Kirjat ja minimalismi

kuva:pixabay/Saydung89

Edellisessä kirjoituksessani huonekaluista sivusinkin kirjoja kirjahyllyn muodossa. Sellainen siis meidän taloudesta löytyy ja kirjojakin ihan jonkun verran. Lasten ja nuorten kirjoja on paljon, ne ihanimmat suosikit omasta lapsuudesta on tallessa ja meidän lapsillakin on omat suosikkinsa olleet joka ikävaiheessa ja ne ovat myös säästössä. Puolisolla on joitakin harrastuksiin liittyviä kirjoja, mutta mä olen meidän perheen the lukija. Olen lapsesta asti ollut lukutoukka, ahkera kirjastonkäyttäjä ja kirjoja olen aina lahjaksi sekä toivonut että saanut.

Omaan kirjahyllyyni en kuitenkaan pääsääntöisesti jätä kirjoja, joita en halua lukea toistamiseen eli kirjahyllyssäni on vain kirjoja, joihin palaan uudestaan, jotka ovat jotenkin koskettaneet, naurattaneet tai saaneet ajattelemaan. Myös sarjakuvia löytyy jonkun verran, niistäkin varsinkin nuorempana pidin kovasti, nykyään ei ehkä niin omaan elämäntilanteeseen osuvia sarjiksia tule kovin usein vastaan, mutta nuoriso noita vanhoja tykkää lukea edelleen. Ja onhan meillä myös ihan erillinen Aku Ankka-hyllykin.

Moni minimalisti tuntuu jossain kohtaa luopuvan kirjoista ja kirjahyllystäkin. Itse en osaa kuvitella, että näin voisin tehdä. Haluan, että minulla on ne tietyt rakkaat kirjat käden ulottuvilla, ne ovat kuin ystäviä. Samoin siellä kirjahyllyssä on tietyt suosikkisarjat ja elokuvat DVD-muodossa ja suosikkilevyt CD-levyinä. Määrällisesti mun omia kirjoja on about seitsemänkymmentä nidettä, mukaan lukien kaksi kirjasarjaa, joita olen jo nuorena kerännyt. Nämä mahtuvat kolmeen hyllyyn ihan sujuvasti, kirjat ovat ovien takana kahdessa rivissä. Mun elokuvat ja sarjat mahtuvat yhteen hyllyyn, samoin cd-levyt, joita minulla on parisenkymmentä. 

Meiltä on lähtenyt eteenpäin lahjoitukseen satoja kirjoja, niitä jotka on olleet hyviä mutta eivät houkuta lukemaan uudestaan, niitä joista ei olekaan tykännyt ja niitä, joista on aika mennyt ohi. Kirjojen kierrättäminen kirjaston kierrätyskärriin, divariin ja huonokuntoisten kohdalla paperinkeräykseen ei tunnu minusta samalla lailla hankalalta kuin muiden tavaroiden kierrätys. Ehjä ja hyvä kirja kyllä löytää lukijansa ja rikkinäinen kirjakin muuttuu paperiksi ja tulee uusiokäyttöön.

Vaikka luen nykyään suuren osan uusista kirjoista e-kirjoina ja kuuntelen musiikkia netin kautta, eivät ne mun kohdalla ole syrjäyttäneet painettuja kirjoja ja fyysisiä tallenteita. Minimalismi näiden kohdalla ei siis mulla tarkoita kaikista fyysisistä kappaleista luopumista, vaan sitä, että siellä hyllyissä ei ole mitään turhaa tai tylsää. Tajusin juuri, että mulla on varmaan enemmän tai ainakin suunnilleen saman verran kirjoja kuin on vaatteita ja kenkiä yhteensä. Kirjat ja niiden maailma on kuitenkin mulle jotain taianomaista, en tykkää matkustella mutta kirjoissa elän monta elämää ja näen monta maailmaa ja monta aikaa. Minimalismi onkin antanut mulle sekä fyysisesti tilaa kirjoille, kun en säilyttele kaapeissa kaikenlaista muuta ylimääräistä tavaraa ja toisaalta myös aikaa lukemiseen, kun arkinen tavarahuolto ei vie vapaa-ajasta isoa siivua edes lapsiperheessä.

Ostolakon kohdalla en ole laskenut e-kirjoja ostoksiksi, käytän niissä kirjaston e-kirjapalvelua ja välillä maksullisia e-kirjapalveluja. Jos kaikki noista maksullisista palveluista lukemani kirjat olisivat erillisiä ostoksia tai ne sellaisiksi laskisin, olisi ostolakon lukemat ihan erilaisia. Nuo eivät kuitenkaan jää mulle fyysisesti, ei edes puhelimelle josta niitä luen, eivätkä ne ole tavaroita, maksutkin olen kuitannut lahjarahalla, joten en pidä tätä rajausta ostolakossani mitenkään harhaanjohtavana. Varmaan lukisin vaan sitten enemmän noita oman hyllyn aarteita ja kirjaston kirjoja, jos en e-kirjapalvelua välillä käyttäisi.