Ostolakko: mikä oli helppoa

kuva:pixabay/Edurs34

Mikä sitten ostolakossa oli helppoa? Koska elämäntapani on melko minimalistinen ja en esimerkiksi meikkaa lainkaan, oli paljon asioita, joiden kohdalla ostolakko oli helppoa ja vaivatonta. Esimerkiksi ne meikit ja muu kosmetiikka, jota en normaalistikaan käytä. Niiden kohdalla ei ostamattomuus tuonut mitään uutta haastetta tai tapojen muuttamisen tarvetta. Osan vuodesta ostolakko oli aika helppoa myös vaatteiden suhteen, mutta mitä enemmän hajoamista vaatteissa oli, sitä enemmän se helppous väheni.

Helppoa oli siis tiivistetysti olla ostamatta sitä, mitä en muutenkaan osta koskaan tai mitä ostan hyvin harvoin. Ja tässä kai se onkin, jos joku ei osta koskaan uusia vaatteita ja aloittaa ostolakon uusien vaatteiden ostamisen suhteen, saa varmasti onnistuneen tuloksen, mutta aivan ilman vaivaa tai minkään muuttumatta. Siksi en omassa ostolakossani mitenkään erityisesti painottanut näitä asioita, joiden ostamatta jättäminen on mulle muutenkin helppoa, enhän todellisuudessa edes ajattele niitä arjessa. Ostolakossa mulla oli tavoitteena nimenomaan haastaa itseäni niissä asioissa, joita tulee ostettua turhaan tai liian helposti. 

Joten sanoisin, että ne helpot asiat ostolakossa olivat toisaalta nuo asiat ja tavarat, joita en muutenkaan kaipaa ja toisaalta silloin, kun arki tai joku ongelma ei kaatunut päälle, helpointa oli itse ostamattomuus. Koska niinä kuukausina, kun ostamista ei isommin ollut nuorisolle, kotona ei mikään kone hajonnut tai vaatteet eivät lahonneet päälle, ostamattomuus oli oikeasti kivaa. 

Oli ihanaa, kun ei tarvinnut miettiä olisiko jotain tarjouksessa, kaupasta osti/tilasi vain ne ruoat ja vessapaperit, eikä ajatuksia tarvinnut uhrata siihen, olisiko nyt tarvetta sille tai tuolle. Tämä on se, mitä ostolakolta kaipasin ja vaikka se onnistui paljon pienemmän osan vuotta kuin toivoin ja kuvittelin etukäteen, oli se silti se, mikä antoi tuntuman siitä, miten paljon omaa elämäänsä voi helpottaa sillä, ettei osta tai ostaa vain välttämättömän.

Ja luulen tämän vuoden kokemuksien perusteella, että tässä ei ole olennaista se, ostaako vuodessa nolla, yhden vai viisi tavaraa vaan enemmänkin se, että oppii ajattelemaan, ettei ostaminen ole ratkaisu useimpiin tilanteisiin ja muuttaa sitä suhtautumista tavaraan ihan vaan oman pään sisällä. Tämän opettelu jatkuu mulla tulevaisuudessakin ja toivon, että tämä ostolakkovuosi kaikkine epäonnistumisineenkin antoi jotakin eväitä ja oivalluksia tämän ajattelutavan omaksumiseen ihan pysyvänä tapana toimia. Koska vaikka ajattelin, että ostolakkovuoden lopussa ostan sitten tuon ja tämän, niin nyt kun vuosi on ihan lopuillaan, ei mulla olekaan mitään isompaa listaa siitä, mitä haluaisin tai tarvitsisin. Ehkä niitä sukkia tarvitsen, mutta en niitäkään kyllä meinannut heti sännätä ostamaan. Ehkä samalla jos nuoriso joulunjälkeisestä alesta jotain haluaa (saavat usein lahjakortteja joululahjaksi) voisin sen sukkapaketin tilata. 

Jatkan ainakin omien ostosteni kirjaamista varmasti ensi vuonnakin ainakin paperille itselleni, onhan se mielenkiintoista verrata sitten ensi vuotta tähän ostolakkovuoteen ja katsoa, eroavatko ne toisistaan millä lailla tai ollenkaan ja näyttääkö, että ostolakkovuosi on muuttanut jotain kulutustottumuksia pysyvämmin.

(Ja tunnustan, hetkellisesti olen miettinyt, että pitäisikö ottaa ostolakkovuosi vol.2 heti ensi vuoteen, koska tänä vuonna oli remonttia, hajoamisia ym. joita ei ensi vuonna pitäisi olla ja kuvittelen, että ensi vuonna ostolakko voisi onnistua siltä osin helpommin/paremmin, mutta ehkä varsinainen ostolakko on mun kohdalta kuitenkin kokeiltu..)