Neljäs kuukausi ostolakkoa alkaa olla takana ja ostoksia kotiin tai itselle on ollut tasan yksi, eli teltta. Säät suosivat niin, että ollaan saatu se koekasattua ja täytyy sanoa, että olen tuohon ostokseen oikein tyytyväinen ja uskon, että siitä on paljon iloa ensi kesänä. Teltan alle voi joutua ostamaan jonkunlaisen pressun suojaksi, joten sellainen lisäostos lähiakoina on varmaan tähän liittyen vielä tulossa.
Lisäksi nuorisolle on ostettu kenkiä ja muutamia vaatteita, kauden vaihtuminen paljasti pieniksi menneitä kamppeita ja niiden tilalle tarvittiin uudet.
Viime vuonna huhtikuussa ostoissa oli uusia pyyhkeitä rikki menneiden tilalle, uudet matot eteiseen, nekin hajonneiden tilalle, kun entisistä oli pohja mennyt rikki, varmaankin painepesuripesun jäljiltä, kumipohja ei sitä näköjään kestänyt. Lisäksi viime vuonna ostin hiiriajastimen rikkimenneen samanlaisen tilalle ja muutamia paperi- ja arkartelutarvikkeita nuorisolle.
Tänä vuonna rahaa meni huhtikuussa telttaan 223 euroa ja nuorison kamppeisiin vähän alle 300 euroa. Viime vuonna huhtikuun ostokset maksoivat reilun satasen.
Tässäpä hassu yhtälö, viime vuonna ostolakko ei pitänyt yhtään ja silti tänä vuonna rahaa meni moninkertainen määrä, vaikka ostolakko telttaa lukuunottamatta pitikin. Tämä kuitenkin selittyy lähinnä sillä, ettei nuorison tarvitsemat tai edes haluamat asiat kuulu ostolakkoon ja mietinkin välillä, pitäisikö minun tehdä jatkossa rinnakkainen kirjanpito, jossa ne eivät edes näkyisi. Haluan kuitenkin niihinkin menevien summien näkyvän jossain itselleni, mutta voi olla että blogista jätän ne jatkossa pois kokonaan.
Kuten muistakin blogimerkinnöistäni näkyy, ostolakko herättää tunteita, tässä kuussa eniten turhautumista ja kyseenalaistamista. Iloa ja mukavaa haastetta ei nyt ole niinkään löytynyt, enemmän sellaista hampaat irvessä keksimistä ollut tämä kuukausi. Silti ajattelen, että ei sekään ole ihan turha tunneskaala, kertoohan se siitä, miten monessa asiassa uuden ostaminen kuitenkin tuntuu paremmalta ja helpommalta ratkaisulta kuin entisen tavaran hyödyntäminen tai nykyiseen tyytyminen. Ehkä haaste onkin siinä, että oppisi erottamaan ne asiat, joiden ostaminen on tarpeen ja omaa hyvinvointia lisäävää ja ne, joiden kohdalla ostaa vaan tavan, mainonnan tai huvin vuoksi, ilman että se uusi tavara luo muuta kuin lisästressiä kun sille pitää keksiä paikka, sitä pitää huoltaa ja mahdollisesti joskus sitten vielä hävittää oikealla tavalla.
Ulkovaraston muutos kesäiseksi oleskelutilaksi on ajankohtaista ja siellä se tavaran määrä tulee taas vastaan. Vaikka meillä on varmasti aika harkittu määrä tavaraa, niin kieltämättä omakotitalo ja varastotilat ovat tehneet aika helpoksi ostaa joitakin tavaroita vähän niinkuin huomaamatta, kun niille on helposti löytynyt tilaa. En ole mitenkään varma, että ihminen tarvitsee esimerkiksi painepesuria itselleen, varsinkin kun se rikkoi ne matot, perinteinen letku ja harja-pesumenetelmä olisi säästänyt mattojen ostolta. Luulen että toukokuun haaste onkin tuon varaston tavaran läpikäynti ja miettiminen, onko kaikki siellä oikeasti tarpeen ja jos on, mihin ne säilötään, jos tilasta aikoo saada kesäolohuoneen.