Suhtautumiseni rahaan on muuttunut elämän varrella aika isostikin. Lapsuudenkodista olen onneksi omaksunut ajatuksen, että lainaa otetaan vain asuntoon tai autoon ja itse olen tästä vielä vetänyt tiukempaa linjaa ja yhdessä vaiheessa nuorena hetken aikaa nostetun opintolainan lisäksi asuntolaina on ainoa laina, mitä minulla on ollut ja on. Tämä on säästänyt paljolta murheelta siinä vaiheessa, kun rahat ovat olleet tiukalla ja ainoa (turhaa) ostamista kurissa pitänyt asia on ollut se rahan puute.
Rahaa olen kuitenkin käyttänyt nuorempana vähän sellaisella mikä tulee se menee-meiningillä, toki opiskelijana tulot olivat todella niukat, varsinkin kun en pääosin nostanut edes opintolainaa ja oli jo lapsikin. Vertasin hintoja, ostin edullista ja olin tarkasti tietoinen talouden kaikista kuluista, mutta toisaalta ostelin kirpparilta hetken mielijohteesta kivoja vaatteita niin itselle kuin lapselle puntaroimatta niiden todellista tarvetta tai vaihdoin ihan hyvät pyyhkeet uusiin vain koska löysin kivempia kaupasta.
Puoliso on taas todella harkitsevainen rahankäyttäjä ja niin kuin tavaran suhteen teininä, tein rahan suhteen aikuisiällä puolison rahankäyttöä seurattuani ja ihailtuani melkoisen käännöksen ja opettelin käyttämään rahaa ihan eri tavalla. Opettelin säästämään, lyhensimme silloista asuntolainaa hyvin nopeaan tahtiin todella pienillä tuloilla ja opettelin arvioimaan, mikä on todellinen tarve ja mikä hetkellinen innostus ostamiseen. Tiivistettynä: muutuin tuhlarista säästäväiseksi ja se tapa on pääosin pitänyt.
Nyt ostolakko on saanut minut tarkastelemaan kulutustottumuksiani myös muussa kuin tavaroiden ostelemisessa. Vaikka en ostolakolla tavoittele ensisijaisesti rahansäästöä, huomaan ruokaostoksilla miettiväni hintoja ja alkuvuoden ruokalaskut ovatkin olleet edellisvuoteen nähden pienemmät. Ruoan terveellisyydestä en silti tingi, mutta ylimääräistä turhaa naposteltavaa on tullut jätettyä ostoskorista pois ja muutamassa tuotteessa on löytynyt uudet edullisemmat suosikit. Tässäkään tavoite ei ole mahdollisimman pienet ruokakulut, vaan enemmän se, että rahaa ei menisi ihan turhanpäiväisiin juttuihin ja ruokahävikkiä ei syntyisi.
Joskus haaveilen lottovoitosta (en edes lottoa, mutta se ei tätä haaveilua estä) ja siitä miten sitten voisi tehdä sitä ja tätä ja ostaa uima-altaan ja maksaa asuntolainan pois kerralla, mutta toisaalta olen itsessäni huomannut, että moni asia on sellainen, että kun sitä on harkinnut ja säästänyt, hankkimaansa asiaa osaa arvostaa enemmän. Eli ehkä on ihan hyvä, että se lottovoitto on vain haave.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti