keskiviikko 2. huhtikuuta 2025

Ostolakon mahalasku

 
Ostolakkoni koki sitten melkoisen mahalaskun viimeisen kahden kuukauden aikana, niputin nyt kaksi kuukautta, helmi- ja maaliskuun samaan, kun näihin kuukausiin mahtui mm. lomareissu ja sen myötä ostosretkeilyä pääkaupunkiseudulla.

Ensimmäinen ostos helmikuussa oli sukkia, entiset ja moneen kertaan korjatut alkoivat lopullisesti hajota, joten Lidlin tajouksesta hankin pari pakettia sukkia. Tulivat heti käyttöön ja tarpeeseen. Ei rikkonut ostolakkoa ja helmikuun alkupuoli menikin samoin kuin tammikuu, ei muuta tarvetta ostaa eikä edes kiinnostusta miettiä ostoksia sen kummemmin.

Sitten alkoi salakavala alamäki..

Oltiin talvilomareisssussa ja reissun päältä ostin kyniä, tehdään nykyään ahkerasti ristikoita ja kotoa ei tullut otettua kyniä mukaan, joten päädyin niitä ostamaan. Tässä kohtaa toteutin myös ajatusta, ettei käyttötavaran tarvitse olla tylsää, vaan se voi ilahduttaa kauneudellaan, ostin nimittäin tavan kynien lisäksi ihanan panda-kynän (jota on käytetty niin ahkerasti, että siitä loppui jo muste). Koska tuollainen pyyhittävä mustekynä on ristikoissa näköjään niin paljon kätevämpi kuin lyijykynä, joita olen kotona nuorisolta lainaillut,  tämä loppuun kulunut panda on saanut jo possunmuotoisen seuraajankin.     

                                                                   


Lisäksi talvikenkäni hajosivat reissussa. Tämä oli tosi kurjaa, koska entiset talvikengät olivat aivan täydelliset, eikä sellaisia enää saa mistään, olisin siis ehdottomasti ostanut uudet samanlaiset, jos tarjolla olisi ollut. Mutta onni onnettomudessa oli se, että reissussa oli kauppavaihtoehtoja huomattavasti enemmän kuin täällä kotopuolessa ja ostin sitten uudet talvikengät. Entiset olisin muuten korjauttanut, mutta niistä murtui sisäpohjat rikki, jolloin kengän käyttäminen oli kivuliasta ja en usko, että tuollaista murtunutta muovista sisäpohjaa pystyisi enää mitenkään korjaamaan. Kengissä lomahuumassa päädyin itselleni hyvin epätyypilliseen väriin ja se oli ehkä kuitenkin virhe. Kengät on kyllä hyvät jalassa mutta ehkä vähän liiankin lämpimät. Sovitukseen olen tilannut kevätalesta netin kautta nyt mustatkin, jos ne ovat jalassa hyvät, voi olla että päädyn ostamaan kuitenkin itselleni tutumman väriset. Olen huomannut, että tosi harvoin kannattaa omista värimieltymyksistä poiketa, tässä otin reissussa riskin vähän pakon edessä kun jotkut kengät oli saatava loppureissun kulkemiseen ja mustia kivoja ei löytynyt.


 

Lomareissu oli vaikuttamassa myös kahteen uuteen ostokseen, reissussa menin nimittäin normaalisti lähinnä kotona pitämilläni urkkahousuilla ja totesin, että niiden mukavuus oli omaa luokkaansa farkkuihin verrattuna, joten päädyin ostamaan ihan täältä kotopuolen kaupasta kahdet mustat vähän siistimmät  housut töihin. Eivät ole urkkahousujen näköiset (toivottavasti) mutta tuntuvat aika samalta. Ostopäätöstä helpotti halpa hinta ja valmistusmaakin oli Euroopassa. Joskus ketjukaupoistakin näitä löytöjä onnistuu tehdä. Työfarkut ovat vielä ehjät, joten näille ei olisi ollut pakottavaa tarvetta ja olivatkin enemmän sellainen elämän mukavuuden lisäämisostos. Toisaalta mulla on mennyt roskiin ne muutamat hajonneet kotileggarit ja niiden tilalle en ole hankkinut uusia, joten housujen kokonaismäärä pysyy samana. Että jos oikein kovasti yrittää, niin ehkä nämä voisi juuri ja juuri tulkita hajonneiden korvaajiksi vaikka käyttötarkoitus ei ihan sama olekaan. Silti pidän näitä housuja ekana varsinaisena ostolakosta lipsumisena.

Lisäksi meillä hajosi lopulta kaksikin lakanaa, pussilakanan korvasin lähinnä varalakanana toimineella itse tilkuista ommellulla pussilakanalla mutta aluslakanan päädyin korvaamaan vaaleanpunaisella uudella lakanalla. Edelleen meillä on se valkoinen varalakana, mutta se on vaan käytössä niin tylsä, että kauneus voitti tässä käytännön. Mutta hajonneen tilalle tuli, joten tavaramäärä ei kasvanut, päinvastoin, kaksi meni roskiin ja vain yksi tuli tilalle. Nyt alkaa olla kyllä kaikki lasten varalakana-laarinpohjatkin kaivettu, joten toivon että nämä ei nyt ihan heti haperru puhki. 

Jollain tasolla ärsyttää, että hajoaminen johtaa usein ostamiseen, mutta se on vähäisen tavaramäärän hinta, käytössä olevat ovat jatkuvassa kierrossa ja kovassa käytössä kuluvat ajallaan puhki. Toisaalta ajattelen, että on ekologista käyttää tavarat oikeasti rikkipuhki-loppuun ja se meillä kyllä toteutuu.

Lisäksi tilasin useamman jo aikaa sitten hajonneen ja monesti paikkaillun perusvaatteen tilalle uudet, näitä oli siis muutamia alusvaatteita ja toppeja. Lisäksi talvikenkien kanssa samalla tilasin kokeiluun lenkkarit, edelliset on vähän huonolla iskunvaimennuksella ja pelkään plantaarifaskiitin uusivan niiden kanssa, vaikka terveydentila ei paljon kävelemistä sallikaan.

Ostolakkoyritys numero kaksi koki sellaisen mahalaskun, että taidan lopettaa sen suosiolla tähän. En nyt edelleenkään halua ostella ostamisen ilosta, mutta selvästikään mun kohdalla minimalismi ja ostolakko ei vaan toimi yhteen. Aina jotain hajoaa ja pitää ostaa uutta ja sitten tuntuu että olen jotenkin epäonnistunut tavoitteessani. Ja toisaalta, viime kuukausien terveysongelmat on saaneet miettimään, että jos mä joskus jotain superkaunista löydän ja haluan, miksi en ostaisi, elämä on kuitenkin lyhyt ja kaikki pienetkin ilon aiheet siihen taitaa olla viisainta ottaa kiitollisena vastaan, vaikka se joskus olisi joku uusi tavarakin.

Seuraavat blogipostaukset ovatkin todennäköisesti enemmän kirjoihin ja sisustukseen liittyviä. Olen nyt seurannut muutamia ihania blogeja (katso mun päivitetty seuraan-lista tuosta sivusta, jos haluat löytää kivoja seurattavia blogeja<3), joiden kotien värimaailma on musta ihana ja kevään tulon myötä päätin, että voisin itsekin yrittää kaunistaa kotia helposti ja pikkurahalla entistäkin värikkäämmäksi. 

lauantai 15. maaliskuuta 2025

Minimalisti matkustaa

 

kuva:pixabay/u_fg0tkeqgiy

 Me ei olla viime vuosina erityisen paljon matkusteltu, olen itse kotona viihtyvää sorttia ja lomat on tullut vietettyä lähimaisemissa. Nyt nuoriso kuitenkin on toivonut reissaamista ja niin päädyimme lomareissulle pääkaupunkiseudulle. Reissu oli onnistunut ja rentouttava ja tähän suurin syy oli kiirettömyys ja loistava airbnb-majoitus, joka teki mahdolliseksi ruoan valmistamisen ja melko normaalin arkielämän vieraassa paikassa.

Airbn-majoitus oli sisustukseltaan minimalistinen ja varmaan siksi mun oli niin helppo nauttia siellä olosta. Oli vain tarpeellinen, ei ylimääräistä missään, tyhjät tasot ja siisti ympäristö olivat rauhoittavia ja kaikki arkiset toimet oli helppoja, kun kaikki oli käytännöllistä ja pelkistettyä. Hotellissa majoittuessa mulla on aina tunne, että omat tavarat on tiellä, kaikki on ahdasta ja normaalit asiat vaativat aikataulutusta, kuten aamupalat ja ruoat. Nyt oli kaappi, minne laittaa tavarat, syödä sai juuri silloin kun huvitti ja aikatauluissa ei tarvinnut huomioida kuin omat suunnitelmat. Pyykkiä olisi myös voinut pestä, jonka vuoksi olisi pärjännyt vieläkin vähemmällä tavaralla kuin mitä otettiin mukaan. 

Nuorena osasin reissata tosi minimalistisilla matkatavaroilla, nyt kuskasin mukana varmuudeksi useampia varavaatteita ja toisaalta mukana oli mm.oma tyyny ettei niska jumahda ja migreeni pilaa matkaa. Varmaan matkatavaran määrä oli silti ihan kohtuullinen, jopa minimalistinen, mutta tulevaisuudessa mietin reissatessa tarkemmin, tarvitseeko edes varavaatteita niin montaa. Ja toisaalta, mulla oli vaan yhdet kengät, jotka ensiksikin oli pääkaupunkiseudun keliin vähän liian talviset ja toiseksi, ne sitten hajosivat kesken reissun, joten jouduin ostamaan uudet kengät reissun päältä. Toisaalta siinä huomasin sen, että jos jotain unohtuu, voi hädän tulen käydä kaupassa sen sijaan, että kantaisi mukanaan kotoa joka ikisen kuviteltavissa olevan varavaratavaran.

Lisäksi reissun kiireettömyys tuli siitä, että ohjelmaa ei oltu tarkkaan suunniteltu, aika spontaanisti tehtiin juttuja ja vaan nautittiin olosta, katseltiin leffoja, nuoriso kävi shoppailemassa ja syötiin hyvin. Aikaa oli reilusti, viikonloppureissuun tulee ladattua hirveästi "pitää ehtiä"-juttuja ja jo se luo itsessään stressiä, nyt kun aikaa oli enemmän, ei ollut kiireen tuntua oikeastaan missään vaiheessa.

Myös reissun budjetti oli kohtuullinen, airbnb tuli tällä porukalla huomattavasti halvemmaksi kuin mikään hotelli ja vaikka muutama ravintolaruokailukin oli ohjelmassa, niin paljon syötiin ihan majoituksen lähikaupasta haettua perusruokaa. Herkkuja tietysti tuli ostettua enemmän kuin arkena, mutta lomalla se kuuluu asiaan. Jokaista euroa ei laskettu, mutta kohtuus oli kuitenkin tavoitteena reissun talouspuolessa.

Sanoisin siis, että vaikka reissu ei pakkaamisen eikä kulutuksenkaan kannalta ehkä ihan täydellisen minimalistisen matkailun leimaa ansaitse ja oli aika kaukana nuoruuden minimalistisesta reppu ja nainen-matkailusta (vaikka mun omat kamat tyynyä lukuunottamatta olikin kyllä samanlaisessa repussa  kuin nuorena), sellainen "kohtuus mukana ja mukavaa"-reissu tämä ehdottomasti oli. Oltiin ekaa kertaa ikinä airbnb- majoituksessa ja täytyy todeta, että tämä kokemus oli niin hyvä, että samalla konseptilla tehdään mahdolliset tulevatkin reissut. Ja sen verran kivaa oli, että tällaista kotihiirtäkin jäi vähän kutkuttamaan ajatus uudesta reissusta.

torstai 6. maaliskuuta 2025

Internet-minimalismin jalo tavoite

Älypuhelin, Sosiaalinen Media, Internet
kuva.pixabay/u_icjer0igil

  Internet on asia, joka mun nuoruudessa oli vasta ihan lapsenkengissä. Tietokoneita alkoi kyllä olla ihmisillä kotona, mutta ne oli tekstinkäsittelyyn ja pasianssin pelaamiseen, onnekkaimmilla oli jotain PC-pelejäkin. Musiikki kuunneltiin C-kaseteilta ja radiosta, vähän vanhempana sitten jo cd-levyiltäkin. Telkkarista katsottiin sarjat silloin kun ne sieltä ulos tuli  ja vain parhaat leffat nauhoitettiin. Välillä käytiin lähivideovuokraamossa vuokraamassa uutuusleffa. Oli vähän niinkuin väkisin aika rajallista tuo viihteen ja median käyttö.

Kun nettiyhteydet koteihin alkoi yleistyä, tarvittiin puhelinlinja ja se netin selaaminen ei ollut halpaa, eli sinne ei pitkin päivää kyllä tavan tallaajalla ollut varaa mennä notkumaan, itse opiskeluaikana köyhimpinä vuosina käytin nettiä ja luin sähköpostia lähinnä yliopiston koneilla.

Tämä päivä älyluureineen ja netin ja somen loppumattoman sisällön tulva tekevät elämästä aikalailla erilaista. Voi pelata vaikka jos minkälaisia pelejä, ihan missä vaan, voi tarkistaa asioita samalla sekunnilla, ei tarvitse hakeutua kotiin tai kirjastoon paksun tietosanakirjan ääreen tietoa löytääkseen ja lempisarjat voi katsoa ihan milloin vaan huvittaa. Käytännössä koko maailma on ainakin jollain tasolla siellä taskussa eli kädessä älypuhelimen myötä. 

Usein (netin) minimalistikeskusteluissakin ihmiset kertovat luopuneensa televisiosta, stereoista, dvd-kokoelmistaan ja musiikkitallenteistaan. Aika harva kuitenkaan luopuu edellämainittujen sisällöistä, ne vaan saa kätevämmin ja mukaanmahtuvammin sieltä älypuhelimesta. Epäilenkin, että osalla tämä voi jopa lisätä erilaisten viihde- ja ajanvietemuotojen kuluttamista, kun ei tarvitse olla kotona telkkarin tai levyhyllyn edessä vaan ne ovat aina mukana kaikkialla.

En todellakaan tätä ylhäältäpäin tuomitse, päinvastoin, Omakin kirjahylly on suurelta osin sähköinen ja yksi lempiharrastuksistani on suosikkitelkkarisarjojeni katselu suoratoistopalvelusta. Huomaan omalla kohdallani (ja muidenkin perheenjäsenten) kuitenkin, miten helposti sitä päätyy tuijottamaan siitä ruudulta kaikkea mahdollista melko tauottomasti ja ehkä vähän niin kuin huomaamattaan. 

Ja tässä kohtaa olen yrittänyt vuosien myötä haastaa itseäni etenkin näin paastonaikana mm. internetpaastolle ja olen niissä onnistunutkin vaihtelevasti. Yhtenä vuonna olin melkein kaksi kuukautta ilman netissä viihteen vuoksi pyörimistä ja yllätyin ihan todella siitä, miten helppoa se lopulta oli ja miten aika kului aivan mainiosti ilman nettisurffailuakin. Ja arvata saattaa, että kun paasto tuli päätökseen, valuin takaisin entisiin netissä notkumisen tottumuksiini hyvin nopeasti ja vaivattomasti.

Ajattelen vilpittömästi, että jonkunlainen internet-minimalismi tekisi hyvää, tulisi ehkä kohdattua ihmisiä enemmän livenä, tehtyä erilaisia arkisia, tavallisia asioita, joista epäilemättä saisi enemmän mielihyvää kuin internetin uusimpien kohuotsikoiden tai jankkaavien keskustelujen seuraamisesta. Elämän yksinkertaistaminen tänä päivänä olisikin varmaan tarpeellisinta aloittaa omasta netin käytöstä ja siitä sitten vasta edetä tavaroiden tai muiden asioiden äärelle. 

Tavallaan kaipaan nuoruuden netitöntä ja älyluuritonta elämää ja ajattelen että jonkunlainen internet-minimalismi olisi askel siihen suuntaan, mutta samalla myönnän, että minunkin käteeni se älyluuri on vähitellen juurtunut niin tiukkaan, että en siitä taitaisi osata luopua, en vaikka se voisi parantaa elämänlaatua. Ja toisaalta, netissä olen myös kohdannut tosi mielenkiintoisia ihmisiä, löytänyt ihania ja inspiroivia blogeja, joista saan iloa elämääni ja kyllähän todella moni arkinen asia on hirmuisen helppoa hoitaa netin kautta. Ehkä mun pitäisikin opetella käyttämään nettiä valikoivammin, enhän kirjastostakaan lue kaikkia kirjoja tai kaupasta osta kaikkia ruokia, joten samalla tavoin sieltä netistäkin voisin opetella poimimaan vaan ne helmet, parhaat ja oikeasti elämänlaatua kohottavat jutut ja osata painaa ruksia ja puhelimen virtanappia off-asentoon muiden sisältöjen kohdalla.

Ajankohtaisesti on siis mielessä ajatus jonkunlaisesta internet-paastosta tänäkin vuonna paastonaikana, mutta saapa nähdä riittäisikö itsekuri sellaiseen. 

perjantai 21. helmikuuta 2025

Matalalentoa ja ensimmäinen ostohoukutus

Sukat, Kuppi, Mukava, Rentoutuminen
kuva:pixabay/congerdesign

 Helmikuu on mennyt aikamoista matalalentoa, terveyshaasteita on ollut niin omalla kohdalla kuin lähipiirissä ja sama tuntuu jatkuvan ja kaikenlaiset maalliset murheet ja tavara-asiat ovat tuntuneet täysin turhanpäiväisiltä ja merkityksettömiltä. 

Kun kaiken maallisen katoavaisuutta on joutunut miettimään, on tullut mieleen mun minimalismin alkutaipaleeseen liittyvät asiat. Kaiken sellaisen huolettomuuden ja vapauden kaipuun lisäksi koin ikätoverini kuoleman vakavaan sairauteen ja se varmasti osittain myös vaikutti siihen, että aloin nähdä elämässä aivan muut asiat tärkeinä kuin omaisuuden kerryttämisen ja maallisen menestyksen etsimisen. Toisaalta oli oma järkytyksensä tajuta teininä, miten vähän meistä tänne jää, ehkä joku tuon tajutessaan alkaa suunnitella jättimäistä liikeimperiumia tai päättää tulla kuolemattomaksi jonkun taiteenlajin tekijänä. Itse kuitenkin sain siitä sysäyksen asketismiin, siihen että mihinkään maalliseen ei tulisi maan päällä kiinnittää sydäntään ja sieluaan.

No vuosikymmenet ovat kuluneet ja maallistakin mammonaa on kertynyt. On varsin eri asia olla "koko omaisuus mahtuu reppuun"-linjalla nuorena ja lapsettomana, kuin lapsiperheen äitinä. Vaikka minimalismi onkin kulkenut aina mukana, on sitä elämän myötä tainnut tulla kiinnyttyä siihen maalliseen mammonaankin, joskus kun ne tavaratkin kantavat itsessään muistoja. 

Tällaisia syntyjä syviä on siis tullut paljonkin päässään pyöriteltyä ja todettua myös että rahalla ei saa terveyttä eikä ainutkertaista elämäänsä ole hyvä tuhlata ihan mihin vaan muodin tai statuksen perässä juoksemiseen. Ehkä kaikkein kauneinta elämässä on kuitenkin ihan vaan tavallinen arki, se välillä tylsä ja harmaa, jota ei aina tajua arvostaa.

Tästä voi päätellä, että ostaminen ei ole ollut kovin korkealla mun listoilla nyt, mutta olen silti ostanut Lidlin tarjouksesta kasan sukkia, koska entiset alkoivat hajota ja olin osaa vanhoista pareista parsinut kokoon jo useamman kerran. Näitäkään ei tarvinnut itse edes mennä ostamaan vaan nuoriso kävi nämä mun puolesta harrastusreissun yhteydessä kaupasta mukaan noukkimassa. 

Lidlin mainokset on tosiaan mun heikko kohta ja vaikka en muuten seuraa mainontaa oikeastaan ollenkaan, Lidlin viikkomainoslehtiset useimmiten luen netistä. Vaikka ihan vieressä ei ole Lidliä ja harvoin sinne eksytään, on ne mainokset vaan jotenkin kivoja, on ruokia ja kaikkea hauskaa, sekä tarpeellista että turhaa ja niiden lukeminen on mulle siis varmaan sama, mitä joku kirpparin kierteleminen on joillekkin muille. 

Ja sieltä Lidlin mainoksesta hyppäsi tällä viikolla silmiin ensimmäinen oikea ostohoukutus, nimittäin vaaleanvioletti leivänpaahdin. Meillä on siis hyvä ja kaunis punainen leivänpaahdin, josta todella pidän. Se on ostettu vuosia sitten ja kun keittiö astioineen on nykyään enemmän pastellisävyinen, näin hetken sieluni silmin, miten violetti leivänpaahdin kaunistaisi keittiön tasoa tosi ihanasti. Mutta ei, ei tosiaan tarvita uutta leivänpaahdinta ja nykyinen on kaunis kuin mikä ja sopii keittiöön ihan mainiosti sekin. Otankin tän Lidlin mainosten lukemisen huvin lisäksi jonkunlaisena itsekasvatuksena, saa katsoa ja ihailla mutta ei ostaa.

Tulossa on myös talvilomareissu, jossa nuoriso kuulemma aikoo shoppailla ankarasti kaupoissa joita ei kotikulmilla ole, joten saa nähdä tuleeko siellä houkutuksia itsellekin.  Ohjelmaan on kuitenkin suunniteltu muitakin juttuja ja luulen, että yritän itse ehkä levätä nuorison shoppailun ajan meidän airbnb:ssä, että jaksan reissun ylipäätään tehdä.

lauantai 25. tammikuuta 2025

Ostolakko tammikuu

Irvistävät legginsit ja uusi luuri
 Nyt on jo suurin osa tammikuusta ostolakkoa takana ja se on ollut toisaalta yllättävän helppoa. En ole kokenut minkäänlaista tarvetta pohtia ostamista tai käydä kaupoissa. Olen lukenut kirjoja, pelaillut nuorison kanssa, katsonut hyviä sarjoja ja tylsimpinä hetkinä pelannut sitä Block Blastia. Hajonneita tavaroitakin on ehtinyt tulla, mun kaksista jäljellä olevista ja jo kertaalleen korjatuista kotilegginseistä toiset on kulunut puhki parista kohtaa, mutta en oikeastaan tunne tarvetta ostaa uusia, pärjään pitsihameilla ja urkkahousuilla kunhan nuo lahoaa kokonaan.

Mun nuorisolta peritty kännykkä putosi rajummin ja hajosi korjauskelvottomaksi, tämä ärsytti tosissaan ja tilalle ostin uuden. Kriteerinä oli kestävä akku, nopeahko latausaika ja kohtuullinen hinta, tarjouksessa tuli onneksi vastaan sopiva alle satasen maksava puhelin. Oletan tuolla pärjääväni nyt useita vuosia eteenpäin, jos vaan en onnistu tuotakin pudottamaan ja hajottamaan. Jostain syystä inhoan noissa isoissa älyluureissa kaikenlaisia kuoria ja puhelinsuojia, mikä koitui edellisenkin luurin kohtaloksi. Eli yksi ostos tehty, mutta korvasi hajonneen välttämättömän tavaran ja ei siten sisältynyt mun ostolakkoon. Lisäksi talosta lähtee kierrätykseen kolme vanhaa luuria, kävi ilmi että tallessa olleista nuorisolta jääneistä vanhoista puhelimista ei ollut edes varapuhelimiksi, ne ei edes lähteneet käyntiin. Olisin siis sellaisen itselleni sieltä ottanut käyttöön, jos olisi edes jotenkin toiminut. Nyt ei taloudessa kyllä enää varaluureja ole.

Lisäksi yksi pussilakana alkaa hajota, se on alkanut reikiintyä kankaan ohentumisen vuoksi mutta luulen, että sen saa vielä korjattua ja mulla on tuolla vielä jokunen kappale nuorison lakanoita, jotka olen ommellut vanhoista lakanoista tilkkumeiningillä ja jotka on olleet heillä varalakanoina. Sieltä tarpeen mukaan kierrätän meille vanhemmille käyttöön, joten lakanaostoksillekaan ei tarvitse ostolakkovuonna tai edes lähivuosina suunnata.

En siis ole puhelinta lukuunottamatta oikeastaan ollenkaan käyttänyt aikaa tai energiaa minkään tavaroiden miettimiseen ja se on ollut kyllä kivaa.

Vaikeaa on ollut tajuta, kuinka paljon kodin tavaratyö ihan vaan ajatuksen tasolla on vienyt aikaa aiemmin. Siis vaatteiden vertailu tai sen miettiminen miten jonkun hajonneen asian voisi korvata olemassa olevalla jutulla. Vaikka monet oivallukset ovatkin olleet palkitsevia, kun on tajunnut, ettei tarvitse uutta, niin jotenkin se pohtiminen ja vertailu ja netin selaaminen on vienyt kuitenkin aikaa, myös ekana ostolakkovuonna, tai ehkä jopa erityisesti silloin. Silloin yritin varmaan aika paljon ennakoidakin, että mitä voisi hajota ja miten niistä selviäisi ostamatta. Nyt kun olen tehnyt itselleni säännön, että hajonneen ja tarpeellisen voi korvata uudella samanlaisella, ei ole tarvinnut miettiä mitään mahdollisia tilanteita ennakkoon. Oli siis fiksua rajata tämän vuoden ostolakkoa tuolla tavoin, ei ole etukäteen stressiä mahdollisista hajoamisista ja tavaroita ei tarvitse sen vuoksi ajatella erityisesti erikseen.

Ihan hyvin on siis lähtenyt käyntiin ostolakkovuosi, toivon että se jatkuu samalla lailla.

lauantai 11. tammikuuta 2025

Ostolakkovuosi: toinen yritys

 

kuva:pixabay: ninikvaratskhelia_

 Loppuvuodesta jo pyörittelin mielessäni, olisiko vuosi 2025 kuitenkin uusi ostolakkovuosi. Toisaalta ajatus kiehtoi, toisaalta lueskelin läpi edellisen ostolakkovuoden yhteenvetojani täältä blogista ja mietin, oliko siinä ensimmäisessäkään ostolakkovuodessa järkeä, saati onko pienintä järjenhiventäkään kyseisen kokeilun uusimisessa.

Joku siinä kuitenkin edelleen minua kiehtoo, ajatus siitä, että elämä ja arki ei olisikaan kuluttamista, tavaroihin ja niiden hankkimiseen ja pyörittelyyn sidottua, vaan että elämässä olisikin tilaa ja aikaa ihan muille asioille. Sellainen elämäntapa minua jo nuoruudessa viehätti ja kaikki minimalismiin liittyvät valinnat kumpuavat jollain tasolla siitä ajatuksesta, että tavara ja mammona ovat katoavaisia ja että ne ovat aivan muut asiat, jotka tekevät elämästä hyvää ja merkityksellistä.

Tiedostan kuitenkin myös sen, että niin minä, kuin varmaan moni muukin helposti ikäänkuin piiloutuu tavaran taa. Kun on tylsää tai on surullinen, on helpompi selata nettikaupasta kauniita vaatteita, kuin kohdata ikävät asiat. Enkä tiedä, onko se aina yksinomaan paha asia. En minä ainakaan jaksa aina kohdata ja analysoida elämän vaikeita asioita, varsinkaan silloin, kun niille ei itse oikein mitään voi. Silloin kaipaa  jonkunlaista pakoa ja monelle se on shoppailu. Osalle alkoholi tai intohimoinen liikunta. Ja osalle taas vaikkapa ehkä minimalismipelit sun muut, tavaraahan siinäkin tavallaan lasketaan ja hallitaan ja sitä kautta löydetään jotain, mihin keskittyä arjen keskellä.

Näiden pohdintojen myötä mulle valkeni edellisen ostolakon potentiaalinen heikkous, eli vaikka tavoite oli olla ostamatta, keskityin jollain tasolla kuitenkin tavaraan, siis siihen ettei sitä saisi ostaa ja miten ostettavan tavaran voisi korvata jollain olemassaolevalla. Ja vaikka mulla oli ihan fiksuja ajatuksia siitä, että voisin käyttää aikaani ja energiaani johonkin merkityksellisempään, kun ostaminen loppuisi, en kuitenkaan saanut oikein otetta siitä, miten se olisi tapahtunut. Ja luulen, että se oli iso syy siihen, miksi ostolakkovuosi ei ehkä mennyt ihan suunnittelemallani tavalla. Kyllä se ostolakkovuosi silti mun ajattelua ja suhtautumista ostamiseen muokkasi, joten ei se sinällään ihan hukkaan heitettyä ollut onneksi.

Tunnusteltuani näitä fiiliksiä aikani, ajattelin että ehkä kuitenkin olisin valmis kokeilemaan ostolakkoa uudestaan, muutamalla muutoksella. 

Muutos yksi: Jos jotakin kotona tai välttämättömissä vaatteissa hajoaa, voin ostaa korvaavan samanlaisen asian, jos koen sen tarpeelliseksi. Eikä ollenkaan niin, että se olisi jonkunlainen huti tai epäonnistuminen ostolakossa vaan niin, että vähillä vaatteilla ja tavaroilla elävän on vaan välillä korvattava hajonnut asia uudella ja se on ok. Tietysti toivon ettei näitä tulisi, mutta en tee tästä itselleni turhaa mörköä. Mutta mitään uutta en osta muuten vain. 

(Mahdollisesti säästyneitä rahoja harkitsen laittavani laiturin ostamiseen mökille, sitä en laske tavaraksi vaikka se ostettaisiin, mutta tämä laituri on vain harkinta-asteella tässä vaiheessa.)

Muutos kaksi: Olen miettinyt, mitä se sitten olisi, mikä arjessani korvaa kuluttamisen, ostamisen ja tavararallin? Koska terveydentila sallii edelleen hyvin vähän mitään normaaliakaan tekemistä, on liikunta ja uudet harrastukset poissuljettuja. Kiitos työkaverin, löysin tosi hauskan ilmaisen kännykkäpelin (Block Blast), jota olen pelaillut, se olkoon tylsien hetkien pelastus, siis niiden kun ei jaksa oikein mitään ja tekee mieli selailla nettiä tai nettikauppoja päämäärättömästi. Lisäksi luen entiseen malliin ja yritän katsella useampia hyviä sarjoja ja elokuvia vapaa-aikana. Lisäksi en varta vasten enää etsi edullisia tarjouksia käyttötavaroista vaan tilaan ne muutamasta vakkarikaupasta ja ostan ruokien ohella aina kun mahdollista. Koska usein juurikin edullisemman käyttötavaran perässä olen päätynyt selaamaan nettikaupan valikoimia ja saamaan ihan turhia ostoideoita. Mitä ei näe sitä ei halua ostaa. 

Ja ihan erityisesti toivon, että voisin keksiä tavan, jolla voisin arjessani viettää enemmän aikaa luonnossa vaikken jaksakaan käydä lenkillä tai metsäkävelyillä.

Muutos kolme: En ota itselleni mitään erityistä tavarahaastetta, vuoden alussa vietiin ainakin kuusi muovikassillista pieneksi jääneitä vaatteita ja vanhoja leluja hyväntekeväisyyteen mutta en halua laskea poistuneita tavaroita. ostetuista toki pidän kirjaa, jos jotain ostan, mutta tavoite on, että ei tarvitse kirjanpitoa kun mitään ei osta. Saatiin joululahjarahaa jonkun verran ja sillä ostin allergiaystävällistä suklaata ja loput laitetaan säästöön ja käytetään ehkä johonkin hauskaan yhteiseen tekemiseen vaikka kesällä.

En tiedä, onko tässä ostolakkovuodessa blogin kannalta hirveästi mitään uutta, ehkä kirjoittelen sekä ostolakosta että minimalismista, ehkä kirjoistakin enemmän. 

Lisäksi laitan ostolakolleni nyt puolen vuoden määräajan, katson kesällä miltä tuntuu ja päätän sitten jatkanko ostolakkoa loppuvuodenkin vai onko tämä vain puolen vuoden projekti. En tiedä onko ostolakko enää kovin kiinnostava konsepti, erilaiset ( myönnän: järkevämmät) vaatehaasteet ja vastaavat taitaa olla suositumpia nykyään mutta blogi olkoon ainakin mulle itselle aihepiiristä päiväkirjana ja jonkunlaisena selkärankana.

tiistai 31. joulukuuta 2024

Vuoden osto-hitit ja hutit

 

Ihan vaan kauniin värin vuoksi ostetut kulhot

Nyt on vuosi 2024 lopussa ja tämän vuoden ostamiset ostettu. Ostoksista lähes kaikki tuli käyttöön, mutta ehkä jonkunlaisina hutiostoksina voisi ajatella myös niitä, jotka ei olleet loppujen lopuksi välttämättömiä. On hassua, miten sitä ajattelee, ettei mitään tarvitse ja kuin varkain sitten kuitenkin kuvittelee tarvitsevansa yhtä ja toista olevinaan tosi olennaista asiaa. 

Osa ostoksista oli rikkoutuneen korvaavia ostoksia, näitä mm. muutama astia, aluslakanoita ja tyynylliinoja sekä seinäkello. Ostin kyllä myös ikean pikkukippoja ilman hirveän akuuttia tarvetta ja ne on kivat ja olleet paljon käytössä, eli joskus huviksi ja hetken mielijohteesta ostettukin voi olla ihan hyvä ostos, lisäksi nämä oli tosi edullisia. Yritän kuitenkin sellaista harkitsematonta ostamista välttää. Rikkoutuneen paistinpannun tilalle hankittu pinkki paistinpannu on ollut ehdottomasti hitti, tosi hyvä lettupannu ja väri on superkaunis.

Osa ostoksista oli täysin uusia tarpeita, ostin muutamia jääkaappilaatikoita ja tykkään, että se on selkeyttänyt jääkaapin tavaroita ja helpottanut sen hahmottamista, mitä sieltä löytyy. Törmäsin jossain siis juttuun jääkaappin sisustamisesta (kyllä, se ilmeisesti on oikeasti juttu maailmalla) mutta ihan niin pitkälle en mennyt, että olisin jääkaapin sisusta alkanut koristella, vaan lähinnä sain ison jääkaapin parempaan järjestykseen. Nämä olivat käytännöllisyydeltään hitti. 

Vaatteita ostin pääosin rikkoutuneiden tilalle, mutta lisäksi ostin kaksi pitsikoristeista pitkää hametta, joita olen käyttänyt paljon ja jotka on tosi kauniit. Olivat vuoden parhaat vaateostokset, jotka ilahduttaa arjessa. Töihin löysin hajonneiden huppareiden tilalle uudet suht halvalla, saa nähdä miten ne kestää, toivon että useita vuosia aktiivikäyttöä kuten edellisetkin. Parit legginsit hajosivat, uusia olen katsellut, mutta en ole löytänyt kivoja ja en ole ihan varma tarvitsenko uusia, kun tosiaan kotona nykyään pidän noita hameita useimmiten.

Varsinaisena isoimpana hutina pidän kännykkää, ostin suurin toivein pienen älyluurin suoraan Kiinasta ja se oli akultaan ihan susi, siinä meni viitisenkymppiä täysin hukkaan ja päädyin sitten nuorison hylkäämään vanhaan isoon puhelimeen ja olenhan näköjään siihenkin suhteellisen tottunut. En pääosin pidä puhelinta mukana kodin ulkopuolella, en töissä enkä kauppareissuilla ym, joten samahan se oikeastaan on, minkä kokoinen luuri siellä keittiön tasolla lojuu. Tässä olisi pitänyt vaan jättää ostamatta alunperinkin.

 Lisäksi ajattelin vaatteissa säästää ja ostin muutamia edullisehkoja alusvaatteita rikkoutuneiden tilalle, malli ei ollut käytössä hyvä ja ne meni kiertoon. Täysiä huteja, joiden jälkeen nöyrästi palasin vanhaan ennestään suosimaani malliin ja merkkiin. Myös yksi kangaskassi oli ylimääräinen, mutta käyttöön se silti tulee ja yhden huonomman laitoin pois, joten ei lisännyt tavaramäärää. Muuten ei varsinaisia huteja ollutkaan, hyvä niin.

Rahaa meni kodin juttuihin alle 400 euroa, osa kuukausista ylitti reilusti sen mun kolmenkympin säännön, mutta toisaalta nollakuukausiakin oli, joten keskimääräinen kuukausisumma oli muutaman euron päälle kolmenkympin, eli aika hyvin lopulta tuo tavoite piti.

Vertailun vuoksi, vuonna -22 samantapaisiin ostoksiin meni n. 750 euroa (alunperin summa oli mun laskelmissa vielä enemmän, mutta vähensin remppajuttuja sieltä, kun en niitä nytkään olisi tuohon summaan laskenut) ja ostolakkovuonna -23 lopulta meni kuitenkin n. 500 euroa (+astiat sen reilun 300 euroa). Tänä vuonna siis rahaa meni vielä vähemmän, vaikka tuntui etten erityisemmin edes pyrkinyt mihinkään nollaan ostokseen. En tiedä kertooko tämä siitä, että ostolakkovuosi jotenkin sai muutettua suhtautumista ostoksiin pysyvämmin vai onko tämä vain sattumaa.

Vaatteisiin meni  aika tarkkaan 300 euroa, tosin se pitää sisällään myös ne hutiostot, jotka meni kiertoon. Kuukaudessa summa oli siis n. 25 euroa, joka oli musta ihan kohtuullinen ja aika linjassa aiempien vuosien kanssa. Jos vaatekaappi ei olisi minimalistinen, jokaista hajonnutta ei tarvitsisi korvata uudella, mutta toisaalta mä kulutan vaatteeni puhki, joten sellaisia kaapissa lojuvia joskus harvoin käytössä olevia vaatteita ei ole ja kai se on ekologisinta kun käyttää itse vaatteen aina loppuun.

Nyt sitten pohdin, olisiko ensi vuosi vielä vähemmän ostamisen vuosi tai jopa uusi ostolakkovuosi. Tosin ajattelin myös, että ottaisinko tavoitteeksi ensin vaikka puoli vuotta ostolakkoa ja sitten katsoisin tilannetta uudestaan. Rikkinäiset vaatteet kuitenkin tarvittaessa korvaan, en tosin usko että hirveästi tarvetta tulee.

Oikein hyvää uutta vuotta ja kiitos kun olette käyneet lukemassa ja/tai kommentoimassa!<3