Sukellus vaatekaappiin

kuva:pixabay/Saydung

Kevään tulo innosti minua kaivelemaan vaatekaappiani läpi. Sinällään se ei ollut kovin iso homma, koska mun kaikki sisävaatteet on parilla hyllyllä ja joillakin henkareilla, eli tässä ei tarvinnut tyhjentää isommin kaappeja tai kaivella varastoja.

Päätin kuitenkin, että nyt sovitan ne muutamat ei-ihan-sopivat-vaatteet, jotka on odottaneet kaapissa sitä, että ne alkaisi ihmeellisesti tuntua sopivilta ja että ehkä saisin jopa tehtyä niiden suhteen jonkun päätöksen jos ja kun ne edelleen ovat vähän nafteja. Nämä on ostettu siis sellaisessa saumassa, jolloin olin kahden koon välissä. Useimmiten ostan vaatteita ns.lihomisenvaralla, koska en pidä kiristävistä vaatteista, mutta näissä isompaa kokoa ei tainnut olla tarjolla tai se oli sitten ihan liian iso ja kaupassa nää tuntuivat ihan sopivilta. Mä siis lihon jotenkin tasaisesti joka puolelta ja käytän aika rennosti istuvia vaatteita, koska useimmat mun vaatteet näyttää ja tuntuu päällä ihan samalta vaikka paino olisi muuttunut kymmenen kiloa suuntaan tai toiseen. Ja se on tietysti hyvä, kun en vaateshoppailusta niin välitä.

Ajattelin, että käytän kaikkia vaatteitani, mutta olihan siellä vaatekaapissa joitakin yksilöitä, jotka päätyvät päälle suht harvoin ja myös niitä vaatteita, jotka on jo liian nuhruisia muuhun kuin kotikäyttöön. Mutta tykkään käyttää vaatteet oikeasti loppuun kotona, toki töissä ja kylässä menen sitten noilla siistimmillä. 

Määrällisesti yläosia oli vähän alle 50 kappaletta ja alaosia parikymmentä kappaletta, ja siihen päälle joitakin vaatekappaleita, jotka eivät oikein mene kumpaankaan kategoriaan, kuten juhlamekko ja uikkarit.

Alusvaatteita ja sukkia on reilusti, osa on parsittuja ja hajoamassa ja nyt ostin jo uusia tilalle, mutta entiset ovat vielä kierrossa, kunnes reikiintyvät täysin kelvottomiksi, parsimaan en niitä enää lisää ala. Tykkään myös, että sekä sukkia että alusvaatteita on silleen reilusti, että vaikka jostain syystä en ehtisi pyykätä, ei puhtaat lopu ihan heti kesken.

Muutama vaate kaapissa on remppavaatteita, eli rikki/maalitahraisia, mutta joita säilytän vastaavia hommia varten. 

Mun vanhin vaate on villainen slipoveri, joka on itse asiassa alunperin mun isän ja siis varmaan ainakin 40 vuotta vanha. Se jäi isälle pieneksi aikoja sitten, päätyi minulle ja on edelleen ehjä ja toimiva, vähän jotain saumaa olen tainnut joutua vahvistamaan mutta laatu on ihan eri maailmasta kuin nykyvaatteilla. Vaikka en sitä ole pitänyt paljoa viime vuosina, en siitä halua luopua, on tosi hyvä välikerros kovilla pakkasilla, ohut mutta lämmin ja vastaavaa laatua ei enää kaupasta saa millään rahalla. Värikin on sellainen kivan retro ja tuo mieleen lapsuuden, koska isä tuota käytti tosi paljon kun olin pieni.

Ulkovaatteita on 10 kpl. Mulla on töihin ja vapaa-ajalle erikseen ulkotakit, se lisää kokonaismäärää. Nämä on kaikki edelleen kivoja enkä kaipaa uusia lähivuosina, osa on korjattujakin, mutta sen verran siististi, että ei haittaa käyttöä.

Lisäksi on lapasia, pipoja, villasukkia ja muutamia huiveja, sekä neulottu villatuubi toppavaatteiden kanssa keskivartaloa lämmittämään. Näistä neulotut on pääosin itse tehtyjä. 

Luin että jonkun tutkimuksen mukaan Suomen sääoloissa ihmisen on laskettu tarvitsevan 85 vaatekappaletta. Tuohon kuuluu kengät mutta ei sukat ja alusvaatteet eikä kai myöskään asusteet. Koska mulla on noin kymmenen paria kenkiä niin aika hyvin sattuu lähelle tuota lukua mun vaatemäärä joka on kengät ja ulkovaatteet mukaanlukien sadan pinnassa + alusvaatteet, sukat ja asusteet. Vähemmälläkin ehkä pärjäisin ja aionkin nyt tarkastella kriittisesti, mitkä joutavat pois ja tarvitsenko mitään tilalle.

Olisin ehkä kuvitellut, että vaatekaappini olisi ollut määrältään vielä vähän minimalistisempi, mutta aika kohtuullinen vaatemäärä tuo tuollaisenakin musta on. Varmaan laitan tänne blogiinkin vielä tarkemman listan mun vaatteista ja minkä verran niitä jää, kunhan olen nuo ajatuksen kanssa vielä kertaalleen käynyt läpi. 

Ostoärsytystä taas kerran

kuva:pixabay/HtcHnm

 

Luovutin jo ostolakon suhteen kun tuntui että niin moni tavara hajosi ja piti korvata ja tuli muutamia muitakin tarvittavia ostoksia, joita ei oikein voinut lykätä. No, netistä sitten tilasin vaatteita ja tuntui että posti toi pakettia paketin perään. Olen siis jo pari vuotta suunnitellut monesti korjattujen kotitoppien korvaamista uusilla, samoin alusvaatteissa on hajonneita ja parsittuja, joita ei enää korjaamalla saanut kuntoon.

Mutta kuinkas kävikään, osassa topeista koko ei ollut hyvä, osassa malli ei vaan istunut ollenkaan. Tilaamani kengät olivat kaikki tosi huonon tuntuisia sovittaessa, joten palautukseen lähtivät ja koska tämä edestakaisin postittelu on minusta ärsyttävää, päätin, että pärjään entisillä lenkkareilla ja niillä "väärän" värisillä talvikengillä ihan riittävän hyvin. Jos plantaarifaskiitti alkaa olemassa olevien lenkkareiden myötä oireilla, sitten palaan lenkkarien ostoon uudestaan. Nuorison kenkäostoksissakin kävi samoin, ei vaan koko/malli sattunut kohdilleen ja taas sai niitäkin palautella. Tuo palauttaminen tuntuu ärsyttävältä sekä työläyden että ekologisuuden näkökulmasta, mutta sitä ei nettiostoksissa täysin voi välttää. 

Päädyin lopulta pariin paikalliseenkin kauppaan vaatteiden perässä, kun mikään tilattu ei malliltaan istunut, lörpöttivät vaan omituisesti eri kohdista. Ei uskoisi, miten monella eri tavalla tavallinen perustrikootoppi voi olla huonon mallinen vaikka koko olisikin sopiva. Laskin, että kengät mukaanlukien sovitin reilut kolmekymmentä vaatetta, joista lopulta tasan yksi toppi oli hyvä, ostin niitä sitten kaksi samanlaista.

Huoh, ehkä olen vaativa, kun en kelpuuta "vähän sinne päin"-vaatteita enää omaan kaappiin ollenkaan mutta oli tuo silti musta jo uskomaton määrä omituisen mallisia vaatteita kokeiluun. Ja olen malliltani aika perus, eli yleensä keskiverrot vaatteet istuu malliltaan mulle ihan hyvin, vain lahkeita joudun usein lyhentelemään. No ne kotikaupungin marketista löydetyt kaksi samanlaista mustaa ribbitoppia olivat kuitenkin kiva löytö ja edullisiakin, joten edes joku vaateostos lopulta onnistui.

Ruokakaupasta ostin sentään ihan onnistuneesti pari ihanan väristä pikkupyyhettä, kun entiset pari vuosikymmentä vanhat muumipyyhkeet ovat yksi kerrallaan lahonneet puhki useammasta kohtaa ja vain osan sai korjattua vielä kerran. Marketista löysin myös kivan yöpaitulin hajonneen yöpaidan tilalle ja oli vielä alennuksessa. Tämäkin oli kiva löytö!

Pestiin kevään myötä verhot ja tajusin että toisessa makkarin verhossa on pieniä reikiä, mietin uusien ostamista mutta jonkun aikaa nettikauppoja selailtuani päätin, että parsin nuo reiät ja entiset kestää taas toivottavasti vuosia. Ajatus tilaamis/palauttamisrumbasta oli vaan liikaa näiden vaateostosäätämisten jälkeen. Verhojen parsimista sitten yritinkin, mutta se veti verhokankaan omituisesti ryppyyn, joten purin parsintani ja verhot saa nyt olla reikineen ja ehkä joskus katson, saisiko niihin kirjailtua pieniä kukkia tai vastaavia noiden pienten reikien peitoksi. Luulen, että se olisi tosi hauskan näköinen ratkaisu, kun vaan saisin joskus aikaiseksi. Meillä verhot on siis eri värisiä puuvillalakanoita, jostain syystä en "oikeista" verhoista koskaan löydä hinnaltaan ja ulkonäöltään sopivia ja koska tykkään luonnonkuiduista, lakanat on olleet nuoruudesta asti mun valinta verhoiksi.

Eli pääsin taas siihen lopputulokseen minkä olen ennenkin todennut ja minkä vuoksi ostolakko minua aina vaan epäonnistumistenkin jälkeen tahtoo houkuttaa uudelleen ja uudelleen: useimmiten ostaminen ei ole minusta kivaa, moni asia ostamisessa ärsyttää ja käytän aikaani lopulta kuitenkin mielummin johonkin muuhun. Jos vaatteet vaan ei hajoilisi, en taitaisi hirveästi kaivata ostamista.

 

Pientä ja ihanaa

 

Kuten olen monesti todennut, en ole sellainen minimalisti, joka vihaisi kaikkea tavaraa tai joka viihtyisi valkoisessa ja neutraalissa kodissa. Tykkään että tavaroita ei ole näkyvillä, koriste-esineitä on tosi vähän ja haluan tavaroiden vähäisyyden olevan elämää ja arkea helpottavaa. Kesämajallakaan meillä ei ole edes yhtään kaappia, vain naulakko ja kaksi pientä avohyllyä seinällä, koska en pysty keksimään mitään kaappia vaativaa irtotavaraa, jota siellä tarvitsisi. 

Mutta tykkään värikkäästä kodista ja hauskoista yksityiskohdista arkitavaroissa. Mun uusin iloa tuottava tavara on uusi polle-kulho, jonka ostin äskettäin (kuvassa keskimmäinen, kaikkihan nuo on tietty aivan ihania). Meillä on ne Ikeasta viime vuonna ostetut ihanan väriset pikkukulhot ja niiden lisäksi jätin osan vanhoista valkoisista, jo lasituksista kuluneista kulhoista niiden kaveriksi. Nyt kun olen saanut ja ostanut muutamia pieniä Polle-kulhoja niin uusimman sellaisen jälkeen laitoin vihdoin nuo loppuunkuluneet valkoiset roskiin.

Ja nuo Polle-kulhot ovat kyllä ihania ja ilahduttavia, hyvä etten pidä keittiössä kaappia auki, että ne näkyisivät koko ajan.😆 

Tämän minimalistin juhlat -pääsiäinen

kummilapsille menevät pääsiäistervehdykset

 

Pääsiäinen on mulle vuoden suurin juhla ja mua ilahduttaa se, että se on vuoden juhlista yksi, joka ei ole nykyisessä kulutusyhteiskunnassakaan kokonaan kaupallistettu. Toki suklaamunia on kaupassa jo ennen kuin paastonaika on kunnolla ehtinyt alkaa ja karvaasta kokemuksesta olen oppinut, että suosituimmat mallit voivat loppua jo reilusti ennen pääsiäistä. On joinain vuosina tullut metsästettyä lasten suosikkeja useammastakin kaupasta kun vakkari marketista ei ole enää saanut kuin peruskindereitä (jotka kyllä nekin on meillä suosittuja). Mutta muuten pääsiäinen ei tunnu mainonnassakaan keskittyvän tavaroihin ja ostamiseen vaan enemmän yhdessä oloon ja hyvään ruokaan.

Mun pääsiäinen on minimalistinen koristelultaan, keittiön ikkuna koristellaan lasten eri vuosina askartelemilla pääsiäiskoristeilla ja siinä se. Usein tähän aikaan vuodesta ulkona jo vähän vihertää ja kevään alku tuo kauneutta ja tunnelmaa pääsiäiseenkin.

Pääsiäisenä pyritään käymään kirkossa, joskus useampanakin päivänä ja seurataan lisäksi pääsiäisyön ortodoksista jumalanpalvelusta telkkarista, se on tunnelmallinen ja vaikuttava. Viime vuosina mun sairastaminen on rajoittanut pääsiäisen menoja harmittavan paljon, mutta onneksi on tosiaan television ja streamin kautta mahdollisuus osallistua vaikka ei paikan päälle pääsisikään.

Muuten viihdytään kotona, pelaillaan, katsellaan hyviä ohjelmia ja ollaan vaan. Pienimmille kummilapsille viedään pienet pääsiäistervehdykset. Ruoaksi on aina jotain kaikkien suosimaa, ehkä vähän arkiruokaa hienompaa, mutta mitään isotöistä ja hienoa pääsiäisateriaa meillä ei ole tapana syödä, enemmän sitten niitä suklaamunia.

Pääsiäinen on siis meille suuri ja iloinen juhla mutta sitä vietetään aika pelkistetysti  ja yksinkertaisesti, kuten muitakin vuoden juhlapyhiä.

Riemullista pääsiäistä!🐥🌷

Ikean kenkäkaapin fiksaus ja eteisen väripäivitys

 

Meillä on rakennettu eteiseen Ikean Trones-kenkäkaapeista ja itse tehdystä naulakkorakennelmasta kätevä seinämä, joka syö sisäänsä niin koulujuttuja, harrastuskamoja kuin kenkiäkin. Vähän reippaampaa käyttöä on seurannut myös pieniä vaurioita ja yhdestä Trones-kaapista on hajonneet molemmat kulmat. Niitä on sitten ensin pikaliimalla ja myöhemmin kuumaliimalla korjattu, mutta välillä kulma jää kaappia aukaisevan käteen ja ulkonäkö on vähän resuinen. Matto oli valittu koon perusteella ja värinä oli tylsä mustanharmaa, mutta vuosien käyttö ja pesu alkoi murustamaan maton pohjaa vähän hajalle ja sen myötä oikeastaan päädyin miettimään, saisiko eteistä jotenkin freesattua.

Ennestäänkin eteisessä on ollut myös väriä, naulakkorakennelma seinällä on liukuvärjätysti maalattu keltapunaoranssiksi ja sen lähelle laitettiin myös punainen seinäkello, aamuhetkiä reipastamaan.

Mietin ensin, pitäisikö eteisen värimaailmaa viedä pastellivärien suuntaan, kun niistä itse nykyään kovasti pidän, mutta naulakkosysteemin irroittaminen ja uudelleen maalaaminen ei houkutellut joten päädyin pysymään samojen väriteemojen lähellä. Hommasin eteiseen Ikeasta uudet matot, sopivaa kokoa ei suoraan löytynyt, mutta tajusin, että kaksi peruskynnysmattoa vierekkäin on juuri sopiva koko ja Ikeasta löytyi aivan hurmaavat pinkkioranssit matot tähän tarkoitukseen. Tosin, nyt kun matot ovat hetken olleet lattialla, alan ymmärtää miksi vaalean sävyisiä eteisen kuramattoja ei paljon näe, ne nimittäin ainakin meillä näköjään likaantuvat heti. Entinen mattokin on vielä tallessa, saa nähdä pitääkö se laittaa takaisin, kun en halua eteisen matossa näkyvän hirveitä kuraläikkiä jatkuvasti.

 Lisäksi ostin punavalkopilkullista dc-fixia yhden rullan ja päällystin sillä rikkinäisen kenkäkaapin oven ja toisenkin, väriä ja ilmettä tuomaan. Samoin vaihdoin ulko-oven lasien näkösuojana olevista mustista muovitarroista yhden tuohon punapilkulliseen dx-fixiin ja ovikin sai vähän raikkaamman ja iloisemman ulkoasun.

Edelleen eteisen seinä on tylsä harmaa (on siinä kyllä sentään glitteriä, joka ei vaan kuvista näy) mutta tuon korkean tilan maalaaminen ja eteisen purkaminen sen tieltä saa ainakin tässä vaiheessa jäädä harkintaan ja mahdolliseen tulevaisuuteen, kun nuo pienet muutokset tuovat kuitenkin kivasti ilmettä ja väriä tilaan. Ajattelin myös että tuollaiset pienemmät matot on kätevämpää tarvittaessa pestä ja kuivata, entisen maton pesu ja märkänä siirtely oli työlästä ja onnistui vain kesällä pihalla, nyt nuo pienet matot pesee hätätilanteessa vaikka kylppärin lattialla ja kuivaa sisällä telineessä. Toisaalta, jos niitä pitää pestä joka viikko, ei se ehkä ole kovin kätevää.. Joissain asioissa käytännöllisyys menee mulla kuitenkin kauneuden edelle. Mutta varmaan seurailen nyt hetken, miten pahan näköiseksi nuo matot menee ja sitten mietin jatkoja niiden suhteen.

Uusi liesituuletin

 

Meillä hajosi liesituuletin, tai se ei varsinaisesti hajonnut, mutta alkoi tiputtaa rasvaa, rasvasuodattimet oli säännöllisesti puhdistettu mutta moottorin suojaritilöihin oli kasautunut silti paksu rasvakerros, jota ei pystynyt puhdistamaan ilman laitteen täyttä purkamista. Asiaa selvittelin niin muualla Suomessa olevan merkkihuollon kuin paikallistenkin kodinkonehuoltofirmojen kanssa ja puhdistaminen oli tehty liki mahdottomaksi ja se olisi maksanut saman tai enemmänkin kuin uusi liesituuletin. 

Koska en entisestä ulkonäöllisesti pitänyt ollenkaan, oli valinta sitten helppo ja uuden liesituulettimen etsintä alkoi. Ja kamala miten tylsiä ja rumia liesituuletimia on tarjolla. Lähes kaikki olivat jotenkin kolhoja, rosterisia ja rumia. Ainoat värikkäät, joita löysin olivat ulkomailta tilattavia ja superkallista designiä ja näin ollen tällaisen tavan tallaajan ulottumattomissa. Ei meillä ole mitenkään varaa laittaa yli neljää tonnia liesituulettimeen vaikka se olisikin kaunein ikinä (sivuhuomautuksena todettakoon että mun autokin on halvempi..).

 Hyvänä kompromissina puoliso sitten ehdotti Ikean liesituuletinta ja sellainen meille hankittiin, mun toiveesta valkoisena. Se on kapeampi ja ihan eri muotoinen kuin entinen ja keittiö muuttui välittömästi paljon kauniimmaksi ja ilmeeltään kevyemmäksi. Lisäplussa on se, että tästä uudesta voi tarvittaessa putsata niitä moottorin suojuksiakin helposti ja laitetta purkamatta. 

Joskus aika pienikin muutos tekee ison eron sisustuksen tunnelmaan. Mietin kyllä tuon uuden liesituulettimen koristelemista vähän värikkäämmäksi jollain kivoilla sisustustarroilla tai dc-fixillä, mutta koska pinnat mahdollisesti lämpiävät lieden ollessa päällä, taidan jättää koristelun sikseen. Se on tuollaisenakin kaunis ja piristää keittiön ilmettä.

Tosin se vika tässä muutoksessa oli, että aloin taas katsella keittiön tummia (lue: mun silmään tylsiä ja vähän rumia) tasoja sillä silmällä, miten paljon kauniimmat ne olisi värikkäinä. Tasojen vaihtaminen vaan on aika iso homma, ei kovin halpaa ja niin ollen ei kovin kannattavaa tehdä. Mutta en halua noita päällystää millään dc-fixilläkään, kun niissä jatkuvasti ruokaa käsitellään. Luin myös, että tuollaisia tasoja voisi kai maalata, mutta epäilen, voiko maalipinta kestää siistinä kun tasoja päivittäin pyyhitään. Joten yritän nyt vaan sitten nitistää kaipuuni kauniin värisiin tasoihin.

Ostolakon mahalasku

 

Ostolakkoni koki sitten melkoisen mahalaskun viimeisen kahden kuukauden aikana, niputin nyt kaksi kuukautta, helmi- ja maaliskuun samaan, kun näihin kuukausiin mahtui mm. lomareissu ja sen myötä ostosretkeilyä pääkaupunkiseudulla.

Ensimmäinen ostos helmikuussa oli sukkia, entiset ja moneen kertaan korjatut alkoivat lopullisesti hajota, joten Lidlin tajouksesta hankin pari pakettia sukkia. Tulivat heti käyttöön ja tarpeeseen. Ei rikkonut ostolakkoa ja helmikuun alkupuoli menikin samoin kuin tammikuu, ei muuta tarvetta ostaa eikä edes kiinnostusta miettiä ostoksia sen kummemmin.

Sitten alkoi salakavala alamäki..

Oltiin talvilomareisssussa ja reissun päältä ostin kyniä, tehdään nykyään ahkerasti ristikoita ja kotoa ei tullut otettua kyniä mukaan, joten päädyin niitä ostamaan. Tässä kohtaa toteutin myös ajatusta, ettei käyttötavaran tarvitse olla tylsää, vaan se voi ilahduttaa kauneudellaan, ostin nimittäin tavan kynien lisäksi ihanan panda-kynän (jota on käytetty niin ahkerasti, että siitä loppui jo muste). Koska tuollainen pyyhittävä mustekynä on ristikoissa näköjään niin paljon kätevämpi kuin lyijykynä, joita olen kotona nuorisolta lainaillut,  tämä loppuun kulunut panda on saanut jo possunmuotoisen seuraajankin.     

                                                                   

Lisäksi talvikenkäni hajosivat reissussa. Tämä oli tosi kurjaa, koska entiset talvikengät olivat aivan täydelliset, eikä sellaisia enää saa mistään, olisin siis ehdottomasti ostanut uudet samanlaiset, jos tarjolla olisi ollut. Mutta onni onnettomudessa oli se, että reissussa oli kauppavaihtoehtoja huomattavasti enemmän kuin täällä kotopuolessa ja ostin sitten uudet talvikengät. Entiset olisin muuten korjauttanut, mutta niistä murtui sisäpohjat rikki, jolloin kengän käyttäminen oli kivuliasta ja en usko, että tuollaista murtunutta muovista sisäpohjaa pystyisi enää mitenkään korjaamaan. Kengissä lomahuumassa päädyin itselleni hyvin epätyypilliseen väriin ja se oli ehkä kuitenkin virhe. Kengät on kyllä hyvät jalassa mutta ehkä vähän liiankin lämpimät. Sovitukseen olen tilannut kevätalesta netin kautta nyt mustatkin, jos ne ovat jalassa hyvät, voi olla että päädyn ostamaan kuitenkin itselleni tutumman väriset. Olen huomannut, että tosi harvoin kannattaa omista värimieltymyksistä poiketa, tässä otin reissussa riskin vähän pakon edessä kun jotkut kengät oli saatava loppureissun kulkemiseen ja mustia kivoja ei löytynyt.

 

Lomareissu oli vaikuttamassa myös kahteen uuteen ostokseen, reissussa menin nimittäin normaalisti lähinnä kotona pitämilläni urkkahousuilla ja totesin, että niiden mukavuus oli omaa luokkaansa farkkuihin verrattuna, joten päädyin ostamaan ihan täältä kotopuolen kaupasta kahdet mustat vähän siistimmät  housut töihin. Eivät ole urkkahousujen näköiset (toivottavasti) mutta tuntuvat aika samalta. Ostopäätöstä helpotti halpa hinta ja valmistusmaakin oli Euroopassa. Joskus ketjukaupoistakin näitä löytöjä onnistuu tehdä. Työfarkut ovat vielä ehjät, joten näille ei olisi ollut pakottavaa tarvetta ja olivatkin enemmän sellainen elämän mukavuuden lisäämisostos. Toisaalta mulla on mennyt roskiin ne muutamat hajonneet kotileggarit ja niiden tilalle en ole hankkinut uusia, joten housujen kokonaismäärä pysyy samana. Että jos oikein kovasti yrittää, niin ehkä nämä voisi juuri ja juuri tulkita hajonneiden korvaajiksi vaikka käyttötarkoitus ei ihan sama olekaan. Silti pidän näitä housuja ekana varsinaisena ostolakosta lipsumisena.

Lisäksi meillä hajosi lopulta kaksikin lakanaa, pussilakanan korvasin lähinnä varalakanana toimineella itse tilkuista ommellulla pussilakanalla mutta aluslakanan päädyin korvaamaan vaaleanpunaisella uudella lakanalla. Edelleen meillä on se valkoinen varalakana, mutta se on vaan käytössä niin tylsä, että kauneus voitti tässä käytännön. Mutta hajonneen tilalle tuli, joten tavaramäärä ei kasvanut, päinvastoin, kaksi meni roskiin ja vain yksi tuli tilalle. Nyt alkaa olla kyllä kaikki lasten varalakana-laarinpohjatkin kaivettu, joten toivon että nämä ei nyt ihan heti haperru puhki. 

Jollain tasolla ärsyttää, että hajoaminen johtaa usein ostamiseen, mutta se on vähäisen tavaramäärän hinta, käytössä olevat ovat jatkuvassa kierrossa ja kovassa käytössä kuluvat ajallaan puhki. Toisaalta ajattelen, että on ekologista käyttää tavarat oikeasti rikkipuhki-loppuun ja se meillä kyllä toteutuu.

Lisäksi tilasin useamman jo aikaa sitten hajonneen ja monesti paikkaillun perusvaatteen tilalle uudet, näitä oli siis muutamia alusvaatteita ja toppeja. Lisäksi talvikenkien kanssa samalla tilasin kokeiluun lenkkarit, edelliset on vähän huonolla iskunvaimennuksella ja pelkään plantaarifaskiitin uusivan niiden kanssa, vaikka terveydentila ei paljon kävelemistä sallikaan.

Ostolakkoyritys numero kaksi koki sellaisen mahalaskun, että taidan lopettaa sen suosiolla tähän. En nyt edelleenkään halua ostella ostamisen ilosta, mutta selvästikään mun kohdalla minimalismi ja ostolakko ei vaan toimi yhteen. Aina jotain hajoaa ja pitää ostaa uutta ja sitten tuntuu että olen jotenkin epäonnistunut tavoitteessani. Ja toisaalta, viime kuukausien terveysongelmat on saaneet miettimään, että jos mä joskus jotain superkaunista löydän ja haluan, miksi en ostaisi, elämä on kuitenkin lyhyt ja kaikki pienetkin ilon aiheet siihen taitaa olla viisainta ottaa kiitollisena vastaan, vaikka se joskus olisi joku uusi tavarakin.

Seuraavat blogipostaukset ovatkin todennäköisesti enemmän kirjoihin ja sisustukseen liittyviä. Olen nyt seurannut muutamia ihania blogeja (katso mun päivitetty seuraan-lista tuosta sivusta, jos haluat löytää kivoja seurattavia blogeja<3), joiden kotien värimaailma on musta ihana ja kevään tulon myötä päätin, että voisin itsekin yrittää kaunistaa kotia helposti ja pikkurahalla entistäkin värikkäämmäksi.