantatontilla. Olin katsellut houkuttavia glamping-kuvia ja juttuja netistä ja ajattelin meidänkin teltasta rakentaa vähän vastaavan, houkuttelevan ja viihtyisän pesän.

Terveyssyistä tontin raivaaminen jäi hyvin vähälle ja sinne ei oikein houkuttanut telttaa laittaa pystyyn, joten teltta laitettiin kasaan vain paristi kokeeksi ihan tuossa kotipihalla ja jotenkin en innostunut. Tila teltassa tuntui kuitenkin pieneltä ja äänet kuuluivat sinne turhan hyvin. Ajattelin sitten syksyllä, että telttailu ei ole mun juttu yhtään ja päätin et myydään teltta, mutta koska syksy ei oikein ole teltan myyntisesonkia, se jäi odottamaan kevättä. Ja nyt kevään tehdessä tuloaan huomaan ajattelevani, että jospa kuitenkin antaisin telttailulle toisen mahdollisuuden. Kun teltta on kuitenkin jo olemassa ja reissaamiseenkaan ei oikein ole rahkeita tulevana kesänä, niin voisiko teltta sittenkin olla sellainen kiva kesäjuttu, jollaiseksi sen viime vuonna ostaessani kuvittelin?

Tosin öitä ei siellä tontilla tule varmaankaan vietettyä, viime kesänä ymmärsin, ettei mussa ole sellaista sisäistä eräilijää kun olin kuvitellut, mutta jos teltan pistäisi tontille pystyyn ja laittaisi sinne pari löhötuolia ja ehkä pienen pöydän ja pitäisi sitä vähän niin kuin taukopaikkana, silloin kun puoliso tontilla jotain haluaa/ehtii laitella. Tai silloin, kun haluaa hetken olla luonnon rauhassa ja irti arjen huiskeesta. Mä en edelleenkään kykene tonttia raivailemaan, mutta mukana ehkä jaksaisin olla, kun olisi paikka jossa istua suojassa tuulelta/auringonpaahteelta/itikoilta. Meidän rantatontilla ei järin kuulu muita kuin lintujen (ja joskus naapurin) ääniä, joten äänieristyksen puute joka täällä kaupungin syrjässä tuntui häiritsevän, ei siellä varmaan olisi ongelma. Ja jos telttaan ei edes yrittäisi mahduttaa mitään eri toimintoja, vaan suosiolla mahdolliset eväät tekisi valmiiksi kylmälaukkuun tai paistaisi jotain tulipaikalla, jonka puoliso oletettavasti mielellään sinne tontille rakentaisi kesän mittaan, ei teltan tarvitsisi olla monitoimitila vaan se voisikin olla ihan vaan olohuoneen tapainen keskellä luontoa. 

Jos kesää viettäisikin siellä rannan ääressä ilman että siellä tarvitsisi olla mitään muuta vesihuoltoa kuin järven vesi, jossa voi jalkojaan uittaa kuumalla, koska kaivo on vanha ja kunnostus vaatisi rahaa ja jaksamista enemmän kuin löytyy tällä hetkellä, ei kesäkeittiötä, jonka rakentamiseen ei nyt ole rahaa eikä voimia, ei nukkumatiloja, ei terassia tai muita "mökkivarustuksia". Jos se olisikin sellaista simppeliä eräelämän larppausta, ilman että tarvitsee kovin isosti säätää ja suunnitella käytännön arjen asioiden kanssa ja jossa voi käydä pistäytymässä vähän niin kuin joku pistäytyy kahvilassa tai rannalla kesäpäivän iloksi. Meidän tontti kun on noin vartin ajomatkan päässä kotoa, joten siellä on helppoa pistäytyä, pidemmän matkan päässä olevalle paikalle ei toki tällaista kevyttä piipahtelua voisi niin helposti toteuttaa.

Näissä keväisissä tunnelmissa toivotan kaikille blogin lukijoille riemullista pääsiäistä!🐣

perjantai 15. maaliskuuta 2024

Kun elämä muuttuu

Nainen, Sairas, Sairaus, Kuume, Flunssa
kuva:pixabay/Saydung89

 

 Mietin pitkään, kirjoitanko tästä koskaan tänne mitään, mutta lopulta päädyin, että kyllä. Niin moni on samassa tai pahemmassa tilanteessa kuin minä ja moni kohtaa sairautensa kanssa tietämättömyyttä ja vähättelyä, joka tämän sairauden painamana on joskus kestämätöntä. Joten osallistun omalta pieneltä osaltani asian esille tuomiseen, kun tämä viikko on kansainvälinen long covid-awareness week.

Olen hankalaa migreeniä lukuunottamatta suhteellisen perusterve ja olemme olleet hyvin varovaisia koko koronan ajan. Silti  covid-19 meillekin lopulta löysi ja sairastuin itse vuonna -22. Pelkäsin itse taudin olevan raju, mutta pitkäaikaisoireita en osannut pelätä. Tauti oli raju, olin vuodepotilaana kuukauden, kuume ja lämpöily kesti yli kuusi viikkoa. Hyvin nopeasti ns. paranemisen jälkeen aloin saada outoja oireita, rasituksen sieto oli olematon, rintakivut, huonovointisuus, hengenahdistus ja pohjaton fyysinen väsymys veivät työkyvyn ja estivät oikeastaan ihan kaiken arkisen tekemisen. Astianpesukoneen täyttökin oli liikaa. Olen aikanaan sairastanut rajun influenssan, josta toipuminen vei kuukausia ja silti tämä on ollut alusta asti aivan erilaista. Mulla oli onnea onnettomuudessa siinä, että päädyin työterveyslääkärille, joka tunnisti tilanteen ja sain long covid- diagnoosin suht pian, myös kaikenlaisia muut sairaudet poissulkevia tutkimuksia tehtiin runsaasti. Kongnitiivisia tai psyykkisiä oireita ei mulla juurikaan ole ollut, siitä olen äärimmäisen kiitollinen.

Olen käynyt töissä jaksoittain, välillä osa-aikaisesti, välillä yrittänyt palata kokoaikaiseen työhön mutta joka kerta sitä on seurannut voinnin romahtaminen ja pahimmillaan  lähes kuukauden vuodelepo, että fyysinen toimintakyky on edes jotenkin palannut.

En pysty oikeastaan kuvailemaan edes miten täysivaltaisesti koko elämä on muuttunut. Pystyäkseni työhön edes osa-aikaisesti, on sosiaalinen elämä täytynyt jättää lähes täysin, illat töiden jälkeen lepään tai nukun, samoin vapaapäivät. Perheelle yritän olla läsnä edes jonkun hetken joka päivä, vaikka sitten nuorison kanssa sohvalla pitkällään telkkaria katsoen.

Osittain long covid oli syynä myös blogin aloittamiseen, ajattelin silloin kyllä paranevani pian, mutta blogi oli jotain, mitä voin kirjoitella vaikka sängystä käsin, jotain mikä sai hetkeksi unohtamaan sairauden. Paranemista ei oikein ole tapahtunut, pieniä positiivisia askelia välillä, joista usein seurauksena se, että innostun tekemään enemmän ja olo ottaa takapakkia.

Jos kohtaatte long covidiin sairastuneen, olkaa myötätuntoisia, tätä sairautta ei toivoisi kenellekään, ei edes pahimmalle vihamiehelleen. Mutta huonona päivänä tyly vähättely voi oikeasti satuttaa ja toisaalta se yksikin ystävällinen ja myötätuntoinen lause voi pelastaa päivän ja kantaa pitkälle. Mä toivon vielä joskus olevani täysin terve, vaikka tiedostan, että se ei ehkä ole näin pitkän sairastamisen myötä mitenkään varmaa tai edes todennäköistä. Elänkin sairauden kanssa päivä kerrallaan ja parempaan useimmiten uskoen. 

EDIT: Julkaisin saman tekstin pienellä täydennyksellä uudestaan ja poistin aiemman saman postauksen, koska jostain syystä se ei tullut blogit.fi:ssä näkyviin normaalisti.

perjantai 1. maaliskuuta 2024

Minimalistin värinälkä

Huone, Kukat, Ikkuna, Sisustus, Talo
kuva:pixabay/lavnatalia

      

Vaikka en tunnista tai tunnusta itseäni varsinaisesti sisustusta harrastavaksi ihmiseksi ja pääosin meidän kalusteet ja tekstiilit ovat vanhoja eikä niitä uusita, joku sisustuskärpänen on kuitenkin minuun iskenyt. Olen katsellut kotia jo pidempään sillä silmällä, olisiko jotain, mikä kaipaisi uutta väriä pintaan tai voisiko kodin yleisilmettä jotenkin muuten piristää. Ja nimenomaan kaipaisin kotiin vielä lisää värejä, jotain pastelleja ja raikkaita, ehkä kukkakuosiakin.

Jostain syystä sisustusväreissä tarjonta tuntuu varsinkin Suomessa olevan usein hyvin neutraalia, enkä itsekään ole tästä ajattelusta vapaa. Tuntuu tosi vaikealta ajatukselta maalata seinät räväkän värisiksi, koska ajatuksissa kummittelee, että jos jossain kohtaa alkaa myymään, joutuu myymistä varten joko tekemään uuden pintarempan tai sitten värit näkyy hinnassa madaltavana tekijänä tai myyntiä hidastavana. Tästä on edellisen kodin kohdalta kokemusta, välittäjät ihan suoraan sanoivat, että vaikeuttaa ja hidastaa myyntiä kun on erikoisempia värivalintoja. Kaupaksi se koti meni lopulta ihan nopeaan, mutta käsittääkseni ostajat laittoivat nuo pinnat uusiksi.

Toisaalta, vaikka tämän kodin tulevaisuudessa päätyisi myymään, niin jos asutaan tässä vaikka seuraavat kymmenen vuotta, voisi ajatella että oma viihtyvyys ja omaa silmäää miellyttävä värimaailma on tärkeämpää kuin se mahdollinen haitta, joka erikoisemmasta värimaailmasta mahdollisessa myyntitilanteessa tulisi. Maalaaminen on minimalistille niin helppo tapa tuoda väriä ja eloa kotiin, ei tarvitse irtotavaraa, ei tarvitse uusia kalusteita ja seinien ja listojen väreillä saa muutettua kokonaisilmettä suhteellisen edullisesti ihan toisenlaiseksi. Entisen kodin pintoja maalasin itse, mutta tässä kodissa on sen verran korkea huonekorkeus, että maalaaminen täällä on haasteellisempaa.

Välimallin kompromissina olen pohtinut myös väliovien maalaamista tai tapetointia jollakin kuviotapetilla, tapetista en isoissa seinissä niin välitä, maali on paljon käytännöllisempää ja helpompi myös kunnostaa tarvittaessa uudella maalikerroksella, mutta oveen se tapettikin voisi olla ihan hauska vaihtoehto. Myös kylppäriin olen miettinyt kaakelitarroja tai vastaavaa, entisen kodin kylppäri oli kimaltavaa turkoosia ja sinistä ja nykyinen on tylsähkö valkoharmaa. Myös kaakelimaali on houkuttanut, mutta sen kestävyys epäilyttää.

Jatkan siis erilaisten maalikarttojen tutkiskelua ja sisustustarrojen vertailua, saa nähdä miten tässä  värinkaipuussa lopulta käy.