Minimalisti matkustaa

 

kuva:pixabay/u_fg0tkeqgiy

 Me ei olla viime vuosina erityisen paljon matkusteltu, olen itse kotona viihtyvää sorttia ja lomat on tullut vietettyä lähimaisemissa. Nyt nuoriso kuitenkin on toivonut reissaamista ja niin päädyimme lomareissulle pääkaupunkiseudulle. Reissu oli onnistunut ja rentouttava ja tähän suurin syy oli kiirettömyys ja loistava airbnb-majoitus, joka teki mahdolliseksi ruoan valmistamisen ja melko normaalin arkielämän vieraassa paikassa.

Airbn-majoitus oli sisustukseltaan minimalistinen ja varmaan siksi mun oli niin helppo nauttia siellä olosta. Oli vain tarpeellinen, ei ylimääräistä missään, tyhjät tasot ja siisti ympäristö olivat rauhoittavia ja kaikki arkiset toimet oli helppoja, kun kaikki oli käytännöllistä ja pelkistettyä. Hotellissa majoittuessa mulla on aina tunne, että omat tavarat on tiellä, kaikki on ahdasta ja normaalit asiat vaativat aikataulutusta, kuten aamupalat ja ruoat. Nyt oli kaappi, minne laittaa tavarat, syödä sai juuri silloin kun huvitti ja aikatauluissa ei tarvinnut huomioida kuin omat suunnitelmat. Pyykkiä olisi myös voinut pestä, jonka vuoksi olisi pärjännyt vieläkin vähemmällä tavaralla kuin mitä otettiin mukaan. 

Nuorena osasin reissata tosi minimalistisilla matkatavaroilla, nyt kuskasin mukana varmuudeksi useampia varavaatteita ja toisaalta mukana oli mm.oma tyyny ettei niska jumahda ja migreeni pilaa matkaa. Varmaan matkatavaran määrä oli silti ihan kohtuullinen, jopa minimalistinen, mutta tulevaisuudessa mietin reissatessa tarkemmin, tarvitseeko edes varavaatteita niin montaa. Ja toisaalta, mulla oli vaan yhdet kengät, jotka ensiksikin oli pääkaupunkiseudun keliin vähän liian talviset ja toiseksi, ne sitten hajosivat kesken reissun, joten jouduin ostamaan uudet kengät reissun päältä. Toisaalta siinä huomasin sen, että jos jotain unohtuu, voi hädän tulen käydä kaupassa sen sijaan, että kantaisi mukanaan kotoa joka ikisen kuviteltavissa olevan varavaratavaran.

Lisäksi reissun kiireettömyys tuli siitä, että ohjelmaa ei oltu tarkkaan suunniteltu, aika spontaanisti tehtiin juttuja ja vaan nautittiin olosta, katseltiin leffoja, nuoriso kävi shoppailemassa ja syötiin hyvin. Aikaa oli reilusti, viikonloppureissuun tulee ladattua hirveästi "pitää ehtiä"-juttuja ja jo se luo itsessään stressiä, nyt kun aikaa oli enemmän, ei ollut kiireen tuntua oikeastaan missään vaiheessa.

Myös reissun budjetti oli kohtuullinen, airbnb tuli tällä porukalla huomattavasti halvemmaksi kuin mikään hotelli ja vaikka muutama ravintolaruokailukin oli ohjelmassa, niin paljon syötiin ihan majoituksen lähikaupasta haettua perusruokaa. Herkkuja tietysti tuli ostettua enemmän kuin arkena, mutta lomalla se kuuluu asiaan. Jokaista euroa ei laskettu, mutta kohtuus oli kuitenkin tavoitteena reissun talouspuolessa.

Sanoisin siis, että vaikka reissu ei pakkaamisen eikä kulutuksenkaan kannalta ehkä ihan täydellisen minimalistisen matkailun leimaa ansaitse ja oli aika kaukana nuoruuden minimalistisesta reppu ja nainen-matkailusta (vaikka mun omat kamat tyynyä lukuunottamatta olikin kyllä samanlaisessa repussa  kuin nuorena), sellainen "kohtuus mukana ja mukavaa"-reissu tämä ehdottomasti oli. Oltiin ekaa kertaa ikinä airbnb- majoituksessa ja täytyy todeta, että tämä kokemus oli niin hyvä, että samalla konseptilla tehdään mahdolliset tulevatkin reissut. Ja sen verran kivaa oli, että tällaista kotihiirtäkin jäi vähän kutkuttamaan ajatus uudesta reissusta.

Internet-minimalismin jalo tavoite

kuva.pixabay/u_icjer0igil

  Internet on asia, joka mun nuoruudessa oli vasta ihan lapsenkengissä. Tietokoneita alkoi kyllä olla ihmisillä kotona, mutta ne oli tekstinkäsittelyyn ja pasianssin pelaamiseen, onnekkaimmilla oli jotain PC-pelejäkin. Musiikki kuunneltiin C-kaseteilta ja radiosta, vähän vanhempana sitten jo cd-levyiltäkin. Telkkarista katsottiin sarjat silloin kun ne sieltä ulos tuli  ja vain parhaat leffat nauhoitettiin. Välillä käytiin lähivideovuokraamossa vuokraamassa uutuusleffa. Oli vähän niinkuin väkisin aika rajallista tuo viihteen ja median käyttö.

Kun nettiyhteydet koteihin alkoi yleistyä, tarvittiin puhelinlinja ja se netin selaaminen ei ollut halpaa, eli sinne ei pitkin päivää kyllä tavan tallaajalla ollut varaa mennä notkumaan, itse opiskeluaikana köyhimpinä vuosina käytin nettiä ja luin sähköpostia lähinnä yliopiston koneilla.

Tämä päivä älyluureineen ja netin ja somen loppumattoman sisällön tulva tekevät elämästä aikalailla erilaista. Voi pelata vaikka jos minkälaisia pelejä, ihan missä vaan, voi tarkistaa asioita samalla sekunnilla, ei tarvitse hakeutua kotiin tai kirjastoon paksun tietosanakirjan ääreen tietoa löytääkseen ja lempisarjat voi katsoa ihan milloin vaan huvittaa. Käytännössä koko maailma on ainakin jollain tasolla siellä taskussa eli kädessä älypuhelimen myötä. 

Usein (netin) minimalistikeskusteluissakin ihmiset kertovat luopuneensa televisiosta, stereoista, dvd-kokoelmistaan ja musiikkitallenteistaan. Aika harva kuitenkaan luopuu edellämainittujen sisällöistä, ne vaan saa kätevämmin ja mukaanmahtuvammin sieltä älypuhelimesta. Epäilenkin, että osalla tämä voi jopa lisätä erilaisten viihde- ja ajanvietemuotojen kuluttamista, kun ei tarvitse olla kotona telkkarin tai levyhyllyn edessä vaan ne ovat aina mukana kaikkialla.

En todellakaan tätä ylhäältäpäin tuomitse, päinvastoin, Omakin kirjahylly on suurelta osin sähköinen ja yksi lempiharrastuksistani on suosikkitelkkarisarjojeni katselu suoratoistopalvelusta. Huomaan omalla kohdallani (ja muidenkin perheenjäsenten) kuitenkin, miten helposti sitä päätyy tuijottamaan siitä ruudulta kaikkea mahdollista melko tauottomasti ja ehkä vähän niin kuin huomaamattaan. 

Ja tässä kohtaa olen yrittänyt vuosien myötä haastaa itseäni etenkin näin paastonaikana mm. internetpaastolle ja olen niissä onnistunutkin vaihtelevasti. Yhtenä vuonna olin melkein kaksi kuukautta ilman netissä viihteen vuoksi pyörimistä ja yllätyin ihan todella siitä, miten helppoa se lopulta oli ja miten aika kului aivan mainiosti ilman nettisurffailuakin. Ja arvata saattaa, että kun paasto tuli päätökseen, valuin takaisin entisiin netissä notkumisen tottumuksiini hyvin nopeasti ja vaivattomasti.

Ajattelen vilpittömästi, että jonkunlainen internet-minimalismi tekisi hyvää, tulisi ehkä kohdattua ihmisiä enemmän livenä, tehtyä erilaisia arkisia, tavallisia asioita, joista epäilemättä saisi enemmän mielihyvää kuin internetin uusimpien kohuotsikoiden tai jankkaavien keskustelujen seuraamisesta. Elämän yksinkertaistaminen tänä päivänä olisikin varmaan tarpeellisinta aloittaa omasta netin käytöstä ja siitä sitten vasta edetä tavaroiden tai muiden asioiden äärelle. 

Tavallaan kaipaan nuoruuden netitöntä ja älyluuritonta elämää ja ajattelen että jonkunlainen internet-minimalismi olisi askel siihen suuntaan, mutta samalla myönnän, että minunkin käteeni se älyluuri on vähitellen juurtunut niin tiukkaan, että en siitä taitaisi osata luopua, en vaikka se voisi parantaa elämänlaatua. Ja toisaalta, netissä olen myös kohdannut tosi mielenkiintoisia ihmisiä, löytänyt ihania ja inspiroivia blogeja, joista saan iloa elämääni ja kyllähän todella moni arkinen asia on hirmuisen helppoa hoitaa netin kautta. Ehkä mun pitäisikin opetella käyttämään nettiä valikoivammin, enhän kirjastostakaan lue kaikkia kirjoja tai kaupasta osta kaikkia ruokia, joten samalla tavoin sieltä netistäkin voisin opetella poimimaan vaan ne helmet, parhaat ja oikeasti elämänlaatua kohottavat jutut ja osata painaa ruksia ja puhelimen virtanappia off-asentoon muiden sisältöjen kohdalla.

Ajankohtaisesti on siis mielessä ajatus jonkunlaisesta internet-paastosta tänäkin vuonna paastonaikana, mutta saapa nähdä riittäisikö itsekuri sellaiseen.