Sittenkin simppeliä telttailua?

kuva:pixabay/RoadLight

Ostolakkovuonna tein yhden ison ostoksen, eli ostettiin korkea teltta. Hinta ei ollut kovin suuri, teltta oli tosi hyvässä alennuksessa ja sen tarkoitus oli korvata kesämökki omalla pienellä rantatontilla. Olin katsellut houkuttavia glamping-kuvia ja juttuja netistä ja ajattelin meidänkin teltasta rakentaa vähän vastaavan, houkuttelevan ja viihtyisän pesän.

Terveyssyistä tontin raivaaminen jäi hyvin vähälle ja sinne ei oikein houkuttanut telttaa laittaa pystyyn, joten teltta laitettiin kasaan vain paristi kokeeksi ihan tuossa kotipihalla ja jotenkin en innostunut. Tila teltassa tuntui kuitenkin pieneltä ja äänet kuuluivat sinne turhan hyvin. Ajattelin sitten syksyllä, että telttailu ei ole mun juttu yhtään ja päätin et myydään teltta, mutta koska syksy ei oikein ole teltan myyntisesonkia, se jäi odottamaan kevättä. Ja nyt kevään tehdessä tuloaan huomaan ajattelevani, että jospa kuitenkin antaisin telttailulle toisen mahdollisuuden. Kun teltta on kuitenkin jo olemassa ja reissaamiseenkaan ei oikein ole rahkeita tulevana kesänä, niin voisiko teltta sittenkin olla sellainen kiva kesäjuttu, jollaiseksi sen viime vuonna ostaessani kuvittelin?

Tosin öitä ei siellä tontilla tule varmaankaan vietettyä, viime kesänä ymmärsin, ettei mussa ole sellaista sisäistä eräilijää kun olin kuvitellut, mutta jos teltan pistäisi tontille pystyyn ja laittaisi sinne pari löhötuolia ja ehkä pienen pöydän ja pitäisi sitä vähän niin kuin taukopaikkana, silloin kun puoliso tontilla jotain haluaa/ehtii laitella. Tai silloin, kun haluaa hetken olla luonnon rauhassa ja irti arjen huiskeesta. Mä en edelleenkään kykene tonttia raivailemaan, mutta mukana ehkä jaksaisin olla, kun olisi paikka jossa istua suojassa tuulelta/auringonpaahteelta/itikoilta. Meidän rantatontilla ei järin kuulu muita kuin lintujen (ja joskus naapurin) ääniä, joten äänieristyksen puute joka täällä kaupungin syrjässä tuntui häiritsevän, ei siellä varmaan olisi ongelma. Ja jos telttaan ei edes yrittäisi mahduttaa mitään eri toimintoja, vaan suosiolla mahdolliset eväät tekisi valmiiksi kylmälaukkuun tai paistaisi jotain tulipaikalla, jonka puoliso oletettavasti mielellään sinne tontille rakentaisi kesän mittaan, ei teltan tarvitsisi olla monitoimitila vaan se voisikin olla ihan vaan olohuoneen tapainen keskellä luontoa. 

Jos kesää viettäisikin siellä rannan ääressä ilman että siellä tarvitsisi olla mitään muuta vesihuoltoa kuin järven vesi, jossa voi jalkojaan uittaa kuumalla, koska kaivo on vanha ja kunnostus vaatisi rahaa ja jaksamista enemmän kuin löytyy tällä hetkellä, ei kesäkeittiötä, jonka rakentamiseen ei nyt ole rahaa eikä voimia, ei nukkumatiloja, ei terassia tai muita "mökkivarustuksia". Jos se olisikin sellaista simppeliä eräelämän larppausta, ilman että tarvitsee kovin isosti säätää ja suunnitella käytännön arjen asioiden kanssa ja jossa voi käydä pistäytymässä vähän niin kuin joku pistäytyy kahvilassa tai rannalla kesäpäivän iloksi. Meidän tontti kun on noin vartin ajomatkan päässä kotoa, joten siellä on helppoa pistäytyä, pidemmän matkan päässä olevalle paikalle ei toki tällaista kevyttä piipahtelua voisi niin helposti toteuttaa.

Näissä keväisissä tunnelmissa toivotan kaikille blogin lukijoille riemullista pääsiäistä!🐣

Kun elämä muuttuu

kuva:pixabay/Saydung89

 

 Mietin pitkään, kirjoitanko tästä koskaan tänne mitään, mutta lopulta päädyin, että kyllä. Niin moni on samassa tai pahemmassa tilanteessa kuin minä ja moni kohtaa sairautensa kanssa tietämättömyyttä ja vähättelyä, joka tämän sairauden painamana on joskus kestämätöntä. Joten osallistun omalta pieneltä osaltani asian esille tuomiseen, kun tämä viikko on kansainvälinen long covid-awareness week.

Olen hankalaa migreeniä lukuunottamatta suhteellisen perusterve ja olemme olleet hyvin varovaisia koko koronan ajan. Silti  covid-19 meillekin lopulta löysi ja sairastuin itse vuonna -22. Pelkäsin itse taudin olevan raju, mutta pitkäaikaisoireita en osannut pelätä. Tauti oli raju, olin vuodepotilaana kuukauden, kuume ja lämpöily kesti yli kuusi viikkoa. Hyvin nopeasti ns. paranemisen jälkeen aloin saada outoja oireita, rasituksen sieto oli olematon, rintakivut, huonovointisuus, hengenahdistus ja pohjaton fyysinen väsymys veivät työkyvyn ja estivät oikeastaan ihan kaiken arkisen tekemisen. Astianpesukoneen täyttökin oli liikaa. Olen aikanaan sairastanut rajun influenssan, josta toipuminen vei kuukausia ja silti tämä on ollut alusta asti aivan erilaista. Mulla oli onnea onnettomuudessa siinä, että päädyin työterveyslääkärille, joka tunnisti tilanteen ja sain long covid- diagnoosin suht pian, myös kaikenlaisia muut sairaudet poissulkevia tutkimuksia tehtiin runsaasti. Kongnitiivisia tai psyykkisiä oireita ei mulla juurikaan ole ollut, siitä olen äärimmäisen kiitollinen.

Olen käynyt töissä jaksoittain, välillä osa-aikaisesti, välillä yrittänyt palata kokoaikaiseen työhön mutta joka kerta sitä on seurannut voinnin romahtaminen ja pahimmillaan  lähes kuukauden vuodelepo, että fyysinen toimintakyky on edes jotenkin palannut.

En pysty oikeastaan kuvailemaan edes miten täysivaltaisesti koko elämä on muuttunut. Pystyäkseni työhön edes osa-aikaisesti, on sosiaalinen elämä täytynyt jättää lähes täysin, illat töiden jälkeen lepään tai nukun, samoin vapaapäivät. Perheelle yritän olla läsnä edes jonkun hetken joka päivä, vaikka sitten nuorison kanssa sohvalla pitkällään telkkaria katsoen.

Osittain long covid oli syynä myös blogin aloittamiseen, ajattelin silloin kyllä paranevani pian, mutta blogi oli jotain, mitä voin kirjoitella vaikka sängystä käsin, jotain mikä sai hetkeksi unohtamaan sairauden. Paranemista ei oikein ole tapahtunut, pieniä positiivisia askelia välillä, joista usein seurauksena se, että innostun tekemään enemmän ja olo ottaa takapakkia.

Jos kohtaatte long covidiin sairastuneen, olkaa myötätuntoisia, tätä sairautta ei toivoisi kenellekään, ei edes pahimmalle vihamiehelleen. Mutta huonona päivänä tyly vähättely voi oikeasti satuttaa ja toisaalta se yksikin ystävällinen ja myötätuntoinen lause voi pelastaa päivän ja kantaa pitkälle. Mä toivon vielä joskus olevani täysin terve, vaikka tiedostan, että se ei ehkä ole näin pitkän sairastamisen myötä mitenkään varmaa tai edes todennäköistä. Elänkin sairauden kanssa päivä kerrallaan ja parempaan useimmiten uskoen. 

EDIT: Julkaisin saman tekstin pienellä täydennyksellä uudestaan ja poistin aiemman saman postauksen, koska jostain syystä se ei tullut blogit.fi:ssä näkyviin normaalisti.

Minimalistin värinälkä

kuva:pixabay/lavnatalia

      

Vaikka en tunnista tai tunnusta itseäni varsinaisesti sisustusta harrastavaksi ihmiseksi ja pääosin meidän kalusteet ja tekstiilit ovat vanhoja eikä niitä uusita, joku sisustuskärpänen on kuitenkin minuun iskenyt. Olen katsellut kotia jo pidempään sillä silmällä, olisiko jotain, mikä kaipaisi uutta väriä pintaan tai voisiko kodin yleisilmettä jotenkin muuten piristää. Ja nimenomaan kaipaisin kotiin vielä lisää värejä, jotain pastelleja ja raikkaita, ehkä kukkakuosiakin.

Jostain syystä sisustusväreissä tarjonta tuntuu varsinkin Suomessa olevan usein hyvin neutraalia, enkä itsekään ole tästä ajattelusta vapaa. Tuntuu tosi vaikealta ajatukselta maalata seinät räväkän värisiksi, koska ajatuksissa kummittelee, että jos jossain kohtaa alkaa myymään, joutuu myymistä varten joko tekemään uuden pintarempan tai sitten värit näkyy hinnassa madaltavana tekijänä tai myyntiä hidastavana. Tästä on edellisen kodin kohdalta kokemusta, välittäjät ihan suoraan sanoivat, että vaikeuttaa ja hidastaa myyntiä kun on erikoisempia värivalintoja. Kaupaksi se koti meni lopulta ihan nopeaan, mutta käsittääkseni ostajat laittoivat nuo pinnat uusiksi.

Toisaalta, vaikka tämän kodin tulevaisuudessa päätyisi myymään, niin jos asutaan tässä vaikka seuraavat kymmenen vuotta, voisi ajatella että oma viihtyvyys ja omaa silmäää miellyttävä värimaailma on tärkeämpää kuin se mahdollinen haitta, joka erikoisemmasta värimaailmasta mahdollisessa myyntitilanteessa tulisi. Maalaaminen on minimalistille niin helppo tapa tuoda väriä ja eloa kotiin, ei tarvitse irtotavaraa, ei tarvitse uusia kalusteita ja seinien ja listojen väreillä saa muutettua kokonaisilmettä suhteellisen edullisesti ihan toisenlaiseksi. Entisen kodin pintoja maalasin itse, mutta tässä kodissa on sen verran korkea huonekorkeus, että maalaaminen täällä on haasteellisempaa.

Välimallin kompromissina olen pohtinut myös väliovien maalaamista tai tapetointia jollakin kuviotapetilla, tapetista en isoissa seinissä niin välitä, maali on paljon käytännöllisempää ja helpompi myös kunnostaa tarvittaessa uudella maalikerroksella, mutta oveen se tapettikin voisi olla ihan hauska vaihtoehto. Myös kylppäriin olen miettinyt kaakelitarroja tai vastaavaa, entisen kodin kylppäri oli kimaltavaa turkoosia ja sinistä ja nykyinen on tylsähkö valkoharmaa. Myös kaakelimaali on houkuttanut, mutta sen kestävyys epäilyttää.

Jatkan siis erilaisten maalikarttojen tutkiskelua ja sisustustarrojen vertailua, saa nähdä miten tässä  värinkaipuussa lopulta käy.