Useimmiten hutiostos on ihan vaan hutiostos, ärsyttävä, turhaan rahaa vienyt ja lisäksi jotain, mille pitää etsiä uusi omistaja ja joka siten aiheuttaa ylimääräistä vaivaa ja tavaratyötä.
Ostin yhden hutiostoksen jo aikaa sitten, kangaskassin, jonka oli tarkoitus olla pelastusliivien säilyttämistä varten kesämajalla. Mittasin huolella minkä kokoinen kankaisen kassin tulisi olla ja ilahduin kovasti, kun vihdoin löysin riittävän ison puuvillaisen ja kivan näköisen kassin. Tilasin sen ja kun se tuli postissa, heitin sen suoraan pesukoneeseen, niin kuin teen kaikille uusille pestäville tekstiileille. Olikin aikamoisen ikävä yllätys kun koneesta ottamisen jälkeen tajusin, että kassi onkin paljon pienempi kuin kuvauksessa.
Ensin mietin onko se voinut kutistua pesussa, mutta koska leveys oli edelleen ok, vain korkeudesta puuttui monta kymmentä senttiä, päädyin kysymään kaupasta, miksi kassi on vääränkokoinen. Vastaus oli, että he ilmoittivat mitan kassin pohjasta sankojen yläreunaan, kun mä olin olettanut sen olevan varsinaisen kassiosan mitta. Ja pestyä tuotetta ei luonnollisesti voinut palauttaa.
Kassi päätyi lopulta kaappiin, vähän niinkuin varakassiksi, enkä sitä oikeastaan käyttänyt. Kunnes tänä syksynä sen sieltä nappasin kiireisenä aamuna mukaan töihin ja vähän ajan päästä huomasin, että tuo liian pieneksi ajattelemani kassi oli paitsi oikein sopivan kokoinen työkassiksi, myös sellainen tsemppari, että muutamana tosi surullisena ja huonona aamuna pelkkä sen katsominen töihin mennessä helpotti oloa.
Nyt se onkin mun luottokassi töihin ja joka aamu luen siitä kyljestä "never give up" ja sellaista rohkaisua ei voi ikinä olla liikaa. Näin kerrankin hutiostoksesta tulikin ihana ja tärkeä luottotavara, joskus näköjään voi näinkin iloisesti käydä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti