Ostolakkovuosi: toinen yritys

 

kuva:pixabay: ninikvaratskhelia_

 Loppuvuodesta jo pyörittelin mielessäni, olisiko vuosi 2025 kuitenkin uusi ostolakkovuosi. Toisaalta ajatus kiehtoi, toisaalta lueskelin läpi edellisen ostolakkovuoden yhteenvetojani täältä blogista ja mietin, oliko siinä ensimmäisessäkään ostolakkovuodessa järkeä, saati onko pienintä järjenhiventäkään kyseisen kokeilun uusimisessa.

Joku siinä kuitenkin edelleen minua kiehtoo, ajatus siitä, että elämä ja arki ei olisikaan kuluttamista, tavaroihin ja niiden hankkimiseen ja pyörittelyyn sidottua, vaan että elämässä olisikin tilaa ja aikaa ihan muille asioille. Sellainen elämäntapa minua jo nuoruudessa viehätti ja kaikki minimalismiin liittyvät valinnat kumpuavat jollain tasolla siitä ajatuksesta, että tavara ja mammona ovat katoavaisia ja että ne ovat aivan muut asiat, jotka tekevät elämästä hyvää ja merkityksellistä.

Tiedostan kuitenkin myös sen, että niin minä, kuin varmaan moni muukin helposti ikäänkuin piiloutuu tavaran taa. Kun on tylsää tai on surullinen, on helpompi selata nettikaupasta kauniita vaatteita, kuin kohdata ikävät asiat. Enkä tiedä, onko se aina yksinomaan paha asia. En minä ainakaan jaksa aina kohdata ja analysoida elämän vaikeita asioita, varsinkaan silloin, kun niille ei itse oikein mitään voi. Silloin kaipaa  jonkunlaista pakoa ja monelle se on shoppailu. Osalle alkoholi tai intohimoinen liikunta. Ja osalle taas vaikkapa ehkä minimalismipelit sun muut, tavaraahan siinäkin tavallaan lasketaan ja hallitaan ja sitä kautta löydetään jotain, mihin keskittyä arjen keskellä.

Näiden pohdintojen myötä mulle valkeni edellisen ostolakon potentiaalinen heikkous, eli vaikka tavoite oli olla ostamatta, keskityin jollain tasolla kuitenkin tavaraan, siis siihen ettei sitä saisi ostaa ja miten ostettavan tavaran voisi korvata jollain olemassaolevalla. Ja vaikka mulla oli ihan fiksuja ajatuksia siitä, että voisin käyttää aikaani ja energiaani johonkin merkityksellisempään, kun ostaminen loppuisi, en kuitenkaan saanut oikein otetta siitä, miten se olisi tapahtunut. Ja luulen, että se oli iso syy siihen, miksi ostolakkovuosi ei ehkä mennyt ihan suunnittelemallani tavalla. Kyllä se ostolakkovuosi silti mun ajattelua ja suhtautumista ostamiseen muokkasi, joten ei se sinällään ihan hukkaan heitettyä ollut onneksi.

Tunnusteltuani näitä fiiliksiä aikani, ajattelin että ehkä kuitenkin olisin valmis kokeilemaan ostolakkoa uudestaan, muutamalla muutoksella. 

Muutos yksi: Jos jotakin kotona tai välttämättömissä vaatteissa hajoaa, voin ostaa korvaavan samanlaisen asian, jos koen sen tarpeelliseksi. Eikä ollenkaan niin, että se olisi jonkunlainen huti tai epäonnistuminen ostolakossa vaan niin, että vähillä vaatteilla ja tavaroilla elävän on vaan välillä korvattava hajonnut asia uudella ja se on ok. Tietysti toivon ettei näitä tulisi, mutta en tee tästä itselleni turhaa mörköä. Mutta mitään uutta en osta muuten vain. 

(Mahdollisesti säästyneitä rahoja harkitsen laittavani laiturin ostamiseen mökille, sitä en laske tavaraksi vaikka se ostettaisiin, mutta tämä laituri on vain harkinta-asteella tässä vaiheessa.)

Muutos kaksi: Olen miettinyt, mitä se sitten olisi, mikä arjessani korvaa kuluttamisen, ostamisen ja tavararallin? Koska terveydentila sallii edelleen hyvin vähän mitään normaaliakaan tekemistä, on liikunta ja uudet harrastukset poissuljettuja. Kiitos työkaverin, löysin tosi hauskan ilmaisen kännykkäpelin (Block Blast), jota olen pelaillut, se olkoon tylsien hetkien pelastus, siis niiden kun ei jaksa oikein mitään ja tekee mieli selailla nettiä tai nettikauppoja päämäärättömästi. Lisäksi luen entiseen malliin ja yritän katsella useampia hyviä sarjoja ja elokuvia vapaa-aikana. Lisäksi en varta vasten enää etsi edullisia tarjouksia käyttötavaroista vaan tilaan ne muutamasta vakkarikaupasta ja ostan ruokien ohella aina kun mahdollista. Koska usein juurikin edullisemman käyttötavaran perässä olen päätynyt selaamaan nettikaupan valikoimia ja saamaan ihan turhia ostoideoita. Mitä ei näe sitä ei halua ostaa. 

Ja ihan erityisesti toivon, että voisin keksiä tavan, jolla voisin arjessani viettää enemmän aikaa luonnossa vaikken jaksakaan käydä lenkillä tai metsäkävelyillä.

Muutos kolme: En ota itselleni mitään erityistä tavarahaastetta, vuoden alussa vietiin ainakin kuusi muovikassillista pieneksi jääneitä vaatteita ja vanhoja leluja hyväntekeväisyyteen mutta en halua laskea poistuneita tavaroita. ostetuista toki pidän kirjaa, jos jotain ostan, mutta tavoite on, että ei tarvitse kirjanpitoa kun mitään ei osta. Saatiin joululahjarahaa jonkun verran ja sillä ostin allergiaystävällistä suklaata ja loput laitetaan säästöön ja käytetään ehkä johonkin hauskaan yhteiseen tekemiseen vaikka kesällä.

En tiedä, onko tässä ostolakkovuodessa blogin kannalta hirveästi mitään uutta, ehkä kirjoittelen sekä ostolakosta että minimalismista, ehkä kirjoistakin enemmän. 

Lisäksi laitan ostolakolleni nyt puolen vuoden määräajan, katson kesällä miltä tuntuu ja päätän sitten jatkanko ostolakkoa loppuvuodenkin vai onko tämä vain puolen vuoden projekti. En tiedä onko ostolakko enää kovin kiinnostava konsepti, erilaiset ( myönnän: järkevämmät) vaatehaasteet ja vastaavat taitaa olla suositumpia nykyään mutta blogi olkoon ainakin mulle itselle aihepiiristä päiväkirjana ja jonkunlaisena selkärankana.