Ostolakko tammikuu

Irvistävät legginsit ja uusi luuri

 Nyt on jo suurin osa tammikuusta ostolakkoa takana ja se on ollut toisaalta yllättävän helppoa. En ole kokenut minkäänlaista tarvetta pohtia ostamista tai käydä kaupoissa. Olen lukenut kirjoja, pelaillut nuorison kanssa, katsonut hyviä sarjoja ja tylsimpinä hetkinä pelannut sitä Block Blastia. Hajonneita tavaroitakin on ehtinyt tulla, mun kaksista jäljellä olevista ja jo kertaalleen korjatuista kotilegginseistä toiset on kulunut puhki parista kohtaa, mutta en oikeastaan tunne tarvetta ostaa uusia, pärjään pitsihameilla ja urkkahousuilla kunhan nuo lahoaa kokonaan.

Mun nuorisolta peritty kännykkä putosi rajummin ja hajosi korjauskelvottomaksi, tämä ärsytti tosissaan ja tilalle ostin uuden. Kriteerinä oli kestävä akku, nopeahko latausaika ja kohtuullinen hinta, tarjouksessa tuli onneksi vastaan sopiva alle satasen maksava puhelin. Oletan tuolla pärjääväni nyt useita vuosia eteenpäin, jos vaan en onnistu tuotakin pudottamaan ja hajottamaan. Jostain syystä inhoan noissa isoissa älyluureissa kaikenlaisia kuoria ja puhelinsuojia, mikä koitui edellisenkin luurin kohtaloksi. Eli yksi ostos tehty, mutta korvasi hajonneen välttämättömän tavaran ja ei siten sisältynyt mun ostolakkoon. Lisäksi talosta lähtee kierrätykseen kolme vanhaa luuria, kävi ilmi että tallessa olleista nuorisolta jääneistä vanhoista puhelimista ei ollut edes varapuhelimiksi, ne ei edes lähteneet käyntiin. Olisin siis sellaisen itselleni sieltä ottanut käyttöön, jos olisi edes jotenkin toiminut. Nyt ei taloudessa kyllä enää varaluureja ole.

Lisäksi yksi pussilakana alkaa hajota, se on alkanut reikiintyä kankaan ohentumisen vuoksi mutta luulen, että sen saa vielä korjattua ja mulla on tuolla vielä jokunen kappale nuorison lakanoita, jotka olen ommellut vanhoista lakanoista tilkkumeiningillä ja jotka on olleet heillä varalakanoina. Sieltä tarpeen mukaan kierrätän meille vanhemmille käyttöön, joten lakanaostoksillekaan ei tarvitse ostolakkovuonna tai edes lähivuosina suunnata.

En siis ole puhelinta lukuunottamatta oikeastaan ollenkaan käyttänyt aikaa tai energiaa minkään tavaroiden miettimiseen ja se on ollut kyllä kivaa.

Vaikeaa on ollut tajuta, kuinka paljon kodin tavaratyö ihan vaan ajatuksen tasolla on vienyt aikaa aiemmin. Siis vaatteiden vertailu tai sen miettiminen miten jonkun hajonneen asian voisi korvata olemassa olevalla jutulla. Vaikka monet oivallukset ovatkin olleet palkitsevia, kun on tajunnut, ettei tarvitse uutta, niin jotenkin se pohtiminen ja vertailu ja netin selaaminen on vienyt kuitenkin aikaa, myös ekana ostolakkovuonna, tai ehkä jopa erityisesti silloin. Silloin yritin varmaan aika paljon ennakoidakin, että mitä voisi hajota ja miten niistä selviäisi ostamatta. Nyt kun olen tehnyt itselleni säännön, että hajonneen ja tarpeellisen voi korvata uudella samanlaisella, ei ole tarvinnut miettiä mitään mahdollisia tilanteita ennakkoon. Oli siis fiksua rajata tämän vuoden ostolakkoa tuolla tavoin, ei ole etukäteen stressiä mahdollisista hajoamisista ja tavaroita ei tarvitse sen vuoksi ajatella erityisesti erikseen.

Ihan hyvin on siis lähtenyt käyntiin ostolakkovuosi, toivon että se jatkuu samalla lailla.