Miksi en firetä ja olen muutenkin vanhanaikainen rahan suhteen

kuva:pixabay/TungArt7

Tähän postaukseen sain oikeastaan innoituksen kovasti pitämästäni Minimalisti Anna-blogista. Suosittelen muuten lukemaan sitä, jos ei ole sinulle jo tuttu, tosi mielenkiintoisesti kirjoitettuja juttuja minimalimista. Kyseinen, tämän postauksen inspiraationa ollut blogikirjoitus löytyy täältä.

Ja ihan alkuun totean, että tee ennemmin niin kuin Anna, älä niin kuin minä. Tiedostan itsekin ettei minun tapani ole taloudellisesti tuottava tai erityisen järkevä, enkä sitä kenellekään suoraan suosittelisi. Halusin vaan avata ajatuksiani asiasta, koska minimalismi-kentällä ja talousaiheisissa firetys- tai downshiftaus-blogeissa (joita niitäkin jonkun verran seuraan) ei usein ehkä tule esille, miten eri lailla voi ajatella ihan tietoisesti, ei vain siksi, ettei olisi tajunnut talouden lainalaisuuksia.

Itse en siis firetä, ilmiö on minusta kuitenkin hyvin kiinnostava ja seuraan myös muutamia mielenkiintoisia downshiftauksesta kertovia blogeja, osa niistä kun kytkeytyy minimalismiinkin osaltaan. Kuitenkaan en ole koskaan tuntenut pienintäkään halua sijoittaa, en firettää ja tavoitteeni ei ole päästä pois työelämästä ennen eläkeikää, päinvastoin, toivon että saisin elää sen verran pitkään ja terveenä, että voisin vielä eläkeiän täyttymisen jälkeenkin tehdä töitä osa-aikaisesti.

Miksi näin? Osaltaan asiaan vaikuttaa, etten aina ole ollut erityisen säästäväinen ja minun oli opeteltava säästäväiseksi  tarkoituksella eikä se ollut helppoa. Jossain taustalla on siis ajatus, ettei rahasta toinna niin huolehtia, mikä tulee, se menee eikä siinä sen kummempaa. En siis ole ollut nuorena rikas, ennemminkin köyhä, mutta silti olen suhtautunut rahaan aina aika huolettomasti. Lapsena meillä ei ollut isompia rahaongelmia, elettiin hyvin tavallista elämää, lähipiirissä oli työttömyyttäkin ja superrikkaita en lapsena tainnut tuntea ketään. 

Nykyään mulla on ihan kohtalaiset säästöt ja perinnön myötä perin jopa hieman sijoitusvarallisuutta ja asunnon, tosin perintövero tehokkaasti leikkasi ison siivun eli erityisen rikasta minusta ei tullut. Ensimmäinen tekoni oli muuttaa sijoitusvarallisuus rahaksi ja nyt se makaa inflaation syötävänä säästötilillä. Rahastot ja pörssi tuntuvat mulle ihan mahdottomalta asialta, pitkälti siksi, että koen koko pörssimarkkinat hyvin epäeettisenä rakennelmana ja eettinen sijoittaminen vaatisi hirmuisen paljon perehtymistä ja jatkuvaa selvittelyä, enkä ole varma onnistuisinko siltikään tekemään itselleni eettisesti riittävän kestäviä valintoja.

Olen ollut nuorempana kauan kotona lasten kanssa nollatuloilla, se on vaikuttanut eläkekertymään negatiivisesti ja opettanut elämään vähällä rahalla hyvää elämää. Ajattelen siis, että jonkunlaiset säästöt tilillä ja vaatimaton elämäntapa ja omien kulujen tiedostaminen ovat sellaiset peruspilarit, joiden varassa pärjään myös tulevaisuudessa, vaikka tulot olisivat hyvin pienet. Tätä on terveysongelmien vuoksi joutunut ihan tosissaan myös viime vuosina miettimään, työkyky on ollut arvoitus ja pitkät sairaslomat ovat verottaneet säästöjä. Näistäkin on selvitty, vaikka asuntolainaakin vielä on. 

Käytän mielummin ylimääräiset rahat kotimaisen tuotannon suosimiseen, kotimaisiin marjoihin, ostan ennemmin kalliimman Euroopassa tuotetun käyttötavaran kuin halvan kaukomailta tuodun ja joskus tuhlaan johonkin hauskaan, kuten vaikka uuteen lautapeliin. Mun elämän ilot ei tule matkoista tai tavaroista vaan hirmuisen pienistä arkisista asioista, jotka ei pääosin maksa mitään.Nämä on pieniä, minun näköisiäni valintoja ja joku muu sijoittaisi nuo rahat ja saisi niille tuottoa tulevaisuudessa. 

Toisaalta, olen nähnyt myös sen, ettei kukaan voi tietää päiviensä määrää ja siksi olen teini-iästä asti ehkä liiankin hyvin tiedostanut, että juuri tämä hetki on se, mistä tulee nauttia ja iloita, tulevista kun ei tiedä. En tarkoita etteikö firettäjät nauti elämästä tai ettenkö itsekin varautuisi tulevaan säästöillä, mutta mun arki ja etenkin työ on sellaista, että tekisin sitä varmaan vaikka ilmaiseksi, nautin työstäni ja saan siitä merkityksen tunnetta elämään ja ihan tavallinen arkikin on musta elämässä ihan parasta, joten en tarvitse minkäänlaista hyppyä pois oravanpyörästä nyt tai tulevaisuudessa, kun en sellaisessa ole koskaan ollutkaan.

Minimalismi on osa tätä elämäntapaani ja se mahdollistaa pienet kulut ja joustavan suhtautumisen elämän taloudellisiin vastoinkäymisiinkin. Tunnen olevani nykyään aika dinosaurus talousasioissa, mulla ei ole koskaan ollut edes luottokorttia, enkä sellaista halua ja kun katselen ympärilleni tuntuu että sijoittaminen vähintään rahastoihin on uusi normaali. Mutta itse en usko, että koskaan tulen sille tielle lähtemään, kun olen tyytyväinen tähän omaan meininkiini.

 

Pieni väripilkku

 

Nuoriso teki kesäsiivousta ja sieltä lähti yhtä sun toista kiertoon. Yhden jutun nappasin kuitenkin itselleni, nimittäin tällaisen söpön (teko)kasvin. Se oli harmaassa ruukussa, mutta sen ruukun vein töihin, kun oli just sopivan kokoinen ja siellä tarvittiin purkkia ja tilalle ostin alle kahdella eurolla Hankkijalta tuollaisen supersöpön pienen vaaleanpunaisen sinkkiruukun. Ja tulipas söpö värikäs lisä olohuoneen hyllyn päälle. Takana oleva harmaa seinä on se, minkä maalamisesta jollain pastellivärillä haaveilen säännöllisesti, mutta tuo ruukku jotenkin raikasti sitäkin, joten tuon seinän maalaushommiin ei tarvitse välttämättä ihan heti ryhtyä.

Tosin remontointia en ihan kokonaan vältä, koska suunnitelmissa siintää pieni wc-remppa ja jos se pääsee toteutukseen asti, laitan kyllä siitä sitten kuvia. Sielläkin on nimittäin harmaa ja valkoinen värimaailma ja tällä hetkellä suunnitelmissa on laittaa jotain värikästä maalia seiniin ja ehkä jopa vaihtaa seinämallin wc-pytty perinteiseen, ei olla erityisen ihastuneita tuohon seinämalliin, saa nähdä pääseekö se suunnitelma milloin toteutukseen asti.

Pienen tilan kätevä pyykinkuivaus

 

Meillä on pitkähkö ja kapea kodinhoitohuone, jossa ei oikein ollut järkevää pyykikuivaustilaa kun muutettiin tänne. Tai oli, mutta ei tarpeeksi meidän tarpeisiin, kun sitä pyykkiä tulee ihan kiitettävät määrät viikossa. Kodinhoitohuone on sitten muokkautunut useampaan kertaan ja aina tilanne on ollut se, että pyykkitelineet ovat enemmän tai vähemmän kodarin tukkeena ja niitä on pitänyt siirrellä kulkemisen tieltä.

Monen eri kokeilun jälkeen keksin jokunen vuosi sitten, että tuohon huoneen toiseen päätyyn saisi pyykinkuivaustilan, kunhan vaan ottaa käyttöön henkarikuivauksen eikä pelkkiä telineitä. Ja nyt tuossa 120 cm leveässä kohdassa on Ikean seinäkiskot, joissa on kaksi vaatetankoa ja kaksi ritiläosaa, mihin saa pientä pyykkiä ja alle mahtuu vielä tavallinen pyykkitelinekin. Kun lisäsin yhden tangon lisää äskettäin niin nyt tuohon mahtuu hyvin kolme isoa 8kg koneellista pyykkiä kuivumaan ja vie tosi vähän tilaa.

 Pesukone on tuossa kulmittain viereisellä seinällä, joten pyykit saa tuohon kätevästi suoraan koneesta. Kuten kuvasta näkyy, useampi pyykkitelinekin meillä on edelleen, koska välillä on paljon lakanapyykkiä tai vastaavaa, joka tarvitsee telinekuivatuksen ja silloin levittelen telineet kodinhoitohuoneen kulkuväylälle tai siirrän makkariin. Mutta valtaosin pyykit mahtuvat tuohon eivätkä ole tiellä tai näkyvillä muissa huoneissa. Eikä ollut kallis systeemi tehdä, kaikki kiinteät osat yhteensä noin viisikymppiä!

Vanhasta uutta, patalapun uusi elämä

 

Meillä on ollut kaksi sievää vihreäsävyistä patalappua varmaan ainakin 15 vuotta, on pesty ja käytetty ja nyt toinen alkoi hajota reunasta. Meillä ei siis ole missään ylimääräisiä patalappuja jemmassa vaan ainoastaan ne muutamat mitkä ovat käytössä eli kaappien kätköistä ei korvaajaa löytynyt. Ajattelin ensin ostaa uuden ja löysinkin muutaman, jotka olisivat väriltään ja kuosiltaan miellyttäneet, mutta ongelmana oli, että ne olivat isompia kuin entiset, jotka ovat juuri oikean kokoiset mun makuun. 

No, aikani asiaa pähkäiltyäni, otin ja purin entisestä reunakanttauksen pois ja päällystin sen uudestaan käyttäen pitkään sopivaa käyttöä odottaneen kankaan, joka oli lasten käsitöistä jäänyt ja lymyili lankalaatikossani. Ja tosi kiva tuli! 

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että nyt se ehjä vanha näyttää kyllä aika nuhjuiselta tuon uuden rinnalla, mutta jos ja kun se häiritsee liikaa tai ainakin kunhan se joskus alkaa hajota, päällystän sitten senkin uudestaan. Pitää katsella hajoavia vaatteita sillä silmällä, onko jossain sopivaa kangasta tuohon ja laittaa sitten talteen sitä varten.

Ompelemista tässä oli niin vähän, että ei edes migreeni iskenyt, eli tämä oli just mulle sopiva tuunailuhomma. 

Kertakäyttövaate ja karsintaa

kuva:pixabay/La_Petite_Femme

 

 Juhlavaatehaasteistani kerroinkin täällä jo aiemmin ja vähemmän yllättäen siinä kävi niin, että sekä huivi että mekko, jotka ostin lievästi sanoen kiireellä ja pakon edessä päätyivät kiertoon. Toivottavasti niistä on jollekin muulle iloa, mun vaatekaappiin ne olisivat jääneet käyttämättöminä lojumaan, joten ajattelen loppupeleissä olevan ekologisempaa että ne tulevat jollekin käyttöön. 

Samalla vauhdilla luovuin mun ihanista tuunatuista juhlatennareista. Tää vähän kirpaisi, koska kengät on niin kivat ja hienot. Mutta pohja on liian kova ja litteä mun jalalle, eikä mikään kenkä ole käytön jälkeisen kivun arvoinen. Plus että mulla ei ollu näiden sävyyn ja tyylin hyvin sopivia juhlakamppeita, eikä sellaisia tullut vastaan vaikka sillä silmällä olen vuoden ajan yrittänyt vilkuilla mahdollisesti sopivia juttuja.

No, onko nyt uuden juhlavaateostoskierroksen aika ennen seuraavia juhlia? Ei ole. Päätin, että mun on kelvattava myös kesäisempiin juhliin mustilla liituraitahousuilla ja tummalla vähän arkista juhlavammalla puserolla. Noissa itse viihdyn, ne on olleet mulla varmaan yli kymmenen vuotta ja niissä on käyty vaikka kuinka monta epävirallisempaa juhlaa ja vaikka ne eivät ole superjuhlavat, ovat ne siistit eikä ole kokomustat. Ja kesän juhlissa huomasin, että aikalailla laidasta toiseen ihmiset juhlapukeutuu, oli tosi hienoja juhlamekkoja koristeineen ja sit farkut ja paita yhdistelmiä, hyvin kaikki mahtui juhlimaan ja mukavaa oli, eikä kenenkään vaatteet tehneet juhlista mitenkään huonompaa.

 Jos en olisi hairahtunut "miten muut juhliin pukeutuu, siten minunkin pitää"- ajatteluun, olisi nämä hutiostokset jääneet tekemättä. Rahaa ei onneksi mennyt kuin alle 20 e, joten taloudellisesti ei paljon tullut takkiin. 

Kävin sitten vielä vaatekaapin muutenkin läpi ja sieltä lähti pari paitaa ja housua kiertoon juhlakamppeiden mukana. Ne on niitä, joita en oikeastaan koskaan käytä ja joiden kohtaloa olen pidempään miettinyt. Totesin, että koska hajonneen tilalle olen ostanut ennemmin uuden kuin käyttänyt noita vanhoja, ei ne ole niin omannäköiset tai mukavat että niitä kannattaisi kaapissa jemmailla. Pikaisen laskemisen perusteella mulla on nyt 49 sisävaatetta + uikkari + 4 remppavaatetta. Tuossakin on aika paljon valinnanvaraa, mutta tykkään kun kesäksi on kevyemmät kamppeet ja talvella paksummat. Töissä pitää olla suht siistit vaatteet kuitenkin, joten koti- ja urkkalöksät on erikseen ja töihin sopivat vaatteet erikseen.

Mukava oli huomata, että alkuvuonna ostetut rikkinäiset korvaavat vaatteet on olleet onnistuneita ostoksia ja kesäreissun euron toppikin on päässyt jo käyttöön ja ollut kiva kotivaate. 

Pienet ja kätevät

 

Olen tehnyt kotona tällaisiä pieniä ja käteviä rasioita, kun keittiön ja eteisen tuunauksista on jäänyt kivan värisiä dc-fix-paloja jäljelle. Sama onnistuisi vaikka sarjakuvapaperista tai lahjapaperista, mutta silloin se vaatisi liiman kanssa pelaamista, joten tuo dx-fix on vähän helpompi ja kestää myös pyyhkimistä.

Meillä aina välillä tulee tarve pienelle säilytyspurkille, esim. lääkekaapissa on irrallaan sykemittarin latausosa ja eteisessä hiuspompuloita ja pinnejä. Tällaisia varten ei oikein haluaisi ostaa mitään purkkeja, osin siksi, että juuri sopivan kokoista ja mallista ei  aina löydy ja toisaalta jos tarve onkin väliaikainen, muoviset pikkurasiat jäävät helposti pyörimään turhana nurkkiin.

Olenkin askarrellut erinäisistä pahvipakkauksista, kuten lääkepakkauksista tällaisiä pieniä säilytyskapistuksia. Voi valita kotona tyhjäksi jäävistä rasioista juuri sopivan kokoisen, tarvittaessa leikata korkeusuunnassa sopivammaksi ja kun sen päällystää, on lopputulos minusta oikein hauskan näköinen. Ei maksa mitään, ei vie montaa minuuttia, eikä vaadi kummoisia askartelukykyjä ja siistii juurikin lääkekaapin tai eteisen kaapin sisältöä heti kauniimmaksi ja selkeämmäksi. Meillä on näitä myös isompana, niihin voi säilöä työkassin sisältöä kaappiin, jos tarvitsee vaikka pestä reppua tai käyttää sitä välillä vapaa-ajalla, eikä tavarat ajelehdi pitkin kaapin hyllyjä sekaisina. Ja bonuksena voi valita juuri niin söpön kuosin kuin keksii, varsinkin jos käyttää lahjapaperia tai vaikka sarjakuvalehden sivua, jos jaksaa vähän enemmän nähdä vaivaa ja liimailla. Juuri omaan silmään kivalla kuosilla olevia pikkurasioita kun ei välttämättä edes mistään kaupasta löydy.

Ekan vuosipuolikkaan ostoksia

ihanat dc-tennarit 

Ostosrintamalla on ollut melko kohtuullista ekan vuosipuolikkaan ajan ja hyvä niin.

Olen ostanut alkuvuodesta kotiin joitakin arjen pikkujuttuja. Syy oli joko rikkoutuneen korvaaminen kuten sohvanpäällishuovan kohdalla, ostin samanlaisen kuin entiset, joista yksi on kovassa käytössä hajonnut. Kuvittelin aiemmin rikkonaisesta saavani paikkamateriaalia, mutta tajusin, ettei tuollaisesta läpitikatusta kankaasta saa paloja mitenkään järkevästi, joten rikkonainen joutaa roskiin kunhan se hajoaa myös toiselta puoleltaan, nyt se on käännettynä vielä käytössä. Sitten uusi pääsee käyttöön, odotin nimittäin, että huopa tulisi alennukseen ja kun se oli puoleen hintaan, kävin ostamassa jo valmiiksi kun tiedossa on, että kohta sitä tarvitsee. Ja osassa ostoksista syy oli ihan vaan uusi tarve kuten henkareiden kohdalla, kun sekä nuorison kaapeissa että pyykinkuivatuksessa alkoi olla niistä pula, koska olen yhä enemmän siirtänyt pyykkien kuivaamisen henkareihin telineen sijasta. Näissä ei ollut mitään erikoisempaa ja kaikki on arkisia käyttötavaroita ja aika akuuttiin tarpeeseen. 

Pihalle/mökille on joitakin ostoksia tullut myös tehtyä, esim. keväällä ostettiin omallekin pihalle tulipata, samanlainen kuin viime vuonna kesämajalle ostettu ja tosi hyväksi todettu, nyt niitä oli taas kauppaan tullut.

 Itselle olen ostanut uudet, entisten kanssa samanlaiset työhousut, hiuspompuloita ja pari mustaa pitkähihaista, kun entiset alkoi pitkän käytön jälkeen reikiintyä saumojen vieristä, eikä niitä saanut enää korjattua eli kaikki nuo on tulleet suoraan hajonneiden tilalle. Lisäksi ostin tennarit sekä juhlavaatetta. Syksyllä ostamani New Balancen tennarit eivät istuneet jalkaan käytössä vaan hankasivat inhottavasti, joten myin ne ja ostin toisen merkkiset ihanat lasten skeittikengät tilalle. Nuo on olleet paremmat jalassa ja oli tuttu ja luotettava merkki, mutta vähän mietin, pärjäänkö tennareilla kun plantaarifaskiitti väliin vaivaa vai olisiko lenkkarit olleet viisaampi valinta. No, katsotaan, ainakin tähän asti jalkakipu on pysynyt kohtuuden rajoissa. 

Lisäksi käytiin kesäreissussa ja nuorison shoppailuretkellä itsekin päädyin ostamaan second hand-liikkeestä itselleni hihattoman trikootopin, hinta oli 1e, eli ei ollut kovin kallis shoppailureissu mun kohdalla.

Lisäksi ostin sen karvis-tyynyliinan ihan vaan iloksi ja huviksi. 

Kotiin ostettuihin on mennyt reilut sata euroa, johon kuuluu yksi melkein huonekalu, eli telkkarin alle tullut näytönkoroke, sain tämän avulla laitteet siten, että meidän palakirjahyllyn kaikki palat saa samalle lyhyelle seinälle, mikä tosi kivasti selkeyttää olohuoneen järjestystä.

Omiin ostoksiin on mennyt alle satanen kaikkineen, kun vähensin uusien kenkien hinnasta myydyistä kengistä saadun rahan. Kengät siis maksoivat alennuksessa reilun kolmekymppiä ja sain entisistä vähän alle sen, eli melkein kuittasin entisten myynnillä uusien oston.

Puutarha/mökki/ulkojuttuihin on mennyt niihinkin aika tarkkaan satanen, tulipadan lisäksi on ostettu mm. puutarhaletkun suutin hajonneen tilalle ja ihana kukkakuvioinen ämpäri kesämajalle vedenkantoon, eli nämäkin käyttötavaroita. Harkitsin kyllä myös kotiin ikkunoihin sellaisia mittojen mukaan tehtyjä ikkunaverkkoja, kun entiset itseviritellyt irrotettavat verkot ei oikein oo tiiviit, mutta hinta oli niissä tosi kallis (yli satasen kappaleelta) ja päädyttiin ihan vaan muutaman euron puitteisiin kiinnitettävään verkkoon, jota osassa ikkunoista on jo ollut ja mikä on toiminut ihan ok, tässä säästäväisyys voitti.

Kotoa olen laittanut roskiin ja kierrätykseen joitakin hajonneita tai hyvin vähällä käytöllä olleita tekstiilejä ja vaatteita. Yhden tyynyn elvytin käyttöön laittamalla toisesta liian matalaksi menneestä muototyynystä siihen paremmat sisälmykset ja näin säästyin uuden tyynyn ostamiselta. Sukkia olen myös paikkaillut käyttöiän jatkamiseksi.

Eka vuosipuolikas on ollut siis ostamisen suhteen melko stressivapaata juhlavaatekriisiä lukuunottamatta.

Lisäksi käytin vihdoin tädiltä viime kesänä saamani, viimeisiksi jääneet lahjarahat, mutta niistä ostoksista taidan tehdä oman pikku postauksensa, oli nimittäin niin söpöt ostokset ja niihin liittyi niin paljon tunteita.

 Ostolakko on kyllä jättänyt jonkunlaisen kestävän jäljen mun kulutustottumuksiin, ehkä vähän hassusti se on näkynyt enemmän sen vuoden jälkeen kuin mitä silloin ostolakkovuonna, mutta sieltä se sysäys on kuitenkin tullut.