Onko ostolakko vapauttanut aikaa muuhun

kuva:pixabay/TaniaRose

Yksi ostolakkoni perusajatuksista oli se, että ostamiseen, tavaroiden hankkimiseen ja vertailuun ja nettikaupoissa notkumiseen käytetty aika vähenisi merkittävästi ja aikaa jäisi itselle tärkeämpiin asioihin ja mieluisiin tekemisiin.

Onko tämä toteutunut millä tavoin onkin sitten kysymys, jossa joutuu tekemään ehkä jopa vähän epämukavaa itsearviointia.

On nimittäin niin, että nettikauppoihin ja tavaran kanssa puljaamiseen käytetty aika on todella osan vuotta vähentynyt. Tästä poikkeuksena kesäkuukaudet, joissa remontteihin liittyen piti tehdä hankintoja ja myös sitä hintavertailua ja reklamaatioita, eli välillä tuntui, kuin ei olisi ostolakossa olisi ollutkaan. Mutta ne kuukaudet, kun hankintoja ei liiemmin ollut, eivät kuitenkaan selkeästi lisänneet sitä aikaa, minkä käyttäisin johonkin harrastukseen, mukavaan tekemiseen, luonnossa liikkumiseen tai vastaavaan, parempaa elämää mulle edustavaan toimintaan. Vaan aikaa meni esimerkiksi television katselemiseen, jota en kyllä sinällään pidä hukkaan heitettynä, arvostan lempisarjojeni katsomista ihan yhtä lailla kuin suosikkikirjojeni lukemistakin. Lisäksi aikaa meni päämärättömään netissä haahuiluun, eli kyllä sitä turhaa netissä pyörimistä voi varsin mainiosti harrastaa ihan ilman yhdessäkään nettikaupassa käymistä. 

Aikaa netissä ja muutenkin meni yllättäen suhteellisen paljon myös siihen, kun mietti ostamattomuutta, eli yritti keksiä ratkaisuja ostamisen sijaan tai miettiä, onko joku tilanne tai asia sellainen, että ostaminen on järkevää vaiko eikö. Tietysti tällä tavoin tuli vältettyä useitakin turhia ostoksia, joten ei tuo aivotyö kokonaan hukkaan mennyt, mutta itserakkaat kuvitelmat siitä, miten ostamattomuus varmasti loppuvuotta kohti tulee jo selkärangasta ja miten sitä on ylevästi kulutustietoinen ihminen kokivat kyllä selkeän kolauksen. Ihan yhtä lailla taidan sisimmässäni olla tarjoushaukka ja ostamisen harrastaja kuin joku, joka ei minimalismista tai ostolakoista ole kiinnostunut, kuluttaminen on niin iso osa tätä meidän elämäntapaamme ja arkeamme.

Loppuvuoden haasteena itselleni pidänkin sitä, että kun tekee mieli vain haahuilla netin ihmemaailmassa ilman mitään asiaa, ottaisin itseäni niskasta kiinni ja laittaisin koneen pois ja tekisin jotain muuta mukavaa. Yksi työkaveri pitää itsellään somesovelluksiin lapsilukkoa, eli itse asettamaansa aikarajaa sovellusten käyttöön ja kehuu kyllä sen avanneen silmiä sille, miten aika sinne nettiin hupsahtaa kuin huomaamatta. Ehkä itsekin pitäisi harkita jotain tuollaista, jos ei vankka päätös vähentää nettiaikaa tunnu toimivan.