Olen lukenut vuosien mittaan useita ihmisen tavarasuhdetta käsitteleviä kirjoja, raivausoppaita ja kirjoja ostolakosta, vaatteista ja kierrätyksestä ja kestävästä kuluttamisesta. Useimmat niistä ovat olleet mielenkiintoisia, jotkut harvat ovat juuri ja juuri kestäneet kertalukemisen.
Ihan ensimmäinen aihepiiriin kuuluva kirja, jonka olen lukenut on Elaine St. Jamesin ihana pieni kirja "Helpota elämääsi: 100 tapaa nauttia elämästä luopumalla turhista asioista". Kirjan suomennos on ilmestynyt ensimmäistä kertaa 90-luvun puolivälin paikkeilla ja silloin minäkin muistelen sen alunperin lukeneeni. Oma tavarasta luopumiseni oli saanut alkunsa jo useampaa vuotta ennen kirjan ilmestymistä, mutta tämä oli ensimmäinen löytämäni kirja, jossa joku kirjoitti auki helposti ja viihdyttävästi monet niistä ajatuksista, joiden myötä itsekin olin alkanut ajatella että vähemmän on enemmän.
Kirjoittaja on kiireiseen elämään ja tavaran haalimiseen ja jatkuvaan kuluttamiseen kyllästynyt ihminen, joka puolisonsa kanssa päättää yksinkertaistaa elämäänsä luopumalla turhasta, niin työn, tavaran kuin tapojenkin suhteen. Ja kirjassa hän kertoo niistä tavoista, jotka heillä tai heidän tuntemillaan ihmisillä ovat tuoneet elämään helppoutta ja iloa.
Kirja on toki oman aikansa tuote, jotkut kohdat tuntuvat vanhentuneilta nykypäivänä, kuten lankapuhelin tai aspiriini ihmelääkkeenä. Toisaalta yllättävän monet asiat ovat aina yhtä ajankohtaisia ja palaankin tämän kirjan pariin aina silloin tällöin, onneksi se löytyy kirjastosta edelleen.
Mun ehdottomia suosikkeja ovat mm. kohdat 33: Juhlia ei ole pakko viettää ja 93: Lakkaa raahaamasta isoa käsilaukkua. Varmaan tuo kohta 33 on nuorena antanut minulle rohkeutta ajatella, ettei juhlapyhien vietto juuri tietyllä kaavalla ole pakollista, vaan että niistä voi tehdä itselleen merkityksellisiä ja rentoja ihan hyvällä omallatunnolla. Ja kirjassa huomautus, etteivät miehet yleensä kanna käsilaukkua, mutta oletetaan että naisilla se kuuluu asiaan, iski mun nuoreen feministisieluun ihan täysillä. Joskus harvoin kantelen kivaa kangaskassia mukana, mutta pyrin siihen, että takeissani on taskut, johon saan avaimet ja puhelimen (+mahdolliset mukana pidettävät lääkkeet) ja saan kulkea rennosti kädet vapaana, ihanan helposti ja ilman kantamuksia.
On kuitenkin todettava, että kirjassa on myös muutamia kohtia, jotka ei itselleni sovi. Näitä on kehoitus aamulla aiemmin heräämiseen -myrkkyä aamu-uniselle, jolle aamun torkkuhetket ovat parasta luksusta elämässä. Tai sinällään hauska ohje, jossa kehotetaan antamaan helppoja lahjoja ja toteutetaan se niin, että kerätään itse saadut turhat lahjat ja tavarat eräänlaiseksi lahjareserviksi, josta sitten annetaan muille (edelleen niitä vastaanottajalle turhia asioita). Itse en pidä tavaralahjoista saatuna enkä annettuna, poislukien puoliso ja lapset, joiden kanssa keskinäinen lahjominen on ihan kivaa ja en todellakaan haluaisi antaa turhaa tavaraa muillekaan. Siksi aikuisten kesken lahjoiksi sopii minusta pienet lahjakortit, joku mukava syötävä, josta tietää vastaanottajan pitävän tai kirja, jos vastaanottaja lukee. Kaikenlaiset maljakot sun muut eivät kuulu lahjakiertoon ja muiden tuskaksi ja kaapin täytteeksi lahjojen muodossa vaan kierrätyskeskukseen. Toisaalta, kirjan kirjoittamisen aikaan ei ehkä kierrätyssysteemit ja kirpputorit ole vielä olleet ihan niin arkipäivää ja moni on arvostanut edelleen tavaralahjoja ja ehkä sillon tuo on ollut loogisempi neuvo.
Ehdottomasti suosittelen kuitenkin lukemaan tämän kirjasen, siinä on sekä minimalismi-ajatuksen ydintä, että ajatusta elämän yksinkertaistamisesta mukavasti kirjoitettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti