Kyllä ostan kyllä- miten ostolakon käy

kuva:pixabay/Alexas_Fotos

                                         

Heinäkuu on tänä vuonna mulla varsinainen kesälomakuukausi ja sen myötä remontit ovat ottaneet hyppäyksen eteenpäin ja siksi olen myös ostanut remonttiin liittyviä tarvikkeita, kuten kipsilevypaikkoja ja pakkelia. 

Lisäksi nuoriso on kohdistanut jo katseitaan tulevaan syksyyn ja vaatteita on ostettu taas urakalla, entisistä kamppeista on taas kerran kasvettu yli ja eihän noita kesäshortseissa ja crocseissa voi kouluun syksyllä pelkästään laittaa, joten vaateostokset olivat taas ihan aiheellisia. Onneksi tässä kohtaa mulle jäi vaan tilausnapin painajan ja maksajan rooli. Lisäksi niitä astioita on tullut ostettua kuluneiden tilalle.

 Joten en kyllä ole nyt heinäkuussa huomannut ostolakossa olevanikaan, kun on ostettu sitä ja tätä ja paketit ovat postista tipahdelleet ja nettikauppojen lisäksi paikalliset kaupatkin on tullut kahlattua läpi astioiden perässä.

Kaikki ostettava on (kai) ollut varsin tarpeellista, osa suorastaan välttämätöntä, mutta silti tunnen itseni aikamoiseksi ostolakkohuijariksi ja mietin, voinko oikeasti tätä kuukautta edes ostolakkokuukaudeksi kutsua. 

Jos olisin shoppaillut vain omaksi ilokseni sitä ja tätä, voisin todeta että ei onnistunut ostolakko kesällä minulta. Mutta nyt ehkä kyseessä on kuitenkin olosuhteiden tuoma notkahdus, ajatus ostolakosta kuitenkin on koko ajan olemassa taustalla ja tavaraa on ehdottomasti lähtenyt pois enemmän kuin on tullut sisään.  Lisäksi ostolakko on vaikuttanut niin, että ostoksia on harkittu ja ensin olen miettinyt voisiko ostamisen sijasta käyttää jotain jo olemassaolevaa tai tuunata jostain vanhasta toimivan ratkaisun. Joissakin jutuissa se on toiminut, joissakin sitten ostaminen on ollut ainoa vaihtoehto.

Mutta heinäkuu on mennyt tähän mennessä siis varsin ostelevissa merkeissä ja toivon, että loppukesä ja syksyn alku ei tuo enää mitään uutta, kuviteltua tai oikeaa tarvetta minkään ostamiseen vaan loppuvuonna taas ryhdistäydyn ja palaan en-osta-en-elämään. Kun ei se ostaminen edelleenkään ole minusta erityisen mukavaa ollut, vaikka uudet astiat ilahduttavatkin.