Tavara on taakka

kuva:pixabay/969209

 

Otsikossa on juuri tämänhetkinen fiilis tiivistettynä, tavara on taakka ja riesa, ei ilo tai jotain kivaa. 

Oon ollut pienessä flunssantapaisessa ja siksi tekemiset on jääneet vähiin, mutta nyt sitten viikonloppuna lähinnä johdin ja organisoin meidän ulkovaraston siivousta, varsinaiseen tekemiseen ei voimat riittäneet mutta onneksi puoliso jaksoi ahkeroida. Tarkoitushan on edelleen tehdä siitä jonkunlainen kesäolohuone paahtaviin päiviin ja sateisiin päiviin, jolloin pihalla ei ole niin viihtyisää mutta olisi kiva kuitenkin olla muuallakin kuin ihan sisällä ja nuorisokin voisi kavereiden kanssa siellä hengailla. Projekti on edennyt todella hitaasti siihen nähden, mitä kuvittelin saavani aikaan jo toukokuussa, mutta toiveissa on, että siellä jotain saisi tehtyä ennen kuin kesä on kokonaan ohi. Tosin tänään jo tavaran keskellä kyseenalaistin koko projektin, kun tuntui että tavara ei sieltä koskaan lopu.

 Olevinaan ei olla kerätty sinne ylimääräistä tavaraa ja siellä on ollut paljon tyhjää lattiatilaa, mutta kun niitä tavaroita alettiin käymään läpi niin onhan siellä varmaan peräkärrillisen verran kaikenlaista ei-niin-tarpeellista. Mikä siinä onkin, että tyhjä varastotila tuntuu täyttyvän kuin itsestään. Vaikka tajuanhan minä, ettei se itsestään ole täyttynyt, vaan ihan omin pikku kätösin olen itse (tai välillä puoliso on) sinne ne tavarat kiikuttanut ja säilönyt. Ja siksi on ihan oikein minulle, että nyt joudun niiden kanssa puljaamaan ja selviämään. Jospa seuraavan kerran kaupassa tai nettikaupan houkutusten ääressä muistaisin mikä vaiva tavarassa on. Varsinkin kun se on isohkoa ja/tai jossain määrin ei ehkä helposti kierrätettävääkään. Siellä oli kaapin vetokoreja, jotka on irrotettu, kun meillä ei niille käyttöä ollut ja siellä ne on vuosia olleet tallessa, ei siksi että niitä enää tarvitsisi vaan koska ne sinne mahtuivat. Ja löytyi sieltä myös kaikenlaista purettua huonekalun osaa, mm. vanha sänky palasteltuna ja siihen päälle erilaisia puutarhajuttuja ja remonttitarpeitakin. Osa on tietysti omakotitalossa ihan tarpeellisia ja niille sieltä vieläkin pitää paikka löytyä, mutta ihan hirveästi on meille tarpeetonta tavaraa ja ihan turhaa romuakin.

Nyt sitten yritän kierrättää asianmukaisesti kaikki pois lähtevät tavarat ja epäilen, että siinä on samanmoinen tai isompikin homma kuin noiden tavaroiden läpikäymisessä. Tässä kohtaa blogini nimi tuntuu jo suorastaan timanttiselta elämänohjeelta ja filosofiselta viisaudelta. Muistan siis jatkossa: en osta en.