lauantai 21. marraskuuta 2026

Käyttämättömiä tavaroita


Tässä syksystä mietin arkisia tavaroitani. Ainakin kaksi erilaista mahdollista turhuutta huomasin.

Olen todennut, että en todellisuudessa enää käytä farkkuja, ollenkaan. Olen nuorena käyttänyt pääosin farkkuja sekä kotona että kodin ulkopuolella, ne on olleet sellainen luottovaate ja muita housuja olen käyttänyt lähinnä lenkillä tai kotihousuina. Mun tyyli-identiteetti on ollut vähän sarjaa farkkutyttö.

Ostin kuitenkin rennompia housuja töihin toissa talvena ja siitä se lähti. Valitsen aina päälle muut housut kuin farkut, niin töihin kuin vapaa-aikaan. Luovuinkin jo yhdistä farkuista, mutta vielä kahdet ihan hyvät on kaapissa, toiset ovat perusfarkut ja toiset itse asiassa aivan ihanat malliltaan ja tykkään niistä todella. Ajatukseni on ollut käyttää nuo loppuun, mutta olla ostamatta uusia. Tuntuu tyhmältä laittaa täysin hyvää, itselle sopivaa ja vielä nättiäkin vaatetta kiertoon. Nyt kuitenkin totesin, että nekin suosikkifarkut lojuvat vain kaapissa ja koska tarvitsen farkkujen kanssa aina vyön, ei ne vaan ole niin mukavat kuin muunlaiset housut, joihin sitä vyötä ei tarvitse. Lisäksi mun vanha suosikkivyö alkaa olla murtumassa, vaikka onkin aitoa nahkaa, tosin on vyöllä ikääkin varmaan parikymmentä vuotta. Joten nyt pohdin voisinko kuitenkin luopua noista farkuista, kun ne ovat vielä hyvät ja menisivät ehkä jollekin käyttöön, järkevämpäähän se olisi kuin se, että ne makaavat tuolla mun hyllyssä pinon pohjalla. Tai ainakin nuo perusfarkut jos laittaisin kiertoon ja korkeintaan jättäisin ne ihanat suosikkifarkut vielä itselle, jos niitä joskus tulisi pidettyä.

Mutta vaatii kyllä vähän sellaista minäkuvan päivitystä jos ei ole kaapissa edes yhtä paria farkkuja. 

Lisäksi olen pohtinut meidän talouden kuorimaveitsien kohtaloa. Meillä lapsuuden kotona käytettiin sellaista terävää normaalia vihannesveistä kaikkeen kuorimiseen, vasta aikuisiällä olen löytänyt kuorimaveitsen. Kuorimaveitsellä kuoriessa ei tule niin paljon hukkaa, kun saa kuorittua ohuemmin. Mutta kääntöpuoli on se, että kuorimaveitsellä onnistun aina kuorimaan sillä tavoin, että taso ja tason yläpuolen kaappi saavat roiskeita. Sama koskee muutakin perhettä, en tiedä onko meillä joku tekniikkavika kuorimisessa vai käykö kaikille muillekin noin. Tavallisella vihannesveitsellä tuollaista sotkua ei nimittäin tule. Se kaappien ja tasojen ylimääräinen putsaaminen on niin ärsyttävää, että joskus valitsen makaronin perunan sijaan ihan vain siksi.

Ja nyt sitten pohdiskelen, että luopuisinko vaan kuorimaveitsistä, onko arjen helppous tässä kohtaa painavampi asia, kuin se millin kerros perunaa, joka säästyy syötäväksi kun kuorimaveitsellä kuorii ohuemmin. Todellisuudessa tartun kuorimaveitseen nykyään tosi harvoin ja sen isoin tehtävä on olla veitsikorissa tiellä, kun yritän sieltä noukkia niitä mun mielestä parempia veitsiä. Toisaalta meillä muut kuorii kuorimaveitsilläkin, joten en oikein tiedä joutaisivatko ne pois vaiko ei.

Pitääkin pitää silmät jatkossa auki ja miettiä, onko meillä jotain muitakin tavaroita, joita vain kuvittelen käyttäväni sen sijaan, että ne oikeasti olisivat käytössä arjessa.