Minimalistin ruokahuolto

 

kuva:pixabay/MarCuesBo

Kun kirjoitin aiemmin minimalismin vaikutuksesta työelämään, päädyin pohtimaan erilaisia elämänalueita, joilla minimalismi tai sen takana oleva ajatus yksinkertaisemmasta elämästä minulla näkyy. Yksi sellainen on ruokahuolto. Ja nyt superkulinaristien kannattaa ehkä laittaa tää teksti kiinni tai ainakin hengittää syvään.

Mä arvostan perusruokaa, kotimaisia raaka-aineita ja simppeleitä reseptejä. Joskus luin ruokafilosofiasta, jossa kehotettiin syömään vain sellaista, minkä sata vuotta sitten elänyt mummokin tunnistaisi joka ikisen aineksen suhteen ja se oli musta sekä hauska että viisas neuvo ja sitä olen pyrkinyt useimmiten noudattamaan.

Yksinkertaistaminen meidän ruokailuissa ei siis tarkoita einesten mikrottamista, vaikka siitä ei enää varmaan paljon vaivattomammaksi ruoanlaittoa saisikaan. Sen sijaan se tarkoitaa sitä, etten halua/jaksa/ole kiinnostunut viettämään pitkiä aikoja hellan ääressä tai toteuttamaan monimutkaisia reseptejä, saati kokeilemaan jotain uusia eksoottisia ruokalajeja. Arvostan hyvää ruokaa ja huolella laitettua ruokaa, mutta itsellä ei siihen oikein ole intoa eikä taipumuksiakaan. Lapset jo pienenä aina ilahtuneena kiljaisivat että "isin tekemää ruokaa" kun mies oli mun sijasta kokannut ja ihan aiheesta, itsekin hymyilin silloin pöydässä leveämmin kuin omien pöperöiden ääressä. Mies siis pääosin meillä kokkaa juhlavammat ruoat ja arkenakin ilahduttavan usein. Mun tekemän arkiruokavalikoiman kivijalkaa edustaa kanamunakastike ja perunat, jauhelihakastike ja spagetti, risotto ja keitot. Itseäni hemmottelen välillä herkkuruoallani kaalikeitolla, jota kukaan muu taloudessa ei suostu syömään.😄

Usein meillä siis syödään nopeasti laitettua arkiruokaa, jonka kasarin lapset varmasti tunnistaisivat ruokapöydällään tutuksi ja turvalliseksi. Hienojen salaatien sijaan syödään ihan vaan pilkottuja kasviksia ruoan lisukkeena ja peruna, porkkana ja punajuuri ovat jääkaapin vakiovalikoimaa. Itse tehtyjen superfood-smoothieiden sijasta lapsille annetaan välipalla omena tai mandariini leivän kanssa tai lastenruokahedelmäsosepurkki. Lihasta syödään lähinnä jauhelihasta tehtyjä perusruokia kun kasvisproteiinikorvikkeet ei meidän allergioihin sovi. Mieluiten ostaisin luomulihaa, mutta sitä ei meidän vakkarikaupassa kovin usein ole, joten tästä joudun tinkimään.

Tästä suhteellisen simppelistä ruokapolitiikasta huolimatta koen, että meillä syödään ihan riittävän hyvin ja monipuolisesti ja valtaosin peruskotiruoka maistuu mun mielestä paremmalta kuin erikoisemmat kokkailut ja kaikkein parhaat reseptit onkin niitä isovanhempien sukupolvilta periytyneitä. 

 Tosin, silloin kun lasten kaverit on yökylässä ja sitä kautta ruokapöydässä, niin usein meillä syödään (kotitekoista) pitsaa. Se kun on simppeliä ja nopeaa mutta nykyisiin, vähän ehkä meidän perussapuskoista erilaisiin ruokiin tottuneille kuitenkin maistuvaa.