Ensimmäinen viikko kulunut ostamatta ja vaikka se on lyhyt aika, olen huomannut jo jotain muutosta ajattelussani. Onneksi toivottua sellaista.
Ensimmäisinä päivinä aivot jotenkin alitajuisesti skannasi asioita, oliko joku välttämätön tarve jäänyt huomaamatta, onko jotain mitä pitäisi hankkia. Näissä (lähinnä iltayöllä vaivaavissa) pohdinnoissani keksinkin lopulta yhden asian, jonka hankkimista syksyllä mietin mutta silloin ajattelin jättää sen tulevaan kevääseen. Nimittäin sellaisen metallisen telineen, johon amppelit voi pihalla ripustaa. Tätä tavallaan ihan oikeaa tarvetta kun pyörittelin riittävästi mielessäni, totesin, että sen voi korvata jonkunlaisella virityksellä, jonka voi tehdä puusta. Ja muutamia sopivia laudanpätkiä löytyy varastosta.
Tämä oivallus helpotti ja päätin lopettaa sen pohtimisen, onko jotain "pakollista" jota kuitenkin pitäisi ostaa. Jos jotain välttämätöntä tarvetta tulee vastaan, niin eiköhän niihinkin tilanteisiin ratkaisut löydy, eikä ole varmastikaan järkevää näitä öisin pohtia, kun tarkoitus oli nimenomaan vapauttaa aikaa muulle elämälle ostamisesta luopumalla.
Olen nyt ostosten miettimisten sijasta lukenut kirjaa, parsinut muutamia vaatteita ja pelaillut. Luulen että täysi ostamattomuus itselläni ihan oikeasti vapauttaa aikaa muulle, ehkä liikunnalle tai jollekin harrastukselle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti