Tammikuu: väsymystä, pelailua, eteisen järjestelyä ja nolla ostosta

 

En siis asettanut mitään ostamiseen liittyviä sääntöjä tai tavotteita itselleni tälle vuodelle, poislukien ajatus, että jossain vaiheessa vuoden mittaan voisin ostaa itselleni jotain kivaa, koska huomaan, että ostamisesta on tullut vähän mörkö itselle. Enemmän kuin mihinkään haasteeseen tai projektiin tavaran suhteen ajattelin panostaa hyvinvointiin, mukaviin asioihin ja kivaan tekemiseen, terveydentilan sallimissa rajoissa. Joulukuussa sairastettu flunssa teki kurjaa takapakkia long covidista toipumiseen ja tammikuu on mennyt vähemmillä voimilla.

Tammikuussa en kuitenkaan ostanut mitään tavaraa tai vaatetta itselleni enkä kotiin. Tämä ei hirveästi vaatinut mitään yritystä, osin olin väsynyt, enkä jaksanut edes ajatella tavaroita ja silloin kun oli parempia päiviä jaksamisen suhteen, tein mielummin jotain muuta kivaa kun mietin tavaroita, kuten katselin suosikkisarjojani telkkarista tai luin kirjoja. Joululahjaksi nuorisolle hankittiin uusi peli, Happy Little Dinosaurs ja sitä opeteltiin pelaamaan ja alkutakkuilun jälkeen peli on tosi hauska. Pelattiin siis väärillä säännöillä ihan aluksi, kun ei tajuttu pistelaskua oikein ja mietin jo, et miten peli voi olla niin palikka vaikka sitä oli kovasti kehuttu arvioissa. Ohjevideon jälkeen välähti ja sitten peliin tulikin kunnon juonittelua ja taktikointia. Tosi hauska peli!

Lisäksi kokeilin keittiössä uutta, keitin pienen määrän mustikkahilloa, kun pakkasesssa oli ylivuotisia mustikoita. Omenahilloa olen joskus nuorempana keitellyt monestikin, mutta marjahillon tekeminen oli uutta. Hyvää tuli ja saatan joskus tehdä uudestaankin, hillosokerilla kun teki niin oli helppoa hommaa. 

Kovien pakkasten myötä eteisen vaatesäilytys tuntui taas pursuilevan yli, vaikka meillä ei siellä yleensä olekaan kuin yksi takki jokaiselle, mutta naulakkoon laitellaan myös työvaatteita ym. Meillä on siinä naulakon lisäksi tyhjä kaappi, jossa tanko, mutta jostain syystä siihen ei vaan vaatteet päädy, kaapin käyttötila on vähän matala sähkötaulun vuoksi. Pitkään pyörittelin miten tilan saisi paremmin käyttöön ja lopulta vaihtelin hyllyjä vähän eri lailla, laitoin kenkälaatikot pois ja kengät alas hyllyihin kaapin toiseen osaan tiiviimmin (eri kauden kengät säilytetään osa tuossa kaapissa). Nyt kaappi odottaa vielä muutamaa vaatekoukkua kaapin sivuseiniin, niihin voi jatkossa helposti tyrkätä työkamppeet ja vaatteiden tankosäilytys jää pois siitä. Tässä kohtaa mietin, tarvitseeko ostaa koukkuja, mutta kotoa löytyi muutama sopivan oloinen, jotka on jääneet yli nuorison kaapeista ja vastaavista joskus aiemmin ja tädin jäämistöstäkin yksi vaatekoukku meille kulkeutui. Joten ei tarvinnut ostaa niitäkään ja koska koukut ovat kaapin sisällä, ei haittaa vaikka ne ovat keskenään erilaisia.

Järkevämmän järjestyksen löytyminen eteiseen ilahdutti, tykkään kun tilat toimii ja on käytännölliset, se jotenkin vähentää sellaista pientä arjen ärsytystä ja ylimääräistä kotityötä ja mitä väsyneempi on, sitä enemmän arvostaa kaikkea, mikä arkea edes vähän helpottaa. Minimalismi on tässä suhteessa mun mielestä tuonut ainakin omaan elämään hurjasti hyvää ja helpottaa kaikkea arjen pyöritystä.

 

Vuoden alkuun peittopulma

 

Meillä hajosi jokunen vuosi sitten ihana vaalea, kukallinen ja puuvillainen torkkupeitto. Se oli vuosia ollut koko ajan käytössä, tykkään sohvalla pötkötellä nimenomaan tuollaisen pehmeän torkkupeiton alla oikeastaan kesät talvet. Paikkasinkin sitä, mutta lopulta kangas meni niin kuluneeksi ja ohueksi, että paikkaaminen ei enää onnistunut. Hajoaminen sattui ostolakkovuoteni alkupuolella ja koska uuden ostaminen ei ollut vaihtoehto, keksin lopulta ratkaisuksi lasten vanhan jo käytöstä sivuun jääneen puuvillaisen tikatun päiväpeiton, joka on siitä asti palvellut torkkupeittona aivan loistavasti. Peitto oli jo silloin ollut yli kymmenen vuotta käytössä ja nyt sekin sitten on alkanut hajota samalla tavoin, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Kangas on hiutunut niin ohueksi, ettei paikkaaminen oikein onnistu. 

Vastaan ei ole tullut missään materiaaliltaan, ulkonäöltään ja hinnaltaan sopivaa uutta peittoa, joten tuo resuinen peitto on vielä jatkanut palveluksessa ja olen sen vaan siirtänyt pois sohvalta piiloon kun vieraita on tullut.

Nyt se alkaa vaan olla niin hajalla, että jotain olisi keksittävä. Olen miettinyt, saisinko päällystettyä sen jollain lakanakankaalla ja siten jatkettua sen elämää. Tosin sopivaa lakanaa ei oikein meillä taida olla ja ompeluprojekti epäilyttää, koska sellaisen jälkeen olen yleensä hirveässä migreenissä, kun niskat ei kestä ompelua yhtään enempää.

 Yksi viidakkokuvioinen lasten peitto meillä on ollut viime aikoina hyvin vähällä käytöllä lapsilla, joten olen miettinyt olisiko se sopiva seuraaja tuolle, vaikka sen värit ja kuviot ei ehkä niin nätisti sovi olkkarin väritykseen. Se on kuitenkin puuvillaa ja mukavan tuntuinen ja oikeastaan ihan hauskan näköinenkin.

Lisäksi olkkarin sohvalla sohvan "päällisenä" olevista peitoista yksi on myös kulunut rikki, yllättävän nopeasti, mutta tähän oli ratkaisu vaihdella peittojen paikkoja ja kääntää rikkoutunut toisinpäin, joten se sai lisäaikaa. Seuraan nyt, milloin nuo samanlaiset peitot tulevat alennukseen ja silloin kyllä ostan uuden tuon tilalle ja säästän rikkoutuneen varaosiksi, peitot ovat tilkkukuvioiset, joten rikkimenneen peiton ehjistä kohdista saa sitten paikkakangasta, jos muutkin alkaa hajoilla käytössä.

Vaikka en ostolakkotavoitteita tälle vuodelle itselleni asettanut, en erityisesti innostu shoppailusta ja ostoksille ei siis onneksi näiden vuoksi tarvinnut lähteä tässä kohtaa, mutta aina se jotenkin harmittaa kun hyvät ja itselle erityisen mieleiset tavarat hajoavat.