Kannattaako korjaaminen ja tuunaaminen

Muutama vuosi sitten maalattu jakkara ja tuskalla korjatut pyyhkeet

 

 Ostolakko aiheuttaa melko arvattavasti tarpeen saada olemassa olevat tavarat kestämään mahdollisimman pitkään ja toisaalta ilman ostolakkoakin olen halunnut korjata suosikkivaatteitani tai mieleisiä tavaroita. Nyt innostuin korjaamaan pari vanhaa pyyhettä, joita on jo korjattu aiemminkin, sekä lyhentämään farkkuja.Olevinaan kaukoviisaasti sijoitin tämän homman pitempään vapaapäivät&viikonloppu-jaksoon, koska ompeleminen valitettavan usein laukaisee minulla migreenin. Homma oli isompi ja hankalampi kuin osasin ajatella ja vaati pientä tihrustamista ja purkamista ja sain kahden (ehkä) toimivan pyyhkeen lisäksi hirveän migreenin ja niskajumin, joka ei meinaa helpottaa ja on vaatinut kasan lääkkeitä, yhden sairaalareissun ja sairaslomaa. Eli kannattiko? No ei.

Sängyn pohjalla kovissa kivuissa oli aikaa katua kaikkea korjaamista ja tuunaamista isosti. Mutta samalla jäin mietimään, minkä kaiken korjaaminen on oikeasti järkevää. Onko järkevää korjata pyyhkeitä, jotka ovat jo niin haperoiksi kuluneita, että usein hajoavat korjauskohdan vierestä nopeasti. Ei ole. Ja tajusin, että nuo korjaamani pyyhkeet ovat ehkä lähinnä laudeliinaksi sopivia jatkossa, suosikkipyyhkeille toki ihan hyvä jatkokäyttö, mutta ei ehkä kuitenkaan kaiken vaivan (ja kivun) arvoista. Vaatteissa hajoaminen tapahtuu usein saumojen vierestä ja kun sen korjaa (ja minähän korjaan), kangas on jo niin kulunutta, että se muutaman pesun jälkeen alkaa reikiintyä korjauksen vierestä. Tukikangas joissain kohdin auttaa, mutta tekee usein vaatteesta vähemmän mukavan tuntuisen päällä.

Tavaroissa korjaaminen on usein suoraviivaisempaa, kiristä ruuvi tai laita kulmarauta rakenteen tueksi, hio ja maalaa pinta ja käyttöaikaa tulee lisää vuosia, ellei jopa vuosikymmeniä. Esimerkiksi meidän sohvaa on korjattu ruuvaamalla irroneita jousia kiinni rakenteeseen ja taas toimii. Samoin pinnaltaan hajonnut jakkara on saanut uuden elämän hiomisen ja maalamisen jälkeen. Nämä siis ovat kannattavia korjauksia ja tavarat saavat reilusti lisää käyttöaikaa.

Vaatteissa minut saa korjauspuuhaan usein nimenomaan se, että vaate on mieluinen ja malliltaan sekä materiaaliltaan hyvä. Ja uutta samanlaista ei enää saa.

Nyt kuitenkin päätin, että en ala enää korjata tuollaisia kankaan kuluneisuudesta johtuvia hajoamisia tekstiileissä, menetetyt työpäivät ja kivuissa nukkumalla menneet vuorokaudet eivät ole järkevä "hinta" siitä, että joku jo kulahtanut suosikkivaate tai pyyhe jatkaa elämäänsä muutaman kuukauden. Ja sopivasti tähän saumaan tietenkin huomasin, että useammat kotileggarit ovat saumoista hajoamassa ja melkein jo ompelukonetta hamuilin esiin, mutta sitten järki voitti ja totesin, että osaan kyllä käyttää urheilulökäreitä kotihousuina ihan hyvin vaikkei ne niin kivan väriset olekaan.

Ja jos ostolakon aikana ihan kaikki housut hajoaa, niin sitten vaan nöyrryn ja ostan uudet, ilmankaan ei töihin voi mennä ja tätä korjausompelua ei näköjään pää ja niskat kestä. Ja jatkossa ostan leveälahkeisten sijaan suoralahkeisia farkkuja, joiden muutaman sentin liikapituus uppoaa sopivasti ryttyyn nilkasta ilman lyhennystä ja näin säästyn lyhentämiseltäkin. Ja koska en erityisemmin edes tykkää ompelusta, ei tämä ehkä ole iso uhraus vaan päinvastoin järkevää.