Letkeää kesäfiilistä

kuva:pixabay/polinapobereghsky

 Mistä kesäfiilis syntyy?

 Vaikka en ole mikään erityinen auringonpalvoja, enkä tykkää yhtään kovista helteistä, on kesäfiilistä tuomassa silti ehdottomasti hiekka varpaissa, reggae-musiikki ja sellainen rantatunnelma.

Katsottiin keväällä Areenasta Komisario Panda-sarjaa (suosittelen sitä ihan kaikille!), johon ihastuin aivan täysillä. Siinä oli juurikin sellaista rennon letkeää rantatunnelmaa ja itse Panda oli juuri sopivan leppoisan (ehkä vähän minimalistisenkin) elämäntyylin löytänyt hahmo. Toki sarjassa oli rikoksia ja erilaisia juonenkäänteitä moneen suuntaan, mutta sen katsominen herätti ensisijaisesti nimenomaan sellaisen ihanan rennon kesäfiiliksen. 

Me päädyttiin tänä kesänä heti kesän alussa tekemään mökkirantaan hiekkaranta, pieni sellainen, muutaman metrin hiekkapläntti muuten metsäisen rannan keskellä. Ja ai että se tunne, kun ensimmäisen kerran upotti paljaat varpaansa oman hiekkarannan hiekkaan ja kahlasi siitä veteen. Ja koska hiekkaranta tehtiin varoen, jäi sen reunamalle isot puut, joihin saa tulevaisuudessa halutessaan ripustettua riippumaton, jossa voi makailla ja olla kunnon Komisario Panda-kesäfiiliksissä hiekkarannalla. Tässä vaiheessa tosin tyydyn entisessä rantatuolissa loikoiluun, riippumaton ostaminen on tulevien vuosien mahdollisuus. Koska saman järven rannalla on muitakin mökkejä suht lähellä, voi olla että pitää se reggae-musiikki kuunnella kuulokkeilla, mutta siellä on nyt kyllä kaikki rantatunnelmaan tarvittavat ainekset kasassa. 

Laiturin hankkimisesta luovuttiin, koska se olisi tullut maksamaan yli viisi tonnia, vähintään tuplasti enemmän siis kuin mökki itsessään, kun ranta on niin pitkälle matala ja mutainen ja se vaan oli budjetille ihan liikaa. Laiturin sijasta hommattiin sellainen uimalautta, joka on köydellä kiinni rannan puussa ja jolla voi ajella syvemmälle ja siitä sitten mennä uimaan, hinta ankkureineen ja köysineen  oli alle viisikymppiä, joten rahallisestikin tämä oli ehdottoman hyvä ratkaisu, varsinkin kun osittain sen ansiosta jäi rahaa tuon hiekkarannan tekemiseen (joka ei hirmuisen montaa satasta siis maksanut sekään). Eikä tarvitse huolehtia laiturin huollosta ja vedestä nostamisesta syksyisin. Eli helppoa, halpaa ja rentoa tämäkin, niinkuin koko meidän muukin mökkeily eli kesämajailu. Musta on ollut tosi kiva huomata, että mökkeillä tosiaan voi hyvin pienin kustannuksin vaikka ei perintömökkiä tai vastaavaa ole ja ihan ilman työleiri-tunnelmaa.

Ekan vuosipuolikkaan ostokset

kuva:pixabay/Saydung

 Aloitin taas innolla ostolakkoa vuoden alussa, mutta se koki kyllä melkoisen mahalaskun ja päätin luovuttaa jo aikaisessa vaiheessa vuotta. Ja huomasin sen, että vaikka en enää ollut ostolakossa, en lopulta ostanutkaan hirmuisen paljoa. Luulen, että minimalismini vaikuttaa osin ilman mitään ostolakkoakin siihen, että en erityisesti ajattele tarvitsevani aina jotain uutta vaan tavaroiden ostaminen liittyy useimmiten entisen tarpeellisen mutta rikkimenneen tai kuluneen korvaamiseen. 

Joitakin tarpeellisia, jopa välttämättömiäkin ostoksia olen siis tehnyt, lisäksi on tullut tehtyä myös yksittäisiä ostoksia, joiden pääasiallinen syy on ollut ihan vain ilahduttavan asian hankkiminen. Olen kuitenkin pitänyt tarkasti kirjaa hankituista asioista ja on ollut ihan mielenkiintoista seurata, millaisia asioita sitä on tullut ostettua. Hirveitä huteja ei onneksi ole tullut, kai se ostolakko-ajatus sentään sen verran siellä taustalla kuitenkin edelleen kummittelee.

Itselleni olen ostanut kuusi vaatetta ja yhdet kengät, nuo lähinnä rikkimenneiden tilalle ja lisäksi alusvaatteita ja sukkia, samoin rikkinäisiä korvaamaan. Vaatteisiin ja kenkiin on mennyt noin 120 euroa, alusvaatteisiin ja sukkiin noin 60 euroa. Lisäksi ostin uuden luurin hajonneen tilalle n.80e, tarroja autoon 14e,  (nyt on hieno auto) ja paketin hiuspompuloita 2e, eli aikalailla tarpeeseen tulevia arjen käyttötavaroita oli kaikki, paitsi nuo tarrat, jotka olivat pitkäaikaisen haaveen toteuttamiseen. Olen jo joskus teininä haaveillut koristemaalatusta autosta, mutta päädyin nyt vihdoin toteuttamaan tämän haaveen tarroilla, ihanan iloisia kommentteja olen koristellusta autostani saanutkin.

Kotiin on ostettu kyniä, mattoja eteiseen, pieni kulho, muutamia pyyhkeitä hajonneiden tilalle, penkki jonka alle takkapuut sai siistimmin, dc-fixiä ja muutamia pikkutavaroita kuten koukkuja, kun uudistin eteisen ilmettä. Näihin on mennyt reilu 150 euroa ja lisäksi ostettiin uusi liesituuletin, mutta sitä en laske varsinaisesti irtotavaraksi vaan kodin kunnostukseksi, joten sen hinta (300e) ei ole tuossa summassa mukana.

Mökille eli kesämajalle on ostettu tulipata ja uimalautta tarvikkeineen, näihin mennyt reilusti alle satanen. Haaveissa on mahdollisesti joskus toinen tulipata kotipihalle, että voisi halutessaan istua nuotion ääressä vähän viileämpinä iltoina mutta katsotaan nyt miten sen käy, kun noita samoja tulipatoja ei enää saa, oli halpa ja kaunis, joten myytiin näköjään nopeasti loppuun joka paikasta.

Kun jaoin noiden kotiin hankittujen juttujen summan kuluneiden kuukausien määrällä, olin näköjään ihan ilman yritystä pysynyt siinä viime vuoden max.30 euroa kuussa rajan tienoilla, se oli kiva huomata ja toivon, että loppuvuoteen ei satu edes tuon vertaa hankittavia asioita. 

 

Minimalistinen (eli laiska) puutarhanhoito

kuva:pixabay/OpenClipart-Vectors

 Olen aiemminkin todennut, että mun minimalismissani on aimo annos mukavuudenhalua, helppouden ja yksinkertaisuuden kaipuuta. Aiempi kotimme oli kerrostalossa, joten puutarhanhoito ei ole ollut mun harrastuneisuuden piirissä. Sitten kun muutimme nykyisenen kotiin, omakotitaloon kohtalaisen kokoisella tontilla, oli sen puutarha onneksi(!) valmis ja äärimmäisen helppohoitoiseksi tehty. Edelliset omistajat totesivat, että se oli ollut heidän tavoitteensa, eivät siis olleet puutarhaharrastajia hekään. Ja mä olin aika helpottunut, ettei tarvinnut alkaa hoitaa mitä moninaisempia kukkia ja kasveja, joiden hoidosta ei mulla ole kokemusta eikä käsitystä.

Vaikka puutarhanhoito on ollut mulle vierasta, olen aina nauttinut luonnosta, viihtyisistä puutarhoista ja erityisesti metsistä. Tässä asuessa olenkin käynyt pihalla läpi monenmoista yritystä, on ollut kasvatuslaatikoita, joissa olen viljellyt onnistuneesti perunaa ja salaattia, sekä vähemmän onnistuneesti porkkanaa ja punajuurta, on ollut amppelitomaatteja ja kurkkua ja herneitä, marjapensaita ja mansikkaakin. Olen huomannut, että en pidä kitkemisestä, enkä kastelemisesta, enkä mullassa möyrimisestä, joka on tehnyt aika monet kasvatushommat aika työläiksi ja vastenmielisiksikin. 

Se, mitä pihalla rakastan, on puut. Asumme suhteellisen uudessa talossa, joten pihalla ei kasvanut montaa puuta, onneksi naapurin tontilla on muutamia isoja puita jätetty rakennusvaiheessa pihaan mikä tekee yleismaisemasta heti viihtyisämmän. Ja vieressä on myös metsää. Meidän pihaan alkoi kasvaa  ihan itsestään, viereisestä metsästä varmaan levinneenä mänty, sitä olen hoivannut sellaisesta muutaman kymmenen sentin taimesta asti ja nyt sen on jo useammman metrin korkuinen, ihana puu keskellä pihaa. Lisäksi koivuja on naapurin koivuista levinnyt meillekin ja ollaan istutettu näköesteeksi yhteen suuntaan tuija-aita ja yksi kuusikin on meidän tontille itsestään alkanut kasvaa, sitä tosin piti siirtää parempaan paikkaan. Ja vähän kerrassaan meidän lähes puuton piha on muuttunut reilun viidenkymmenen puun koristamaksi. 

Tänä vuonna tein radikaalin ratkaisun ja luovuttiin kasvatuslaatikoista ja marjapensaista ja niiden tilalle istuttetiin vielä lisää puita, joissa on syötävät marjat sekä herukkapensas puuvartisena. Toki niitä nyt pitää kastella alkuun reilummin, mutta sen jälkeen meillä ei ole mitään kitkemistä ja kastelua vaativaa ja vain pari puuta vaatii edes talvista jänissuojaustakaan. Mitään ei tarvitse varsinaisesti hoitaa ja piha on silti täynnä kukkivia ja ikivihreitä puita. Lisääkin mahtuisi, mutta haluttiin jättää nuorisolle ja itsellekin tilaa sulkapallokentälle, joten iso osa pihasta on ihan vaan nurtsia jatkossakin.

Tässäkin meni aikaa tajuta, että vaikka musta on ihana seurata puutarhablogeja, ihailen kauniita kukkapenkkejä ja puutarhoja, on mun mielenmaisemaa nimenomaan erilaiset puut  ja sen myötä aika yksinkertainen ja vähän minimalistinenkin pihamaisema.

Ja puihin liittyen kirjavinkki: Peter Wohllebenin Puiden salattu elämä, kirjoittaja on metsänhoitaja ja hänen rakkautensa metsiin ja puihin ja metsien moniuloitteinen elämä on kirjassa kuvattu aivan ihanasti ja mielenkiintoisesti. Tämän kirjan luettuaan katsoo metsiä ja puita ihan uudella tavalla.

Vaatekaappi järjestyksessä

 

kuva:pixabay/BilliTheCat

Nyt on sitten vaatekaappi koluttu vielä kertaalleen ajatuksen kanssa läpi, sovitettu monta vaatetta useamman kerran ja tässä ovat nyt kaappiin jäävät vaatteet lukuina. Laitoin loppuun sulkuihin määrän, joka on lähtenyt pois kutakin, jos jotain olen nyt poistanut. Suurin osa on mennyt räteiksi, olivat niin rikkinäisiä ettei muuta jatkokäyttöä ole, muutama liian pieneksi mennyt lähti Fidalle.

alusvaatteita  30 kpl (-3 ja lisää lähtee lähikuukausina kun eniten parsitut tulee tiensä päähän)

sukkia 26 paria (nämä myös vähenee jatkuvasti, kun parsitut hajoaa kokonaan, ehjiä ja parsimattomia on noin 15 paria, vaihdan töiden jälkeen puhtaat sukat ja aamulla tietysti myös, joten mulla on käytössä kaksi sukkaparia päivässä=reilu kymmenen paria viikossa, siksi iso määrä näitä)

pitkiä toppeja 5 kpl (-1) näitä pidän töissä hupparin alla ja joka päivä vaihdan, joten tää on minimimäärä millä pärjää 

lyhyitä toppeja 5 kpl (-4) nää on lähinnä kotitoppeja, kaksi näkyvästi reikäisiä

T-paitoja 4 kpl (-2)  kaksi itse ommeltu miehen vanhoista osin hajonneista t-paidoista ja alkavat olla reikäisiä, kaksi ehjää

Lyhyet topit ja T-paidat voisin ehkä yhdistää samaan 5 kpl osioon, kunhan hajoamassa olevat poistuu ja jos/kun en tilalle osta uusia

huppareita 5 kpl (-1) kaksi siistiä töihin ja kolme vähän hajonnutta mutta toimivaa vapaa-aikaan

paksuja kotipitkähihaisia 5 kpl

ohuita pitkähihaisia 3 kpl näistä kaksi siistiä pääosin töihin kesällä kun hupparissa liian kuuma 

juhlavampia paitoja 3 kpl, tumma ja vaalea pitkähihainen ja yksi lyhythihainen, joka ei ihan ole paras  mun makuun, sen voisin korvata hameen kanssa paremmin istuvalla topilla jos joku tosi kiva tulisi vastaan

muita trikoopitkähihaisia 3 kpl  (-1)

farkkuja 3 kpl (-1)

siistimpiä housuja 3 kpl kahdet pääosin töihin ja yhdet liituraitaiset suorat housut, joita pidän juhlissa

ohuita housuja 3 kpl nämä on kesäkuumalla käytettäviä, saa nähdä miten on käyttöä koska hameet on näitä syrjäyttäneet, varmasti jotain käyttöä kesän mittaan tulee

löysiä urkkahousuja 3 kpl

trikoita 2 kpl (-1, yhdet pitkät legginsit voisi olla jossain vaiheessa tarpeen ostaa lisää)

hameita 3 kpl näitä pidän kotona jatkuvasti ja tykkään näistä tosi paljon, mun suosikkivaatteita nykyään, ovat silleen kauniita ja pitsikoristeisia, että sopivat myös juhliin sopivan yläosan kanssa

uikkareita 2kpl

yöpaituleita 3 kpl (-2)

remppavaatteita 5 kpl

kylpytakki 

(juhlamekko -1), tästä luovuin vihdoin, ei se vaan enää oikein sovi vaikka onkin edelleen maailman kaunein mekko ja palvelihan se kuitenkin tosiaan sen parikymmentä vuotta

Ja ulkovaatteita on 10 kpl. 

Kenkiä on:

lenkkarit x2 (toiset kotiin, toiset töihin) (-1)

talvikengät x2 (toiset kotiin, toiset töihin)

varrelliset tennarit

kangastennarit -> näitä ei jalat oikein kestä kävellessä, kun ovat niin tasapohjaiset, mutta tuunasin kimalteella ja kimallenauhoilla näistä nyt sitten ihanat juhlakengät itselleni (en oo tainnut kasvaa ihan aikuiseksi, kun kimaltavat tennarit on musta ihan soveliaat juhlakengät keski-ikäiselle..)

kumpparit->mökkeilyä varten, ovat kovassa käytössä siellä, kun meillä on osa tontista suota

3x crocsit tai vastaavat (pihakengät, mökkicrocsit ja sitten yhdet uimarannalle menoon, näistä yhdet on nuorisolta mulle jääneet, muuten menisin kahdilla, mutta kun kerta on nuo yhdet lisää, niin miksipä en käyttäisi, muuten ei olisi uimarannalle kenkiä erikseen)

Kuten listauksesta huomaa, päädyin pyrkimään tasalukuihin. Tunnustan, että tykkään kovasti tässäkin asiassa järjestelmällisyydestä  ja musta on selkeää, että pääosin jokaista ryhmää on 5 kpl tai 3 kpl. Ehkä vähän neuroottista mutta se sallittakoon.😎 Paitoja pesen tiuhempaan kuin housuja ja hameita, joten niitä on hyvä kierrossa olla vähän enemmän. Toki esim. paksut kotipitkähihaiset sisältää villasliparin(joka ei ole pitkähihainen), pitkän neuletakin, kaksi (parsittua koti-)collegepaitaa ja fleecekerrastopaidan eli ei ole viittä täysin samaa tarkoitusta vastaavaa vaatetta vaan mun päässä sopivasti samaan "kategoriaan" meneviä. 

Yhteensä mulle jäi siis  61 sisävaatetta, 10 ulkovaatetta, 10 paria kenkiä (+ alusvaatteet ja sukat).

 Eli 81 vaatetta. 

Ja 15 kappaletta (+3 alusvaatetta) lähti poistoon. Jäljelle jäi edelleen niitä parsittujakin vaatteita ihan jonkun verran, mutta paikkailen vaan lisää ja toivon, että kestävät vielä useamman vuoden jotenkin kasassa. Ja nyt ostan vaan, jos joku hajoaa niin että heitän sen oikeasti pois plus nuo muutamat puuttuvat, jos tulee oikeasti superkivoja vastaan, eli tämä on se määrä vaatteita ja kenkiä, jolla uskon pärjääväni aivan loistavasti kaikissa vuodenajoissa ja tilanteissa. Ja tuntuu kyllä kivalta, ettei siellä kaapissa nyt ole niitä melkein sopivia vaatteita, vaan kaikki vaatteet on mukavia, sopivia ja kivoja käyttää, eikä mitään pakottavia vaateostoksiakaan ole näköpiirissä.

Sellaisen huomion kyllä tein, että mun vaatteet (varsinkin alaosat) ovat nykyään järjestään mustia tai tummia, värikkäät ovat suurelta osin kovassa käytössä vuosien mittaan hajonneet, mutta tykkäään kun voi helposti yhdistellä kaikkea kaikkeen ja siinä yksiväriset ja tummat vaatteet on kätevimmät, eli tässä ehkä olen mennyt minimalistisempaan suuntaan värien vähentyessä. Tai palannut juurilleni, kun nuorena käytin pääosin mustia vaatteita.

 

Sukellus vaatekaappiin

kuva:pixabay/Saydung

Kevään tulo innosti minua kaivelemaan vaatekaappiani läpi. Sinällään se ei ollut kovin iso homma, koska mun kaikki sisävaatteet on parilla hyllyllä ja joillakin henkareilla, eli tässä ei tarvinnut tyhjentää isommin kaappeja tai kaivella varastoja.

Päätin kuitenkin, että nyt sovitan ne muutamat ei-ihan-sopivat-vaatteet, jotka on odottaneet kaapissa sitä, että ne alkaisi ihmeellisesti tuntua sopivilta ja että ehkä saisin jopa tehtyä niiden suhteen jonkun päätöksen jos ja kun ne edelleen ovat vähän nafteja. Nämä on ostettu siis sellaisessa saumassa, jolloin olin kahden koon välissä. Useimmiten ostan vaatteita ns.lihomisenvaralla, koska en pidä kiristävistä vaatteista, mutta näissä isompaa kokoa ei tainnut olla tarjolla tai se oli sitten ihan liian iso ja kaupassa nää tuntuivat ihan sopivilta. Mä siis lihon jotenkin tasaisesti joka puolelta ja käytän aika rennosti istuvia vaatteita, koska useimmat mun vaatteet näyttää ja tuntuu päällä ihan samalta vaikka paino olisi muuttunut kymmenen kiloa suuntaan tai toiseen. Ja se on tietysti hyvä, kun en vaateshoppailusta niin välitä.

Ajattelin, että käytän kaikkia vaatteitani, mutta olihan siellä vaatekaapissa joitakin yksilöitä, jotka päätyvät päälle suht harvoin ja myös niitä vaatteita, jotka on jo liian nuhruisia muuhun kuin kotikäyttöön. Mutta tykkään käyttää vaatteet oikeasti loppuun kotona, toki töissä ja kylässä menen sitten noilla siistimmillä. 

Määrällisesti yläosia oli vähän alle 50 kappaletta ja alaosia parikymmentä kappaletta, ja siihen päälle joitakin vaatekappaleita, jotka eivät oikein mene kumpaankaan kategoriaan, kuten juhlamekko ja uikkarit.

Alusvaatteita ja sukkia on reilusti, osa on parsittuja ja hajoamassa ja nyt ostin jo uusia tilalle, mutta entiset ovat vielä kierrossa, kunnes reikiintyvät täysin kelvottomiksi, parsimaan en niitä enää lisää ala. Tykkään myös, että sekä sukkia että alusvaatteita on silleen reilusti, että vaikka jostain syystä en ehtisi pyykätä, ei puhtaat lopu ihan heti kesken.

Muutama vaate kaapissa on remppavaatteita, eli rikki/maalitahraisia, mutta joita säilytän vastaavia hommia varten. 

Mun vanhin vaate on villainen slipoveri, joka on itse asiassa alunperin mun isän ja siis varmaan ainakin 40 vuotta vanha. Se jäi isälle pieneksi aikoja sitten, päätyi minulle ja on edelleen ehjä ja toimiva, vähän jotain saumaa olen tainnut joutua vahvistamaan mutta laatu on ihan eri maailmasta kuin nykyvaatteilla. Vaikka en sitä ole pitänyt paljoa viime vuosina, en siitä halua luopua, on tosi hyvä välikerros kovilla pakkasilla, ohut mutta lämmin ja vastaavaa laatua ei enää kaupasta saa millään rahalla. Värikin on sellainen kivan retro ja tuo mieleen lapsuuden, koska isä tuota käytti tosi paljon kun olin pieni.

Ulkovaatteita on 10 kpl. Mulla on töihin ja vapaa-ajalle erikseen ulkotakit, se lisää kokonaismäärää. Nämä on kaikki edelleen kivoja enkä kaipaa uusia lähivuosina, osa on korjattujakin, mutta sen verran siististi, että ei haittaa käyttöä.

Lisäksi on lapasia, pipoja, villasukkia ja muutamia huiveja, sekä neulottu villatuubi toppavaatteiden kanssa keskivartaloa lämmittämään. Näistä neulotut on pääosin itse tehtyjä. 

Luin että jonkun tutkimuksen mukaan Suomen sääoloissa ihmisen on laskettu tarvitsevan 85 vaatekappaletta. Tuohon kuuluu kengät mutta ei sukat ja alusvaatteet eikä kai myöskään asusteet. Koska mulla on noin kymmenen paria kenkiä niin aika hyvin sattuu lähelle tuota lukua mun vaatemäärä joka on kengät ja ulkovaatteet mukaanlukien sadan pinnassa + alusvaatteet, sukat ja asusteet. Vähemmälläkin ehkä pärjäisin ja aionkin nyt tarkastella kriittisesti, mitkä joutavat pois ja tarvitsenko mitään tilalle.

Olisin ehkä kuvitellut, että vaatekaappini olisi ollut määrältään vielä vähän minimalistisempi, mutta aika kohtuullinen vaatemäärä tuo tuollaisenakin musta on. Varmaan laitan tänne blogiinkin vielä tarkemman listan mun vaatteista ja minkä verran niitä jää, kunhan olen nuo ajatuksen kanssa vielä kertaalleen käynyt läpi. 

Ostoärsytystä taas kerran

kuva:pixabay/HtcHnm

 

Luovutin jo ostolakon suhteen kun tuntui että niin moni tavara hajosi ja piti korvata ja tuli muutamia muitakin tarvittavia ostoksia, joita ei oikein voinut lykätä. No, netistä sitten tilasin vaatteita ja tuntui että posti toi pakettia paketin perään. Olen siis jo pari vuotta suunnitellut monesti korjattujen kotitoppien korvaamista uusilla, samoin alusvaatteissa on hajonneita ja parsittuja, joita ei enää korjaamalla saanut kuntoon.

Mutta kuinkas kävikään, osassa topeista koko ei ollut hyvä, osassa malli ei vaan istunut ollenkaan. Tilaamani kengät olivat kaikki tosi huonon tuntuisia sovittaessa, joten palautukseen lähtivät ja koska tämä edestakaisin postittelu on minusta ärsyttävää, päätin, että pärjään entisillä lenkkareilla ja niillä "väärän" värisillä talvikengillä ihan riittävän hyvin. Jos plantaarifaskiitti alkaa olemassa olevien lenkkareiden myötä oireilla, sitten palaan lenkkarien ostoon uudestaan. Nuorison kenkäostoksissakin kävi samoin, ei vaan koko/malli sattunut kohdilleen ja taas sai niitäkin palautella. Tuo palauttaminen tuntuu ärsyttävältä sekä työläyden että ekologisuuden näkökulmasta, mutta sitä ei nettiostoksissa täysin voi välttää. 

Päädyin lopulta pariin paikalliseenkin kauppaan vaatteiden perässä, kun mikään tilattu ei malliltaan istunut, lörpöttivät vaan omituisesti eri kohdista. Ei uskoisi, miten monella eri tavalla tavallinen perustrikootoppi voi olla huonon mallinen vaikka koko olisikin sopiva. Laskin, että kengät mukaanlukien sovitin reilut kolmekymmentä vaatetta, joista lopulta tasan yksi toppi oli hyvä, ostin niitä sitten kaksi samanlaista.

Huoh, ehkä olen vaativa, kun en kelpuuta "vähän sinne päin"-vaatteita enää omaan kaappiin ollenkaan mutta oli tuo silti musta jo uskomaton määrä omituisen mallisia vaatteita kokeiluun. Ja olen malliltani aika perus, eli yleensä keskiverrot vaatteet istuu malliltaan mulle ihan hyvin, vain lahkeita joudun usein lyhentelemään. No ne kotikaupungin marketista löydetyt kaksi samanlaista mustaa ribbitoppia olivat kuitenkin kiva löytö ja edullisiakin, joten edes joku vaateostos lopulta onnistui.

Ruokakaupasta ostin sentään ihan onnistuneesti pari ihanan väristä pikkupyyhettä, kun entiset pari vuosikymmentä vanhat muumipyyhkeet ovat yksi kerrallaan lahonneet puhki useammasta kohtaa ja vain osan sai korjattua vielä kerran. Marketista löysin myös kivan yöpaitulin hajonneen yöpaidan tilalle ja oli vielä alennuksessa. Tämäkin oli kiva löytö!

Pestiin kevään myötä verhot ja tajusin että toisessa makkarin verhossa on pieniä reikiä, mietin uusien ostamista mutta jonkun aikaa nettikauppoja selailtuani päätin, että parsin nuo reiät ja entiset kestää taas toivottavasti vuosia. Ajatus tilaamis/palauttamisrumbasta oli vaan liikaa näiden vaateostosäätämisten jälkeen. Verhojen parsimista sitten yritinkin, mutta se veti verhokankaan omituisesti ryppyyn, joten purin parsintani ja verhot saa nyt olla reikineen ja ehkä joskus katson, saisiko niihin kirjailtua pieniä kukkia tai vastaavia noiden pienten reikien peitoksi. Luulen, että se olisi tosi hauskan näköinen ratkaisu, kun vaan saisin joskus aikaiseksi. Meillä verhot on siis eri värisiä puuvillalakanoita, jostain syystä en "oikeista" verhoista koskaan löydä hinnaltaan ja ulkonäöltään sopivia ja koska tykkään luonnonkuiduista, lakanat on olleet nuoruudesta asti mun valinta verhoiksi.

Eli pääsin taas siihen lopputulokseen minkä olen ennenkin todennut ja minkä vuoksi ostolakko minua aina vaan epäonnistumistenkin jälkeen tahtoo houkuttaa uudelleen ja uudelleen: useimmiten ostaminen ei ole minusta kivaa, moni asia ostamisessa ärsyttää ja käytän aikaani lopulta kuitenkin mielummin johonkin muuhun. Jos vaatteet vaan ei hajoilisi, en taitaisi hirveästi kaivata ostamista.

 

Pientä ja ihanaa

 

Kuten olen monesti todennut, en ole sellainen minimalisti, joka vihaisi kaikkea tavaraa tai joka viihtyisi valkoisessa ja neutraalissa kodissa. Tykkään että tavaroita ei ole näkyvillä, koriste-esineitä on tosi vähän ja haluan tavaroiden vähäisyyden olevan elämää ja arkea helpottavaa. Kesämajallakaan meillä ei ole edes yhtään kaappia, vain naulakko ja kaksi pientä avohyllyä seinällä, koska en pysty keksimään mitään kaappia vaativaa irtotavaraa, jota siellä tarvitsisi. 

Mutta tykkään värikkäästä kodista ja hauskoista yksityiskohdista arkitavaroissa. Mun uusin iloa tuottava tavara on uusi polle-kulho, jonka ostin äskettäin (kuvassa keskimmäinen, kaikkihan nuo on tietty aivan ihania). Meillä on ne Ikeasta viime vuonna ostetut ihanan väriset pikkukulhot ja niiden lisäksi jätin osan vanhoista valkoisista, jo lasituksista kuluneista kulhoista niiden kaveriksi. Nyt kun olen saanut ja ostanut muutamia pieniä Polle-kulhoja niin uusimman sellaisen jälkeen laitoin vihdoin nuo loppuunkuluneet valkoiset roskiin.

Ja nuo Polle-kulhot ovat kyllä ihania ja ilahduttavia, hyvä etten pidä keittiössä kaappia auki, että ne näkyisivät koko ajan.😆