Uusi ilme vessaan

 

Entisessä kodissa meillä oli kaksi pikkuvessaa, jotka oli molemmat maalattu kahdella eri värillä ja rakastin niitä. Vessa on musta hyvä paikka revitellä väreillä, kun siellä ei ihan hirveästi vietetä aikaa.

 Kun myytiin tuo koti, välittäjän ilme oli aikamoinen, kun näki meidän vessat ja sanoikin suoraan, ettei nää värivalinnat kyllä helpota myyntiä ja luulen että ostajat taisivat rempata ne neutraaleilla väreillä, mikä suoraan sanoen on musta vähän sääli. Mutta aika aikaansa kutakin ja jokainen toki tekee kodistaan oman näköisensä.

Nykyisessä kodissa meidän pikkuvessa oli alunperin harmaata ja valkoista. Seinissä oli kahdet erilaiset harmaat tapetit, takaseinässä ihan tummanharmaa ja sivuseinässä vaaleampi harmaa. Lattiat harmaata laattaa ja seinälaatat valkoiset. Ei yhtään mun makuun, vaikka tosi tyylikäs olikin. Ensin poistettiin jo aika heti sivuseinän tapetti, siinä kun oli pyyhekoukut ja lapsiperheessä tapetti käsienkuivauskohdalla oli ihan mahdoton ratkaisu. Muuten ei siinä kohtaa remppaa viitsitty ajatella, ihan uutta kun ei oikein ekologisesti ole järkevää vaihtaa vain värien takia.

 

vessa tapettien poiston jälkeen

Nyt sitten sain inspiraation tehdä vihdoin tuolle vessalle pienen muodonmuutoksen. Tarkoitus oli poistaa loput tapetit ja maalata kaikki seinät jollain kirkkaalla värillä tai väreillä, mutta en oikein saanut päätettyä sopivia värejä. Kun sitten rautakaupassa päädyin katselemaan tapetteja, se oli siellä, The Tapetti. Tiesin heti, että tuo tapetti tulee päätyseinälle. Ongelma oli vain se, että näytepala oli ainoa mitä oli tapetista kaupassa jäljellä, kaikki rullat oli myyty, varmaankin koska oli tosi hyvässä alessa. Etsin sitten nettikaupoista ja löysin onneksi samaa tapettia, tosin moninkertaisella hinnalla. Mutta joskus sitä vaan tietää, että tuo on saatava. 

Nyt tapetti on seinässä ja se on aivan ihana!

 

uusi tapetti on Pip Studion Early Bird

Tosin tapetissa oli värivirhe, joka huomattiin vasta kun se oli seinään laitettu ja nyt odotellaan uutta korvaavaa rullaa ja seinä pitää tapetoida vielä uudestaan, mutta samanlainen siitä siis tulee. Vielä olen kahden vaiheilla, pitäisikö muut seinät maalata jollain värillä, nyt ne ovat valkoiset. Joku tapetin sinisistä tai punaisista sävyistä houkuttelisi, mutta valkoinenkin on ihan ok tuon kaverina, kun tapetti itsessään on niin kiva. Kuvassa valo ei ihan anna oikeutta tapetin upeille sävyille.

Ainoa asia minkä olin etukäteen päättänyt oli se, ettei vessaan tule mitään keltaista (tai ruskeaa) ja kappas vaan, keltainenhan se tapetti on. Joten ei pitäisi koskaan julistaa mitään ehdotonta sisustuksen suhteen. 😄

Kodin harmonia ja sisustus

kuva:pixabay/Purspective

 

Törmäsin äskettäin Marie Kondon jokunen vuosi sitten ilmestyneeseen kirjaan Kurashi ja päädyin sitä ensin selaamaan ja sitten lukemaan sieltä täältä tarkemminkin. Olen aikoinani Konmarin lukenut ja vaikka vaatteiden pystyviikkaus ei mun pirtaan sovi ollenkaan, oli siinä mielenkiintoisiakin juttuja. Kondon toinen kirja oli mulle pettymys, enkä siksi ollut tähän Kurashi-kirjaankaan jaksanut tarttua.

Mutta tää kirja olikin aika kiva, siinä oli kuvia sisustuksesta, joka oli rauhallinen, tunnelmallinen, harmoninen ja melko minimalistinen. Oli ajatuksia ja vinkkejä eri tilojen käyttöön ja siihen, miten kuunnella itseään ja sitä mitä kodiltaan toivoo ja siitä, kuinka tavaroiden määrä vaikuttaa viihtyvyyteen ja kodin tunnelmaan. Kirjan taustalla kyllä paistaa läpi sellainen tavaroiden inhimillistäminen, mutta kun sen ohittaa, on kirjassa hyviäkin oivalluksia ja pohdintaa.

Kirjaa lukiessani jäin miettimään omaa innostustani väreihin, Kaipaan värejä ja sellainen harmaa-valkoinen sisutus on mulle hyvin vieraalta tuntuvaa ja tuntuu jotenkin ankealta, vaikka kuten olen täälläkin varmaan maininnut, meidän nykyinen koti oli ostettaessa isoilta osin juurikin tuota harmaata ja valkoista, eikä ole kaikkea rempattu vain tyylin takia. Kuitenkin tuossa Kondon kirjassa oli paljon vaaleita värejä, vaaleaa puuta ja sellaista lämmintä mutta vaaleaa ja avaraa sisustustyyliä. Ja huomasin, että se herätti sellaisen ihanan rauhallisen fiiliksen kun noita kuvia katseli. Niissä oli tietysti taitavasti kuvattu nimenomaan tunnelmaa, mutta huomasin, että juurikin se avaruus ja ilmavuus ja vaalea puu sisutuksessa on jotain, mistä erityisesti pidän. 

Värit on musta superkivoja ja kodikkaita, mutta ei tuollainen vaalea ja lämpimänsävyinen suht neutraali värityskään ole mitenkään kolkkoa tai ankeaa, vaan voi olla tosi kaunistakin. Meillä on olohuoneen lokerokirjahylly juurikin vaalean puun värinen, mutta ihan kondomaista harmoniaa meidän olohuone ei kyllä silti edusta eikä ehkä tule edustamaankaan. 

Mutta ehkä en ihan hirveästi lisää ala lukea sisustuskirjoja, pelkkä pinterest kun saa minussa aikaan jos jonkunlaisia maalausinnostuksia ja oikeasti olen kuitenkin melkoisen tyytyväinen suurimpaan osaan asioista kotona. Tosin keittiön tummanharmaat tasot ovat ankeat, mutta niiden vaihtamisen vaiva ja hinta ovat ainakin tähän asti saaneet mut luopumaan ajatuksesta vaihtaa vaaleampiin tai värikkäisiin tasoihin. 

Mietin myös, että olenko kuitenkin vähän vastarannankiiski luonteeltani, kun olen vuosia ihaillut supervärikkäitä sisustuksia ja nyt kun ne ovat vihdoin tulleet muotiin ja kaikenlaiset nettijutut puhuu dopamiinidecorista, niin alankin sitten itse katsella niitä juuri muodista pois menneitä vaaleita ja harmonisia sisustuksia.😄

Ps. Päädyttiin aloittamaan se vessan remppa ja sinne valikoitui päätyseinään tapetiksi keltainen lintutapetti, että kyllä ne värit taitaa aina mulla mukana pysyä kuitenkin. Kunhan remppa on kokonaan valmis, laitan kuvia, koska itse rakastuin tuohon tapettiin. Vessa onkin ainoa huone, jossa meillä on tapettia, yleensä suosin maalia.

 

Miksi en firetä ja olen muutenkin vanhanaikainen rahan suhteen

kuva:pixabay/TungArt7

Tähän postaukseen sain oikeastaan innoituksen kovasti pitämästäni Minimalisti Anna-blogista. Suosittelen muuten lukemaan sitä, jos ei ole sinulle jo tuttu, tosi mielenkiintoisesti kirjoitettuja juttuja minimalimista. Kyseinen, tämän postauksen inspiraationa ollut blogikirjoitus löytyy täältä.

Ja ihan alkuun totean, että tee ennemmin niin kuin Anna, älä niin kuin minä. Tiedostan itsekin ettei minun tapani ole taloudellisesti tuottava tai erityisen järkevä, enkä sitä kenellekään suoraan suosittelisi. Halusin vaan avata ajatuksiani asiasta, koska minimalismi-kentällä ja talousaiheisissa firetys- tai downshiftaus-blogeissa (joita niitäkin jonkun verran seuraan) ei usein ehkä tule esille, miten eri lailla voi ajatella ihan tietoisesti, ei vain siksi, ettei olisi tajunnut talouden lainalaisuuksia.

Itse en siis firetä, ilmiö on minusta kuitenkin hyvin kiinnostava ja seuraan myös muutamia mielenkiintoisia downshiftauksesta kertovia blogeja, osa niistä kun kytkeytyy minimalismiinkin osaltaan. Kuitenkaan en ole koskaan tuntenut pienintäkään halua sijoittaa, en firettää ja tavoitteeni ei ole päästä pois työelämästä ennen eläkeikää, päinvastoin, toivon että saisin elää sen verran pitkään ja terveenä, että voisin vielä eläkeiän täyttymisen jälkeenkin tehdä töitä osa-aikaisesti.

Miksi näin? Osaltaan asiaan vaikuttaa, etten aina ole ollut erityisen säästäväinen ja minun oli opeteltava säästäväiseksi  tarkoituksella eikä se ollut helppoa. Jossain taustalla on siis ajatus, ettei rahasta toinna niin huolehtia, mikä tulee, se menee eikä siinä sen kummempaa. En siis ole ollut nuorena rikas, ennemminkin köyhä, mutta silti olen suhtautunut rahaan aina aika huolettomasti. Lapsena meillä ei ollut isompia rahaongelmia, elettiin hyvin tavallista elämää, lähipiirissä oli työttömyyttäkin ja superrikkaita en lapsena tainnut tuntea ketään. 

Nykyään mulla on ihan kohtalaiset säästöt ja perinnön myötä perin jopa hieman sijoitusvarallisuutta ja asunnon, tosin perintövero tehokkaasti leikkasi ison siivun eli erityisen rikasta minusta ei tullut. Ensimmäinen tekoni oli muuttaa sijoitusvarallisuus rahaksi ja nyt se makaa inflaation syötävänä säästötilillä. Rahastot ja pörssi tuntuvat mulle ihan mahdottomalta asialta, pitkälti siksi, että koen koko pörssimarkkinat hyvin epäeettisenä rakennelmana ja eettinen sijoittaminen vaatisi hirmuisen paljon perehtymistä ja jatkuvaa selvittelyä, enkä ole varma onnistuisinko siltikään tekemään itselleni eettisesti riittävän kestäviä valintoja.

Olen ollut nuorempana kauan kotona lasten kanssa nollatuloilla, se on vaikuttanut eläkekertymään negatiivisesti ja opettanut elämään vähällä rahalla hyvää elämää. Ajattelen siis, että jonkunlaiset säästöt tilillä ja vaatimaton elämäntapa ja omien kulujen tiedostaminen ovat sellaiset peruspilarit, joiden varassa pärjään myös tulevaisuudessa, vaikka tulot olisivat hyvin pienet. Tätä on terveysongelmien vuoksi joutunut ihan tosissaan myös viime vuosina miettimään, työkyky on ollut arvoitus ja pitkät sairaslomat ovat verottaneet säästöjä. Näistäkin on selvitty, vaikka asuntolainaakin vielä on. 

Käytän mielummin ylimääräiset rahat kotimaisen tuotannon suosimiseen, kotimaisiin marjoihin, ostan ennemmin kalliimman Euroopassa tuotetun käyttötavaran kuin halvan kaukomailta tuodun ja joskus tuhlaan johonkin hauskaan, kuten vaikka uuteen lautapeliin. Mun elämän ilot ei tule matkoista tai tavaroista vaan hirmuisen pienistä arkisista asioista, jotka ei pääosin maksa mitään.Nämä on pieniä, minun näköisiäni valintoja ja joku muu sijoittaisi nuo rahat ja saisi niille tuottoa tulevaisuudessa. 

Toisaalta, olen nähnyt myös sen, ettei kukaan voi tietää päiviensä määrää ja siksi olen teini-iästä asti ehkä liiankin hyvin tiedostanut, että juuri tämä hetki on se, mistä tulee nauttia ja iloita, tulevista kun ei tiedä. En tarkoita etteikö firettäjät nauti elämästä tai ettenkö itsekin varautuisi tulevaan säästöillä, mutta mun arki ja etenkin työ on sellaista, että tekisin sitä varmaan vaikka ilmaiseksi, nautin työstäni ja saan siitä merkityksen tunnetta elämään ja ihan tavallinen arkikin on musta elämässä ihan parasta, joten en tarvitse minkäänlaista hyppyä pois oravanpyörästä nyt tai tulevaisuudessa, kun en sellaisessa ole koskaan ollutkaan.

Minimalismi on osa tätä elämäntapaani ja se mahdollistaa pienet kulut ja joustavan suhtautumisen elämän taloudellisiin vastoinkäymisiinkin. Tunnen olevani nykyään aika dinosaurus talousasioissa, mulla ei ole koskaan ollut edes luottokorttia, enkä sellaista halua ja kun katselen ympärilleni tuntuu että sijoittaminen vähintään rahastoihin on uusi normaali. Mutta itse en usko, että koskaan tulen sille tielle lähtemään, kun olen tyytyväinen tähän omaan meininkiini.

 

Pieni väripilkku

 

Nuoriso teki kesäsiivousta ja sieltä lähti yhtä sun toista kiertoon. Yhden jutun nappasin kuitenkin itselleni, nimittäin tällaisen söpön (teko)kasvin. Se oli harmaassa ruukussa, mutta sen ruukun vein töihin, kun oli just sopivan kokoinen ja siellä tarvittiin purkkia ja tilalle ostin alle kahdella eurolla Hankkijalta tuollaisen supersöpön pienen vaaleanpunaisen sinkkiruukun. Ja tulipas söpö värikäs lisä olohuoneen hyllyn päälle. Takana oleva harmaa seinä on se, minkä maalamisesta jollain pastellivärillä haaveilen säännöllisesti, mutta tuo ruukku jotenkin raikasti sitäkin, joten tuon seinän maalaushommiin ei tarvitse välttämättä ihan heti ryhtyä.

Tosin remontointia en ihan kokonaan vältä, koska suunnitelmissa siintää pieni wc-remppa ja jos se pääsee toteutukseen asti, laitan kyllä siitä sitten kuvia. Sielläkin on nimittäin harmaa ja valkoinen värimaailma ja tällä hetkellä suunnitelmissa on laittaa jotain värikästä maalia seiniin ja ehkä jopa vaihtaa seinämallin wc-pytty perinteiseen, ei olla erityisen ihastuneita tuohon seinämalliin, saa nähdä pääseekö se suunnitelma milloin toteutukseen asti.

Pienen tilan kätevä pyykinkuivaus

 

Meillä on pitkähkö ja kapea kodinhoitohuone, jossa ei oikein ollut järkevää pyykikuivaustilaa kun muutettiin tänne. Tai oli, mutta ei tarpeeksi meidän tarpeisiin, kun sitä pyykkiä tulee ihan kiitettävät määrät viikossa. Kodinhoitohuone on sitten muokkautunut useampaan kertaan ja aina tilanne on ollut se, että pyykkitelineet ovat enemmän tai vähemmän kodarin tukkeena ja niitä on pitänyt siirrellä kulkemisen tieltä.

Monen eri kokeilun jälkeen keksin jokunen vuosi sitten, että tuohon huoneen toiseen päätyyn saisi pyykinkuivaustilan, kunhan vaan ottaa käyttöön henkarikuivauksen eikä pelkkiä telineitä. Ja nyt tuossa 120 cm leveässä kohdassa on Ikean seinäkiskot, joissa on kaksi vaatetankoa ja kaksi ritiläosaa, mihin saa pientä pyykkiä ja alle mahtuu vielä tavallinen pyykkitelinekin. Kun lisäsin yhden tangon lisää äskettäin niin nyt tuohon mahtuu hyvin kolme isoa 8kg koneellista pyykkiä kuivumaan ja vie tosi vähän tilaa.

 Pesukone on tuossa kulmittain viereisellä seinällä, joten pyykit saa tuohon kätevästi suoraan koneesta. Kuten kuvasta näkyy, useampi pyykkitelinekin meillä on edelleen, koska välillä on paljon lakanapyykkiä tai vastaavaa, joka tarvitsee telinekuivatuksen ja silloin levittelen telineet kodinhoitohuoneen kulkuväylälle tai siirrän makkariin. Mutta valtaosin pyykit mahtuvat tuohon eivätkä ole tiellä tai näkyvillä muissa huoneissa. Eikä ollut kallis systeemi tehdä, kaikki kiinteät osat yhteensä noin viisikymppiä!

Vanhasta uutta, patalapun uusi elämä

 

Meillä on ollut kaksi sievää vihreäsävyistä patalappua varmaan ainakin 15 vuotta, on pesty ja käytetty ja nyt toinen alkoi hajota reunasta. Meillä ei siis ole missään ylimääräisiä patalappuja jemmassa vaan ainoastaan ne muutamat mitkä ovat käytössä eli kaappien kätköistä ei korvaajaa löytynyt. Ajattelin ensin ostaa uuden ja löysinkin muutaman, jotka olisivat väriltään ja kuosiltaan miellyttäneet, mutta ongelmana oli, että ne olivat isompia kuin entiset, jotka ovat juuri oikean kokoiset mun makuun. 

No, aikani asiaa pähkäiltyäni, otin ja purin entisestä reunakanttauksen pois ja päällystin sen uudestaan käyttäen pitkään sopivaa käyttöä odottaneen kankaan, joka oli lasten käsitöistä jäänyt ja lymyili lankalaatikossani. Ja tosi kiva tuli! 

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että nyt se ehjä vanha näyttää kyllä aika nuhjuiselta tuon uuden rinnalla, mutta jos ja kun se häiritsee liikaa tai ainakin kunhan se joskus alkaa hajota, päällystän sitten senkin uudestaan. Pitää katsella hajoavia vaatteita sillä silmällä, onko jossain sopivaa kangasta tuohon ja laittaa sitten talteen sitä varten.

Ompelemista tässä oli niin vähän, että ei edes migreeni iskenyt, eli tämä oli just mulle sopiva tuunailuhomma. 

Kertakäyttövaate ja karsintaa

kuva:pixabay/La_Petite_Femme

 

 Juhlavaatehaasteistani kerroinkin täällä jo aiemmin ja vähemmän yllättäen siinä kävi niin, että sekä huivi että mekko, jotka ostin lievästi sanoen kiireellä ja pakon edessä päätyivät kiertoon. Toivottavasti niistä on jollekin muulle iloa, mun vaatekaappiin ne olisivat jääneet käyttämättöminä lojumaan, joten ajattelen loppupeleissä olevan ekologisempaa että ne tulevat jollekin käyttöön. 

Samalla vauhdilla luovuin mun ihanista tuunatuista juhlatennareista. Tää vähän kirpaisi, koska kengät on niin kivat ja hienot. Mutta pohja on liian kova ja litteä mun jalalle, eikä mikään kenkä ole käytön jälkeisen kivun arvoinen. Plus että mulla ei ollu näiden sävyyn ja tyylin hyvin sopivia juhlakamppeita, eikä sellaisia tullut vastaan vaikka sillä silmällä olen vuoden ajan yrittänyt vilkuilla mahdollisesti sopivia juttuja.

No, onko nyt uuden juhlavaateostoskierroksen aika ennen seuraavia juhlia? Ei ole. Päätin, että mun on kelvattava myös kesäisempiin juhliin mustilla liituraitahousuilla ja tummalla vähän arkista juhlavammalla puserolla. Noissa itse viihdyn, ne on olleet mulla varmaan yli kymmenen vuotta ja niissä on käyty vaikka kuinka monta epävirallisempaa juhlaa ja vaikka ne eivät ole superjuhlavat, ovat ne siistit eikä ole kokomustat. Ja kesän juhlissa huomasin, että aikalailla laidasta toiseen ihmiset juhlapukeutuu, oli tosi hienoja juhlamekkoja koristeineen ja sit farkut ja paita yhdistelmiä, hyvin kaikki mahtui juhlimaan ja mukavaa oli, eikä kenenkään vaatteet tehneet juhlista mitenkään huonompaa.

 Jos en olisi hairahtunut "miten muut juhliin pukeutuu, siten minunkin pitää"- ajatteluun, olisi nämä hutiostokset jääneet tekemättä. Rahaa ei onneksi mennyt kuin alle 20 e, joten taloudellisesti ei paljon tullut takkiin. 

Kävin sitten vielä vaatekaapin muutenkin läpi ja sieltä lähti pari paitaa ja housua kiertoon juhlakamppeiden mukana. Ne on niitä, joita en oikeastaan koskaan käytä ja joiden kohtaloa olen pidempään miettinyt. Totesin, että koska hajonneen tilalle olen ostanut ennemmin uuden kuin käyttänyt noita vanhoja, ei ne ole niin omannäköiset tai mukavat että niitä kannattaisi kaapissa jemmailla. Pikaisen laskemisen perusteella mulla on nyt 49 sisävaatetta + uikkari + 4 remppavaatetta. Tuossakin on aika paljon valinnanvaraa, mutta tykkään kun kesäksi on kevyemmät kamppeet ja talvella paksummat. Töissä pitää olla suht siistit vaatteet kuitenkin, joten koti- ja urkkalöksät on erikseen ja töihin sopivat vaatteet erikseen.

Mukava oli huomata, että alkuvuonna ostetut rikkinäiset korvaavat vaatteet on olleet onnistuneita ostoksia ja kesäreissun euron toppikin on päässyt jo käyttöön ja ollut kiva kotivaate.