Toinen viikko ostamattomuutta on hujahtanut nopeaan, eikä ole ollut erityisiä mielitekoja tai tarpeita. Tavallaan on ollut aika outoa tajuta, miten paljon vapaa-aikaa aiemmin on tullut kulutettua erilaisia enemmän tai vähemmän kaupallisia juttuja netin syövereissä selaamalla, kun en ole koskaan itseäni minään shoppailuintoilijana pitänyt. En siis viihdy kaupoissa tai ostoskeskuksissa mutta taloudellisuuden ja harkinnan nimissä olen käyttänyt käsittämättömän paljon aikaa ja energiaa erilaisten tuotteiden tutkiskeluun ja vertailuun eri nettikaupoissa.
Saimme niin tänä vuonna kuin viime vuonnakin jonkun verran joululahjarahaa sukulaisilta, viime vuonna ostettiin rahalla lumikengät koko porukalle, sellaiset edulliset jotka olivat vielä hyvässä alessa, mutta meidän aloittelevaan harrastuskokeiluun ihan riittävät. Vaikkakaan nuoriso ei kenkäilystä suuresti innostunut, me vanhemmat sen sijaan tykättiin kovasti luonnossa samoilusta lumikengillä.
Tänä vuonna tuon tyyppisiä hankintoja ei ole ollut suunnitelmissa ja päädyin siihen, että lahjarahoista osan saa nuoriso tileilleen ja mies harrastusjuttuihinsa ja osa käytetään johonkin perheen yhteiseen tekemiseen nuorison toiveita kuunnellen. Itselleni taidan maksaa nextoryn muutamaksi kuukaudeksi. Eli en osta tavaraa, vaan palvelun, josta tiedän olevan paljon iloa arjessa. Minulla on aiemminkin ollut nextory ja olen siitä kovasti tykännyt, mutta tällä hetkellä olen säästön vuoksi ollut kirjaston e-kirjojen varassa. Luen tosi paljon ja valikoima kirjaston palvelussa on sen verran rajallinen, että koen maksullisen e-kirjapalvelun ihan fiksuna tapana käyttää tuo joululahjaraha. Tätä en varsinaisesti laske ostamiseksi, kuten en suoratoistopalvelujakaan, niissä tosin tavoite on ettei kerrallaan olisi enempää kuin yksi ja niin meillä pääosin on ollutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti