Kesäisiä ostoksia

Lettuja uudella pannulla😋

Kesällä on tullut tehtyä lisääkin ostoksia, mutta tavara ei ole niiden myötä suuremmin lisääntynyt, koska noilla on korvattu jotain rikkimennyttä. Ostin toisen pitsihameen, käytän hametta niin paljon, että on kiva että saa toisen pesuun ja toisen päälle. Poistoon lähti lapsen mekosta itselle tuunattu hame, jossa oli ikitahra. Eihän se kotona käyttöä haitannut mutta jouti pois. 

Meillä on jo pitkään ollut teräksinen paistinpannu, joka on ihan ehdoton ruoanlaitossa ja kestää ikuisesti, ainoa mitä sillä ei oikein saa tehtyä on letut. Niitä varten on ollut keraaminen pannu ja lopulta toinenkin, kun ekasta hajosi ulkopohja. Nyt sitten siitä uudemmasta meni keraaminen pinnoite puhki. Molemmat oli siis tallessa, kun tilaa oli ja joskus on käytetty sitä risaakin kun on paistettu kahdella pannulla lettuja yhtä aikaa. Nyt löysin ihanan pinkin keraamisen pannun ja päätin että yksi keraaminen pannu riittää ja niin kaksi meni poistoon ja nyt on maailman kaunein lettupannu käytössä.

Kesämajaan ostin pari taulunkehystä ja niihin somat tapetinpalat. Muuten kesämajan sisustus on vielä vaiheessa ja lattiamaalin sävyä edelleen mietin. Olen kallistumassa vaaleanpunaiseen, mulla on selvästi joku pinkki kausi menossa.

Lisäksi ostin muutaman rullan pilkullista dc-fixiä, meillä on tosi tylsät valkoiset keittiönkaapit, joiden tuunaus on ollut säännöllisesti pohdinnassa ja nyt sitten päätin, että muutaman kaapinoven voin päällystää. En ole mikään erityinen dc-fix-fani, mutta meidän ovet on sellaiset korkeakiiltoiset, joten niitä ei oikein voi hioa ja maalata, niin tuo oli ainoa järkevän hintainen keino saada niihin edes jotain väriä. Tosin kiinnnitys on vielä tekemättä, olen lukenut, että se vaatii kärsivällisyytä ja hermoja joten odotan inspiraatiota..

Kesämaja rannalle

 

kuva:pixabay/Prawny

Keväällä pohdin, että kokeilisimme vielä ottaa käyttöön ostolakkovuonna ostetun teltan ja "mökkeillä" siinä pikkuisella rantatontillamme mutta telttailu tuntuu edelleen ihan yhtä epämieluisalta kuin viime kesänäkin ja omalle pikku tontille rantaan on nyt vihdoin rakentumassa suloinen pieni kesä-aitta, joka on ollut harkinnassa jo pidempään. Eli vähän samanhenkinen paikka kuin tuo oman pihan varastosta tehty kesäolohuone. 

Olen lukenut pääkaupunkiseudulla sijaitsevista kesämajoista erilaisia blogijuttuja ja lehtijuttuja ja vähän samaa tunnelmaa ja käyttöä nyt on sitten ajatuksena tuossa meidänkin pikkuisessa kesämajassa olla. Vaikka se ei mikään yhteisöllinen paikka olekaan vaan ihan vaan omassa rauhassa pikkuinen tontti ja siellä oma kesämaja. Sen verran pitkään tätä rakentamispäätöstä vetkuteltiin, ettei aitta ehdi valmistua loman aikana, mutta onpahan sitä kesää senkin jälkeen vaikka viikonlopuisin siellä olla ja rentoutua.

Kesämaja onkin sitten sellainen minimalistinen kesämökkeily-kokemus. Sekä aitan koon puolesta, että rahankin puolesta. Majassa on n.9 neliötä ja ollaan aika tiukalla budjetilla se hankittu. Koska neliöitä on noin vähän, eikä siihen ole tarkoitus tehdä mitään erillistä terassiakaan, on sinne tarkoitus laittaa vain pieni pöytä ja jakkarat sekä jonkunlainen sohvan virkaa tekevä systeemi, joka mahdollistaisi myös päiväunien ottamisen tai muuten vaan rennon löhöilyn. Tarkoituksena on viedä kotoa jakkarat ja tehdä pöytä lastenhuoneen vanhoista pöydänjaloista, jotka jätin viime vuonna ulkovarastosta säästöön, kun meinasin ensin sinne tehdä pöydän. Sohva/sänky on vielä harkinnan alla, en halua tehdä valmiiksi mitään, ennen kuin kesämaja on pystyssä ja oikeasti pääsee sisälle katsomaan, miltä tila tuntuu ja mitä sinne mahtuu ilman että tulee liian täyttä. Voi olla että tila määrittää sen, että sinne olisi parempi laittaa jonkunlaiset löhötuolisysteemit sohvan tai sängyn sijasta. Toisaalta olisi kyllä kiva, että siellä olisi edes teoriassa nukkumispaikka, vaikkei siellä normaalisti aiota yöpyä. Olen vähän jo katsellut ns. day bed-ratkaisuja netistä, ihmiset on sellaisia rakentanut ja ne vaikuttaa tosi kivoilta, eli ehkä joku sellainen voisi olla mahdollinen ratkaisu. Budjetti noihin kalusteisiin on max. satasen luokkaa, tai niin ainakin toivon.

Kesämökin rakentaminen olisi maksanut vähintään +50 000 euroa, pelkkä saunamökkikin parikymmentätuhatta eikä kumpaankaan ollut oikein mahdollisuutta, varaa eikä oikein innostustakaan. Aitan hinnaksi tuli joitakin tonneja ja se oli mahdollista tuohon projektiin nyt laittaa kun kesäreissuja ei ole tarkoitus tehdä ja säästötilistä vähän nipistin.

"Kesämökkeillä" voi siis näinkin, pienesti ja hauskasti ( ja suhteellisen edullisesti). Ilmeisesti ulkomaillakin tuollaiset kevytrakenteiset rantamajat ovat ihan suosittuja. Ja aiheeseen liittyen pitää nyt vinkata ihan kirjakin: Veronica Henryn Rantamaja. Myönnettäköön, että tuon lukeminen taisi olla se, mikä inspiroi tekemään sen lopullisen päätöksen tuollaisen vaatimattoman pikkumajan rakentamisesta meillekin.

Kesäisiä (tavara) mietteitä

Kesän alkupuoli on ollut kuuma ja lomatunnelmissa on menty. On ollut perinteisesti suhteellisen stressitöntä kesänviettoa, on levätty, katseltu hyviä sarjoja, itse olen lukenut monta kirjaa, on tavattu kavereita ja sukulaisia jaksamisen mukaan ja lämmintä on riittänyt välillä liiaksikin.

kuvat:pixabay

 

Tavara-asioillekin olen suonut useammankin ajatuksen. Olen miettinyt paljon sitä, miten ihminen toisaalta helposti haluaa aina jotain uutta, usein on se tunne, että juuri tuo uusi juttu tekee elämästäni parempaa, kodistani kauniimman ja itsestäni tyylikkäämmän. Ja sitten ostamisen jälkeen onkin jo taas uusi tavara, joka halutaan, eli ostamisen kierre on helposti valmis. Toisaalta moneen asiaan tottuu ja turtuu ja sitten arjessa onkin helposti asioita, jotka ei ihan toimi tai ei oikeastaan miellytä itseä, mutta kun ne on ihan ok, niin eipä edes huomaa, että joku kätevämpi systeemi tai kauniimpi toteutus voisi piristää ja tuoda iloa. Varsinkin kun tavaraa ei minimalistilla ole kovin paljon, on sitäkin kivempi, että ne käytössä olevat tavarat ovat omaan silmään kauniita ja kivoja.Tämän pohdinnan jälkeen päädyinkin muutamaan ostokseen vaikka ensin olin ajatellut viettää kesää vähän ostolakkohenkisesti.

Ostin pitkän harkinnan jälkeen nimittäin itselleni pitkän hameen pitsikoristeilla, se ei ollut edes alennuksessa ja pitkään mietin, onko se kuitenkin ihan turha ostos. Mitään pakollista tarvetta tälle ei todellakaan ollut. Mutta hame on ollut eniten päällä kesällä ja olen nauttinut sen kauneudesta ja mukavuudesta ihan joka kerta sitä pitäessä. Aiemmin mulla oli lasten mekoista leikeltyjä ja tuunailtuja lyhyempiä hameita muutama ja tunsin itseni välillä naispuoliseksi Uuno Turhapuroksi, joten tunne siitä, että on kotonakin vähän kauniimmin puettu on ollut kyllä ihana. (Ja ehkä puolisokin on tätä vähemmän Uunomaista lookkiani arvostanut, kenties.😁)

Sitten mietin, otanko joku aika sitten hajonneen lakanan tilalle kaapista löytyvän, pitkään jemmassa olleen vanhan valkoisen satiinilakanan. Niitä on kaksi ja ne ovat olleet entisessä kodissa verhoina ja ovat tosi hyvässä kunnossa. Mutta en ensiksikään pidä puuvillasatiinista materiaalina yhtään ja toisaalta valkoinen on minusta ihan järjettömän tylsä väri omissa lakanoissa. Tuntui kuitenkin turhalta ja huikentelulta ostaa uutta lakanaa, kun on jo olemassa toimiva versio. Pitkään tätä arvoin ja mietin värjäämistäkin, mutta lopulta moneen kertaan netissä katselemani ihana värikäs ja ekologinen lakana tuli kesäaleen ja päädyin sen tilaamaan. Entiset lakanat kestivät käytössä yli kymmenen vuotta, joten ehkä menen seuraavat kymmenen vuotta joka ilta nukkumaan mielummin kauniisiin lakanoihin, kuin niihin valkoisiin ja tylsiin, joihin varmasti tottuisi mutta jotka olisivat aina no..tylsät. Ja nyt mietin, että veisinkö nuo vanhat satiinilakanat kirppikselle, josta joku ehkä saisi omasta mielestään ihanat satiinilakanat ja ne ei enää meidän kaapissa turhana varakappaleena lojuisi. En nimittäin usko, että palaan valkoiseen verhoissakaan enää tulevaisuudessa ja noiden koko on nykyisiin ikkunoihin vähän väärä.

Eli muutamia ostoksia on tullut tehtyä ja lopulta ihan iloisin mielin. Lisäksi on nuorison kanssa kesäharrastuksena kokoiltu vanhoja pikkulegosarjoja, ajatuksena että joitakin, joilla ei enää kukaan leiki, voisi vaikka myydä tai lahjoittaa ja muissa olisi sitten kaikki palikat tallessa ja olisi niitä joskus helpompi koota. Että sellaista rentoa tavarapuljausta on kesään mahtunut, mutta ihanaa kun ei ole mitään isompaa raivausta tai tavaraurakkaa tai remonttihommaa ollut, vaan kaikki tavaratyö on ollut ihan vapaaehtoista ja enemmänkin kivaa kuin rasittavaa.

Minimalistin ruokahuolto

 

kuva:pixabay/MarCuesBo

Kun kirjoitin aiemmin minimalismin vaikutuksesta työelämään, päädyin pohtimaan erilaisia elämänalueita, joilla minimalismi tai sen takana oleva ajatus yksinkertaisemmasta elämästä minulla näkyy. Yksi sellainen on ruokahuolto. Ja nyt superkulinaristien kannattaa ehkä laittaa tää teksti kiinni tai ainakin hengittää syvään.

Mä arvostan perusruokaa, kotimaisia raaka-aineita ja simppeleitä reseptejä. Joskus luin ruokafilosofiasta, jossa kehotettiin syömään vain sellaista, minkä sata vuotta sitten elänyt mummokin tunnistaisi joka ikisen aineksen suhteen ja se oli musta sekä hauska että viisas neuvo ja sitä olen pyrkinyt useimmiten noudattamaan.

Yksinkertaistaminen meidän ruokailuissa ei siis tarkoita einesten mikrottamista, vaikka siitä ei enää varmaan paljon vaivattomammaksi ruoanlaittoa saisikaan. Sen sijaan se tarkoitaa sitä, etten halua/jaksa/ole kiinnostunut viettämään pitkiä aikoja hellan ääressä tai toteuttamaan monimutkaisia reseptejä, saati kokeilemaan jotain uusia eksoottisia ruokalajeja. Arvostan hyvää ruokaa ja huolella laitettua ruokaa, mutta itsellä ei siihen oikein ole intoa eikä taipumuksiakaan. Lapset jo pienenä aina ilahtuneena kiljaisivat että "isin tekemää ruokaa" kun mies oli mun sijasta kokannut ja ihan aiheesta, itsekin hymyilin silloin pöydässä leveämmin kuin omien pöperöiden ääressä. Mies siis pääosin meillä kokkaa juhlavammat ruoat ja arkenakin ilahduttavan usein. Mun tekemän arkiruokavalikoiman kivijalkaa edustaa kanamunakastike ja perunat, jauhelihakastike ja spagetti, risotto ja keitot. Itseäni hemmottelen välillä herkkuruoallani kaalikeitolla, jota kukaan muu taloudessa ei suostu syömään.😄

Usein meillä siis syödään nopeasti laitettua arkiruokaa, jonka kasarin lapset varmasti tunnistaisivat ruokapöydällään tutuksi ja turvalliseksi. Hienojen salaatien sijaan syödään ihan vaan pilkottuja kasviksia ruoan lisukkeena ja peruna, porkkana ja punajuuri ovat jääkaapin vakiovalikoimaa. Itse tehtyjen superfood-smoothieiden sijasta lapsille annetaan välipalla omena tai mandariini leivän kanssa tai lastenruokahedelmäsosepurkki. Lihasta syödään lähinnä jauhelihasta tehtyjä perusruokia kun kasvisproteiinikorvikkeet ei meidän allergioihin sovi. Mieluiten ostaisin luomulihaa, mutta sitä ei meidän vakkarikaupassa kovin usein ole, joten tästä joudun tinkimään.

Tästä suhteellisen simppelistä ruokapolitiikasta huolimatta koen, että meillä syödään ihan riittävän hyvin ja monipuolisesti ja valtaosin peruskotiruoka maistuu mun mielestä paremmalta kuin erikoisemmat kokkailut ja kaikkein parhaat reseptit onkin niitä isovanhempien sukupolvilta periytyneitä. 

 Tosin, silloin kun lasten kaverit on yökylässä ja sitä kautta ruokapöydässä, niin usein meillä syödään (kotitekoista) pitsaa. Se kun on simppeliä ja nopeaa mutta nykyisiin, vähän ehkä meidän perussapuskoista erilaisiin ruokiin tottuneille kuitenkin maistuvaa.

Miten kolmenkympin sääntö on toiminut?

 Alkuvuodesta loin ostolakkohaasteen jälkimainingeissa itselleni kolmenkympin säännön, eli kotiin saa ostaa tavaroita maksimissaan kolmellakympillä kuussa ja mielellään vain tarpeeseen. Koko kolmeakymppiä ei tietenkään tarvitse kuluttaa joka kuukausi mutta käyttämättä jäänyt raha ei siirry seuraaville kuukausille.

Kolmannes vuodesta on jo takana (mihin tää aika oikein juoksee?) ja tämä itsemääritelty sääntö on pitänyt aika hyvin.

Tammikuussa rahaa meni noin kymppi, ostin pari pakasterasiaa ja alesta huovan. Kaikki tulivat heti käyttöön.

Helmikuussa meni rahaa vähän alle kolmekymppiä, ostin kaksi kulhoa, onnistuin nimittäin jo hajottamaan viime vuonna ostamani kulhon ja lisäksi henkareita ja vierastyynyn.

Maaliskuussa kolmekymppiä ylittyi parilla eurolla, tässä oli miehen työhuoneeseen muutamia käyttötavaroita, kuten paperikori. Lisäksi ostin neljä tyynyliinaa, kun vihdoin löysin kauniita ja värikäitä tyynyliinoja kohtuuhinnalla. Entiset oli lasten pussilakanoista ommeltuja ja osa oli jo sen verran elämä nähneitä, että ihan kiva oli saada uudet.

Uusi ihanan kukkainen tyynyliina

 

Tässä kohtaa jo mietin, että näinkö sitä ihminen keksii ostettavaa just sen kolmenkympin edestä aina vaan, mutta huhtikuussa ostosten saldo olikin sitten pyöreä nolla. Mitään ei tullut ostettua kotiin, tosin aluslakana hajosi korjauskelvottomaksi mutta tilalle en ole vielä ostanut uutta, jos sopivan värinen tulee vastaan niin se on ehkä hankittava, varsinkin kun se jäljellä oleva lakanakin alkaa olla aika läpikuultava. Tykkään et lakanat ovat värikkäitä ja kivan värisiä ei oikein ole tarjolla. Minimalistina kaapista ei ihan hirveästi löydy varakappaleita.

Mutta aika vähillä ostoksilla se kolmekymppiä tulee näköjään täyteen. En edelleenkään ole varma, onko tuossa rajassa mitään oikeaa järkeä, mutta pistää se ainakin vähän miettimään, onko joku ostos oikeasti tarpeellinen, koska on myönnettävä, että on alkuvuoden aikana tullut mieleen muitakin ostoinnostuksia, jotka sitten hetken harkinnan jälkeen ovat jääneet onneksi ihan vaan ajatuksen tasolle. 

Mitään joutavanpäiväistä tai käyttämättä jäänyttä en ole ostanut. Toisaalta kesän läheisyys on herättänyt minussa asuvan puutarhatonttufanin, mulla on yksi sellainen ollut ja se ihanuus hajosi joku vuosi sitten pudotessaan talvisäilytyksessä hyllyltä. Korvaavaa tonttua en silloin ostanut, saa nähdä tuleeko nyt vastaan joku vastustamattoman ihana tonttuyksilö vai onko piha jatkossakin tontuton.

Hajoava kone ja sen risat kaverit

 Ostolakkovuonna hajosi pesukone ja mun kännykkäkin hajosi sen verran, että piti ottaa lapsen vanha siihen kaveriksi ja ostella akkua ja latauspiuhoja. Muuten elektroniikan suhteen oli helppo vuosi, mutta nyt alkuvuodesta hajosi sitten läppäri. Se oli vanha ja kulunut, osa näppäimistä ei toiminut enää ihan parhaalla mahdollisella tavalla mutta silti olin tosi pettynyt kun se yhtenä päivänä teki lopullisen tenän, olin tuohon läppäriin tottunut ja tykkäsin siitä. Puoliso osaa noita korjailla ja tsekkasi vielä kaikki keinot, mutta tuo oli lopullisesti rikki, onneksi hän sai sieltä kaivettua talteen mun työpöydälle (pelkästään) tallentamat kuvat sun muut. Hyvä muistutus varmuskopioinnin hyödyistä.

 Tässä kohtaa onnittelin kyllä itseäni tai lähinnä puolisoa siitä, että meiltä löytyi kaapista parikin varaläppäriä,  ilmaiseksi saatuja ja korjattuja, jotka on aiemmin olleet nuorison käytössä, siis vanhoja mutta toimivia. Sellaisen sain sitten ihan hyllystä itselleni, kun nuorisolla on nykyään paremmat laitteet. Kyllähän tällä kirjoittaa ja nettisurffaa tarvittavat, vaikka erilaiseen näppäimistöön oli aluksi tottuttelemista, hiiren napit kun tässä on mun makuun väärässä paikassa.

Samalla puoliso kävi läpi muutakin elektroniikkaa ja mä vihdoin myönsin, ettei meidän vanhasta cd-soittimesta enää kuulu ääntä eikä sitä kannata korjata. Joten SER-jätteeseen lähti nyt sitten pari läppäriä ja soitin ja muutama pikkuelektroniikka, jotka oli kaapin perällä piilotellut jo pidempään.

Uudet läppärit on mun makuun tosi kalliita, joten vaikka muuten minimalismin ystävänä en niin välitä tavaroiden hilloamisesta kaapin perällä tai varakappaleiden säilyttelystä, tällaisten kalliimpien ja kuluvien ja ei niin tilaavievien juttujen kohdalla on kyllä ihan järkevää kohtuullisessa määrin säästää toimivia varakappaleitakin.

Cd-soittimen menetys vähän kirveltää, vaikka en kovin usein sillä ole levyjä kuunnellutkaan. Soitin oli vanhimman, jo aikuisen lapsen vanha ja palvellut siis aktiivisessa eikä aina hirmuisen hellävaraisessa käytössä jo reilusti yli kymmenen vuotta, joten en voi huonosta laadusta ehkä sitä syyttää vaikka menikin hajoamaan. Mutta meillä on onneksi olkkarissa dvd-soitin, joka toistaa myös cd:t, joten sillä nyt sitten ainakin tähän hätään telkkarin kautta kuuntelen joululevyni, Osmo's Cosmokseni ja bass'n Helenini.

Joten tämä meni ihan hyvin, vaikka useampi juttu hajosi, ei tarvinnut ostaa mitään uutta ja tilaakin tuli sen verran, että cd-soitin ei enää vie tasotilaa. Luonto kiittää ja kukkaro kiittää.😊

Minimalisti työelämässä

 Hassu otsikko, mutta en parempaakaan keksinyt. Koska mulle minimalismi on nimenomaan elämän yksinkertaistamista ja arjen sujuvuutta, sekä vapautta kaikesta turhasta, ei se rajoitu vain tavaraan tai ostamiseen vaan ainakin joltain osin ohjaa mun muitakin elämänvalintoja ja vaikuttaa eri elämänalueilla.

Työelämä on nykyään varmaan useimmilla aloilla ja useimmissa työpaikoissa aika hektistä, joten pelkällä alan valinnalla tai alan vaihdoksella ei välttämättä työelämäänsä voi yksinkertaistaa. Itse olen ollut etsijä, olen nuorena opiskellut useampaa alaa ja lopulta lukenut tutkinnon, jolla ei suoraan työllisty juuri tiettyyn ammattiin. Sitten olin pitkään kotiäitinä ja lopulta opiskelin uuden ammatin, joka tosin liittyi mun aiempaan koulutukseen. Ja sille alalle mulla oli onni työllistyä ja viihdyn työssäni. Työelämässä olen asemassa jota kutsun mieluusti työmuurahaiseksi. Tosiasiassa olen kyllä myös oman yksikköni yksi vastuuhenkilö ja olen päässyt erilaisten sijaisuuksien ja vastaavien kautta kokeilemaan erilaisia tehtävänkuvia organisaatiossa, myös niitä esimieshommia sisältäviä töitä. Mutta noin pääosin mun työ on sitä suorittavaa perustyötä monipuolisilla työtehtävillä. 

kuva:pixabay/kreatikar

Mitkä sitten ovat yksinkertaistamisen ja minimalismin vaikutukset työelämässäni? Suurin ja näkyvin vaikutus on ollut se, etten pyri aktiivisesti etenemään urallani. Todella pidän työstäni ja viihdyn niissä perustyömuurahaisen hommissa. Kun yleisesti parempana pidettyjä paikkoja on tullut auki, olen kyselyistä huolimatta jättänyt hakematta. En halua yletä, en halua enempää hallinnollista vastuuta tai esimiesvastuuta. Tämä tarkoittaa tyytymistä nykyiseen palkkatasoon, joka on mun koulutustaustalla suhteellisen alhainen. Joskus ehkä myöskään työyhteisössä ei johdon puolelta tällaista kunnianhimon puutetta pidetä pelkästään hyvänä asiana. Toisaalta mikään raha tai arvostetumpi nimike ei olisi sen arvoista, että vaihtaisin stressaavampaan työnkuvaan ja joutuisin luopumaan tietyistä tehtävistä, jotka tuovat mun työpäiviin paljon iloa. Työni sisältää myös asiakastyötä, joka on ehdottomasti yksi parhaita juttuja työssä ja sitä ei niissä "paremmissa asemissa" samalla tapaa enää tehdä. Olen ajatellut että joskus eläkeikää lähestyessä voisin ehkä harkita työnkuvan muutosta, jos sitten tuntuu, että olisi jo omassa työssä nähnyt kaiken. Mutta siis sitten joskus ja isosti ehkä.

Koska käytän rahaa suhteellisen vähän, en välitä kalliista harrastuksista tai matkustelusta, ei palkkataso ole mulle ongelma, ei edes nyt, kun terveyssyistä en kokoaikaiseen työhön ole pystynyt. Aina on kiva mennä töihin ja työnteko tuntuu mielekkäältä ja merkitykselliseltä. Minimalismi työelämässä näkyy myös siinä, että olen myös aiemmin tehnyt välillä vapaaehtoisesti lyhyempää työaikaa sekä opiskelun vuoksi, että perhesyistä ja sellainen mahdollisuuskin on musta elämän sujuvuuden ja arjen yksinkertaistamisen suhteen ihana mahdollisuus. Moni pyrkii yksinkertaistamaan työelämäänsä sijoittamalla sillä tavoitteella, että voi jättäytyä palkkatyöstä pois jo nuorena, firetys on menneinä vuosina ollut todella pinnalla, mutta itselleni mikään tuon tyyppinen ei ole ollut edes harkittava vaihtoehto. En halua pois työelämästä, päinvastoin. Vakituinen työpaikka ja mahdollisuus tehdä mielekästä työtä tuottaa mulle iloa ja luo elämään mun kaipaamaa pysyvyyttä. Osake- tai rahastosijoittaminen ei kiinnosta, enkä halua olla asuntosijoittajakaan. Mun leppoistaminen onkin sitä, että pystyn vaikuttamaan omiin menoihin siten, että rahan puolesta työelämästä on mahdollisuus välillä ottaa helpotuksia lyhennetyn työajan muodossa tai lyhyiden palkattomien vapaiden muodossa. Näissä on myös se kiva puoli, että silloin on saatu palkattua sijaiseksi alan opiskelijoita tai juuri valmistuneita, jotka ovat saaneet työkokemusta ja jalan oven väliin alalla, eli hyöty on tullut muillekin kuin vain itselle.

Tiedostan olevani erittäin onnekas, kun työpaikka mahdollistaa joustamisen ja saan tehdä työtä, josta nautin. 😊