Tämän minimalistin huonekalut

 Kun kuulee termin minimalistinen sisustus, tulee useimmille mieleen hyvin pelkistetty, vaalea ja skandinaavinen sisustus, jossa tila on avara, ehkä jopa tyhjän tuntuinen. Myös tyylikkyys ja elettömyys sekä neutraaalin väriset huonekalut yhdistetään tuohon mielikuvaan. Samat mielikuvat tulevat itsellenikin, sen verran tehokkaasti mielikuvan muodostumiseen ovat vaikuttaneet erilaiset minimalismista kertovat artikkelit ja somejulkaisut.

Aiemminkin olen täällä kertonut, että mun maku on hyvin erilainen, tykkään kyllä avarasta ja selkeästä tilasta, enkä oikein kestä runsasta tavaramäärää, mutta haluan kotini olevan värikäs ja iloinen ja sellainen seitkytluvun hippityyli ilahduttaa aina.

Huonekalut meillä eivät kuitenkaan ole mitään perittyä retroa vaan ihan peruskamaa, suurin osa Sotkasta ja Ikeasta vuosien mittaan ostettua. Musta on aina yhtä hassua lukea netin sisustuskeskusteluja, joissa painajaismaisimpana sisustuksena mainitaan hyvin usein joku vuosikymmenen vanha Sotka-sisustus ja katsella ympärilleni kotona ja miettiä että senkin voi toteuttaa aika monella tavalla. Meillä on ihanat mustikansiniset sohvat, joissa on leveät käsinojat ja hyvin laatikkomainen muoto ja niissä on tosi ihana istua. Samaa laatikkomuotoa on olohuoneen kirjakaapissa, se muodostuu sellaisista kuutiopaloista ja sen muunneltavuus on ollut tosi kätevää. Palat  ovat muodostaneet mm. kaksi erilaista hyllyä, välillä matalan pitkän kokonaisuuden ja välillä toimineet korkeana tilanjakajana. Suurin osa hyllyistä on ovellisia, joten kirjat (ja valokuva-albumit, dvd:t ja kansiot tärkeille papereille) pysyy pölyttömänä. Kaikki nuo on ostettu Sotkasta ja hyllykkö on Suomessa tehty. Aikanaan se oli vähän kompromissi, kivannäkoinen ja kohtuuhintainen mutta lastulevyä, olisin halunnut kokopuisen. Mutta hyvin on kestänyt ahkeran käytön ja siirtelemisen. Luulenkin, että sekä hyllykkö että sohvat ovat loppuelämän huonekalut meillä, korjataan vaan tarpeen mukaan. Olohuoneessa meillä ei muita huonekaluja olekaan. 

Keittiössä on meillä teetetty pirtinpöytä ja penkit, lähes samanlainen alunperin puolison sukulaisilta peritty oli meillä vuosia ja se oli pinnaltaan kunnostettu parikin kertaa ja ei enää voinut kunnostaa, kun oli viilupinta, niin piti miettiä uutta. Jalat on suoraviivaisemman malliset ja kokoa taidettiin viilata jollakin kymmenellä sentillä meille sopivammaksi mutta väri sama, sellainen tumma ruskea. Teettäminen oli halvempaa kuin uuden ostaminen kaupasta, eikä kaupasta oikein mieleistä löytynytkään. Tai tarjouksista kallein oli muistaakseni kahden ja kolmen tonnin välissä, mutta edullisin oli siis reilun viisisataa euroa ja siihen tartuttiin ja aivan mahtavaa työtä puuseppä teki. Pöytä on kokopuuta, joten pinnan voi kunnostaa useaan kertaan ongelmitta. Netissä näin samantyyppisen mallin ja sen kuvan perusteella saatiin just se unelmien pöytä. Isolla porukalla penkit on olleet ehdoton juttu, kohtuulliseen tilaan mahtuu tiivistämällä lasten kaveritkin ja pöydän päässä on kaksi lasta tai yhden aikuisen vetävä lisäpenkki. Pöytä on loppuelämän pöytä ehdottomasti. Keittiössäkään meillä ei ole kuin pöytä ja penkit.

Nuorison sisustus on elänyt kasvun myötä ja jokaisen oma tyyli on ollut erilainen mutta meillä vanhemmilla makuuhuoneessa on sänkynä kirkkaanpunainen vuodesohva, joka on ollut selälle tosi hyvä ja aiempina vuosina oli välttämätöntä, että sänky saatiin päivän ajaksi sohvaksi, koska meidän makuuhuone on ollut välillä olohuone ja välillä lasten leikkihuone. Nykyään se saa olla sänkynä aina, on hyvä sänky eikä aiota vaihtaa. Lisäksi mun rakas punainen samettinojatuoli on makkarissa ja pari
lapsilta jäänyttä hyllyäkin, sekä itse maalattu jakkara yöpöytänä. Noissa hyllyissä on sekä pinkkiä että tummansinistä ja tykkään niiden väreistä kovasti.

Ihana samettinojatuoli

 

Siinäpä ne, kaikki muut lukuisat nojatuolit ja jakkarat ovat nuorison huoneissa tai pihalla ja kesäolohuoneessa.

Mun minimalismi näkyy siinä, ettei ole pikkupöytiä, sisustuskoreja tai vastaavia eikä hirveän monia huonekaluja, tilaa on enemmän kuin tavaroita mutta väriä runsaasti ihmisten keskimääräiseen makuun verrattuna. Musta kaikenlaiset sisustukset on mielenkiintoisia ja seuraankin satunnaisesti erilaisia sisutusblogejakin mutta omia huonekalujani ja tyyliäni (tai tyylin puutettani) en kyllä vaihtaisi mihinkään.