Eettinen ostaminen vs. säästäväisyys

kuva:pixabay/qimono

Otsikko on tarkoituksella hieman provosoiva. Kuitenkin ainakin omassa elämässäni on vuosien ja vuosikymmenten myötä ollut aika isosti ihan todellista arkea tuo otsikon kuvaama vastakkainasettelu. Ja nyt uusia astioita etsiessä ja valitessa on tuo kysymys ollut erittäin ajankohtainen. Tiivistetysti voi sanoa, että haluaisin ostaa eettisesti tehtyä, lähellä tuotettua ja laadukasta. Käytännön arjessa noiden valintojen tekeminen ei ole kuitenkaan aina ollut yksinkertaista tai edes mahdollista. 

Nuorena ja pienituloisena opiskelijana piti ostaa sitä mihin oli varaa. Usein se oli marketista ostettua tai kirpparilta löydettyä. Myös kauppojen poistohyllyt ja vaaterekit oli ihania ja sieltä sai tehtyä löytöjä. Nykyään ei ostaminen enää ole samalla lailla rahasta kiinni, mutta edelleen suht pienituloisena en koe voivani ostaa hinnasta piittaamatta. Panostan eettiseen arjen pienissä ostoissa, ostan pumpulipuikot reilunkaupan-versioina ja muutkin hygieniatuoteet kotimaisena vaihtoehtona, jos vaan sellainen on tarjolla. Vaikka hinta on vähän korkeampi, ei se tee kuukausitasolla mahdotonta lovea kukkaroon. Samoin ruoassa valitsen kotimaisen tai Euroopassa tuotetun, esim. viinirypäleitä meillä ostetaan vain silloin kun niitä saa Espanjassa tai Italiassa kasvatettuna, eli vähän satokauden mukaan mennään.

Nyt kun aloin etsiä astioita, vastaan tuli tuttu ilmiö eli se, että lähellä tuotettu ja eettinen ei välttämättä sovi omaan makuun. Ensimmäisen maailman ongelma, kyllä toki. Mutta jos ostan astioita, joiden oletan kestävän ainakin kymmenen vuotta, ei epäkäytännölliset tai mun silmään rumat vaan ole oikein vaihtoehto. Tai ehkä olisivat, jos olisivat tosi tosi halpoja verrattuna kaikkiin muihin vaihtoehtoihin, mutta jos mun mielestä ruma ja hankalan kokoinen astia maksaa monta kymppiä kappale ja kiva ja sopiva alle kympin, niin kyllä mulla vaaka kallistuu halvempaan ja kivaan. Sama vaatteissa, jos oudon mallinen ja ei ihan istuva eettinen vaate maksaa satasen ja kiva ja sopiva ketjumuotimyymälän vaate kaksikymppiä, niin kyllä mä sen sopivamman ostan. 

Toisaalta, yritän ajatella asiaa siitä näkökulmasta, että arjen säännölliset ostokset ovat meillä tosi pitkälti kotimaisia ja eettisiä ja näitä isompia ostoja, kuten astiat ja pyyhkeet meillä tehdään kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden välein. Joten vaikka osassa ostoista ei eettisyys olekaan etusijalla, niin edes pienissä asioissa on mahdollisuus olla vastuullisempi kuluttaja. Tosin, ehkä tämäkin on vaan sisäistä puhetta kolkuttavan omantunnon hiljentämiseksi. Kun tuli jo valittua uusia astioita made in China ja Thailand, mutta niistä sitten enemmän myöhemmin.