Minimalistin oikeaoppinen ja odotettu vastaus otsikon kysymykseen pitäisi varmaan olla että ei, tavara ei tuo onnea. Ja vaikka olen itse sitä mieltä, että liika tavara useimmiten tuo lähinnä hankaluutta ja kuormitusta elämään ja arjen pyöritykseen, en silti ihan suoraan vastaisi tuohon kysymykseen ei.
Tavara ei tuo sellaista onnea, minkä tuovat läheiset ihmiset, merkityksellinen tekeminen tai hienot elämykset. Mutta kyllä ainakin omaan elämääni jotkut tavarat tuovat ihan vaan olemassaolollaan iloa ja hyvää mieltä. Minusta on mukavaa, jos käyttötavarat ovat omiin silmiin kauniita ja saan arkeeni iloa noista esineistä. Voin kuvitella, että joku, jolle tavaran määrä ei ole olennainen asia, saa samaa iloa vaikka jostain keräilyesineistä joita pitää esillä vain kauneuden vuoksi.
Ja sama vaatteissa, kyllä minusta on paljon hauskempaa pukeutua minusta kauniisiin vaatteisiin ja miellyttäviin materiaaleihin kuin johonkin, mikä ei itseä miellytä.
Omat rakkaat tai tärkeät tavarani ovat kuitenkin jonkun toisen silmään varmaan ihan turhia tai tyylittömiä, jokaisella kun on oma makunsa. Siksi en ajattele minimalismin tuovan kaikille onnea tai olevan joku takuuvarma keino helppoon elämään, itselleni se sopii, jollekin toiselle sitten joku muu tapa. Uskallan kuitenkin väittää, että kun ne itselle mieluisat tavarat ovat esillä ja käytössä, ne tuovat iloa tavallisiin arkihetkiin, sen sijaan, että ne keräisivät pölyä jossain kaapin nurkassa tai hyllyn reunalla. Olipa niitä tavaroita paljon tai vähän.
Vuosi sitten huhtikuussa meillä hajosi keittiön ajastin ja oli selvää, että ostan tilalle samanlaisen, vaikka se ei ollut halvin ja piti erikseen tilata. Tämä tavarapari nimittäin on yksi mun jokaisen päivän piristyksiä, keittiön kellona toimii mun vanha herätyskello, yksi harvoja tavaroita, jotka on nuoruudesta asti kulkenut mun mukana. Herätystoiminto lopetti toimintansa vuosia sitten ja kello siirtyi silloin keittiöön. Ja kun useampi vuosi sitten meidän silloinen munakello hajosi ja löysin netistä hiiriajastimen, valinta oli selvä. Ja nyt nuo kaverukset töröttävät keittiössä liesituulettimen päällä ja joka kerta ilahduttaa kun niitä katselen. Ja rehellisesti, tuo hiiriajastin ei ole kaikkein luotettavin tai toimivin ja silti sellainen tulee jatkossakin meillä olemaan. Jos se (taas) hajoaa ja jos hajonneen tilalle ei joskus enää saa uutta, yritän sitten varmaan vaikka korjata tuon, koska tää on vaan niin huippu pari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti