Sukellus vaatekaappiin

kuva:pixabay/Saydung

Kevään tulo innosti minua kaivelemaan vaatekaappiani läpi. Sinällään se ei ollut kovin iso homma, koska mun kaikki sisävaatteet on parilla hyllyllä ja joillakin henkareilla, eli tässä ei tarvinnut tyhjentää isommin kaappeja tai kaivella varastoja.

Päätin kuitenkin, että nyt sovitan ne muutamat ei-ihan-sopivat-vaatteet, jotka on odottaneet kaapissa sitä, että ne alkaisi ihmeellisesti tuntua sopivilta ja että ehkä saisin jopa tehtyä niiden suhteen jonkun päätöksen jos ja kun ne edelleen ovat vähän nafteja. Nämä on ostettu siis sellaisessa saumassa, jolloin olin kahden koon välissä. Useimmiten ostan vaatteita ns.lihomisenvaralla, koska en pidä kiristävistä vaatteista, mutta näissä isompaa kokoa ei tainnut olla tarjolla tai se oli sitten ihan liian iso ja kaupassa nää tuntuivat ihan sopivilta. Mä siis lihon jotenkin tasaisesti joka puolelta ja käytän aika rennosti istuvia vaatteita, koska useimmat mun vaatteet näyttää ja tuntuu päällä ihan samalta vaikka paino olisi muuttunut kymmenen kiloa suuntaan tai toiseen. Ja se on tietysti hyvä, kun en vaateshoppailusta niin välitä.

Ajattelin, että käytän kaikkia vaatteitani, mutta olihan siellä vaatekaapissa joitakin yksilöitä, jotka päätyvät päälle suht harvoin ja myös niitä vaatteita, jotka on jo liian nuhruisia muuhun kuin kotikäyttöön. Mutta tykkään käyttää vaatteet oikeasti loppuun kotona, toki töissä ja kylässä menen sitten noilla siistimmillä. 

Määrällisesti yläosia oli vähän alle 50 kappaletta ja alaosia parikymmentä kappaletta, ja siihen päälle joitakin vaatekappaleita, jotka eivät oikein mene kumpaankaan kategoriaan, kuten juhlamekko ja uikkarit.

Alusvaatteita ja sukkia on reilusti, osa on parsittuja ja hajoamassa ja nyt ostin jo uusia tilalle, mutta entiset ovat vielä kierrossa, kunnes reikiintyvät täysin kelvottomiksi, parsimaan en niitä enää lisää ala. Tykkään myös, että sekä sukkia että alusvaatteita on silleen reilusti, että vaikka jostain syystä en ehtisi pyykätä, ei puhtaat lopu ihan heti kesken.

Muutama vaate kaapissa on remppavaatteita, eli rikki/maalitahraisia, mutta joita säilytän vastaavia hommia varten. 

Mun vanhin vaate on villainen slipoveri, joka on itse asiassa alunperin mun isän ja siis varmaan ainakin 40 vuotta vanha. Se jäi isälle pieneksi aikoja sitten, päätyi minulle ja on edelleen ehjä ja toimiva, vähän jotain saumaa olen tainnut joutua vahvistamaan mutta laatu on ihan eri maailmasta kuin nykyvaatteilla. Vaikka en sitä ole pitänyt paljoa viime vuosina, en siitä halua luopua, on tosi hyvä välikerros kovilla pakkasilla, ohut mutta lämmin ja vastaavaa laatua ei enää kaupasta saa millään rahalla. Värikin on sellainen kivan retro ja tuo mieleen lapsuuden, koska isä tuota käytti tosi paljon kun olin pieni.

Ulkovaatteita on 10 kpl. Mulla on töihin ja vapaa-ajalle erikseen ulkotakit, se lisää kokonaismäärää. Nämä on kaikki edelleen kivoja enkä kaipaa uusia lähivuosina, osa on korjattujakin, mutta sen verran siististi, että ei haittaa käyttöä.

Lisäksi on lapasia, pipoja, villasukkia ja muutamia huiveja, sekä neulottu villatuubi toppavaatteiden kanssa keskivartaloa lämmittämään. Näistä neulotut on pääosin itse tehtyjä. 

Luin että jonkun tutkimuksen mukaan Suomen sääoloissa ihmisen on laskettu tarvitsevan 85 vaatekappaletta. Tuohon kuuluu kengät mutta ei sukat ja alusvaatteet eikä kai myöskään asusteet. Koska mulla on noin kymmenen paria kenkiä niin aika hyvin sattuu lähelle tuota lukua mun vaatemäärä joka on kengät ja ulkovaatteet mukaanlukien sadan pinnassa + alusvaatteet, sukat ja asusteet. Vähemmälläkin ehkä pärjäisin ja aionkin nyt tarkastella kriittisesti, mitkä joutavat pois ja tarvitsenko mitään tilalle.

Olisin ehkä kuvitellut, että vaatekaappini olisi ollut määrältään vielä vähän minimalistisempi, mutta aika kohtuullinen vaatemäärä tuo tuollaisenakin musta on. Varmaan laitan tänne blogiinkin vielä tarkemman listan mun vaatteista ja minkä verran niitä jää, kunhan olen nuo ajatuksen kanssa vielä kertaalleen käynyt läpi. 

Ostoärsytystä taas kerran

kuva:pixabay/HtcHnm

 

Luovutin jo ostolakon suhteen kun tuntui että niin moni tavara hajosi ja piti korvata ja tuli muutamia muitakin tarvittavia ostoksia, joita ei oikein voinut lykätä. No, netistä sitten tilasin vaatteita ja tuntui että posti toi pakettia paketin perään. Olen siis jo pari vuotta suunnitellut monesti korjattujen kotitoppien korvaamista uusilla, samoin alusvaatteissa on hajonneita ja parsittuja, joita ei enää korjaamalla saanut kuntoon.

Mutta kuinkas kävikään, osassa topeista koko ei ollut hyvä, osassa malli ei vaan istunut ollenkaan. Tilaamani kengät olivat kaikki tosi huonon tuntuisia sovittaessa, joten palautukseen lähtivät ja koska tämä edestakaisin postittelu on minusta ärsyttävää, päätin, että pärjään entisillä lenkkareilla ja niillä "väärän" värisillä talvikengillä ihan riittävän hyvin. Jos plantaarifaskiitti alkaa olemassa olevien lenkkareiden myötä oireilla, sitten palaan lenkkarien ostoon uudestaan. Nuorison kenkäostoksissakin kävi samoin, ei vaan koko/malli sattunut kohdilleen ja taas sai niitäkin palautella. Tuo palauttaminen tuntuu ärsyttävältä sekä työläyden että ekologisuuden näkökulmasta, mutta sitä ei nettiostoksissa täysin voi välttää. 

Päädyin lopulta pariin paikalliseenkin kauppaan vaatteiden perässä, kun mikään tilattu ei malliltaan istunut, lörpöttivät vaan omituisesti eri kohdista. Ei uskoisi, miten monella eri tavalla tavallinen perustrikootoppi voi olla huonon mallinen vaikka koko olisikin sopiva. Laskin, että kengät mukaanlukien sovitin reilut kolmekymmentä vaatetta, joista lopulta tasan yksi toppi oli hyvä, ostin niitä sitten kaksi samanlaista.

Huoh, ehkä olen vaativa, kun en kelpuuta "vähän sinne päin"-vaatteita enää omaan kaappiin ollenkaan mutta oli tuo silti musta jo uskomaton määrä omituisen mallisia vaatteita kokeiluun. Ja olen malliltani aika perus, eli yleensä keskiverrot vaatteet istuu malliltaan mulle ihan hyvin, vain lahkeita joudun usein lyhentelemään. No ne kotikaupungin marketista löydetyt kaksi samanlaista mustaa ribbitoppia olivat kuitenkin kiva löytö ja edullisiakin, joten edes joku vaateostos lopulta onnistui.

Ruokakaupasta ostin sentään ihan onnistuneesti pari ihanan väristä pikkupyyhettä, kun entiset pari vuosikymmentä vanhat muumipyyhkeet ovat yksi kerrallaan lahonneet puhki useammasta kohtaa ja vain osan sai korjattua vielä kerran. Marketista löysin myös kivan yöpaitulin hajonneen yöpaidan tilalle ja oli vielä alennuksessa. Tämäkin oli kiva löytö!

Pestiin kevään myötä verhot ja tajusin että toisessa makkarin verhossa on pieniä reikiä, mietin uusien ostamista mutta jonkun aikaa nettikauppoja selailtuani päätin, että parsin nuo reiät ja entiset kestää taas toivottavasti vuosia. Ajatus tilaamis/palauttamisrumbasta oli vaan liikaa näiden vaateostosäätämisten jälkeen. Verhojen parsimista sitten yritinkin, mutta se veti verhokankaan omituisesti ryppyyn, joten purin parsintani ja verhot saa nyt olla reikineen ja ehkä joskus katson, saisiko niihin kirjailtua pieniä kukkia tai vastaavia noiden pienten reikien peitoksi. Luulen, että se olisi tosi hauskan näköinen ratkaisu, kun vaan saisin joskus aikaiseksi. Meillä verhot on siis eri värisiä puuvillalakanoita, jostain syystä en "oikeista" verhoista koskaan löydä hinnaltaan ja ulkonäöltään sopivia ja koska tykkään luonnonkuiduista, lakanat on olleet nuoruudesta asti mun valinta verhoiksi.

Eli pääsin taas siihen lopputulokseen minkä olen ennenkin todennut ja minkä vuoksi ostolakko minua aina vaan epäonnistumistenkin jälkeen tahtoo houkuttaa uudelleen ja uudelleen: useimmiten ostaminen ei ole minusta kivaa, moni asia ostamisessa ärsyttää ja käytän aikaani lopulta kuitenkin mielummin johonkin muuhun. Jos vaatteet vaan ei hajoilisi, en taitaisi hirveästi kaivata ostamista.

 

Pientä ja ihanaa

 

Kuten olen monesti todennut, en ole sellainen minimalisti, joka vihaisi kaikkea tavaraa tai joka viihtyisi valkoisessa ja neutraalissa kodissa. Tykkään että tavaroita ei ole näkyvillä, koriste-esineitä on tosi vähän ja haluan tavaroiden vähäisyyden olevan elämää ja arkea helpottavaa. Kesämajallakaan meillä ei ole edes yhtään kaappia, vain naulakko ja kaksi pientä avohyllyä seinällä, koska en pysty keksimään mitään kaappia vaativaa irtotavaraa, jota siellä tarvitsisi. 

Mutta tykkään värikkäästä kodista ja hauskoista yksityiskohdista arkitavaroissa. Mun uusin iloa tuottava tavara on uusi polle-kulho, jonka ostin äskettäin (kuvassa keskimmäinen, kaikkihan nuo on tietty aivan ihania). Meillä on ne Ikeasta viime vuonna ostetut ihanan väriset pikkukulhot ja niiden lisäksi jätin osan vanhoista valkoisista, jo lasituksista kuluneista kulhoista niiden kaveriksi. Nyt kun olen saanut ja ostanut muutamia pieniä Polle-kulhoja niin uusimman sellaisen jälkeen laitoin vihdoin nuo loppuunkuluneet valkoiset roskiin.

Ja nuo Polle-kulhot ovat kyllä ihania ja ilahduttavia, hyvä etten pidä keittiössä kaappia auki, että ne näkyisivät koko ajan.😆