Minimalismi, ostolakko ja lahjojen ostaminen

kuva:pixabay/Memed_Nurrohmad

 Lahjojen ostaminen on kaltaiselleni minimalistille välillä päänvaivaa aiheuttava asia. Itse en tavaralahjoja oikeastaan kaipaa ja aika hyvin ihmiset ovat tämän ymmärtäneet. Puoliso ja joskus lapset mulle ostaa tavaroitakin, mutta ne on aina olleet onnistuneita lahjoja ja tulleet käyttöön ja ilahduttavat arjessa, olipa kyse kivasta mukista, suosikkikirjasta tai hauskasta t-paidasta. 

Samoin koen, että omalle perheelle on suhteellisen helppo ostaa lahjoja. Helppoutta kaivatessani usein päätän, että ostan kaikki joululahjat kerralla jostain isosta kaupasta tai nettikaupasta, mutta turhan usein silti päädyn kuitenkin vertailemaan hintoja muutaman euron säästön nimissä tai tilaamaan jotain (olevinaan) tosi ihanaa ja spesiaalia jostain yksittäisestä nettikaupasta tai kiertämään läpi monta kivijalkakauppaa jonkun tietyn asian perässä, vaikka vastaanottajalle ei sillä värillä/merkillä/jollakin triviaalilla ominaisuudella olisi ehkä oikeasti mitään väliä.

Muille kuin omalle perheelle lahjojen ostaminen tuottaa enemmän päänvaivaa, aikuisille ostan vain harvoin ja silloin lahjakortteja tai kirjoja mutta lähipiirin lapsille sitten kaikenlaista muutakin. Haluan kuunnella toiveita, mutta aika monella lapsella on jo vähän kaikkea, jolloin toiveita ei oikein osata esittää. Ja kun minimalistina ei haluaisi toisten ihmisten tavarakaaosta lisätä tai turhaa tavaraa kenellekään ostaa, tuntuu aivot välillä olevan ihan solmussa, kun yrittää keksiä jotain tarpeellista/kuluvaa mutta tietynikäiselle lapselle mieleistä lahjaa. Erilaiset erikoisvärikynät ja askartelutarvikkeet on tässä kohtaa usein pelastaneet tilanteen.

Ostolakko ei ole ole mulla vaikuttanut lahjojen ostoon erityisesti. Rajasin lahjat alunperinkin ostolakon ulkopuolelle ja toisaalta en ole kieltänyt ketään ostamasta mulle lahjoja, pari lahjaa vuoden mittaan olen saanutkin merkkipäivänä ja ne ovat ilahduttaneet kovasti. En kuitenkaan ole toivonut varsinaisesti mitään, vaikka kieltämättä hetkellinen houkutus on ollut toivoa lahjaksi jotain minkä olisin halunnut ostaa mutta en ostolakon vuoksi ole ostanut. Saamani lahjat ovat kuitenkin olleet yllätyksiä ja jotain, mitä en ole osannut toivoa  mutta mistä olen pitänyt hirmuisen kovasti ja hyvä niin.

Nyt lahjojen ostaminen on ollut mielessä joululahjojen vuoksi. Eräänä vuonna mulla oli laskettu aika lähellä joulua ja ostin joululahjat varmuuden vuoksi jo kesällä niin omille kuin lähipiirinkin lapsille ja koin sen tosi käteväksi. Tapa jäi vuosiksi, mulla oli ostettu ja paketoitu joululahjat useimmiten viimeistään elokuussa ja isoin ongelma oli löytää silloin joulupaperia jos kaapissa oleva loppui kesken. Pystyin hyödyntämään alennusmyyntejä ja muita löytöjä pitkin vuotta ja joulun alla sain keskittyä joulutunnelmaan virittäytymiseen jouluruuhkissa pyörimisen sijasta. Nyt nuorison toiveet ovat sen verran tarkkoja, ettei samanlaista etukäteisostamista enää voi tehdä isossa mittakaavassa, mutta edelleen pyrin syksyn myötä miettimään ja mahdollisuuksien mukaan ostamaankin osan lahjoista. 

Nyt siis pohdin, pitäisikö ostolakon hengessä pyrkiä ostamaan lahjat kerralla tai ainakin sinne päin, ettei joka kuukausi tulisi notkuttua kaupoissa ja nettikaupoissa lahjaostoksilla. Kai vähän pelkään, että siinä voi tulla erilaisia muitakin ostohoukutuksia sitten helpommin tai ainakin ostaminen vallata turhan ison osan ajasta kun ostolakon tarkoitus on nimenomaan vähentää ostelemisen roolia elämässä.