Internet-minimalismin jalo tavoite

kuva.pixabay/u_icjer0igil

  Internet on asia, joka mun nuoruudessa oli vasta ihan lapsenkengissä. Tietokoneita alkoi kyllä olla ihmisillä kotona, mutta ne oli tekstinkäsittelyyn ja pasianssin pelaamiseen, onnekkaimmilla oli jotain PC-pelejäkin. Musiikki kuunneltiin C-kaseteilta ja radiosta, vähän vanhempana sitten jo cd-levyiltäkin. Telkkarista katsottiin sarjat silloin kun ne sieltä ulos tuli  ja vain parhaat leffat nauhoitettiin. Välillä käytiin lähivideovuokraamossa vuokraamassa uutuusleffa. Oli vähän niinkuin väkisin aika rajallista tuo viihteen ja median käyttö.

Kun nettiyhteydet koteihin alkoi yleistyä, tarvittiin puhelinlinja ja se netin selaaminen ei ollut halpaa, eli sinne ei pitkin päivää kyllä tavan tallaajalla ollut varaa mennä notkumaan, itse opiskeluaikana köyhimpinä vuosina käytin nettiä ja luin sähköpostia lähinnä yliopiston koneilla.

Tämä päivä älyluureineen ja netin ja somen loppumattoman sisällön tulva tekevät elämästä aikalailla erilaista. Voi pelata vaikka jos minkälaisia pelejä, ihan missä vaan, voi tarkistaa asioita samalla sekunnilla, ei tarvitse hakeutua kotiin tai kirjastoon paksun tietosanakirjan ääreen tietoa löytääkseen ja lempisarjat voi katsoa ihan milloin vaan huvittaa. Käytännössä koko maailma on ainakin jollain tasolla siellä taskussa eli kädessä älypuhelimen myötä. 

Usein (netin) minimalistikeskusteluissakin ihmiset kertovat luopuneensa televisiosta, stereoista, dvd-kokoelmistaan ja musiikkitallenteistaan. Aika harva kuitenkaan luopuu edellämainittujen sisällöistä, ne vaan saa kätevämmin ja mukaanmahtuvammin sieltä älypuhelimesta. Epäilenkin, että osalla tämä voi jopa lisätä erilaisten viihde- ja ajanvietemuotojen kuluttamista, kun ei tarvitse olla kotona telkkarin tai levyhyllyn edessä vaan ne ovat aina mukana kaikkialla.

En todellakaan tätä ylhäältäpäin tuomitse, päinvastoin, Omakin kirjahylly on suurelta osin sähköinen ja yksi lempiharrastuksistani on suosikkitelkkarisarjojeni katselu suoratoistopalvelusta. Huomaan omalla kohdallani (ja muidenkin perheenjäsenten) kuitenkin, miten helposti sitä päätyy tuijottamaan siitä ruudulta kaikkea mahdollista melko tauottomasti ja ehkä vähän niin kuin huomaamattaan. 

Ja tässä kohtaa olen yrittänyt vuosien myötä haastaa itseäni etenkin näin paastonaikana mm. internetpaastolle ja olen niissä onnistunutkin vaihtelevasti. Yhtenä vuonna olin melkein kaksi kuukautta ilman netissä viihteen vuoksi pyörimistä ja yllätyin ihan todella siitä, miten helppoa se lopulta oli ja miten aika kului aivan mainiosti ilman nettisurffailuakin. Ja arvata saattaa, että kun paasto tuli päätökseen, valuin takaisin entisiin netissä notkumisen tottumuksiini hyvin nopeasti ja vaivattomasti.

Ajattelen vilpittömästi, että jonkunlainen internet-minimalismi tekisi hyvää, tulisi ehkä kohdattua ihmisiä enemmän livenä, tehtyä erilaisia arkisia, tavallisia asioita, joista epäilemättä saisi enemmän mielihyvää kuin internetin uusimpien kohuotsikoiden tai jankkaavien keskustelujen seuraamisesta. Elämän yksinkertaistaminen tänä päivänä olisikin varmaan tarpeellisinta aloittaa omasta netin käytöstä ja siitä sitten vasta edetä tavaroiden tai muiden asioiden äärelle. 

Tavallaan kaipaan nuoruuden netitöntä ja älyluuritonta elämää ja ajattelen että jonkunlainen internet-minimalismi olisi askel siihen suuntaan, mutta samalla myönnän, että minunkin käteeni se älyluuri on vähitellen juurtunut niin tiukkaan, että en siitä taitaisi osata luopua, en vaikka se voisi parantaa elämänlaatua. Ja toisaalta, netissä olen myös kohdannut tosi mielenkiintoisia ihmisiä, löytänyt ihania ja inspiroivia blogeja, joista saan iloa elämääni ja kyllähän todella moni arkinen asia on hirmuisen helppoa hoitaa netin kautta. Ehkä mun pitäisikin opetella käyttämään nettiä valikoivammin, enhän kirjastostakaan lue kaikkia kirjoja tai kaupasta osta kaikkia ruokia, joten samalla tavoin sieltä netistäkin voisin opetella poimimaan vaan ne helmet, parhaat ja oikeasti elämänlaatua kohottavat jutut ja osata painaa ruksia ja puhelimen virtanappia off-asentoon muiden sisältöjen kohdalla.

Ajankohtaisesti on siis mielessä ajatus jonkunlaisesta internet-paastosta tänäkin vuonna paastonaikana, mutta saapa nähdä riittäisikö itsekuri sellaiseen.