Minimalisti työelämässä

 Hassu otsikko, mutta en parempaakaan keksinyt. Koska mulle minimalismi on nimenomaan elämän yksinkertaistamista ja arjen sujuvuutta, sekä vapautta kaikesta turhasta, ei se rajoitu vain tavaraan tai ostamiseen vaan ainakin joltain osin ohjaa mun muitakin elämänvalintoja ja vaikuttaa eri elämänalueilla.

Työelämä on nykyään varmaan useimmilla aloilla ja useimmissa työpaikoissa aika hektistä, joten pelkällä alan valinnalla tai alan vaihdoksella ei välttämättä työelämäänsä voi yksinkertaistaa. Itse olen ollut etsijä, olen nuorena opiskellut useampaa alaa ja lopulta lukenut tutkinnon, jolla ei suoraan työllisty juuri tiettyyn ammattiin. Sitten olin pitkään kotiäitinä ja lopulta opiskelin uuden ammatin, joka tosin liittyi mun aiempaan koulutukseen. Ja sille alalle mulla oli onni työllistyä ja viihdyn työssäni. Työelämässä olen asemassa jota kutsun mieluusti työmuurahaiseksi. Tosiasiassa olen kyllä myös oman yksikköni yksi vastuuhenkilö ja olen päässyt erilaisten sijaisuuksien ja vastaavien kautta kokeilemaan erilaisia tehtävänkuvia organisaatiossa, myös niitä esimieshommia sisältäviä töitä. Mutta noin pääosin mun työ on sitä suorittavaa perustyötä monipuolisilla työtehtävillä. 

kuva:pixabay/kreatikar

Mitkä sitten ovat yksinkertaistamisen ja minimalismin vaikutukset työelämässäni? Suurin ja näkyvin vaikutus on ollut se, etten pyri aktiivisesti etenemään urallani. Todella pidän työstäni ja viihdyn niissä perustyömuurahaisen hommissa. Kun yleisesti parempana pidettyjä paikkoja on tullut auki, olen kyselyistä huolimatta jättänyt hakematta. En halua yletä, en halua enempää hallinnollista vastuuta tai esimiesvastuuta. Tämä tarkoittaa tyytymistä nykyiseen palkkatasoon, joka on mun koulutustaustalla suhteellisen alhainen. Joskus ehkä myöskään työyhteisössä ei johdon puolelta tällaista kunnianhimon puutetta pidetä pelkästään hyvänä asiana. Toisaalta mikään raha tai arvostetumpi nimike ei olisi sen arvoista, että vaihtaisin stressaavampaan työnkuvaan ja joutuisin luopumaan tietyistä tehtävistä, jotka tuovat mun työpäiviin paljon iloa. Työni sisältää myös asiakastyötä, joka on ehdottomasti yksi parhaita juttuja työssä ja sitä ei niissä "paremmissa asemissa" samalla tapaa enää tehdä. Olen ajatellut että joskus eläkeikää lähestyessä voisin ehkä harkita työnkuvan muutosta, jos sitten tuntuu, että olisi jo omassa työssä nähnyt kaiken. Mutta siis sitten joskus ja isosti ehkä.

Koska käytän rahaa suhteellisen vähän, en välitä kalliista harrastuksista tai matkustelusta, ei palkkataso ole mulle ongelma, ei edes nyt, kun terveyssyistä en kokoaikaiseen työhön ole pystynyt. Aina on kiva mennä töihin ja työnteko tuntuu mielekkäältä ja merkitykselliseltä. Minimalismi työelämässä näkyy myös siinä, että olen myös aiemmin tehnyt välillä vapaaehtoisesti lyhyempää työaikaa sekä opiskelun vuoksi, että perhesyistä ja sellainen mahdollisuuskin on musta elämän sujuvuuden ja arjen yksinkertaistamisen suhteen ihana mahdollisuus. Moni pyrkii yksinkertaistamaan työelämäänsä sijoittamalla sillä tavoitteella, että voi jättäytyä palkkatyöstä pois jo nuorena, firetys on menneinä vuosina ollut todella pinnalla, mutta itselleni mikään tuon tyyppinen ei ole ollut edes harkittava vaihtoehto. En halua pois työelämästä, päinvastoin. Vakituinen työpaikka ja mahdollisuus tehdä mielekästä työtä tuottaa mulle iloa ja luo elämään mun kaipaamaa pysyvyyttä. Osake- tai rahastosijoittaminen ei kiinnosta, enkä halua olla asuntosijoittajakaan. Mun leppoistaminen onkin sitä, että pystyn vaikuttamaan omiin menoihin siten, että rahan puolesta työelämästä on mahdollisuus välillä ottaa helpotuksia lyhennetyn työajan muodossa tai lyhyiden palkattomien vapaiden muodossa. Näissä on myös se kiva puoli, että silloin on saatu palkattua sijaiseksi alan opiskelijoita tai juuri valmistuneita, jotka ovat saaneet työkokemusta ja jalan oven väliin alalla, eli hyöty on tullut muillekin kuin vain itselle.

Tiedostan olevani erittäin onnekas, kun työpaikka mahdollistaa joustamisen ja saan tehdä työtä, josta nautin. 😊