Ekan vuosipuolikkaan ostoksia

ihanat dc-tennarit 

Ostosrintamalla on ollut melko kohtuullista ekan vuosipuolikkaan ajan ja hyvä niin.

Olen ostanut alkuvuodesta kotiin joitakin arjen pikkujuttuja. Syy oli joko rikkoutuneen korvaaminen kuten sohvanpäällishuovan kohdalla, ostin samanlaisen kuin entiset, joista yksi on kovassa käytössä hajonnut. Kuvittelin aiemmin rikkonaisesta saavani paikkamateriaalia, mutta tajusin, ettei tuollaisesta läpitikatusta kankaasta saa paloja mitenkään järkevästi, joten rikkonainen joutaa roskiin kunhan se hajoaa myös toiselta puoleltaan, nyt se on käännettynä vielä käytössä. Sitten uusi pääsee käyttöön, odotin nimittäin, että huopa tulisi alennukseen ja kun se oli puoleen hintaan, kävin ostamassa jo valmiiksi kun tiedossa on, että kohta sitä tarvitsee. Ja osassa ostoksista syy oli ihan vaan uusi tarve kuten henkareiden kohdalla, kun sekä nuorison kaapeissa että pyykinkuivatuksessa alkoi olla niistä pula, koska olen yhä enemmän siirtänyt pyykkien kuivaamisen henkareihin telineen sijasta. Näissä ei ollut mitään erikoisempaa ja kaikki on arkisia käyttötavaroita ja aika akuuttiin tarpeeseen. 

Pihalle/mökille on joitakin ostoksia tullut myös tehtyä, esim. keväällä ostettiin omallekin pihalle tulipata, samanlainen kuin viime vuonna kesämajalle ostettu ja tosi hyväksi todettu, nyt niitä oli taas kauppaan tullut.

 Itselle olen ostanut uudet, entisten kanssa samanlaiset työhousut, hiuspompuloita ja pari mustaa pitkähihaista, kun entiset alkoi pitkän käytön jälkeen reikiintyä saumojen vieristä, eikä niitä saanut enää korjattua eli kaikki nuo on tulleet suoraan hajonneiden tilalle. Lisäksi ostin tennarit sekä juhlavaatetta. Syksyllä ostamani New Balancen tennarit eivät istuneet jalkaan käytössä vaan hankasivat inhottavasti, joten myin ne ja ostin toisen merkkiset ihanat lasten skeittikengät tilalle. Nuo on olleet paremmat jalassa ja oli tuttu ja luotettava merkki, mutta vähän mietin, pärjäänkö tennareilla kun plantaarifaskiitti väliin vaivaa vai olisiko lenkkarit olleet viisaampi valinta. No, katsotaan, ainakin tähän asti jalkakipu on pysynyt kohtuuden rajoissa. 

Lisäksi käytiin kesäreissussa ja nuorison shoppailuretkellä itsekin päädyin ostamaan second hand-liikkeestä itselleni hihattoman trikootopin, hinta oli 1e, eli ei ollut kovin kallis shoppailureissu mun kohdalla.

Lisäksi ostin sen karvis-tyynyliinan ihan vaan iloksi ja huviksi. 

Kotiin ostettuihin on mennyt reilut sata euroa, johon kuuluu yksi melkein huonekalu, eli telkkarin alle tullut näytönkoroke, sain tämän avulla laitteet siten, että meidän palakirjahyllyn kaikki palat saa samalle lyhyelle seinälle, mikä tosi kivasti selkeyttää olohuoneen järjestystä.

Omiin ostoksiin on mennyt alle satanen kaikkineen, kun vähensin uusien kenkien hinnasta myydyistä kengistä saadun rahan. Kengät siis maksoivat alennuksessa reilun kolmekymppiä ja sain entisistä vähän alle sen, eli melkein kuittasin entisten myynnillä uusien oston.

Puutarha/mökki/ulkojuttuihin on mennyt niihinkin aika tarkkaan satanen, tulipadan lisäksi on ostettu mm. puutarhaletkun suutin hajonneen tilalle ja ihana kukkakuvioinen ämpäri kesämajalle vedenkantoon, eli nämäkin käyttötavaroita. Harkitsin kyllä myös kotiin ikkunoihin sellaisia mittojen mukaan tehtyjä ikkunaverkkoja, kun entiset itseviritellyt irrotettavat verkot ei oikein oo tiiviit, mutta hinta oli niissä tosi kallis (yli satasen kappaleelta) ja päädyttiin ihan vaan muutaman euron puitteisiin kiinnitettävään verkkoon, jota osassa ikkunoista on jo ollut ja mikä on toiminut ihan ok, tässä säästäväisyys voitti.

Kotoa olen laittanut roskiin ja kierrätykseen joitakin hajonneita tai hyvin vähällä käytöllä olleita tekstiilejä ja vaatteita. Yhden tyynyn elvytin käyttöön laittamalla toisesta liian matalaksi menneestä muototyynystä siihen paremmat sisälmykset ja näin säästyin uuden tyynyn ostamiselta. Sukkia olen myös paikkaillut käyttöiän jatkamiseksi.

Eka vuosipuolikas on ollut siis ostamisen suhteen melko stressivapaata juhlavaatekriisiä lukuunottamatta.

Lisäksi käytin vihdoin tädiltä viime kesänä saamani, viimeisiksi jääneet lahjarahat, mutta niistä ostoksista taidan tehdä oman pikku postauksensa, oli nimittäin niin söpöt ostokset ja niihin liittyi niin paljon tunteita.

 Ostolakko on kyllä jättänyt jonkunlaisen kestävän jäljen mun kulutustottumuksiin, ehkä vähän hassusti se on näkynyt enemmän sen vuoden jälkeen kuin mitä silloin ostolakkovuonna, mutta sieltä se sysäys on kuitenkin tullut.

Ostos ihan vain omaksi iloksi

Vuoden alussa päätin, että koska ostamisesta on mulle viime vuosina tullut vähän vaikea asia, ostan tänä vuonna jotain itselleni ihan vaan ilon ja huvin vuoksi. En mitään turhaa, koska se ei tuottaisi iloa, mutta jotain sellaista hyvänmielen extraa, joka ei ole sinällään pakollista hankkia.

En oikein keksinyt mitään ja ajattelinkin, että ehkä tällainen ostos sijoittuisi sitten vaikka kesälomaan, jos käytäisiin jossain reissussa ja siellä tulisi jotain hauskaa vastaan. Mutta sitten törmäsin netin syövereissä hauskaan karvis-tyynyliinaan ja muutaman mutkan kautta sain sen ostettua, mulla ei nimittäin ole omia tunnuksia useimpiin nettikauppapaikkoihin, enkä kuulu mihinkään facebookin kirppariryhmiinkään, niin ihan heräteostoksena tällaisia en saa ostettua ja aika harvoin mitään huomaankaan, kun en noita kauppapaikkoja kovin aktiivisesti siis katsele. 

Karvis-tavarat on mulle vähän samaa kuin Polle-astiat, hauskoja ja omaan silmään ilahduttavia. 

Ja niinpä meille kotiutui kiva karvis-tyynyliina, jonka hintakin oli vain muutaman euron. Mahtava löytö, jonka uskon ilahduttavan vuosia. Luulen, että tämä tulee käyttöön kesämajalle, koko ja värimaailma sopinee sinne parhaiten. 

Tällaista minimalistin hauskan ostamisen pitäisi minusta aina olla, tapahtua joskus, ehkä nimenomaan harvoin ja ostettava asia on käytännöllinen mutta arkeen jotain extrailoa tuova.  

Tammikuu: väsymystä, pelailua, eteisen järjestelyä ja nolla ostosta

 

En siis asettanut mitään ostamiseen liittyviä sääntöjä tai tavotteita itselleni tälle vuodelle, poislukien ajatus, että jossain vaiheessa vuoden mittaan voisin ostaa itselleni jotain kivaa, koska huomaan, että ostamisesta on tullut vähän mörkö itselle. Enemmän kuin mihinkään haasteeseen tai projektiin tavaran suhteen ajattelin panostaa hyvinvointiin, mukaviin asioihin ja kivaan tekemiseen, terveydentilan sallimissa rajoissa. Joulukuussa sairastettu flunssa teki kurjaa takapakkia long covidista toipumiseen ja tammikuu on mennyt vähemmillä voimilla.

Tammikuussa en kuitenkaan ostanut mitään tavaraa tai vaatetta itselleni enkä kotiin. Tämä ei hirveästi vaatinut mitään yritystä, osin olin väsynyt, enkä jaksanut edes ajatella tavaroita ja silloin kun oli parempia päiviä jaksamisen suhteen, tein mielummin jotain muuta kivaa kun mietin tavaroita, kuten katselin suosikkisarjojani telkkarista tai luin kirjoja. Joululahjaksi nuorisolle hankittiin uusi peli, Happy Little Dinosaurs ja sitä opeteltiin pelaamaan ja alkutakkuilun jälkeen peli on tosi hauska. Pelattiin siis väärillä säännöillä ihan aluksi, kun ei tajuttu pistelaskua oikein ja mietin jo, et miten peli voi olla niin palikka vaikka sitä oli kovasti kehuttu arvioissa. Ohjevideon jälkeen välähti ja sitten peliin tulikin kunnon juonittelua ja taktikointia. Tosi hauska peli!

Lisäksi kokeilin keittiössä uutta, keitin pienen määrän mustikkahilloa, kun pakkasesssa oli ylivuotisia mustikoita. Omenahilloa olen joskus nuorempana keitellyt monestikin, mutta marjahillon tekeminen oli uutta. Hyvää tuli ja saatan joskus tehdä uudestaankin, hillosokerilla kun teki niin oli helppoa hommaa. 

Kovien pakkasten myötä eteisen vaatesäilytys tuntui taas pursuilevan yli, vaikka meillä ei siellä yleensä olekaan kuin yksi takki jokaiselle, mutta naulakkoon laitellaan myös työvaatteita ym. Meillä on siinä naulakon lisäksi tyhjä kaappi, jossa tanko, mutta jostain syystä siihen ei vaan vaatteet päädy, kaapin käyttötila on vähän matala sähkötaulun vuoksi. Pitkään pyörittelin miten tilan saisi paremmin käyttöön ja lopulta vaihtelin hyllyjä vähän eri lailla, laitoin kenkälaatikot pois ja kengät alas hyllyihin kaapin toiseen osaan tiiviimmin (eri kauden kengät säilytetään osa tuossa kaapissa). Nyt kaappi odottaa vielä muutamaa vaatekoukkua kaapin sivuseiniin, niihin voi jatkossa helposti tyrkätä työkamppeet ja vaatteiden tankosäilytys jää pois siitä. Tässä kohtaa mietin, tarvitseeko ostaa koukkuja, mutta kotoa löytyi muutama sopivan oloinen, jotka on jääneet yli nuorison kaapeista ja vastaavista joskus aiemmin ja tädin jäämistöstäkin yksi vaatekoukku meille kulkeutui. Joten ei tarvinnut ostaa niitäkään ja koska koukut ovat kaapin sisällä, ei haittaa vaikka ne ovat keskenään erilaisia.

Järkevämmän järjestyksen löytyminen eteiseen ilahdutti, tykkään kun tilat toimii ja on käytännölliset, se jotenkin vähentää sellaista pientä arjen ärsytystä ja ylimääräistä kotityötä ja mitä väsyneempi on, sitä enemmän arvostaa kaikkea, mikä arkea edes vähän helpottaa. Minimalismi on tässä suhteessa mun mielestä tuonut ainakin omaan elämään hurjasti hyvää ja helpottaa kaikkea arjen pyöritystä.

 

Vuoden alkuun peittopulma

 

Meillä hajosi jokunen vuosi sitten ihana vaalea, kukallinen ja puuvillainen torkkupeitto. Se oli vuosia ollut koko ajan käytössä, tykkään sohvalla pötkötellä nimenomaan tuollaisen pehmeän torkkupeiton alla oikeastaan kesät talvet. Paikkasinkin sitä, mutta lopulta kangas meni niin kuluneeksi ja ohueksi, että paikkaaminen ei enää onnistunut. Hajoaminen sattui ostolakkovuoteni alkupuolella ja koska uuden ostaminen ei ollut vaihtoehto, keksin lopulta ratkaisuksi lasten vanhan jo käytöstä sivuun jääneen puuvillaisen tikatun päiväpeiton, joka on siitä asti palvellut torkkupeittona aivan loistavasti. Peitto oli jo silloin ollut yli kymmenen vuotta käytössä ja nyt sekin sitten on alkanut hajota samalla tavoin, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Kangas on hiutunut niin ohueksi, ettei paikkaaminen oikein onnistu. 

Vastaan ei ole tullut missään materiaaliltaan, ulkonäöltään ja hinnaltaan sopivaa uutta peittoa, joten tuo resuinen peitto on vielä jatkanut palveluksessa ja olen sen vaan siirtänyt pois sohvalta piiloon kun vieraita on tullut.

Nyt se alkaa vaan olla niin hajalla, että jotain olisi keksittävä. Olen miettinyt, saisinko päällystettyä sen jollain lakanakankaalla ja siten jatkettua sen elämää. Tosin sopivaa lakanaa ei oikein meillä taida olla ja ompeluprojekti epäilyttää, koska sellaisen jälkeen olen yleensä hirveässä migreenissä, kun niskat ei kestä ompelua yhtään enempää.

 Yksi viidakkokuvioinen lasten peitto meillä on ollut viime aikoina hyvin vähällä käytöllä lapsilla, joten olen miettinyt olisiko se sopiva seuraaja tuolle, vaikka sen värit ja kuviot ei ehkä niin nätisti sovi olkkarin väritykseen. Se on kuitenkin puuvillaa ja mukavan tuntuinen ja oikeastaan ihan hauskan näköinenkin.

Lisäksi olkkarin sohvalla sohvan "päällisenä" olevista peitoista yksi on myös kulunut rikki, yllättävän nopeasti, mutta tähän oli ratkaisu vaihdella peittojen paikkoja ja kääntää rikkoutunut toisinpäin, joten se sai lisäaikaa. Seuraan nyt, milloin nuo samanlaiset peitot tulevat alennukseen ja silloin kyllä ostan uuden tuon tilalle ja säästän rikkoutuneen varaosiksi, peitot ovat tilkkukuvioiset, joten rikkimenneen peiton ehjistä kohdista saa sitten paikkakangasta, jos muutkin alkaa hajoilla käytössä.

Vaikka en ostolakkotavoitteita tälle vuodelle itselleni asettanut, en erityisesti innostu shoppailusta ja ostoksille ei siis onneksi näiden vuoksi tarvinnut lähteä tässä kohtaa, mutta aina se jotenkin harmittaa kun hyvät ja itselle erityisen mieleiset tavarat hajoavat. 

Ostoyhteenveto 2025 ja vähän ajatuksia tulevalle vuodelle

kuva:pixabay/cromaconceptovisual

 Vuosi on taas kulunut, alkuvuodesta virittelin ostolakkoa, joka ei oikein toiminut. Ostelin tarvittavia asioita mutta ilman ostolakkoakin oli ostoksissa aika pitkälti jonkunlainen sisäinen kynnys ja ostin pääosin vain hajonneiden tilalle ja oikeaan tarpeeseen.

Mitä sitten ostin itselleni:

 -kahdet kengät, molemmat hajonneiden /huonojen tilalle 

-kaksi kännykkää, onnistuin siis hajottamaan kaksi puhelinta yhden vuoden aikana, huoh.. mutta uusin on ainakin vielä sentään pysynyt ehjänä 

-sukkia ja alusvaatteita, nämäkin kaikki hajonneiden tilalle 

-kahdeksan vaatetta, kahdet housut mukavuuden vuoksi, juhlavampi paita, jollaista olin kaivannut pidempään ja muut hajonneiden tai huonoksi menneiden tilalle

-tarroja auton koristeeksi

-hiuspompuloita

-kirja (mulle alkaa muodostua perinteeksi, että ostan itselleni joululahjaksi (ale)kirjan, samalla kun hankin joululahjakirjoja muille)

Kotiin ostettiin mm. mikro, eteiseen uudet matot, muutama pyyhe ja tyynyliina, pääosin hajonneiden tilalle ja lisäksi jokunen koukku, kippo ja penkki sekä möksälle joitakin käyttötavaroita, kuten pesuvati, jotka sieltä vielä puuttuivat.

Omiin ostoksiin meni vähän alle 500e, joista kännykät teki melkein 200e ja kengät melkein 100e. Eli muihin vaatteisiin ja tavaroihin meni vajaat 200e/vuosi. Oli minusta varsin kohtuullista kulutusta.

Kotiin ostettuihin meni rahaa se 400e, sisältäen mikron, joten ei tuokaan kovin paha summa ollut.

Omiin ostoksiin poislukien kännykät meni siis n.25e/kk ja kotiin ostettuihin n.30e/kk. Työssäkäyvälle 55e/kk muihin kuin ruoka ym. menoihin on musta varsin kohtuullista, ottaen huomioon, että kotiin ostetut tavarat sisältää kuitenkin monihenkisen perheen yhteiseen käyttöön meneviä asioita.

Olen ihan tyytyväinen, enkä näe varsinaista tarvetta uuteen ostolakkoyritykseen, epäilen, että totaalinen ostolakko helposti kokee epäonnistumisen, viimeistään silloin jos jotain hajoaa. Jos kulutus pysyy samanlaisena ensi vuonna, olen tyytyväinen. Jos mitään ei mene rikki eikä ostamisen arvoista tule erityisesti vastaan ja ostan vähemmän, olen varsin tyytyväinen niinkin. 

Mietinkin, voisiko ensi vuoden haasteena olla ostolakon sijasta jonkunlainen minimalistin parempi elämä-teema. Olen sairastanut nyt monta vuotta hyvin elämää rajoittavalla tavalla ja viime syksyn aikana olen voinut yllättävän hyvin, toivoa jonkunasteisesta paranemisesta oikeasti on ollut olemassa vaikka jonkunlainen takapakki tässä loppuvuodesta taas voinnissa tuli. Haaveilenkin siis siitä, jos voisin lisätä liikkumista edes vähän ja toisaalta haluaisin löytää elämään sellaisia pieniä ilon aiheita, jotain hyvänmielen extraa, vaikkapa lähiluontoon retkeilyä tai jonkun uuden liikuntamuodon kokeilua. Ehkä (koti)pilateksen.

Haluan tehdä elämääni tilaa hyvää oloa tuoville, aineettomille asioille, joilla ei ole kuluttamisen tai ostamisen kanssa mitään tekemistä. Ostokirjanpitoa kyllä jatkan, siitä on jo tullut tapa, mutta en aseta itselleni siihen muuten mitään erillistä tavoitetta. Ostan tarpeeseen ja siinä se. Ja jos jonkun ihanan asian huomaan haluavani, ja harkitsen sitä ajan kanssa ja vieläkin haluan, niin haastan itseni ostamaan sen. Mutta tässä pidän kiinni harkinta-ajasta, niin moni houkuttelevalta tuntuva ostoajatus kun tuntuu vaikkapa viikon harkinnan jälkeen aivan tyhjänpäiväiseltä. Ei elämän kuitenkaan pidä olla pelkkää kieltäytymistä ja säästämistä vaan itseään voi joskus hemmotellakin, jopa jollain ihanalla (käyttö)tavaralla.

 Ihanaa uutta vuotta kaikille, kiitos kun olette käyneet lukemassa/kommentoimassa!<3

 Ajatuksena on jatkaa blogiin kirjoittelua ensi vuonnakin, ehkä aiheet on vähemmän tavaroihin ja ostamiseen liittyviä ja pohdin enemmän minimalismia, arjen yksinkertaistamista ja paremman elämän palikoita.

Elo- ja syyskuu: nolla ostosta kotiin (vaikka mikro hajosi)

kuva:pixabay/dueg-oth

Hämmästyksekseni ja osin kyllä iloiseksi yllätyksekseni huomasin, että kotiin ei ole ostettu kahteen kuukauteen yhtään mitään tavaraa.  Tämä siitä huolimatta, että meidän mikroaaltouuni hajosi.

Katselin elokuun alussa kaiholla Lidlin kuvastosta ihanaa vaaleanpunaista mikroa, ääneenkin siitä kotona puhuin ja hehkutin, miten ihanasti se sopisi meidän keittiön väreihin.Ja olihan meidän vanhan mikron sisäosa vähän kuluneen oloinen. Mutta luonto ei antanut periksi ostaa uutta kun vanha oli ihan toimiva. Ja sitten yhtenä päivänä kun pyyhin mikroa sisältä puhtaaksi tajusin, että sisäpinta irtoaa paloina rättiin. Eli se siitä mikrosta, rikki lopullisesti. 

No, Lidlin mikrotarjous oli ohi, eikä sitä ollut Lidlissä enää saatavilla. Ei ollut kuin muutamasta viikosta kiinni, ettei tuo tarjous olisi sattunut juuri sopivaan saumaan. Aika harvoin kadun ostamatta jättämistä, mutta nyt kyllä tein sitäkin. En kuitenkaan ole löytänyt mistään mieleistä mikroa, joten ollaan tehty aamupuurot kattilassa, sulatettu leipomiseen suklaata vesihauteessa ja ruokaa lämmitetty niin uunissa kuin pannulla. Ja ihan hyvin on pärjätty. Säännöllisesti muun perheen keskusteluissa kyllä tulee esiin se, että mikro on meillä välttämätön ja pitäisi ostaa uusi, mutta kun sitä ei pöydälle ole ilmestynyt, niin kaikki on pärjänneet ilmankin. Saa nähdä miten tilanne tästä etenee, katkeaako miehellä tai nuorisolla pinna ja käyvätkö ostamassa mikron, kun itse en sitä juuri sopivaa löydä ja muita kaupasta kelpuuta.

Itselle ostin pari alusvaatetta, entisiä kun tulee edelleen tiensä päähän ja tykkään ettei tarvii monta kertaa viikossa pestä pyykkiä vain näiden takia. Yhdet oli hutiostos, kun ostin eri koossa, aiemmat samanlaiset muuten hyvät oli liian isot ja jouduin ne itse kaventamaan ympärysmitasta, mutta pienempi koko ei sitten istunutkaan kunnolla. Ja epämukavia vaatteita tai alusvaatteita en suostu käyttämään. Onneksi näitä huteja tulee aika harvoin, mutta aina ne vähän harmittaa vaikka rahanmeno olikin tässä onneksi alle kympin. Mitään muita ostoajatuksia ei ole ollut ja syksyyn ja talveen pitäisi olla kaikki kamppeet olemassa ja kunnossa. Eli vaikka en ostolakossa varsinaisesti olekaan, niin aikalailla ostolakkoisia kuukausia nämä kaksi on olleet. 

Tosin jalka mulla nyt vihoittelee varpaasta ja työlenkkarit tuntuu pahentavan sitä, uusia en ostanut vaan nuorison kenkäkaapilta lainailen jotain väliaikaista ja odotan, että talvikenkäkausi alkaa. Siellä on siis muutamia heidän varatennareitaan, vähän rikkinäisiä, mutta vielä jotenkin kasassa pysyviä. Ei meillä nuorisollakaan monia varavaatekappaleita ole, mutta jotain kuitenkin, josta voin näköjään onneksi lainata.

Heinäkuu: nolla ostosta itselle

Vaikka lopetinkin ostolakon niin heinäkuu oli kyllä melkein ostolakkokuukausi. En nimittäin ostanut itselleni yhtään ainoaa tavaraa, vaatetta tai yhtään mitään muuta kuin ruokaa. Ja kesäkuussakaanhan en ostanut itselleni kuin hiuspompuloita hajonneiden tilalle, hinta n. 2 euroa.

Eikä lähitulevaisuudessa ole oikeastaan mitään erityistä ostettavaa suunnitteilla.

Kotiin ja mökille on hankittu muutamia asioita, maalia, suojapleksin pala ja pari ämpäriä ja kodin korkeaan hanaan hanajatke, vihdoin löytyi ratkaisu jonka ansiosta korkean hanan ja ison altaan yhdistelmässä ei koko ajan roisku vesi ympäriinsä. Kumpa tuon olisin löytänyt aiemmin. 

Lisäksi ostin aiemmin lahjaksi saadulla rahalla kotiin kaksi suloista tarjotinta. Olen tarjoillut viime vuodet juhlakakut vähemmän juhlavasti joko uuninpelliltä tai leivinpaperilta, kun meillä ei ole ollut riittävän isoa alustaa neliönmallisille kakuille (teen siis kakkupohjat uuninpellillä). Olisin halunnut ison tarjottimen kakkualustaksi, mutta sopivaa ja mun silmiin kaunista ei ole tullut missään vastaan. Noille pienille kuitenkin mahtuu se uuninpellillä tehty kakku kahdessa osassa juuri ja juuri tai kääretortut, joita olen vihdoin onnistunut tekemään ilman että ne hajoaa rullattaessa. Tarjottimet maksoi yhteensä alle vitosen, eli lahjarahaa jäi kyllä reilusti vielä jemmaan. Mulla kun ei oikein ole mitään erityistä tarvetta millekään, niin varmaan käytän lopun rahan joko johonkin herkkuihin ajan mittaan tai sitten ostan jonkun ihanan kirjan, saa nähdä.

 Nuorena raha jotenkin poltteli käsissä, nykyään en tunne mitään tarveta tuhlata edes tuollaisia "ylimääräisiä" rahoja, joita voisi hyvällä omallatunnolla käyttää vaikka mihin hemmotteluun, vaan odotan, että jotain oikeasti kivaa tulee vastaan. Nyt ne oli nuo tarjottimet. 

Osa lahjarahoista on saatu mun tädiltä, joka menehtyi tässä ihan yllättäen ja niillä rahoilla ehkä haluaisin ostaa jotain merkityksellistä, kun jäivät viimeiseksi lahjaksi häneltä. Vaikka ei muistot tavaroissa eläkkään, vaan mielessä ja sydämessä, niin musta on kuitenkin kiva ajatus, että niillä hankkisi joko merkityksellisen tavaran tai jonkun mieleenjäävän elämyksen.💝

Ekan vuosipuolikkaan ostokset

kuva:pixabay/Saydung

 Aloitin taas innolla ostolakkoa vuoden alussa, mutta se koki kyllä melkoisen mahalaskun ja päätin luovuttaa jo aikaisessa vaiheessa vuotta. Ja huomasin sen, että vaikka en enää ollut ostolakossa, en lopulta ostanutkaan hirmuisen paljoa. Luulen, että minimalismini vaikuttaa osin ilman mitään ostolakkoakin siihen, että en erityisesti ajattele tarvitsevani aina jotain uutta vaan tavaroiden ostaminen liittyy useimmiten entisen tarpeellisen mutta rikkimenneen tai kuluneen korvaamiseen. 

Joitakin tarpeellisia, jopa välttämättömiäkin ostoksia olen siis tehnyt, lisäksi on tullut tehtyä myös yksittäisiä ostoksia, joiden pääasiallinen syy on ollut ihan vain ilahduttavan asian hankkiminen. Olen kuitenkin pitänyt tarkasti kirjaa hankituista asioista ja on ollut ihan mielenkiintoista seurata, millaisia asioita sitä on tullut ostettua. Hirveitä huteja ei onneksi ole tullut, kai se ostolakko-ajatus sentään sen verran siellä taustalla kuitenkin edelleen kummittelee.

Itselleni olen ostanut kuusi vaatetta ja yhdet kengät, nuo lähinnä rikkimenneiden tilalle ja lisäksi alusvaatteita ja sukkia, samoin rikkinäisiä korvaamaan. Vaatteisiin ja kenkiin on mennyt noin 120 euroa, alusvaatteisiin ja sukkiin noin 60 euroa. Lisäksi ostin uuden luurin hajonneen tilalle n.80e, tarroja autoon 14e,  (nyt on hieno auto) ja paketin hiuspompuloita 2e, eli aikalailla tarpeeseen tulevia arjen käyttötavaroita oli kaikki, paitsi nuo tarrat, jotka olivat pitkäaikaisen haaveen toteuttamiseen. Olen jo joskus teininä haaveillut koristemaalatusta autosta, mutta päädyin nyt vihdoin toteuttamaan tämän haaveen tarroilla, ihanan iloisia kommentteja olen koristellusta autostani saanutkin.

Kotiin on ostettu kyniä, mattoja eteiseen, pieni kulho, muutamia pyyhkeitä hajonneiden tilalle, penkki jonka alle takkapuut sai siistimmin, dc-fixiä ja muutamia pikkutavaroita kuten koukkuja, kun uudistin eteisen ilmettä. Näihin on mennyt reilu 150 euroa ja lisäksi ostettiin uusi liesituuletin, mutta sitä en laske varsinaisesti irtotavaraksi vaan kodin kunnostukseksi, joten sen hinta (300e) ei ole tuossa summassa mukana.

Mökille eli kesämajalle on ostettu tulipata ja uimalautta tarvikkeineen, näihin mennyt reilusti alle satanen. Haaveissa on mahdollisesti joskus toinen tulipata kotipihalle, että voisi halutessaan istua nuotion ääressä vähän viileämpinä iltoina mutta katsotaan nyt miten sen käy, kun noita samoja tulipatoja ei enää saa, oli halpa ja kaunis, joten myytiin näköjään nopeasti loppuun joka paikasta.

Kun jaoin noiden kotiin hankittujen juttujen summan kuluneiden kuukausien määrällä, olin näköjään ihan ilman yritystä pysynyt siinä viime vuoden max.30 euroa kuussa rajan tienoilla, se oli kiva huomata ja toivon, että loppuvuoteen ei satu edes tuon vertaa hankittavia asioita. 

 

Ostoärsytystä taas kerran

kuva:pixabay/HtcHnm

 

Luovutin jo ostolakon suhteen kun tuntui että niin moni tavara hajosi ja piti korvata ja tuli muutamia muitakin tarvittavia ostoksia, joita ei oikein voinut lykätä. No, netistä sitten tilasin vaatteita ja tuntui että posti toi pakettia paketin perään. Olen siis jo pari vuotta suunnitellut monesti korjattujen kotitoppien korvaamista uusilla, samoin alusvaatteissa on hajonneita ja parsittuja, joita ei enää korjaamalla saanut kuntoon.

Mutta kuinkas kävikään, osassa topeista koko ei ollut hyvä, osassa malli ei vaan istunut ollenkaan. Tilaamani kengät olivat kaikki tosi huonon tuntuisia sovittaessa, joten palautukseen lähtivät ja koska tämä edestakaisin postittelu on minusta ärsyttävää, päätin, että pärjään entisillä lenkkareilla ja niillä "väärän" värisillä talvikengillä ihan riittävän hyvin. Jos plantaarifaskiitti alkaa olemassa olevien lenkkareiden myötä oireilla, sitten palaan lenkkarien ostoon uudestaan. Nuorison kenkäostoksissakin kävi samoin, ei vaan koko/malli sattunut kohdilleen ja taas sai niitäkin palautella. Tuo palauttaminen tuntuu ärsyttävältä sekä työläyden että ekologisuuden näkökulmasta, mutta sitä ei nettiostoksissa täysin voi välttää. 

Päädyin lopulta pariin paikalliseenkin kauppaan vaatteiden perässä, kun mikään tilattu ei malliltaan istunut, lörpöttivät vaan omituisesti eri kohdista. Ei uskoisi, miten monella eri tavalla tavallinen perustrikootoppi voi olla huonon mallinen vaikka koko olisikin sopiva. Laskin, että kengät mukaanlukien sovitin reilut kolmekymmentä vaatetta, joista lopulta tasan yksi toppi oli hyvä, ostin niitä sitten kaksi samanlaista.

Huoh, ehkä olen vaativa, kun en kelpuuta "vähän sinne päin"-vaatteita enää omaan kaappiin ollenkaan mutta oli tuo silti musta jo uskomaton määrä omituisen mallisia vaatteita kokeiluun. Ja olen malliltani aika perus, eli yleensä keskiverrot vaatteet istuu malliltaan mulle ihan hyvin, vain lahkeita joudun usein lyhentelemään. No ne kotikaupungin marketista löydetyt kaksi samanlaista mustaa ribbitoppia olivat kuitenkin kiva löytö ja edullisiakin, joten edes joku vaateostos lopulta onnistui.

Ruokakaupasta ostin sentään ihan onnistuneesti pari ihanan väristä pikkupyyhettä, kun entiset pari vuosikymmentä vanhat muumipyyhkeet ovat yksi kerrallaan lahonneet puhki useammasta kohtaa ja vain osan sai korjattua vielä kerran. Marketista löysin myös kivan yöpaitulin hajonneen yöpaidan tilalle ja oli vielä alennuksessa. Tämäkin oli kiva löytö!

Pestiin kevään myötä verhot ja tajusin että toisessa makkarin verhossa on pieniä reikiä, mietin uusien ostamista mutta jonkun aikaa nettikauppoja selailtuani päätin, että parsin nuo reiät ja entiset kestää taas toivottavasti vuosia. Ajatus tilaamis/palauttamisrumbasta oli vaan liikaa näiden vaateostosäätämisten jälkeen. Verhojen parsimista sitten yritinkin, mutta se veti verhokankaan omituisesti ryppyyn, joten purin parsintani ja verhot saa nyt olla reikineen ja ehkä joskus katson, saisiko niihin kirjailtua pieniä kukkia tai vastaavia noiden pienten reikien peitoksi. Luulen, että se olisi tosi hauskan näköinen ratkaisu, kun vaan saisin joskus aikaiseksi. Meillä verhot on siis eri värisiä puuvillalakanoita, jostain syystä en "oikeista" verhoista koskaan löydä hinnaltaan ja ulkonäöltään sopivia ja koska tykkään luonnonkuiduista, lakanat on olleet nuoruudesta asti mun valinta verhoiksi.

Eli pääsin taas siihen lopputulokseen minkä olen ennenkin todennut ja minkä vuoksi ostolakko minua aina vaan epäonnistumistenkin jälkeen tahtoo houkuttaa uudelleen ja uudelleen: useimmiten ostaminen ei ole minusta kivaa, moni asia ostamisessa ärsyttää ja käytän aikaani lopulta kuitenkin mielummin johonkin muuhun. Jos vaatteet vaan ei hajoilisi, en taitaisi hirveästi kaivata ostamista.

 

Ostolakon mahalasku

 

Ostolakkoni koki sitten melkoisen mahalaskun viimeisen kahden kuukauden aikana, niputin nyt kaksi kuukautta, helmi- ja maaliskuun samaan, kun näihin kuukausiin mahtui mm. lomareissu ja sen myötä ostosretkeilyä pääkaupunkiseudulla.

Ensimmäinen ostos helmikuussa oli sukkia, entiset ja moneen kertaan korjatut alkoivat lopullisesti hajota, joten Lidlin tajouksesta hankin pari pakettia sukkia. Tulivat heti käyttöön ja tarpeeseen. Ei rikkonut ostolakkoa ja helmikuun alkupuoli menikin samoin kuin tammikuu, ei muuta tarvetta ostaa eikä edes kiinnostusta miettiä ostoksia sen kummemmin.

Sitten alkoi salakavala alamäki..

Oltiin talvilomareisssussa ja reissun päältä ostin kyniä, tehdään nykyään ahkerasti ristikoita ja kotoa ei tullut otettua kyniä mukaan, joten päädyin niitä ostamaan. Tässä kohtaa toteutin myös ajatusta, ettei käyttötavaran tarvitse olla tylsää, vaan se voi ilahduttaa kauneudellaan, ostin nimittäin tavan kynien lisäksi ihanan panda-kynän (jota on käytetty niin ahkerasti, että siitä loppui jo muste). Koska tuollainen pyyhittävä mustekynä on ristikoissa näköjään niin paljon kätevämpi kuin lyijykynä, joita olen kotona nuorisolta lainaillut,  tämä loppuun kulunut panda on saanut jo possunmuotoisen seuraajankin.     

                                                                   

Lisäksi talvikenkäni hajosivat reissussa. Tämä oli tosi kurjaa, koska entiset talvikengät olivat aivan täydelliset, eikä sellaisia enää saa mistään, olisin siis ehdottomasti ostanut uudet samanlaiset, jos tarjolla olisi ollut. Mutta onni onnettomudessa oli se, että reissussa oli kauppavaihtoehtoja huomattavasti enemmän kuin täällä kotopuolessa ja ostin sitten uudet talvikengät. Entiset olisin muuten korjauttanut, mutta niistä murtui sisäpohjat rikki, jolloin kengän käyttäminen oli kivuliasta ja en usko, että tuollaista murtunutta muovista sisäpohjaa pystyisi enää mitenkään korjaamaan. Kengissä lomahuumassa päädyin itselleni hyvin epätyypilliseen väriin ja se oli ehkä kuitenkin virhe. Kengät on kyllä hyvät jalassa mutta ehkä vähän liiankin lämpimät. Sovitukseen olen tilannut kevätalesta netin kautta nyt mustatkin, jos ne ovat jalassa hyvät, voi olla että päädyn ostamaan kuitenkin itselleni tutumman väriset. Olen huomannut, että tosi harvoin kannattaa omista värimieltymyksistä poiketa, tässä otin reissussa riskin vähän pakon edessä kun jotkut kengät oli saatava loppureissun kulkemiseen ja mustia kivoja ei löytynyt.

 

Lomareissu oli vaikuttamassa myös kahteen uuteen ostokseen, reissussa menin nimittäin normaalisti lähinnä kotona pitämilläni urkkahousuilla ja totesin, että niiden mukavuus oli omaa luokkaansa farkkuihin verrattuna, joten päädyin ostamaan ihan täältä kotopuolen kaupasta kahdet mustat vähän siistimmät  housut töihin. Eivät ole urkkahousujen näköiset (toivottavasti) mutta tuntuvat aika samalta. Ostopäätöstä helpotti halpa hinta ja valmistusmaakin oli Euroopassa. Joskus ketjukaupoistakin näitä löytöjä onnistuu tehdä. Työfarkut ovat vielä ehjät, joten näille ei olisi ollut pakottavaa tarvetta ja olivatkin enemmän sellainen elämän mukavuuden lisäämisostos. Toisaalta mulla on mennyt roskiin ne muutamat hajonneet kotileggarit ja niiden tilalle en ole hankkinut uusia, joten housujen kokonaismäärä pysyy samana. Että jos oikein kovasti yrittää, niin ehkä nämä voisi juuri ja juuri tulkita hajonneiden korvaajiksi vaikka käyttötarkoitus ei ihan sama olekaan. Silti pidän näitä housuja ekana varsinaisena ostolakosta lipsumisena.

Lisäksi meillä hajosi lopulta kaksikin lakanaa, pussilakanan korvasin lähinnä varalakanana toimineella itse tilkuista ommellulla pussilakanalla mutta aluslakanan päädyin korvaamaan vaaleanpunaisella uudella lakanalla. Edelleen meillä on se valkoinen varalakana, mutta se on vaan käytössä niin tylsä, että kauneus voitti tässä käytännön. Mutta hajonneen tilalle tuli, joten tavaramäärä ei kasvanut, päinvastoin, kaksi meni roskiin ja vain yksi tuli tilalle. Nyt alkaa olla kyllä kaikki lasten varalakana-laarinpohjatkin kaivettu, joten toivon että nämä ei nyt ihan heti haperru puhki. 

Jollain tasolla ärsyttää, että hajoaminen johtaa usein ostamiseen, mutta se on vähäisen tavaramäärän hinta, käytössä olevat ovat jatkuvassa kierrossa ja kovassa käytössä kuluvat ajallaan puhki. Toisaalta ajattelen, että on ekologista käyttää tavarat oikeasti rikkipuhki-loppuun ja se meillä kyllä toteutuu.

Lisäksi tilasin useamman jo aikaa sitten hajonneen ja monesti paikkaillun perusvaatteen tilalle uudet, näitä oli siis muutamia alusvaatteita ja toppeja. Lisäksi talvikenkien kanssa samalla tilasin kokeiluun lenkkarit, edelliset on vähän huonolla iskunvaimennuksella ja pelkään plantaarifaskiitin uusivan niiden kanssa, vaikka terveydentila ei paljon kävelemistä sallikaan.

Ostolakkoyritys numero kaksi koki sellaisen mahalaskun, että taidan lopettaa sen suosiolla tähän. En nyt edelleenkään halua ostella ostamisen ilosta, mutta selvästikään mun kohdalla minimalismi ja ostolakko ei vaan toimi yhteen. Aina jotain hajoaa ja pitää ostaa uutta ja sitten tuntuu että olen jotenkin epäonnistunut tavoitteessani. Ja toisaalta, viime kuukausien terveysongelmat on saaneet miettimään, että jos mä joskus jotain superkaunista löydän ja haluan, miksi en ostaisi, elämä on kuitenkin lyhyt ja kaikki pienetkin ilon aiheet siihen taitaa olla viisainta ottaa kiitollisena vastaan, vaikka se joskus olisi joku uusi tavarakin.

Seuraavat blogipostaukset ovatkin todennäköisesti enemmän kirjoihin ja sisustukseen liittyviä. Olen nyt seurannut muutamia ihania blogeja (katso mun päivitetty seuraan-lista tuosta sivusta, jos haluat löytää kivoja seurattavia blogeja<3), joiden kotien värimaailma on musta ihana ja kevään tulon myötä päätin, että voisin itsekin yrittää kaunistaa kotia helposti ja pikkurahalla entistäkin värikkäämmäksi. 

Matalalentoa ja ensimmäinen ostohoukutus

kuva:pixabay/congerdesign

 Helmikuu on mennyt aikamoista matalalentoa, terveyshaasteita on ollut niin omalla kohdalla kuin lähipiirissä ja sama tuntuu jatkuvan ja kaikenlaiset maalliset murheet ja tavara-asiat ovat tuntuneet täysin turhanpäiväisiltä ja merkityksettömiltä. 

Kun kaiken maallisen katoavaisuutta on joutunut miettimään, on tullut mieleen mun minimalismin alkutaipaleeseen liittyvät asiat. Kaiken sellaisen huolettomuuden ja vapauden kaipuun lisäksi koin ikätoverini kuoleman vakavaan sairauteen ja se varmasti osittain myös vaikutti siihen, että aloin nähdä elämässä aivan muut asiat tärkeinä kuin omaisuuden kerryttämisen ja maallisen menestyksen etsimisen. Toisaalta oli oma järkytyksensä tajuta teininä, miten vähän meistä tänne jää, ehkä joku tuon tajutessaan alkaa suunnitella jättimäistä liikeimperiumia tai päättää tulla kuolemattomaksi jonkun taiteenlajin tekijänä. Itse kuitenkin sain siitä sysäyksen asketismiin, siihen että mihinkään maalliseen ei tulisi maan päällä kiinnittää sydäntään ja sieluaan.

No vuosikymmenet ovat kuluneet ja maallistakin mammonaa on kertynyt. On varsin eri asia olla "koko omaisuus mahtuu reppuun"-linjalla nuorena ja lapsettomana, kuin lapsiperheen äitinä. Vaikka minimalismi onkin kulkenut aina mukana, on sitä elämän myötä tainnut tulla kiinnyttyä siihen maalliseen mammonaankin, joskus kun ne tavaratkin kantavat itsessään muistoja. 

Tällaisia syntyjä syviä on siis tullut paljonkin päässään pyöriteltyä ja todettua myös että rahalla ei saa terveyttä eikä ainutkertaista elämäänsä ole hyvä tuhlata ihan mihin vaan muodin tai statuksen perässä juoksemiseen. Ehkä kaikkein kauneinta elämässä on kuitenkin ihan vaan tavallinen arki, se välillä tylsä ja harmaa, jota ei aina tajua arvostaa.

Tästä voi päätellä, että ostaminen ei ole ollut kovin korkealla mun listoilla nyt, mutta olen silti ostanut Lidlin tarjouksesta kasan sukkia, koska entiset alkoivat hajota ja olin osaa vanhoista pareista parsinut kokoon jo useamman kerran. Näitäkään ei tarvinnut itse edes mennä ostamaan vaan nuoriso kävi nämä mun puolesta harrastusreissun yhteydessä kaupasta mukaan noukkimassa. 

Lidlin mainokset on tosiaan mun heikko kohta ja vaikka en muuten seuraa mainontaa oikeastaan ollenkaan, Lidlin viikkomainoslehtiset useimmiten luen netistä. Vaikka ihan vieressä ei ole Lidliä ja harvoin sinne eksytään, on ne mainokset vaan jotenkin kivoja, on ruokia ja kaikkea hauskaa, sekä tarpeellista että turhaa ja niiden lukeminen on mulle siis varmaan sama, mitä joku kirpparin kierteleminen on joillekkin muille. 

Ja sieltä Lidlin mainoksesta hyppäsi tällä viikolla silmiin ensimmäinen oikea ostohoukutus, nimittäin vaaleanvioletti leivänpaahdin. Meillä on siis hyvä ja kaunis punainen leivänpaahdin, josta todella pidän. Se on ostettu vuosia sitten ja kun keittiö astioineen on nykyään enemmän pastellisävyinen, näin hetken sieluni silmin, miten violetti leivänpaahdin kaunistaisi keittiön tasoa tosi ihanasti. Mutta ei, ei tosiaan tarvita uutta leivänpaahdinta ja nykyinen on kaunis kuin mikä ja sopii keittiöön ihan mainiosti sekin. Otankin tän Lidlin mainosten lukemisen huvin lisäksi jonkunlaisena itsekasvatuksena, saa katsoa ja ihailla mutta ei ostaa.

Tulossa on myös talvilomareissu, jossa nuoriso kuulemma aikoo shoppailla ankarasti kaupoissa joita ei kotikulmilla ole, joten saa nähdä tuleeko siellä houkutuksia itsellekin.  Ohjelmaan on kuitenkin suunniteltu muitakin juttuja ja luulen, että yritän itse ehkä levätä nuorison shoppailun ajan meidän airbnb:ssä, että jaksan reissun ylipäätään tehdä.

Ostolakko tammikuu

Irvistävät legginsit ja uusi luuri

 Nyt on jo suurin osa tammikuusta ostolakkoa takana ja se on ollut toisaalta yllättävän helppoa. En ole kokenut minkäänlaista tarvetta pohtia ostamista tai käydä kaupoissa. Olen lukenut kirjoja, pelaillut nuorison kanssa, katsonut hyviä sarjoja ja tylsimpinä hetkinä pelannut sitä Block Blastia. Hajonneita tavaroitakin on ehtinyt tulla, mun kaksista jäljellä olevista ja jo kertaalleen korjatuista kotilegginseistä toiset on kulunut puhki parista kohtaa, mutta en oikeastaan tunne tarvetta ostaa uusia, pärjään pitsihameilla ja urkkahousuilla kunhan nuo lahoaa kokonaan.

Mun nuorisolta peritty kännykkä putosi rajummin ja hajosi korjauskelvottomaksi, tämä ärsytti tosissaan ja tilalle ostin uuden. Kriteerinä oli kestävä akku, nopeahko latausaika ja kohtuullinen hinta, tarjouksessa tuli onneksi vastaan sopiva alle satasen maksava puhelin. Oletan tuolla pärjääväni nyt useita vuosia eteenpäin, jos vaan en onnistu tuotakin pudottamaan ja hajottamaan. Jostain syystä inhoan noissa isoissa älyluureissa kaikenlaisia kuoria ja puhelinsuojia, mikä koitui edellisenkin luurin kohtaloksi. Eli yksi ostos tehty, mutta korvasi hajonneen välttämättömän tavaran ja ei siten sisältynyt mun ostolakkoon. Lisäksi talosta lähtee kierrätykseen kolme vanhaa luuria, kävi ilmi että tallessa olleista nuorisolta jääneistä vanhoista puhelimista ei ollut edes varapuhelimiksi, ne ei edes lähteneet käyntiin. Olisin siis sellaisen itselleni sieltä ottanut käyttöön, jos olisi edes jotenkin toiminut. Nyt ei taloudessa kyllä enää varaluureja ole.

Lisäksi yksi pussilakana alkaa hajota, se on alkanut reikiintyä kankaan ohentumisen vuoksi mutta luulen, että sen saa vielä korjattua ja mulla on tuolla vielä jokunen kappale nuorison lakanoita, jotka olen ommellut vanhoista lakanoista tilkkumeiningillä ja jotka on olleet heillä varalakanoina. Sieltä tarpeen mukaan kierrätän meille vanhemmille käyttöön, joten lakanaostoksillekaan ei tarvitse ostolakkovuonna tai edes lähivuosina suunnata.

En siis ole puhelinta lukuunottamatta oikeastaan ollenkaan käyttänyt aikaa tai energiaa minkään tavaroiden miettimiseen ja se on ollut kyllä kivaa.

Vaikeaa on ollut tajuta, kuinka paljon kodin tavaratyö ihan vaan ajatuksen tasolla on vienyt aikaa aiemmin. Siis vaatteiden vertailu tai sen miettiminen miten jonkun hajonneen asian voisi korvata olemassa olevalla jutulla. Vaikka monet oivallukset ovatkin olleet palkitsevia, kun on tajunnut, ettei tarvitse uutta, niin jotenkin se pohtiminen ja vertailu ja netin selaaminen on vienyt kuitenkin aikaa, myös ekana ostolakkovuonna, tai ehkä jopa erityisesti silloin. Silloin yritin varmaan aika paljon ennakoidakin, että mitä voisi hajota ja miten niistä selviäisi ostamatta. Nyt kun olen tehnyt itselleni säännön, että hajonneen ja tarpeellisen voi korvata uudella samanlaisella, ei ole tarvinnut miettiä mitään mahdollisia tilanteita ennakkoon. Oli siis fiksua rajata tämän vuoden ostolakkoa tuolla tavoin, ei ole etukäteen stressiä mahdollisista hajoamisista ja tavaroita ei tarvitse sen vuoksi ajatella erityisesti erikseen.

Ihan hyvin on siis lähtenyt käyntiin ostolakkovuosi, toivon että se jatkuu samalla lailla.

Ostolakkovuosi: toinen yritys

 

kuva:pixabay: ninikvaratskhelia_

 Loppuvuodesta jo pyörittelin mielessäni, olisiko vuosi 2025 kuitenkin uusi ostolakkovuosi. Toisaalta ajatus kiehtoi, toisaalta lueskelin läpi edellisen ostolakkovuoden yhteenvetojani täältä blogista ja mietin, oliko siinä ensimmäisessäkään ostolakkovuodessa järkeä, saati onko pienintä järjenhiventäkään kyseisen kokeilun uusimisessa.

Joku siinä kuitenkin edelleen minua kiehtoo, ajatus siitä, että elämä ja arki ei olisikaan kuluttamista, tavaroihin ja niiden hankkimiseen ja pyörittelyyn sidottua, vaan että elämässä olisikin tilaa ja aikaa ihan muille asioille. Sellainen elämäntapa minua jo nuoruudessa viehätti ja kaikki minimalismiin liittyvät valinnat kumpuavat jollain tasolla siitä ajatuksesta, että tavara ja mammona ovat katoavaisia ja että ne ovat aivan muut asiat, jotka tekevät elämästä hyvää ja merkityksellistä.

Tiedostan kuitenkin myös sen, että niin minä, kuin varmaan moni muukin helposti ikäänkuin piiloutuu tavaran taa. Kun on tylsää tai on surullinen, on helpompi selata nettikaupasta kauniita vaatteita, kuin kohdata ikävät asiat. Enkä tiedä, onko se aina yksinomaan paha asia. En minä ainakaan jaksa aina kohdata ja analysoida elämän vaikeita asioita, varsinkaan silloin, kun niille ei itse oikein mitään voi. Silloin kaipaa  jonkunlaista pakoa ja monelle se on shoppailu. Osalle alkoholi tai intohimoinen liikunta. Ja osalle taas vaikkapa ehkä minimalismipelit sun muut, tavaraahan siinäkin tavallaan lasketaan ja hallitaan ja sitä kautta löydetään jotain, mihin keskittyä arjen keskellä.

Näiden pohdintojen myötä mulle valkeni edellisen ostolakon potentiaalinen heikkous, eli vaikka tavoite oli olla ostamatta, keskityin jollain tasolla kuitenkin tavaraan, siis siihen ettei sitä saisi ostaa ja miten ostettavan tavaran voisi korvata jollain olemassaolevalla. Ja vaikka mulla oli ihan fiksuja ajatuksia siitä, että voisin käyttää aikaani ja energiaani johonkin merkityksellisempään, kun ostaminen loppuisi, en kuitenkaan saanut oikein otetta siitä, miten se olisi tapahtunut. Ja luulen, että se oli iso syy siihen, miksi ostolakkovuosi ei ehkä mennyt ihan suunnittelemallani tavalla. Kyllä se ostolakkovuosi silti mun ajattelua ja suhtautumista ostamiseen muokkasi, joten ei se sinällään ihan hukkaan heitettyä ollut onneksi.

Tunnusteltuani näitä fiiliksiä aikani, ajattelin että ehkä kuitenkin olisin valmis kokeilemaan ostolakkoa uudestaan, muutamalla muutoksella. 

Muutos yksi: Jos jotakin kotona tai välttämättömissä vaatteissa hajoaa, voin ostaa korvaavan samanlaisen asian, jos koen sen tarpeelliseksi. Eikä ollenkaan niin, että se olisi jonkunlainen huti tai epäonnistuminen ostolakossa vaan niin, että vähillä vaatteilla ja tavaroilla elävän on vaan välillä korvattava hajonnut asia uudella ja se on ok. Tietysti toivon ettei näitä tulisi, mutta en tee tästä itselleni turhaa mörköä. Mutta mitään uutta en osta muuten vain. 

(Mahdollisesti säästyneitä rahoja harkitsen laittavani laiturin ostamiseen mökille, sitä en laske tavaraksi vaikka se ostettaisiin, mutta tämä laituri on vain harkinta-asteella tässä vaiheessa.)

Muutos kaksi: Olen miettinyt, mitä se sitten olisi, mikä arjessani korvaa kuluttamisen, ostamisen ja tavararallin? Koska terveydentila sallii edelleen hyvin vähän mitään normaaliakaan tekemistä, on liikunta ja uudet harrastukset poissuljettuja. Kiitos työkaverin, löysin tosi hauskan ilmaisen kännykkäpelin (Block Blast), jota olen pelaillut, se olkoon tylsien hetkien pelastus, siis niiden kun ei jaksa oikein mitään ja tekee mieli selailla nettiä tai nettikauppoja päämäärättömästi. Lisäksi luen entiseen malliin ja yritän katsella useampia hyviä sarjoja ja elokuvia vapaa-aikana. Lisäksi en varta vasten enää etsi edullisia tarjouksia käyttötavaroista vaan tilaan ne muutamasta vakkarikaupasta ja ostan ruokien ohella aina kun mahdollista. Koska usein juurikin edullisemman käyttötavaran perässä olen päätynyt selaamaan nettikaupan valikoimia ja saamaan ihan turhia ostoideoita. Mitä ei näe sitä ei halua ostaa. 

Ja ihan erityisesti toivon, että voisin keksiä tavan, jolla voisin arjessani viettää enemmän aikaa luonnossa vaikken jaksakaan käydä lenkillä tai metsäkävelyillä.

Muutos kolme: En ota itselleni mitään erityistä tavarahaastetta, vuoden alussa vietiin ainakin kuusi muovikassillista pieneksi jääneitä vaatteita ja vanhoja leluja hyväntekeväisyyteen mutta en halua laskea poistuneita tavaroita. ostetuista toki pidän kirjaa, jos jotain ostan, mutta tavoite on, että ei tarvitse kirjanpitoa kun mitään ei osta. Saatiin joululahjarahaa jonkun verran ja sillä ostin allergiaystävällistä suklaata ja loput laitetaan säästöön ja käytetään ehkä johonkin hauskaan yhteiseen tekemiseen vaikka kesällä.

En tiedä, onko tässä ostolakkovuodessa blogin kannalta hirveästi mitään uutta, ehkä kirjoittelen sekä ostolakosta että minimalismista, ehkä kirjoistakin enemmän. 

Lisäksi laitan ostolakolleni nyt puolen vuoden määräajan, katson kesällä miltä tuntuu ja päätän sitten jatkanko ostolakkoa loppuvuodenkin vai onko tämä vain puolen vuoden projekti. En tiedä onko ostolakko enää kovin kiinnostava konsepti, erilaiset ( myönnän: järkevämmät) vaatehaasteet ja vastaavat taitaa olla suositumpia nykyään mutta blogi olkoon ainakin mulle itselle aihepiiristä päiväkirjana ja jonkunlaisena selkärankana.

Vuoden osto-hitit ja hutit

 

Ihan vaan kauniin värin vuoksi ostetut kulhot

Nyt on vuosi 2024 lopussa ja tämän vuoden ostamiset ostettu. Ostoksista lähes kaikki tuli käyttöön, mutta ehkä jonkunlaisina hutiostoksina voisi ajatella myös niitä, jotka ei olleet loppujen lopuksi välttämättömiä. On hassua, miten sitä ajattelee, ettei mitään tarvitse ja kuin varkain sitten kuitenkin kuvittelee tarvitsevansa yhtä ja toista olevinaan tosi olennaista asiaa. 

Osa ostoksista oli rikkoutuneen korvaavia ostoksia, näitä mm. muutama astia, aluslakanoita ja tyynylliinoja sekä seinäkello. Ostin kyllä myös ikean pikkukippoja ilman hirveän akuuttia tarvetta ja ne on kivat ja olleet paljon käytössä, eli joskus huviksi ja hetken mielijohteesta ostettukin voi olla ihan hyvä ostos, lisäksi nämä oli tosi edullisia. Yritän kuitenkin sellaista harkitsematonta ostamista välttää. Rikkoutuneen paistinpannun tilalle hankittu pinkki paistinpannu on ollut ehdottomasti hitti, tosi hyvä lettupannu ja väri on superkaunis.

Osa ostoksista oli täysin uusia tarpeita, ostin muutamia jääkaappilaatikoita ja tykkään, että se on selkeyttänyt jääkaapin tavaroita ja helpottanut sen hahmottamista, mitä sieltä löytyy. Törmäsin jossain siis juttuun jääkaappin sisustamisesta (kyllä, se ilmeisesti on oikeasti juttu maailmalla) mutta ihan niin pitkälle en mennyt, että olisin jääkaapin sisusta alkanut koristella, vaan lähinnä sain ison jääkaapin parempaan järjestykseen. Nämä olivat käytännöllisyydeltään hitti. 

Vaatteita ostin pääosin rikkoutuneiden tilalle, mutta lisäksi ostin kaksi pitsikoristeista pitkää hametta, joita olen käyttänyt paljon ja jotka on tosi kauniit. Olivat vuoden parhaat vaateostokset, jotka ilahduttaa arjessa. Töihin löysin hajonneiden huppareiden tilalle uudet suht halvalla, saa nähdä miten ne kestää, toivon että useita vuosia aktiivikäyttöä kuten edellisetkin. Parit legginsit hajosivat, uusia olen katsellut, mutta en ole löytänyt kivoja ja en ole ihan varma tarvitsenko uusia, kun tosiaan kotona nykyään pidän noita hameita useimmiten.

Varsinaisena isoimpana hutina pidän kännykkää, ostin suurin toivein pienen älyluurin suoraan Kiinasta ja se oli akultaan ihan susi, siinä meni viitisenkymppiä täysin hukkaan ja päädyin sitten nuorison hylkäämään vanhaan isoon puhelimeen ja olenhan näköjään siihenkin suhteellisen tottunut. En pääosin pidä puhelinta mukana kodin ulkopuolella, en töissä enkä kauppareissuilla ym, joten samahan se oikeastaan on, minkä kokoinen luuri siellä keittiön tasolla lojuu. Tässä olisi pitänyt vaan jättää ostamatta alunperinkin.

 Lisäksi ajattelin vaatteissa säästää ja ostin muutamia edullisehkoja alusvaatteita rikkoutuneiden tilalle, malli ei ollut käytössä hyvä ja ne meni kiertoon. Täysiä huteja, joiden jälkeen nöyrästi palasin vanhaan ennestään suosimaani malliin ja merkkiin. Myös yksi kangaskassi oli ylimääräinen, mutta käyttöön se silti tulee ja yhden huonomman laitoin pois, joten ei lisännyt tavaramäärää. Muuten ei varsinaisia huteja ollutkaan, hyvä niin.

Rahaa meni kodin juttuihin alle 400 euroa, osa kuukausista ylitti reilusti sen mun kolmenkympin säännön, mutta toisaalta nollakuukausiakin oli, joten keskimääräinen kuukausisumma oli muutaman euron päälle kolmenkympin, eli aika hyvin lopulta tuo tavoite piti.

Vertailun vuoksi, vuonna -22 samantapaisiin ostoksiin meni n. 750 euroa (alunperin summa oli mun laskelmissa vielä enemmän, mutta vähensin remppajuttuja sieltä, kun en niitä nytkään olisi tuohon summaan laskenut) ja ostolakkovuonna -23 lopulta meni kuitenkin n. 500 euroa (+astiat sen reilun 300 euroa). Tänä vuonna siis rahaa meni vielä vähemmän, vaikka tuntui etten erityisemmin edes pyrkinyt mihinkään nollaan ostokseen. En tiedä kertooko tämä siitä, että ostolakkovuosi jotenkin sai muutettua suhtautumista ostoksiin pysyvämmin vai onko tämä vain sattumaa.

Vaatteisiin meni  aika tarkkaan 300 euroa, tosin se pitää sisällään myös ne hutiostot, jotka meni kiertoon. Kuukaudessa summa oli siis n. 25 euroa, joka oli musta ihan kohtuullinen ja aika linjassa aiempien vuosien kanssa. Jos vaatekaappi ei olisi minimalistinen, jokaista hajonnutta ei tarvitsisi korvata uudella, mutta toisaalta mä kulutan vaatteeni puhki, joten sellaisia kaapissa lojuvia joskus harvoin käytössä olevia vaatteita ei ole ja kai se on ekologisinta kun käyttää itse vaatteen aina loppuun.

Nyt sitten pohdin, olisiko ensi vuosi vielä vähemmän ostamisen vuosi tai jopa uusi ostolakkovuosi. Tosin ajattelin myös, että ottaisinko tavoitteeksi ensin vaikka puoli vuotta ostolakkoa ja sitten katsoisin tilannetta uudestaan. Rikkinäiset vaatteet kuitenkin tarvittaessa korvaan, en tosin usko että hirveästi tarvetta tulee.

Oikein hyvää uutta vuotta ja kiitos kun olette käyneet lukemassa ja/tai kommentoimassa!<3

Black fridayn ostokset

 Mä en ole erityisen innostunut Black Fridaysta, mutta en myöskään jossain määrin pihinä ihmisenä oikein innostu siitä, että älä osta mitään-päivä on samana päivänä. Ajattelen, että on ihan järkevää ostaa tarvitsemansa asia alennuksesta, olettaen ja edellyttäen että alennus on todellinen eikä vain kosmeettinen ja todellinen tarve vaatteelle tai tavaralle on olemassa.

 Pyrin kuitenkin välttämään Black Fridayn mainoksia, koska tiedostan, etten ole immuuni mainonnalle ja voisin hyvinkin löytää sisimmästäni yhtäkkisiä tarpeita ostaa sitä, tätä tai tuota, jos niitä lukisin ahkerasti.

Tänä vuonna ei ollut onneksi tarvetta ostaa isoja puhelin/kodinkone-tyyppisiä hankintoja. Mutta muutamia pienempiä asioita ostin Black Friday-tarjouksista. Joululahjoja tuli hankittua jokunen ja lisäksi pari kuluvaa perusvaatetta nuorisolle ja kaksi pienehköä kylpypyyhettä itselle, mulla on käytössä jopa yli 40 vuotta vanhoja pienehköjä pyyhkeitä normaalien isojen kylpypyyhkeiden kaverina, ja osa on kulunut niin ohuiksi, että läpi näkyy eikä ne enää kuivaa, pari on jo mennyt roskiin ja ainakin yhdessä on reikiä, joita ei enää saa paikattua. Kun tarjouksessa oli kivat kuviolliset pyyhkeet alle kympin kappale ja kerrankin tuollaisessa ns. lasten koossa, niin ostin. Lisäksi ostin kaksi tummansinistä lautasta, meillä on sipulit ajelleet milloin missäkin pahvilaatikossa tai kertsivuoassa ja nyt päätin että kun ne on tasolla aina näkyvillä, on ihan jees, jos niillä on alla nätti lautanen, kaikenlaisten muropaketista leikattujen viritysten sijasta (ja kyllä, sellaisesta estetiikasta on perhe ja vieraatkin saaneet nauttia jo useamman vuoden). Nuo lautaset oli puoleen hintaan tarjouksessa, joten nyt oli sopiva aika ostaa, normaalihinnalla en aiemmin raaskinut hankintaa tehdä. Lautaset ovat siis samanväriset kuin meidän sohvat ja kun keittiö ja olohuone on samaa tilaa, niin nyt on sitten yhteensointuvat sohvat ja sipulilautanen.😄 Nämä ostokset toki aiheutti sen, että marraskuussa mun itselle asetettu kolmenkympin ostoraja ylittyi, kun olin jo muutaman pienen ostoksen tehnyt aiemmin tässä kuussa, mutta ehkä tasoitan sitä joulukuun ostamattomuudella.

Myönnettäköön, että kävin kaupassa myös pitelemässä kädessä uutta kännykkääkin, perus Oppo oli tarjouksessa 39 euroa ja houkutteli, siinä olisi perusjutut ok ja ilmeisesti vähemmän mainoksia kuin nuorisolta jääneessä Redmissä, mutta myyjäkin myönsi että latausaika on piiitkä ja siksipä se sinne edelleen jäi. Latausaika on kuitenkin käytännön elämässä aika olennainen asia ja se on tuossa Redmissä kohdillaan. Ja onhan tuo Redmi todistetusti suht kestävä, siitä on mm. ajettu autolla yli pariinkin otteeseen ja silti se edelleen toimii.

Älä osta mitään-päivän sijasta voisin viettää ennemminkin useamman älä osta mitään-kuukauden ensi vuonna tai jopa uuden älä osta mitään- vuoden. Pohdinnassa sellainenkin edelleen mulla siis on.

Voihan kännykkä

kuva:pixabay/souandresantana

Ostolakkovuonna jo painin kännykkäpulman kanssa, entinen luuri alkoi olla tosi huono ja lopulta ratkaisin ongelman uudella akulla ja nuorisolta jääneellä vanhalla kakkospuhelimella. Nyt sitten tuo mun kännykkä hajosi, selailin sitä sängyllä ja kuului helähdys ja näyttö meni palasiksi. Olihan siinä halkeamia ollut jo aiemmin, mutta ilmeisesti joku jännite sitten pisti sen lopullisesti osiksi ilman iskua tai muuta ulkoista syytä. Samaan saumaan tuo kakkosluuri (tosi vanha apple) ilmoitti, että pankin tuki loppuu noin vanhaan käyttikseen joulukuussa, joten uutta luuria oli pakko alkaa katsella. 

Päädyin riskillä tilaamaan Kiinasta suoraan Cubotin, pienen älypuhelimen, josta oli netissä aika ristiriitaisia arvioita. Koko oli tässä se ensisijainen vaatimus ja pieniä älyluureja ei yksinkertaisesti enää ole tarjolla. Cubot oli lopulta iso pettymys, halpa onneksi, viitisenkymppiä kaikkineen, mutta näyttö oli tosi huonolaatuinen ja kulutti järjettömästi akkua, akun kesto laskettiin ennemmin tunneissa kuin päivissä, jos puhelinta käytti suunnilleen normaalisti. 

Nyt sitten otin käyttöön nuorisolta jääneen vanhan Redmin, ihan liian iso luuri ja muutamalla superärsyttävällä ominaisuudella varustettu, kuten mainoksilla joita on täysin ja kokonaan mahdoton saada pois. Hirveän säätämisen jälkeen suurimman osan sai onneksi blokattua. Lisäksi etukamerassa on AI-avuste, joka pakottaa jonkunlaisen kasvojen kaunistuksen aina päälle, vaikka asetukset näyttää että mitään filttereitä ei ole, niin naama on kuvassa sileä ja epätodellinen. Onneksi takakamera on normaali ja en ole mikään selfieharrastaja, lähinnä joskus jotain yhteiskuvia tulee otettua sillä etukameralla. Mutta haluan kyllä niin itseni kuin muidenkin näyttävän ottamissani kuvissa oikeilta ihmisiltä, en miltään filtteröidyiltä versioilta itsestään.

Isoin plussa on akku, lapsi aikanaan valitti ettei tuon puhelimen akku ole enää hyvä, mutta aktiivinen peli- ja somekäyttö verrattuna mun käyttööön on niin erilainen, että mulla akku kestää sentään päiviä.

Olen tässä ollut kahden vaiheilla, yritänkö vielä etsiä uutta puhelinta, jossa olisi koko siedettävä, mutta edes vähän keskikokoisemmat luurit maksaa useita satasia, joten taidan nyt tyytyä tuohon nuorison hylkäämään malliin ja käyttää sen loppuun. Ekologista ja eipähän tarvitse ostaa uutta. Ja koska luen puhelimelta e-kirjoja, jätän vanhan applen siihen käyttöön, inhoan isosta luurista lukemista, kun se on raskas ja hankala pitää yhdellä kädellä.

Elektroniikan suhteen olen kyllä melkein ostolakkoinen ilman ostolakkovuottakin, niin läppäri kuin puhelimetkin on lähinnä muilta jääneitä, mulle vielä ihan kelpaavia. Ja muukin kodin viihde-elektroniikka on ainakin nuorison mielestä lähinnä museokamaa, mutta kun toimii niin uutta ei tarvitse.

Mutta en käsitä, miksei nykyään voi olla siedettävän kokoista älypuhelinta perustoiminnoilla ja kohtuullisen kestävällä akulla järkevään hintaan, luulisi että kysyntää tuollaiselle olisi vaikka kuinka paljon.

Miten kolmenkympin sääntö on toiminut? Osa 2

kuva:pixabay/OpenClipart-Vectors

 

Ensimmäisen vuosikolmanneksen aikana ostin tavaroita kotiin noin seitsemälläkympillä kolmen kuukauden aikana ja yksi kuukausi oli nollan ostoksen kuukausi.

Silloin taisin jo ajatella, että eihän tuo kolmenkympin sääntö nyt ehkä sitten olekaan kovin mahdoton, mutta seuraava kolmannes vuodesta osoitti toisin. Vaikka aiemmin kesä on ollut mulle sellaista aikaa, että en ole hirveästi ostellut mitään, tänä vuonna tuossa toukokuusta elokuuhun olikin sitten aikamoinen takaisku mun kolmenkympin säännölle ja ostoksia kotiin tuli tehtyä reilusti.

Toukokuu meni vielä hyvin, rahaa meni noin kaksikymppiä ja ostin yhden säilytyslaatikon keittiöön ja sulistolpat ja sulisverkon pihalle nuorison kesäpelailuun, kun entiset oli hajonneet korjauskelvottomiksi.

Kesäkuussa ostin lakanan hajonneen tilalle ja vaikka se oli alennuksessa, maksoi se jo pelkästään melkein sen kolmekymppiä ja siihen päälle ostin nuorisoa silmälläpitäen yhden varatäkin ja ikeasta neljä kulhoa, kun muutama entinen hajosi. Lisäksi ostin ompelulankaa. Ei siis varsinaisesti turhia asioita mutta rahaa meni yhteensä, lakana mukaanlukien, reilu neljäkymppiä.

Heinäkuussa sitten tuntui jo mopo karkaavan tosissaan käsistä tuon kolmenkympin rajan suhteen, ostin keittiön kaappien tuunaukseen dc-fixiä, uuden paistinpannun rikki mennen tilalle ja kolme tyynyliinaa lisää, nekin kulahtaneiden tilalle (tiedättekö sen efektin kun hankkii jotain uutta tai remppaa jonkun kohdan ja kaikki vieressä alkaa näyttää tosi kuluneelta tai sen kuluneisuuden yhtäkkiä alkaa huomata, tyynyliinat oli ihan tästä johtuva ostos). Näihin meni yhteensä seitsemänkymppiä. Kaikki oli käyttötavaraa ja korvasi entiset huonot tai rikkinäiset toki, mutta rahaakin kyllä meni.

Elokuussa ostin sitten toisenkin varatäkin, ihan käyttöön onneksi tämäkin on tullut, toisenkin aluslakanan hajonneiden tilalle kun tosi hyvä alennus oli, neljä ikean pikkukulhoa (ihan hupiostos, olivat niin hauskan värisiä), ikeasta muutamalla eurolla taulut vessaan hajoneen seinäkellon tilalle tuomaan väriä ja pari pressua pihajuttuihin ja muutaman pahvisen säilytyslaatikon miehen työhuoneeseen. Lisäksi ostin kangaskassin pelastusliivien ripustamiseen seinälle, mutta se osoittautui liian pieneksi siihen tarkoitukseen enkä sitten lähtenyt palauttamaan, eiköhän tuolle käyttöä tule. Noihin meni vähän reilu viisikymppiä ja rehellisyyden nimissä tuota täkkiä lukuunottamatta mikään ei ollut välttämätön eikä edes kovin tarpeellinen. Mikään noista ei nyt silti erityisesti harmita, onneksi, mutta sai taas vähän miettimään miten helposti sitä liukuu sellaiseen "ostan tämän pienen jutun" -ajatteluun ja sillä tavoinhan sitä sitten tavararalli helposti alkaa.

Uskallaan jo sanoa, että ainakin kolmannen vuosikolmanneksen alku näyttää sitten taas erilaiselta, muutama juttu on tullut ostettua mutta tuo kesän huoleton ostelu loppui kyllä syksyyn, eikä erityisiä ostointoja ole ollut. Ja onpa tässä ajatus jonkunlaisesta uudesta ostolakosta ensi vuonna käynyt sekin mielessä noita kesän lukuja ja ostetun (osin turhahkon) tavaran listoja katsellessa.

.

Ostamisen houkutus ja sen vastustaminen

 Ollaan useampi vuosi pohdittu kosketusvapaan hanan hankkimista vessaan, se tuntuisi hygieeniseltä ja ehkä säästäisi jonkun verran vettäkin. Tähän asti ostamista on pidätellyt epäilys kosketusvapaiden hanojen toimintavarmuudesta, sekä niiden melkoisen korkealta tuntuva hinta. Tämä siis huomioiden sen, että siellä vessassa on ihan hyvä ja toimiva hana ennestään.

No, nyt syksyn tullen on montakin kodin ja pihan huoltoprojektia saatu valmiiksi ja ehkä niiden innoittamana tuo hana-asia alkoi taas pyöriä mielessä. Päädyin soittamaan suht lähellä olevaan rautaprismaan ja kyselemään, olisiko hyllyssä kosketusvapaita hanoja. Ja olihan siellä, yksi kappale joka oli poistomyynnissä ja hinta oli tippunut alkuperäisestä pari sataa. Varasin hanan, koska tuosta edullisemmin sitä ei mistään koskaan saisi ja lähdin sitten viikon lopuksi ajelemaan sinne prismaan sitä noutamaan. 

Kävelin siinä prisman muiden osastojen läpi ja huomasin, kuinka monenlaisia ihania, värikäitä ja houkuttelevia asioita siellä kaupan hyllyssä oli. Oli superkaunis kynttilänjalka (ja minähän en edes polta kynttilöitä), oli värikkäitä kulhoja sekä tosi kauniin näköisiä pyyhkeitä poistopisteessä. Sellaista kaunista käyttötavaraa kohtuullisella hinnalla. Oli helppo tajuta, miten helposti sieltä voisi tarttua mukaan vaikka mitä kivaa ja kaunista, jolla ei tosiasiassa kuitenkaan olisi kayttöä ja jolle ei ole mitään tarvetta. 

No, en ostanut kuin se hanan, sen verran viime vuoden ostolakko ja minimalismi ovat vaikuttaneet, että ostoimpulsseja pystyn hyvin vastustamaan. Mutta mietin, että jos joka ikisten ruokaostosten yhteydessä noiden osastojen läpi joutuisi kävelemään, niin varmaan siinä jo itsehillintää koeteltaisiin minimalistillakin.

Että kyllä mainonta ja houkutteleva esillepano ovat tehokkaita keinoja saada ihminen ostamaan.

Loppukesästä tein kyllä ilahduttavan edullisen ostoksen. Löysin meidän vakkarimarketista uudet kumpparit. Entiset, vuosikymmenen palvelleet tretornit halkesivat varsista pahasti ja en oikein löytäny jalassa kivoilta tuntuvia kumppareita tilalle. Nuo kun tulivat vastaan, niin hintaa oli jäljellä 8 euroa ja ne olivat jalassakin parhaat tähän asti kokeilemistani kumppareista. Joten nyt kelpaa märkinäkin päivinä mökin pihassa kuljeskella ja kuten kuvan taustalta näkyy, siellä rytöviidakossa kyllä ilman kumppareita kastuu jalat ja housunlahkeet eli tarpeeseen tuli tämä ostos.

Toimisiko kolmenkympin sääntö

kuva:pixabay/Pandannalmagen

 Uusi vuosi ja uudet kujeet eli alan vähitellen päästä yli ostolakkovuoden aiheuttamasta "en saa ostaa mitään" -tunteesta, joka vähän yllättäen tuntui seuraavan perässä tänne seuraavaankin vuoteen.

Onnistuin hajottamaan yhden viime vuonna ostetuista kulhoista ja koska niiden määrä on tosi tarkkaan meidän tarpeisiin laskettu, ostin nyt tilalle uuden. Löytyi samasta marketista, josta tehdään ruoka-ostokset eli ei vaatinut sen kummempaa etsimistä tai vertailua. Yritin itse asiassa ensin löytää alennuksesssa olleita kulhoja, jollaisen ostin viime vuonna eri värissä, mutta ne olivat loppuneet ja pienen harkinnan jälkeen ostin sitten normaalihintaisen yksilön, joka kieltämättä oli kauniimpi kuin mitä se ale-kulho olisi ollut. Joten hyvä näin. 

Viime vuonna käytin ostolakostani huolimatta rahaa erilaisiin kodin hankintoihin noin 500 euroa, ne uudet astiat ei edes tuohon summaan sisälly. Summa ei ole kai kovin suuri, mutta tuntuu itsestäni silti ehkä aika paljolta minimalistille, joka ei uusi tai vaihda tavaroita kauden/muodin tai edes fiiliksen mukaan. Tosin osa tuosta summasta meni lähinnä nuorisolle ostettuihin henkareihin ja vastaaviin käyttötavaroihin, varsinaisia sisustusesineitä meillä ei osteta. 

Jäin kuitenkin mietimään, olisiko joku sellainen itselle asetettu tavoite ostamisen suhteen hyvä. Kun tarkoitus ei missään tapauksessa ole kuluttaa rahaa mihinkään turhaan tai ostella vaan ostamisen ilosta. Jos viime vuonna meni tuo 500 euroa, voisi ajatella, ettei tänä vuonna nyt ainakaan enempää tarvitsisi käyttää. Jäin pohtimaan, olisiko mahdollista käyttää jopa vähemmän. Mietin myös tavaran määrään perustuvaa tavoitetta, mutta koska en ainakaan tunnusta ostelevani turhuuksia, siinä on omat ongelmansa ja tässä kohtaa ehkä säästäminen motivoisi minua enemmän kuin ostettujen tavaroiden määrien laskeminen. 

Ensin mietin viidenkympin sääntöä, eli että kuukaudessa en ostaisi mitään kotiin ruoka/hygienia/terveys-kategorioiden ulkopuolelta kuin maksimissaan viidelläkympillä. Mutta siitäpä tulisikin vuodessa jo 600 euroa ja jos ajatus olisi pitää kulut alle tuon viime vuoden, se olisi liikaa. Kolmekymppiä kuussa tuntuu kyllä tosi vähältä, varsinkin kun ajattelin ettei edelliseltä kuulta mahdollisesti käyttämättä jäänyttä summaa saisi siirtää seuraavalle kuulle. Toisaalta jos tuo summa ei sisällä kenenkään vaatteita, eikä nuorison harrastus ym. kamoja, ei sen pitäisi olla oikeasti vaikea tavoite. Ja kun summa on pieni, laittaisi se ehkä harkitsemaan kaikenlaisia "ehkä tarvitsen"-hankintoja tarkemmin.

Omien vaatteiden kohdalla tavoite on, että ostan uutta vain korvatakseni entisen hajonneen tai huonoksi menneen, mitään tavoitesummaa en taida asettaa, vaatteiden suhteen ostan säästäväisesti ihan automaattisesti.

Ehkä voisin lanseerata termin minimalistinen ostaminen, sitähän tuo tavallaan on. Säästäväisyyttä ja pihiyttäkin ehkä, mutta niiden lisäksi ajattelen, että tuollainen tavoite luo itsessään jonkunlaisen minimalistisen otteen ostamiseen ja tavaraan ja kannustaa keksimään ratkaisuja jo olemassa olevista tavaroista uuden ostamisen sijasta.

Otan täten kolmenkympin säännön käyttöön, katsotaan onnistuuko. Ilmeisesti ostolakko kaikista ärsyttävyyyksistään huolimatta oli musta jollain tasolla hauska haaste, kun pää on askarrellut sen parissa, millaisen haasteen itselleni voisin tälle vuodelle kehittää.

Ostaminen ostolakon jälkeen

kuva:pixabay/wboeger

Ostolakko loppui vuodenvaihteeseen ja ostamisen suhteen ajattelin ettei ole erityisiä tarpeita alkuvuoteen. Huomasin kuitenkin miettiväni muutamia pieniä asioita, sellaisia muutaman euron ostoksia tyyliin pakastepurkki. Ostolakko kuitenkin selvästi vielä on valloillaan mun sisäisessä elämässäni, koska ostamisen ajatus tuntui jotenkin väärältä ja sitten kun sinne kauppaan sain itseni lopulta raahattua, en vaan osannut ostaa. Tai siis, pidin jo suunniteltua tavaraa kädessäni mutta kun ei se sitten kuitenkaan ehkä ole niin välttämätön, niin päädyin lähtemään kaupasta tyhjin käsin. 

Sama juttu toppahousuissa, vanhat ja rakkaat toppahousut on palvelleet jo viidentoista vuoden ajan, korjaillutkin niitä olen useampaan kertaan ja ne eivät ole enää muutamaan vuoteen menneet kiinni. Nyt hirmuiset pakkaset saivat kaipaamaan jotain vähän lämpimämpää ja sopivampaa kuin ohueksi pestyt kikkanat toppikset ja kävin sovittamassakin muutamia uusia housuja urheilukaupan alessa, mutta nekin jäivät ostamatta, osin siksi, ettei sopivan halpoja ja malliltaan miellyttäviä oikein löytynyt ja toisaalta siksi, että ostaminen tuntui jotenkin väärältä tai tuhlaukselta. 

Puolisolle ääneen pohdinkin, että miten tässä nyt näin on käynyt ja hän kehotti aloittamaan haasteen jossa mun pitäisi ostaa jotain itselleni. En nyt taida sellaista sentään harkita, mutta jäin kyllä pohtimaan sitä, että onko tällaisessa ns. äärilaitaan menemisessä oma koukuttavuutensa. Olen ollut absolutisti yli kaksikymmentä vuotta ja koen sen yksinomaan hyvänä asiana, mutta ehkä mun ei ihan jokaisessa asiassa olisi tarvetta tai syytä vetää samanlaisella täysillä päätyyn-linjalla. Ja toisaalta koko aikuisikäni minimalistina eläneenä en koe sellaista minimalismiin usein liitettyä kiihkeää tavaroiden laskemista ja kaikesta luopumista mitenkään tarpeellisena, eli minimalismissani olen kyllä jonkunlainen keskitien kulkija enkä ääriminimalismin kannattaja eli ainakin jossain asioissa osaan kyllä löytää sen kultaisen keskitienkin.

Jäin myös miettimään niitä juttuja, joita aina silloin tällöin näkee, missä joku on elänyt tosi pihisti, ei koskaan hankkinut mitään ja kitkutellut jossain umpikylmässä rötiskössä ja syönyt suunnilleen vanhentunutta kissanruokaa ja sitten kuollut ja on paljastunut että tilillä onkin monta miljoonaa. Sellaiseksi pihistelijäksi en nimittäin halua muuttua, raha ei ole minulle itseisarvo vaan väline, jolla mahdollistetaan hyvä elämä. Vaatimaton ja kulutustietoinen elämä voi olla ja onkin hyvää elämää, mutta ehkä täysi ostamattomuus ei ole mikään ihannetila. Vähän samalla lailla kuin ihan ääriminimalistinen elämäntapa, jossa on vain vaatteet päällä ja patja lattialla, ei ole useimmille kovin antoisa tapa asua ja elää.

Selvästi siis nyt etsin tasapainoa siinä, mikä on järkevää kulutuksen vähentämistä ja mikä on sitten sellaiselle ei-niin- terveelle tasolle menevää ostamisen välttelyä. Kun toisaalta tuntuu tosi kivalta, että omia ostohalujaan osaa kyseenalaistaa ilman ostolakon raameja ja toisaalta hirvittää, että ostamisesta tulee joku sellainen mörkö, että aina on vähän huono omatunto jos jotain itselleen edes ajattelee ostaa.

Toppahousuongelman meinasin alkuun selättää miehen villakalsarit lainaamalla ja ne tuulihousuihin yhdistämällä. Miehellä kun on lämpimät ja sopivat toppahousutkin, niin ehkä ne villakalsarit joutaa mulle välillä lainaan. Muita mahdollisia ostoksia yritän pohdiskella sellaisella järkevällä harkitsevuudella, saapa nähdä miten se alkaa onnistua.