Aurinkoisten päivien ja kevään lähestymisen myötä olen alkanut yhä enemmän miettiä tulevaa kesää. Muutama vuosi sitten löydettiin suloinen pieni rantatontti lyhyen matkan päästä kotoa ja kun vanhan kodin myynti oli samaan aikaan ajankohtaista, päädyttiin osa rahasta sijoittamaan tonttiin, sen sijaan että olisi lyhennetty uuden kodin lainaa. Päätös tehtiin tunteella, ei järjellä ja nyt kun kaikki kallistuu ja laina painaa niskassa, on muutaman kerran tullut sitä kaduttuakin.
Mutta tontti on ihana, sellainen kivasti metsittynyt ja luonnontilainen, siinä on oma pieni suopläntti ja kirkas ja puhdasvetinen ranta. Sähköä ei ole, joten tontin kulut ovat satasen pintaan vuodessa, eli tiemaksu ja vero. Valitettavasti ranta ei ollut pohjaltaan luvatunlainen ja tontilla sijainnut purkukuntoisena myyty hirsirakennus oli tosiaan niin laho ja homeessa, että se piti purkaa ja kaiken lisäksi vielä vaihtaa maata sen alta puhtaaseen, eli kustannuksia tuli reilusti enemmän kuin oletettiin ja rantaan pitäisi hankkia pitkä laituri, jotta uiminen olisi kunnolla mahdollista.
Alunperin suunnitelmana oli rakentaa tontille pieni mökki tai ainakin aitta entisen tilalle lähivuosina ja luvatkin ehdittiin hakea, mutta tässä taloustilanteessa se ei houkuttele. Ja tämä aiheuttaa tarpeen ostaa jotain. Nimittäin haaveilen isosta ja korkeasta teltasta tontille, se saisi kesät toimia mökkinä ja sen saisi talveksi purettua, tontille ei pääse talvella autolla joten rakennusten vauriot lumikuormien alla on siellä mahdollisia. Koska teltat joita harkitaan ovat hinnaltaan alle 500 euroa, olisi se hyvin edullinen vaihtoehto verrattuna rakentamiseen, jossa kustannukset olisivat tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja.
Koska ostolakon ei ole tarkoitus tehdä elämästä kurjaa, en pidä teltan ostoa mahdottomana, vaikka se vasta harkinnan tasolla onkin. Enemmänkin ostolakkoa uhkaavana pidän sitä kaikkea muuta tavaraa, jota kesäelämää varten huomaan miettiväni mahdollisesti tarpeellisena. Koska äkkiä huomaan selailevani glamping-sivustoja, haaveilevani muhkeista ilmapatjoista ja sohvista, erilaisista pöytäryhmistä ja aurinkovuoteista. Tässä on siis varmasti yksi ostolakkovuoden suurimpia kompastuskiviä.
Onneksi olen sentään osan kesähaaveilu-ajasta käyttänyt myös sellaiseen vähän järkevämpään pohdintaan siitä, miten kuormalavoista saa rakennettua sinne pienenpienen terassin (ja ne lavat ovat jo siellä tontilla), miten kodissa jo olevia kalusteita voisi käyttää teltassa tai tuunata sinne sopiviksi ja tietysti siihen, että oikeasti en kaipaa tontilla mitään luksusta tai ihmeellistä, ihan vaan se, että siellä voi istua jonkun puupölkyn nokassa ja haistella metsää ja katsella vesilintuja, on se juttu, mitä sieltä kaipaan. En ole lintuharrastaja, mutta viime kesänä naapurin rajalla olevasta telkkäpöntöstä poikaset tupsahtelivat ulos kun olimme ihan vieressä, siinä tunsi pääsevänsä lähelle luontoa.
Eli ei tässäkään kesäelämässä ja haaveilussa, kuten ei muussakaan elämässä tavara ja varustelu ole se olennainen asia, vaan ihan muu, tunnelma, luonto ja rauha. Kuinkahan tämän osaisi muistaa niinä hetkinä, kun tavaravarustelu ja ostaminen valtaa mielen ja ajatukset?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti