Pienet ja kätevät

 

Olen tehnyt kotona tällaisiä pieniä ja käteviä rasioita, kun keittiön ja eteisen tuunauksista on jäänyt kivan värisiä dc-fix-paloja jäljelle. Sama onnistuisi vaikka sarjakuvapaperista tai lahjapaperista, mutta silloin se vaatisi liiman kanssa pelaamista, joten tuo dx-fix on vähän helpompi ja kestää myös pyyhkimistä.

Meillä aina välillä tulee tarve pienelle säilytyspurkille, esim. lääkekaapissa on irrallaan sykemittarin latausosa ja eteisessä hiuspompuloita ja pinnejä. Tällaisia varten ei oikein haluaisi ostaa mitään purkkeja, osin siksi, että juuri sopivan kokoista ja mallista ei  aina löydy ja toisaalta jos tarve onkin väliaikainen, muoviset pikkurasiat jäävät helposti pyörimään turhana nurkkiin.

Olenkin askarrellut erinäisistä pahvipakkauksista, kuten lääkepakkauksista tällaisiä pieniä säilytyskapistuksia. Voi valita kotona tyhjäksi jäävistä rasioista juuri sopivan kokoisen, tarvittaessa leikata korkeusuunnassa sopivammaksi ja kun sen päällystää, on lopputulos minusta oikein hauskan näköinen. Ei maksa mitään, ei vie montaa minuuttia, eikä vaadi kummoisia askartelukykyjä ja siistii juurikin lääkekaapin tai eteisen kaapin sisältöä heti kauniimmaksi ja selkeämmäksi. Meillä on näitä myös isompana, niihin voi säilöä työkassin sisältöä kaappiin, jos tarvitsee vaikka pestä reppua tai käyttää sitä välillä vapaa-ajalla, eikä tavarat ajelehdi pitkin kaapin hyllyjä sekaisina. Ja bonuksena voi valita juuri niin söpön kuosin kuin keksii, varsinkin jos käyttää lahjapaperia tai vaikka sarjakuvalehden sivua, jos jaksaa vähän enemmän nähdä vaivaa ja liimailla. Juuri omaan silmään kivalla kuosilla olevia pikkurasioita kun ei välttämättä edes mistään kaupasta löydy.

Helppo herkku arkeen ja juhlaan

 

Aika moni minimalisti elää ilman erilaisia pieniä kodinkoneita ja meiltäkään ei löydy esimerkiksi sen paremmin kahvinkeitintä kuin vedenkeitintäkään.

 Mutta on yksi kodin pienkone, joka käy vain yhteen tarkoitukseen ja joka silti on meillä kovassa käytössä, nimittäin vohvelirauta. 

Mies ja osa nuorisosta kyllä paistaa ihania lettuja aina silloin tällöin, mutta itse en yksinkertaisesti saa lettuja pannulla onnistumaan. Mun bravuuri on sitten vohvelit. Helppo tehdä, voi syödä sellaisenaan tai hillon tai marjojen kanssa ja onnistuu gluteenittomanakin ilman mitään erityistä kikkailua, eikä eroa maussa tai näössä mitenkään, toisin kuin moni muu gluteeniton leivonnainen.

 Ja mikä parasta, paistaessa voi hyvin lukea samalla vaikka kirjaa, kunhan välillä vähän vilkuilee raudan valojen väriä. Minunlaiselleni kirjan maailmoihin unohtujalle tämä on ehdottomasti iso plussa, ei pala leivonnaiset pilalle vaikka kirjassa olisi jännä kohta menossa.

Vohvelit sopii musta niin kotoisiin juhliin kuin ihan vaan arki-iltaankin, ihan milloin vaan haluaa jotain extraherkullista syötävää. Hirmu isolle vierasporukalle en tosin vohveleita tarjoa, kun ne pitää syödä tuoreena ja silloin menisi itsellä koko kyläilyn aika paistamiseen, mutta omalla porukalla näitä syödään niin arjessa kuin juhlassakin.

Meidän vohvelirauta on ostettu vuosia sitten Lidlistä, maksoi reilun kympin ja toimii edelleen kuin unelma. Paistaa nopeasti ja tasaisesti ja sillä saa paistettua kohtuullisessa ajassa reilut kasat vohveleita.

Minimalistin luottotavarat osa 3

kuva:pixabay/jambulboy

 

Nämä mun luottotavarat näyttää nyt ihan järjestään olevan keittiöstä, niin tämäkin. En tosin saanut otettua pannusta järkevää kuvaa, joten kuva on pixabaysta, kokkaaminen pannulla on just noin kivaa kun kuva näyttää.

Eli varmasti yksi parhaita ostoksia ikinä on ollut teräksinen paistinpannu. Se on kohtalaisen kevyt, sen voi pestä astianpesukoneessa ja siinä ei ole mitään irtoavia yhdisteitä tai hajoavaa pinnoitetta. Siinä voi kokata ihan kaikkea, ainoa, jota ei ole onnistuttu paistamaan tuossa kunnolla on letut, joita varten on keraaminen pienempi pannu. Keraamisessa tulee paistettua myös munat, mutta esim. maitopohjaiset kastikkeet teen aina teräspannussa ilman mitään ongelmia. Teräspannu tuntuu olevan ikuinen, en muista kuinka kauan tuo on meillä ollut, enemmän kuin kymmenen vuotta kuitenkin päivittäisessä käytössä ja ei ole mennyt miksikään, en usko että teräksinen pannu edes voisi kulua pilalle.

Teräspannu on laiskalle sopiva, en itse jaksa huoltaa ja hoitaa valurautapannua, kokeiltu on ja se on musta käytössä liian painava. Hiiliteräspannussa tuntuu myös olevan enemmän huoltamista kuin perusteräksisessä, joten omaan arkeen tuo konepesun kestävä perusteräspannu on kaikkein vaivattomin ja kätevin.

Tuo meidän pannu ei ollut erityisen kallis ja jos käytettäisiin pinnoitettua pannua, sen saisi vaihtaa kulumisen vuoksi kai muutaman vuoden välein, näin olen ainakin kavereiden puheista ymmärtänyt, joten rahaakin tuo teräspannu säästää kun ei tarvitse sitä olla koskaan uusimassa. Ei siis ole teräspannun voittanutta! 

Kevätfiiliksiä

 

kuva:pixabay/Clker-Free-Vector-Images

Jotenkin kevät tuli vähän yllättäen, yleensä kai talvi yllättää autoilijat, mutta nyt kyllä kevät yllätti ainakin minut. Yhtäkkiä kadut on sulat ja voikin kaivella tennarit jalkaan talvikenkien sijasta, päivällä ei tarvitse enää takkia lyhyillä pyrähdyksillä ulkona ja töissä piti laittaa kesälomatoiveet pomolle.

Aika monella kevät nostaa myös sisustusinnostusta, auringonvalo näyttää ikkunoissa tahrat ja nurkissa pölyt ja tuntuu, että kotiakin haluaisi valoisammaksi ja pirteämmäksi talven jäljiltä. Mainokset tyrkyttää joka suunnasta kevätsitä ja pääsiäistätä, puhumattakaan puutarhan tarvikkeista ja pihakoristeista. 

Itsekin huomasin katselevani arvioivasti niin pihaa kuin kotiakin, mitenkäs tätä kevättä saisi laitettua esiin kotona? Meillä ehkä se yksi varsinainen muutos on se, että adventtina vaihdetut keittiön (joulu)verhot vaihdetaan pääsiäisenä takaisin iloisen värisiin, vaaleampiin verhoihin. Koska keittiö ja olohuone on samaa tilaa, se muuttaa koko tilan valoisammaksi ja vaaleammaksi. Lisäksi pesin jo pois kaikki toppavaatteet ja putsasin pois talvikengät, joka teki heti eteistiloista avaramman oloiset ja siistimmät. Pääsiäiseksi koristellaan lasten erilaisilla askarteluilla yksi ikkuna, sen enempää koristeita en kaipaa. Perheenjäsenten kivan näköiset tennarit rivissä eteisen matolla on itsessään keväisen näköisiä, vaikka eivät varsinaisesti sisustusta olekaan. Minimalistina mulla ei ole erityisesti koriste-esineitä tai muita sisustuselementtejä, joita tulisi vaihdeltua kausien mukaan ja siksi tällaiset keväiset sisustusmuutokset on aika pieniä. Muissa ikkunoissakin on samat verhot kesät ja talvet. Ikkunoiden pesu olisi tietysti keväällä piste iin päälle, mutta tunnustetaan että olen tosi laiska tämän suhteen, joten jos ei nuorisosta innostuta hommaan, se jää myöhemmälle kesään tai jopa seuraavaan vuoteen. Lohduttaudun sillä, että eipähän linnut lennä meidän ikkunoihin, kun ei ole liian kirkkaat. 

 Pihalle aletaan nostella ulkotuoleja heti kun kelit antaa myöten niissä oleskella ja muuten ulkona keväisestä tunnelmasta pitää huolen pihapuut, jotka alkaa tehdä ihania vihreitä lehdenalkuja ja sitä myöten koko pihan ilme muuttuu nopeasti kesäiseksi. 

Kohta saadaan kesämajallekin vietyä patjat ja tyynyt ja sitten sielläkin voi nauttia keväisestä linnunlaulusta ja järvestä kun jäät on sulamassa ja vesi liplattaa. 

Tosi pienillä asioilla se kevään tuntu tulee itselle, ei se vaadi tavaraa eikä edes erityistä sisustuksen uusimista ja ensimmäinen oikeasti lämmin aurikoinen päivä, kun voi terassille mennä loikoilemaan ja nauttimaan lämpimästä ulkosäästä tuo mukanaan jo lupauksen kesästä.

Riemullista pääsiäistä ja ihanaa kevättä!🐥🌷 

Pakkasta, paikkausta ja pieniä iloja

 

kuva:pixabay/Ztasel

Viime viikot on menneet pitkälti sisätiloissa kun pakkasta on riittänyt ja pelkkä autoon siirtyminen aamulla on tuntunut napavaellukselta.

Toisaalta tämä on antanut mahdollisuuden mukaviin iltoihin sohvalla peittoon käpertyneenä joko lukien tai telkkaria katsellen. Tässä kohtaa vinkkaan juurikin tuollaisiin sohvahetkiin ihan loistavasti sopivan kirjasarjan, Satu Tähtisen Moraalisten naisten kirjakerho-sarja, ihania rakkausromaaneita historiallisella twistillä, kepeää mutta myös naisten yhteiskunnalliseen asemaan omalla laillaan kantaa ottavaa kirjallisuutta. Vaikka itse en kovin usein historiallisiin romaaneihin tartu, nämä yllättivät iloisesti. 

Ja toisaalta laiskottelun ohella on tullut tehtyä joitain pikkuhommiakin. 

Huomasin, että miehen pitkiksistä oli kuminauhat venähtäneet ja otin ja vaihdoin niihin uudet. Tässä olen huomannut eron, naisten leggareissa harvoin on irrotettavat kuminauhat vaan ne on usein tikattu kiinni housujen kankaaseen reunasta ja siksi vaihtaminen ei niin vain onnistu. Onneksi miesten kamppeissa tunnutaan olevan korjausystävällisempiä. Lisäksi parsin omia trikoosukkiani.

Sitten huomasin, että noin vuosi sitten ostamani mustat rennommat työhousut oli molemmat kovan käytön myötä reikiintyneet. Harmitti, varsinkin kun vain toiset sain korjattua. Toisissa reiät olivat sellaisissa kohdissa, että korjaaminen olisi näkynyt tosi ikävästi. Pieni positiivinen asia tässä kuitenkin oli, nimittäin se, että toisia housuista sai edelleen, ne olivat edelleen Euroopassa tehdyt ja vielä alennuksessa, eli sain ostettua uudet samanlaiset tilalle. On aina ilo, kun joku hyvä tuote, varsinkin vaate, ei olekaan heti  hävinnyt kaupasta jonkun uudemman mallin tieltä.

Jäin myös miettimään, että ehkä tuolta mun suht minimalistisesta vaatekaapista voisi joutaa ainakin yhdet farkut ihan kiertoon, en vaan nykyään niitä pidä oikeastaan koskaan ja näköjään kun mukavammat työhousut hajoaa, en siltikään niitä farkkuja ota sieltä korvaajiksi vaan ennemmin ostan uudet mukavat housut. Taidan kasata nyt johonkin omaan pinoonsa ne muutamat vaatekappaleet, joiden kohtaloa olen miettinyt ja yritän päättää mitä niille teen.

Lisäksi suosikkikarkkini, Fazerin ananaskarkit, olivat palaneet kauppoihin ja yksi lapsista oli ne kaupassa huomannut ja osti niitä mulle.💖 Pääsin siis herkuttelemaankin, mulle kun ei allergioiden vuoksi oikein karkit sovi, nuo on ihan niitä harvoja ja itseasiassa lähes ainoat mitä edes saa tavallisesta ruokakaupasta.

Tammikuu: väsymystä, pelailua, eteisen järjestelyä ja nolla ostosta

 

En siis asettanut mitään ostamiseen liittyviä sääntöjä tai tavotteita itselleni tälle vuodelle, poislukien ajatus, että jossain vaiheessa vuoden mittaan voisin ostaa itselleni jotain kivaa, koska huomaan, että ostamisesta on tullut vähän mörkö itselle. Enemmän kuin mihinkään haasteeseen tai projektiin tavaran suhteen ajattelin panostaa hyvinvointiin, mukaviin asioihin ja kivaan tekemiseen, terveydentilan sallimissa rajoissa. Joulukuussa sairastettu flunssa teki kurjaa takapakkia long covidista toipumiseen ja tammikuu on mennyt vähemmillä voimilla.

Tammikuussa en kuitenkaan ostanut mitään tavaraa tai vaatetta itselleni enkä kotiin. Tämä ei hirveästi vaatinut mitään yritystä, osin olin väsynyt, enkä jaksanut edes ajatella tavaroita ja silloin kun oli parempia päiviä jaksamisen suhteen, tein mielummin jotain muuta kivaa kun mietin tavaroita, kuten katselin suosikkisarjojani telkkarista tai luin kirjoja. Joululahjaksi nuorisolle hankittiin uusi peli, Happy Little Dinosaurs ja sitä opeteltiin pelaamaan ja alkutakkuilun jälkeen peli on tosi hauska. Pelattiin siis väärillä säännöillä ihan aluksi, kun ei tajuttu pistelaskua oikein ja mietin jo, et miten peli voi olla niin palikka vaikka sitä oli kovasti kehuttu arvioissa. Ohjevideon jälkeen välähti ja sitten peliin tulikin kunnon juonittelua ja taktikointia. Tosi hauska peli!

Lisäksi kokeilin keittiössä uutta, keitin pienen määrän mustikkahilloa, kun pakkasesssa oli ylivuotisia mustikoita. Omenahilloa olen joskus nuorempana keitellyt monestikin, mutta marjahillon tekeminen oli uutta. Hyvää tuli ja saatan joskus tehdä uudestaankin, hillosokerilla kun teki niin oli helppoa hommaa. 

Kovien pakkasten myötä eteisen vaatesäilytys tuntui taas pursuilevan yli, vaikka meillä ei siellä yleensä olekaan kuin yksi takki jokaiselle, mutta naulakkoon laitellaan myös työvaatteita ym. Meillä on siinä naulakon lisäksi tyhjä kaappi, jossa tanko, mutta jostain syystä siihen ei vaan vaatteet päädy, kaapin käyttötila on vähän matala sähkötaulun vuoksi. Pitkään pyörittelin miten tilan saisi paremmin käyttöön ja lopulta vaihtelin hyllyjä vähän eri lailla, laitoin kenkälaatikot pois ja kengät alas hyllyihin kaapin toiseen osaan tiiviimmin (eri kauden kengät säilytetään osa tuossa kaapissa). Nyt kaappi odottaa vielä muutamaa vaatekoukkua kaapin sivuseiniin, niihin voi jatkossa helposti tyrkätä työkamppeet ja vaatteiden tankosäilytys jää pois siitä. Tässä kohtaa mietin, tarvitseeko ostaa koukkuja, mutta kotoa löytyi muutama sopivan oloinen, jotka on jääneet yli nuorison kaapeista ja vastaavista joskus aiemmin ja tädin jäämistöstäkin yksi vaatekoukku meille kulkeutui. Joten ei tarvinnut ostaa niitäkään ja koska koukut ovat kaapin sisällä, ei haittaa vaikka ne ovat keskenään erilaisia.

Järkevämmän järjestyksen löytyminen eteiseen ilahdutti, tykkään kun tilat toimii ja on käytännölliset, se jotenkin vähentää sellaista pientä arjen ärsytystä ja ylimääräistä kotityötä ja mitä väsyneempi on, sitä enemmän arvostaa kaikkea, mikä arkea edes vähän helpottaa. Minimalismi on tässä suhteessa mun mielestä tuonut ainakin omaan elämään hurjasti hyvää ja helpottaa kaikkea arjen pyöritystä.