Minimalistin luottotavarat osa 1

 Yksi päivä keittelin kiisseliä viime vuoden pakastemarjoista ja sen valmistuttua jäin katselemaan kauhaa ja tajusin sen olevan jostain yli kymmenen vuoden, ehkä viidentoista vuoden takaa. Ihana, simppeli teräskauha, joita meillä on yksi pitkävartinen ja yksi lyhytvartinen. Lisäksi meillä on vähän kuin varalla yksi punainen muovikauha, jota sitäkin käytetään säännöllisesti mutta isossakaan perheessä ei ole kaivattu useampaa kun varsinkin nuo teräksiset on vaan niin hyvät käyttää.

Ja nuo kauhat ovat tosi hyvä esimerkki tavarasta, jonka kerran hankittuaan ei enää koskaan edes mieti sen korvaamista uudella vaan tavara on selvästi sellainen loppuelämän tavara. Sellaisia tavaoita on meillä muitakin, ne ovat niin itsestäänselvä osa arkea, ettei niitä välttämättä tule miettineeksi sen kummemmin, mutta niillä on vakaa paikka kodissa ja ne ovat vaan joka tavalla loistavia käytössä. Ennen näitä kauhoja, meillä oli muutamia muovikauhoja, jotka kuluivat käytössä pinnaltaan ja joiden kanssa aina mietti, että voiko niillä turvallisesti kauhoa kuumaa soppaa. Nyt on kauhat, jotka voi huoletta jättää keittokattilaan vaikka keitto olisi kuumaa ja jotka ei käytössä kulu.💛

Ps. Kauhojen alla oleva keittiöpyyhe on alunperin mun mummin, ikää pyyhkeellä on siis vähintään 40 tai 50 vuotta, kun mummi kuoli yli kolmekymmentä vuotta sitten. Nuo pyyhkeet on kestäviä ja kauniita ja muistuttaa mua lämpimästi ihanasta mummista, joka oli mulle kovin rakas!💓

Letkeää kesäfiilistä

kuva:pixabay/polinapobereghsky

 Mistä kesäfiilis syntyy?

 Vaikka en ole mikään erityinen auringonpalvoja, enkä tykkää yhtään kovista helteistä, on kesäfiilistä tuomassa silti ehdottomasti hiekka varpaissa, reggae-musiikki ja sellainen rantatunnelma.

Katsottiin keväällä Areenasta Komisario Panda-sarjaa (suosittelen sitä ihan kaikille!), johon ihastuin aivan täysillä. Siinä oli juurikin sellaista rennon letkeää rantatunnelmaa ja itse Panda oli juuri sopivan leppoisan (ehkä vähän minimalistisenkin) elämäntyylin löytänyt hahmo. Toki sarjassa oli rikoksia ja erilaisia juonenkäänteitä moneen suuntaan, mutta sen katsominen herätti ensisijaisesti nimenomaan sellaisen ihanan rennon kesäfiiliksen. 

Me päädyttiin tänä kesänä heti kesän alussa tekemään mökkirantaan hiekkaranta, pieni sellainen, muutaman metrin hiekkapläntti muuten metsäisen rannan keskellä. Ja ai että se tunne, kun ensimmäisen kerran upotti paljaat varpaansa oman hiekkarannan hiekkaan ja kahlasi siitä veteen. Ja koska hiekkaranta tehtiin varoen, jäi sen reunamalle isot puut, joihin saa tulevaisuudessa halutessaan ripustettua riippumaton, jossa voi makailla ja olla kunnon Komisario Panda-kesäfiiliksissä hiekkarannalla. Tässä vaiheessa tosin tyydyn entisessä rantatuolissa loikoiluun, riippumaton ostaminen on tulevien vuosien mahdollisuus. Koska saman järven rannalla on muitakin mökkejä suht lähellä, voi olla että pitää se reggae-musiikki kuunnella kuulokkeilla, mutta siellä on nyt kyllä kaikki rantatunnelmaan tarvittavat ainekset kasassa. 

Laiturin hankkimisesta luovuttiin, koska se olisi tullut maksamaan yli viisi tonnia, vähintään tuplasti enemmän siis kuin mökki itsessään, kun ranta on niin pitkälle matala ja mutainen ja se vaan oli budjetille ihan liikaa. Laiturin sijasta hommattiin sellainen uimalautta, joka on köydellä kiinni rannan puussa ja jolla voi ajella syvemmälle ja siitä sitten mennä uimaan, hinta ankkureineen ja köysineen  oli alle viisikymppiä, joten rahallisestikin tämä oli ehdottoman hyvä ratkaisu, varsinkin kun osittain sen ansiosta jäi rahaa tuon hiekkarannan tekemiseen (joka ei hirmuisen montaa satasta siis maksanut sekään). Eikä tarvitse huolehtia laiturin huollosta ja vedestä nostamisesta syksyisin. Eli helppoa, halpaa ja rentoa tämäkin, niinkuin koko meidän muukin mökkeily eli kesämajailu. Musta on ollut tosi kiva huomata, että mökkeillä tosiaan voi hyvin pienin kustannuksin vaikka ei perintömökkiä tai vastaavaa ole ja ihan ilman työleiri-tunnelmaa.