Ostolakko: marraskuu- housuja ja houkutuksia

kuva:pixabay/Bru-nO

Marraskuu ja ostolakon toiseksi viimeinen kuukausi paketissa. Tämä ei ollut nollan ostoksen kuukausi, ei lähellekään. 

Lokakuussa hajosi useammat housut ja marraskuun puolelle lopulta meni korvaavien löytyminen. Ostin sitten lisäksi parit ololöksäpöksyt hajonneiden legginsien tilalle, kun sattui H&M:llä olemaan tarjouksessa 2.5 euroa/housut. Tilasin ne siihen kylkeen ja odotukset olivat äärimmäisen matalalla, eihän tuollaisessa tarjouksessa olevat housut varmaan kestä edes koossa tai mallissa on joku massiivinen vika mutta yllättäen olivat tosi kivat, materiaali oli ihan hyvä, kestivät ainakin käyttöönottopesun ihan hyvin ja olivat päällä mukavan tuntuiset. Tilasin kahdessa koossa kun en ollut varma miten koot täsmäävät ja päädyin pitämään myös kokoa liian isot, vyötäröllä on nauhat ja malli sellainen että ovat vaan vähän enemmän lökäpöksyt, joka kotihousuissa tuolla hinnalla on enemmän kuin ok. Nyt on sitten sekä muutamat uudet työhousut, että muutamat kotihousut, joten tässä suhteessa ostokset tulivat oikeaan tarpeeseen ja olivat mieleisiä. Rahaa meni housuihin yhteensä reilut kuusikymppiä.

Puhelin aiheutti päänvaivaa mutta päädyin elvyttämään entistä uudella akulla ja otin lapsen vanhan myös käyttöön, nyt on puhelin ja sen varapuhelin ja ei tarvinnut ostaa uutta laitetta. Puhelinvalmistajat voisivat kyllä tuoda markkinoille edullisen pienen älypuhelimen, en varmasti ole ainoa, joka sellaista kaipaisi. Jos olisi ollut juuri sopiva tarjolla, olisin varmaan nimittäin ostanut uuden. 

Black fridayn tarjouksista ostin latauspihan toiseen noista luureista ja lisäksi sen tyynyn lapselle ihan normaalihinnalla ja miehelle lähti tilaukseen hajonneiden housujen tilalle uudet, niitä oli katseltu jo aiemmin ja ne tosiaan tulivat black friday-alennukseen, joten oli järkevää tilata nyt. Lisäksi päädyin tilaamaan kaksi peittoa, jotka olivat alennuksessa 10 euroa/ kpl, kun normaalihinta on lähellä kolmeakymppiä. Nämä tulee vähän rikkinäisen sohvan päälle, ainakin silloin kun on vieraita käymässä, koska vaikka meidän vanhat sohvat on mulle kovin rakkaat, on ne rehellisyyden nimissä myös aika kulahtaneet eikä fleecepeittojen koko riitä koko sohvan peittämiseen. Muuten black fridayn tarjoukset ei herättäneet isompia tunteita tai ostointoa, mutta kyllähän tässä voi todeta, että tässä kuussa ostolakko ei tosiaan pitänyt.

Joululahjoja on myös tullut ostettua joitakin, kun sopivia juttuja on tullut vastaan.

Joulukuun suhteen ostolakossa ei tule olemaan mitään erityistä haastetta, joulukoristeet on vanhoja ja rakkaita ja minkään uuden ostaminen joulua varten lahjoja lukuunottamatta  ei ole meillä muutenkaan tapana. Aion nauttia joulun tunnelmasta, herkuista ja yhdessäolosta, sellaisesta joulun rauhasta, jota mulla lisää se, ettei tarvitse yhdessäkään marketissa ryysiä ihmisjoukoissa mitään etsimässä. Tässä kohtaa kiitän itseäni, että lahjoja on tullut ostettua hiljakseen jo aiemmin ja loput saan tilattua netistä lähiviikkoina helposti lähipostilokeroon.

Ostolakkovuosi lähenee loppuaan ja puhelinongelmakin ratkesi

kuva:pixabay/Vika_Glitter

Ostolakkovuoden viimeinen kuukausi alkaa olla käsillä, aika on kulunut itse asiassa hurjan nopeasti, tuntuu, että vasta äsken ostolakkovuotta aloittelin ja nyt ollaan kohta jo joulukuussa. 

Ostolakkovuosi ei ole mennyt ihan niin hyvin kuin olin toivonut, muutamia isompia ostoksia varsinkin remontin myötä tuli tehtyä ja koska tavaroita ja vaatteita on hajonnut, ostolakko ei ole täysin pitänyt.

Varsinkin astioiden ostaminen pilalle kuluneiden tilalle teki ison määrän ostettuja asioita. Vaatteiden ostamisen suhteen määrät olivat onneksi pienempiä ja nämä ostokset tulivat vasta ihan tähän loppuvuoteen, ihan vähän pidempään jos olisi vaatteet kestäneet kasassa, olisi voinut tulla nollan ostetun vaatteen vuosi, mutta koska varsinkin töissä pitää olla ehjät ja siistit vaatteet, niin ostettava oli kun entiset hajosi niin, ettei paikkaaminenkaan enää pelastanut. Sukkien suhteen tosin olen sinnitellyt, oli hetki, kun mulla oli ehkä kaksi ehjää sukkaparia, mutta paikkaamalla niitä hajonneita kasaan ja luomalla niistä uusia pareja, joissa samantyyliset tai suunnilleen samanväriset ehjät muodostavat parin, sain jatkoaikaa niille ja sukkia ei ole tarvinnut ostaa.

Ostolakko ei herätä enää oikeastaan mitään tunteita, mutta yllättävän paljon koin ärtymystä ja turhautumista, joka oli jotain aivan erilaista kuin olin kuvitellut. Kuvitelmissani nimittäin ostolakko kuorisi minusta esiin seesteisen ihmisen, joka irtaantuu materian vallasta ja löytää sisäisen käsityöihmisen/kierrättäjän/luovan taiteellisen parsijan. Joo, ei löytynyt sellaista, vaan ainoastaan sellainen ärrinpurrin mörrimöykky, joka kiroaa rikkinäisiä vaatteita ja miettii, miksi pitääkin johonkin tällaiseen tyhmään itsensä haastamiseen lähteä.

Iloa ja rauhaakin ostamattomuus on välillä tuonut, mutta kun perheen ruokaostokset, päivittäistavarat ja nuorison vaatteiden ja harrastusvälineiden huolto ja hankinta on suurelta osin mun hommaa, ei se oma ostamattomuus niin aina arjessa ole näkynyt. Vaikka en ostanut suurimpana osana kuukausia itselle mitään, piti nuorisolle vaatteita ostaa, tilata ja hakea, palauttaa vääränkokoisia ja tsekkailla kauden vaihtuessa, että säänmukaiset kamppeet taas löytyy kaikille. Ja remonttihankinnatkin oli mun heiniä, joten sitäkin lystiä riitti, kuitenkin on todettava että remontit todella paransi arkea ja asumisen mukavuutta, että se ostaminen ja tekeminen ei ollut missään tapauksessa turhaa.

Viimeisin ostolakon haaste oli puhelimen hajoaminen, entinen luuri alkoi sammuilla itsekseen. Akku oli pidempään jo temppuillut, mutta nyt puhelin alkoi muutenkin tilttailla ja käytössä puhelin alkoi olla lankapuhelin, kun muuten ei virtaa riittänyt kuin laturin päässä ollessa. 

Uuden ostaminen ei houkuttanut, koska mulle puhelimen pieni koko on ollut ehdoton vaatimus, puhelimen tulisi mahtua taskuun ja olla myös suht edullinen eli maksimissaan satasen pinnassa ja sellaisia puhelimia ei markkinoilla vain tällä hetkellä ole. Harkinnassa on ollut uusi akku vanhaan puhelimeen, vaikka tarvikeakkujen kestävyys ja turvallisuus epäilyttääkin, sekä se, toimiiko puhelin sittenkään vaikka uuden akun hommaisin, koska selvästi jotain muutakin vikaa luurissa tuntuu olevan. Toisena vaihtoehtona oli lapsen vanha puhelin, pienehkö luuri, jossa akku ei enää hänen käytössään riittänyt (some, pelaaminen) mutta mun käytössä ehkä kestäisi. 

Päädyin nyt sitten pitkän arpomisen jälkeen ratkaisuun, jossa tilasin vanhaan puhelimeen uuden akun ja ostin uuden latauspiuhan, kun entinen oli ihan muusta laitteesta ja latasi monen monta tuntia, näille tuli hintaa se parikymppiä yhteensä. Ja lisäksi ostin lapsen vanhaan puhelimeen uuden latauspiuhan vitosella (black fridayn alesta, tulipas sekin sitten hyödynnetyä), entinen kun oli hajonnut. Ja nyt mulla on siis kaksi semitoimivaa puhelinta, toinen käytössä ja toinen varalla, jos se käytössä oleva hajoaa äkkiä ja lopullisesti. Ei siis tarvitse lähteä puhelinkaupoille ja luuri mahtuu edelleen mukavasti käteen ja taskuun. Tämäkin ratkaisu vaati vähän ostamista, mutta vain varaosia, ei uutta laitetta ja olen ratkaisuun tyytyväinen.

Ostolakko ja black fridayn houkutukset

kuva:pixabay:WOKANDAPIX

Black fridayn mainosaallossa ostolakkolainenkin huomaa miettivänsä ostamista tai lähinnä sitä, onko joku tarjous ihan ohittamaton, onko joku tarve, johon voisi juuri nyt ostaa poikkeuksellisen edullisesti tavaran, jota tarvitsee. Onko tyhmää jättää alennukset käyttämättä ja maksaa joskus reilun kuukauden päästä täyttä hintaa jostain, jonka olisi nyt saanut edullisemmin, vain koska pitää kiinni ostolakosta vuoden vaihteeseen asti? Vai onko black fridayn alerummutus vaan imaisemassa minutkin mukaan jonkunlaiseen kollektiiviseen kulutusjuhlaan, jossa oma harkintakyky himmenee ja kuvitelma säästämisestä saa aikaan tarpeita, jotka eivät oikeasti ole tarpeita vaan ihan vain haluja ja turhaa kuluttamista.

Useampi vuosi sitten ostettiin liesi black fridayn tarjouksesta, saatiin tarvitsemamme tuote ihan tajuttoman hyvällä alennuksella. Eli kyllä joskus niillä black friday-ostoksillakin on paikkansa ja tulevat ihan tarpeeseenkin.

Toisaalta voin todeta, että tänä vuonna en oikeastaan tarvitse mitään. Paitsi puhelimen tarvitsisin kun entinen on hajonnut entisestään, mutta tässä vielä yritän löytää muun ratkaisun kuin uuden ostamisen. Black fridayn puhelintarjoukset kyllä osuvat hermoon, jos se uusi puhelin on pakko hankkia, mielelläni siitä maksaisin mahdollisimman edullisen hinnan ja nyt jos jään vielä miettimään, menevät nuo tarjoukset ohitse. En kuitenkaan muuten enemmälti seuraa black friday- mainontaa ja toivottavasti jätän kaikki tarjoustuotteet ostamatta ainakin itselleni, mies tosin tarvitsisi yhden vaatteen, entinen vastaava on alkanut hajota ja yksi lapsista ehkä uuden tyynyn, eli jos sellaisia tulee vastaan hyvässä alennuksessa, voi olla että ne tulee tilattua. Toisaalta, jos pidän kiinni siitä, etten notku kaupoissa tai nettikaupoissa, niin ei kai ne tarjoukset voi tulla missään vastaan.😏 

Nuo tosin pitäisi hankkia varmaan joka tapauksessa lähiaikoina, vaikkeivät alennukseen tulisikaan, joten niiden ostaminen mahdolllisesta alennuksesta voisi olla ihan perusteltua ja järkevää, katsotaan miten black friday lopulta houkuttaa tarjouksia selaamaan eli miten saan vastustettua mainosten ja tarjousten houkutuksia.

Jotenkin alennusmyynnit kuitenkin aina luovat mielikuvan siitä, kuinka nyt ostamalla säästän rahaa ja olen taloudellisesti fiksu kuluttaja. Vaikka useimmiten ei ehkä olekaan isompaa tarvetta millekkään uudelle ja enemmän säästäisi kun vain jättäisi mainokset lukematta ja tavarat kokonaan ostamatta. Tässäpä siis ostolakkoa taas punnitaan ja koetellaan ja siinä huomaa, miten ympäristö ja mainonta ovat asioita, joille ei itse ole ollenkaan immuuni.

Minimalistin marraskuun tavarailoa

 Etsin uusia housuja ja vaikka se ostamispuoli siinä ei ilahduttanut, lopputuloksena löytyi housut, joita jo päälle sovittaessa tunsin iloa. Olen vuosikausia haaveillut farkuista, joissa on edessä ns. prässisauma ja nyt sellaiset H&M:n alennuksesta löysin. Farkut olivat juuri minun kokoiseni, istuvat päälle tosi hyvin ja tuntuvat mukavilta ja alennus oli ihan huikea, farkut maksoivat alle kympin. Ilo tuli sekä siitä, että housut olivat ihan minun näköiseni ja oloiseni ja tunsin oloni niissä heti mukavaksi, kuin toki myös siitä, että hinta oli todella edullinen eli tunsin tehneeni todellisen löydön. Tällainen ale-haukkailusta koettu (lisä)riemu ostaessa on jäänyt varmaankin niistä vuosista, kun rahat olivat tosi tiukalla ja vaatteet ostettiin käytännössä aina alennuksesta ja kirpparilta ja silloinkin muistan, että jonkun ihanan löytäminen sellaiseen hintaan, että sen todella pystyi ostamaan, tuotti iloa.

Samalla tavoin tunnen iloa muistakin tavaroista, myös olemassa olevista. Toki tietyt tavarat tuottavat iloa joka päivä kaikkina vuodenaikoina, mutta ehkä nyt juuri, syksyn pimetessä ja elämän keskittyessä enenevästi sisätiloihin, sitä jotenkin huomaa kodista värikkäitä tavaroita, joista tulee iloinen mieli. Meidän sohva on vanha ja kulunutkin ja silti tuottaa jo itsessään iloa muodollaan ja mukavuudellaan, mutta peittelin sen nyt istumaosastaan vanhalla raidallisella fleecepeitolla ja heti koti tuntui vielä lämpimämmältä ja iloisemmalta.

Puhelinten laturit sekä kynät ja ostoslistat ovat kahdessa, aikanaan Tiimarista ostetussa peltipurkissa ja vaikka toinen purkki onkin ajan ja käytön myötä vähän kolhiintunut, ovat ne edelleen mun silmään tosi kauniita.

Meillä on myös mustikansininen pieni hyllykkö, joka on palvellut useammassa kohdassa ja päätynyt meidän makuuhuoneeseen, sekin on jotenkin ihanan värinen ja sopii tuohon oven viereen todella hyvin, siellä lasten Aku Ankka-lehdet ja kirjat asustaa ja ne tuo hauskasti väriä hyllykköön.

Kaivelin ilmojen kylmettyä myös aikanaan (alennuksesta) ostamani Karvis-kuvioisen collegepaidan, ihana hymyilyttävä kotivaate, jota ei kesän lämpimillä tullut usein pidettyä, pääsi nyt taas ilahduttamaan arkista pukeutumistani. 

Luulen, että mun kohdalla nimenomaan tavaran vähyys tekee sen, että ne tavarat ja vaatteet joita mulla on, on valikoitunut sellaisiksi, jotka ilahduttaa väreillään tai muilla ominaisuuksillaan. Ne tuo sellaista arkista, mielessä ailahtavaa auringonpaisteista tunnelmaa, kauneutta harmaaseen ja kylmään alkutalveen ennen joulun ja sen myötä tulevan lämpimän tunnelman aikaa.

Housujen metsästys

kuva:pixabay/Clker-Free-Vector-Images

 

Tilasin hajonneiden farkkujen tilalle uusia housuja, useammatkin sovitettavaksi, koska kokemukseni on, että hyvin istuvien housujen löytäminen on ihan onnenkauppaa, olipa ne farkut tai muut housut.

No, tilatut housut tai osa niistä tuli ja niissä oli hirvittävän korkea vyötärö, jonka koen tosi epämukavaksi. Housut lähtivät palautukseen, mutta odottelen edelleen osaa housuista, koska kauppa lähetti tilauksen kahdessa eri paketissa ja tuo toinen paketti on edennyt postissa hitaasti ja lisäksi tilasin vielä toisenlaiset housut, joissa pitäisi olla matalampi vyötärö ja nekin ovat postissa matkalla. 

Kävin myös paikallisessa marketissa ja löysin alerekistä tosi kivat farkut 15 eurolla. Tässä kohtaa pitää mainita, että ostolakon vuoksi en edes katsellut muita vaatteita, vain housuja ja sitten kipinkapin ulos. Ongelma ratkaistuko? Ei sentään, se olisikin ollut liian helppoa. Useamman pesunkin jälkeen nuo housut edelleen nostavat kirvelevän ihoreaktion joutuessaan ihon kanssa kosketuksiin. Ei auta että niissä oli öko-tex-merkintä, mun allergia on siitä hassu, että jotkut kamalimmat haisevat halpamaissa tehdyt housut ei tee mitään allergiaa ja sit joku kallis kotimainen ekomerkki voi vetää ihon ihan rakkuloille. Myöskään väri ei takaa mitään, joskus reaktio tulee vaaleasta vaatteesta, joskus tummasta. Koska housut ovat kuitenkin tosi hyvälaatuisen oloiset ja istuvat hyvin, pesen niitä lisää ja liotan niitä etikassa ja toivon, että se käsittelyaine tai väriaine mikä siellä allergisoi, kuluisi pois. Joskus tuo onnistuu mutta joskus ei. Toivotaan parasta.

Ja tässä sivussa oon sitten töissä aina välillä varovasti pukkarissa kurkkinut peiliin, että vieläkö ne hajonneiden kanssa samanlaiset toiset housut on kasassa joka kohdasta vai näkyykö alusvaattet jostain kohtaa. Vielä on kestäneet, onneksi.

Nyt toivon, että postissa matkaavista housuista edes jotkut olisi malliltaan sopivat ja eivät sitten käytössä aiheuttaisi allergista reaktiota.

Tässä housujen epätoivoiselta tuntuvassa metsästyksessä mietin, että ihan ilman ostolakkoakin tää vaatteiden ostaminen on kyllä melkoisen hankalaa ja jää vähäiseksi kun ärsyttää ostaa jotain, mitä ei sitten pysty käyttämään. Mulla on ollut aiemmin samanmerkkisiä farkkuja, jotka ei oo allergisoinut, mutta näköjään sekään ei mitään takaa.

Housujen metsästys jatkukoon, muuten ostolakko pysyy ja pitää. Mitään isompia houkutuksia ei ole tullut ja marketissakin käydessä oli lähinnä kiitollinen olo siitä, ettei tarvinnut edes miettiä olisiko jotain muuta "pitänyt" ostaa.

Ekologista, säästäväistä vaiko ihan vaan typerää?

 

kuva:pixabay/nbankulova

Kun olen näitä vaateasioita tässä joutunut miettimään, olen päätynyt taas kerran pohtimaan sitä, mikä on järkevää suhteessa ostamiseen ja tavaroihin.

Useinhan ihmiset keskittyvät pieniin asioihin ja vaikka en itse siinä näe automaattisesti vikaa, niin onhan se ihan totta, että jos kauheasti keskittyy tekemään jotain pientä asiaa, mutta isoissa linjoissa sitten toimii huolettomasti, on se hyöty niin rahassa kuin vaikka ekologisissa valinnoissakin pienempi kuin jos tekisi toisinpäin. Itse ajattelen, omallakin kohdalla, että joskus ne pienet asiat vaan on helpompia hallita kuin muuttaa jotain isoa asiaa ja parempi se, kuin ettei tekisi mitään. Mutta silti, olisiko joskus parempi keskittyä isompiin linjoihin kuitenkin, edes osassa asioita?

Itsehän vaatteiden suhteen korjailen ja paikkaan ja esimeksiksi parsin trikoosukistani reikiä ja teen sen vielä moneen kertaan. Ja ne ovat velä ketjuliikkeen halpissukkia, tehty ties missä ja ei ehkä kovin ekologisesti. Olisiko järkevämpää ostaa suomalaisia eettisesti ja ekologisesti valmistettuja sukkia, jotka a) varmaan kestäisivät paremmin ja b) niitä ostamalla säästyisin melkoisen turhalta ja lyhyen avun tuovalta parsimiselta ja omalta osaltani tukisin suomalaista työtä ja yrittämistä. Vai säästääkö vähän rahaa ja tuntea itsensä ekologiseksi ihmiseksi kun paikkaa suht uusia sukkia aina uudelleen vaikka ne hajoavat taas melkein heti paikkaamisen jälkeen.

Ja olisiko sama logiikka sovellettavissa laajemminkin vaatteisiin, ostaisin parempilaatuista ja käyttäisin sen loppuun ja sitten kun vaate oikeasti alkaa hajota, raaskisin siitä myös luopua ilman huonoa omaatuntoa tai usein turhia paikkauskokeiluja ja hankkia uuden (mielellään eettisesti valmistetun) ja itselleni sopivan tilalle.

Tai onko yksinomaan järkevää, ekologista ja säästäväistä, että käytän vanhaa kännykkääni, jossa akku on aiemminkin vaatinut latausta joka päivä ja nyt siitä on ilmeisesti yksi kenno hajonnut, joten kun akussa on vähän alle 50% akkua, se sammuu. Laturina mulla on joku superhidas malli, koska en osta uutta ja tuo on jonkun toisen laitteen jäljiltä mutta sopivasti käy mun puhelimeen. Vai onko vain yksinkertaisesti typerää käyttää huonosti toimivaa laitetta, jota ei enää edes kannata pitää mukana kodin ulkopuolella ja joka ei taida enää täyttää suurinta osaa puhelimen tehtävistä. Tai voisinko ehkä edes ostaa siihen uuden akun ja laturin ja sillä lailla järkevästi jatkaa sen käyttöikää.

Voisinko sallia itselleni jossain tuollaisissa asioissa ihan huoletta sen uuden hankkimisen, miettimättä että se on rahan tuhlausta tai turhaa ostamista ja panostaa säästämisen suhteen enemmän isoihin linjoihin kuten asumisen kustannuksiin, niiltä osin kuin niihin voi vaikuttaa tai vaikkapa kodinkoneiden korjauttamiseen, jos haluan ekologinen olla. 

Tässä onkin hauska ilmiö, koska kodinkoneen korjaaminen maksaa ja en sitä itse osaa tehdä, ostan uuden, vaikka siinä sitä vasta säästäisikin luonnonvaroja kun ei hankkisi uutta vaan korjauttaisi vanhaa. Kun taas ne mun sukat on ihan hiekanjyvä aavikolla ekologisuuden suhteen ja niitä sitten itsetyytyväisenä korjailen, koska se ei maksa mitään ja voin sen itse tehdä.

 Eli ehkä mun ekologisuuden takana onkin usein enemmän raha ja vaikka säästäväisyys on hyvä, ei ihan silkka älytön pihisteleminen taida kuitenkaan olla järkevää vaan enemmänkin typerää, ainakin jos se selväti vaikeuttaa arkea.

Tämä ei ollut kuitenkaan mikään puolustuspuhe ostolakon lopettamiseksi, vaan enemmänkin pohdiskelua tulevaa, ostolakon jälkeistä aikaa varten.

Onko ok korvata toimiva esine kauniimmalla?

kuva:pixabay/mikkooja 1977

Arvostan kovasti kauniita käyttöesineitä, en ehkä sellaisessa perinteisessä mielessä, missä kultareunaiset kahvikupit ovat hienouden huippu, vaan tykkään iloisen värisistä tavaroista, joissa parhaimmillaan on joku ilahdutava juju, siis tavaroista, joita on arjessa mukava käyttää ja kiva katsella.

Kuitenkin meillä, niinkuin varmaan ihan valtaosalla ihmisistä on myös tavaroita, jotka on hankittu hinta edellä tai nopeasti tarpeeseen ja sillon on voinut se esineen estetiikka jäädä aika pienelle huomiolle tai siihen ei ole sillä hetkellä ollut edes mahdollisuutta vaikuttaa. Lisäksi joidenkin asioiden kohdalla vuosien myötä maku myös muuttuu. Jostain mystisestä syystä on vielä niin, että se semiruma mutta toimiva esine tuntuu kestävän ja kestävän, ei mene rikki eikä kulu pilalle vaan toimii aina vaan, jolloin sitä ei voi korvata mieleisemmällä rikkoutumisen tai pilalle menemisen takia.

Vaikka minimalistina en halua lisää tavaraa, niin satunnaisesti törmään johonkin ihanaan ja käytännölliseen esineeseen, josta heti herää ajatus, että se olisi kauniimpi ja omaan silmään mieluisampi kuin olemassaoleva samaa asiaa toimittava tavara.

Ostolakon aikana tällaisia mielihaluja on ollut huomattavan vähän, pitkälti varmaan siksi, että olen pyrkinyt välttämään nettikauppoja ja mainoksia. Mutta muuten näitä aina välillä tulee ja ne aiheuttavat useimmiten itsellä sellaisen sisäisen juupas-eipäs-pohdinnan. Helposti osaan perustella itselleni, miksi kauniimpi tavara olisi tosi hyvä ostos ja miten se niin kovasti parantaisi arkea kun sitä ihastelisin sen vanhan ja mahdollisesti ei-niin-hienon sijasta. 

Useimmiten järki kuitenkin huutaa väliin, että ei sillä ole mitään väliä onko se löylykiulu valkoinen vaiko kauniimman värinen, varsinkin kun saunon aika harvoin, saunassa on aina hämärää ja puoliso ei varmasti voisi vähempää välittää saunakiulun väristä, kunhan siinä vesi pysyy. Esimerkki oli siis ihan todellinen, joku vuosi sitten halusin kipeästi kullanväristä saunakiulua. Ei kuitenkaan alettu sitä uusimaan, käytetyn saunakiulun eteenpäin kierrättäminen ei tunnu oikein järkevältä, enkä usko että kysyntää edes kierrätyskeskuksessa olisi ja tuo toimii ja on oikeasti  kaunis, vaikka se uusi samanlainen mutta kullanvärisenä olisi ollut tosi hieno. Ehkä olisin sortunut, jos nykyinen kiulu olisi minusta oikeasti jotenkin ruma tai huono, mutta se on siis tosi kaunis, silloin kun se hankittiin ei vaan noita samanlaisia kullanvärisiä vielä ollut olemassakaan.

Mietin tätä myös ekologiselta kannalta. Puhkikuluneen tavaran korvaaminen vaikka sitten kauniimmalla on usein ihan tarpeellista ja järkevää mutta ehjän ja toimivan korvaaminen uudella on luonnonvarojen hukkaa. Ja silti houkutus on välillä kovin suuri.

Toisaalta, kun mulla on kaunis käyttöesine, sen kuluminen tai osittainen hajoaminenkaan eivät saa mua uusimaan esinettä, vaan korjailen ja siedän pienet viat, ihan vaan koska tavara on kaunis mun silmään. Joten ehkä se korvaava kaunis esine olisi sitten tuollainen ikuisuusesine, jota vaalisin ja kunnostaisin tarvittaessa? Toisaalta se vähän rumempikin käyttöesine taitaa olla lopulta mulla ikuisuusesine, kun ne tosiaan tuppaa kestämään aina vaan.