Karkkiväreillä iloa kotiin

 Kesämajan laittelemisen ohessa oon kesän mittaan edistänyt myös muutamia maalausprojekteja. Keittiön saatua uutta väriä, piti maalata myös siellä oleva penkki uuden väriseksi ja pari jakkaraa on odotellut uutta väriä jo yli vuoden. Vaikka jaksaminen on edelleen rajallista, niin kesäloma ja kesän hiljaisempi tahti töissä mahdollistivat vihdoin näiden maalausprojektien edistämisen. Tosin oon maalannu hiljalleen useamman kuukauden aikana ja vihdoin tänään sudin viimeisenkin maalattavan pinnan ja pääsen vihdoin siivoamaan tuossa terassilla ja milloin missäkin nurkassa majailleet maalauskamppeet pois. Ja sitten vien jämämaalit ongelmajätteen keräykseen ja siltäkin osalta koti siistiytyy.

Ja nyt on sitten mintunvihreää keittiön penkissä ja ihanaa karkkipinkkiä jakkaroissa, jotka nyt toimittavat yöpöytien virkaa meidän makkarissa.

 

Ja kun maalia jäi, maalailin sitten melkoisen huitaisten vielä pari pihaharjaakin vaaleanpunaisiksi. Yritin niistäkin ottaa kuvaa, mutta ne näyttää kuvassa lähinnä valkoisilta, vaikka luonnossa väri on sellainen hempeän vaaleanpunainen. Maalasin niitä kesämajasta ylijääneellä lattiamaalilla ja on todettava, että lattiamaali muun kuin lattian maalaamisessa on aika valuvaa ja työlästä käsitellä.. Mutta tulipahan tehtyä ja nyt on astetta söpömmät harjatkin.

Minimalistinenkin koti voi siis olla värikäs, leikkisä ja iloinen.

Pinkkiä ja minimalistista ihanaa

 Nyt kun elokuu lähestyy loppuaan ja syksy alkaa olla jo ihan nurkan takana, ollaan me vihdoin saatu kesämökkeröinen eli kesämaja valmiiksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja kyllä mä aion siellä syksylläkin viettää aikaa, laitan vaan villapaitaa päälle. Piha ja ranta ovat edelleen ihan luonnontilassa ja vaativat kyllä raivaamista jonkun verran, se ehkä on lähinnä sellainen ikuisuusprojekti, mutta varsinainen rakennus on nyt valmis ja sisustettukin.

Tähän asti budjetti on ollut todellakin minimalistinen, huonekalut rakennettiin niistä lastenhuoneista jääneistä vanhoista pinkeistä ja punaisista varastohyllyistä, joiden kohtaloa joskus aiemmin täällä blogissakin pohdin. Ne tosiaan saivat ihan uuden elämän ja riittivät juuri pöytään ja parimetriseen daybediin. Ainoa kustannus oli ostaa lisää sopivia ruuveja, joiden hinta oli alle kaksi euroa. Pöydän kaveriksi meni vanhat jakkarat, jotka on palvelleet milloin lastenhuonessa, milloin yöpöytinä. Naulakot olin säästänyt entisestä kodista, matto oli miehen entisen työpaikalla sijainneen työhuoneen jäljiltä (ihan itse siis sinne aikanaan ostettu) ja daybedin patjoiksi otin vanhat vieraspetarit, jotka yhdessä ovat ihan riittävän pehmeä patja (vieraat saa jatkossa tyytyä peruspatjoihin ilman paksumpaa petaria). Kaksi halpistyynyä (3.5e/kpl)  ostin ikeasta vanhoihin solmuvärjättyihin tyynynpäällisiin laitettavaksi, että on päiväunia varten ihan nukkumisen kestävät tyynyt siellä. Muutkin tekstiilit oli vanhoja, vanha lasten lakana ja muutamia lasten hylkäämiä koristetyynyjä, joita he ei olleet halunneet kuitenkaan heittää kokonaan pois ja ne sai nyt pois kaappitilaa viemästä ja vanha fleecepeittokin löytyi juuri sinne sopivissa väreissä. 

 

Maalasin kesämajan lattian vaaleanpunaiseksi ja se on ihana. Seiniäkin mietin maalaavani, mutta koska ne ovat hirsiseinät, päädyin ainakin tässä vaiheessa jättämään ne käsittelemättä. Väriä tuo sitten kaikki muu sisustuksessa.

Mulla on tuolla vähän sellainen tunne, kuin leikkisi aikuisen leikkimökissä, lapsena mulla ei ole koskaan ollut leikkimökkiä, joten sekin korjaantui nyt sitten näin. Jopa perheen nuoriso on lähtenyt mukaan tuonne välillä, vaikka epäilin vähän neliöiden pienuuden karkoittavan, mutta metsän keskellä hiljaisuus ja sellainen kesämökkifiilis on tainnut heidätkin tavoittaa. Ihanaa.💖

Halpa ja värikäs keittiö"remontti"

 

Olen kaikki tässä kodissa asutut vuodet kaivannut keittiöön väriä. Kaapit ovat tosi hyväkuntoiset mutta armottoman tylsät kiiltävän valkoisina, eli ei tosiaan ole viitsinyt alkaa remontoimaan vain ulkonäkösyistä ja kaappien maalaaminen ei onnistu, koska pinta on lasimaisen kiiltävä. Pinterestissä olen sitten ihastellut erilaisia pastellivärisiä ja hyvinkin retrovärisiä keittiöitä, mutta en ole oikein keksinyt miten saisi järkevällä tavalla ja kohtuullisella hinnalla meille sellaisen. DC-fixillä tehtyjä kaappien ja tasojen päällystysratkaisuja on toki tullut useastikin vastaan, mutta itse olen enemmän luonnonmateriaalien ystävä ja siksipä kaapien päällystäminen sellaisella ei ole tuntunut vaihtoehdolta. 

Paitsi että sitten lopulta se alkoi tuntua ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta ja koska taloudessa ei enää ole yhtään taaperoikäistä, joka taputtelisi ja nuoleskelisi pintoja, päädyin siihen, että pieni määrä DC-fix muovia kaikkine mahdollisine muovinpehmentimineen ei taida olla kovin vaarallista meillä. Lapsille en ole koskaan edes PVC:tä sisältäviä sadevaatteita hankkinut, sen verran tarkkaan tuota materiaalia on meillä vältelty ja siksi kyllä vieläkin vähän epäilyttää hetkittäin tämä mun pikaremontti keittiössä.

Mutta tehty se nyt kuitenkin on, en alkanut päällystää kaikkia kaappeja, osin juurikin minimoidakseni tuon materiaalin määrän keittiössä ja päällystin vain jokusen kaapin- ja vetolaatikon oven ihanan pilkullisella kuosilla. Päällystäminen oli tuskaisaa, ilmakuplia ja ties mitä epätasaisuuksia tuntui tulevan tyhjästä ja lopulta kokosinkin osan ovista useammasta pienestä kaistaleesta muovia, kun tuntui että yhden ison palan liimaaminen nätisti oli mission imbossible. Että ihan hirmuisen läheltä tiiraamista lopputulos ei kestä, mutta normaalilta katseluetäisyydeltä lopputulos on riittävän hyvä. Työn alla on lisäksi keittiön maalattu penkki, joka oli aiemmin oranssi ja nyt on hiottu ja odottaa samansävyistä mintunvihreää maalia, kuin tuo DC-fix.

Keittiö sai ilmettä ja väriä, ilman että tarvitsi varsinaisesti ostaa mitään uutta tavaraa ja hintaa tuli alle 20 euroa noista muoveista ja reilu parikymppiä maalista, joka oli ostettu toiseen projektiin jo paljon aiemmin, mutta päätyy nyt tuohon penkkiin, että saa yhteensopivaa väriä enemmänkin keittiöön. 

Pienellä rahalla sai keittiöön ilmettä ja ensimmäistä kertaa tässä kodissa tuo keittiö suorastaan ilahduttaa minua ulkomuodollaan. Kätevä ja toimiva se on ollut tähänkin asti, joten tämä oli sellainen ihastuttava piste iin päälle.

Kesäisiä ostoksia

Lettuja uudella pannulla😋

Kesällä on tullut tehtyä lisääkin ostoksia, mutta tavara ei ole niiden myötä suuremmin lisääntynyt, koska noilla on korvattu jotain rikkimennyttä. Ostin toisen pitsihameen, käytän hametta niin paljon, että on kiva että saa toisen pesuun ja toisen päälle. Poistoon lähti lapsen mekosta itselle tuunattu hame, jossa oli ikitahra. Eihän se kotona käyttöä haitannut mutta jouti pois. 

Meillä on jo pitkään ollut teräksinen paistinpannu, joka on ihan ehdoton ruoanlaitossa ja kestää ikuisesti, ainoa mitä sillä ei oikein saa tehtyä on letut. Niitä varten on ollut keraaminen pannu ja lopulta toinenkin, kun ekasta hajosi ulkopohja. Nyt sitten siitä uudemmasta meni keraaminen pinnoite puhki. Molemmat oli siis tallessa, kun tilaa oli ja joskus on käytetty sitä risaakin kun on paistettu kahdella pannulla lettuja yhtä aikaa. Nyt löysin ihanan pinkin keraamisen pannun ja päätin että yksi keraaminen pannu riittää ja niin kaksi meni poistoon ja nyt on maailman kaunein lettupannu käytössä.

Kesämajaan ostin pari taulunkehystä ja niihin somat tapetinpalat. Muuten kesämajan sisustus on vielä vaiheessa ja lattiamaalin sävyä edelleen mietin. Olen kallistumassa vaaleanpunaiseen, mulla on selvästi joku pinkki kausi menossa.

Lisäksi ostin muutaman rullan pilkullista dc-fixiä, meillä on tosi tylsät valkoiset keittiönkaapit, joiden tuunaus on ollut säännöllisesti pohdinnassa ja nyt sitten päätin, että muutaman kaapinoven voin päällystää. En ole mikään erityinen dc-fix-fani, mutta meidän ovet on sellaiset korkeakiiltoiset, joten niitä ei oikein voi hioa ja maalata, niin tuo oli ainoa järkevän hintainen keino saada niihin edes jotain väriä. Tosin kiinnnitys on vielä tekemättä, olen lukenut, että se vaatii kärsivällisyytä ja hermoja joten odotan inspiraatiota..

Kesämaja rannalle

 

kuva:pixabay/Prawny

Keväällä pohdin, että kokeilisimme vielä ottaa käyttöön ostolakkovuonna ostetun teltan ja "mökkeillä" siinä pikkuisella rantatontillamme mutta telttailu tuntuu edelleen ihan yhtä epämieluisalta kuin viime kesänäkin ja omalle pikku tontille rantaan on nyt vihdoin rakentumassa suloinen pieni kesä-aitta, joka on ollut harkinnassa jo pidempään. Eli vähän samanhenkinen paikka kuin tuo oman pihan varastosta tehty kesäolohuone. 

Olen lukenut pääkaupunkiseudulla sijaitsevista kesämajoista erilaisia blogijuttuja ja lehtijuttuja ja vähän samaa tunnelmaa ja käyttöä nyt on sitten ajatuksena tuossa meidänkin pikkuisessa kesämajassa olla. Vaikka se ei mikään yhteisöllinen paikka olekaan vaan ihan vaan omassa rauhassa pikkuinen tontti ja siellä oma kesämaja. Sen verran pitkään tätä rakentamispäätöstä vetkuteltiin, ettei aitta ehdi valmistua loman aikana, mutta onpahan sitä kesää senkin jälkeen vaikka viikonlopuisin siellä olla ja rentoutua.

Kesämaja onkin sitten sellainen minimalistinen kesämökkeily-kokemus. Sekä aitan koon puolesta, että rahankin puolesta. Majassa on n.9 neliötä ja ollaan aika tiukalla budjetilla se hankittu. Koska neliöitä on noin vähän, eikä siihen ole tarkoitus tehdä mitään erillistä terassiakaan, on sinne tarkoitus laittaa vain pieni pöytä ja jakkarat sekä jonkunlainen sohvan virkaa tekevä systeemi, joka mahdollistaisi myös päiväunien ottamisen tai muuten vaan rennon löhöilyn. Tarkoituksena on viedä kotoa jakkarat ja tehdä pöytä lastenhuoneen vanhoista pöydänjaloista, jotka jätin viime vuonna ulkovarastosta säästöön, kun meinasin ensin sinne tehdä pöydän. Sohva/sänky on vielä harkinnan alla, en halua tehdä valmiiksi mitään, ennen kuin kesämaja on pystyssä ja oikeasti pääsee sisälle katsomaan, miltä tila tuntuu ja mitä sinne mahtuu ilman että tulee liian täyttä. Voi olla että tila määrittää sen, että sinne olisi parempi laittaa jonkunlaiset löhötuolisysteemit sohvan tai sängyn sijasta. Toisaalta olisi kyllä kiva, että siellä olisi edes teoriassa nukkumispaikka, vaikkei siellä normaalisti aiota yöpyä. Olen vähän jo katsellut ns. day bed-ratkaisuja netistä, ihmiset on sellaisia rakentanut ja ne vaikuttaa tosi kivoilta, eli ehkä joku sellainen voisi olla mahdollinen ratkaisu. Budjetti noihin kalusteisiin on max. satasen luokkaa, tai niin ainakin toivon.

Kesämökin rakentaminen olisi maksanut vähintään +50 000 euroa, pelkkä saunamökkikin parikymmentätuhatta eikä kumpaankaan ollut oikein mahdollisuutta, varaa eikä oikein innostustakaan. Aitan hinnaksi tuli joitakin tonneja ja se oli mahdollista tuohon projektiin nyt laittaa kun kesäreissuja ei ole tarkoitus tehdä ja säästötilistä vähän nipistin.

"Kesämökkeillä" voi siis näinkin, pienesti ja hauskasti ( ja suhteellisen edullisesti). Ilmeisesti ulkomaillakin tuollaiset kevytrakenteiset rantamajat ovat ihan suosittuja. Ja aiheeseen liittyen pitää nyt vinkata ihan kirjakin: Veronica Henryn Rantamaja. Myönnettäköön, että tuon lukeminen taisi olla se, mikä inspiroi tekemään sen lopullisen päätöksen tuollaisen vaatimattoman pikkumajan rakentamisesta meillekin.

Kesäisiä (tavara) mietteitä

Kesän alkupuoli on ollut kuuma ja lomatunnelmissa on menty. On ollut perinteisesti suhteellisen stressitöntä kesänviettoa, on levätty, katseltu hyviä sarjoja, itse olen lukenut monta kirjaa, on tavattu kavereita ja sukulaisia jaksamisen mukaan ja lämmintä on riittänyt välillä liiaksikin.

kuvat:pixabay

 

Tavara-asioillekin olen suonut useammankin ajatuksen. Olen miettinyt paljon sitä, miten ihminen toisaalta helposti haluaa aina jotain uutta, usein on se tunne, että juuri tuo uusi juttu tekee elämästäni parempaa, kodistani kauniimman ja itsestäni tyylikkäämmän. Ja sitten ostamisen jälkeen onkin jo taas uusi tavara, joka halutaan, eli ostamisen kierre on helposti valmis. Toisaalta moneen asiaan tottuu ja turtuu ja sitten arjessa onkin helposti asioita, jotka ei ihan toimi tai ei oikeastaan miellytä itseä, mutta kun ne on ihan ok, niin eipä edes huomaa, että joku kätevämpi systeemi tai kauniimpi toteutus voisi piristää ja tuoda iloa. Varsinkin kun tavaraa ei minimalistilla ole kovin paljon, on sitäkin kivempi, että ne käytössä olevat tavarat ovat omaan silmään kauniita ja kivoja.Tämän pohdinnan jälkeen päädyinkin muutamaan ostokseen vaikka ensin olin ajatellut viettää kesää vähän ostolakkohenkisesti.

Ostin pitkän harkinnan jälkeen nimittäin itselleni pitkän hameen pitsikoristeilla, se ei ollut edes alennuksessa ja pitkään mietin, onko se kuitenkin ihan turha ostos. Mitään pakollista tarvetta tälle ei todellakaan ollut. Mutta hame on ollut eniten päällä kesällä ja olen nauttinut sen kauneudesta ja mukavuudesta ihan joka kerta sitä pitäessä. Aiemmin mulla oli lasten mekoista leikeltyjä ja tuunailtuja lyhyempiä hameita muutama ja tunsin itseni välillä naispuoliseksi Uuno Turhapuroksi, joten tunne siitä, että on kotonakin vähän kauniimmin puettu on ollut kyllä ihana. (Ja ehkä puolisokin on tätä vähemmän Uunomaista lookkiani arvostanut, kenties.😁)

Sitten mietin, otanko joku aika sitten hajonneen lakanan tilalle kaapista löytyvän, pitkään jemmassa olleen vanhan valkoisen satiinilakanan. Niitä on kaksi ja ne ovat olleet entisessä kodissa verhoina ja ovat tosi hyvässä kunnossa. Mutta en ensiksikään pidä puuvillasatiinista materiaalina yhtään ja toisaalta valkoinen on minusta ihan järjettömän tylsä väri omissa lakanoissa. Tuntui kuitenkin turhalta ja huikentelulta ostaa uutta lakanaa, kun on jo olemassa toimiva versio. Pitkään tätä arvoin ja mietin värjäämistäkin, mutta lopulta moneen kertaan netissä katselemani ihana värikäs ja ekologinen lakana tuli kesäaleen ja päädyin sen tilaamaan. Entiset lakanat kestivät käytössä yli kymmenen vuotta, joten ehkä menen seuraavat kymmenen vuotta joka ilta nukkumaan mielummin kauniisiin lakanoihin, kuin niihin valkoisiin ja tylsiin, joihin varmasti tottuisi mutta jotka olisivat aina no..tylsät. Ja nyt mietin, että veisinkö nuo vanhat satiinilakanat kirppikselle, josta joku ehkä saisi omasta mielestään ihanat satiinilakanat ja ne ei enää meidän kaapissa turhana varakappaleena lojuisi. En nimittäin usko, että palaan valkoiseen verhoissakaan enää tulevaisuudessa ja noiden koko on nykyisiin ikkunoihin vähän väärä.

Eli muutamia ostoksia on tullut tehtyä ja lopulta ihan iloisin mielin. Lisäksi on nuorison kanssa kesäharrastuksena kokoiltu vanhoja pikkulegosarjoja, ajatuksena että joitakin, joilla ei enää kukaan leiki, voisi vaikka myydä tai lahjoittaa ja muissa olisi sitten kaikki palikat tallessa ja olisi niitä joskus helpompi koota. Että sellaista rentoa tavarapuljausta on kesään mahtunut, mutta ihanaa kun ei ole mitään isompaa raivausta tai tavaraurakkaa tai remonttihommaa ollut, vaan kaikki tavaratyö on ollut ihan vapaaehtoista ja enemmänkin kivaa kuin rasittavaa.

Minimalistin ruokahuolto

 

kuva:pixabay/MarCuesBo

Kun kirjoitin aiemmin minimalismin vaikutuksesta työelämään, päädyin pohtimaan erilaisia elämänalueita, joilla minimalismi tai sen takana oleva ajatus yksinkertaisemmasta elämästä minulla näkyy. Yksi sellainen on ruokahuolto. Ja nyt superkulinaristien kannattaa ehkä laittaa tää teksti kiinni tai ainakin hengittää syvään.

Mä arvostan perusruokaa, kotimaisia raaka-aineita ja simppeleitä reseptejä. Joskus luin ruokafilosofiasta, jossa kehotettiin syömään vain sellaista, minkä sata vuotta sitten elänyt mummokin tunnistaisi joka ikisen aineksen suhteen ja se oli musta sekä hauska että viisas neuvo ja sitä olen pyrkinyt useimmiten noudattamaan.

Yksinkertaistaminen meidän ruokailuissa ei siis tarkoita einesten mikrottamista, vaikka siitä ei enää varmaan paljon vaivattomammaksi ruoanlaittoa saisikaan. Sen sijaan se tarkoitaa sitä, etten halua/jaksa/ole kiinnostunut viettämään pitkiä aikoja hellan ääressä tai toteuttamaan monimutkaisia reseptejä, saati kokeilemaan jotain uusia eksoottisia ruokalajeja. Arvostan hyvää ruokaa ja huolella laitettua ruokaa, mutta itsellä ei siihen oikein ole intoa eikä taipumuksiakaan. Lapset jo pienenä aina ilahtuneena kiljaisivat että "isin tekemää ruokaa" kun mies oli mun sijasta kokannut ja ihan aiheesta, itsekin hymyilin silloin pöydässä leveämmin kuin omien pöperöiden ääressä. Mies siis pääosin meillä kokkaa juhlavammat ruoat ja arkenakin ilahduttavan usein. Mun tekemän arkiruokavalikoiman kivijalkaa edustaa kanamunakastike ja perunat, jauhelihakastike ja spagetti, risotto ja keitot. Itseäni hemmottelen välillä herkkuruoallani kaalikeitolla, jota kukaan muu taloudessa ei suostu syömään.😄

Usein meillä siis syödään nopeasti laitettua arkiruokaa, jonka kasarin lapset varmasti tunnistaisivat ruokapöydällään tutuksi ja turvalliseksi. Hienojen salaatien sijaan syödään ihan vaan pilkottuja kasviksia ruoan lisukkeena ja peruna, porkkana ja punajuuri ovat jääkaapin vakiovalikoimaa. Itse tehtyjen superfood-smoothieiden sijasta lapsille annetaan välipalla omena tai mandariini leivän kanssa tai lastenruokahedelmäsosepurkki. Lihasta syödään lähinnä jauhelihasta tehtyjä perusruokia kun kasvisproteiinikorvikkeet ei meidän allergioihin sovi. Mieluiten ostaisin luomulihaa, mutta sitä ei meidän vakkarikaupassa kovin usein ole, joten tästä joudun tinkimään.

Tästä suhteellisen simppelistä ruokapolitiikasta huolimatta koen, että meillä syödään ihan riittävän hyvin ja monipuolisesti ja valtaosin peruskotiruoka maistuu mun mielestä paremmalta kuin erikoisemmat kokkailut ja kaikkein parhaat reseptit onkin niitä isovanhempien sukupolvilta periytyneitä. 

 Tosin, silloin kun lasten kaverit on yökylässä ja sitä kautta ruokapöydässä, niin usein meillä syödään (kotitekoista) pitsaa. Se kun on simppeliä ja nopeaa mutta nykyisiin, vähän ehkä meidän perussapuskoista erilaisiin ruokiin tottuneille kuitenkin maistuvaa.