Hajoava kone ja sen risat kaverit

 Ostolakkovuonna hajosi pesukone ja mun kännykkäkin hajosi sen verran, että piti ottaa lapsen vanha siihen kaveriksi ja ostella akkua ja latauspiuhoja. Muuten elektroniikan suhteen oli helppo vuosi, mutta nyt alkuvuodesta hajosi sitten läppäri. Se oli vanha ja kulunut, osa näppäimistä ei toiminut enää ihan parhaalla mahdollisella tavalla mutta silti olin tosi pettynyt kun se yhtenä päivänä teki lopullisen tenän, olin tuohon läppäriin tottunut ja tykkäsin siitä. Puoliso osaa noita korjailla ja tsekkasi vielä kaikki keinot, mutta tuo oli lopullisesti rikki, onneksi hän sai sieltä kaivettua talteen mun työpöydälle (pelkästään) tallentamat kuvat sun muut. Hyvä muistutus varmuskopioinnin hyödyistä.

 Tässä kohtaa onnittelin kyllä itseäni tai lähinnä puolisoa siitä, että meiltä löytyi kaapista parikin varaläppäriä,  ilmaiseksi saatuja ja korjattuja, jotka on aiemmin olleet nuorison käytössä, siis vanhoja mutta toimivia. Sellaisen sain sitten ihan hyllystä itselleni, kun nuorisolla on nykyään paremmat laitteet. Kyllähän tällä kirjoittaa ja nettisurffaa tarvittavat, vaikka erilaiseen näppäimistöön oli aluksi tottuttelemista, hiiren napit kun tässä on mun makuun väärässä paikassa.

Samalla puoliso kävi läpi muutakin elektroniikkaa ja mä vihdoin myönsin, ettei meidän vanhasta cd-soittimesta enää kuulu ääntä eikä sitä kannata korjata. Joten SER-jätteeseen lähti nyt sitten pari läppäriä ja soitin ja muutama pikkuelektroniikka, jotka oli kaapin perällä piilotellut jo pidempään.

Uudet läppärit on mun makuun tosi kalliita, joten vaikka muuten minimalismin ystävänä en niin välitä tavaroiden hilloamisesta kaapin perällä tai varakappaleiden säilyttelystä, tällaisten kalliimpien ja kuluvien ja ei niin tilaavievien juttujen kohdalla on kyllä ihan järkevää kohtuullisessa määrin säästää toimivia varakappaleitakin.

Cd-soittimen menetys vähän kirveltää, vaikka en kovin usein sillä ole levyjä kuunnellutkaan. Soitin oli vanhimman, jo aikuisen lapsen vanha ja palvellut siis aktiivisessa eikä aina hirmuisen hellävaraisessa käytössä jo reilusti yli kymmenen vuotta, joten en voi huonosta laadusta ehkä sitä syyttää vaikka menikin hajoamaan. Mutta meillä on onneksi olkkarissa dvd-soitin, joka toistaa myös cd:t, joten sillä nyt sitten ainakin tähän hätään telkkarin kautta kuuntelen joululevyni, Osmo's Cosmokseni ja bass'n Helenini.

Joten tämä meni ihan hyvin, vaikka useampi juttu hajosi, ei tarvinnut ostaa mitään uutta ja tilaakin tuli sen verran, että cd-soitin ei enää vie tasotilaa. Luonto kiittää ja kukkaro kiittää.😊

Minimalisti työelämässä

 Hassu otsikko, mutta en parempaakaan keksinyt. Koska mulle minimalismi on nimenomaan elämän yksinkertaistamista ja arjen sujuvuutta, sekä vapautta kaikesta turhasta, ei se rajoitu vain tavaraan tai ostamiseen vaan ainakin joltain osin ohjaa mun muitakin elämänvalintoja ja vaikuttaa eri elämänalueilla.

Työelämä on nykyään varmaan useimmilla aloilla ja useimmissa työpaikoissa aika hektistä, joten pelkällä alan valinnalla tai alan vaihdoksella ei välttämättä työelämäänsä voi yksinkertaistaa. Itse olen ollut etsijä, olen nuorena opiskellut useampaa alaa ja lopulta lukenut tutkinnon, jolla ei suoraan työllisty juuri tiettyyn ammattiin. Sitten olin pitkään kotiäitinä ja lopulta opiskelin uuden ammatin, joka tosin liittyi mun aiempaan koulutukseen. Ja sille alalle mulla oli onni työllistyä ja viihdyn työssäni. Työelämässä olen asemassa jota kutsun mieluusti työmuurahaiseksi. Tosiasiassa olen kyllä myös oman yksikköni yksi vastuuhenkilö ja olen päässyt erilaisten sijaisuuksien ja vastaavien kautta kokeilemaan erilaisia tehtävänkuvia organisaatiossa, myös niitä esimieshommia sisältäviä töitä. Mutta noin pääosin mun työ on sitä suorittavaa perustyötä monipuolisilla työtehtävillä. 

kuva:pixabay/kreatikar

Mitkä sitten ovat yksinkertaistamisen ja minimalismin vaikutukset työelämässäni? Suurin ja näkyvin vaikutus on ollut se, etten pyri aktiivisesti etenemään urallani. Todella pidän työstäni ja viihdyn niissä perustyömuurahaisen hommissa. Kun yleisesti parempana pidettyjä paikkoja on tullut auki, olen kyselyistä huolimatta jättänyt hakematta. En halua yletä, en halua enempää hallinnollista vastuuta tai esimiesvastuuta. Tämä tarkoittaa tyytymistä nykyiseen palkkatasoon, joka on mun koulutustaustalla suhteellisen alhainen. Joskus ehkä myöskään työyhteisössä ei johdon puolelta tällaista kunnianhimon puutetta pidetä pelkästään hyvänä asiana. Toisaalta mikään raha tai arvostetumpi nimike ei olisi sen arvoista, että vaihtaisin stressaavampaan työnkuvaan ja joutuisin luopumaan tietyistä tehtävistä, jotka tuovat mun työpäiviin paljon iloa. Työni sisältää myös asiakastyötä, joka on ehdottomasti yksi parhaita juttuja työssä ja sitä ei niissä "paremmissa asemissa" samalla tapaa enää tehdä. Olen ajatellut että joskus eläkeikää lähestyessä voisin ehkä harkita työnkuvan muutosta, jos sitten tuntuu, että olisi jo omassa työssä nähnyt kaiken. Mutta siis sitten joskus ja isosti ehkä.

Koska käytän rahaa suhteellisen vähän, en välitä kalliista harrastuksista tai matkustelusta, ei palkkataso ole mulle ongelma, ei edes nyt, kun terveyssyistä en kokoaikaiseen työhön ole pystynyt. Aina on kiva mennä töihin ja työnteko tuntuu mielekkäältä ja merkitykselliseltä. Minimalismi työelämässä näkyy myös siinä, että olen myös aiemmin tehnyt välillä vapaaehtoisesti lyhyempää työaikaa sekä opiskelun vuoksi, että perhesyistä ja sellainen mahdollisuuskin on musta elämän sujuvuuden ja arjen yksinkertaistamisen suhteen ihana mahdollisuus. Moni pyrkii yksinkertaistamaan työelämäänsä sijoittamalla sillä tavoitteella, että voi jättäytyä palkkatyöstä pois jo nuorena, firetys on menneinä vuosina ollut todella pinnalla, mutta itselleni mikään tuon tyyppinen ei ole ollut edes harkittava vaihtoehto. En halua pois työelämästä, päinvastoin. Vakituinen työpaikka ja mahdollisuus tehdä mielekästä työtä tuottaa mulle iloa ja luo elämään mun kaipaamaa pysyvyyttä. Osake- tai rahastosijoittaminen ei kiinnosta, enkä halua olla asuntosijoittajakaan. Mun leppoistaminen onkin sitä, että pystyn vaikuttamaan omiin menoihin siten, että rahan puolesta työelämästä on mahdollisuus välillä ottaa helpotuksia lyhennetyn työajan muodossa tai lyhyiden palkattomien vapaiden muodossa. Näissä on myös se kiva puoli, että silloin on saatu palkattua sijaiseksi alan opiskelijoita tai juuri valmistuneita, jotka ovat saaneet työkokemusta ja jalan oven väliin alalla, eli hyöty on tullut muillekin kuin vain itselle.

Tiedostan olevani erittäin onnekas, kun työpaikka mahdollistaa joustamisen ja saan tehdä työtä, josta nautin. 😊