Ritsis sanoi uikkari (vaatteita taas muutama vähemmän)

kuva:pixabay/LimoncitoSketching

 

Kävin touko-kesäkuussa vaatekaappiani tarkasti läpi ja pääsin lopputulokseen, jossa kaapissa on vain kivoja ja sopivia vaatteita. Ajatus oli, että jos jotain hajoaa, sen korvaan samanlaisella tai ainakin lähes samanlaisella, mutta oletin, että mitään päällysvaatteita ei ihan lähiaikoina hajoaisi enää pahemmin. 

Väärässä olin, yksi t-paita reikiintyi korjauskelvottomaksi, ilmeisesti kangas oli jo tosi hiutunutta ja kesän reipas käyttöaste teki tehtävänsä. Toinenkin t-paita reikiintyi kainaloista, mutta se oli vielä pelastettavissa parsimalla. Muutama trikootoppi hajosi lopullisesti sivusaumoista, näitä olin korjannut jo useamman kerran ja nyt ei enää paikkaus onnistunut. Myös uimareissulla yllätyin vähemmän iloisesti kun uikkaria päälle vetäessä alkoi kuulua omituista ritinää. Koko uikkarin materiaali oli kuoleentunut ja onneksi ei oltu julkisella rannalla, sen verran lerpotti puku päällä.😆

 Olin pessyt uikkareitani olevinaan säännöllisesti että materiaali ei käytön puutteessa hapristuisi, kun en ole viime vuosina terveyden puolesta kyennyt paljon ollenkaan uimaan, mutta tuon uikkarin kohdalla se ei näköjään auttanut. Mulla on tosi tiukat vaatimukset uimapuvuille, olen nuorena uinut aika aktiivisesti enkä ollenkaan kestä huonosti istuvia tai uidessa jotenkin valuvia uikkareita mutta en nykyään halua maksaa mistään ammattitason vermeistä kun uiskentelen hyvin satunnaisesti. Jäljelle jäi onneksi kaksiosainen uikkari, shortsit ja uimatoppi, jotka onneksi vaikuttaa edelleen olevan ihan hyvässä kunnossa, eli taidan säästyä uikkariostoksilta tällä erää.

Lisäksi useammat alusvaatteet ja sukatkin on hajonneet, tämä oli toki odotettua hävikkiä, näitäkin oli jo parsittu useampaankin kertaan. 

Oli hauska huomata, että vaikka vaatteita hajosikin ja vaatekaappi on taas useamman vaatteen pienempi, on se silti ihan riittävä ja toimiva. Aika vähällä määrällä vaaatteita sitä lopulta tulee toimeen varsin hyvin.

Heinäkuu: nolla ostosta itselle

Vaikka lopetinkin ostolakon niin heinäkuu oli kyllä melkein ostolakkokuukausi. En nimittäin ostanut itselleni yhtään ainoaa tavaraa, vaatetta tai yhtään mitään muuta kuin ruokaa. Ja kesäkuussakaanhan en ostanut itselleni kuin hiuspompuloita hajonneiden tilalle, hinta n. 2 euroa.

Eikä lähitulevaisuudessa ole oikeastaan mitään erityistä ostettavaa suunnitteilla.

Kotiin ja mökille on hankittu muutamia asioita, maalia, suojapleksin pala ja pari ämpäriä ja kodin korkeaan hanaan hanajatke, vihdoin löytyi ratkaisu jonka ansiosta korkean hanan ja ison altaan yhdistelmässä ei koko ajan roisku vesi ympäriinsä. Kumpa tuon olisin löytänyt aiemmin. 

Lisäksi ostin aiemmin lahjaksi saadulla rahalla kotiin kaksi suloista tarjotinta. Olen tarjoillut viime vuodet juhlakakut vähemmän juhlavasti joko uuninpelliltä tai leivinpaperilta, kun meillä ei ole ollut riittävän isoa alustaa neliönmallisille kakuille (teen siis kakkupohjat uuninpellillä). Olisin halunnut ison tarjottimen kakkualustaksi, mutta sopivaa ja mun silmiin kaunista ei ole tullut missään vastaan. Noille pienille kuitenkin mahtuu se uuninpellillä tehty kakku kahdessa osassa juuri ja juuri tai kääretortut, joita olen vihdoin onnistunut tekemään ilman että ne hajoaa rullattaessa. Tarjottimet maksoi yhteensä alle vitosen, eli lahjarahaa jäi kyllä reilusti vielä jemmaan. Mulla kun ei oikein ole mitään erityistä tarvetta millekään, niin varmaan käytän lopun rahan joko johonkin herkkuihin ajan mittaan tai sitten ostan jonkun ihanan kirjan, saa nähdä.

 Nuorena raha jotenkin poltteli käsissä, nykyään en tunne mitään tarveta tuhlata edes tuollaisia "ylimääräisiä" rahoja, joita voisi hyvällä omallatunnolla käyttää vaikka mihin hemmotteluun, vaan odotan, että jotain oikeasti kivaa tulee vastaan. Nyt ne oli nuo tarjottimet. 

Osa lahjarahoista on saatu mun tädiltä, joka menehtyi tässä ihan yllättäen ja niillä rahoilla ehkä haluaisin ostaa jotain merkityksellistä, kun jäivät viimeiseksi lahjaksi häneltä. Vaikka ei muistot tavaroissa eläkkään, vaan mielessä ja sydämessä, niin musta on kuitenkin kiva ajatus, että niillä hankkisi joko merkityksellisen tavaran tai jonkun mieleenjäävän elämyksen.💝

Minimalistin luottotavarat osa 1

 Yksi päivä keittelin kiisseliä viime vuoden pakastemarjoista ja sen valmistuttua jäin katselemaan kauhaa ja tajusin sen olevan jostain yli kymmenen vuoden, ehkä viidentoista vuoden takaa. Ihana, simppeli teräskauha, joita meillä on yksi pitkävartinen ja yksi lyhytvartinen. Lisäksi meillä on vähän kuin varalla yksi punainen muovikauha, jota sitäkin käytetään säännöllisesti mutta isossakaan perheessä ei ole kaivattu useampaa kun varsinkin nuo teräksiset on vaan niin hyvät käyttää.

Ja nuo kauhat ovat tosi hyvä esimerkki tavarasta, jonka kerran hankittuaan ei enää koskaan edes mieti sen korvaamista uudella vaan tavara on selvästi sellainen loppuelämän tavara. Sellaisia tavaoita on meillä muitakin, ne ovat niin itsestäänselvä osa arkea, ettei niitä välttämättä tule miettineeksi sen kummemmin, mutta niillä on vakaa paikka kodissa ja ne ovat vaan joka tavalla loistavia käytössä. Ennen näitä kauhoja, meillä oli muutamia muovikauhoja, jotka kuluivat käytössä pinnaltaan ja joiden kanssa aina mietti, että voiko niillä turvallisesti kauhoa kuumaa soppaa. Nyt on kauhat, jotka voi huoletta jättää keittokattilaan vaikka keitto olisi kuumaa ja jotka ei käytössä kulu.💛

Ps. Kauhojen alla oleva keittiöpyyhe on alunperin mun mummin, ikää pyyhkeellä on siis vähintään 40 tai 50 vuotta, kun mummi kuoli yli kolmekymmentä vuotta sitten. Nuo pyyhkeet on kestäviä ja kauniita ja muistuttaa mua lämpimästi ihanasta mummista, joka oli mulle kovin rakas!💓

Letkeää kesäfiilistä

kuva:pixabay/polinapobereghsky

 Mistä kesäfiilis syntyy?

 Vaikka en ole mikään erityinen auringonpalvoja, enkä tykkää yhtään kovista helteistä, on kesäfiilistä tuomassa silti ehdottomasti hiekka varpaissa, reggae-musiikki ja sellainen rantatunnelma.

Katsottiin keväällä Areenasta Komisario Panda-sarjaa (suosittelen sitä ihan kaikille!), johon ihastuin aivan täysillä. Siinä oli juurikin sellaista rennon letkeää rantatunnelmaa ja itse Panda oli juuri sopivan leppoisan (ehkä vähän minimalistisenkin) elämäntyylin löytänyt hahmo. Toki sarjassa oli rikoksia ja erilaisia juonenkäänteitä moneen suuntaan, mutta sen katsominen herätti ensisijaisesti nimenomaan sellaisen ihanan rennon kesäfiiliksen. 

Me päädyttiin tänä kesänä heti kesän alussa tekemään mökkirantaan hiekkaranta, pieni sellainen, muutaman metrin hiekkapläntti muuten metsäisen rannan keskellä. Ja ai että se tunne, kun ensimmäisen kerran upotti paljaat varpaansa oman hiekkarannan hiekkaan ja kahlasi siitä veteen. Ja koska hiekkaranta tehtiin varoen, jäi sen reunamalle isot puut, joihin saa tulevaisuudessa halutessaan ripustettua riippumaton, jossa voi makailla ja olla kunnon Komisario Panda-kesäfiiliksissä hiekkarannalla. Tässä vaiheessa tosin tyydyn entisessä rantatuolissa loikoiluun, riippumaton ostaminen on tulevien vuosien mahdollisuus. Koska saman järven rannalla on muitakin mökkejä suht lähellä, voi olla että pitää se reggae-musiikki kuunnella kuulokkeilla, mutta siellä on nyt kyllä kaikki rantatunnelmaan tarvittavat ainekset kasassa. 

Laiturin hankkimisesta luovuttiin, koska se olisi tullut maksamaan yli viisi tonnia, vähintään tuplasti enemmän siis kuin mökki itsessään, kun ranta on niin pitkälle matala ja mutainen ja se vaan oli budjetille ihan liikaa. Laiturin sijasta hommattiin sellainen uimalautta, joka on köydellä kiinni rannan puussa ja jolla voi ajella syvemmälle ja siitä sitten mennä uimaan, hinta ankkureineen ja köysineen  oli alle viisikymppiä, joten rahallisestikin tämä oli ehdottoman hyvä ratkaisu, varsinkin kun osittain sen ansiosta jäi rahaa tuon hiekkarannan tekemiseen (joka ei hirmuisen montaa satasta siis maksanut sekään). Eikä tarvitse huolehtia laiturin huollosta ja vedestä nostamisesta syksyisin. Eli helppoa, halpaa ja rentoa tämäkin, niinkuin koko meidän muukin mökkeily eli kesämajailu. Musta on ollut tosi kiva huomata, että mökkeillä tosiaan voi hyvin pienin kustannuksin vaikka ei perintömökkiä tai vastaavaa ole ja ihan ilman työleiri-tunnelmaa.

Ekan vuosipuolikkaan ostokset

kuva:pixabay/Saydung

 Aloitin taas innolla ostolakkoa vuoden alussa, mutta se koki kyllä melkoisen mahalaskun ja päätin luovuttaa jo aikaisessa vaiheessa vuotta. Ja huomasin sen, että vaikka en enää ollut ostolakossa, en lopulta ostanutkaan hirmuisen paljoa. Luulen, että minimalismini vaikuttaa osin ilman mitään ostolakkoakin siihen, että en erityisesti ajattele tarvitsevani aina jotain uutta vaan tavaroiden ostaminen liittyy useimmiten entisen tarpeellisen mutta rikkimenneen tai kuluneen korvaamiseen. 

Joitakin tarpeellisia, jopa välttämättömiäkin ostoksia olen siis tehnyt, lisäksi on tullut tehtyä myös yksittäisiä ostoksia, joiden pääasiallinen syy on ollut ihan vain ilahduttavan asian hankkiminen. Olen kuitenkin pitänyt tarkasti kirjaa hankituista asioista ja on ollut ihan mielenkiintoista seurata, millaisia asioita sitä on tullut ostettua. Hirveitä huteja ei onneksi ole tullut, kai se ostolakko-ajatus sentään sen verran siellä taustalla kuitenkin edelleen kummittelee.

Itselleni olen ostanut kuusi vaatetta ja yhdet kengät, nuo lähinnä rikkimenneiden tilalle ja lisäksi alusvaatteita ja sukkia, samoin rikkinäisiä korvaamaan. Vaatteisiin ja kenkiin on mennyt noin 120 euroa, alusvaatteisiin ja sukkiin noin 60 euroa. Lisäksi ostin uuden luurin hajonneen tilalle n.80e, tarroja autoon 14e,  (nyt on hieno auto) ja paketin hiuspompuloita 2e, eli aikalailla tarpeeseen tulevia arjen käyttötavaroita oli kaikki, paitsi nuo tarrat, jotka olivat pitkäaikaisen haaveen toteuttamiseen. Olen jo joskus teininä haaveillut koristemaalatusta autosta, mutta päädyin nyt vihdoin toteuttamaan tämän haaveen tarroilla, ihanan iloisia kommentteja olen koristellusta autostani saanutkin.

Kotiin on ostettu kyniä, mattoja eteiseen, pieni kulho, muutamia pyyhkeitä hajonneiden tilalle, penkki jonka alle takkapuut sai siistimmin, dc-fixiä ja muutamia pikkutavaroita kuten koukkuja, kun uudistin eteisen ilmettä. Näihin on mennyt reilu 150 euroa ja lisäksi ostettiin uusi liesituuletin, mutta sitä en laske varsinaisesti irtotavaraksi vaan kodin kunnostukseksi, joten sen hinta (300e) ei ole tuossa summassa mukana.

Mökille eli kesämajalle on ostettu tulipata ja uimalautta tarvikkeineen, näihin mennyt reilusti alle satanen. Haaveissa on mahdollisesti joskus toinen tulipata kotipihalle, että voisi halutessaan istua nuotion ääressä vähän viileämpinä iltoina mutta katsotaan nyt miten sen käy, kun noita samoja tulipatoja ei enää saa, oli halpa ja kaunis, joten myytiin näköjään nopeasti loppuun joka paikasta.

Kun jaoin noiden kotiin hankittujen juttujen summan kuluneiden kuukausien määrällä, olin näköjään ihan ilman yritystä pysynyt siinä viime vuoden max.30 euroa kuussa rajan tienoilla, se oli kiva huomata ja toivon, että loppuvuoteen ei satu edes tuon vertaa hankittavia asioita. 

 

Minimalistinen (eli laiska) puutarhanhoito

kuva:pixabay/OpenClipart-Vectors

 Olen aiemminkin todennut, että mun minimalismissani on aimo annos mukavuudenhalua, helppouden ja yksinkertaisuuden kaipuuta. Aiempi kotimme oli kerrostalossa, joten puutarhanhoito ei ole ollut mun harrastuneisuuden piirissä. Sitten kun muutimme nykyisenen kotiin, omakotitaloon kohtalaisen kokoisella tontilla, oli sen puutarha onneksi(!) valmis ja äärimmäisen helppohoitoiseksi tehty. Edelliset omistajat totesivat, että se oli ollut heidän tavoitteensa, eivät siis olleet puutarhaharrastajia hekään. Ja mä olin aika helpottunut, ettei tarvinnut alkaa hoitaa mitä moninaisempia kukkia ja kasveja, joiden hoidosta ei mulla ole kokemusta eikä käsitystä.

Vaikka puutarhanhoito on ollut mulle vierasta, olen aina nauttinut luonnosta, viihtyisistä puutarhoista ja erityisesti metsistä. Tässä asuessa olenkin käynyt pihalla läpi monenmoista yritystä, on ollut kasvatuslaatikoita, joissa olen viljellyt onnistuneesti perunaa ja salaattia, sekä vähemmän onnistuneesti porkkanaa ja punajuurta, on ollut amppelitomaatteja ja kurkkua ja herneitä, marjapensaita ja mansikkaakin. Olen huomannut, että en pidä kitkemisestä, enkä kastelemisesta, enkä mullassa möyrimisestä, joka on tehnyt aika monet kasvatushommat aika työläiksi ja vastenmielisiksikin. 

Se, mitä pihalla rakastan, on puut. Asumme suhteellisen uudessa talossa, joten pihalla ei kasvanut montaa puuta, onneksi naapurin tontilla on muutamia isoja puita jätetty rakennusvaiheessa pihaan mikä tekee yleismaisemasta heti viihtyisämmän. Ja vieressä on myös metsää. Meidän pihaan alkoi kasvaa  ihan itsestään, viereisestä metsästä varmaan levinneenä mänty, sitä olen hoivannut sellaisesta muutaman kymmenen sentin taimesta asti ja nyt sen on jo useammman metrin korkuinen, ihana puu keskellä pihaa. Lisäksi koivuja on naapurin koivuista levinnyt meillekin ja ollaan istutettu näköesteeksi yhteen suuntaan tuija-aita ja yksi kuusikin on meidän tontille itsestään alkanut kasvaa, sitä tosin piti siirtää parempaan paikkaan. Ja vähän kerrassaan meidän lähes puuton piha on muuttunut reilun viidenkymmenen puun koristamaksi. 

Tänä vuonna tein radikaalin ratkaisun ja luovuttiin kasvatuslaatikoista ja marjapensaista ja niiden tilalle istuttetiin vielä lisää puita, joissa on syötävät marjat sekä herukkapensas puuvartisena. Toki niitä nyt pitää kastella alkuun reilummin, mutta sen jälkeen meillä ei ole mitään kitkemistä ja kastelua vaativaa ja vain pari puuta vaatii edes talvista jänissuojaustakaan. Mitään ei tarvitse varsinaisesti hoitaa ja piha on silti täynnä kukkivia ja ikivihreitä puita. Lisääkin mahtuisi, mutta haluttiin jättää nuorisolle ja itsellekin tilaa sulkapallokentälle, joten iso osa pihasta on ihan vaan nurtsia jatkossakin.

Tässäkin meni aikaa tajuta, että vaikka musta on ihana seurata puutarhablogeja, ihailen kauniita kukkapenkkejä ja puutarhoja, on mun mielenmaisemaa nimenomaan erilaiset puut  ja sen myötä aika yksinkertainen ja vähän minimalistinenkin pihamaisema.

Ja puihin liittyen kirjavinkki: Peter Wohllebenin Puiden salattu elämä, kirjoittaja on metsänhoitaja ja hänen rakkautensa metsiin ja puihin ja metsien moniuloitteinen elämä on kirjassa kuvattu aivan ihanasti ja mielenkiintoisesti. Tämän kirjan luettuaan katsoo metsiä ja puita ihan uudella tavalla.

Vaatekaappi järjestyksessä

 

kuva:pixabay/BilliTheCat

Nyt on sitten vaatekaappi koluttu vielä kertaalleen ajatuksen kanssa läpi, sovitettu monta vaatetta useamman kerran ja tässä ovat nyt kaappiin jäävät vaatteet lukuina. Laitoin loppuun sulkuihin määrän, joka on lähtenyt pois kutakin, jos jotain olen nyt poistanut. Suurin osa on mennyt räteiksi, olivat niin rikkinäisiä ettei muuta jatkokäyttöä ole, muutama liian pieneksi mennyt lähti Fidalle.

alusvaatteita  30 kpl (-3 ja lisää lähtee lähikuukausina kun eniten parsitut tulee tiensä päähän)

sukkia 26 paria (nämä myös vähenee jatkuvasti, kun parsitut hajoaa kokonaan, ehjiä ja parsimattomia on noin 15 paria, vaihdan töiden jälkeen puhtaat sukat ja aamulla tietysti myös, joten mulla on käytössä kaksi sukkaparia päivässä=reilu kymmenen paria viikossa, siksi iso määrä näitä)

pitkiä toppeja 5 kpl (-1) näitä pidän töissä hupparin alla ja joka päivä vaihdan, joten tää on minimimäärä millä pärjää 

lyhyitä toppeja 5 kpl (-4) nää on lähinnä kotitoppeja, kaksi näkyvästi reikäisiä

T-paitoja 4 kpl (-2)  kaksi itse ommeltu miehen vanhoista osin hajonneista t-paidoista ja alkavat olla reikäisiä, kaksi ehjää

Lyhyet topit ja T-paidat voisin ehkä yhdistää samaan 5 kpl osioon, kunhan hajoamassa olevat poistuu ja jos/kun en tilalle osta uusia

huppareita 5 kpl (-1) kaksi siistiä töihin ja kolme vähän hajonnutta mutta toimivaa vapaa-aikaan

paksuja kotipitkähihaisia 5 kpl

ohuita pitkähihaisia 3 kpl näistä kaksi siistiä pääosin töihin kesällä kun hupparissa liian kuuma 

juhlavampia paitoja 3 kpl, tumma ja vaalea pitkähihainen ja yksi lyhythihainen, joka ei ihan ole paras  mun makuun, sen voisin korvata hameen kanssa paremmin istuvalla topilla jos joku tosi kiva tulisi vastaan

muita trikoopitkähihaisia 3 kpl  (-1)

farkkuja 3 kpl (-1)

siistimpiä housuja 3 kpl kahdet pääosin töihin ja yhdet liituraitaiset suorat housut, joita pidän juhlissa

ohuita housuja 3 kpl nämä on kesäkuumalla käytettäviä, saa nähdä miten on käyttöä koska hameet on näitä syrjäyttäneet, varmasti jotain käyttöä kesän mittaan tulee

löysiä urkkahousuja 3 kpl

trikoita 2 kpl (-1, yhdet pitkät legginsit voisi olla jossain vaiheessa tarpeen ostaa lisää)

hameita 3 kpl näitä pidän kotona jatkuvasti ja tykkään näistä tosi paljon, mun suosikkivaatteita nykyään, ovat silleen kauniita ja pitsikoristeisia, että sopivat myös juhliin sopivan yläosan kanssa

uikkareita 2kpl

yöpaituleita 3 kpl (-2)

remppavaatteita 5 kpl

kylpytakki 

(juhlamekko -1), tästä luovuin vihdoin, ei se vaan enää oikein sovi vaikka onkin edelleen maailman kaunein mekko ja palvelihan se kuitenkin tosiaan sen parikymmentä vuotta

Ja ulkovaatteita on 10 kpl. 

Kenkiä on:

lenkkarit x2 (toiset kotiin, toiset töihin) (-1)

talvikengät x2 (toiset kotiin, toiset töihin)

varrelliset tennarit

kangastennarit -> näitä ei jalat oikein kestä kävellessä, kun ovat niin tasapohjaiset, mutta tuunasin kimalteella ja kimallenauhoilla näistä nyt sitten ihanat juhlakengät itselleni (en oo tainnut kasvaa ihan aikuiseksi, kun kimaltavat tennarit on musta ihan soveliaat juhlakengät keski-ikäiselle..)

kumpparit->mökkeilyä varten, ovat kovassa käytössä siellä, kun meillä on osa tontista suota

3x crocsit tai vastaavat (pihakengät, mökkicrocsit ja sitten yhdet uimarannalle menoon, näistä yhdet on nuorisolta mulle jääneet, muuten menisin kahdilla, mutta kun kerta on nuo yhdet lisää, niin miksipä en käyttäisi, muuten ei olisi uimarannalle kenkiä erikseen)

Kuten listauksesta huomaa, päädyin pyrkimään tasalukuihin. Tunnustan, että tykkään kovasti tässäkin asiassa järjestelmällisyydestä  ja musta on selkeää, että pääosin jokaista ryhmää on 5 kpl tai 3 kpl. Ehkä vähän neuroottista mutta se sallittakoon.😎 Paitoja pesen tiuhempaan kuin housuja ja hameita, joten niitä on hyvä kierrossa olla vähän enemmän. Toki esim. paksut kotipitkähihaiset sisältää villasliparin(joka ei ole pitkähihainen), pitkän neuletakin, kaksi (parsittua koti-)collegepaitaa ja fleecekerrastopaidan eli ei ole viittä täysin samaa tarkoitusta vastaavaa vaatetta vaan mun päässä sopivasti samaan "kategoriaan" meneviä. 

Yhteensä mulle jäi siis  61 sisävaatetta, 10 ulkovaatetta, 10 paria kenkiä (+ alusvaatteet ja sukat).

 Eli 81 vaatetta. 

Ja 15 kappaletta (+3 alusvaatetta) lähti poistoon. Jäljelle jäi edelleen niitä parsittujakin vaatteita ihan jonkun verran, mutta paikkailen vaan lisää ja toivon, että kestävät vielä useamman vuoden jotenkin kasassa. Ja nyt ostan vaan, jos joku hajoaa niin että heitän sen oikeasti pois plus nuo muutamat puuttuvat, jos tulee oikeasti superkivoja vastaan, eli tämä on se määrä vaatteita ja kenkiä, jolla uskon pärjääväni aivan loistavasti kaikissa vuodenajoissa ja tilanteissa. Ja tuntuu kyllä kivalta, ettei siellä kaapissa nyt ole niitä melkein sopivia vaatteita, vaan kaikki vaatteet on mukavia, sopivia ja kivoja käyttää, eikä mitään pakottavia vaateostoksiakaan ole näköpiirissä.

Sellaisen huomion kyllä tein, että mun vaatteet (varsinkin alaosat) ovat nykyään järjestään mustia tai tummia, värikkäät ovat suurelta osin kovassa käytössä vuosien mittaan hajonneet, mutta tykkäään kun voi helposti yhdistellä kaikkea kaikkeen ja siinä yksiväriset ja tummat vaatteet on kätevimmät, eli tässä ehkä olen mennyt minimalistisempaan suuntaan värien vähentyessä. Tai palannut juurilleni, kun nuorena käytin pääosin mustia vaatteita.