Miten kolmenkympin sääntö on toiminut?

 Alkuvuodesta loin ostolakkohaasteen jälkimainingeissa itselleni kolmenkympin säännön, eli kotiin saa ostaa tavaroita maksimissaan kolmellakympillä kuussa ja mielellään vain tarpeeseen. Koko kolmeakymppiä ei tietenkään tarvitse kuluttaa joka kuukausi mutta käyttämättä jäänyt raha ei siirry seuraaville kuukausille.

Kolmannes vuodesta on jo takana (mihin tää aika oikein juoksee?) ja tämä itsemääritelty sääntö on pitänyt aika hyvin.

Tammikuussa rahaa meni noin kymppi, ostin pari pakasterasiaa ja alesta huovan. Kaikki tulivat heti käyttöön.

Helmikuussa meni rahaa vähän alle kolmekymppiä, ostin kaksi kulhoa, onnistuin nimittäin jo hajottamaan viime vuonna ostamani kulhon ja lisäksi henkareita ja vierastyynyn.

Maaliskuussa kolmekymppiä ylittyi parilla eurolla, tässä oli miehen työhuoneeseen muutamia käyttötavaroita, kuten paperikori. Lisäksi ostin neljä tyynyliinaa, kun vihdoin löysin kauniita ja värikäitä tyynyliinoja kohtuuhinnalla. Entiset oli lasten pussilakanoista ommeltuja ja osa oli jo sen verran elämä nähneitä, että ihan kiva oli saada uudet.

Uusi ihanan kukkainen tyynyliina

 

Tässä kohtaa jo mietin, että näinkö sitä ihminen keksii ostettavaa just sen kolmenkympin edestä aina vaan, mutta huhtikuussa ostosten saldo olikin sitten pyöreä nolla. Mitään ei tullut ostettua kotiin, tosin aluslakana hajosi korjauskelvottomaksi mutta tilalle en ole vielä ostanut uutta, jos sopivan värinen tulee vastaan niin se on ehkä hankittava, varsinkin kun se jäljellä oleva lakanakin alkaa olla aika läpikuultava. Tykkään et lakanat ovat värikkäitä ja kivan värisiä ei oikein ole tarjolla. Minimalistina kaapista ei ihan hirveästi löydy varakappaleita.

Mutta aika vähillä ostoksilla se kolmekymppiä tulee näköjään täyteen. En edelleenkään ole varma, onko tuossa rajassa mitään oikeaa järkeä, mutta pistää se ainakin vähän miettimään, onko joku ostos oikeasti tarpeellinen, koska on myönnettävä, että on alkuvuoden aikana tullut mieleen muitakin ostoinnostuksia, jotka sitten hetken harkinnan jälkeen ovat jääneet onneksi ihan vaan ajatuksen tasolle. 

Mitään joutavanpäiväistä tai käyttämättä jäänyttä en ole ostanut. Toisaalta kesän läheisyys on herättänyt minussa asuvan puutarhatonttufanin, mulla on yksi sellainen ollut ja se ihanuus hajosi joku vuosi sitten pudotessaan talvisäilytyksessä hyllyltä. Korvaavaa tonttua en silloin ostanut, saa nähdä tuleeko nyt vastaan joku vastustamattoman ihana tonttuyksilö vai onko piha jatkossakin tontuton.