Ostolakko tammikuu

Irvistävät legginsit ja uusi luuri

 Nyt on jo suurin osa tammikuusta ostolakkoa takana ja se on ollut toisaalta yllättävän helppoa. En ole kokenut minkäänlaista tarvetta pohtia ostamista tai käydä kaupoissa. Olen lukenut kirjoja, pelaillut nuorison kanssa, katsonut hyviä sarjoja ja tylsimpinä hetkinä pelannut sitä Block Blastia. Hajonneita tavaroitakin on ehtinyt tulla, mun kaksista jäljellä olevista ja jo kertaalleen korjatuista kotilegginseistä toiset on kulunut puhki parista kohtaa, mutta en oikeastaan tunne tarvetta ostaa uusia, pärjään pitsihameilla ja urkkahousuilla kunhan nuo lahoaa kokonaan.

Mun nuorisolta peritty kännykkä putosi rajummin ja hajosi korjauskelvottomaksi, tämä ärsytti tosissaan ja tilalle ostin uuden. Kriteerinä oli kestävä akku, nopeahko latausaika ja kohtuullinen hinta, tarjouksessa tuli onneksi vastaan sopiva alle satasen maksava puhelin. Oletan tuolla pärjääväni nyt useita vuosia eteenpäin, jos vaan en onnistu tuotakin pudottamaan ja hajottamaan. Jostain syystä inhoan noissa isoissa älyluureissa kaikenlaisia kuoria ja puhelinsuojia, mikä koitui edellisenkin luurin kohtaloksi. Eli yksi ostos tehty, mutta korvasi hajonneen välttämättömän tavaran ja ei siten sisältynyt mun ostolakkoon. Lisäksi talosta lähtee kierrätykseen kolme vanhaa luuria, kävi ilmi että tallessa olleista nuorisolta jääneistä vanhoista puhelimista ei ollut edes varapuhelimiksi, ne ei edes lähteneet käyntiin. Olisin siis sellaisen itselleni sieltä ottanut käyttöön, jos olisi edes jotenkin toiminut. Nyt ei taloudessa kyllä enää varaluureja ole.

Lisäksi yksi pussilakana alkaa hajota, se on alkanut reikiintyä kankaan ohentumisen vuoksi mutta luulen, että sen saa vielä korjattua ja mulla on tuolla vielä jokunen kappale nuorison lakanoita, jotka olen ommellut vanhoista lakanoista tilkkumeiningillä ja jotka on olleet heillä varalakanoina. Sieltä tarpeen mukaan kierrätän meille vanhemmille käyttöön, joten lakanaostoksillekaan ei tarvitse ostolakkovuonna tai edes lähivuosina suunnata.

En siis ole puhelinta lukuunottamatta oikeastaan ollenkaan käyttänyt aikaa tai energiaa minkään tavaroiden miettimiseen ja se on ollut kyllä kivaa.

Vaikeaa on ollut tajuta, kuinka paljon kodin tavaratyö ihan vaan ajatuksen tasolla on vienyt aikaa aiemmin. Siis vaatteiden vertailu tai sen miettiminen miten jonkun hajonneen asian voisi korvata olemassa olevalla jutulla. Vaikka monet oivallukset ovatkin olleet palkitsevia, kun on tajunnut, ettei tarvitse uutta, niin jotenkin se pohtiminen ja vertailu ja netin selaaminen on vienyt kuitenkin aikaa, myös ekana ostolakkovuonna, tai ehkä jopa erityisesti silloin. Silloin yritin varmaan aika paljon ennakoidakin, että mitä voisi hajota ja miten niistä selviäisi ostamatta. Nyt kun olen tehnyt itselleni säännön, että hajonneen ja tarpeellisen voi korvata uudella samanlaisella, ei ole tarvinnut miettiä mitään mahdollisia tilanteita ennakkoon. Oli siis fiksua rajata tämän vuoden ostolakkoa tuolla tavoin, ei ole etukäteen stressiä mahdollisista hajoamisista ja tavaroita ei tarvitse sen vuoksi ajatella erityisesti erikseen.

Ihan hyvin on siis lähtenyt käyntiin ostolakkovuosi, toivon että se jatkuu samalla lailla.

Ostolakkovuosi: toinen yritys

 

kuva:pixabay: ninikvaratskhelia_

 Loppuvuodesta jo pyörittelin mielessäni, olisiko vuosi 2025 kuitenkin uusi ostolakkovuosi. Toisaalta ajatus kiehtoi, toisaalta lueskelin läpi edellisen ostolakkovuoden yhteenvetojani täältä blogista ja mietin, oliko siinä ensimmäisessäkään ostolakkovuodessa järkeä, saati onko pienintä järjenhiventäkään kyseisen kokeilun uusimisessa.

Joku siinä kuitenkin edelleen minua kiehtoo, ajatus siitä, että elämä ja arki ei olisikaan kuluttamista, tavaroihin ja niiden hankkimiseen ja pyörittelyyn sidottua, vaan että elämässä olisikin tilaa ja aikaa ihan muille asioille. Sellainen elämäntapa minua jo nuoruudessa viehätti ja kaikki minimalismiin liittyvät valinnat kumpuavat jollain tasolla siitä ajatuksesta, että tavara ja mammona ovat katoavaisia ja että ne ovat aivan muut asiat, jotka tekevät elämästä hyvää ja merkityksellistä.

Tiedostan kuitenkin myös sen, että niin minä, kuin varmaan moni muukin helposti ikäänkuin piiloutuu tavaran taa. Kun on tylsää tai on surullinen, on helpompi selata nettikaupasta kauniita vaatteita, kuin kohdata ikävät asiat. Enkä tiedä, onko se aina yksinomaan paha asia. En minä ainakaan jaksa aina kohdata ja analysoida elämän vaikeita asioita, varsinkaan silloin, kun niille ei itse oikein mitään voi. Silloin kaipaa  jonkunlaista pakoa ja monelle se on shoppailu. Osalle alkoholi tai intohimoinen liikunta. Ja osalle taas vaikkapa ehkä minimalismipelit sun muut, tavaraahan siinäkin tavallaan lasketaan ja hallitaan ja sitä kautta löydetään jotain, mihin keskittyä arjen keskellä.

Näiden pohdintojen myötä mulle valkeni edellisen ostolakon potentiaalinen heikkous, eli vaikka tavoite oli olla ostamatta, keskityin jollain tasolla kuitenkin tavaraan, siis siihen ettei sitä saisi ostaa ja miten ostettavan tavaran voisi korvata jollain olemassaolevalla. Ja vaikka mulla oli ihan fiksuja ajatuksia siitä, että voisin käyttää aikaani ja energiaani johonkin merkityksellisempään, kun ostaminen loppuisi, en kuitenkaan saanut oikein otetta siitä, miten se olisi tapahtunut. Ja luulen, että se oli iso syy siihen, miksi ostolakkovuosi ei ehkä mennyt ihan suunnittelemallani tavalla. Kyllä se ostolakkovuosi silti mun ajattelua ja suhtautumista ostamiseen muokkasi, joten ei se sinällään ihan hukkaan heitettyä ollut onneksi.

Tunnusteltuani näitä fiiliksiä aikani, ajattelin että ehkä kuitenkin olisin valmis kokeilemaan ostolakkoa uudestaan, muutamalla muutoksella. 

Muutos yksi: Jos jotakin kotona tai välttämättömissä vaatteissa hajoaa, voin ostaa korvaavan samanlaisen asian, jos koen sen tarpeelliseksi. Eikä ollenkaan niin, että se olisi jonkunlainen huti tai epäonnistuminen ostolakossa vaan niin, että vähillä vaatteilla ja tavaroilla elävän on vaan välillä korvattava hajonnut asia uudella ja se on ok. Tietysti toivon ettei näitä tulisi, mutta en tee tästä itselleni turhaa mörköä. Mutta mitään uutta en osta muuten vain. 

(Mahdollisesti säästyneitä rahoja harkitsen laittavani laiturin ostamiseen mökille, sitä en laske tavaraksi vaikka se ostettaisiin, mutta tämä laituri on vain harkinta-asteella tässä vaiheessa.)

Muutos kaksi: Olen miettinyt, mitä se sitten olisi, mikä arjessani korvaa kuluttamisen, ostamisen ja tavararallin? Koska terveydentila sallii edelleen hyvin vähän mitään normaaliakaan tekemistä, on liikunta ja uudet harrastukset poissuljettuja. Kiitos työkaverin, löysin tosi hauskan ilmaisen kännykkäpelin (Block Blast), jota olen pelaillut, se olkoon tylsien hetkien pelastus, siis niiden kun ei jaksa oikein mitään ja tekee mieli selailla nettiä tai nettikauppoja päämäärättömästi. Lisäksi luen entiseen malliin ja yritän katsella useampia hyviä sarjoja ja elokuvia vapaa-aikana. Lisäksi en varta vasten enää etsi edullisia tarjouksia käyttötavaroista vaan tilaan ne muutamasta vakkarikaupasta ja ostan ruokien ohella aina kun mahdollista. Koska usein juurikin edullisemman käyttötavaran perässä olen päätynyt selaamaan nettikaupan valikoimia ja saamaan ihan turhia ostoideoita. Mitä ei näe sitä ei halua ostaa. 

Ja ihan erityisesti toivon, että voisin keksiä tavan, jolla voisin arjessani viettää enemmän aikaa luonnossa vaikken jaksakaan käydä lenkillä tai metsäkävelyillä.

Muutos kolme: En ota itselleni mitään erityistä tavarahaastetta, vuoden alussa vietiin ainakin kuusi muovikassillista pieneksi jääneitä vaatteita ja vanhoja leluja hyväntekeväisyyteen mutta en halua laskea poistuneita tavaroita. ostetuista toki pidän kirjaa, jos jotain ostan, mutta tavoite on, että ei tarvitse kirjanpitoa kun mitään ei osta. Saatiin joululahjarahaa jonkun verran ja sillä ostin allergiaystävällistä suklaata ja loput laitetaan säästöön ja käytetään ehkä johonkin hauskaan yhteiseen tekemiseen vaikka kesällä.

En tiedä, onko tässä ostolakkovuodessa blogin kannalta hirveästi mitään uutta, ehkä kirjoittelen sekä ostolakosta että minimalismista, ehkä kirjoistakin enemmän. 

Lisäksi laitan ostolakolleni nyt puolen vuoden määräajan, katson kesällä miltä tuntuu ja päätän sitten jatkanko ostolakkoa loppuvuodenkin vai onko tämä vain puolen vuoden projekti. En tiedä onko ostolakko enää kovin kiinnostava konsepti, erilaiset ( myönnän: järkevämmät) vaatehaasteet ja vastaavat taitaa olla suositumpia nykyään mutta blogi olkoon ainakin mulle itselle aihepiiristä päiväkirjana ja jonkunlaisena selkärankana.