Minimalismi - ympäristön pelastus, talouden tuho vai jotain muuta?

kuva:pixabay/AureeVeille

Raha ja sen myötä kuluttaminen, talous ja myöskin ympäristöasiat ovat julkisessa keskustelussa pinnalla, varmaan aina enemmän tai vähemmän. 

Toisaalta puhutaan ympäristöstä ja ilmastosta, siitä kuinka kulutusta tulisi vähentää, lihan syöntiä tavoitellaan vähennettäväksi ihan kuntatasolla kouluissa, temusta tilaavat ovat jonkunlaisia tuhon airuita ja kaikkinainen yksilön kulutus tuhoaa maailman tulevilta sukupolvilta.

Toisaalta maalaillaan kauhukuvia, miten yhteiskunta pysähtyy kun ihmiset säästävät eivätkä kuluta, miten työpaikat häviävät niin tuotannosta kuin palveluista ja sen myötä ostovoima vaan vähenee ja yhteiskunta kurjistuu. 

Eli teit niin tai näin, teet väärin ja tuho on tulossa. Onpa kannustavaa eli ei.

Minimalismissa kieltämättä on aika lailla sisäänrakennettuna ihanne rajallisesta kuluttamisesta mutta toisaalta minimalistisessa elämäntavassa usein ihannoidaan elämyksiä, joka voi tarkoittaa rahan käyttämistä matkusteluun, ulkomailla asumisen pätkiä, verotettavan työnteon vähentämistä ja sen myötä pienempää osallistumista yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseen ja jopa kulutuksen tuoman rahan suuntautumista ulkomaille, kotimaan sijasta.

Mikä sitten on yksittäisen ihmisen rooli yhteiskunnan kannalta, onko velvollisuus kuluttaa tai ohjata työnsä hedelmät kotimaahan, se varmaan on yksilön kohdalla enemmän oman moraalikartan valintoja kuin ulkopuolisen määriteltävissä. Yleisesti toki voidaan ajatella, että varmaan jokaisen olisi hyvä kantaa jotenkin kortensa yhteiseen kekoon, muuten systeemi ei kestä.

Itse suhtaudun osaan nykyisen elämän ilmiöistä melko kriittisesti, rehellisesti siksi, että omaa elämääni ei tietyistä asioista pidättäytyminen hetkauta. Toisaalta jotkut muut, ehkä muiden paheksumat asiat ovat itselleni tosi tärkeitä, joten näen, ettei ole minun asiani mennä neuvomaan muita heidän valinnoissaan, ei edes silloin kun niitä ehkä itsekseni ihmettelen. 

Mutta miten sitten itse yhdistän minimalismin ja sen korren kantamisen yhteiseen kekoon?

 Monin pienin ja ehkä isomminkin valinnoin. En siis kuluta kovin paljon, en edes palvelupuoleen, en käytä kauneuspalveluja enkä harrasta kahviloita. En reissaa ulkomailla enkä järin kuluta maksullisia kulttuuripalveluita. Huvini ja elämykseni ovat siis pääosin ilmaisia. Ei säästön tai pihistelyn eikä edes ympäristön vuoksi, satun vain pitämään metsäpolulla kävelystä enemmän kuin kahvilassa käynnistä ja kotisohvalla kirjan lukemisesta enemmän kuin reppureissaamisesta maailmalla. Toisaalta syön lihaa, omistan auton ja asun aika keskiluokkaisesti, eli mikään erityinen ekologisuuden airut en todellakaan ole.

Ajattelen, että voin ohjata kulutukseni kuitenkin kestävää tapaa tavoitellen, ostan pääosin suomalaista ruokaa vaikka se olisi kalliimpaa, samoin ostan Suomessa valmistettuna saippuat, hammastahnat, paperit sun muut arjen tavarat, silloin kun ne laadullisesti ovat edes suht ok vaikka ne olisivat kalliimpia. Jos ei suomalaista löydy, ostan Euroopassa tehtyä ja vältän kauempaa maailmasta rahdattuja elintarvikkeita, vaikka se tarkoittaakin esim. sitä ettei kaikkia hedelmiä voi syödä läpi vuoden. Vaatteissa suosin Euroopassa tehtyä silloin kun mahdollista, mutta suomalaiset merkit ovat usein mulle liian kalliita, tämä joskus harmittaa, mielelläni tukisin pieniä suomalaisia yrityksiä, mutta tarjonta ja hinta ei yleensä osu riittävästi kohdilleen mun makuun ja lompakkoon.

Ajattelen kuitenkin, että jos kaikki ostaisivat ruoan ja perusarjen kulutustavarat kotimaisina, vaikka sitten muista ostoksista vähän tinkien, se olisi kokonaistalouden kannalta olennaisempaa kuin se, että joku ostaa kerran viiteen vuoteen kotimaisen juhlamekon.

Ympäristön kannalta taas ajattelen minimalismin olevan kestävä elämätapa, toki erilaisten palvelujen käyttö varmasti tuo hyvää kotimaisille yrittäjille eikä lisää tavarakuormaa. Esim. siivouspalvelujen käyttö on musta tosi hyvä ratkaisu, jos talous siihen taipuu. Tai jos nauttii erilaisista hemmotteluhoidoista, on kestävämpää käyttä ylimääriset rahansa sellaiseen, kuin tilata kaukana tehtyä koristetavaraa netistä.

Maailma ei kestä loputonta kerskakulutusta, eikä yhteiskunta tällaisella talousrakenteella minimikulutustakaan, mutta ehkä jonkunlainen arkijärki näissä asioissa ja sellaisen arkisen tavallisen kulutuksen suuntaaminen kotimaisiin vaihtoehtoihin, tuo hyvää niin ympäristölle kuin taloudellekin. Tässä minusta minimalistinen elämäntapa voi hyvinkin olla se vaihtoehto, jossa otetaan huomioon sekä talous että ympäristö kestävällä tavalla. Eikä tarvitse istua perunakuopassa syömässä itseviljeltyä raakaa kaalia, että maailma pelastuisi eikä toisaalta tuhlata jokaista penniä kaikkeen mahdolliseen, mitä mainosmiehet keksivät tarjota että talous pelastuisi, vaan kohtuullinen ja lähipalveluihin ja -tuotantoon kulutusta suuntaava vaatimaton eli minimalistinen elämäntapa voi olla ihmiselle itselleen tosi antoisaa ja samalla sekä ympäristön että talouden kannalta kestävä. 

Minimalistisen vaatekaapin juhlavaatehaasteet

kuva:pixabay/La_Petite_Femme

 Aika harvoin tuntuu tältä, mutta nyt oli sellainen hetki, kun minimalistisen vaatekaapin huonot puolet todella iskivät kasvoille. Mulla on ollut about se parikymmentä vuotta juhlamekko, se yksi luottomekko, joka on ollut käytössä kaikissa hienommissa juhlissa hautajaisia lukuunottamatta. Ihana ja kaunis mekko, oli edelleen kaunis, mutta armotta mulle liian kireäksi käynyt ja siksi siitä vihdoin luovuin joku aika sitten. Kyllä, juhlissa(kin) hengittäminen on yllättävän hyödyllinen asia pystyä tekemään ja tuossa mekossa  se ei enää oikein sujunut. 

En ostanut tilalle mitään ja ajattelin, että menen jatkossa juhliin pitkällä hameella, mulla on kauniita kotihameita joissa on pitsikoristeita ja sinällään ne on ihan juhlakelvollisia. Juhliin sopiva yläosa on puuttunut ja hautajaiset olen mennyt ihan vaan mustalla paidalla ja housuilla, jotka ei kevään iloisiin juhliin oikein tuntuneet sopivilta. Tässä kohtaa vähän purnaan, koska miehet voi mennä tummalla puvulla niin iloisiin kuin surullisiin juhliiin, eikä siinä ole mitään outoa tai synkkää. No, kuvittelin löytäneeni kivan pitsisomisteisen yläosan hameen kanssa, mutta käyttökokeilu osoitti, että se hilautui koko ajan ylös inhottavasti eli malli ei istunut ja se lähti kiertoon.

Nyt sitten on useammatkin juhlat ja jotain sinne pitäisi pukea päälle, mielellään juhlavahkoa. Ajattelin ratkaista tämän kätevästi ja löysin netistä käytettynä kukkakirjaillun, kevyen ison huivin, joka sopii väriltään just mun juhlatennareihin ja jolla ajattelin saavani hame ja toppi yhdistelmästä juhlavamman. Olin tyytyväinen. Onneksi aloin tässä juhlia edeltävällä viikolla kokeilla huivia tarkemmin päälle, se olikin sen verran lyhyt, ettei istu nätisti, joten se ei toiminutkaan. Sitten aloin tällaisella parin päivän aikaikkunalla paniikissa kaivelemaan vaatekaappia, jossa ei ole mitään juhlavaatevaihtoehtoja. 

Ei-minimalistilla varmaan olisi jos jonkunlaisia juhlavaatteita eri tarkoituksiin ja sieltä sitten voisi valita jonkun riittävän kivan. Ei ollut vaihtoehto mulle. Kaivelin sitten netistä niin erilaisia juhlavampia toppeja, kuin paitoja ja mekkojakin. Eikä oikein mitään mun makuun sattunut. Lopulta päädyin ns.halpamuotiketjun myymälään ja sieltä onnistuin saamaan käsiini lähes viimeisen kappaleen mun makuun riittävän kivannäköistä mekkoa. Kokokin oli oman koon vierestä koska useampia kokoja ei ollut jäljellä, mutta yllättäen istui ihan hyvin. Mun juhlatennarit ei luonnollisesti käy ollenkaan tuohon mekon väriin mutta onneksi nuorisolta löytyi pitsitennarit lainaan, kun itse menevät toisenlaisissa  kengissä tällä kertaa. Muuten olisi kenkäkauppaankin vielä pitänyt mennä. 

Vaikka melkein aina minimalistinen vaatekaappi on elämää ja arkea helpottava ja pärjään aivan mainiosti, niin näköjäään jonkun kerran vuosikymmenessä tulee näitäkin hetkiä, jolloin kaipaisin sellaista erilaisia asukokonaisuuksia pursuilevaa ihanan maksimaalista vaatekaappia. 

Onneksi mekko kuitenkin näin lyhyellä etsimisajalla löytyi ja nyt toivon, että se palvelee vaikka sen seuraavan kaksikymmentä vuotta. Jos niin hyvin käy, ei hirmuisia juhlavaatekriisejä olisi lähivuosina tulossa ja voin taas olla tyytyväinen minimalistiseen vaatekaappiini. 

Minimalistin helppoa kesämökkeilyä

 

kuva:pixabay/Prawny

 

 

 Kesä alkaa olla oikeasti käsillä ja sen myötä mökkeilyä harrastavat kansalaiset ovat suunnanneet katseensa mökeilleen ja kevään mökkitalkoot siivouksineen ja pihanlaittoineen ovat voimissaan.

Tässä kohtaa olen vähän taputtanut itseäni olalle, meillä nimittäin ei mökkitalkoita ole tarvittu ja mökkeröisen eli kesämajan laittaminen kesäkuntoon vei alle puoli tuntia kaikkineen.

Mökkeilykin on meillä siis erittäin helppoa ja minimalistista. Vain patjat, tyynyt ja peitot, sekä pieni sievä (vaaleanpunainen!) radio ja pelastusliivit, pari peliä ja taittotuolit tarvitsi viedä kesämajalle. Niistä varmaan kaikki voisi antaa olla talvenkin yli siellä, mutta ajattelen että säilyvät parempina kun ovat talven lämpimässä ja ne mahtuvat farmarin takakonttiin kerralla kuljetettavaksi.

Kesämajan siivous taisi viedä viisi minuuttia, harjasin lattian ja pyyhkäisin kostealla sekä lattian että huonekalut ja siinäpä se. Pihalla ei tarvinnut tehdä mitään, toki siellä sellaista pientä puuhailua on jos haluaa tehdä pitkin kesää, mutta koska tontti on luonnontilainen, ei siellä ole mitään pakollista kitkettävää tai raivattavaa pihallakaan. Kesällä kun heinät kasvaa, pitää jonkun kerran vetää trimmerillä oleskelualueiden läheltä, mutta leikattavaa ruohikkoakaan ei siis ole.

 Joitakin puita sinne ehkä voisi istuttaa, koska puitahan ei voi olla liikaa ja uusi naapuri laittoi rajan läheltä aika isolla kädellä puita lakoon omalla puolellaan, joten pitänee kompensoida niiden häviäminen omalla puolella sitten istutuksilla. Luulen, ettei naapuri ole tullut ajatelleeksi myöskään sitä, miten paljon tuollainen vähän soinen maasto muuttuu märemmäksi, kun paljon isoja puita kaadetaan pois ja ne eivät enää juo maaperästä sitä vettä. No, ehkä saadaan oman tontin puoli pidettyä sopivan kuivana entisten ja uusien puiden voimin. Ja vähän haaveilen, jos siihen pikkuiseen suoplänttiin saisi istutettua karpalon taimia, saa nähdä jaksanko ja saanko aikaiseksi tänä kesänä.

Naapurien mökit ovat enemmän sisustuslehti-aineista sekä mökin että pihan suhteen, mutta toivon, että naapurit ajattelevat meidän metsikön olevan hyvä näkösuoja kun puut peittävät näkyvyyttä naapuritonteille. Naapurit vaikuttavat vilpittömästi nauttivan mökkien ja mökkipihojen ahkerasta laittelusta ja se on musta ihanaa, että jokainen voi mökkeillä tavalla joka tuottaa itselle iloa ja rentoa irtiottoa arjesta. Mulle kesämaja on se paikka, jossa saan ihan vaan olla ja nauttia puiden huminasta ja järven liplatuksesta. Ja kyllä meilläkin mies rentoutuakseen hakkaa halkoja mökillä, riittää puuta tulipadassa poltettavaksi. Mutta parasta mökillä on olla vaan, kuunnella radiota, löhöillä ja pelata korttia, on sellaista kiireetöntä yhdessäoloa ja luonnonläheisyyttä, siinä jää arkiset asiat ihanasti sivuun.

 

Tavaralahjat ja elämyslahjat

kuva:pixabay/Fresh_Morning

 

Kevät ja kesä tuo monelle mukanaan erilaisia juhlia ja niiden myötä lahjapohdintaa tai jopa lahjastressiä.

 Minimalistina mun pitäisi varmaan liputtaa yksinomaan aineettomien ja elämyslahjojen puolesta. En kuitenkaan ihan suoraan niin tee. Parasta on, jos tuntee lahjan saajaa niin hyvin, että osaa varmasti arvioida onko elämyslahja, rahalahja vai joku konkreettinen tavaralahja mieluisin ja sen mukaan sitten toimii. Harvoin turhat koriste-esineet on kenellekkään hyvä lahjaidea, mutta jos joku tuntuu nimenomaan sen tyyppisistä lahjoista tykkäävän, niin kaunis kynttilä tai kukka sievässä ruukussa voi olla hyvä kompromissi.

Niille jotka lukee fyysisiä kirjoja, ostan tietysti lahjaksi mielellään jonkun hyvän kirjan. Kirja on siitäkin hyvä, että jos sitä ei omaan hyllyyn halua jättää, sen voi viedä vaikka kirjaston kierrätyshyllyyn ja sitten se ilahduttaa vielä muitakin ihmisiä. Itsekin pidän kirjoista lahjana. Kirjat ovat musta se tavaralahjaryhmä, joka ei ole turhaa roinaa, niiden eteenpäin laittaminen on helppoa ja ne eivät kulu lukemisesta. 

Aineettomia tai kuluvia asioita sisältäviä lahjoja, jotka mun kokemuksen mukaan on toimineet on myös monenlaisia. 

Yksi hauska on ollut kirjavinkkilahja, tämä toimii, jos ihminen harrastaa tiettyä lukuaika/kuuntelupalvelua, eikä syystä tai toisesta välitä fyysisistä kirjoista vaikka tykkää lukea. Kaunis, kirjan tai useamman tyyliä ja tunnelmaa kuvaavia kirjavinkkejä sisältävä kirjeentapainen, jonka kylkeen lisää mukaan vaikka jotain vähän ylellisempiä herkkuja, esim. käsintehtyjä konvehteja, on aika hauska lahja. Siinä on ajatuksen kanssa mietitty toiselle kivoja lukuelämyksiä, jotka ei kuitenkaan vaadi ihmistä tekemään mitään erityistä. Toki voi myös maksaa lukuaikapalvelua, mutta esim. omien sukulaisten kohdalla he ei tätä toivo, vaan nimenomaan lukuvinkkejä.

Lahjakorttikin on musta varsin mainio lahja, ainakin jos tietää vastaanottajan mieltymyksiä. Eli ei vaelluskaupan lahjakorttia sohvaperunalle eikä käsityöliikkeen lahjakorttia käsitöitä vihaavalle. Lahjan ei pidä olla velvoite eikä vihjaus siitä, että ihmisen pitäisi muuttua. Ja lahjakortin kylkeenkin voi laittaa lisänä vaikka karkkia tai kukan.

Herkkukori tai joku erityinen herkku on myös lahjana musta oikein toimiva. Tää ei tosin toimi moniallergiselle ja jos ei yhtään tunne toisen mieltymyksiä, voi olla viisaampi joko kysyä tai pysyä jossain muussa lahjavaihtoehdossa. Ruokaa kun ei niin helposti saa laitettua kiertoon, jos se ei omassa taloudessa tule käyttöön. Sama pätee alkoholiin, sitä ollaan itse joskus saatu töiden kautta joulumuistamisena ja kun ei itse käytetä, niin on pitänyt vähän miettiä minne sen laittaa eteenpäin. Tässä onneksi naapurit on olleet sopivan tuttuja viinien kierrätykseen. Itse olen kyllä ystäville ostanut joskus jotain kauniissa pullossa olevaa skumppaa lahjan osana, mutta silloin olen tiennyt, että vastaanottaja sellaista juo. Tai sitten oon valinnu alkoholittoman kuohujuoman, jos oon tiennyt vastaanottajan enemmän pitävän holittomasta.

Sama kuin herkkuihin pätee myös kosmetiikkaan, eli jos tietää vähän mieltymyksiä, kosmetiikkalahja voi olla ihan parasta hemmottelua, eikä siitä jää tavaraa nurkkiin pyörimään. Mutta omasta kokemuksesta sanon, että kun migreenikon kotiin tuo vaikka perheenjäsenelle lahjaksi jotain vahvasti tuoksuvaa kosmetiikkaa, niin siinä ei ehkä ihan täyty lahjan ilahduttamisidea, vaan seurauksena on harmia ja sairaslomapäiviä, pahimmillaan sairaalareissu.

Elämyslahjoissa ja osin myös lahjakorteissa on sellainen puoli, että ne velvoittavat ihmisen menemään jonnekin, varaamaan aikaa johonkin tai ostamaan jotain. Siksi itse en liputa varauksetta elämyslahjojen tai lahjakorttien puolesta, vaan niidenkin pitäisi olla hyvin kohdennettuja. Jos ei ole varma, miten toisen elämäntilanne ja/tai jaksaminen joustaa menemään tai tekemään, voi joko se tavara tai sitten raha olla lahjana parempi.

Raha lahjana tuntuu olevan monelle vaikea asia, itsellekin se on sitä välillä. Se voi tuntua persoonattomalta ja sopivan summan miettiminen on hankalaa. Musta oli ihana, kun bongasin joskus pinterestistä vinkkejä, miten antaa rahalahja hauskasti, Siellä oli origamitaiteltu ties mitä kukkia, tehty kääröjä ja kuvioita seteleistä. Joku tällainen on musta selvästi kivempi ja persoonallisempi tapa antaa rahaa kuin vain käteinen kirjekuoressa. Raha on kuitenkin omalla laillaan aika kiva lahja muutenkin, se antaa saajalle vapauden käyttää sen haluamallaan tavalla, voi hemmotella itseään joko jollain elämyksellä tai ruoalla tai vaikka vaatteella, eikä se ole sidottu mihinkään tiettyyn paikkaan tai aiheeseen. Eli musta vähän turhaan kavahdetaan rahaa lahjana. Summanhan ei tarvitse olla iso ilahduttaakseen.

Aiemmin tuli myös ostettua lahjaksi joskus raha-arpoja. Vaikka en muuten uhkapelejä kannata, ne oli musta jotenkin ihanan harmittomia lahjoja, vähän jännitystä ja mahdollinen rahasumma samassa paketissa. Itsestäkin oli kiva joskus joku ässä-arpa saada lahjaksi. Veikkaus muutti systeemeitään ja nythän tämä ei ole enää ollut mahdollista, luin tosin uutisen että jotain muutosta on suunniteltu, eli jatkossa ehkä arvat voisi olla taas täysi-ikäiselle mahdollisia lahjoja. Tosin ei ehkä kannata ostaa itse köyhänä sellaista arpaa lahjaksi, jossa päävoitto on satatuhatta, ellei oikeasti voi vilpittömästi iloita, jos se eno/kummi/serkku sattuisi saamaan sen päävoittosumman. 😉

Lahjan pitäisi kuitenkin olla aina saajaansa ilahduttava ja jos tavaran antaa lahjaksi, on saajan asia mitä sille tekee, vaikka veisi sen seuraavana päivänä kierrätykseen. Kun lahjan saa on kohtelias kiittäminen tietysti aina tarpeen, mutta lahjojen perään kyseleminen on aivan no-no. Mutta kun ottaa huomioon, että moni kamppailee tavaramäärän kanssa, on kohteliasta ehkä miettiä, onko lisäämässä toisen tavaramäärää ja tavaratyötä sen sijaan että ilahduttaa. Ja silloin se aineeton lahja tai raha tai vaikka kaunis kortti voi olla parempi kuin jonkun tavaran ostaminen. 

Toisaalta, esim. itse minimalismistani huolimatta pidän vilpittömästi hauskoista mukeista, mulle saa ostaa sellaisia lahjaksi ja ne on melkein ainoa tavaralahja josta pidän, kun taas tiedän, että joillekin eriparimukit lahjana ovat karmeinta krääsää mitä voi kuvitella. Jos siis ei tiedä varmaksi, on parempi pelata lahjavalinnoissa varman päälle ja ostaa se lahjakortti tai antaa rahaa kuin ostaa joku omasta mielestä hauska tavara vain koska se omassa mielessä on hyvä lahja. Ja ainakin itse ilahdun aidosti, jos saan lahjan sijasta onnittelukortin, varsinkin jos kortti on ajatuksella valittu tai itse tehty.

Minimalistin luottotavarat osa 3

kuva:pixabay/jambulboy

 

Nämä mun luottotavarat näyttää nyt ihan järjestään olevan keittiöstä, niin tämäkin. En tosin saanut otettua pannusta järkevää kuvaa, joten kuva on pixabaysta, kokkaaminen pannulla on just noin kivaa kun kuva näyttää.

Eli varmasti yksi parhaita ostoksia ikinä on ollut teräksinen paistinpannu. Se on kohtalaisen kevyt, sen voi pestä astianpesukoneessa ja siinä ei ole mitään irtoavia yhdisteitä tai hajoavaa pinnoitetta. Siinä voi kokata ihan kaikkea, ainoa, jota ei ole onnistuttu paistamaan tuossa kunnolla on letut, joita varten on keraaminen pienempi pannu. Keraamisessa tulee paistettua myös munat, mutta esim. maitopohjaiset kastikkeet teen aina teräspannussa ilman mitään ongelmia. Teräspannu tuntuu olevan ikuinen, en muista kuinka kauan tuo on meillä ollut, enemmän kuin kymmenen vuotta kuitenkin päivittäisessä käytössä ja ei ole mennyt miksikään, en usko että teräksinen pannu edes voisi kulua pilalle.

Teräspannu on laiskalle sopiva, en itse jaksa huoltaa ja hoitaa valurautapannua, kokeiltu on ja se on musta käytössä liian painava. Hiiliteräspannussa tuntuu myös olevan enemmän huoltamista kuin perusteräksisessä, joten omaan arkeen tuo konepesun kestävä perusteräspannu on kaikkein vaivattomin ja kätevin.

Tuo meidän pannu ei ollut erityisen kallis ja jos käytettäisiin pinnoitettua pannua, sen saisi vaihtaa kulumisen vuoksi kai muutaman vuoden välein, näin olen ainakin kavereiden puheista ymmärtänyt, joten rahaakin tuo teräspannu säästää kun ei tarvitse sitä olla koskaan uusimassa. Ei siis ole teräspannun voittanutta! 

Onko minimalismi joillekin kuin uskonto?

kuva.pixabay/Kei_Therapeutic_Art

                                                   

Joskus aiemmin pohdin täällä blogissa minimalismia ja suorittamista ja sitä, miten ne joilllakin tuntuvat kietoutuvan yhteen.

Vähän samanlaisia pohdintoja minussa herättää se, miten vuosien mittaan näkemäni jotkut minimalismiin liittyvät haastattelut tai somesisällöt ovat korostaneet minimalismia siten, että sen nimissä muutetaan koko elämä, konmaritetaan tavaroiden lisäksi ihmissuhteet ja muututaan kuin toiseksi ihmiseksi. Kenenkään elämäntilanteita ei tunne eikä tiedä, mutta minussa herää kyllä enemmän surua kuin ihastusta, jos ihminen on minimalismin myötä heittänyt koko aiemman elämänsä roskiin. Varsinkin, jos se elämä on itsessään ollut ihan tavallista ja hyvää, eri asia ehkä jos joku saa minimalismista välineitä traumaattisesta taustasta selviämiseen ja alusta aloittamiseen. 

Mutta aika harvassa on ne, joiden elämässä ei olisi ollut mitään hyvää ja toisaalta vaikeidenkin asioiden kanssa on usein parempi tehdä sopu ja rauha, edes omassa mielessään kuin vain hylätä kaikki ja juosta suinpäin johonkin ihan uuteen ja jättää kaikki vanha kokonaan pois elämästä. Tästä on ihan omaakin kokemusta.

Ja kun lukee juttuja, miten joku jättää taakseen puolison/lapsuudenperheen/entiset ystävät/kodin ja se esitetään vain positiivisena ja voimauttavana asiana, pohtii kyllä, että jos saman jutun keskiössä olisi minimalismin sijasta joku eksoottinen uskonlahko niin emmekö me kaikki tai ainakin useimmat kauhistelisi ihmisen tilannetta ja olisi huolissamme. Ja joskus noissa jutuissa minimalismi alkaa näyttää enemmän jonkunlaiselta uskonnolta tai uskonkappaleelta kuin muuhun elämään sulautuvalta elämänvalinnalta tavaran tai ajankäytön suhteen.

En itse halua konmarittaa ihmisiä elämästäni ja jos pitäisi valita minimalismin ja minimalistisen kodin tai puolison välillä, niin minimalismi saisi kyllä jäädä sikseen. Toki kun itselle tämä on ollut elämäntapa koko aikuisiän, en osaa varmaan ihan kuvitella millaisia aaltoja muutos voi heittää koko elämään, jos aivan erilaisista arvoista ja tavoista siirtyy minimalistisempaan elämäntapaan. Ja monella toki se muutos voi olla alunperin lähtöisin muusta ja sitten minimalismi auttaa selviämään vaikka taloudellisen tilanteen muutoksesta tai ihmissuhdemuutoksesta, tuohan se stressittömyyttä ja helppoutta elämään. Ja silloin ulospäin voi näyttää, että "nyt se hurahti minimalismiin ja kaikki jäi", vaikka totuus voi olla monisyinen ja niin kipeä, ettei sitä halua lähteä muille avaamaan.

Mutta ehkä minimalismi on siinä mielessä aika samankaltainen monen muun asian kanssa, että jonkunlainen kohtuus ja tasapaino on se onnellisin tapa. Olen katsonut joitakin Matt D'Avellan Youtube-videoita ja musta hän on kiva esimerkki siitä, että voi olla minimalisti vaikka puoliso ei ole ja molemmat voi kunnioittaa sitä toisen tapaa ja olla onnellisia yhdessä. Omalla kohdalla on tosin myönnettävä että vuosien mittaan puoliso on näissä tavara-asioissa sopeutunut mun tapaan ehdottomasti enenmmän kuin minä hänen ja siitä olen kiitollinen. Toisaalta nuoriso ei tosiaankaan ole seurannut mua minimalismipoluille eikä meillä ole ollut mitään "vain kymmenen lelua minimalistin lapselle"-menoa vaan kaikenmaailman lelutavaraa on varmaan välillä ollut taloudessa enemmän kuin mitään muuta tavararyhmää.

Ajattelen että minimalismi on työkalu ja renki elämän helppouteen ja tavarasuhteen tervehdyttämiseen tässä ylikulutuksen maailmassa mutta hyvin huono asia isäntänä ja/tai ylimpänä elämäntarkoituksena. 

Mielenkiintoista olisi kuulla muiden ajatuksia ja jos joku koko elämänsä (ja ihmisuhteensakin) minimalisoinut eksyy tänne lukemaan, niin tämä pohdinta ei ole tarkoitettu loukkaamaan ketään, vaan lähinnä puin sanoiksi asioita jotka itseäni ovat joissain somen minimalismijutuissa ihmetyttäneet ja jääneet jopa vaivaamaan.

Ostos ihan vain omaksi iloksi

Vuoden alussa päätin, että koska ostamisesta on mulle viime vuosina tullut vähän vaikea asia, ostan tänä vuonna jotain itselleni ihan vaan ilon ja huvin vuoksi. En mitään turhaa, koska se ei tuottaisi iloa, mutta jotain sellaista hyvänmielen extraa, joka ei ole sinällään pakollista hankkia.

En oikein keksinyt mitään ja ajattelinkin, että ehkä tällainen ostos sijoittuisi sitten vaikka kesälomaan, jos käytäisiin jossain reissussa ja siellä tulisi jotain hauskaa vastaan. Mutta sitten törmäsin netin syövereissä hauskaan karvis-tyynyliinaan ja muutaman mutkan kautta sain sen ostettua, mulla ei nimittäin ole omia tunnuksia useimpiin nettikauppapaikkoihin, enkä kuulu mihinkään facebookin kirppariryhmiinkään, niin ihan heräteostoksena tällaisia en saa ostettua ja aika harvoin mitään huomaankaan, kun en noita kauppapaikkoja kovin aktiivisesti siis katsele. 

Karvis-tavarat on mulle vähän samaa kuin Polle-astiat, hauskoja ja omaan silmään ilahduttavia. 

Ja niinpä meille kotiutui kiva karvis-tyynyliina, jonka hintakin oli vain muutaman euron. Mahtava löytö, jonka uskon ilahduttavan vuosia. Luulen, että tämä tulee käyttöön kesämajalle, koko ja värimaailma sopinee sinne parhaiten. 

Tällaista minimalistin hauskan ostamisen pitäisi minusta aina olla, tapahtua joskus, ehkä nimenomaan harvoin ja ostettava asia on käytännöllinen mutta arkeen jotain extrailoa tuova.