Ostolakko: tammikuu

Tämän vuoden tammikuussa en ole ostanut mitään tavaraa, en itselleni, en kotiin enkä edes nuorisolle. 

Ei ole tehnyt tiukkaa, en ole kaivannut mitään enkä koe jääneeni mistään paitsi. Uskallan sanoa jo nyt, ettei kuukauden kahtena viimeisenäkään päivänä tule mitään ostettua.

Viime vuonna tammikuussa ostoksia oli nuorison harrastuksiin ja taiteiluun meneviä tavaroita, se kaukosäädin, latauspiuha itselle, paperitavaraa kuten kirjekuoria yhteiseen käyttöön, silikonia saumoihin ja lumikengät. Kaikki olivat ihan käyttötavaraa, joille vaikutti olevan todellinen tarve. Rahaa noihin kaikkiin meni yhteensä reilu 170 euroa.

Jälkikäteen voin todeta, että tietty harrastustavara, jonka ostin nuorison harrastukseen alesta tulevaisuutta varten, ei tullutkaan käyttöön, koko ei sopinutkaan enää siinä vaiheessa vuotta kun tarve käyttöön oli. Kausitavaraa ei siis kasvaville kannata ostaa hirveästi aiemmin alesta, vaikka alennus olisi kuinka hyvä, ellei ole valmis ottamaan riskiä siitä, ettei tavara päädy koskaan itsellä käyttöön. Nämä laitettiin eteenpäin ja menivät käyttöön jollain toisella. 

Vaatteita en ostanut kumpanakaan vuonna tammikuussa, joulunjälkeiset alennusmyynnit eivät houkutelleet.

Ostamattomuus on siis pitänyt, hyvä niin!

Henkilökohtainen tavarakulutus viime vuosina

Pidin viime vuoden kirjaa talouden kaikista hankinnoista ja rahaa meni minun mittapuullani hurjasti eli useita tuhansia euroja ja tuntui, että harva se viikko piti jotain ostaa/käydä pakettia postista/selvitellä jonkun tuotteen hankkimista. Tästä tein johtopäätöksen, että mun käsitys omista kulutustottumuksistani on jotenkin vääristynyt, olen siis kuvitellut olevani kohtuullinen ja harkitseva ostamisen suhteen ja vaikutti siltä, että elämäni onkin vain yhtä ostamista ja kuluttamista.

 Vuonna 2020 käytin muihin henkilökohtaisiin ostoksiin kuin vaatteisiin 173,10 euroa, josta kirjoihin (5kpl) meni 72 euroa. Muihin menneellä reilulla sadalla eurolla ostin mm. uuden tyynyn, pyöräilykypärän ja villalankaa. 

Vuonna 2021, jolloin päätin pitää "älä osta mitään"-vuoden kulutin muuhun kuin vaatteisiin 104,37 euroa, josta kirjoihin (14kpl) 54,6 euroa. Muuhun meni 49,77 euroa ja näistä isoin hankinta oli kaksi uutta tyynyä, yhteensä 40 euroa ja jäljelle jäävällä reilulla yhdeksällä eurolla ostin nappikuulokkeet ja puutarhakoristeen. Tyynyt olivat pakollisia, kärsin migreenistä, jota kaikenlainen niskajännitys pahentaa, joten tyyny on iso osa työkykyisenä pysymistä, näistä toista käyttää yksi lapsista, mutta itselleni ne alunperin ostin, siksi nämä omissa ostoksissa, ei yhteisissä. Nappikuulokkeita olen käyttänyt pari kertaa ja puutarhakoriste ei ollutkaan käytössä kiva, joten se meni kierrätykseen. Eli ihan turhia olivat nuo kaksi ostosta.

Vuonna 2022 ostin itselleni 52,76 eurolla tavaroita, nämä olivat kännykän latauspiuha hajoneen tilalle, lumikengät (lahjarahoilla ostettu, maksoi 33,71 euroa), neulepuikot ja geelipohjalliset (kantapäävaivojen takia). Fyysisiä kirjoja en ostanut aiemmista vuosista poiketen, e-kirjapalvelu oli kyllä ahkerassa käytössä osan vuotta.

Tästä näkyy, että ihan itselle hankittuja juttuja ei paljon ole. Toisaalta, moni kotiin ostettu asia on kuitenkin minun haluamani ja suunnittelemani, vaikka se yhteiseen käyttöön on tullutkin, eli en todellakaan ole niin tiedostava kuluttaja, kuin noiden henkilökohtaisten ostosten lukujen valossa näyttää, valitettavasti.

Vaatepulma heti vuoden alkuun

 

Enpä olisi uskonut, että ensimmäinen ostamattomuus-vuoden ongelma liittyy lähes uusiin farkkuihin, mutta niin näyttää nyt olevan. Ostin h&m:ltä edullisia farkkuja entisten, hajonneiden ja paikattujen ja sen jälkeen uudelleen hajonneiden farkkujen tilalle loppuvuodesta. Töissä pitää olla kohtuullisen siististi pukeutunut, rento farkkutyyli käy, mut college-housut ei sentään ole ok.

 Ja tänään huomasin, että yhdissä noista farkuista on pieni reikä taskun reunassa ja takaa muutamasta kohdasta kangas on jo ihan kulunut, vyötärönauhasta ja vyölenkeistä, eli kohdista joihin ei kohdistu edes mitään kulutusta. Farkut ovat siis alkujaankin laadultaan ilmeisen huonot. Ostin toiset ihan samanlaiset kun sopivat ja kivat löytyi, toinen pari näistä on ihan kunnossa ja käyttökertoja ei tosiaan vielä paljon ole.

Nyt sitten mietin reklamointia, jos samanlaisia vielä saisi tilalle. Toisaalta, ovatko mahdolliset korvaavat samanlaiset yhtä huonot ja jos ovat, kannattaisiko ottaa mahdollinen korvaus vaan rahana? 

Oman lisänsä tuo se, että reagoin todella moniin vaatteisiin allergisesti, iho kutisee ja menee rakkuloille, joten uusien vaatteiden ostaminen on hankalaa, kun ei koskaan voi tietää, voiko vaatetta käyttää edes useiden pesujen jälkeen.

Olen aiemminkin miettinyt, olisiko jotain muuta housutyyliä, joka korvaisi farkut ja olisi rento, mutta ei liian rento. Olettaisin että jotkut löysemmät, suorat housut voisivat kestää paremmin kuin farkut, mutta pelkään että tyyli menisi töihin jo liian rennoksi. Varsinaisia hienompia suoria housuja, villakangashousuja tai hametta en osaisi käyttää, farkut on teinistä asti ollut mun perusunivormuni.

Hankalinta on, että olin laskenut työpukeutumiseni tänä vuonna noiden uusien farkkujen varaan ja jos en osta uusia, jotain korvaavaa pitäisi keksiä, eikä mun vaatekaapissa ole tosiaan mitään hyllyn takanurkkaan unohdettuja aarteita tai tuunattavia housuja. Yhdet vanhat hajonneet farkut on odottamassa roskiin menoa, ehkä yritän niistä paikkailla hetkeksi varahousut. Ostaa en haluaisi, joten katsotaan miten käy.

Tavarakirjanpitoa

Olen kirjannut ylös jo vuosia  kaikki vaateostoni ja muutaman vuoden ajan pidin tarkkaa kirjaa myös lasten vaateostoksista. Minulla on säästössä nuo lappuset, en siis ole excelin ystävä, joten kirjanpito on ihan paperilla. 

Vaatekirjanpidon olen aloittanut vuonna 2014 ja tuntuu hauskalta ajatukselta, että olen jo kohta kymmenen vuoden ajan laittanut ylös jokaisen ostetun ja saadun vaatekappaleen. Joihinkin lappuihin olen myöhemmin lisännyt vaatteen hajoamisesta merkinnän, mutta tämä ei ole ollut säännöllistä eikä johdonmukaista vaan lähinnä satunnaista. Vaatehyllyyni katsomalla tietysti näen, mitkä vaatteet siellä vielä on. Minulla on aina ollut melko minimalistinen vaatekaappi ja tiedän jokaisen omistamani vaatekappaleen. Ostolakkovuonna minulla ei siis ole mahdollisuutta "shoppailla" omassa kaapissa löytöjä tehden, koska kaikki vaatteeni ovat käytössä säännöllisesti.

Ostoksista yleisemmin olen pitänyt kirjaa muutamana vuonna, aiemmin vain omista henkilökohtaisista tavaroistani, viime vuonna sitten laajemmin melkein kaikesta ostetusta, pois lukien nuorison itse ostamat ja lahjaksi saamat tavarat.  

Tänä vuonna jos (ja toivottavasti kun) ostolakkoni pitää, ei saapuvaa tavaraa pitäisi juurikaan olla. Siksipä innostuin tekemään sellaisen seurantalippusen itselleni, jossa on sekä talouteen tuleva tavara, että lähtevä tavara. Lähtevää tavaraa on jo muutama ollut, lähinnä nuorisolle pieneksi jääneitä kamppeita.

Saa nähdä, muistanko ja jaksanko kirjata ylös kaikki rikkoutuneet sukkaparit, mutta ajatuksena on, että olisi kiinnostavaa nähdä, miten paljon "tavaraliikennettä" vuoden aikana tapahtuu.

Toisen viikon tunnelmia

Toinen viikko ostamattomuutta on hujahtanut nopeaan, eikä ole ollut erityisiä mielitekoja tai tarpeita. Tavallaan on ollut aika outoa tajuta, miten paljon vapaa-aikaa aiemmin on tullut kulutettua erilaisia enemmän tai vähemmän kaupallisia juttuja netin syövereissä selaamalla, kun en ole koskaan itseäni minään shoppailuintoilijana pitänyt. En siis viihdy kaupoissa tai ostoskeskuksissa mutta taloudellisuuden ja harkinnan nimissä olen käyttänyt käsittämättömän paljon aikaa ja energiaa erilaisten tuotteiden tutkiskeluun ja vertailuun eri nettikaupoissa.

Saimme niin tänä vuonna kuin viime vuonnakin jonkun verran joululahjarahaa sukulaisilta, viime vuonna ostettiin rahalla lumikengät koko porukalle, sellaiset edulliset jotka olivat vielä hyvässä alessa, mutta meidän aloittelevaan harrastuskokeiluun ihan riittävät. Vaikkakaan nuoriso ei kenkäilystä suuresti innostunut, me vanhemmat sen sijaan tykättiin kovasti luonnossa samoilusta lumikengillä.

Tänä vuonna tuon tyyppisiä hankintoja ei ole ollut suunnitelmissa ja päädyin siihen, että lahjarahoista osan saa nuoriso tileilleen ja mies harrastusjuttuihinsa ja osa käytetään johonkin perheen yhteiseen tekemiseen  nuorison toiveita kuunnellen. Itselleni taidan maksaa nextoryn muutamaksi kuukaudeksi. Eli en osta tavaraa, vaan palvelun, josta tiedän olevan paljon iloa arjessa. Minulla on aiemminkin ollut nextory ja olen siitä kovasti tykännyt, mutta tällä hetkellä olen säästön vuoksi ollut kirjaston e-kirjojen varassa. Luen tosi paljon ja valikoima kirjaston palvelussa on sen verran rajallinen, että koen maksullisen e-kirjapalvelun ihan fiksuna tapana käyttää tuo joululahjaraha. Tätä en varsinaisesti laske ostamiseksi, kuten en suoratoistopalvelujakaan, niissä tosin tavoite on ettei kerrallaan olisi enempää kuin yksi ja niin meillä pääosin on ollutkin.

Ensimmäinen viikko ostamattomuutta takana

 Ensimmäinen viikko kulunut ostamatta ja vaikka se on lyhyt aika, olen huomannut jo jotain muutosta ajattelussani. Onneksi toivottua sellaista. 

Ensimmäisinä päivinä aivot jotenkin alitajuisesti skannasi asioita, oliko joku välttämätön tarve jäänyt huomaamatta, onko jotain mitä pitäisi hankkia. Näissä (lähinnä iltayöllä vaivaavissa) pohdinnoissani keksinkin lopulta yhden asian, jonka hankkimista syksyllä mietin mutta silloin ajattelin jättää sen tulevaan kevääseen. Nimittäin sellaisen metallisen telineen, johon amppelit voi pihalla ripustaa. Tätä tavallaan ihan oikeaa tarvetta kun pyörittelin riittävästi mielessäni, totesin, että sen voi korvata jonkunlaisella virityksellä, jonka voi tehdä puusta. Ja muutamia sopivia laudanpätkiä löytyy varastosta.

Tämä oivallus helpotti ja päätin lopettaa sen pohtimisen, onko jotain "pakollista" jota kuitenkin pitäisi ostaa. Jos jotain välttämätöntä tarvetta tulee vastaan, niin eiköhän niihinkin tilanteisiin ratkaisut löydy, eikä ole varmastikaan järkevää näitä öisin pohtia, kun tarkoitus oli nimenomaan vapauttaa aikaa muulle elämälle ostamisesta luopumalla.

Olen nyt ostosten miettimisten sijasta lukenut kirjaa, parsinut muutamia vaatteita ja pelaillut. Luulen että täysi ostamattomuus itselläni ihan oikeasti vapauttaa aikaa muulle, ehkä liikunnalle tai jollekin harrastukselle?

Mikä viime vuonna aloitti alamäen

Viime vuonna näihin aikoihin olin huolimatta vakaista päätöksistäni olla ostamatta jo ostamassa jotain. 

En tosin mitenkään erityisen huikentelevaisesti tai huvin vuoksi ja turhaan.

 Meidän telkkari ja dvd-soitin ovat molemmat yli kymmenen vuotta vanhoja ja toimivat hyvin edelleen, mutta kaukosäätimet olivat pätkineet ja osa näppäimistä ei enää toiminut. Kun sitten yksi kaukosäätimistä hajosi, varmaan joulun ohjelmamaratonin näppäilyistä kuormittuneena, päädyttiin heti vuoden alkuun ostamaan yleiskaukosäädin. 

Sinällään ostos tuli oikeasti tarpeeseen ja on vuoden aikana ollut ahkerassa käytössä ja lisäksi selkeyttänyt olohuoneen ilmettä, kun erilliset kaukosäätimet vaihtuivat tuohon yhteen. Ostosta olisi voinut jopa pitää pakollisena, mutta kohdallani se oli kyllä jonkunlainen sysäys siihen, että yhtäkkiä huomasin että tarvitaan sitä ja tätä ja tuota ja ostamattomuus olikin sitten ohitettu "hetkeksi" moneen kertaan.

Tänä vuonna ei onneksi vielä ole vastaavaa "pakollista" ostosta tullut. Uuni kyllä uudenvuoden aikana temppuili, mutta sen sai onneksi puhdistamalla ja virta pois ja päälle- metodilla taas kuntoon, ainakin tällä kertaa. Ihan niin extreme en ostolakossani ole, että jättäisin uuden ostamatta jos pesukone tai uuni hajoaisi, mutta kuten tuosta meidän viihde-elektroniikasta voi päätellä, koneita ei meillä vaihdella huvin vuoksi tai uuden mallin perässä. Joten uskallan toivoa, että koneet ei hajoile, eikä niiden vuoksi tarvitse ostoksia tehdä.

Vuoden ensimmäinen päivä, ostolakkovuosi alkaa

 Eilen illasta vitsailin ääneen, että enää viisi tuntia edullista ostoaikaa jäljellä, kirjaimellisesti.

Ja kieltämättä huomasin, että mielessäni pyöritin olisiko jotain mitä pitäisi ostaa ikäänkuin varastoon tätä vuotta varten. No, onneksi järki voitti ja jätin asian ajatuksen tasolle, mutta kyllähän se kertoo jotain siitä, miten tiukassa ajatus ostamisen tarpeellisuudesta edelleen minun(kin) päässäni asuu.

Olen lukenut useamman vuoden vuosiostamattamitaan -blogia ja saanut siitä paljon inspiraatiota, mutta ihan samaan en pyri. Ostamattomuuteni on tarkoitus kattaa vaatteet, kengät ja tavarat, mukaanlukien kodin tavarat, mutta pesuaineet, ruoka ja terveys ovat ostamattomuuden ulkopuolella. Perheen nuorisolle ostetaan tarvittavat asiat tänäkin vuonna, tosin heilläkään ei pitäisi mitään akuuttia tarvetta olla, siitä piti huolen joululahjat ja loppuvuodesta päivitetyt urheilukamppeet. Samoin taloon tarvittavat kunnostukset hoidetaan asianmukaisesti ja niihin tarvittavat tavarat ostetaan, isoja remontteja ei tiedossa ole, mutta ainakin terassi pitää öljytä ja ilmastoinnin suodattimia vaihtaa.

En myöskään pidä ilmaisia tavaroita tai kirppareita "luvallisena" tapana hankkia tavaraa. Ideana on nimenomaan pärjätä olemassaolevilla tavaroilla niitä huoltaen ja korjaten. Puhelimeni on kolme tai neljä vuotta vanha ja siinä pätkii välillä niin toiminta kuin akkukin, mutta oletan että sillä kuitenkin pärjään ihan hyvin tämänkin vuoden.

Koska viime vuonnakin (ja sitä edellisenä) päätin aloittaa ei ostamista-vuoden ja varsinkin viime vuosi oli silti ostamista pullollaan, tiedän kohtuullisen hyvin omat kompastuskiveni. Henkilökohtaiset ostokseni ovat useamman vuoden olleet vähäisiä, mutta kotiin tavaraa tuli varsinkin viime vuonna ostettua minun mittakaavassani paljon. Ajatuksenani onkin joka kuukausi myös verrata kuluvaa vuotta viime vuoteen ja toivon että siitä tulee ei-niin-onnistuneen ja onnistuneemman ostolakon vertailua, mutta saapa nähdä kuinka käy.