Tässä on taas ollut monenlaisia mietteitä ostolakosta. Nuorisolle on ostettu säiden vaihtumisen myötä uusia kamppeita, joten ostamista on tullut harrastettua, vaikkakin aiemmin määritellyissä rajoissa. Lähipiirin lapsilla on juhlapäiviä tulossa, joten lahjaostoksia on tehtävä lähiaikoina. Lahjoissa pyrin mahdollisuuksien mukaan eettisesti kestäviin valintoihin, kirjoihin ja Euroopassa tehtyihin vaatteisiin, mutta välillä toiveet on leluja tai juuri tiettyä vaatetta ja silloin ostan sitä toivottua, vaikka se olisikin muovista ja kaukana tehtyä. Monet palapelit muuten tehdään niinkin lähellä kuin Euroopassa, joten niitäkin on tullut paketteihin käärittyä.
Lisäksi oivalsin, että viime kesänä pahaksi äitynyt kantapäävaiva onkin voinut saada alkunsa joku vuosi sitten nuorisolta mulle jääneistä kengistä. Otin nimittäin yhdet kevättennarit taas käyttöön ja kipua on alkanut tulla uudelleen ja viime vuonna vaiva alkoi nimenomaan huhti-toukokuun vaihteessa kun samat kengät otin käyttöön. Kengät on mukavan tuntuiset, joten en siksi tajunnut yhteyttä aiemmin, mutta verrattuna moniin muihin tennareihin ja kenkiin, pohja on todella kovaa materiaalia. Ja ei, tämä ei sentään ole tekosyy uusien ostamiselle vaikka niitä uusia tennareita kovasti halusinkin, vaan otan käyttöön toiset olemassaolevat kengät ja katson helpottaako tilanne.
Tämä kenkäasia, nuorison ihan aiheelliset tarpeet varusteissa ja omat hajoavat vaatteet saivat kuitenkin miettimään, voisiko ostolakko edes olla elämäntapa.
Jos ostolakkoon kuuluu ajatus että käytettyä voi ostaa, eli lakkoillaan vaan uuden ostamisesta niin varmasti voi. Tai jos lahjoituksena tai vaihtamalla saatu tavara on ok, silloinkin ostolakko on varmasti pitkälti mahdollinen elämäntapa mutta vaatii vielä enemmän aikaa ja vaivaa. Omalla kohdallani tulin siihen tulokseen, että vaikka ostolakko vuoden kestävänä haasteena on mahdollinen, pysyväksi elämäntavaksi siitä ei mulle olisi. Kun vaatteita ja tavaroita on aika vähäinen määrä ja kaikki ovat aktiivisesti käytössä, hajoamista tapahtuu säännöllisesti ja loputtomasti ei voi korjatakaan. En koe myöskään mielekkääksi ajatella elämää siten, että koskaan ei saisi ostaa yhtään mitään omaksi ilokseen vaikka pakollista tarvetta ei olisikaan.
Voisin kuitenkin ajatella, että vaatteiden ja arkitavaroiden suhteen sellainen linja, että uuden ostaa vain hajonneen tilalle, olisi mulle ihan mahdollinen pysyvänä ja jopa vuosikymmeniä kestävänä elämäntapana. Minimalistina kun tavaran runsas määrä ei ole mulle iloa tuottava asia, päinvastoin. Mutta haluan kuitenkin joskus ostaa kivan kirjan tai lankaa ihan vaan ilahduttaakseni itseäni. Tai joskus tulevaisuudessa hankkia kesäpaikkaan värikkään riippumaton, jos sellaista sinne alan kovasti kaivata.
Väittäisin myös, että ilman todella ankaraa paneutumista asiaan, ei tavalliselle ihmiselle ole kovin helppoa olla pysyvästi täydessä ostolakossa, tavaroita hajoaa ja jotain uutta voi tarvita vaikkapa muuton tai elämäntilanteen tai työpaikan vaihtumisen vuoksi. Mutta varmasti ostolakko voi auttaa tarkastelemaan omaa ostamista ja suhdetta tavaraan vähän uudesta näkökulmasta, siihen ainakin itse pyrin. Eli ostolakko jatkukoon, mutta rajatun ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti