Välillä lyö tyhjää

kuva:pixabay/ha11ok

 Olen aika sosiaalinen ja puhelias live-elämässä ja itseksenikin koko ajan mietin jotain, pyörittelen ideoita ja suunnittelen ja pohdin asioita, seuraan erilaisia ajankohtaisia aiheita ja siihen päälle vielä reilusti hömppääkin mahtuu aivoihin ja ajatuksiin.

Kun aloitin blogin, ajattelin isoimman ongelman olevan sen miten rajaan kirjoittamiani juttuja, ettei niistä tule loputtoman pitkiä jaarituksia ja että päivitystahtini olisi sellainen lukijaystävällinen eli ei liian tiheä, vaikka en kyllä ehkä edes osannut odottaa lukijoita löytyvän ja olinkin ihan superiloinen kun ekoja postauksia oli luettu muutaman kymmenen kertaa, se tuntui jo paljolta. Nyt lukukertoja on enemmän, joissakin postauksissa jopa satoja ja se tuntuu samalla tosi kivalta ja vähän pelottavalta. Ajattelin, että kirjoitan lähinnä omia ajatuksiani ostolakon tiimoilta ylös ja jos jokunen asiasta kiinnostunut eksyisi blogiin ja joskus ehkä kommentoisi, niin se olisi kivaa, vähän kuin päiväkirjaa mutta jonkunlaisella vuorovaikutuksella samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. 

Yllättäen, mitä pidempään oon blogia kirjoittanut, sitä vaikeammalta tuntuu aiheiden keksiminen kaikesta mun erittäin (eli liiankin) rikkaasta päänsisäisestä asiatulvasta huolimatta. Nostan siis todellakin hattua niille, jotka vuosi vuoden jälkeen osaa ja jaksaa blogeihinsa jakaa kiinnostavia ja hauskoja palasia arjestaan ja elämästään. Musta tuntuu usein, että toistan samaa asiaa, sisäinen kriitikkokin aina joskus iskee, eli jään miettimään, että onko jostain aiheesta järkeä kirjoittaa, mikä on tietysti vähän tyhmää, kun itseäni vartenhan mä tätä kirjoitan. 

Toisaalta on ollut tosi kiva näin blogimuodossa käsitellä ostolakkoa, koska aihe on sellainen, etten koe siitä luontevaksi sen enemmälti töissä tai ystävienkään kanssa jutella. Toki joillekin on tullut ostolakosta ohimennen mainittua, mutta en mä sitä ehkä tämän blogin tyylisesti edes haluaisi analysoida kenenkään kanssa kasvokkain, se kun helposti tuntuu siltä, että olisi jotenkin pätemässä tai olemassa jotenkin superkulutuskriittinen ja tiedostava, mistä asiassa ei mun kohdalla todellakaan ole kyse.

Lopulta sitten innostun aina jostain tietystä aiheesta ja tekstiä tulee, mutta minimalismista ja rahastakin olen alkanut kirjoittaa alunperin siksi, että välillä tuntuu ettei mulla ole enää mitään uutta sanottavaa ostolakosta sinänsä. Viime kuussa kun tästä aihejumista erityisesti kärsin, päädyin kirjoittamaan tekstiä, josta tuli jouluaiheinen, mutkan kautta aluksi, mutta tajusin, että joo, tää voisi olla joulun lähellä ihan kiva aihe, ei ehkä nyt. Joten ainakin yksi postaus on jo joulukuuksi valmiina, jos muut kirjoitusideat alkaa ehtyä ja loppuvuodesta taas lyö vaan tyhjää.😀